Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden vaihtuessa on tapana muistella päättyvää vuotta. Niin myös tässä blogissa. Selailin läpi tämän vuoden juttuja ja koostin yhteen asioita, joista minä muistan blogivuoden 2014.

Uudenvuodenaaton tunnelmia tältä illalta

Rouvan esittely

Vuosi alkoi melko räjähtävästi, kun heti tammikuussa esittelin Rouvan ensimmäistä kertaa blogissani: Tärkeä henkilö. Helpotti huomattavasti bloggaamista, että en joutunut rajaamaan Rouvaa pois kaikista kuvista. Siitä intoutuneena julkaisin heti toisen postauksen, jossa oli kuvia pelkästään Rouvasta ja lapsesta: Rouva ja tytär.

Päiväkotikohut

Ohhoh, ei voi muuta sanoa. Jos jotain olen tämän vuoden aikana oppinut niin sen, että päiväkotien toimintaan ja niiden toimintaan liittyvään päätöksentekoon ei saisi esittää mitään kritiikkiä: Voihan kesälomat tai Joululoma lähestyy ja verenpaine nousee. Päiväkotiasiat ovat niin tulenarkoja, että niistä ei voi näemmä kirjoittaa edes huumorimielessä ilman, että kuulee olevansa sitä sun tätä: Ulkoillaanko päiväkodeissa liian vähän?.

Ja nythän edessä on päiväkodin vaihto, kun saimmekin yllättäen siirron lähipäiväkotiimme: Puhelu päiväkodista ja Tutustumiskäynti päiväkotiin. Jee!

Matkajutut

Vuoden aikana ehdin kirjoittaa New Yorkista (mm. Terveiset New Yorkista), Toscanasta (mm. Talo Toscanassa), Tallinnasta (mm. Kohvik poikineen), Kööpenhaminasta (8 x syö Kööpenhaminassa) ja myös muistelemaan usean vuoden takaisia Uuden-Seelannin matkojamme (Trendi haastaa: Unelmien lomamatka).

Muutama onnistunut video

En ole vieläkään onnistunut kunnostautumaan vloggarina, mutta pari hauskaa ja suosittua videota sain sentään julkaistua: Likaiset vaatteet ja Juhannussauna E-duurissa.

Gastronaatti

Ei tästä vuodesta voi puhua mainitsematta Gastronaatti-kirjaamme, joka julkaistiin syys-lokakuun vaihteessa. Paljastin kirjauutisen huhtikuussa (Gastronaatti), ja sen jälkeen kirjoitin kirjaprojektin etenemisestä useamman kerran esim. näissä jutuissa: Gastronaatti.fi ja Gastronaati julkkarit eli kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Suru-uutinen

Kesäkuussa olin vaikean tilanteen edessä, kun oli päätettävä käsittelisinkö appiukkoni kuolemaa blogissa ja miten sen tekisin. Kun nyt tälle tielle olen lähtenyt, olisi ollut erikoista olla kertomatta asiasta. Ja näin ratkaisin sen: Vaarin muistolleVaari nukkuu ja Muistosi on kalleinta kultaa.

Ja sitten lapseni sanoi, että

Kun lapsi alkoi puhua yhä enemmän ja enemmän, aloin myös kirjoitella ylös, mitä hauskaa hän päästi suustaan, ja siitähän alkoi ehtymätön juttusarja, jonka ensimmäinen osa oli tämä: Ja sitten lapseni sanoi, että...

Lapsen valokuvat

Siis ne kuvat, jotka hän on ottanut itse. Minulla on tunne, että tähän teemaan palataan myös ensi vuonna: Toinen valokuvaajaSitä pienet perässä (heh) ja Blogikoti toisin silmin.

Kun aina ei olekaan niin kivaa...

Yksi bloggaamiseen liittyvä vaikeus on aina, että miten käsittelisi niitä hetkiä, kun lapsen kanssa onkin tosi hankalaa. Olen kuitenkin halunnut kertoa oikeasta elämästä, joten silloin tällöin on ollut tarpeen kirjoittaa myös niistä hetkistä, kun ei ole ollut kivaa: Teen sen itse tai en ollenkaan -ikäToisenlainen matkakertomusUhmabingo ja Eiiii, sanoinko sen tosiaan ääneen.

Lapsen oman tahdon kehittymisessä on ollut erityisesti loppusyksystä sellainen vaihe, että raivareita on saatu (ehkä puolin ja toisin) välillä päivittäin. Se on vaikuttanut myös omaan blogiaktiivisuuteeni, sillä kun raivoava lapsi on saatu illalla nukkumaan, ei ole ollut ensimmäisenä mielessä lähteä kirjoittelemaan jotain kepeää, hauskaa ja suloista.

Kepeät, hauskat ja suloiset

Onhan näitäkin, esim: Palveleva kampaamoParasta pääsiäisessäLentokonesaippuakuplat tai Isänpäivänä.

Ja vielä jotain muuta

Livebloggaus Euroviisuista oli sen verran hauskaa, että sitä voisi jatkaa ensi keväänäkin: Euroviisut 2014.

Instagramissa on tänä vuonna tapahtunut myös paljon sellaista, mitä ei ole blogissa näkynyt. Jotain on kuitenkin tullut sieltä tännekin, kuten tämä Yllättävä Instagram-läpimurto.

Kiitos tästä vuodesta ja nähdään taas tammikuussa!

Olkoon ensi vuosi vieläkin värikkäämpi ja kaikin puolin parempi!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen jo kolmena vuonna tehnyt tytön iso- ja isoisovanhemmille joululahjaksi Ifolor-kirjat, joihin olen kerännyt parhaat ja hauskimmat kuvat lapsesta vuoden varrelta.

Kirjoja on hauska selailla itsekin, sillä eipä digikuvia tule oikeastaan koskaan tilattua paperiversioina.

Nyt myös tyttö on innostunut katselemaan kuvia, ja tänään itse asiassa luin ensimmäistä kertaa hänelle kaksi ensimmäistä kirjaa kuvateksteineen. Hänestä oli selvästi jännää katsella omia vauvakuviaan ja kuunnella, mitä niistä kerroimme.

Tänä vuonna kirjan kokoaminen oli varsinainen urakka. Vuoden aikana oli kerääntynyt kuvia sekä kännykällä että järkkärillä otettuna peräti 27 000. Huh.

No nyt kirja on tehty, ja sen selaaminen saa itsenikin hyvälle tuulelle. Valmiiseen kirjaan päätyi reilut parisataa kuvaa, jokainen omalla tavallaan ainutlaatuinen, mutta muutama kuva on ylitse muiden. Kyseiset kuvat päätyivät kirjaan koko sivun kokoisina, yksi myös kanteen, ja jään ihailemaan niitä joka kerta selatessani kirjaa.

Tämä Toscanassa otettu kuva, jossa tyttö näyttää pieneltä posliininukelta.

Tämä mökin riippumatossa otettu kuva, jossa on niin kesäisen rauhallinen ja kiireetön tunnelma.

Tämä mökin rannassa otettu kuva, josta hehkuu viime kesän lämpö.

Tämä hetkeä myöhemmin otettu kuva, jossa pieni keskittyy puhaltamaan saippuakuplaa.

Tämä toinen saippuakuplakuva, jossa elämäni rakkaimmat ihmiset istuvat ilta-auringossa.

Ja tietysti tämä...

PASTARIIVIÖ!!!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Isi, tämä ei aukea."

Neiti 2,6 v, joka meni hetkeä aiemmin vessaan pesemään käsiään

Siis et kai sinä vaan lukinnut itseäsi sinne vessaan?

"Joo."

Voi sinua. Yritä avata se salpa. Vedä sitä pientä metalliosaa siihen toiseen suuntaan kuin mihin vedit sitä äsken.

"Näinkö?"

(En näe mitään.)

"Ei se liiku."

Yritä kulta uudestaan. Nosta sitä nuppia ylöspäin ja vedä sitten peilin suuntaan.

"Ei se liiku."

* * *

Ovi ei ole auennut kymmenen minuuttia myöhemminkään, joten repäisen sen auki voimalla, ja salpa vetäisee oven karmista irti ison palasen.

* * *

Älä sitten tee tätä uudestaan.

"En."

No, laitetaan liimaa karmiin ja toistaiseksi se on sitten vaan tiks lukkoon.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos joulukinkku on alkanut jo tökkiä, mutta sitä on vielä kilo tai kaksi syömättä, nyt kannattaa jatkaa lukemista!

Olen joskus aiemminkin maininnut, että lempiravintolani on Farang ja rakastan ylipäänsä Kaakkois-Aasian makuja. Yksi Farangin klassikkoannoksista on rapeaa possua palmusokerikaramellikastikkeessa, ja kyseisen annoksen resepti löytyy myös Tomi Björckin keittokirjasta. Sitä ei ole kuitenkaan tullut koskaan testattua kotioloissa, mutta tänään Rouva päätti kokeilla reseptiä joulukinkun rippeillä!

Kuva: Rouva

Oman tapansa mukaan Rouva ei tietenkään noudattanut reseptiä täysin orjallisesti. Hän laittoi esim. sokeria vain noin kolmanneksen eikä uppopaistanut possun paloja vaan paistoi ne pannulla, koska se on helpompaa.

Ja nyt täytyy sanoa, että en muista syöneeni aikoihin mitään näin tajuttoman hyvää. Suorastaan järkyttävän hyvää. En ole syönyt Farangin possua pitkään aikaan, mutta voisin väittää, että Rouvan rapea possuannos oli jopa parempi kuin muistikuvani Farangin possusta! Ja olihan se kiva syödä myös jotain muuta kuin jouluruokia.

Rapeaa possua karamellikastikkeessa

(Niin kuin Rouva sen laittoi)

Ainekset

  • n. 400 g joulukinkkua (jos kinkku on jo syöty, voit ostaa esim. kilon kassleria, paistaa sen uunissa ja tehdä kastikkeen tuplana)

Kastike

  • 2 1/2 dl kinkun keitinlientä (tai muuta lihalientä)
  • 1 kanelitanko
  • 2 tähtianista
  • 1/2 chiliä
  • pieni pala (n. 2 cm) inkivääriä
  • 1/2 dl vettä
  • 1/2 dl fariinisokeria
  • 1 dl tummaa, paahteista sokeria (esim. kookossokeri tai palmusokeri)

Lisäksi

  • tuoretta korianteria
  • chiliä koristeeksi
  • rypsiöljyä paistamiseen
  • (riisiviinietikkaa)

Valmistaminen

  1. Mittaa kinkun keitinliemi ja mausteet kattilaan, keitä niitä 10 minuuttia ja siivilöi mausteliemi toiseen astiaan
  2. Mittaa vesi ja sokerit kattilaan, keitä n. 5 minuuttia miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri on liuennut. Lisää sitten siivilöity mausteliemi ja keitä kastiketta miedolla lämmöllä, kunnes se alkaa paksuuntua, maksimissaan puoli tuntia. Sekoittele kastiketta keittämisen aikana
  3. Hienonna korianteri ja koristeeksi tarkoitetut chilit
  4. Kuutioi joulukinkku isohkoiksi, pari senttiä kantiltaan oleviksi palasiksi. Kaada paistinpannulle noin puolen sentin kerros rypsiöljyä ja kuumenna se. Paista kinkkukuutioita kuumassa öljyssä, kunnes ne ruskettuvat kauniisti, käännä ja paista ne myös toiselta puolelta
  5. Laita kinkunpalat tarjoiluastialle ja kaada kuuma kastike niiden päälle. Ripottele pinnalle vielä hienonnettu korianteri ja chili
  6. Nauti riisin kanssa, ja pirskottele halutessasi päälle vielä hieman riisiviinietikkaa.

Farangissa annoksen kanssa tarjotaan riisiviinietikkaa, joka leikkaa annoksen makeutta. Meillä ruoan päälle laitettiin riisiviinietikan sijaan valkoviinietikkaan säilöttyjä chiliviipaleita, ja lorautin vielä etikkalientä chilipurkista annokseni päälle.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yritin udella tytöltä, mikä oli hänen paras joululahjansa.

Oliko se kenties vauvanukke, jota hän on hoivannut ja syöttänyt ahkerasti? Vai ihana bambisateenvarjo, jonka hän oli tänään jopa salakuljettanut mukaansa päiväunille? Vai se kauan odotettu kaulakoru, jota hän toivoi joka päivä noin kolmen viikon ajan - siitä asti, kun kerroimme, että joulupukille voi esittää jonkin toiveen? (Ja jonka perään hän kyseli vielä avatessaan muita lahjapaketteja: "Onko täällä minun kaulakoru?") Vai se hauska Koirien Kalevala, joka on luettu jo ainakin neljä kertaa kannesta kanteen?

En saanut tytöltä selkeää vastausta, mutta epäilen saaneeni sen pyhien aikana epäsuorasti.

"Voiko kokeilla tanssimekkoa?"

"Saako laittaa tanssimekon?"

"Onko ihana tanssimekko, onko?"

"Tätä tanssimekkoa ei ole kokeiltu vielä tänään."

"Ihan hekkisen aikaa pidän tanssimekkoa."

Voi pientä ballerinaa. Taisi olla aika mieleinen paketti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupungin parhaat rinteet on nyt avattu!

Kaisaniemen rinteet

Rinteitä avoinna: 2/2
Luonnonlunta: 10 cm
Hissejä: 0/0
Lämpötila tänään: -4 °C
Välineet: Omat välineet, viereinen Tarjoustalo myy pulkkia hintaan 8,99 €.

Tämän päivän retki pulkkamäkeen oli odotettu tapahtuma. Viime talvena kun ei oikein ollut lunta, en tullut hankkineeksi myöskään pulkkaa. Nyt lumi tuli niin yllättäen ennen joulua, etten ehtinyt edes muistaa koko pulkka-asiaa, ja havahduin sen tarpeeseen vasta joulupäivänä. Kun kaikki kaupat olivat kiinni. 

Kävimme kokeilemassa kerran mäenlaskua muovipussilla, mutta ei se oikein toiminut. Tyttö katseli haikeana muiden lasten pulkkia kohti ja kyseli, voisiko niitä lainata. Ei oikein.

Tyttö oli kuin tulisilla hiilillä ja kyseli, milloin kaupat aukeavat. Kävin eilen katsomassa parista ruokakaupastakin, olisiko heillä ollut myynnissä edes liukureita. Ei ollut. Tänään, heti Tarjoustalon auetessa kävimme hakemassa pulkan ja riensimme rinteeseen.

Pieni sai laskea mäkeä sekä isin kanssa, jolloin mentiin kovaa vauhtia, että yksinään, jolloin pulkka laitettiin liikkeelle aivan mäen alaosasta.

Enpä muistakaan, milloin olisin viimeksi laskenut pulkalla! 

Oliko kivaa? kysyin.

"Oli!"

Miten kivaa?

"Näin paljon kivaa!" tyttö huusi vastaukseksi.

Ja huomenna varmaan uudestaan?

"Joo!"

Share

Pages