Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulta kysyttiin, miksi minä ja moni muukin isä kutsumme itseämme isiksi kahdella i-kirjaimella. Eikös se ole liian pehmeää? Kysymys on sikäli aiheellinen, että vajaa vuosi sittenhän kirjoitin siitä, että meillä ei lässytetä: koira ei ole hauva eikä kuuma ole poppa.

Ennen kuin joku ehtii opastaa uudelleen, että lapsi tarvitsee sitä, että hänelle puhutaan pehmeään sävyyn "hoivakielellä" ja että lapselle ei tule puhua kuin aikuiselle, huomautan, että tästä ei ole kyse. 

Kyllä minäkin lepertelen ja höpöttelen lapselle paljon ja hyvin lempeällä falsettiäänellä, mutta siitä huolimatta kutsun koiraa koiraksi. Lässytyskammoni ei ole myöskään täysin rationaalisesti selitettävissä ja koskee enemmänkin tiettyjä yksittäisiä sanoja.

Ja minulle isi ei ole sellainen sana.

Isä on minulle yleisnimi, joka tarkoittaa kaikkia isiä ja erityisesti muiden ihmisten isiä. Omaa isääni kutsun isäksi vain asiatekstissä tai kun puhun hänestä jollekin vieraalle, mutta muuten hän on aina ollut puheissani iskä.

Se sana on kuitenkin varattu tarkoittamaan pelkästään häntä, ja olen joskus ollut hämmentynyt, kun äitini on puhunut omasta isästään iskänä. "Siis kenestä puhut? Eihän pappaa voi kutsua iskäksi?" Lähes saman reaktion aiheuttaa, kun Rouva puhuu omasta isästään joskus iskänä.

Itseänikään en osaa kutsua iskäksi, ja se isäkin kuulostaa jotenkin etäiseltä ja viralliselta.

Tällä hetkellä isi tuntuu kaikein luontevimmalta, ja mielestäni se sopii hyvin myös pienen tytön suuhun. Jotenkin isi saa sanana minut herkistymään, ja luulen, että tippa ei ole kaukana linssistä, kun hän sitä sanaa ensimmäisiä kertoja alkaa tapailla. Toivottavasti pian.

Mutta tuntuisi kyllä oudolta, jos lapsi kutsuisi minua isiksi vielä teini-ikäisenä. Luulenpa, että lapsi joka tapauksessa valitsee myöhemmin itse sen sanan, joka juuri hänen suuhunsa parhaiten sopii. Ehkä se on fatsi, fade tai kaikkein todennäköisimmin faija.

Toivottavasti ei kuitenkaan äijä tai ukko. Siihen en olisi ainakaan vielä valmis.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hoo! Lilyn etusivua seuraavat lukijat lienevät jo havainneet päivän uutisen eli Lilyn suuruudistuksen, josta Lilyn toimitus vihjaili omalla palstallaan.

Luvassa on uudistuksia niin Lilyn etusivuun, blogien seuraamiseen kuin blogien ylläpitoon. Monille lukijoille iloisia yllätyksiä ovat esimerkiksi sivujen parempi skaalautuvuus eri päätelaitteille (responsiivisuus in Finglish), mahdollisuus tykätä kommenteista ja myös yksittäisten kommenttien kommentointi.

Luvassa on myös paljon muuta, mutta - uuu - niistä kerrotaan vasta myöhemmin.

Blogien sisältö, tämä palsta mukaan lukien, pysyy kuitenkin ennallaan - tai tietysti paranee, sillä uusi upea ulkoasu ja joustavammat mahdollisuudet tuottaa sisältöä inspiroivat varmasti bloggaajia tuottamaan yhä laadukkaampaa sisältöä!

Jotain päänvaivaakin: uudistuksen myötä kaikista blogeista häviää toinen sivupalkeista ja sisältöalue levenee. Monille blogeille tämä ei tarkoita yhtään mitään, mutta itse joudun miettimään kuva-asiat uusiksi. En vielä ole päättänyt, miten leveän tekisin blogistani ja miten leveinä julkaisen kuvani.

Vaakasuuntaisissa kuvissa lisäleveys ei haittaa, mutta pystykuvat muuttuvat aika isoiksi, jos niitä leventää nykyisestä, eivätkä ne ainakaan omalla pikku MacBookillani mahdu enää ruudulle. Vai osaakohan se responsiivisuus nuuskia myös ruudun resoluution?

Se mikä ihan vähän harmittaa on, että vanhoissa blogipostauksissa kuvien leveys saattaa sitten olla mitä sattuu: suurimman osan kuvista olen pienentänyt nykyiseen palstanleveyteen, 540 pikseliin, mutta joukossa on myös kuvia, joissa en ole tätä tehnyt, ja ne skaalautuvat sisältöalueen levenemisen myötä leveämmäksi. Jatkossa vanhojen juttujeni kuvat näkyvät siis eri kokoisina, ja joissain jutuissa voi valitettavasti olla useankokoisia kuvia. Tai sitten olen ymmärtänyt jotain väärin.

Noh, katse eteenpäin ja pohtimaan, laittaisinko jatkossa kaikki kuvat niin isoina kuin mahdollista vai pitäytyisinkö pienemmässä kuvakoossa ja tekisin pystykuvista yhtä korkeita kuin uudenkokoiset vaakakuvat ovat leveitä.

Jännä myös nähdä, pitääkö nykyiselle header-kuvalle tehdä jotain.

Ja sormet jo syyhyävät, että pääsisin kokeilemaan uuden sivupalkin mahdollistamia uusia juttuja.

Ei kuitenkaan vielä vaan joskus toukokuun alkupuolella. Oi, miten osaavat siellä Lilyn toimituksessa pitää meidät bloggaritkin jännityksessä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Appiukkoni on ollut aikoinaan aikamoinen kierrätyksen edelläkävijä. Jos jossain toisaalla metalliromu haudattiin maahan, Rouvan isä hitsasi siitä jotain uutta. Kuten tämän syöttötuolin, jonka raaka-aineena toimi vanha polkupyörä.

Rouvaa on siis syötetty tällä samalla tuolilla, ja hyvin siinä näyttää meidän pikkukirppummekin pysyvän. Motiivit uusiokäyttöön olivat 1970-luvun maaseudulla tosin hieman toiset kuin nykyisessä ilmastotietoisessa kulutusyhteiskunnassa.

Uudempaa designia puolestaan edusti toinen kierrätysinnovaatio: vanhasta hellasta tehty savustuspönttö, joka pöhisi anoppilan pihassa vielä muutama vuosi sitten. Appiukon hitsaama halsteri on puolestaan edelleen käytössä mökillämme.

Mutta kyllähän tuo Rouvakin uusiokäyttää vanhoja tavaroita aika luovasti, vaikkei hitsauspuikkoa heilutakaan. Eipä tarvitse miettiä, mistä tarve siihen on peräisin. Liekö sitten opittua vai geeneihin asti kirjoitettua?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun katson muualle, rattaat siirtyvät huoneen nurkkaan. Kun poistun toiseen huoneeseen, jalkalamppu vaeltaa keskelle oviaukkoa. Kun käyn lajittelemassa pyykkiä, keittiöpyyhkeet ja keittiövälineet ovat lennelleet ympäriinsä. Kun kerään niitä pois, koiran juomakupin sisältö leviää lätäköksi keittiön lattialle.

Kuulen usein myös kolinaa, läpsytystä tai joitain eläintä muistuttavia ääniä: kuin pieni apina tai eksoottinen lintu.

Luulen, että meillä asuu poltergeist.

"Poltergeist (saks. polter 'melu' + geist 'henki'), suomeksi myös räyhähenki tai meluhenki tarkoittaa kummittelun kaltaista ilmiötä, jonka tunnusmerkki on elottomien esineiden liikuttelu.

Poltergeist-ilmiöt aiheuttavat myös ääniä, jotka ovat raapivia, laahaavia, askeleenomaisia tai koputuksia tai jopa matkivat eläintä.

Esineiden liikuttelu tapahtuu tyypillisesti vaivihkaa ja hyvin lyhyessä ajassa. Myös nestemäiset aineet voivat levitä." (Wikipedia)

Esineiden liikuttelu! Eläinten äänet! Vaivihkaa ja lyhyessä ajassa! Nestemäiset aineet!

Kun otin kuvaa legoistamme, havaitsin myös kamerassani jotain yliluonnollista. Aivan kuin siinä olisi jokin hahmo.

Vakuutan, että kuva on aito. Se on hän: kotiamme piinaava räyhähenki.

Toisinaan kuulen hänen valittavan myös öisin.

Uskallanko enää nukkua?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ruoanlaitto lähtee usein reseptistä, jonka mukaan haetaan ruokaan tarvittavat raaka-aineet. Oma ruoanlaittomme on muuttunut yhä enemmän suuntaan, jossa saatavilla olevat raaka-aineet määrittelevät sen, mitä syödään.

Tämä munakoisovuoka syntyi, kun pakastimesta löytyi yllättäen sinne unohtunutta jauhelihaa ja vihanneskaupassa oli tarjolla jo parhaat päivänsä nähneitä, puoli-ilmaisia munakoisoja.

Ruoka muistuttaa italialaista melanzane alla parmigianaa, mutta käytimme siinä parmesaanin sijaan vuohen gruyèreä.

Ruoasta on helppo tehdä myös lihaton versio: voit yksinkertaisesti jättää jauhelihan pois tomaattikastikkeesta tai korvata sen soijarouheella. Olemme testanneet molemmat versiot useita kertoja, ja ne toimivat oikein hyvin. Soijaa ei tarvitse edes liottaa vaan sen voi heittää suoraan kastikkeeseen hauduttamisen loppuvaiheessa.

Munakoison käsittely vaatii hieman aikaa, sillä se on hyvä itkettää ennen ruoanlaittoa ylimääräisen nesteen poistamiseksi. Meillä on tapana myös paistaa munakoisoviipaleet ennen kuin ne laitetaan vuokaan.

Munakoisovuoka

Ainekset

  • 3 munakoisoa
  • 1 sipuli
  • 2 varsisellerin vartta
  • öljyä
  • 400 g jauhelihaa
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • tuoreita yrttejä (esim. timjami, salvia, basilika, oregano)
  • suolaa
  • pippuria
  • oliiviöljyä
  • n. 150 g juustoraastetta

Valmistaminen

  1. Viipaloi munakoisot ja itketä ne: laita viipaleet tasaiselle alustalle esim. leivinpaperin päälle ja ripottele niiden päälle suolaa. Suolan ansiosta ylimääräinen neste hikoilee pois noin puolessa tunnissa
  2. Hienonna sipuli ja varsisellerit ja kuullota ne öljyssä tilavassa kattilassa
  3. Lisää jauheliha kattilaan ja kypsennä se
  4. Lisää tomaattimurska, hienonnettu valkosipuli ja hienonnetut yrtit. Mausta suolalla ja pippurilla ja hauduta miedolla lämmöllä
  5. Huuhtele ja kuivaa munakoisoviipaleet
  6. Kaada oliiviöljyä lautaselle, kierittele munakoisoviipaleet öljyssä molemmin puolin ja paista ne pannulla hieman ruskeiksi
  7. Lado jauhelihakastiketta ja munakoisoviipaleita vuorotellen kerroksiksi uunivuokaan
  8. Raasta pinnalle juustoa
  9. Paista vuokaa 200-asteisessa uunissa n. 20 - 25 minuuttia, kunnes juusto on ruskettunut.

Helppoa ja herkullista!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tytsyn parin viikon takainen ruokahaluttomuus taisi tosiaan johtua toisen hampaan puhkeamisesta, ja nyt ruoka maistuu taas oikein hyvin.

Viime aikoina ruokavalioon on lisätty jogurtti ja riisi, ja ne tuntuvat alkuhämmästyksen jälkeen uppoavan ilman ongelmia. Viime viikon uutuus oli välipalamandariini. Se oli mämmämmäm.

Tyttö rakastaa edelleen tomaattista jauhelihakastiketta, mutta nyt on ollut ilo havaita, että hän suostuu jo syömään myös ruokia, joissa ei ole tomaattia. Yksi herkuista näyttää olevan mössö, johon tulee perunaa tai riisiä, keitettyä kukkakaalia, keitettyä parsakaalia, uunissa paahdettua paprikaa ja uunissa paistettua lohta.

Annoksen tekemiseen ei mene edes pitkään, sillä kaikkea on yleensä valmiina: Kukkakaaleja ja parsakaaleja voi keittää kerralla muutamaksi päiväksi. Paprikoita kannattaa paahtaa kerralla uunipellillinen ja laittaa ne jääkaappirasiaan (ovat muuten järkyttävän hyviä ihan leivän päällä). Lohtakin kannattaa paistaa kerralla reilusti ja pakastaa se pienissä pusseissa. Ja ei niitä perunoita ja riisejäkään vain yhdeksi kerraksi viitsi keittää.

Mutta siis, jos joku vaikkapa kaipaa oman, noin 11-kuisen lapsensa ruokavalioon jotain uutta ideaa, niin mm. tällaisilla antimilla pidämme omamme tällä hetkellä hengissä:

Aamiaiset ja iltapalat

  • kaurapuuro tai neljän viljan puuro
  • toisinaan sekaan marjaa (mustikkaa tai mansikkaa) tai hedelmää (päärynä, omena, banaani)
  • Suurin hitti on banaanipuuro.

Lounaat ja päivälliset

Lämmin ruoka on aina jonkinlainen yhdistelmä näistä aineksista. Enää niitä ei soseuteta, vaan painelen niitä vain kevyesti haarukalla ja jätän sekaan ihan reilujakin sattumia.

  • perunaa, riisiä, couscousia, bulguria tai makaronia
  • tomaattista jauhelihakastiketta
  • tomaattikastiketta
  • uunissa paistettua lohta
  • keitettyä ja ruodittua muikkua
  • keitettyä parsakaalia ja kukkakaalia
  • uunissa paahdettua paprikaa (usein otan kuoren pois)
  • keitettyjä papuja tai kikherneitä
  • punaista linssikeittoa
  • porkkanaa ja palsternakkaa tyttö ei syö mielellään pelkiltään, mutta niitä laitetaan tomaatti- ja jauhelihakastikkeeseen tai perunamuusin sekaan.

Toisinaan ruokia maustetaan tuoreilla yrteillä.

Lisäksi päivällisellä tarjotaan alkuun joko avokadoa tai hienonnettua tomaattia, jonka sekaan laitetaan usein myös tuoreita yrttejä tai toisia kasviksia kuten keitettyä kukkakaalia. Päivällisen jälkiruoaksi maistellaan edelleen pieniä paloja juustoa.

Välipalat

  • hedelmä: omena, päärynä, banaani, mandariini
  • joskus hienonnan hedelmän ja sekoitan siihen hieman jogurttia.

* * *

Ja hei, nyt voisin ehkä kaivata itsekin vähän uusia ideoita!

Share

Pages