Ladataan...
Isyyspakkaus

Siinä se sitten oli, paljon puhuttu hoitovapaa. Aika paljon tuli tehtyä ja yhtä paljon jäi tekemättä. Ikimuistoista ja hauskaa se kuitenkin oli. Nyt edessä on ihan tavallinen viikonloppu, jonka jälkeen alkavat työt.

Lapsen osalta hoitovapaa päättyi jo muutaman päivän aiemmin, sillä hän aloitti tällä viikolla päiväkotiharjoittelunsa.

Alku oli pehmeää laskua: ensin käytiin leikkimässä päiväkodin pihassa tunnin verran, seuraavana päivänä leikittiin myös päiväkodin sisällä ja kolmantena päivänä osallistuttiin vielä ruokailuunkin. Neljäntenä päivänä isä häädettiin jo pariksi tunniksi pois päiväkodilta, ja viidentenä päivänä lapsi oli yksin hoitajien ja muiden lasten kanssa kolme tuntia.

Nyt olisi tarkoitus aloittaa normaali arki, jossa lapsi viettää päiväkodissa sen verran kuin kulloinkin katsomme parhaaksi. Näin alussa pyrimme rajoittamaan päiväkodissa vietettävän ajan korkeintaan seitsemään tuntiin päivässä, ensi viikolla vielä sitäkin lyhempään aikaan.

* * *

Sanotaan, että päiväkodin aloittaminen on vanhemmalle rankempaa kuin lapselle, ja kyllä se kieltämättä tuntui aika riipaisevalta jättää lapsi yksin päiväkodin pihalle.

Hän näytti siinä liukumäen reunalla istuessaan niin pieneltä ja muut lapset ja piha niin suurelta.

Mietin mielessäni, että entäpä jos hän vaikka kaatuu ja lyö pienen leukansa johonkin, eikä isi ole vieressä lohduttamassa? Huomaavatko hoitajat sen tarpeeksi nopeasti ja lohduttavat pientä? Meidän pientä?

Kun hän yhtäkkiä huomasi minut pihan toisella puolella, hymyili ja kiirehti luokseni kädet ota syliin -asentoon ojennettuna, huomasin pyyhkiväni silmäkulmiani, vaikken ollut ehtinyt edes poistua mihinkään.

Vilkutusten ja nähdään ihan pian -lupausten jälkeen oli vain käännettävä selkänsä ja jätettävä lapsi päiväkodin pihaan. "Voit kyllä soittaa ja kysyä, miten menee", hoitaja lupasi.

* * *

Palasin sovittuun aikaan päiväkodille ja kyselin varovasti: "No..? Mitenkäs täällä?"

"Tosi hyvin", sain vastaukseksi.

Tyttö oli ollut iloinen ja reipas, eikä hän ollut missään vaiheessa osoittanut minkäänlaista ikävää. Torstaina tyttö ilmestyi leikkihuoneen oviaukosta omaa tät tät tät -höpötystään hokien, katsoi minuun päin kuin todeten: "ai säkin olet täällä" ja jatkoi matkaansa toiseen suuntaan. Eikä olisi ollut mitään kiirettä lähteä pois. Kävi hän kyllä jossain välissä vähän halaamassakin, mutta mitään ikävää ei ollut havaittavissa. Perjantaina kaikki oli sujunut yhtä hyvin. Ja ruokakin oli maistunut.

Voisin siis sanoa, että tämä ensimmäinen päiväkotiviikko oli varsinainen suksee!

Kaveri kyllä varoitteli, että hänen lapsensa oli ollut ensimmäisinä päiväkotipäivinä yhtä hyväntuulinen, mutta kun poika oli eräänä päivänä huomannut, että järjestely onkin pysyvämpää laatua, myös itkunappula oli löytynyt.

* * *

Ensi viikolla nähdään sitten, miten sujuu se viimeinen jännittävä asia: päiväunien nukkuminen. Jännitys on tosin viikon aikana vähentynyt aika lailla, sillä saman tien, kun kirjoitin viikko sitten lapsen menevän aina itkien nukkumaan, se loppui seuraavana päivänä. En valehtele. Nyt kun olen nukuttanut hänet vain yksille päiväunille päivässä, hän on monena päivänä jäänyt päiväuniaikaan sänkyyn vilkuttamaan ja lähettelemään lentosuukkoja. Iltaisin hän nukahtaa saman tien, kun hänet kannetaan sänkyyn.

Tähän kohtaan pienet tuuletukset ja voitontanssit!

Ensi viikolla kuulemme, miten unet ovat lähteneet sujumaan päiväkodissa ja onko tyttö pysynyt yhtä hyväntuulisena. Nyt onkin Rouvan vuoro kuskailla lasta viikon verran: hän pitää töistään ainakin osittaisen vapaaviikon ja vie tytön hoitoon viideksi tai kuudeksi tunniksi päivässä.

Minä puolestani yritän keskittyä uuteen työhöni: muistella, miten työpaikalla kuuluikaan käyttäytyä ja miten keskustellaan ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä mitään lapsestani tai blogistani.

Ja sitten pitäisi vielä varovaisesti tiedustella työnantajalta, että mitäs, jos lähtisin töistä tässä jonkin aikaa aina siinä kolmen jälkeen, ettei lapsen hoitopäivistä tulisi yli seitsentuntisia...

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Täytetyt kurpitsankukat (Fiori di zucca) olivat yksi parin viikon takaisen Italian-matkamme suurista herkuista ja uusista makukokemuksista. Ne olivatkin niin herkullisia, että niitä piti syödä useammin sekä Napolissa että Procidalla. Kun kävimme viikonloppuna maalla, Rouvan oli heti päästävä kokeilemaan niitä ja kehittelemään omaa kurpitsankukkareseptiään.

Kukat olivatkin juuri sopivan kokoisia sitä varten.

Ja niin mainioitahan Rouvan kurpitsankukista tuli, että en malta olla julkaisematta reseptiä täällä. Rouva jopa valmisti kukkien sisällä olevan juuston itse, mutta se tehtiin siksi, ettei maalla ollutkaan saatavilla mitään täyttämiseen soveltuvaa juustoa kuten ricottaa. Tuorejuusto ei täyttämiseen sovellu, sillä se valuu sulaessaan ulos kukista.

Italiassa kukkien päällä oli selkeästi paksumpi tempura-tyyppinen pastella-taikinakuori, ja kukat oli uppopaistettu. Rouva halusi yksinkertaistaa reseptiä ja vain kieritteli kukat kananmunassa ja jauhoissa. Lisäksi uppopaistamisen sijaan kukat paistettiin pannulla runsaassa öljyssä. Ja hyvää tuli!

Kurpitsankukat voi valmistaa joko pekonin kanssa tai ilman. Rouva täytti puolet kukista pekonilla ja puolet pelkällä juustolla, ja molemmat olivat yksinkertaisesti herkullisia.

Ainekset

  • pekonia
  • ricotta-juustoa tai pehmeää kotijuustoa
  • (suolaa)
  • kesäkurpitsankukkia
  • kananmunaa
  • vehnäjauhoja
  • öljyä paistamiseen

Valmistaminen

  1. Leikkaa pekonit pieneksi silpuksi ja paista ne
  2. Sekoita jäähtynyt pekoni juustoon ja mausta tarvittaessa suolalla
  3. Leikkaa kesäkurpitsankukkien kanta irti veitsellä, jolloin niiden tyveen syntyy pyöreä reikä
  4. Työnnä juustotäyte kukan sisään reiän kautta
  5. Särje kananmuna lautaselle ja vispaa sen rakenne rikki haarukalla. Laita toiselle lautaselle vehnäjauhoja. Kierittele kukat kananmunassa ja sen jälkeen vehnäjauhoissa
  6. Kuumenna paistinpannulla runsaasti (n. 1 cm) öljyä ja nosta kukat pannulle. Kääntele kukkia ja paista niiden kuori joka puolelta kullanruskeaksi.

Varo, näihin tulee himo.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Netflixin kanssa.

Isännöin tänään Lotta Backlundin ja Cocommsin kanssa Netflixin perheiltapäivää. Tilaisuus oli osa kampanjaa, jonka puitteissa olen postannut Netflix-aiheisia tekstejä jo pari kertaa aiemminkin.

Tänään kokoonnuimme hotelli Havenissa perhebloggareille ja toimittajille suunnattuun rentoon tilaisuuteen, jonka kutsuvieraat lapsineen saivat nauttia Havenin keittiön herkuista ja keskustella Netflixin tarjonnasta erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta.

Tiloina toimi hotellin sviitti, joka oli mukavan kodinomainen mutta silti sopivan luksoriöösi.

Keskeisiä teemoja Netflix-keskusteluissa olivat mm.

  • mainoksettomuus
  • lasten osio, josta ei löydy lainkaan aikuisille tarkoitettua sisältöä
  • mahdollisuus tehdä perheenjäsenille omat profiilit, jolloin toisen perheenjäsenen mieltymykset tai ohjelmien katselutahti eivät haittaa toista
  • uusi Oma lista -ominaisuus, jossa ohjelmia voi merkitä katsottavaksi myöhemmin
  • sekä se, miten kätevää Netflixiä on käyttää eri laitteilla - ja vaikkapa sängyssä, kun puoliso nukkuu (kröhöm).

Jaoimme Lotan kanssa omia kokemuksiamme Netflixin käyttämisestä, ja Lotta myös twiittasi tilaisuudesta.

* * *

Itseäni tilaisuuden varsinainen aihe - lapset ja Netflix - huvitti aika lailla, sillä vaikka minutkin on pyydetty mukaan kampanjaan nimen omaan perhebloggarina, oma lapseni ei ole kiinnostunut tv:stä. Ei lineaarisesta eikä svodista *). Yhtään.

*) Subscription Video on Demand = Tilaukseen perustuva suoratoisto

Kun hänet istuttaa sohvalle, hän kiemurtelee alas lattialle, ja kun hän näkee iPadin, hänen on saatava koskea siihen. Kerran hän jaksoi seurata Netflixistä Madagascarin alkutunnarit ja toisen kerran katsoi MTV:ltä kaksi musiikkivideota. Muuten häntä kiinnostaa esimerkiksi iPadissa huomattavasti enemmän se pyöreä painike, josta voi palata takaisin aloitusnäytölle. Late Lammasta hän seuraa ehkä viisi sekuntia.

Että pidä latelampaasi.

* * *

Huomattavasti lasta innostuneemmin Netflixiin suhtautuvat vanhempani.

Jotta viime kevään Amerikan-reissu onnistui, vanhempani tulivat hoitamaan lasta viikoksi, ja isänikin otti töistään vapaata sen vuoksi. Tästä kiitoksena Netflix muisti myös vanhempiani, ja he saivat itselleen AppleTV:n ja siihen sisältöä Netflixiltä. He sattuivat tänään hoitamaan lasta myös tämän Netflix-tilaisuuden ajan.

Eija-mummo, Eppu-koira, tyttö, Markku-pappa ja Pyry-koira (joka on muuten Eppu-koiran pikkuveli)

Ajattelinkin kysellä heiltä nyt reilun kahden kuukauden kokemuksella, mitä he ovat pitäneet palvelusta. Suhtauduin hieman varauksella ei-niin-teknisten vanhempieni intoon tutustua palveluun, ja hypoteesini oli tietysti, että sitä ei ole juurikaan käytetty.

Vielä mitä: äitini on katsonut Netflixiä enemmän kuin minä.

Mitäs te sitten olette katsoneet viime aikoina?

Äiti vastaa: "Se poliittinen draama oli tosi hyvä (House of Cards) ja sitten katsoin sen ihmissusisarjan (Hemlock Grove). The Hour oli hyvä ja isä tykkäsi Nikitasta. The Unit (4 kautta) oli hirveän hyvä toimintasarja. Isä on katsonut toimintaelokuvia"

Äiti, mikä oli ensimmäinen ohjelma, minkä katsoit?

"24. Katsoin kaikki tuotantokaudet putkeen, ja välillä piti nousta yölläkin katsomaan lisää, kun se jäi niin jännään paikkaan." (8 kautta, jokaisessa 24 jaksoa = 192 jaksoa!!!)"

Kävi ilmi, että äitini katsoo Netflixiä salaa öisin, kun isäni nukkuu.

Kävi myös ilmi, että isäni on katsonut parin jakson jälkeen äidiltäni salaa loppuun koko "naisvankilasarjan" (Orange Is the New Black), ja kun äitini oli ehdottanut, että he katsoisivat sitä eteen päin yhdessä, isäni oli vain sanonut, ettei halua katsoa sitä enää. (Ovelaa.)

Tässäpä teille uusi termi: Netflix-aviorikos tarkoittaa sitä, että puoliso katsoo jotain yhteisesti seurattavaa sarjaa eteenpäin toisen ollessa poissa.

Miten löydätte uutta katsottavaa?

Isä: "Se on kivaa, että sähköpostiin tulee ilmoitus, kun tulee uutta katsottavaa - niin kuin ne, mitäs ne olikaan..?" (Drive Angry ja Hit & Run)

Äiti: "Ja kun avaa Netflixin, se suosittelee uusia ohjelmia. Joskus olen myös kuullut jostain, että jokin ohjelma voisi olla saatavilla. Silloin menen hakuun ja etsin sieltä." (Oho!) "Katsomme avoimin mielin kaikkea. Jos sarjan ensimmäinen osa ei vaikuta hyvältä, emme katso enempää." (Näin ei ole ilmeisesti käynyt usein)

Olitteko kuulleet Netflixistä aiemmin ennen kuin hommasin sen teille?

"Ei."

Millaisia ajatuksia teillä oli, kun kävin asentamassa teille AppleTV:n?

Äiti: "Että osaanko käyttää ja tuleeko käytettyä? Ei meillä ollut mitään ennakko-odotuksia. Kiinnosti kyllä, että ei ole mainoksia ja että voi jatkaa toistamista siihen, mihin jäi."

Onko käyttäminen ollut helppoa?

"Todella, meni perille yhdessä päivässä ja peruskäyttämisen oppi ekalla yrityksellä."

Mikä on ollut parasta?

"Helppokäyttöisyys ja se, että voi lopettaa ohjelman, jos on vaikka ruoanlaitto kesken tai pitää käydä jossain välillä. Ohjelmia voi katsoa milloin vain, ja valikoima on hyvä, laidasta laitaan.

Suosittelisitteko muille?

"Ehdottomasti, ja suosittelisimme myös että kerrottaisiin enemmän muille, sillä monet tutut eivät ole kuulleetkaan palvelusta. Se on vielä tosi edullinen."

Kenelle suosittelisitte?

"Kaikille."

Äitini myös sanoi, etteivät he mitään vanhuksia ole. Isäni täytti vasta 60 ja äitini on alle sen. No juu, se oli vain hauska otsikko.

* * *

Tämä kirjoitus oli viimeinen postaus tässä Netflix-kampanjassa. Nyt voin tarjota jotain tosi kivaa myös teille, joten palatkaapa ensi maanantaina katsomaan, millaisen kilpailun järjestän. Palkinto on huippuhieno! Oikeasti!

 

Netflix-yhteistyöstä: Tämä postaus on Netflixin sponsoroima ja osa yhteistyökampanjaa. Kampanja oli nyt tässä, mutta teen (vink vink) hyvin mielelläni vastaavia jatkossakin. Sanoinkin tänään, että kerran konsultti, aina konsultti - aihe kuin aihe. Terveisin nimimerkki "Joka alan asiantuntija".

Lisää Netflixistä:

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mahtavaa, että helsinkiläiset tapahtumajärjestäjät ovat alkaneet tehdä yhteistyötä tasokkaiden ravintoloiden kanssa. Makkaraperunat ja löysät neulamuikut on niin nähty.

Flow-festivaali on jo tunnettu ruokatarjonnastaan, mutta mielenkiintoista ruokayhteistyötä voi tehdä pienemmässäkin mittakaavassa.

Ravintola Juuri Huvila-teltassa

Eilen ilahduimme kovasti, kun löysimme Irinan ja Laura Närhen konsertista Tokoinrannan Huvila-teltasta Ravintola Juuren. Tai heidän porilaisensa. Revittyä possua minulle ja haukipihvi Rouvalle. 9,50 €:n hinta oli varsin kohtuullinen hinta näin maukkaasta pikaruoasta.

Juuren porilainen - revittyä possua

Juuren porilainen - haukea

Naispoppareiden keikka oli puolestaan sekin vähintään kohtuullinen. Laura Närhi onnistui hyödyntämään Huvilan intiimin tunnelman paremmin, ja vaikka hänen tuotantonsa oli minulle tuntemattomampaa, hänen vahvaa tulkintaansa ja kappaleiden sanoituksia oli ilo seurata. Annan sut pois nosti ihon kanalihalle.

Irina ja Laura Närhi duetoivat 'Siskoni'

Esiintyjänä Irina on varmempi ja myös hieman välittömämpi. Olisin kuitenkin kaivannut häneltä enemmän rauhallisia ja akustisia sovituksia, ja yleisön komentaminen ylös penkeistään keikan loppupuolella oli hieman, hmm, epähuvilamaista. Mutta on Irina kyllä silti aika ihana, ja keikan avannut Hiljaisuus yksi lempibiiseistäni.

Irina

Päivästä tuli muutenkin aikamoinen naispop-päivä: ostin liput myös PMMP:n viimeiselle keikalle lokakuussa ja Jenni Vartiaisen keikalle Kulttuuritalossa joulukuussa. Pitääkin kysellä hoitajaa saman tien.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä Rouvalle!

Hyvät uutiset: Tyttö tykkää selvästi tosi paljon näistä tekemistäsi lindströminpihveistä.

Huonot uutiset: Ruoka ei tullut ilmeisesti tarpeeksi nopeasti, ja pihvipussi jäi liian lähelle tiskipöydän reunaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Päätän juttusarjani Italiasta postaukseen, jossa kerron Napolinlahdella sijaitsevasta hurmaavasta Procidasta.

Procida, Marina Grande, Via Roma

Jos joku ei pidä Procidasta, hän ei pidä hyvästä ruoasta, auringosta, hiekkarannoista, merestä, kiireettömästä ilmapiiristä ja ystävällisistä ihmisistä. Tai sitten hän kaipaa isoja turistilaumoja ja bilerantoja.

Me päädyimme Procidalle hetken mielijohteesta. Olimme päättäneet jo suunnata Napoliin ja sieltä edelleen johonkin muualle, ehkä Amalfin rannikon Positanoon. Toisaalta mieltä kiehtoivat Napolinlahden saaret Capri ja Ischia, joiden kauniiden maisemien muistin esiintyvän elokuvassa Talented Mr. Ripley. Päätin etsiä kellarista vanhan Lonely Planet -matkaoppaamme ja katsella, mitä saarista kerrotaan. Capri: kallis. Ischia: kylpylöitä ja saksalaisia eläkeläisiä. Tjaa.

Sitten oli vielä kolmas saari, Procida. Se alkoi kuulostaa kiehtovalta.

Procida: Corricella ja Terra Murata, näköala Via Pizzacolta

Saaren kerrottiin olevan pieni ja huomattavasti vähemmän turistoitunut kuin kuuluisat naapurinsa. Se olisi saari niille, jotka haluavat paeta ihmismassoja mutta silti saada täydellisen kokemuksen aidosta Välimeren tunnelmasta. Kun näin hakukoneen tuloksissa kuvan saaresta, tiesin, että tämä on kohteemme.

Myöhemmin huomasin, että samaista Mr. Ripley -leffaa oli kuvattu myös Procidalla, Corricellan kaduilla.

Marina di Corricella

Procida on pieni saari, enimmillään vain 4 km kärjestä kärkeen, mutta sillä asuu peräti 12 000 ihmistä. Saaren kaupallinen toiminta ja ravintolat ovat keskittyneet kolmen sataman ympärille, joissa asutus on myös tiiviimpää.

Marina Grande saaren pohjoisrannalla on sen pääsatama, josta pääsee Napoliin ja muille saarille. Pienempi Corricella saman niemenkärjen eteläpuolella on kalastajasatama ja myös saaren kuvauksellisin paikka. Huvijahdit ja purjeveneet kerääntyvät puolestaan saaren lounaispäähän Chiaiolellan satamaan. Saaren muille osille tyypillisiä ovat kapeat kadut, joiden molemmin puolin on korkeat muurit ja niiden takana huviloita puutarhoineen.

Marina Grande, Via Roma

Corricella

Chiaiolella

* * *

Majapaikan löysimme jälleen Airbnb:stäRairé B&B:n kuvaus kuulosti kivalta, ja sen puutarha näytti kuvassa hurmaavalta.

Talo on napolilaisen perheen kesäasunto. Eläkeläispariskunta asustelee itse yläkerrassa ja majoittaa alakertaan vieraita. Myös heidän aikuiset lapsensa, Lucia ja Simona, olivat viettämänsä lomiaan Procidalla.

Alakerrassa on keittiö ja kolme huonetta, joissa jokaisessa on omat kylpyhuoneet. Rakennuksen seinät ovat lähes metrin paksuiset, kuulemma tufa-kiveä, ja ne pitävät kuumuuden tehokkaasti ulkona. Alakerrassa on lisäksi keittiö, jossa keitimme lapselle aamu- ja iltapuurot, sekä ruokailutila, johon katettiin aamuisin aamupala.

Taloa ympäröi puutarha, jossa kasvaa sitruuna-, limetti- ja granaattiomenapuita, tomaatteja ja viiniköynnöksiä. Olin niin lumoutunut terassia ympäröivästä pergolasta roikkuvista ryplätertuista, että huomasin näpsiväni siitä kuvia niin kuin olisin nähnyt jonkin suuremmankin luonnonihmeen.

Talon emäntä oli hyvin ylpeä puutarhastaan, erityisesti tomaateistaan.

Kuulimme, että rakennuksen alaosa on 300 vuotta vanha, ja yläkerta on rakennettu sen päälle myöhemmin. Kävimme perheen tyttärien kanssa muutenkin mielenkiintoisia keskusteluja mm. italialaisesta ruoasta, ja perheen mamma jopa näytti meille, millainen tulee olla täydellisen fiori di zucca -annokseen (täytetyt kurpitsankukat) käytettävä pastella-taikinan rakenne.

Mamma myös leipoi joka ilta seuraavan aamun aamupalalle jonkin kakun.

* * *

Talo sijaitsi saaren lounaispäässä parinsadan metrin päässä Chiaiolellan satamasta. Perille olisi päässyt saaren paikallisbussilla tai taksilla, mutta isäntämme noutivat meidät ystävällisesti Marina granden satamasta.

Chiaiolella

Chiaiolellan alueella on pankkiautomaattia lukuun ottamatta kaikkea, mitä lomalainen tarvitsee. Pankkiautomaatille pitää matkustaa saaren toiseen päähän, mutta luottokortit kyllä käyvät lähes kaikkialla.

Chiaiolella, Via Giovanni da Procida

Chiaiolellan alueella sijaitsee useampia hyviä ravintoloita, joista saa sekä pizzaa että paikallisia herkkuja. Annoksissa käytetään paljon mereneläviä, ja paikallinen erikoisuus olisi ollut spaghetti ai ricci: spagettia merisiilillä. Se jäi valitettavasti testaamatta. Toinen erikoisuus, jota emme ehtineet maistaa, olisi ollut rucolino, rucolasta tehty likööri.

* * *

Mainitsemisen arvoisia ravintoloita Chiaiolellassa ovat Fishbone (Via Marina Chiaiolella 29) ja Il Galeone (Via Marina Chiaiolella) aivan satama-alueella sekä Il Girone (Lungomare Cristoforo Colombo) pienen kävelymatkan päässä niemenkärjen toisella puolella, hiekkarannan varrella. Ruoista voit lukea tarkemmin edellisestä Italia-jutustani. Useissa ravintoloissa oli muuten tarjolla asiakkaille maksuton wlan-yhteys.

Fishbone

Fiori di Zucca, Fishbone

Il Galeone

Pizza Frutti di mare, Il Galeone

Il Girone

Antipasti Stella di Mare, Il Girone

Spaghetti e polpo, Il Girone

* * *

Neljäs suositeltava ruokapaikka löytyy Corricellan satamasta ja on nimeltään La Lampara. Samalla reissulla voi ihastella Corricellan ja historiallisen keskustan värikkäitä taloja ja kiivetä viereiselle Terra Muratalle katsomaan näköalaa. Samoilla kaduilla muuten liikutaan siinä Talented Mr. Ripleyssäkin.

Corricella, näköala Terra Muratalta

Marina di Corricella

La Lampara

Ravioli Frutti di mare, La Lampara

Spaghetti Frutti di mare, La Lampara

Marina di Corricella

Suorin tie lähimmältä kadulta Corricellan rantaan kulkee pystysuoraan. Rouva seisoo alla olevassa kuvassa ylös Via San Roccolle vievän portaikon juurella. Kokoontaitettavat matkarattaat tulivat tarpeeseen näitä portaita kivutessa.

Corricella

Jos ottaa hieman pidemmän reitin, se ei ole yhtä jyrkkä, mutta portaita ei voi välttää silläkään.

Corricella

Corricella, Via San Rocco

Corricella, Via Principe Umberto

* * *

Saarta ympäröivät pitkät vulkaaniset hiekkarannat, ja umakelpoisia biitsejä löytyy lähes joka puolelta saarta. Sinne voi siis hyvin tulla ihan rantalomalle. On hyvä huomioida, että musta hiekka kuumenee auringossa niin, että aikuinenkaan ei voi kulkea kuivalla hiekalla paljain jaloin.

Chiaia

Ciracciello

Saari yhdistyy lounaispäästä sillalla pieneen ja asumattoman Vivaran saareen, jossa on luonnonsuojelualue.

Ciracciello & Isola Vivara

* * *

Lauttoja Napolista ja Napoliin kulkee tunnin - parin välein. Katamaraani tuo saarelle reilussa puolessa tunnissa, ja autolautta matkustaa väliä noin tunnin. Liput voi ostaa ennen lautan lähtöä sataman lipputoimistosta, eikä nyt ainakaan ollut vaaraa, että lauttaan ei olisi mahtunut. Saari oli muutenkin hämmentävän hiljainen, vaikka oli paras turistikausi. Majapaikassa näimme kyllä pari aussia ja pari espanjalaista, mutta esimerkiksi satama-alueella kuuli puhuttavan vain italiaa.

Chiaiolella, Via Giovanni da Procida

Isäntäperhe ihastui pieneen tyttöömme niin kovasti, että kotiinpaluumme jälkeen sekä meille että heille jäi varmasti yhtä suuri molemminpuolinen ikävä.

Kaiken kaikiaan luulen, että olemme löytäneet uuden suosikkapaikkamme Italiassa. Vaikka jossain muualla kävisimmekin, tänne palaamme varmasti uudelleen, mahdollisimman pian. Ja majapaikka meillä on jo tiedossa.

Share

Pages