Ladataan...
Isyyspakkaus

Ohoh, nyt Yle yllätti jälleen positiivisesti!

Kirjoittelin jokin aika sitten Ylen SuomiLOVE:sta, joka muuten sittemmin palkittiin myös kultaisella Venlalla vuoden parhaana viihdeohjelmana. Mutta nyt uusin fanituksen kohteeni on Pikku Kakkosen Yökyöpelit!

Kuva: Yle

Meille ei ole tullut tavaksi katsella lapsen kanssa lastenohjelmia tv:stä, ja Netflixistä katsellut Mimi ja Kuku ja Halinalletkin ovat jääneet lähes kokonaan pois.

Mutta lauantaiaamuisin, kun herään tytön kanssa siinä kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä, katselemme aamupalan jälkeen hetken aikaa Pikku Kakkosta ja siihen perään vähän Galaxia.

En ole erityisemmin fanittanut yhtään lastensarjaa, jonka olen viime aikoina nähnyt, ja jotkut ovat vielä rasittavan hälyisiä. Erityisen allerginen olen sellaisia dubattuja piirrettyjä kohtaan, joissa ääninäyttelijät huutavat jollain kamalalla narisevalla nasaaliäänellä niin, että tekisi mieli laittaa äänet pois.

No mutta viime lauantaina Pikku Kakkosessa aloitti uusi kotimainen lastensarja, Yökyöpelit. Tyttö kertoi tykkäävänsä siitä paljon, ja varsinkin nähtyäni tänään sarjan toisen jakson jäin jo itsekin kovasti odottamaan seuraavaa!

Laadukasta, hyvin tuotettua lastenmusiikkiteatteria, jossa on hyvät näyttelijät. Rooleissa nähdään mm. Martti Suosalo, Seela Sella ja Vuokko Hovatta. Sarja perustuu samannimiseen lastennäytelmään, joka on pyörinyt Helsingin kaupunginteatterissa joitain vuosia sitten.

Erityisen ilahtunut ja vaikuttunut olin sarjan musiikeista, joiden takana on säveltäjä Anna-Mari Kähärä. Tekstit taas ovat peräisin Laura Ruohosen lastenlorukirjoista. Katso vaikka tämän linkin takaa löytyvä kappale, jonka esittävät Vuokko Hovatta, Paavo Kerosuo ja Emilia Nyman: Yökyöpelit jakso 2, kohdasta 3:42.

Huikeaa! Tätä lisää!

Yökyöpelit lauantaiaamuna n. 8:45 TV2:ssa
ja myös Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/yokyopelit

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva kävi vuosia sitten kokkikurssilla, jossa tehtiin maksapasteijaa broilerinmaksasta. Sitten hän unohti koko asian.

Viime jouluna meillä oli pöydässä Hauhalan hanhenmaksapasteijaa, ja se toi Rouvalle mieleen, että maksapasteijaa voisi tehdä itsekin. Ja hyvä, että tuli.

Kuva: Rouvan puhelimesta napattu

Aika herkkua!

Broilerinmaksasta tehty pasteija on pehmää ja miedon makuista, ja itse raaka-aine puoli-ilmaista. Pasteijaan tarvittava pussillinen maksaa taisi maksaa Hakaniemen hallissa 1,30 €.

Broilerinmaksapasteija

Ainekset

  • 200 g broilerinmaksaa
  • 1 pieni sipuli
  • voita paistamiseen
  • 100 g voita
  • suolaa ja mustapippuria
  • (2 rkl viskiä tai konjakkia)

Valmistaminen

  1. Jos sinulla on jäisiä broilerinmaksoja, sulata ne hitaasti jääkaapissa
  2. Huuhtele maksat lävikössä ja kuivaa talouspaperilla
  3. Leikkaa maksat saksilla suurin piirtein tasakokoisiksi paloiksi ja poista kalvot
  4. Kuori ja hienonna sipuli
  5. Sulata pari ruokalusikallista voita pannulla. Kuullota sipuleita pari minuuttia ja lisää maksat. Paista maksat kypsiksi miedolla lämmöllä
  6. Jäähdytä hetkisen aikaa ja laita maksat tehosekoittimeen. Lisää voi, suola ja pippuri. Voit halutessasi maustaa pasteijaa myös viskillä tai konjakilla. Anna tehosekoittimen käydä, kunnes pasteija on tasaista massaa, muutama minuutti.
  7. Laita valmis pasteija tarjoiluastiaan, peitä tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En yleensä lue elokuvien tai kirjojen arvosteluja enkä edes takakansitekstejä. Haluan yksinkertaisesti, että teoksen sisältö tulee oikeastaan ensimmäisestä sekunnista tai sivusta lähtien yllätyksenä. Siksi yritän kirjoittaa tämänkin tekstin niin, etten pilaa kenenkään samoin ajattelevan lukunautintoa.

Luin siis juuri Antti Holman esikoiskirjan Järjestäjä (Otava 2014).

Kirjan ilmestyminen samaan aikaan Putouksen kanssa ei voinut olla aivan sattumaa. Holman Kissi Vähä-Hiilari oli huikea hahmo ja näyttelijä monin tavoin lahjakas, mutta nyt hän siis osoittautui myös taitavaksi kirjoittajaksi.

Olin ehtinyt kuulla kirjasta oikeastaan vain, että kirja sisältää ”räävitöntä huumoria” ja sijoittuu teatterimaailmaan. Lisäksi luin jostain pienen katkelman, jossa kirjan päähenkilö, Tarmo, kuvailee teatterin lavalla näkemäänsä komeaa miesnäyttelijää ja hänen lumoavaa täydellisyyttään.

Räävittömyys ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi hauska. Dialogi on kyllä nokkelaa ja Tarmon ajatuksenjuoksu niin hauskoin sanankääntein kuvattua, että huomasin usein hymähteleväni kirjan lakoniselle huumorille. Silti kirjasta päällimmäisenä mieleen jäävät kuvaukset tukahdutetusta vihasta, sulkeutuneisuudesta ja pakkomielteisestä ihastuksesta.

Tarinan sijoittuminen teatterimaailmaan on kiehtovaa. Holma kuvaa kuvitteellisen Suomalaisen teatterin arkea ja näytelmän syntymistä niin elävästi, että lukija pohtii väistämättä, onko kirjan tapahtumilla ja hahmoilla jotain yhteyttä oikeisiin tilanteisiin ja ihmisiin. Ja vielä useammin mieleen nousee, miten paljon Tarmon teot ja ajatukset heijastelevat kirjailijan omaa elämää. Luultavasti Holma on tällaista pohdintaa halunnut herättääkin, sillä sen verran yhtäläisyyksiä hänellä ja Tarmolla tuntuu olevan.

Tämän enempää en halua paljastaa sisällöstä. Sanotaan siis vain, että pidin todella paljon. Kirja oli jotenkin pysäyttävä, ja luulen, että sen tapahtumat leijuvat vielä monta päivää mielessäni. Ihailen Holman sanankäyttöä ja sitä, miten hän kuvailee kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia ja ajatuksia kiehtovan oudosti, värikkäästi ja monisanaisesti mutta ei kuitenkaan liian pitkästi.

Toivotaan, että Holmalla on jo aineksia seuraavaa kirjaa varten, eikä siihen ole liian vaikea tarttua tämän jälkeen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olimme sopineet kaverimme kanssa, että menisimme lauantaina syömään Farangiin. Mutta sitten tapahtui... öh... jotain ja ehkä ihan vähän unohdin pöytävarauksen tekemisen ajoissa. Ja niinhän siinä kävi, että viikon puolivälissä lauantai oli jo täyteen varattu.

Mutta eipä siinä mitään, päätimme sitten tuoda Farangin kotiimme ja tehdä itse karamellipossua, jota testasimme jo joulun jälkeen. Sen kanssa tarjolla oli jasmiiniriisiä, pikkelöityä chiliä, kurkku-inkivääripikkelsiä, limettiporkkanasalaattia ja jälkiruoaksi trendikäs limettiposset.

Possu tehtiin suurin piirtein samoin kuin joulun jälkeen joulukinkun jämistä, mutta nyt liha oli kassleria.

Rapeaa possua ja karamellikastiketta (vol. 2)

Ainekset

  • 1 1/2 - 2 kg possun kassleria (riippuen rasvan määrästä)
  • 1 tl suolaa

Paistoliemi

  • 1 kanelitanko
  • 4 tähtianista
  • 3 cm:n pala inkivääriä
  • 3 valkosipulinkynttä
  • ripaus valkopippuria
  • 2 tl suolaa
  • kuumaa vettä

Kastike

  • 5 dl paistolientä
  • 1/2 chiliä
  • pieni pala (n. 2 cm) inkivääriä
  • 1 dl vettä
  • 2 1/2 dl tummaa, paahteista sokeria (esim. kookossokeri tai palmusokeri)

Lisäksi

  • tuoretta korianteria
  • rypsiöljyä paistamiseen

Valmistaminen

  1. Nosta liha lämpenemään pari tuntia ennen paistamista ja hiero sen pintaan suolaa
  2. Laita paistoliemen mausteet uunipataan ja aseta liha pataan rasvapuoli päällepäin. Kuumenna vettä ja kaada sitä pataan niin paljon, että noin 2/3 kasslerista jää nesteen alle
  3. Paista kassleria 90-asteisessa uunissa yön yli, n. 8 tuntia. Nosta kypsä liha paistoliemestä jäähtymään toiselle astialle ja leikkaa nahka- ja rasvakerros pois. Siivilöi paistoliemi toiseen astiaan ja nosta liemi ja lihat jääkaappiin odottamaan tarjoilua
  4. Valmista kastike juuri ennen tarjoilua: mittaa paistoliemi kattilaan ja lisää chili ja inkivääri. Keitä lientä 10 minuuttia ja siivilöi mausteliemi toiseen astiaan. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan, keitä n. 5 minuuttia miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri on liuennut. Lisää sitten siivilöity mausteliemi ja keitä kastiketta miedolla lämmöllä, kunnes se alkaa paksuuntua, maksimissaan puoli tuntia. Sekoittele kastiketta keittämisen aikana. Tarkista lopuksi suola
  5. Hienonna korianteri
  6. Kuutioi kassler isohkoiksi, pari senttiä kantiltaan oleviksi palasiksi. Kaada paistinpannulle noin puolen sentin kerros rypsiöljyä ja kuumenna se. Paista possukuutioita kuumassa öljyssä, kunnes ne ruskettuvat kauniisti, käännä ja paista ne myös toiselta puolelta
  7. Laita possunpalat tarjoiluastialle ja kaada kuuma kastike niiden päälle. Ripottele pinnalle vielä hienonnettu korianteri
  8. Nauti jasmiiniriisin kanssa, ja muista myös etikkaiset ja chiliset lisukkeet!

Pikkelöity chili

Ainekset

  • punaista chiliä
  • valkoviinietikkaa

Valmistaminen

  1. Viipaloi chilit ja laita ne (kuumennettuun) säilykepurkkiin
  2. Kuumenna valkoviinietikka ja kaada se chiliviipaleiden päälle niin, että ne peittyvät
  3. Laita purkki jääkaappiin ja anna maustua vähintään yön yli. Pidempi säilytys pehmentää tulisuutta

Kurkku-inkivääripikkelsi

Ainekset

  • kurkku
  • 2 cm:n pala inkivääriä
  • pieni nippu korianteria
  • 1/2 dl riisiviinietikkaa
  • 1/2 tl suolaa
  • 1 rkl sokeria
  • valkopippuria

Valmistaminen

  1. Raasta kurkku ja valuta sitä lävikössä
  2. Raasta inkivääri ja hienonna korianteri
  3. Sekoita etikka, suola, sokeri ja valkopippuri kulhossa. Lisää loput aineet ja nosta maustumaan jääkaappiin vähintään tunniksi.

Porkkanasalaatti (Gastronaatti-kirjasta)

Ainekset

  • 2 porkkanaa
  • 1 limetin kuori ja mehu
  • 2 rkl hunajaa
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • suolaa ja pippuria

Valmistaminen

  1. Kuori porkkana ja raasta se
  2. Raasta limetin kuori ja purista mehu
  3. Laita limetin kuori ja mehu, hunaja sejkä valkoviinietikka kulhoon
  4. Lisää porkkanaraaste ja sekoita
  5. Mausta suolalla ja pippurilla.

Mausteisen ruoan kanssa sopii hyvin hivenen makeampi viini kuten amerikkalaiset Kunfu Girl -valkoviini tai Bearflag-punaviini.

Jälkiruokana nautimme Maku-lehden ohjeella tehdyn limettipossen, joka on kermasta ja limetin mehusta keitetty panna cotta -tyyppinen jälkiruoka. En kyllä ymmärrä, mistä tämä nimi posse tulee. (Edit: Hahaa, kyseessähän on siis limettiposset, joka ei todellakaan ole posse-sanan monikko! Kiitos Katie, että sivistit minua.)

Mutta olipahan vaan maittava illallinen. Ja miten söpö on tämä mekko, jonka Anne toi tuliaisiksi pienelle?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö on käynyt uutta päiväkotiaan reilut kaksi viikkoa, joten jokohan nyt uskaltaisi sanoa sen ääneen? Kaikki loistavasti, ei mitään ongelmia!

Kotimatkalla joskus reilu viikko sitten

Puhuimme uuteen päiväkotiin siirtymisestä joululomalla tytön kanssa päivittäin, ja ehkä juuri sen ansiosta hän tuntui odottavan päiväkodin alkua itsekin. Hän tiesi, että kolme hänen kaveriaan siirtyy samaan päiväkotiin, mutta silti olimme hieman jännittyneitä. Ajattelimme, että entäpä jos hän kaipaakin vanhoja hoitajiaan tai ei vain halua jäädä päiväkotiin syystä tai toisesta?

Ei mitään ongelmia. Ei pienintäkään. Kun haimme häntä ensimmäisenä päivinä, hän juoksi vastaan kertoen, miten kivaa on ollut. Huh. Seuraavana yönä hän tosin heräsi johonkin painajaiseen, joka varmaan johtui siitä, että päivä oli kuitenkin ollut vähän jännittävä.

Päiväkoti tuntuu kivalta ja kodikkaalta, ja tyttö viihtyy myös uusien hoitajiensa kanssa. Vanhojen hoitajien perään hän ei ole kysellyt kertaakaan, mutta yhtenä aamuna hän halusi kuitenkin varmistaa: "Mennäänkö vanhaan päiväkotiin?" Kun sanoin, ettei mennä, hän kuittasi asian: "OK" ja keskittyi ulkovaatteidensa pukemiseen.

Päiväkotimatka on nyt myös ajallisesti jonkin verran lyhempi kuin ennen. Päätimme tosin alkaa kävellä matkan, joten joinain päivinä ajansäästö ei ole niin merkittävä. Toisaalta toisina päivinä tyttö ilmoittaa jo kymmenen metrin jälkeen, ettei jaksakaan kävellä, ja haluaa syliin. Silti on mahtavaa, että päiväkotimatkoihin ei enää sisälly sitä "ei halua rattaisiin"-taistelua, joka oli välillä päivittäistä ja samaa sotaa sekä aamulla että iltapäivällä.

Itselleni suurin ajallinen säästö näyttäisi syntyvän tytön hakemisesta. Tulen töistä kodin kautta ja nappaan koiran mukaan. Sitten kävelemme yhdessä tytön ja koiran kanssa päiväkodista kotiin, joten koiraa ei tarvitse enää ulkoiluttaa erikseen.

Jotenkin kummallisesti kaikki tuntuu sujuvan helpommin nyt joululoman jälkeen, ja lapsikin on iloisempi. Ei se ehkä liity päiväkodin vaihtamiseen mitenkään, mutta kivaa havaita, että se ei ole ainakaan pahentanut mitään.

Nyt pitäisi vielä oppia muistamaan uuden henkilökunnan nimet. Tytöllä on siihen kyllä jo ratkaisukin. He ovat kaikki "Aikuisia".

Share

Pages