Ladataan...
Isyyspakkaus

En ole varmasti koskaan odottanut yhtään taidenäyttelyä niin kovasti kuin kaksi viikkoa sitten avautunutta Tove Jansson -näyttelyä Ateneumissa. Olenkin ehtinyt nähdä sen jo kahdesti: avajaisviikonloppuna Rouvan kanssa ja viime viikolla kuvauskeikalla tytön kanssa.

Näyttely on osa Tove Janssonin satavuotisjuhlavuotta, ja se kerää yhteen Janssonin taidetta koko hänen mittavan taiteilijanuransa ajalta.

Näyttelystä suurimman osan täyttävät tietysti erilaiset Muumi-teokset, mutta esillä on runsaasti myös Toven muuta tuotantoa kuten Garm-lehden pilapiirroksia, omakuvia, asetelmia ja kaupunkimaisemia.

Näyttelyn on kuratoinut Tuula Karjalainen, joka on kirjoittanut myös hiljattain ilmestyneen Toven elämäkerran: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta (Tammi, 2014). Luin kirjan vain muutamia viikkoja sitten, ja oli hauskaa nähdä luonnossa lähes kaikki teokset, joista kirjassa kerrottiin.

Näyttelyn suurin teos on aikoinaan Helsingin kaupungintaloon valmistunut kaksiosainen seinämaalaus Juhlat maalla / Juhlat kaupungissa. Taiteilija itse istuu teoksessa tupakoimassa pöydässä, ja hänen silloinen rakastettunsa, Vivica Bandler, tanssii keskellä taulua.

Tämä ei ollut ainoa kerta, kun hänen läheisensä päätyivät osaksi hänen teoksiaan. Tove ja Vivica esiintyvät myös kirjassa Taikurin hattu lempinimillään Tofslan ja Vifslan (Tiuhti ja Viuhti), ja hänen elämänkumppaninsa, graafikko Tuulikki Pietilä muistetaan ikuisesti Muumi-kirjojen Tuu-tikin esikuvana. Muumimamma on Tove äiti, Ham, ja Nuuskamuikkusen esikuva puolestaan hänen entinen miesystävänsä Atos Wirtanen

Toven viivankäyttöä on kehuttu mestarilliseksi, mutta taidemaalarina hän ei koskaan saavuttanut toivomaansa arvostusta. Ja kyllä tässäkin näyttelyssä Muumi-piirrokset ovat ne, jotka vievät ainakin itselläni huomion.

Suuri osa näyttelyn Muumi-teoksista on lainattu Tampereen taidemuseon Muumilaaksosta. Olen käynyt kyseisessä näyttelyssä liki 30 vuotta sitten, kun se avattiin ensimmäisen kerran Tampereen pääkirjaston tiloissa. Sittemmin museo on saanut omat tilansa Tampereen taidemuseon alakerrasta.

Museo on lainannut Atenemille paitsi suuren määrän Muumi-kirjojen ja sarjakuvien alkuperäispiirroksia myös Toven, Pentti Eistolan, ja Tuulikki Pietilän 1980-luvun alussa rakentamia kolmiulotteisia Muumi-kuvaelmia, jotka esittävät Muumi-kirjoista tuttuja tapahtumia.

Suurinta näistä rakennelmista, yli kaksimetristä muumitaloa, joka on tuttu myös kuvakirjasta Outo vieras muumitalossa, ei kuitenkaan Ateneumissa nähdä. Jäin kaipaamaan myös sitä kuvaelmaa, jossa Muumi ystävineen ylittää kuivuneen meren puujaloilla kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti. Pitääpä tehdä retki Tampereelle sitten joskus, kun kaikki lainassa olevatkin teokset ovat palaneet takaisin sinne. 

Bongasin muuten hauskana yksityiskohtana samaisen Toven piirtämän pöllöpostikortin, joka roikkuu muutaman muun Toven piirtämän eläinaiheisen kortin kanssa tyttömme huoneen seinällä. Rouva löysi kerran nipun näitä kortteja kirpparilta. 

Sykähdyttävintä oli kuitenkin nähdä jälleen Muumi-kirjojen alkuperäiskuvituksia. Kuvat ovat niin tuttuja niin useasta yhteydestä, että niiden näkeminen on kuin tapaisi vanhan ystävän. Yhä ihastelen sitä, miten ohutta ja tarkkaa kuvien viivat ovatkaan ja miten taitavasti Tove on värittänyt kuvat pelkillä viivoilla.

Lapsesta puolestaan hauskinta taisivat olla esillä olleiden Muumi-kirjojen lukukappaleet - ja Ateneumin portaat. Tunti museossa oli pikkuneidille aivan tarpeeksi, joten oli hyvä, että olin käynyt näyttelyssä jo aiemmin ajan kanssa.

Olipahan hieno näyttely, ja on hauskaa, että se on pystytetty juuri Ateneumiin, jossa Tovekin on aikoinaan opiskellut. Hieno taiteilija on saanut arvoisensa juhlanäyttelyn, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla pidemmästäkin matkasta.

 

Tove Jansson -näyttely Ateneumissa 7.9.2014 saakka. Avoinna ti, pe 10–18 / ke, to 9–20 / la, su 10–17. Huom: ma suljettu. Normaali pääsymaksu 12 €, alle 18-vuotiaat maksutta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, muistathan käydä kannattamassa suosikkiasi näissä kahdessa äänestyksessä. Toivon tietysti, että äänesi osuu itselleni :)

HK:n suosikkileipä

Tämä leipä yrittää parhaillaan päästä kärkisijoille

Äänestysaikaa 31.3.2014 saakka.

https://www.facebook.com/HKHooKoo/app_295014790648685

Aussie Blog Awards

Äänestysaikaa 8.4.2014 saakka, ja äänestämällähän osallistut myös 600 euron risteilylahjakortin arvontaan!

http://www.lily.fi/aussie/?post_type=blogit&vote&p=777

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kevään edetessä myös parsasesonki lähenee, ja kaupoista alkaa jo löytyä parsanippuja.

Jos sinulla on tapana valmistaa parsasi aina keittäen, kokeilepa seuraavan kerran paahtaa ne uunissa. Meillä kävi niin, että parsoja ei enää juurikaan kattilassa kiehutella, sillä paahdettuna parsat pysyvät mukavan napakoina.

Tällä ohjeella valmistat simppelin parsa-alkupalan, mutta paahdettuja parsoja voi toki syödä myös jonkin pääruoan lisukkeena.

Paahdetut parsat

Ainekset

  • Nippu tuoretta parsaa
  • Oliiviöljyä
  • Suolaa
  • Mustapippuria
  • Sitruunamehua
  • Pinjansiemeniä
  • Parmesaanijuustoa

Valmistaminen

  1. Huuhtele parsat ja taita niiden vartta tyvestä kevyesti. Parsan varsi katkeaa siitä kohdasta, missä puumainen tyvi loppuu. Voit tasata parsojen kannat vielä veitsellä siisteiksi
  2. Laita parsat uunipellille leivinpaperin päälle, lorauta niiden päälle oliiviöljyä ja pyörittele parsoja öljyssä. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla
  3. Paista parsoja 175-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Kokeile välillä niiden kypsyyttä
  4. Paahda kourallinen pinjansiemeniä pannulla
  5. Asettele parsat lautasille ja purista niiden päälle sitruunamehua. Mausta kevyesti suolalla ja lisää parmesaanilastut. Ripottele lopuksi pinjansiemenet pinnalle.

Muuta ei tarvita.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen huono tarttumaan blogihaasteisiin, mutta nyt Trendin toimitus heitti haasteen, jota en voinut vastustaa. He kysyivät: "Millainen oli unelmiesi matka?"

Valinta oli tavallaan vaikea mutta toisaalta helppo. Olisin voinut kertoa hyvin mielelläni ikuisesta rakkaudestani Italiaa tai New Yorkia kohtaan, hehkuttaa Australian Suuren Valliriutan tai Burman Merguin saariston sukellussafareja tai ihastella Hetta-Pallas-vaellusreitin kauneutta Lapissa, mutta vien sinut silti kuvamatkalle Uuteen-Seelantiin.

Lake Wakatipu, Queenstown

Olemme käyneet Uudessa-Seelannissa kahdesti, vuosina 2005 ja 2007, ja molemmat reissut olivat aikamoisia unelmamatkoja. Ensimmäisen kerran matkustimme maahan Tokion kautta, vietimme siellä kaksi viikkoa ja palasimme takaisin Suomeen Thaimaan kautta. Toinen matka taas oli varsinainen unelmaloma: yhdeksän viikon Tyynenmeren-retki, joka kulki reittiä Singapore - Australia - Uusi-Seelanti - Tonga - Fidzi - Ranskan Polynesia - Chile.

Tässä jutussa keskityn pelkkään Uuteen-Seelantiin ja kerron, miksi se on maailman paras matkakohde. Kuvat ovat molemmilta Uuden-Seelannin matkoiltamme.

Onhan kohteessa toki huonotkin puolensa. Se on ensinnäkin pirun kaukana, ja kovinkaan paljon kauemmaksi Suomesta ei pääse, jos pysyttelee maapallon pinnalla. Uuten-Seelantiin ei myöskään kannata matkustaa Suomen kesälomien aikaan, sillä silloin siellä on keskitalvi. Lisäksi Uuden-Seelannin sää on vielä arvaamattomampi kuin Isossa-Britanniassa. Mutta kuten kuvista näkyy, sateisten päivien väliin mahtuu myös auringonpaistetta.

Mikä siellä siis viehättää? Annetaan kuvien kertoa.

Luonto

Uuden-Seelannin luonto on käsittämättömän upea. Maassa on oikeastaan kaikkea mahdollista, mitä voi toivoa: lumihuippuisia vuoria, jäätiköitä, vuonoja, kristallinkirkkaita järviä, vulkaanisia alueita, reheviä sademetsiä ja valkoisia hiekkarantoja. Maisemat ovat tuttuja esimerkiksi Taru sormusten herrasta ja Hobitti-elokuvista, ja ne ovat luonnossa vähintään yhtä upeita kuin leffoissa.

Mount Ngauruhoe, Tongariro Crossing

Emerald Lakes, Tongariro Crossing

Lake Rotorua, Mount Ruapehu ja Mount Ngauruhoe

Mount Cook, kuvattu Foxin jäätikön suunnalta

Foxin jäätikkö

Lake Wakatipu, Queenstown

The Remarkables, Queenstown

Milford Soundin vuono

Sademetsää, Paparoa National Park

Devil's Bath, Wai-o-tapu Thermal Wonderland

Champagne Pool, Wai-o-tapu Thermal Wonderland

Lady Knox Geysir, Wai-o-tapu Thermal Wonderland

Ulkoilma-aktiviteetit

Uusi-Seelanti on paratiisi etenkin niille, jotka haluavat näkemisen lisäksi tehdä asioita: patikointia, sukeltamista, jäätikkökiipeilyä, melontaa, ratsastusta, benji-hyppyjä - valitse vain, mikä kiinnostaa.

  • Maailman parhaaksi patikkareitiksi kutsutun Tongariro Crossingin kävelee päivässä.
  • Sukelluskohteita on monia, ja Pohjoissaaren pohjoisosan Poor Knights Islands varmasti monipuolisin, White Islandin aktiivisen tulivuorisaaren ympäristö jännittävin ja Milford Soundin vuono erikoisin.
  • Jäätikkökiipeilyä voi harrastaa Foxin ja Franz Josefin jäätiköillä.
  • Melontaa kannattaa kokeilla Abel Tasmanin kansallispuistossa.
  • Ratsastamassa kävin itse (toisen kerran elämässäni) Paparoan sademetsässä ja hiekkarannalla.
  • Extreme-lajien harrastajien mekka on puolestaan Eteläsaaren Queenstown, jossa on muuten kuulemma keksitty myös koko benji-hypyn konsepti.
  • Pohjoissaaren Waitomossa voi mennä huikealle Lost World Epic -kierrokselle, jossa laskeudutaan köyden varassa sata metriä syvään rotkoon ja rotkon pohjalla sukelletaan märkäpuvuissa Waitomon luolastoon. Luolastossa ryömitään, kahlataan vedessä, hypitään ja jopa uidaan ja tullaan muutaman tunnin päästä ulos luolan toisesta suuaukosta. 

Tongariro Crossing

White Islandin kraateri

Rouva tuli pintaan

 

Milford Sound, sateen jäljiltä ympärillä satoja vesiputouksia

Rouva kiipeää Foxin jäätiköllä

Herra samassa paikassa

Melojat melomassa Abel Tasmanissa

Abel Tasmanin kansallispuistoa

Ratsastajat Punakaikissa

Queenstown

Lost World Epic Tour, Waitomo Caves, alla sadan metrin pudotus

Lost World Epic Tour, Waitomo Caves

Ruoka ja juoma

Uudessa-Seelannissa on helppoa syödä hyvin. Pieniltäkin paikkakunnilta löytyi aina kivoja ravintoloita, ja Lonely Planetin Uusi-Seelanti-opus oli ainakin silloin ehdottoman loistava apu.

Uusi-Seelanti on myös iso viinintuottajamaa, ja viininmaistelukulttuuri on todella kiva. Monilla viinialueilla viinitilat sijaitsevat vieri vieressä, joten viinejä on helppoa käydä maistelemassa kiertämällä viinikellarien ovelta toiselle. Kellarit ovat auki yleensä päivittäin ns. virka-aikaan, ja maistelu ei maksa mitään. Loistavia alueita maisteluun ovat ainakin Eteläsaaren Marlborough ja Central Otago ja Pohjoissaaren Hawke's Bay.

Cloudy Bay, Blenheim, Marlborough

Jackson Estate, Blenheim, Marlborough

Central Otago

Kaupungit

No juu, kaupungit eivät ole ihan se ykkösjuttu, miksi mennä Uuteen-Seelantiin. Mutta jos jossain kaupungissa kannattaa käydä niin Wellingtonissa. Auckland on kaupungeista suurin mutta pääkaupunki Wellington jotenkin mielenkiintoisempi. Auckland on kyllä kuvauksellisen kaunis, mutta Wellingtonista ainakin me löysimme paremmin ravintoloita, kahviloita ja jopa kauppoja.

Wellington

Wellington

Auckland

Skycity Tower, Auckland

LOTR

Heh, myönnetään: kyllähän yksi syistä Uusi-Seelanti-innostukseen alun perin olivat Sormusten herra -leffat. Ja kävin sekä Matamatan Hobbitonissa että Wellingtonin ja Queenstownin LOTR-kierroksilla, joissa katseltiin elokuvien kuvauspaikkoja. LOTR:it ovat toki jo so last season, ja nykyisin vastaavia kierroksia järjestetään varmasti Hobitti-teemalla.

Filming Location, jossain Wellingtonissa

Hobbiton, Matamata. Taustalla "Party tree"

"Rivendell", Wellington

* * *

Oi ja voi. Niin paljon on tapahtunut näiden kuvien ottamisen jälkeen. Kuvien läpikäyminen tätä juttua varten palautti mieleen monta ikimuistoista hetkeä, ja olihan tämä sellainen nostalgiaryöppy, että olen varmasti Uuden-Seelannin tunnelmissa vielä monta päivää tämän jälkeen.

Jonain päivänä palaamme varmasti vielä samoihin maisemiin tyttömme kanssa.

* * *

Psst, jos sinua kiinnostaa lukea lisää kuuden vuoden takaisesta maailmanympärimatkastamme, niin voin kertoa salaisuuden.

Olen joskus vihjannut, että olen kirjoittanut ennen Lily-bloggariuraani matkablogia. Nyt kun Rouvakin on esitelty, voin paljastaa ihan vain näin meidän kesken, että kyseinen blogi löytyy täältä: http://blog.travelpod.com/travel-blog/loskoivisto/suuri_matka/tpod.html. Sieltä voit käydä lukemassa lisää tunnelmia ja fiilistellä myös vaikkapa Australiaa ja Chilen Patagoniaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vastauksia eilisiin kysymyksiin ei tarvinnut pohtia pitkään. Viime yönä heräsin puoli neljältä käytävästä kuuluvaan tepasteluun ja nousin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Tyttö oli noussut sängystään ja suunnisti kylpyhuonetta kohti.

"Mihin olet menossa?" kysyin häneltä.
"Potalle istumaan. Valo päälle", hän vastasi.

Yritin sanoa hänelle, että vielä ei ole aika nousta ja että meidän pitäisi mennä takaisin nukkumaan, mutta hän oli päättäväinen. "Potalle."

"Okei, käydään potalla mutta sitten mennään takaisin nukkumaan", sanoin hänelle.

Tyttö istui potalla kiireettömästi, katseli ympärilleen ja sanoi hetken päästä: "Puuroa." Oli selvää, että puuroa ei tulisi, ja kun pottaankaan ei tullut mitään muutamassa minuutissa, ilmoitin, että nyt olisi palattava sänkyyn. Ja siitä hän sitten loukkaantui.

Huuto oli kovaa, ja se kesti pitkään. Rouvakin joutui nousemaan, ja siinä me sitten yritimme saada lasta sekä hiljenemään että pysymään sängyssään, ja hän puolestaan yritti vakuuttaa meitä siitä, että nyt on kaikkien aika nousta - myös naapurien. Ei kelvannut vesi, ei syli, ei tarjous jäädä viereen nukkumaan eikä myöskään unien jatkaminen äidin ja isin vieressä.

Lopulta, ehkä noin puolen tunnin jälkeen, huuto alkoi laantua, ja sanoimme hänelle, että nyt kaikki menevät nukkumaan. Hän jäi istumaan sängylleen yhä valittaen, joten jäin vielä katselemaan ovenraosta, pysyykö hän sängyssään, vaikka me poistumme. Pysyi hän. Vähitellen hän hiljeni, kellahti mahalleen ja nukahti. Hiljaisuus kuulosti suloiselta.

* * *

Aamulla havahduin siihen, kun makuuhuoneen ovenkahva painui alas ja ovi aukesi. Kello oli hieman vajaat seitsemän, ja Rouva oli noussut jo puolisen tuntia aiemmin. Tyttö seisoi oviaukossa yksin ja sanoi: "Moi!"

"No moi kulta, joko sinä olet herännyt?" kysyin. Hän vastasi myöntävästi, kiipesi sänkyyn viereeni ja antoi ison halin ja suukon.

"Oi, ihanaa, kiitos! Tämähän oli oikein mukava herätys." Tyttö jatkoi halailua ja suukottelua. Öiset erimielisyydet olivat selvästi jo unohtuneet puolin ja toisin.

"Voitaisiinko silti sopia, että yöllä ei enää hiippailla vaan nukutaan?"

Ehkä hän vastasi jotain, ehkä ei. Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen tunne, että tämä asia ei pääty vielä tähän.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja niin alkoi uusi vaihe yöunissamme. Sitä oli oikeastaan osattu jo odottaa. Siihen oli myös valmistauduttu työntämällä tytön huoneessa sijaitseva runkopatja kiinni hänen sänkyynsä. Olisi se silti voinut alkaa vasta vähän myöhemmin.

Kuva ei liity tapaukseen.

Sunnuntaiaamuna tytön huoneesta kuului iloista juttelua kuten muinakin viikonloppuaamuina. Tytön annetaan yleensä höpötellä rauhassa ja järjestellä pehmolelujaan takaisin ikkunalaudalle ja hänet käydään nostamassa sängystään vasta, kun hän kutsuu äitiä tai isää. Nyt kutsua ei kuulunut, joten Rouva meni jonkin ajan kuluttua katsomaan, mitä huoneessa tapahtuu.

Rouva oli juuri kurkistamassa tytön huoneeseen, kun ovenraosta ilmestyikin yllättäen pieni käsi, joka veti oven auki. Oven takaa paljastui tyytyväisen näköinen pieni tyttö, joka tervehti äitiään: "Moi!"

Tyttö oli siis ensimmäistä kertaa kömpinyt itse pois sängystään ja laskeutunut runkopatjan kautta lattialle.

No niin, tästä alkaa todellakin uusi vaihe yöunissamme. Milloinkahan hän keksii, että hän voi nousta sängystä myös keskellä yötä? Hoksaako hän jossain vaiheessa hiipiä viereemme nukkumaan?

Jotenkin aloin nähdä kotimme jälleen uusin silmin. Alkaako hän tassutella öisin ympäri asuntoa? Onko keittiöön ja eteiseen johtavat ovet nyt laitettava kiinni aina iltaisin vai voisinko luottaa siihen, että herkkäunisena heräisin siihen, jos hän kävelisi käytävässä?

Mitä kaikkea hän keksisikään tehdä, jos äiti ja isä eivät olisi vahtimassa..?

Share

Pages