Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt kun jouluherkuttelu on jo ehditty unohtaa ja tammikuun kuntoiluinnostuskin laantunut, voi taas palata jälkiruokaosastolle. Tänään valokeilassa juustokakku mansikkakastikkeella.

Juustokakku tehdään monesti digestive-keksipohjan päälle, mutta Rouvalla on tapana tehdä omansa käyttäen sokerikakkupohjaa.

Joku saattaisi myös paseerata mansikat siivilän läpi saadakseen siemenet pois, mutta meillä mansikkakastike tehdään ronskimmin ottein surauttamalla pakastemarjat surutta sellaisenaan soseeksi.

Juustokakku ja mansikkakastike

Ainekset

Pohja

  • 2 kananmunaa
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl vehnäjauhoja

Täyte

  • 4 kananmunaa
  • 400 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
  • 2 dl sokeria
  • 4 rkl sitruunamehua
  • 2 rkl maissitärkkelystä
  • 3 dl ranskankermaa

Mansikkakastike

  • 1/2 l pakastemansikoita sulatettuna
  • 2 rkl sokeria

Valmistaminen

  1. Valmista ensin sokerikakkupohja: Vatkaa kananmunat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää vehnäjauhot varovasti vaahtoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele sen reunat. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja esipaista kakkupohjaa 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia
  2. Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset ja loput täytteen aineista keskenään tasaiseksi massaksi
  3. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita ne varovasti nostellen juustomassaan. Kaada täyte vuokaan sokerikakkupohjan päälle
  4. Paista kakkua uunissa 175 asteessa hieman keskitasoa alempana 40 - 60 minuttia. Jos pinta alkaa ruskistua liiaksi, peitä kakku leivinpaperilla tai foliolla. Anna kakun jäähtyä vuoassa ja nosta se jääkaappiin. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä
  5. Valmista mansikkakastike soseuttamalla mansikat sokerin kanssa sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Aamun ruuhkabussi kohti Espoota. Istut kyydissä uppoutuneena iPadiisi. Bussi pysähtyy seuraavalla pysäkillä ja iso joukko matkustajia virtaa sisään. Tunnistat kauemmaksi istuutuvan matkustajan työkaveriksesi. Tervehdit häntä pään heilautuksella ja hän nyökkää takaisin.

Jatkat tabletin hiplaamista. Joku istuutuu viereesi, ja teet tilaa hieman häiriintyneenä siitä, että kyynärpääsi ei mahdu nyt heilumaan vapaasti.

Saat silti jatkettua iPadilla työskentelyä ja tehtyä kesken olleen kirjoitushomman loppuun. Nostat katsettasi ja huomaat, että viereesi istuutunut henkilö onkin puolituttu työkaverisi. Et ole siis tervehtinyt häntä lainkaan, vaikka olette istuneet vierekkäin jo yli puolet matkasta. Onpa noloa. Onkohan hän yrittänyt saada katsekontaktia istuutuessaan?

Punnitset vaihtoehtoja. Kyseessä on niin etäinen tuttu, että tietoinen tervehtimättä jättäminenkin voisi olla yksi vaihtoehto, vaikka olisikin melko moukkamaista, mutta kesken matkaa tervehtiminenkin olisi outoa. Taitaa olla parasta teeskennellä, ettet huomannut lainkaan, kuka vieressä istuu, ja pahoittelet vasta perillä, ettet ajatuksissasi huomannut kollegaa.

Bussi saapuu perille. Bussiin ensin noussut kollega on näemmä jäänyt jo kyydistä. Asettelet iPadiasi laukkuun, jolloin vieruskaverisi kysyy: "Oletko jäämässä tällä pysäkillä?" Katsot häntä kasvoihin ja huomaat, että hän ei olekaan työkaverisi. Eikä oikeastaan edes saman näköinen.

Myöhemmin päivällä näet toimistolla sen kollegan, jota tervehdit aiemmin bussissa. Hän on pukeutunut ulkovaatteisiinsa. Ne ovat aivan toisenlaiset kuin sillä miehellä, jota tervehdit aamulla. 

Ja sinä kun luulit olevasi perheessäsi se, joka nimenomaan ei erehdy kasvoista.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö pääsi ennen joulua leipomaan ensimmäistä kertaa piparkakkuja. Tai leipomaan ylipäänsä. Kokemus oli niin riemastuttava, että sitä muistellaan edelleen. Hän osoittelee ylös kohti ruokakomeron oveen kiinnitettyä pientä naulakkoa ja komentaa: ”Essu! Isii. Essu! Piipaakakku!”

No nyt ihana essu yhdistettäneen toiseen herkkuun: pujja!

Eikä mikä tahansa nisu vaan laskiaispujja!

"Jokohan se pullataikinan syöminen riittäisi, ettei tule maha kipeäksi?"

Hetkinen, onko tuossa kuvan yläreunassa sormi?

Harmi, että se Kodak moment meni ohi, kun tyttö sitten huomasi, että valmiin pullan sisälle oli ilmestynyt omenahilloa ja ranskankermaa. Silmät suurenivat, suu aukesi ja sieltä kuului pieni hämmästynyt sisäänhengitys.

Ja "Nam nam!"

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttömme on pieni, on aina ollut. Jossain vaiheessa vuosi sitten hänen painonsa ei noussut juuri lainkaan neuvolakäyntien välillä, ja olimme huolissamme hänen kasvustaan.

Sittemmin kasvu näytti tasaantuvan ”omalle käyrälleen” ja kehittyi tasaisesti. Tyttö vain on siis vähän keskimääräistä lyhempi ja hoikempi. Aivan kuten isänsäkin. Siis pituuden suhteen.

Puolitoistavuotisneuvolassa, joka kylläkin oli vuoden ja vähän yli seitsemän kuukauden iässä, tytön todettiin kasvaneen hienosti kymmenen senttiä puolessa vuodessa. Pituus oli 80 cm ja paino 10 kg, molemmat kasvaneet odotusten mukaan. Kaikki siis hyvin, myös käyrien suhteen.

Vai oliko?

Neuvoloissa käytössä vanhentuneet kasvukäyrät (HS 26.1.2014)

"Useimmissa kunnissa lasten kasvua seurataan 1950–1970-lukujen tiedoin. Vauvoja tulkitaan turhaan alipainoisiksi, ja samalla lyhytkasvuisuus voi jäädä paljastumatta. (…)

Vanhat käyrät ovat yhä käytössä muun muassa Helsingissä, Vantaalla, Tampereella, Lahdessa, Jyväskylässä ja Kuopiossa. (...)

Huolestuttavinta (...) on kuitenkin, että lapsen lyhytkasvuisuus jää nykyään herkästi huomaamatta.

Hidas pituuskasvu olisi tärkeää tunnistaa ajoissa, koska sen taustalla voi olla vakavia sairauksia, kuten keliakia tai kilpirauhasen häiriöitä.”

Jaa. Mitä tässä nyt sitten uskoisi? Neuvolaa ja neuvolalääkäriä vai päivän lehteä?

Onko tässä nyt sitten huolestuttava siitä, että lapsella voi ollakin jokin hoitamaton vakava sairaus? Vai ärsyyntyä siitä, että lehti aiheuttaa tällaisella uutisoinnilla turhaa huolta?

Katsotaanpa nyt ainakin VTT:n uutta Kasvuseulaa ja sen analyysiä, joka perustuu uusiin käyriin.

"Suhteellisen pituuden seula: Pituus on normaali.

Suhteellisen painon seula: Lapsi on normaalipainoinen."

No niin, nyt lopetan ainakin sen huolehtimisen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ei ohittanut sitten lapsen viime viikonloppuinen tauti vanhempia. Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä ajattelin kertoa, että 39 asteen kuume vetää aikuisen miehen aika veteläksi. Onneksi sentään sairastuimme Rouvan kanssa eri aikaan, sillä eilen pelkkä sohvalta sänkyyn siirtyminen tuntui kuin olisi juossut puolimaratonin. Pakkasessa.

Kun nukkuu noin kuusitoista tuntia lähes putkeen ja katsoo telkkaria toiset kuusitoista, ei olekaan paljon muuta sanottavaa kuin että:

  • Weeds alkaa vitoskaudella puuduttaa
  • Ylellä aloittanut uusiseelantilainen uutuus Top of the Lake ei vielä varsinaisesti tempaissut mukaansa, mutta katson varmasti seuraavankin jakson
  • Awkward vaikutti ihan hauskalta teinisarjalta
  • Gleen jakso, joka oli omistettu huumeisiin kuolleen näyttelijä Cory Monteithin muistolle, oli koskettava
  • Illan The Voice of Finlandin jaksossa oli monta hyvää laulajaa, mutta yksikään ei noussut selkeästi yli muiden
  • Rouva odottaa kovasti näkevänsä Girlsin uuden jakson, mutta tyytyy nyt katselemaan Liviltä Sinkkuelämää. Osaamme osan repliikeistä ulkoa
  • Ylen Siskonpeti on piristävä uusi sketsisarja, jossa on oikeasti hauskoja juttuja. Kolmosjakso oli hauskempi kuin nelonen. Musiikkivideo Pussit, voilà:

Share
Ladataan...

Ladataan...
Isyyspakkaus

Itse tehdyn näkkileivän ohje on löytynyt aikoinaan Jensenin kiusaus -blogista, ja se olikin jo unohtunut vuosikausiksi. 

Kun nyt tuli kaivettua tuo pastakone esiin (sekin oli saanut jo levähtää tarpeeksi), päätin tehdä näkkäriä vähän niin kuin samalla ovenavauksella.  

Kaulimellakin näkkäri onnistuu, Rouva todistelee. Pastakoneella näkkäristä tulee kuitenkin ihanan ohutta, tasaisen paksua ja mukavan rapsakkaa. 

Näkkileipä

Ainekset

  • 2 rkl sulatettua voita
  • 2 dl vettä
  • 1 tl murskattua kuminaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 dl ruis- tai vehnäleseitä
  • 5 dl ruisjauhoja
  • n. 1 dl vehnäjauhoja

Valmistaminen

  1. Sulata voi ja laita se tilavaan kulhoon. Lisää vesi, kumina, suola ja leseet
  2. Sekoita joukkoon ruisjauhoa vähän kerrallaan ja vaivaa, kunnes kaikki ruisjauho on taikinassa
  3. Alusta taikinaa vehnäjauhotetulla alustalla, lisää jauhoja vähitellen ja jatka alustamista niin kauan, että taikina on sitkeää.  Taikinassa on tarpeeksi jauhoa, kun se ei tartu enää kiinni alustaan
  4. Tee taikinasta pitko ja leikkaa siitä 20 - 25 palleroa. Kauli niistä ohuen ohuita näkkäreitä, vähän kuin karjalanpiirakan pohjia, mutta rennomman muotoisia. Pastakoneella on helppo tehdä nelikulmaisia näkkäreitä, kun taikinaa veivaa muutaman kerran koneen läpi ja taittaa reunat välissä taikinalevyn keskelle. Sopiva paksuus pastakoneella tehtynä on asento 5, jos maksimi on 9
  5. Paista näkkileipää 225-asteisessa uunissa n. 7 minuuttia, kunnes se alkaa ruskettua hieman reunoista. 

Nauti voin kanssa!

Share

Pages