Ladataan...
Isyyspakkaus

Osallistuimme perjantaina italialaisen herkkukauppa La Tartufatan (Tehtaankatu 21) viininmaisteluillallisille. 

La Tartufata

La Tartufata ei ole ravintola vaan italialaisia herkkuja ja viinejä maahantuovan firman showroom, jossa järjestetään myös tasting-illallisia. Löysimme paikan kaverimme ansiosta. Hän on käynyt La Tartufatan tastingeissa aiemminkin ja houkutteli meidät nyt mukaansa.

Mikä mainio syy viettää iltaa ihan aikuisten kesken ja pyytää lapsenvahti hoitamaan ilta-askareet! Edellisestä yhteisestä iltavapaasta Rouvan kanssa ehtikin kulua jo tovi.

Proseccoa alkuun

Barbarescoa ja baroloa

Viineinä tarjottiin kahta proseccoa, barbera d'Astia, barbera d'Albaa, barbaresoca, baroloa, amaronea ja kahta moscato d'Astia, kaikki Alkon valikoiman ulkopuolelta. Viinit olivat tietysti erinomaisia ja ruoka mukavan konstailematonta. Pääruoissa oli käytetty myös tuoretta tryffeliä, johon Suomessa törmää harvemmin. Nam. 

Risottoa ja tryffeliä 

Kakkua, mascarponea ja alkoholissa marinoituja kirsikoita ja moscato d'Astia

Neljän lajin illallinen ja kahdeksan viiniä maksoivat 60 €, mikä oli varsin kohtuullinen hinta koko setistä. Muutenkin viinejä on mukavampi maistella ruoan kanssa, sillä silloin pystyy itse toteamaan, mikä viini toimii tietyn ruoan kanssa paremmin kuin jokin toinen.

Suosittelen! Liity postituslistalle, niin kuulet seuraavista tastingeista.

Herkkuhylly

 

Lisätietoa: http://latartufata.fi/

La Tartufata Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/La-Tartufata-Helsinki/298028343576547

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen aina ollut lihansyöjä enkä ole tuntenut siitä huonoa omatuntoa.

En kääntynyt kasvissyöjäksi edes silloin, kun aloin seurustella eettisistä syistä kasvissyöjäksi ryhtyneen nykyisen vaimoni kanssa. Kotona meillä on toki syöty paljon kasvisruokia ja kalaa koko kuusitoistavuotisen yhteiselomme ajan, mutta töissä olen syönyt sitten lihaa senkin edestä.

Kun vaimoni alkoi pari vuotta sitten syödä jälleen silloin tällöin lihaa - vain luomua tai riistaa - lihansyöntini alkoi lisääntyä myös kotona. Vaikka kasviksia ja kalaa syödään edelleen paljon, saatan helposti syödä lihaa kuutena päivänä seitsemästä ja monena päivänä kahdesti. Nyt olen vihdoin alkanut ajatella, että ruokavaliotani olisi saatava keveämmäksi ja kasvispainotteisemmaksi.

Ongelma on vain ollut se, että olen suhtatunut lounasravintoloiden kasvisruokatarjontaan jostain syystä aika epäileväisesti, pelkkä sosekeitto on tuntunut liian keveältä ja salaatti on mielestäni lisuke, ei lounas. Ja kun lounaasta vielä maksaa sen 9,70 € tai jotain sinne päin, tuntuu, että rahalle on saatava kunnolla vastinetta ja lautaselle niin tuhti annos, että sen jälkeen voisikin ottaa parin tunnin ruokaperräiset.

Lihan syönnin haitoista on mielestäni alettu puhua äänekkäämmin vasta viime vuosina. Jos aiemmin "liha on murhaa"-tyyppiset iskulauseet saivat lihansyöjän lähinnä ärsyyntymään, nyt on vedetty oikeammista naruista: ekologisuudesta ja terveydestä. Ekologisesta näkökulmasta lihansyönti on huomattavasti kestämättömämpää kuin kasvissyönti, ja liika lihansyönti altistaa puolestaan suolistosyöville. Huh.

Satuin huomaamaan Facebookissa, että kaverini liittyi tapahtumaan Docventuresin lihaton lokakuu. Jaahas, mitä mitä? Haastavat vähentämään tai lopettamaan lihansyönnin lokakuun ajaksi. Kolmen sekunnin harkinta-ajan jälkeen päätin ottaa haasteen vastaan.

Koska kasvissyönti ei sinänsä ole minulle mikään issue, ja kotonakin syödään paljon kasvisruokia, homma pitää tehdä vähän vaikeammaksi ja luopua lihasta täysin koko kuukauden ajaksi.

Siispä ensi tiistaista lähtien syön kuukauden ajan pelkkää kasvisruokaa, ja lounaaksikin valitsen ennakkoluulottomasti kaikkea sitä, mitä lounasravintolamme kasvisruokalaarit tarjoavat.

Jos sinua kiinnostaa osallistua haasteeseen, niin siitä vaan. Itse ajattelin raportoida kokemuksesta täällä blogissa, ja lisää vertaistukea saa vaikkapa Docventuresin Facebook-sivulta.

Että varokaa vaan kanssalounastajat, iPhonen kamera räiskyy lounaspöydässä ensi kuussa ahkerasti.

 

Lisätietoja: https://www.facebook.com/events/516481648435327/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viikonloppuna anoppilasta lähtiessämme vilkuttelimme mummille ja vaarille hyvästejä, ja kuulin tytön sanovan isovanhemmilleen: "Bye-bye!"

Tänään, kun hain tytön päiväkodista ja asettelin häntä leikkikentällä kantoreppuun, hän kajautti sen taas kirkkaalla äänellään: "Bye-bye!"

Tähän hoitaja naurahti ja kertoi, että useammat lapset ovat alkaneet toivotella toisilleen bye-byet sen jälkeen, kun ryhmään tuli pieni amerikkalainen tyttö. Hän sanoo tietysti aina lähtiessään bye-bye, ja fraasi on osoittautunut ilmeisen tarttuvaksi.

Olen tietysti iloinen, että lapsi saa näin ilmaista kielikylpyä, mutta hei: missä on isi? Sitä on harjoiteltu jo ties kuinka pitkään tuloksetta, ja yhtäkkiä jokin amerikkalaishömpötys kiilaa ohituskaistalta eteen! Miksi juuri tämä fraasi on niin hauska, että hän toistelee mieluummin sitä kuin kaikkia niitä muita sanoja, joita olemme hokeneet hänelle jo vuoden ja neljän kuukauden ajan?

Olemmeko sittenkin puhuneet hänelle väärää kieltä?

Viime viikon aikana löytyi kyllä myös pappa (kun isäni oli käymässä anoppilassa), loppu (kun kaikki ruoka oli syöty lautaselta tai maitopullo imetty tyhjäksi) ja kakka (hip hip huraa). Se on niin hauska sana, että sitä on tänäänkin toisteltu koko iltapäivä ja ilta. Tänään tyttö myös mielestäni osoitti ruoan päätteeksi keittiöön päin ja sanoi banaani, mutta siinä kyllä saattoi olla omaa tulkintaanikin seassa. Rouva tosin kuuli mielestään saman.

No niin, ja nyt sitten seuraavaksi se ISI! Kiitos.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin kaupunki muisti meitä ensimmäisellä päivähoitolaskulla. "Kiitos ei-mistään", ajattelin. Ai miten niin? No siten niin:

Kun vaihdoin työpaikkaa kesällä, pidinkin kolme viikkoa pidemmän hoitovapaan kuin olin alun perin ajatellut. Tyttö meni näin ollen päivähoitoon vasta kolme viikkoa aiottua myöhemmin eli aivan elokuun lopussa. Paikkaa oli kuitenkin haettu jo alkuvuodesta elokuun toisesta viikosta alkaen, ja kaupungin päätös hoitopaikasta oli tehty tämän mukaisesti toukokuussa. Ilmoitin muutostarpeesta päiväkotiin heti, kun työpaikka varmistui eli heinäkuun alussa.

Olin aika hämmästynyt, kun minulle kerrottiin, että joutuisimme joka tapauksessa maksamaan päivähoidosta myös niiltä kolmelta viikolta, kun tyttö on vielä kotona. "Kun päätös on tehty, sitä ei voi enää muuttaa. Muutenhan ihmiset vaihtelisivat niitä miten sattuu."

Tiedustelin, miten hyvissä ajoin tällaisista muutoksista sitten pitäisi ilmoittaa, jos reilu kuukausi ennen sovittua aloitusta ei riitä. Kuukausi kuulemma riittäisi muuten, mutta kesälomien vuoksi päätökset syksyn osalta tehdään jo toukokuussa. Ja päätöstä ei siis voi muuttaa, kun se on kerran tehty, joten muutoksesta olisi pitänyt ilmoittaa ennen kuin otimme hoitopaikan vastaan. Minun olisi siis pitänyt tietää uudesta työstäni ennen kuin olin käynyt ensimmäisessä haastattelussakaan.

Entäpä jos paikan tarvetta ei olisi ollut lainkaan? Minunhan piti jatkaa hoitovapaatani vuoden loppuun, jos en olisi saanut hakemaani pestiä. "Paikan voi kyllä perua vaikka edellisenä päivänä, ja silloin ei tarvitse maksaa mitää." Jaa jaa.

Myöskään kotihoidon tukea ei tietenkään maksettu enää niiltä päiviltä, joille hoitopaikka oli myönnetty.

Oli myös jännä nähdä, minkäkokoinen lasku kaupungilta tulisi. Mehän olisimme voineet sopia vielä päiväkotia aloittaessamme, että tyttö on hoidossa vain osa-aikaisesti, jolloin maksukin olisi ollut pienempi. Itse asiassa nythän hän onkin hoidossa vain 7 tuntia päivässä, joten maksu on 80 % normaalista kuukausimaksusta. Minkäs verran sitten maksamme niistä kolmesta viikosta, kun tyttö ei ollut lainkaan hoidossa? Täysipäiväisen hoidon mukaan tietysti. Loogista, vai?

No joo, kyse ei ole isoista summista, taloutemme ei tähän kaadu ja ne kolme lisäviikkoa perheen kanssa olivat huomattavasti arvokkaammat kuin se menetetty parisataa euroa. Kyse onkin niistä kuuluisista periaatteista.

Mitä tästä opimme? Varo muuttamasta suunnitelmia elämässäsi, sillä "tehtyjä päätöksiä ei voi enää muuttaa".

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuosi kääntyi jälleen talvea kohti, ja päiväkin on tänään jo lyhyempi kuin yö.

Mökki on laitettu taas talvikuntoon, sillä emme enää usko yöpyvämme siellä tänä syksynä.

Ilma muuttui yllättävän viileäksi ja sateiseksi.

Omenat kypsyvät anopin puutarhassa.

Kesäkurpitsa kukkii ja tekee edelleen satoa.

Jättikurpitsa kasvaa, mutta saa nähdä ehtiikö se kypsyä ennen pakkasia.

Tuhkimon vaunuiksi tästä kurpitsasta ei olisi.

Muutama unikko taistelee vielä vuodenajan vaihtumista vastaan.

Taitaa olla aika kaivaa omatkin välikausivaatteet esiin.

Share

Pages