Ladataan...
Isyyspakkaus

Ennen matkaa mieltämme askarrutti kaikkein eniten se, miten liikkuisimme lapsen kanssa New Yorkissa. Metrolla tietysti, mutta missä välineessä lapsi kiikkuisi mukana?

Edellisen kerran, kun olimme kaupungissa, tyttö oli vajaan vuoden ikäinen, ja häntä kannettiin paikasta toiseen kantorepussa. Silloin hän myös viihtyi repussa ja saattoi ottaa vaikkapa museokäynnin aikana siinä hyvät päiväunetkin.

Kantorepun käyttäminen jäi sinne viime kevättalveen, ja Rouvan palattua töihin reilu vuosi sitten aloimme liikkua pelkästään rattailla.

Kokeilin joitain viikkoja sitten, voisiko kantorepun ottaa uudelleen käyttöön niin, että tyttö roikkuisikin selän puolella. Ei onnistunut. Hän jäi repun kanssa niin matalalle, ettei nähnyt repusta juuri mitään, ja hän alkoi huudella pian: "Pois. Pois. Pois." Okei, kokeillaan sitten jotain muuta.

Hankin Huuto.netistä sekä kantorinkan että hyvin pieneen tilaan menevät Lille Trold -matkarattaat. Harkittuamme asiaan vielä toisen kerran, päätimme lähteä matkaan ilman kantorinkkaa pelkillä matkarattailla, sillä rinkka alkoi tuntua turhan järeältä ratkaisulta kaupunkioloihin. Ja täytyy kyllä sanoa, että en ole vielä kertaakaan kaivannut kantorinkkaa.

 Sanoisin jopa, että nämä 25 eurolla ostetut käytetyt matkarattaat ovat olleet vuoden paras ostos. 

Kaupungissa on periaatteessa helppo liikkua rattailla lukuun ottamatta metroasemia. Suurimmalla osalla asemista ei ole hissejä eikä edes liukuportaita, joten rattaat lapsineen on yksinkertaisesti kannettava portaita ylös ja alas.

Minulle tämä ei ole ongelma, mutta Rouva ei sitä kyllä yksin tekisi, vaikka Lille Troldit hyvin kevyet ovatkin. Kapeissa portaissa, kuten asuintalossamme, toisen pitää ottaa lapsi syliin, ja toinen kantaa pelkkiä rattaita.

Ravintoloissakaan rattaat eivät ole ongelma. Ne menevät niin pieneen tilaan, että ne voi työntää vaikka penkin alle tai jättää kokoon taitettuna johonkin nurkan taakse.

Yhteenvetona siis: yksi pieni lapsi ja yhdet pienet rattaat OK. Useamman lapsen ja isompien rattaiden kanssa liikkuminen kaupungissa olisi kyllä jo hankalampaa.

Kuvat ovat Chelsean High Linelta (http://www.thehighline.org/). Sinne pääsee hissillä, ja siellä voi myös turvallisesti poistua rattaista.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

New Yorkin -vuokra-asuntomme viereisessä korttelissa on ihastuttava Little Cupcake Bakeshop (30 Prince st.),  josta kirjoitin myös viime vuonna. Kävelimme leipomon ohi jo torstai-iltana, ja kerroin ystävällemme Annelle, että siellä käydään siellä sitten joku päivä cupcakeilla.

Olin eilen pudottaa silmät päästäni, kun ensin huomasin, että liikkeen ikkunaan oli liimattu vaaleanpunainen Angry Birds -lintu, Stella, ja seuraavaksi näin, miten työmiehet olivat parhaillaan kiinnittämässä liikkeen kyltin päälle Rosanna's Angry Birds Cupcake Shop -kylttiä.

Kävi ilmi, että paikallinen YouTube -julkkis, Nerdy Nummies -kanavastaan tunnettu Rosanna Pansino, oli tulossa lauantaina liikkeeseen yhdessä Stella-linnun ja parintuhannen Angry Birds -kuppikakun kanssa promoamaan Angry Birds Stellaa

No pitihän minun sitten vetää lauantaina tytölle Stella-huppari päälle ja lähteä hakemaan Angry Birds -kuppikakkua. Huppari herätti tietysti huomiota, ja pääsinkin nopeasti juttusille Rovion paikallisten työntekijöiden kanssa.

Kuppikakku oli herkullista kuten Little Cupcake Bakeshopin leivonnaiset aina.

Tapahtuman varsinaista päätähteä en päässyt tapaamaan, enkä kyllä häntä varsinaisesti tuntenutkaan, mutta tyttö ilahtui kovasti Stella-linnusta, joka talutettiin lepäämään hetkeksi. (Hän ei kuulemma nähnyt mitään puvun sisältä.)

Little Cupcake Bakeshopiin mennään kyllä istumaan vielä joku toinen päivä ja nauttimaan ihan niitä tavallisia cupcakeja. Sitten kun jonoa on vähän vähemmän.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaatteiden ostaminen on rasittavaa puuhaa. Siksi käynkin vaateostoksilla ehkä kerran vuodessa.

Kun sain eilen flow'n päälle Century 21:ssä, päätin käydä samalla energialla katselemassa valikoimaa myös Uniqlon Sohon liikkeessä (546 Broadway).

Kun ostaa harvoin, tulee sitten ostettua vähän enemmän kerralla. Jos tämä olisi tyyliblogi, seuraavissa kuvissa poseeraisin uusissa pikeepaidoissani, lyhyt- ja pitkähihaisissa pellavakauluspaidoissani ja puuvilla-pellava-t-paidoissani.

Vaan kun ei.

Jos jokin on vielä rasittavampaa kuin paitojen ostaminen niin farkkujen sovittaminen. Löysin kerran Topmanin Skinny-farkut, ja olen kulkenut lähes pelkästään niissä jo monta vuotta. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Topmanin ja minun tieni erkanevat. Skinnyistä ei näytä löytyvän enää kuin pari värivaihtoehtoa, ja ne muut mallit eivät vain toimi tällaisen persjalkaisen päällä.

Kävin jälleen toteamassa saman myös Topshopin/Topmanin Sohon liikkeessa (478 Broadway) ja poistuin liikkeestä pettyneenä.

Nyt olisi sitten valitettavasti löydettävä jokin toinen farkkumerkki. Äh, kun ei vaan jaksaisi lähteä etsimään. Ehkä haen vain jotkin Levikset jostain OMG The Jeans Storen liikkeestä. Vai mikäs olisi jokin toinen merkki, jota täältä saisi edullisemmin kuin Suomesta?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ha, pääsinpä yllättämään! Monet huomasivatkin varmasti jo Instagramista, mutta me missään Helsingissä olla muumikirjoja lukemassa.

Sen sijaan olemme jo toista päivää New Yorkissa. Tämä on se talvilomamatka, josta vihjaisin jo pienesti jossain vaiheessa mutten kertonut kuitenkaan sen enempää.

Saavuimme eilen illalla ja asustelemme Nolitassa, itse asiassa samassa korttelissa kuin viimeksi mutta Mulberry Streetin puolella. Lähdimme matkaan ystävämme Annen kanssa, ja vuokrasimme Airbnb:n kautta kaksion, jossa on keittiö.

Sijainti on tietysti aivan yhtä loistava kuin viimeksikin, sillä kaupunginosa itsessään on mukavan rauhallinen mutta eläväinen, näillä hoodeilla sijaitsee paljon kivoja ruokapaikkoja, Sohon kaupat ovat aivan vieressä ja metroyhteydet muualle kaupunkiin erittäin hyvät.

Lento meni suht kivasti ottaen huomioon, että lapsi suvaitsi ummistaa silmänsä ensimmäisen kerran vasta kuuden tunnin kohdalla eli Suomen aikaa iltakasilta.

Rivillämme oli onneksi yksi tyhjä paikka, joten lapsi sai istua siinä, vaikka hänellä ei varsinaisesti omaa paikkaa ollutkaan. Kun meno alkoi tuntua turhan kiukkuiselta, kaivoin esiin iPadin, johon oli ripannut Mimiä ja Kukua DVD:ltä.

Vähäiset unet lennon aikana auttoivat siinä, että tyttö nukkui sitten läpi yön aamukuuteen asti, eli nyt näyttäisi siltä, että jetlag-vaivat jäävät aika vähäisiksi.

Ensimmäisen vuorokauden aikana olemme tehneet kaikkea tuttua ja turvallista ja hoitaneet alta pari ns. pakollista juttua. Ensin piti tietysti käydä hakemassa Whole Foodsista (95 East Houston St.) ilta- ja aamupalatarvikkeet.

Illalla tilasin take away sushit Quan Sushista (375 Broome St.).

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin, joten ehdimme käydä jo Century 21:ssä (22 Cortlandt St.) katselemassa vähän vaatteita ja Conversen Sohon-liikkeessä (560 Broadway) ostamassa tennarit.

Kun lounaspurilaisetkin syötiin viereisen korttelin Back Forty Westissä (70 Prince St.), tuntui kuin olisi tullut kotiin.

Tästä tämä vasta alkaa. Aika mukavaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Älä nyt kerro vielä tytölle, mutta hänen synttärilahjansa saapui postin mukana!

Kuinkas sitten kävikään? Ehkä paras kuvakirja ikinä kurkistusluukkuineen!

Kuka lohduttaisi Nyytiä? Katso nyt tätä viivankäyttöä ja tunnelmaa!

Vaarallinen matka. Viimeinen piirretty muumikirja.

Outo vieras muumitalossa. Melkein oikeita muumihahmoja valokuvissa!

Ja vielä Muumit ja suuri tuhotulva. Ensimmäinen muumikirja ikinä. Ja täytyypä myöntää, että en ole tullut koskaan lukeneeksi sitä, sillä se suomennettiin ensimmäisen kerran vasta, kun oli jo liian iso lukemaan muumikirjoja. Tai en vielä tarpeeksi vanha :)

Ehkä synttäripakettiin pakataan vain osa näistä ja annetaan loput sitten myöhemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pääsiäisretkemme jatkui Etelä-Savon-mummilasta Jyväskylän-mummolaan.

Siellä vastassa oli kaikkien pienten lasten ja eläinten lempihahmo: isäni.

Vaikka tyttö oli iloissaan myös muiden isovanhempiensa ja enojensa näkemisestä, pappa oli ylitse muiden. Papasta oli puhuttu jo useasti viikon aikana - jopa enemmän kuin siitä autosta, jolla retki tehtiin.

Pieni selitti useaan otteeseen ennen lähtöä, että: "Papan kanssa kotileikkiä."

Kun sitten saavuimme mummolaan lauantai-iltana ja tyttö näki papan, sitä riemua ja ihastusta on vaikea kuvailla sanoin. Ruokapöydässä tyttö tuijotti pappaa lumoutuneena, silitti hänen poskeaan, kosketti välillä hellästi hänen käsivarttaan ja sanoi: ”Pappa!” Aivan kuin hän olisi tarkistanut, että pappa todella oli siinä eikä Skype-yhteyden päässä.

Siitä eteenpäin tyttö seurasi pappaa (tai toisin päin) koko loppupääsiäisen, ja tyttökin sai papalta jakamattoman huomion.

Äiti ja isi saivat nukkua sunnuntaiaamuna pitkään, kun pappa leikki tytön kanssa kotileikkiä kolmatta tuntia.

Kahvikutsut jatkuivat päiväunien jälkeen.

Ja taas seuraavana aamuna.

Papan ja tytön leikkiessä isä ja äiti saivat levätä ja puuhailla omia puuhiaan.

On muuten aivan erilainen fiilis aloittaa uutta viikkoa, kun on nukkunut neljänä peräkkäisenä yönä hyvät unet - kolmena jopa kymmenen tuntia. Rouva myös ehti jatkaa kirjansa käsikirjoituksen viimeistelyä.

Mikä sitten jäi pienen mieleen Jyväskylän-retkeltä?

Mummo ja mummon ruoat?

Isin vanhat lelut?

Vierailu Perho Kerttusen pihan trampoliinissa?

Mummon ja papan Pyry-koira, jota sai silittää?

Kotiin palattuamme kysyin sitä häneltä itseltään: "Mikä oli kaikkein parasta viikonlopussa?"

Hän vastasi hetkeäkään epäröimättä: "Papan kanssa kotileikkiä."

Papan tyttö. Niin se vain on.

Share

Pages