Ladataan...
Isyyspakkaus

Noin 25 vuotta sitten unelma-ammattini oli animaattori ja Warner Brosin animaatiot suuria suosikkejani. Kelju K. Kojootti ja maantiekiitäjä ja The Bugs Bunny/Roadrunner Movie (Väiski on aina Väiski) olivat ehkä hauskinta, mitä tiesin.

Siksipä olikin erittäin mukava yllätys, että juuri nyt, kun sain vihdoin aikaiseksi vierailla Espoon modernin taiteen museossa, EMMA:ssa, siellä oli meneillään näyttely Väiski Vemmelsääri ja kumppanit / Warner Bros. Studion animaatiopiirroksia 1930-1960. Oiva valinta pääsiäislauantain retkikohteeksi.

EMMA sijaitsee WeeGee-talossa, entisessä Weilin+Göösin painotalossa, Espoon Tapiolassa. EMMA:n lisäksi samoissa tiloissa toimivat myös muun muassa Espoon kaupunginmuseo, Helinä Rautavaaran museo, Suomen kellomuseo, Galleria Aarni ja Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, jossa on juuri avautunut uusi Fantastista! -näyttely. Kaikkiin näyttelyihin pääsee yhdellä lipulla.

Tila on teollisessa karuudessaan hieno ja sen näyttelytilat Suomen suurimpia.

Alakerran kahvila on samaa Sis. Deli+Café -ketjua, jolla on kaksi toimipistettä myös Helsingin keskustassa.

Mutta takaisin Väiskiin ja kumppaneihin.

Näyttelyn teokset ovat yksityiskokoelmasta, ja niihin lukeutuu alkuperäisiä hahmotelmia ja useita animaatioissa käytettyjä selluloidipiirroksia ja taustamaalauksia.

Ajatella, että tähän aikaan jokainen kuva on todella piirretty ja maalattu yksitellen käsin ja yhtä 6 - 7 minuutin animaatiota on saatettu valmistaa jopa vuosi. Herättää kyllä sekä kunnioitusta että ihmetystä. Nykyisin vastaava tekniikka maksaisi aivan liikaa.

Toki nykyisin animaatiot nähdään myös enemmänkin lasten juttuina, ja onkin hyvä muistaa, että nämä animaatiot oli tarkoitettu alun perin aikuisille ja niitä esitettiin elokuvateattereissa ennen varsinaisen elokuvan alkua.

Nyt tulikin tarve hankkia jostain juuri se The Bugs Bunny/Roadrunner Movie, jossa on koottu yhteen parhaita WB-klassikoita kuten Duck Dodgers in the 24½th CenturyRabbit Fire ja What's Opera, Doc? ja varsinkin Duck Amuck.

Warner Bros. -animaationäyttely on avoinna EMMA:ssa 19.5.2013 saakka.

Näyttelyn kotisivu täällä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Voi miten on mukavaa, että voimme vähitellen alkaa syödä samoja ruokia lapsen kanssa. Tätäkin punaista linssikeittoa voi kauhoa sellaisenaan sekä omalle että lapsen lautaselle ja lisätä omaan keittoon vain hieman suolaa ja lisämausteita. Huomaatko jotain muuta eroa?

Näkyvin ero ovat kaprikset. Muuten omaan annokseeni on lisätty vain hieman suolaa, chilikastiketta ja viinietikkaa.

Keitto on todella maukasta, edullista ja syntyy hyvin helposti. Meidän tomaattia rakastavalle tytöllemme tämä maistuu ainakin erittäin hyvin. Ja mainitsinko jo, miten helposti keitto syntyy?

Lapsen keittoon voi lisätä joukkoon myös esimerkiksi kypsiä ja hienonnettuja kikherneitä tai vaikkapa kypsää ja ruodittua kalaa kuten lohta tai muikkua.

Punainen linssikeitto

Ainekset

  • 2 sipulia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • oliiviöljyä
  • 1 tölkki luomutomaattimurskaa
  • n. 7 dl vettä
  • n. 3 dl punaisia linssejä
  • tuoreita yrttejä (esim. timjamia, salviaa, laakerinlehteä, oreganoa)
  • hieman mustapippuria

Aikuisten annosten mausteeksi

  • kapriksia
  • suolaa
  • tilkka viinietikkaa
  • chilikastiketta, esim. sriracha, maun mukaan

Halutessasi voit tarjoilla ruoan smetanan kanssa.

Valmistaminen

  1. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulinkynsi
  2. Kuullota sipulit oliiviöljyssä isossa kattilassa ja lisää valkosipuli
  3. Lisää hienonnetut yrtit, tomaattimurska, mustapippuri ja vesi (laakerinlehteä ei hienonneta)
  4. Lisää linssit ja keitä niitä noin puoli tuntia, kunnes ne ovat täysin kypsiä
  5. (Ota lapselle tarkoitettu osa erilleen toiseen astiaan)
  6. Lisää aikuiselle tarkoitettuun keittoon kaprikset ja mausta keitto suolalla, chilikastikkeella ja lusikallisella viinietikkaa
  7. Lisää annosten päälle lusikallinen smetanaa.
Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hmm, jos teeskentelee, ettei huomaa sitä, menisiköhän se itsekseen pois?

Äh, nämä juhlapyhät ovat kyllä vaikeita aiheita ei-niin-ammattimaiselle bloggarille. Nyt pitäisi sitten esitellä pääsiäiskoristeita ja laittaa pääsiäisruokia. Mutta kun kaikki valmistelut ja ruoat pitäisi tehdä hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, jotta jutut valmistuisivat ajoissa ja niistä olisi iloa myös lukijoille.

No, meidän rairuohomme on kasvattamatta, pääsiäisruoat hankkimatta ja koko menu suunnittelematta. Puhumattakaan kuvien ottamisesta ja juttujen kirjoittamisesta.

Tilasin sentään Anton & Antonista luomukaritsanpaistin huomiseksi, ja Rouva oli bongannut jonkin kiinnostavan lammasreseptin viime torstain Hesarin ruokasivuilta. Ja pääsiäisviinit hain tänään neuvolareissulla.

En muista, että perheessämme olisi koskaan varsinaisesti juhlittu pääsiäistä, eikä meillä ole mitään pääsiäistraditioita. Lapsena tietysti koristeltiin munia, laitettiin ne ruohot ikkunalaudalle ja käytiin virpomassa. Siitä ajasta on kulunut jo reilusti yli 20 vuotta, ja sittemmin pääsiäisen suurin ilonaihe on ollut neljä peräkkäistä vapaapäivää. Todellinen pääsiäisen ihme.

Ainoa pysyvä asia pääsiäisessä minulle on mämmi. Olisi väärin sanoa, että se on kuulunut aina pääsiäispöytään, sillä se ei ole. Sen sijaan olen nauttinut mämmini jossain muualla kuin pöydässä, yleensä yksin, pääsiäisen aamu-, väli-, ilta tai yöpalaksi. Tai kaikiksi näistä.

Tänäkin vuonna ajattelin tehdä mämmini itse - samalla ohjeella kuin viime vuonna: Perinteinen mämmi. Nyt kuitenkin puolikkaana annoksena. Oli se kolme vuokaa aika paljon, vaikka mämmistä pidänkin.

Onhan meillä sentään yksi pääsiäiskoriste, pari vuotta sitten Tukholmasta ostettu afrikkalainen muovipussikana.

Hei, hyvää pääsiäistä, jos ei tässä törmäillä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lapsesta näkee heti, kun hänellä on suussaan jotain, mitä ei pitäisi: ilme on mietteliäs ja suu hieman normaalia enemmän supussa.

Tällä viikolla lapsen suusta poimittua: pölypallo, hiuksia, langanpätkä, kivi, ruuvi, ThinkPadin tappihiiri ja ...koiran sydänlääke. Hetkinen, pitäisiköhän soittaa Myrkytystietokeskukseen?

"Ei ole myrkytysvaaraa, vaikka söisi aikuisen ihmisen päiväannoksen verran."

Hyvä, tulipa selvitettyä. Tyttö saattaa jonain päivänä nimittäin aivan hyvin löytää samanlaisen lääkkeen koiran jäljiltä ja nielaista sen kerralla. Se maistuu kuulemma maksalle.

Tiedätkö sinä mitä tehdä, jos lapsi syö jotain epäilyttävää?

Tiesitkös muuten, että

  • narsissin sipuli on myrkyllinen, ja sen maistelu voi aiheuttaa vatsaoireita
  • pääsiäiskaktus on kokonaan myrkytön pääsiäiskukka
  • rairuohon maistelun ei tiedetä aiheuttaneen ihmiselle myrkytystä ja että 
  • pääsiäismunien foliopäällys on syötynä myrkytöntä? (Lähde: HUS.fi)

Entä onko sinulla lääkehiiltä kaapissa? Minulla ei ole mutta pian on.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin Sanomien Anu Silfverberg kirjoitti eilisessä lehdessä (24.3.2013) mielenkiintoisen jutun lasten kotihoidosta ja sen tukemisesta: Kotihoito ei takaa hyvää hoitoa.

Aihe on tulenarka, jopa itsesyttyvä, ja kun minultakin jokin aika sitten pyydettiin juttua samasta aihepiiristä, ajattelin että eihän siitä voi kirjoittaa.

Moni muistaa varmasti edelleen tällä sivustolla käydyn keskustelun, jonka herätti erään bloggarin juttu 21 syytä jäädä kotiäidiksi. Juttu ja koko blogi katosivat sittemmin, mutta mieleeni jäi, että juttu keräsi satoja kommentteja, puolesta ja vastaan. Ajattelin jo silloin, että OK, tässäpä aihe, jota aion välttää.

Mutta kun se on nyt taas niin ajankohtainen.

Kotihoidon tuki on mielenkiintoinen tuki. Siinähän maksetaan tukea siitä, että jättää käyttämättä jotain verovaroin kustannettavaa palvelua. Toisaalta tuki on niin pieni, että tuesta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat yhteiskunnalle pienemmät kuin palvelun järjestämisen.

Ongelma ei ole varmasti se, että joku on vuoden tai pari kotona ja palaa sen jälkeen töihin, vaan se jos joku jättäytyy parhaassa työiässä täysin työelämän ulkopuolelle. Sopivasti ajoitettuna vaikkapa kolmen lapsen äiti voi olla liki kymmenen vuotta poissa työstä yhteiskunnan tukemana. Sen jälkeen työnsaanti voi olla aika hankalaa, eikä kaikilla ole enää aikomustakaan palata töihin. Tällainen tilanne on - poliitikkoja lainatakseni - kestämätön.

Väittely siitä, mikä on lapselle parhaaksi, on niin loputon suo, että en lähde siihen. Toisten mielestä alle kolmevuotiaiden paikka on kotona ja mikäs siinä. Kivaahan täällä kotona on minustakin olla. Jonkin aikaa. Uskon kuitenkin, että meidän lapsellemme parasta on, että vanhemmat eivät ole pidemmän päälle kokopäivätoimisia kotihoitajia. Ja vasta-argumenttina "onko niitä lapsia pakko hankkia, jos niitä ei halua hoitaa" on puhdasta ilkeyttä.

Minulla ei ole selkeää mielipidettä siitä, pitäisikö kotihoidon tukea leikata, korottaa vai pitää ennallaan. Ei sillä, onhan kotihoidon tukea kiva nostaa, vaikka se onkin niin pieni, että ilman puolison tuloja sillä ei maksettaisi kuin pieni osa asumis- ja elinkustannuksista. Olen kuitenkin itse tehnyt valintani, joten itse siitä kannan myös taloudellisen vastuun.

Osa-aikatyöhön kannustava porrastettu kotihoidon tuki kuulostaa hyvältä termiltä, mitä sitten tarkoittaisikaan käytännössä. Voisin oikeastaan jopa itse harkita osa-aikaisuutta töihinpaluuni jälkeen.

Sen sijaan en oikein tiedä saavutettaisiinko sillä mitään, että osa kotihoidon tuesta korvamerkittäisiin isille. Ainakaan vielä. Naiset eivät ole valmiita luopumaan saavutetusta edusta, ja miesten asenteita ei pelkällä lailla muuteta. Kotihoitohan on yhä naisten juttu.

Vaika STTK:n taannoinen Sankari-isä-kampanja suututti monet, siinä oli sentään hyvä yritys vaikuttaa asenneilmastoon miehisestä näkökulmasta. Itse en kaipaa, että minua kutsuttaisiin sankari-isäksi, mutta jos kampanja sai jonkun toisen miehen suhtautumaan positiivisemmin lastenhoitoon, mikäpä siinä, että homma oli laitettu hieman överiksi.

Jos miehiä yritetään nyt saada kiinnostumaan yhdeksän viikon mittaisen isyysvapaan pitämisestä, ollaan aika kaukana siitä, että miehet olisivat innostuneita vielä pidemmistä perhevapaista.

Kuka uskaltaisi tehdä Sankariäiti-videon? Sellaisen jossa nainen sanelee ehdoksi lapsen hankkimiselle, että myös mies pitää osan hoitovapaasta, jotta hän ei putoaisi työelämästä?

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kerroin jo aiemmin, että tein tytön huoneeseen hänen pinnasänkynsä yläpuolelle origamimobilen.

Tämä lintuparvi koostuu siis japanilaistyylisistä paperiorigameista ja on ilahduttanut tyttöä tammikuusta lähtien. Olin kyllä ajatellut tehdä tällaisen mobilen jo aiemmin, mutta tarve muuttui akuutiksi vasta, kun Ylen Blogistania-ohjelman kuvauksiin oli saatava jotain näperreltävää. Syksyllä näette siis, kun isi taittelee televisiossa paperikyyhkysiä.

Samanlaisen origamimobilen tekemiseen tarvitset

  • kaksi n. 40 - 50 cm pitkää pyörörimaa, joihin linnut ripustetaan
  • (valkoista maalia rimojen maalaamiseksi)
  • origamipaperia (mahdollisimman ohutta)
  • rautalankaa ja sivuleikkurit
  • valkoista ompelulankaa.

1. Leikkaa pyörörimat yhtä pitkiksi ja maalaa ne halutessasi valkoiseksi askartelumaalilla. Ohuita pyörörimoja saa esimerkiksi askarteluliikkeistä.

2. Taittele sitten haluamasi määrä paperilintuja. Tässä origamimobilessa lintuja on 25 kpl. En halunnut tehdä kaikkein perinteisimpiä pitkäkaulaisia kurkiorigameja, joten valitsin mobileeni tämän mielestäni hyvin kauniin kyyhkysen.

Taittelussa on sen verran monta vaihetta, että en viitsi edes yrittää opettaa sitä täällä, ja selkeät ja yksityiskohtaiset taitteluohjeet voit katsoa esimerkiksi tältä sivulta: http://www.origamiway.com/origami-dove.shtml.

3. Tee ripustuskoukut linnuille. Yrityksistäni huolimatta en saanut ripustettua kyyhkysorigameja tasapainoon pelkkää lankaa apuna käyttäen, vaan ne roikkuivat langassa aina nokka tai pyrstö kohti kattoa. Sitten keksin vääntää linnuille ripustuskoukut. Leikkaa sivuleikkureilla rautalangasta viiden senttimetrin pätkiä ja väännä pätkistä alla olevassa kuvassa näkyvän kaltaisia koukkuja.

4. Kiinnitä ripustuskoukut lintuihin. Työnnä koukun piikki linnun läpi sen selkäpuolelta vatsapuolelle siipien takareunan kohdalta ja tuo sen kärki takaisin selkäpuolelle linnun niskan kohdalla.

5. Kiinnitä ripustuslangat koukkuihin. Leikkaa ompelulangasta noin 20 cm:n pätkiä ja solmi ne lenkeiksi. Vedä edellä kiinnitetyn ripustuskoukun kärki takaisin linnun vatsan puolelle, työnnä koukun kärki lenkistä läpi ja työnnä koukku takaisin paikalleen.

6. Ripusta linnut toisiinsa viemällä alempana olevan linnun ripustuskoukku ylempänä olevan linnun vatsasta roikkuvan lenkin läpi. Jatka näin, kunnes sinulla roikkuu päällekkäin haluamasi määrä lintuja.

7. Solmi pyörörimat keskeltä toisiinsa ristin muotoon, ripusta lintuketjut rimoihin ja tasapainota mobile liikuttamalla sekä rimoja että niihin solmittuja lintuketjuja. Itse ripustin mobilen tässä vaiheessa jalkalamppuun, ja lisäsin vielä lintuja ketjuihin. 

8. Ripusta valmis mobile valitsemaasi paikkaan.

Share

Pages