Ladataan...
Isyyspakkaus

Ihan vaan sitä, että alkaa jo kyllästyttämään tämä sairastelukierre. Joku meistä kolmesta kun tuntuu olevan kipeänä joka toinen viikko. Nyt on tytön vuoro, ja hänellä on kuumetta kolmatta päivää.

(Kyllä, kuvassa hänellä on käsissään liukuestesukat. Ei ole kuitenkaan vielä alkanut kävellä käsillään.)

Mutta voitaisiinko siis nyt sopia, että sairastelukierre loppuu tähän ja voidaan palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen? Ehkä maaliskuu on jo parempi.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ai että taasko pizzajuttu? Ei kai pizzasta voi kirjoittaa liikaa, varsinkin jos on jotain sanottavaa?

No ensinnäkin on hehkutettava Rouvan nerokkuutta. Hänellä on nimittäin tapana tehdä valmiiksi kasa esipaistettuja pizzapohjia, joita voi sitten paistella useampana päivänä tai jopa pakastaa myöhempää käyttöä varten. Paistoin nämä kolme pizzaa eilen töiden jälkeen päivälliseksi, eikä aikaa mennyt sen enempää kuin vaikkapa riisin keittämiseen.

Toinen juttu on se, että arvaatko mitä tässä pizzassa on?

Siinä on edellisen päivän kasviskastike ja vähän juustoraastetta pinnalla. Idea oli mielestäni niin loistava, että taputtelen vieläkin itseäni selkään siitä hyvästä. Maukastakin se oli.

Sitten vielä pari erikoisempaa kasvistäyteideaa: fenkoli ja munakoiso. Seuraavassa pizza biancassa on fenkolisuikaleita, kapriksia, sipulia, juustoa (mozzarella, gouda) ja oliiviöljyä. Sitä seuraavassa taas samat ainekset, mutta fenkolia on vähän vähemmän ja lisänä myös munakoisokuutioita. Fenkolit on laitettu pizzan päälle raakoina, ja munakoisot taas paahdettu uunissa jo pari päivää aiemmin. Ja kaikki pizzat olivat niin hyviä, ettei pysty valitsemaan edes omaa suosikkia.

Tai no, ehkä se munakoisopizza.

Pizzojen leikkaaminen käy muuten tosi kätevästi saksilla.

Ja pizzapohjan ohjehan on julkaistu jo aiemmin täällä.

Onko sinulla mielessäsi jokin kokeilemisen arvoinen ja tavallisesta poikkeava pizzatäyteyhdistelmä?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tältä näyttää 35-vuotias mies.

Tältä puolestaan näyttää 36-vuotias mies, joka pääsee syömään Tomi Björckin uuteen Bronda-ravintolaan sen avajaisiltana 10.3.2014!

Kyllä kannattaisi vanhentua useamminkin

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Trendi-lehti etsii tällä viikolla sisustuksen seuraavia hittejä, ja minutkin haastettiin mukaan nuuhkimaan trendejä.

No trendeistähän en tiedä mitään, varsinkin kun viime aikoina meidän sisustustyylimme on ollut enemmänkin palapelejä lattialla, puuroa pöydällä ja kuulakärkikynää valkoisessa nahkasohvassa. Kotiimme ei ole tehty remontin ja lapsen syntymän jälkeen juuri mitään hankintoja, eikä sellaisia ole edes suunnitelmissa. Päinvastoin: nykyisiäkin tavaroita pitäisi laittaa kierrätykseen, että kaappeihin ja laatikoihin saisi enemmän tilaa.

Ja siitäpä saankin aasinsillan tämän jutun varsinaiseen aiheeseen, joka näkyy kuvassa - tavallaan.

Kyseessä eivät ole valkoiset seinät, vaalea lautalattia, Smeg-jääkaappi tai retropistorasiat. Kyseessä ei ole edes kuvan keskellä komeileva String-hylly, vaikka se liittyykin asiaan. Juttu on se, että kyseinen hylly, on ainoa kirjahylly asunnossamme, eikä siinä ole muuta kuin keittokirjoja.

Sanoisinkin, että sisustuksen seuraava hitti on, että kodin kirjahyllyt kutistuvat minimaalisiksi.

Ja ne saa vielä kätevästi piiloon oven taakse.

Pakkasimme putkiremontin ajaksi kaksi isoa kirjahyllyllistä kirjoja pahvilaatikoihin, ja roudasimme ne keittiöremontin alta kellariin. Kirjoja oli ehkä kahdeksan laatikollista. Sitten huomasimme, että meillä ei oikeastaan ole enää tilaa kirjahyllyille, joten kirjat jäivät kellariin. Tästä on kulunut aikaa jo kolme vuotta, ja totesimme Rouvan kanssa, että emme ole kaivanneet kellarista yhtä ainoaa kirjaa. Emme oikeastaan edes muista, mitä siellä on.

  • Vanhoja romaaneja. Kuka niitä lukee monta kertaa?
  • Vanhoja matkaoppaita. Niin, ne ovat vanhoja. Tunnesyistä ne voi säilyttää, mutta tarvitseeko niiden olla paraatipaikalla kotona?
  • Vanhoja sisustuskirjoja. Ajan hammas saattaa olla puraissut niitäkin.
  • Sarjakuvia ja satukirjoja. Taru sormusten herrasta ja Harry Potterit.

Viimeksi mainitut voisi laittaa tytön huoneen hyllyyn, mutta muuten koko kellarikirjasto joutaisi divariin. Ja sinne joku kassillinen taisi mennä kellarivarastoinnin yhteydessäkin.

Kun olemme lukeneet uusia kirjoja, olemme antaneet ne luettuamme eteenpäin, ja varsinkin Rouva on innostunut lukemaan sähköisiä kirjoja uudella iPad Minillään.

Keittokirjoja sen sijaan käytetään aktiivisesti. Niitä on mukava selata ihan paperikopioina, vaikka netti on reseptejä pullollaan. (Tärkein keittokirja on tietysti alahyllyllä muiden kirjojen päällä oleva punakantinen kirja. Siellä ovat kaikki Rouvan reseptit.)

Nämä kirjat päätettiin siis laittaa esiin, mutta muuten pitäisi alkaa tyhjentää kellarin laatikoita kierrätysmielessä. Saisi sitten kellariin jotain muuta, jota ei vielä raaski heittää pois.

Voi olla, että joskus meillä on taas kirjahylly, mutta ei kyllä ikinä enää minkäänlaista pölyä keräävää avohyllykköä. Mieluiten sellainen, jossa kirjat saa ovien taakse piiloon. Ja sellainen, johon kirjoja säilötään vain pitkän harkinnan jälkeen.

* * *

Rouva muuten kuulemma haaveilee huonekuusesta ja uskoo, että nousussa ovat muutkin perinteiset viherkasvit, joita on ollut jo iso-isomummoilla vetoisissa pirteissä.

Toinen hänen pitkäaikainen haaveensa on saada valokuvaseinä, ja hän onkin kerännyt useamman vuoden ajan kirppareilta vanhoja valokuvakehyksiä. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen esittelemään sen teille. Voi olla, että se vaatii sitten jo naapuriasunnon valtaamisen.

Ja silloin meillä on varmaan tilaa sille kirjahyllyllekin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On aika luonnollista, että lapsi oppii asioita, joita hänelle opettaa. Toisinaan hän kuitenkin yllättää vanhempansa nokkeluudellaan, kun hän hoksaakin jotain itse. Kuten vaikka tämän:

Kaivoimme pitkästä, pitkästä aikaa kirjahyllystä esiin Tammen kultaisen juhlakirjan, jota luimme tytölle joskus viime vuonna. Hän on kuitenkin ollut aivan liian levoton kuuntelemaan satuja, joten kirja on saanut levätä hyllyssä. Ei hän nytkään tarinoita halunnut kuulla vaan selaili vain kuvia.

Lopulta hän käänsi esiin takakannen ja osoitteli eläinhahmoja: "Kissa, kani, nalle, kana." Sitten hän jäi toistelemaan: "Kana, kana, kana!" ja lähti viipottamaan toiseen huoneeseen. 

Pian hän palasi takaisin ja huusi riemuissaan: "Kana! Kana!"

Ja kas: kuvassahan todella on sama Kana Karoliina, jonka tyttö sai Tammen kultaisena minikirjana toisen taaperon synttärijuhlien onginnasta muutama viikko sitten.

Voi pientä, kylläpä oletkin tarkkaavainen! Ja ihan itse huomasit!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kävin tänään kolmen muun bloggarin kanssa tapaamassa Helsingin Vihreiden kaupunginvaltuustoryhmän edustajia kaupungintalolla. Tilaisuuden teemana oli keskustella vihreiden Kaupunkilapsuus-teeseistä.

Keskustelu pyöri pitkälti lasten päivähoidon ympärillä, ja siinä käsiteltiin mm. päiväkotien käyttöasteita, henkilökunnan pätevyysvaatimuksia, henkilökunnan vaihtuvuutta sekä sitä, miten paljon tilaa per lapsi päiväkodissa on oltava ja miten siitä ollaan nipistämässä yhtä neliömetriä pois.

Paljon puhuttiin myös siitä kaikkein vaikeimmasta asiasta eli päiväkotipaikkojen riittämättömyydestä tietyissä kaupunginosissa. Sivuttiinpa myös paljon tunteita herättänyttä kysymystä muskaritoiminnasta päiväkotipäivän yhteydessä. Sain ihan hyvät perustelut sille, miksi kaupunki on sen kieltänyt.

Tunti vierähti niin nopeasti, että muut teesit jäivät lähes käsittelemättä ja teesien ulkopuolisiin aiheisiin ei päästy lainkaan. Käsittelemättä jäivät sekä ne asiat, mitkä Helsingissä ovat hyvin ja toisaalta, mitä kaikkea muuta hyvään kaupunkilapsuuteen kuuluu päivähoidon lisäksi.

Pitää siis sanoa vielä, että vaikka emme saaneetkaan juuri sitä päivähoitopaikkaa, jota alun perin haimme, olemme hyvin tyytyväisiä tyttäremme päiväkodin toimintaan, ja tyttöhän siis viihtyy päivähoidossa erinomaisesti.

Haluaisin kiittää kaupunkia myös leikkipuistoista ja kesäisistä puistolounaista.

Joukkoliikennekin toimii kaupungissa erinomaisesti, ja rattaiden kanssakin liikkuminen on helppoa - periaatteessa. Pääsääntöisesti Helsinki on helppokulkuinen ja esteetön, mutta joissain paikoissa rattaiden kanssa törmää erikoisiin ratkaisuihin. Kuten Hakaniemen metroasemalla, jossa on mentävä kolmella hissillä ennen kuin pääsee laiturille. Ja se yksi hissi on tooooodella hidas.

Onneksi sentään lähes kaikki raitiovaunut ovat nykyisin matalalattiaisia, ainakin osittain.

* * *

Mutta on hyvä kaupunkilapsuus muutakin.

Yksi lempiaiheistani on asenneilmasto, joka on tietysti abstrakti ja hyvin vaikeasti muutettava asia. Käytin joskus blogissani termiä lapsivihamielisyys ja sain siitä ristiriitaista palautetta: toiset komppasivat kun taas toiset valistivat, että ei Suomessa olla sen vihamielisempiä kuin muuallakaan.

Kyllähän se olikin tarkoituksellisesti kärjistetty termi enkä itse ole törmännyt vastaavaan kohteluun kuin vaimoni. Hänhän esim. kerran "tukki koko Kallion kirjaston" lastenvaunuillaan.

Ehkä tässäkin voi olla kyse siitä, miten herkiksi omat anturit on viritetty. Jos minä lähden vaikkapa lapsen kanssa kauppaan tai ravintolaan, en yksinkertaisesti skannaa muita ihmisiä ja tarkkaile, näyttääkö joku häiriintyneeltä. Toisaalta kiinnitin kyllä viime kesänä Italiassa huomiota siihen, miten ylitsepursuavan ihastuneita paikalliset olivat nähdessään lapsemme. Eikö ole aika surullista, että koen poikkeuksellisena, että tarjoilijat, teinitytöt, nuoret miehet ja toiset ravintola-asiakkaat hymyilevät ja vilkuttavat lapselle?

Asenneilmastoon kaupunki ei voi tietenkään vaikuttaa vaan se lähtee kaupunkilaisista itsestään. Mitä enemmän jokainen meistä vanhemmista ottaa lapsensa mukaan joka paikkaan, sitä helpompaa ja luontevampaa se on jatkossa myös muille.

 * * *

Kaupunki voi tietysti vaikuttaa kaupunkiympäristöön. On ollut kiva havaita, että esim. pyöräteitä on alettu viime vuosina parantaa, mutta aika kaukana ollaan siitä, että itse uskaltaisin pästää tyttäreni ajelemaan pyörällä kaupungille yksinään muutaman vuoden päästä.

Luonto on se, mitä on vaikea tuoda kaupungin keskustaan, mutta aika vihreä kaupunkihan Helsinkikin on. Puistoja on paljon, ja meidänkin kotimme läheiset puistot ovat varmasti tulevina vuosina suosiossa, varsinkin kesällä.

Voisihan täällä tietty olla vielä vaikka jotain kaupunkiviljelypaikkoja.

* * *

Mutta kaiken kaikkiaan ajattelen, että hyvä lapsuus muodostuu aivan jostain muusta kuin asuinpaikasta. Itse olemme valinneet kaupunkiasumisen, eikä mielissämme ole pienintäkään haavetta omasta tontista, rivitalonpätkästä tai omakotitalosta. Tyttömme ei ehkä pääse kotiovelta kirmaamaan metsään, mutta uskon kaupungin hyvien puolien voittavan sen puutteet.

Ja eikös niin, että lapsella on hyvä olla siellä, missä vanhemmillakin?

Share

Pages