Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäkuun alussa Runeberginkadulle avatusta Salmiakkikioskista on pöhisty niin ahkerasti sekä sosiaalisessa että epäsosiaalisessa mediassa, että lienee ihme, jos joku ei ole vielä kuullut siitä. Kerrataan nyt kuitenkin, että kyseessä on Ravintola Eliten vieressä oleva vanha lippakioski, joka päätti erottua muista kioskeista ja lähikaupoista hyvin kattavalla salmiakkivalikoimalla.

Olen tehnyt lähtöä kauas Etu-Töölöön jo lähes kahden kuukauden ajan ja eilen sain sen vihdoin aikaiseksi. Kioski sijaitsee aivan Apollonkadun raitiovaunupysäkin vieressä, joten vaunuilla 3T ja 8 pääsee suoraan perille.

Jätin kioskin irtokarkkivalikoiman testaamatta, vaikka se hyvin kattavalta näyttikin, ja keskityin erikoisuuksiin. Kyseltyäni, mitäs kannattaisi ottaa, mukaan lähti vajaan kahdenkymmenen euron pussillinen pääasiassa kotimaisia tuotteita, mutta joukossa oli yksi ruotsalainen salmiakkipötkökin.

* * *

Samalla matkalla poikkesin myös Leikkipuisto Linjassa järjestetyllä lastentarvikekirpparilla, joka oli kätevästi aivan eri suunnalla kuin kioski.

Olen aina ollut erittäin huono kirpputoriostosten tekijä, ja minulla ei ole lainkaan samanlaista tatsia löytöjen tekemiseen kuin Rouvalla. Yritin kyllä katsella jotain tytölle sopivaa paitaa tai välikausihaalaria, mutta mitään en löytänyt. Ei sillä, että minulla olisi ollut myöskään kärsivällisyyttä penkoa kasoja. (Vinkki kaikille lastenvaatekirpparimyyjiksi halajaville: olisi tosi kätevää, jos myyntipisteellänne olisi jokin lappu, jossa lukisi, minkä kokoisia vaatteita pöydässä on, ja että vaatteet olisivat kokojärjestyksessä.)

Törmäsin kuitenkin Siperian Ella -blogin Ella F.:ään, jolla oli omassa pöydässään myynnissä itse tehtyjä huippuhienoja norsuja, enkä voinut olla ostamatta tytölle hauskaa denimnorsua.

* * *

Kotona pääsin tutkimaan salmiakkisaalistani, ja tottahan toki minun oli maistettava jokaista tuotetta vähän.

Suosikkini oli ilimajokelaisen Namituvan appelsiini-salmiakin makuiset Nappikaramellit. Kioskissa olisi ollut samaa tuotetta myös toisella hedelmämaulla, olisikohan ollut mango, ja nyt pitää kyllä käydä hakemassa niitäkin.

Myös saman tuottajan Pirun väkevät pohjalaiset pippuri-salmiakit olivat mukavan pippurisen makuisia, vaikka nimi lupaileekin hieman liikoja. Salmiakkinautintoa hieman haittaa, että makeiset tarttuvat kosteassa ilmassa kiinni toisiinsa yhdeksi köntsäksi ja rikkoutuvat, kun sen köntsän pamauttaa taas palasiksi.

Namituvalta tulee myös Pöyröö puluveri -salmiakkijauhe, joka oli näistä tuotteista toinen suosikkini. Maku on voimakkaan salmiakkinen mutta kuitenkin tarpeeksi lakritsinen eikä yhtään ammoniakkinen. Nami nami. Onko jollain pitkäaikaiskäyttäjällä vinkkiä, mikä on paras tapa nauttia jauhetta? Ja mitä tarkoittaa "älä hotalehra"?

Kivijärveläisen Candywellin Mini Jytkyt (Salmiakki makeiset) maistuivat edellisten voimakkaiden salmiakkien jälkeen vähän valjuilta, mutta myöhemmin niiden miedompi ja anikseen vivahtava maku oli erittäin miellyttävä - tuotteen nimestä huolimatta.

Pidin myös mäntsäläläisen Sahlmanin salmiakkitoffeesta. Kiva maku ja rakenne. Ostaisin toistekin.

Sen sijaan en lämmennyt tälle ruotsalaisen Grenna Polkagriskokerin Saltlakrits-pötkölle. Maku oli ok, melko aniksinen, mutta syöminen jotenkin outoa. Pitäisikö tätä imeä vai purra? Jos puree, hampaat törmäävät pehmeämmän ulkokuoren jälkeen kovaan ytimeen, joka tarttuu hampaisiin niin, että on pelättävä amalgamiensa puolesta.

Candywellin Kalle-salmiakkijauhe kalpeni valitettavasti Pöyröö puluverin rinnalla, vaikka tuote sinänsä oli oikein maukas.

Namituvan tikkari on niin kuin tikkari. Ei ihan aikuisen miehen syötäväksi sopivaa, ja muutenkin vaikeaa karkinsyöjälle, joka ei malta olla purematta. Ja sitten tikkareissa vielä ärsyttää se, että ne kepit on yleensä tehty jostain pahvista, joka liukenee suuhun nopeammin kuin se makeinen. Tikkarin salmiakki oli kyllä hyvää.

Fazerin salmiakkisuklaat sain kaupan päälle, mutta suklaan ja salmiakin yhdistäminen on mielestäni edelleen hieman epäilyttävää.

Mitenkäs muut kioskilla asioineet: oletteko samaa vai eri mieltä ja olisiko pitänyt testata jotain muuta?

Kioski on avoinna ainakin syyskuun loppuun, joten vielä ehtii. Tsekkaa aukioloajat kioskin Facebook-sivuilta.

 

Salmiakkikioski:
Runeberginkatu 43, Eteläisen Hesperiankadun risteys
https://www.facebook.com/Salmiakkikioski

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun kirjoitin kolme viikkoa sitten pelottavasta nukesta, en ollut vielä käynyt Mikkelin Reaalikirppiksellä.

Tämä mallinukke on vielä melko kesy, vaikka en haluaisikaan jäädä sen kanssa yksin, kun valot sammuvat.

Tässä nukessa sen sijaan on jotain todella karmivaa ihan päivänvalossakin.

Mutta entäpä tämä myynnissä ollut vauvanukke?

Mitenköhän tämän muotoilisi?

APUA!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kävin lauantaina Olympiastadionilla Musen keikalla.

Keikan alkua odotellessani pohdiskelin, miksi en oikeastaan koskaan kirjoita blogiini tai muuallekaan sosiaaliseen mediaan mitään siitä musiikista, jota kuuntelen, tai keikoista, joilla käyn. Musiikkimiehenä kun kuitenkin itseäni esittelen.

Kavahdin aiemmin jopa sitä, kun Spotifyhin tuli mahdollisuus kertoa automaattisesti Facebook-kavereille, mitä on kuunnellut. En halunnut ottaa ominaisuutta käyttöön missään tapauksessa.

Olen kyllä kertonut laulavani metallibändissä ja kutsunut ihmisiä kuuntelemaan sen tuotantoa, joten mitä peittelen? Salaista iskelmäharrastusta tai epäilyttävän suurta kiinnostusta Smurffien tuotantoa kohtaan? Ei oikeastaan. Tai ehkä sittenkin jotain sellaista.

* * *

Jokaisella on varmasti omat mielipiteensä siitä, mikä musiikki on hyvää ja mikä aivan kaameaa kuraa. Niin itsellänikin, ja hyvin voimakkaat sellaiset. Kun näen jonkun Facebook-kaverin kuunnelleen Spotifystä jotain, jota en voi itse sietää, tekisi mieli kommentoida: "No hyi hitto". En tietenkään tee niin vaan ajattelen vain mielessäni, että kuunteleepa kaveri huonoa musiikkia.

Miksipä siis muut eivät ajattelisi täsmälleen samalla tavalla myös minun musiikkimaustani? 

Joku voisi tietysti kysyä, että mitä sitten. Kerronhan minä blogissani myös, mitä olen syönyt, ja joku voi siihenkin kommentoida, että hyi hitto. Ja niin myös joskus tapahtuu. Jostain syystä vain musiikki on huomattavasti henkilökohtaisempi asia. Jos joku ilmoittaa, ettei voi sietää punajuurta, kun olen kertonut rakastavani sitä, kohautan asialle olkiani. Mutta jos joku kertookin vihaavansa sitä artistia tai kappaletta, jota olen juuri hehkuttanut, koen asian lähes henkilökohtaisena loukkauksena. Arvostelijahan ei silloin arvostele vain musiikkia vaan myös minun musiikkimakuani, tunteitani ja henkilökohtaista kokemustani.

Kuinka pateettiselta kuulostaa sanoa, että ruoka maistuu vain suussa, mutta musiikki menee suoraan sydämeen? Koskaan ei voi tietää, miksi jokin kappale on toiselle ihmiselle tärkeä.

* * *

Vaikka laulan metallibändissä, olen aina ollut enimmäkseen melko keskitien popin kuluttaja. En myöskään ole se, joka etsii ja löytää uusia artisteja. Sen pari kertaa, kun olen käynyt Flow-festivaaleilla, olen tunnistanut ehkä yhden tai kaksi esiintyvistä kokoonpanoista. Tuska-festareilla en ole käynyt.

Kuvailisin musiikkimakuani sanalla melodinen. Sillä ei ole niinkään merkitystä, onko musiikissa enemmän skebaa vai synaa ja kuinka paljon tuplabasaria rumpali käyttää. Laulajana kiinnitän kaikkein eniten huomiota laulajaan ja melodiaan, ja kuuntelemassani musiikissa on oltava molemmat. Ja sitten on vielä se puoli, että kuuntelen mielelläni myös sellaista musiikkia, jota laulaisin itse. Lisäksi arvostan karismaattisia esiintyjiä. Olen viihtynyt yhtä hyvin niin Foo Fightersin, Green Dayn kuin Madonnan ja Lady Gagankin keikoilla. No, Madonnan kyllä voisi mainita muutenkin kuin ohimennen, sillä häntä olen fanittanut jo yli 20 vuotta ja nähnyt livenäkin useammin. Gagaa kävin katsomassa mielenkiinnosta, vaikken hänen tuotantoaan tunnekaan muutamaa radiohittiä lukuunottamatta.

Aivan ensimmäinen CD, jonka koskaan ostin, oli Roxetten Joyride vuonna 1991. En ole bändiä kuunnellut sitten 90-luvun mutta myönnän, että heidän keikallaan pari vuotta sitten kylmät väreet kävivät monta kertaa ja tippa oli silmäkulmassa. Vastaavat kylmät väreet aiheutti myös Ultra Bran taannoinen comeback-esiintyminen.

Seuraava keikka, jolle menen, on Irinan ja Laura Närhen esiintyminen Helsingin Juhlaviikkojen Huvilateltassa elokuun lopussa. Menen sinne Irinan vuoksi. Huvilateltta on muutenkin mainio keikkapaikka, ja esimerkiksi PMMP:n muutaman vuoden takainen esiintyminen teltassa oli todella hieno. Haluan myös ehdottomasti nähdä heidän jäähyväiskiertueensa myöhemmin tänä syksynä.

Musiikkimakua voi kyllä kehittää, ja minullakin on ollut tavoitteena löytää erityisesti vähän rokimpaa kuunneltavaa. Silti suurimmat niin sanotut löytöni viimeisen parin vuoden ajalta ovat höyhentäkin kevyemmät Hurts, Fun ja Adele. Kahta ensiksi mainittua olen käynyt katsomassa myös livenä ja Adelea menisin kuuntelemaan heti, jos hän tulisi Suomeen.

Ja vaikka en erityisesti kaipaakaan mielipiteitä näistä artisteista, saa toki vapaasti ehdottaa parempaa kuunneltavaa.

* * *

Entäs se Muse?

Heidät löysin muutama vuosi sitten ja olen muutamaa heidän biiseistään vetänyt myös cover-bändilläni. Pidän kovasti. Kävin katsomassa heitä myös viime vuoden puolella Areenalla ja päätin lähteä tälle keikalle vasta aika viime tipassa.

Ilta oli lämmin ja tunnelma lavan edessä tiivis. Taitavat muusikot, erinomainen laulaja, isot lavarakennelmat ja näyttävät efektit. Liekinheittimien kuumuus tuntui jopa yleisössä asti.

Kokonaisuutena aika huikea show, ja Muse ehdottomasti yksi parhaista livebändeistä. Kyllä kannatti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen parina päivänä naureskellut vanhan kansan uskomuksille, joiden mukaan esimerkiksi hiusten roikkuminen lapsen silmillä vetäisi silmät kieroon ja jos pappi ei sano lapsen nimeä, lapsesta tulee valehtelija. Aihe oli sen verran kiehtova, että kaivelin hieman asiaa ja etsin muitakin vastaavia uskomuksia netistä. Ja löytyihin niitä.

Eri lähteiden mukaan pienen lapsen hiusten leikkaamisella on vaikutusta lapsen älyyn, ja puhumattoman lapsen kutrien katkaiseminen haittaa puheen kehitystä. Kiharoiden leikkaaminen liian aikaisin myös estää niitä kasvamasta takaisin aikuisena. Toisaalta hiusten leikkaaminen joka kuun kahdeksas päivä takaa, että hiuksista tulee kauniit ja hyvin kasvavat.

Mikään uskomus ei kuitenkaan kerro, mitä tapahtuu, jos leikkaa vain Juice-hahtuvat niskasta.

Paitsi kierosilmäinen valehtelija, lapsestamme taitaa tulla myös vääräsäärinen varastelija:

"Ennen uskottiin vahvasti, että ristiäisissä piti kummien vähän tanssia, jotta lapselle ei tulisi väärät sääret." No ristiäisiähän ei varsinaisesti ollut, mutta laskettakoon nimijuhlat sellaisiksi. Niissä ei tanssittu.

"Lapsesta tuli näpistelijä jos häneltä alle vuoden ikäisenä leikattiin saksilla kynnet. Sen vuoksi olikin lapsen kynnet hampain pureksittava lyhyemmiksi." En oikein ymmärrä, miten se pureskelu olisi onnistunut käytännössä, mutta olen nyt ottanut tämän riskin.

Sen sijaan hulluudelta ja onnettomuuksilta lapsi taitaa säästyä:

"Jos kummi lapsen itkiessä kastettaessa keikutteli häntä sylissään, tuli lapsesta mielipuoli." Ei kastetta, ei mielipuolisuutta.

"Ennen kastamista ei lapsen nimeä saanut sanoa sivullisille, muuten lasta kohtasi elämässään onnettomuus." Nimi tosiaan pidettiin kaikilta salassa ennen nimijuhlia.

Olemme myös täysin vahingossa taanneet, että tytön posket säilyvät jatkossakin yhtä pehmeinä:

"Jos haluttiin lapselle hyvä ja terve iho, piti huolehtia siitä, että lapsi ensimmäisen kerran eläintä silittäessään silitti koiraa ja vasta sitten kissaa. Lopputulos oli silloin varma." Check!

"Uskottiin, että ihminen muodostuu sen mukaiseksi, minkä eläimen lihaa hän on ensi kerran elämässään syönyt. Lampaan lihasta tuli ihosta pehmeä, mutta sianlihasta finninen ja halkeileva." Karitsan lihalla iho varmaan pysyy erityisen silkkisenä. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos ensimmäinen liharuoka olisikin ollut nautaa? Ja hetkinen, eläinhän se on kalakin. Tulikohan tilattua lapselle suomupeite?

Ja pitäisiköhän muuten Haikaranpesälle vinkata tästä vaihtoehtoisesta kivunlievityksestä?

"Varma keino polttojen lieventämiseksi oli myös se, että otettiin kuppiin suoloja ja annettiin synnyttäjän miehen hämentää niitä 'vehkeellään'. Sitten suola juotettiin synnyttäjälle." Olisi mahtanut kätilön naama venähtää, jos tätä olisi ehdottanut.

(Lainaukset: Pia Mäkinen / Siuro.info)

Vaan onhan niitä uskomuksia vielä tänäkin päivänä. 

Kuulin hiljattain, että lapsella pitäisi pitää kenkiä jalassa, kun hän opettelee kävelemään, etteivät jalkaterät kehittyisi vääriin asentoihin. Näin on kuulemma sanottu vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Soitin tästä jopa neuvolaan ja kysyin, mitä nykyisin suositellaan. Kenkiä ei kuulemma tarvitse käyttää sisällä, ja ulkonakin olisi hyvä, että lapsi ylipäänsä tottuisi kävelemään myös kengät jalassa. Kengittä kävely ei kuitenkaan vahingoita lasta.

Lasta voi tietysti vahingoittaa myös vaikkapa rintarepulla, työntämällä kärryissä nenä menosuuntaan, hoitamalla kotona liian pitkään, viemällä päiväkotiin liian aikaisin, kieltämällä ja komentamalla tai lopettamalla imetyksen liian aikaisin tai liian myöhään. Ehkäpä myös joillekin näistä uskomuksista nauretaan viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä.

Minkälaisiin hassuihin uskomuksiin, uusiin tai vanhoihin, sinä olet törmännyt?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viikko sitten osallistuin aktiivisten bloggariäitien organisoimaan blogitapaamiseen Seurasaaressa. Teemana oli nyyttärit. Tai toisena teemana: oma huomioni kun keskittyi aika pitkälti siihen, että yritin pitää tyttäreni näpit irti tuorejuustoista ja suolatikuista. Ja niistä juustokekseistä, jotka vein mukanani.

Bloggarit poikasineen saivat toimia Rouvan juustokeksireseptin koekaniineina. Ja hyvinhän he tehtävän suorittivat. Keksien reseptikin kelpuutettiin julkaistavaksi, tosin Rouva ei ollut enää aivan varma ainesten suhteista ja siitä, laittoiko hän taikinaan kananmunaa. Ehkä ei. Kurpitsansiemenet pysyivät vähän huonosti keksien päällä, joten seuraavaksi Rouva kuulemma kokeilee keksejä, joissa taikinaan lisätään desin verran auringonkukansiemeniä.

Juustokeksit

Ainekset

  • 200 g voita (huoneenlämpöisenä)
  • 2 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 2 1/2 dl kaurahiutaleita
  • 3 dl juustoraastetta (esim. gouda)
  • pinnalle kurpitsansiemeniä

Valmistaminen

  1. Laita siemeniä lukuunottamatta kaikki ainekset kulhoon. Vaivaa taikinaa sähkövatkaimella niin, että siihen tulee sitkoa
  2. Taputtele keksit uunipellille levinipaperin päälle. Taikina ei leviä juurikaan paistettaessa
  3. Ripottele keksien pinnalle kurpitsansiemeniä ja painele siemenet hyvin kiinni
  4. Paista keksejä 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, kunnes keksit alkavat ruskettua.

On se muuten kumma juttu, miten nirsosta ja huonosyöntisestä tytöstä on yhtäkkiä tullut se, joka haluaa maistaa kaikkea eikä malta edes poistua ruokatarjoiluiden äärestä leikkimään muiden lasten kanssa. Hyvä, että tyttö pääsee syksyllä tarhaan oppimaan vähän sosiaalisia taitoja.

* * *

Tapaamisessa mukana olivat myös Why You Little!!/Amma & Pätkä, Ilman sinua olen lyijyä/Phocahispida & Kuutti, Kahdet rillit huurussa/Sillypäänts & Tyttö, Tassuja ja töppösiä/Iksu & Pikkuneiti ja Päiväuniaika/Liv & Neiti. Linkkien takaa löytyy lisää kuvia tapaamisesta.

Seurasaari on sekä ulkoilualue että ulkoilmamuseo, johon on roudattu vanhoja rakennuksia muualta Suomesta. Sitä en sitten tiedä, miksi vaikkapa Iisalmen pappilalle ei ollut enää tarvetta Iisalmessa.

Piknik-paikkamme, Kalevalakehto, ei ollut yksi museorakennuksista, vaan tilapäinen pömpeli, joka puretaan pois syksyllä.

Olipa hauska, että Amma ja Phocahispida olivat junailleet paikaksi juuri Seurasaaren, että tuli kerrankin käytyä siellä. Myönnän: kerta oli ensimmäinen. Ja kyllä, päässäni soi jatkuvalla syötöllä se Ultra Bran biisi.

Kiitos vielä kaikille mainiosta seurasta! Jäin kaipaamaan Sillypääntsin mustikkapiirakkaa ja Phocahispidasin mojitoboolia. Vaikka siinä ei sitä rommia ollutkaan.

Share

Pages