Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden viimeinen postaus vaatii yhteenvedon blogivuoden tapahtumista.

Kuvassa yhdeksän suosituinta Instagram-kuvaani

Itse tulen muistamaan tämän vuoden hypystä uusiin työtehtäviin, ensimmäisestä pelistäni tuottajana sekä syksyn raskaista YT-neuvotteluista.

Tytölle tähän vuoteen ovat puolestaan kuuluneet päiväkodin vaihto, ensimmäisten syvien kaverisuhteiden todellinen muodostuminen ja lettien ja Frozen-leikkien täyttämä syksy.

Lomamatkoja teimme New Yorkiin ja Ahvenanmaan kautta Muumimaailmaan, ja Tukholmassa ehdimme käydä kahdesti pienillä viikonloppureissuilla. Lisäksi pääsin Aasian-makuun työmatkoillani Tokioon ja Souliin.

Niin, ja loppuvuotta leimasi vielä sairastelu, sillä olin pienesti kipeänä liki kaksi kuukautta ja siihen perään kävin vielä käsileikkauksessa, jonka komplikaatioita parantelen edelleen. Odotan kovasti, että pääsisin taas kuntosalille pian neljän kuukauden tauon jälkeen.

* * *

Katsoin kuitenkin myös Google Analyticsista, mitä se kertoo postauksistani.

Näytti siltä, että vuoden luetuimpien juttujen joukkoon nousee edelleen paljon vanhoja postauksia. Niiden joukossa on useita vanhoja remonttijuttuja, joista luetuin ja kaiken kaikkiaan vuoden toiseksi luetuin postaus on juttu Seinien pohjatöistä kolmen vuoden takaa.

Luetuin juttu on kuitenkin ruokajuttu, sekin vuodelta 2012: Supernopea valkosipulimajoneesi. Tulokseen saattaa vaikuttaa sekin, että julkaisin tänä vuonna myös videon saman majoneesin valmistamisesta, ja myös se postaus oli luetuimpien juttujen joukossa.

Uusista jutuista luetuin oli hieman yllättäen postaukseni, jossa kyselin kokemuksia potkupyöristä.

Yhtä suosittu oli myös alkuvuoden siivouspuuskani, josta kirjoitin jutussani Nyt lähtee kaikki turha. Muita suosittuja - ja hyvin arkisia juttuja olivat postaukseni sukkahousu- ja tossuostoksista, Italian poliisilta saamistani terveisistäEpun ja tytön yllättävästä lähentymisestä (ja timanttitarroista) sekä Timanttiponit-pelistä

Jotain aivan muuta olivat puolestaan niin ikään luetuimpien joukossa olevat postaukset tytölle ompelemastani Frozen-Elsan mekosta sekä tekemästäni A cappella -musiikkivideosta, jotka olivatkin myös vuoden työläimpiä postauksia.

* * *

Vuoden aikana ottamistani kuvista omia lemppareitani ovat yllä oleva Elsa-mekkokuva ja alla oleva kuva lähestyvästä myrskystä.

Tervetuloa vuosi 2016! Melkein jo jännittää, mitä kaikkea tuot mukanasi!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Jos isi ei joudu enää huomenna käymään sairaalassa, vien sinut elokuviin katsomaan sen Tenavat-leffan!" lupasin tytölle eilen.

Eilisellä reissulla Töölön sairaalaan kuulin, että tulehdusarvot ovat laskeneet sen verran, että saan kanyylin pois kädestä ja siirryn napsimaan antibioottini suun kautta. Maanantain tippa jäi siis viimeiseksi, ja tänään tiistaina en joutunut käymään sairaalassa. Ihan virkistävää. Nyt käyn vaihdattamassa kädessä olevat siteet pariin kertaan, ja jos kaikki näyttää edelleen hyvältä viikonloppuna, haava suljetaan leikkaussalissa ensi maanantaina.

Ja tytölle tehty lupaus oli lupaus: isi ei joutunut käymään sairaalassa, joten tyttö pääsi katsomaan Tenavia.

Ennen sitä kävimme kuitenkin koko perheen kanssa aamiaisella Vanhassa Kauppahallissa sijaitsevassa Ravintola Storyssa. Aamiaisaika oli tosin jo loppunut, mikä kertonee siitä, että olemme todella saaneet sisäiset kellomme käännettyä jo loma-aikaan. 

Tyttö halusi katkarapuleipää ja minä burgerin, ja Rouva otti juusto-tomaatti-quichen. Erinomaista, ja leivät/sämpylät ansaitsevat erityismaininnan. Pitää palata Storyyn varsinaiselle aamiaiselle joku toinen päivä.

Myöhemmin iltapäivän puolella oli sitten elokuvan vuoro.

Olin lukenut ennen leffaa yhden arvostelun, jossa kriitikko oli närkästynyt siitä, että "Pieni punatukkainen tyttö" on mukana elokuvassa, vaikka häntä ei nähty koskaan Charles M. Schulzin alkuperäisissä sarjakuvastripeissä. Kritiikkiä herätti myös se, että pelkistetyt mustavalkoiset hahmot on muutettu räikeänvärisiksi 3D-hahmoiksi.

Minä menin katsomaan elokuvaa aivan avoimin mielin, ja koska en suhtaudu Tenaviin kovin fanaattisesti, minua ei haitannut lainkaan Pienen punatukkaisen tytön esiintyminen siinä, ja hahmojen ulkoasukin oli kiva. Vaikka ne oli tehty tietokoneella 3-ulotteisiksi, hahmojen silmät ja suut näyttivät käsin piirretyiltä, joten hahmot olivat kuitenkin hyvin uskollisia alkuperäisille piirroksille.

Elokuvan ongelmat olivat ihan muualla. Se oli nimittäin niin puuduttavan tylsä ja tasapaksu, että en saanut pidettyä silmiäni auki koko elokuvaa. Se ei ollut oikeastaan erityisen hauska, siinä ei ollut juonta ja strippisarjakuviin perustuva dialogi alkoi aika nopeasti puuduttaa (noin kolmen repliikin välein jokin punch line, joka ei kuitenkaan naurattanut). Kun sinänsä tunnelmallinen musiikki teki olosta vielä entistäkin raukeamman, ei ollut ihme, että huomasin pian nuokkuvani kättäni vasten.

Pääasia että tyttö tykkäsi. Ei hän oikein osannut kertoa, mitä elokuvassa tapahtui (olisi ollut kiva kuulla se itsekin), mutta elokuvan näkeminen isolta screeniltä oli joka tapauksessa elämys.

Mutta seuraavan kerran, kun vien tytön leffaan, luen kyllä kyseisestä leffasta parit arvostelut ennen kuin teen sen. Tämä olisi voinut jäädä väliin, samoin se Maija Mehiläinen. Ensi kerralla siis jotain, joka toimii myös aikuisille.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja sitten palataan uudelleen jouluaattoon ja siihen, mitä todella tapahtui. Vaikka sainkin joulusta edustavat valokuvat Instagramiin ja blogiin, todellisuus oli tällä kertaa harvinaisen kaukana some-illuusiosta. Huomasin nimittäin jouluaattona, ennen sitä joulusaunaa, joka muuten lopulta jäi itseltäni väliin, että leikattu käteni on tulehtunut.

Pahasti.

* * *

Nyt varoitus, että postauksen loppuosa sisältää liikaa informaatiota, ja vaikka en viitsikään kertoa kaikkia yksityiskohtia, sitä ei kannata lukea kuin niiden, joita asia todella kiinnostaa ja jotka eivät pyörry pelkän ajatuksen voimalla.

* * *

Tulehdus oli niin paha, että lääkärit kertoivat, että normaalisti tällaisilla tulehdusarvoilla otettaisiin osastolle ja annettaisiin antibioottia suoneen kuudesti päivässä. Nyt voitaisiin kuitenkin käyttää vahvempaa lääkettä ja tehdä niin, että laitettaisiin ensin antibioottitippa käteen ja sitten putsattaisiin ja sidottaisiin kyynärpää, ja palaisin hakemaan seuraavan antibiottiannoksen seuraavana päivänä. Samalla lääkäri tekisi arvion, miten hoitoa jatketaan. Jos tilanne menisi pahaksi, käsi voitaisiin jopa joutua leikkaamaan uudelleen leikkaussalissa.

* * *

Miksi en sitten ollut huomannut tulehdusta aiemmin? Siihen on kaksi syytä.

Ensinnäkin leikkauksessa oli jo aiemmin ollut pieni komplikaatio, ja tikkien poiston yhteydessä havaittiin, että kyynärpäähän oli kertynyt kudosnestettä. Se ei ole vaarallista, ja sen piti mennä ohi, kun kädessä pidetään kompressiosidettä joitain päiviä. Käytin siis edelleen tällaista sidettä, joten käsi oli valmiiksi sekä turvonnut että kipeä.

Toisekseen minulla on ollut jo lähes pari kuukautta erilaista nuhaa, köhää, käheää ääntä, nielutulehdusta, keuhkoputkentulehdusta ja kolotusta. Vaikka aatonaattona minulle nousi yli 39 asteen kuume, en osannut silloinkaan ajatella, että kyse olisi käden tulehduksesta vaan luulin se liittyisi siihen aivasteluun ja kurkkukipuun, joka alkoi viikonloppuna. (Piparkakkutalo valmistui muuten juuri tässä 39 asteen kuumeessa.)

En siis osannut ajatella, että tämä kipu ja turvotus olisi jotenkin erilaista kuin muutama päivä aiemmin.

Vaan sitten avasin käsivarren siteet ja ymmärsin, että minun olisi lähdettävä välittömästi päivystykseen. Vielä silloin ajattelin, että tulehdus menisi ohi tableteilla ja olin aidosti järkyttynyt, kun kuulin tarvitsevani sairaalahoitoa ja sain lähetteen Töölön sairaalan tapaturma-asemalle.

"Tehkää ihan mitä vain, kunhan vain pääsen avaamaan lahjoja 3-vuotiaan lapseni kanssa", kuulin itseni sanovan.

Olin kotona jouluillallisella kuudelta, kanyyli kädessäni, siinä terveessä. "Minä en anna tämän jouluani pilata", sanoin, pyysin Rouvaa pesemään hiukseni ja vedin kauluspaidan päälle.

Tulehdusarvot olivat pahentuneet vielä joulupäivänä, joten koko leikkaushaava jouduttiin avaamaan, ja ihon alle muodostunut kämmenen kokoinen tasku puhdistamaan vetyperoksidilla ja täyttämään vihreällä, nestettä imevällä sidoksella. Jälleen minulle kerrottiin, että tavallisesti minut olisi pidetty sairaalassa, mutta joulun kunniaksi pääsin kotiin yöksi. Olin kotona vartin yli neljä, vieraat oli kutsuttu viideksi.

* * *

Varauduin jo siihen, että arvot olisivat seuraavana päivänä niin pahat, että jäisin sairaalaan yöksi, ja varauduin henkisesti myös siihen, että jatkohoito vaatisi operaatiota leikkaussalissa. Kumpaankaan ei onneksi ollut tarvetta. Huh.

Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin totean vain, että en muista, että mikään olisi sattunut ikinä niin paljoa kuin tapaninpäivänä tehty haavan puhdistus. Ihon alta vedettiin ensin esiin viisi metriä sidosta, joka oli paikoin kuivunut kiinni, sitten tasku puhdistettiin vetyperoksidilla ja täytettiin uudella sidoksella. Ilman puudutusta. Vuodatin kyyneliä vielä kotimatkallakin.

* * *

Tulehduksen aiheuttaneen bakteerin alkuperää ei voi tietää, mutta se on kuulemma tavallinen iholla elävä bakteeri, joka on jossain vaiheessa joutunut haavaan - joko leikkauksen aikana tai sen jälkeen - ja päässyt muhimaan siellä. Kuulemma on aivan turha pohtia mistä se on tullut ja miettiä, olisiko sen voinut jotenkin estää.

Se, mikä harmittaa eniten on, että en ymmärtänyt mennä lääkäriin jo viikonloppuna, kun minulla oli pientä lämpöä. Se saattoi olla jo tulehduksen aiheuttamaa - tai sitten ei.

* * *

Nyt tulehdus on menossa jo huomattavasti parempaan suuntaan. Jos kaikki menee hyvin, saan huomenna viimeisen antibioottitipan ja voin sen jälkeen siirtyä suun kautta otettaviin antibiootteihin.

Syön edelleen voimakkaita kipulääkkeitä, sillä leikkaushaava on ja pidetään auki, ja sen annetaan parantua ja umpeutua itsekseen. Siihen menee useita päiviä, ehkä pari viikkoa. Jäljelle jäävä arpi on varmasti törkeä.

Että pidetään nyt sitten kerralla useamman vuoden sairaslomat näin putkeen...

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulusta tuli lopulta hieman toisenlainen kuin vielä jouluaattona puolilta päivin suunnittelin ja kuvailin. Hyvää ruokaa oli kuitenkin tarjolla, ja lahjat ilmestyivät joulusaunan aikana kuusen alle.

Jouluaaton illallisella nautimme blinejä - kuten olemme tehneet joka joulu, jonka olemme viettäneet omassa kodissamme. Lapsihan oli aivan ihastuksissaan, kun pääruoaksi oli "lettuja"!

Nämä blinit olivat niitä tattarijauhoista tehtyjä lättyjä, joita venäläiset kuulemma eivät kutsu lainkaan blineiksi vaan 'syrnikeiksi', ja "oikeat" blinit taas ovat ruokaa, joka olisi meille vain 'lettu'. Vai niin. Nämä kuitenkin maistuvat meille, kutsui niitä sitten millä nimellä tahansa.

Joululahjat odottivat kuusen alla ruokailun ajan, ja tyttö ehti käydä ihastelemassa niitä monesti ennen kuin lahjojen jakamisen aika oli.

Sitten pieni "Elsa-tonttu" sai kantaa paketit yksitellen kuusen alta.

"Onko tämä minulle?"

No kyllä se sattuu olemaan.

"Oi, se on ihana!"

Paketista kuoriutui ihana Elsa-neule, ja Frozen oli muutenkin tämän joulun lahjojen kantava teema.

Oli sentään mukana jotain muutakin, kuten tytön kuvista koottu Ifolor-valokuvakirja, jonka hän halusi lukea kannesta kanteen heti avattuaan sen paketista. Olen tehnyt vastaan kirjan nyt jo neljänä vuonna, ja tyttö pitää kovasti omien kuviensa katselemisesta ja kuvissa olevien tapahtumien muistelemisesta.

Sen sijaan lupaus siitä, että ensi vuonna tytölle tulee Aku Ankka Juniori -lehti, oli aivan liian abstrakti ymmärettäväksi. Sen merkitys valkenee sitten, kun ensimmäinen lehti kopsahtaa postiluukusta tammikuussa.

Huippukiva yllätys olivat Kure Bazaarin kynsilakat, jotka ovat 85-prosenttisesti luonnontuotteita, mutta kestävät silti vettä. Nyt voi laittaa kynsilakkaa ja silti pestä käsiä huoletta!

Lupasin, että uutta Elsan kimaltelevaa Lego-jäälinnaa voimme koota heti, kun nousemme aamulla.

Olin hyvin iloisesti yllättynyt ja ylpeä siitä, miten hienosti tyttö jaksaa keskittyä legorakennelmien kokoamiseen, osaa itse katsoa mitä osia ja miten monta tarvitaan seuraavaksi ja jopa koota linnaa pitkälti ilman apua!

Jee! Pikkulegot, miten minulla onkaan ollut teitä ikävä! (Kyllä tuosta tytöstä tehdään vielä avaruus- ja robottilegofani. Insinööriprinsessa. Niin, ja tietysti ensi vuonna Angry Birds -legofani!)

Joulupäivänä saimme perinteisesti vieraiksi ystävämme Hannan ja Esan, jotka ovat käyneet meillä joulupäivän jouluillallisella jo useampana vuonna.

"Perinteinen" on meille kinkkua, porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa.

Ja sitten vielä kasvissyöjälle sopivia ei-niin-perinteisiä couscoussalaattia, linssi-punajuuripyöryköitä ja täytettyjä munakoisoja.

Hanna toi jälkiruoaksi piparkakku-semifreddoa.

Jälkiruoan päälle nautimme vielä Hannan tuomia juustoja ja kahta tomaattihilloa, punainen itse tehtyä.

Oli kuitenkin aika vähällä, että olisin missannut tämän kaiken.

Kerron huomenna toisen tarinan joulusta ja siitä, miksi jouduin jouluaaton iltapäivänä sairaalaan, miksi melkein jäin sinne koko jouluksi ja miksi käyn siellä lähipäivinä joka päivä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja niin saapui kauan odotettu jouluaatto, ja piparkakkutalokin valmistui juuri ajoissa!

Elsa ja Olaf lähettävät jouluterveisiä piparilinnastaan!

Vietämme joulua rennosti kotona. Luvassa on hyvää ruokaa (tietysti), joulusauna taloyhtiön saunassa ja jossain vaiheessa joulupukki jättää pakettinsa kuusen alle. Huomenna ja ylihuomenna on luvassa jouluvieraita.

Nyt, kun Lumiukkokin on katsottu, bloggaaja lähtee joulunviettoon ja palaa blogin ääreen parin päivän päästä.

Ihanaa joulua kaikille!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Haluaisin rusinoita."

Ne taisi mennä eilen kaikki. 

"Ei kun ne meidän rusinat. Ei ne, jotka tonttu toi joulukalenteriin."

Neiti 3,6 v

* * *

Pitäisiköhän sunkin antaa äidille jokin oma pieni joululahja?

"Mutta en mä ole joulupukki!"

Hups.

Share

Pages