Ladataan...
Isyyspakkaus

Parasta juuri tänään:

  • Kaupungin parhaaksi valittu hampurilainen Kämp Brasseriessa

  • Lentoliput parhaaseen kaupunkilomakohteeseen odottamassa inboxissa (arvaa vaan, mihin)

  • Parhaat hoitajat (mummo jo pappa) tulossa kylään viikonlopuksi, ja vanhemmat pääsevät kahdestaan Porvooseen

  • Päivän paras synttärikakku kynttilällä

  • Kolmekymmentäseitsemän, paras ikä juuri nyt.
Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulta toivottiin postausta Eppu-koirastamme, ja huomasin, että on todella ehtinyt vierähtää pitkä tovi siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut koirasta ja sen yhteiselosta lapsen kanssa.

Kerrataan taustat: 11-vuotias koiraherra, joka on aina vihannut lapsia, huomaa yhtäkkiä, että hänen kotonaan asuu meluava, kovakourainen ja arvaamaton mini-ihminen. Tämä pieni ihminen puolestaan pitää koiraa kaikkein kiinnostavimpana asiana, joka taloudesta löytyy heti isänsä matkapuhelimen jälkeen. Tästä seuraa murinaa, hampaiden näyttämistä ja säikähdyksiä kaikille osapuolille.

Nyt Eppu on jo 13,5-vuotias vanhus ja huomattavasti rennompi kuin 2,5 vuotta sitten.

Tyttö ensinnäkin ymmärsi vihdoin, mitä tarkoittaa "nätisti". Se tarkoittaa sitä, että Eppua on käsiteltävä varoen. Sitä ei saa lähestyä yllättäen tai säikäyttää juoksemalla kohti. Kun Eppua silittää, se on tehtävä hellästi ja niin, että Eppu näkee lähestyvän käden. Ja mikä tärkeintä: jos Eppu murisee, se tarkoittaa: "Anna olla, mene muualle", ja sitä pitää kunnioittaa.

Nykyisin he mahtuvat jo samalle sohvalle ja lapsi saa jopa halia ja suukotella koiraa.

Toisinaan Eppu myös hakeutuu nukkumaan tytön huoneeseen hänen sänkynsä vieressä olevalle runkopatjalle, ja monina öinä se nukkuu koko yön siellä.

Tyttö puolestaan on superonnellinen, kun käymme nykyisin hakemassa hänet päiväkodista Epun kanssa. Hän kertoo muille ylpeänä, miten Eppu on hänen koiransa, ja hän myös taluttaa koiraa toisinaan osan matkasta takaisin kotiin. Kotona hän saa riisua koiran valjaat ja takin ja tekeekin sen jo todella taitavasti.

Tyttö osaa myös ojentaa vanhempiaan. Kun huutelemme Rouvan kanssa Eppua ulos lähdettäessä kymmenen kertaa ennen kuin se kuulee, ja äänen volyymi nousee joka kerta, tyttö saattaa katsoo meitä tuohtuneena ja muistuttaa: "Hei! Eppu on jo vanha koira!"

Ja todella: vanha se alkaa olla. Kuulo ja näkö ovat heikentyneet, mutta toisaalta sydänvika ei ole edennyt huonompaan suuntaan. Se nukkuu enemmän ja leikkii vähemmän kuin ennen, mutta toisaalta se käyttäytyy ulkona ja nuuskii paikkoja kuin pentukoira.

Mielessä on eräskin kohtaaminen kadulla, kun joku kysyi Epun ikää. "Kolmetoista", vastasi Rouva.

"Ai siis aivan pentu vielä, 13 kuukautta."

"Ei, vaan vuotta."

"Ihana Eppu", sanoo tyttö ja muiskauttaa suukon sen päälaelle.

Eikä Eppu näytä panevan lainkaan pahakseen. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Teimme viikonloppuna retken trooppiseen sademetsään.

...ja vierailimme samalla reissulla myös subtropiikissa, savannilla ja aavikolla.

Veimme tytön siis tutustumaan Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneisiin, jotka komeilevat keskellä Kaisaniemen puutarhaa.

Veikkaan, että kasvihuoneet ovat monille tuntemattomat, vaikka ne sijaitsevat aivan Helsingin ydinkeskustan tuntumassa. Kasvihuoneet ovat kuitenkin toivottaneet vierailijat tervetulleiksi vuosikymmenten ajan. Kasvihuoneiden vanhin ja korkein osa, Palmusali, on peräisin vuodelta 1889, ja uusinkin osa, Lummehuone, on valmistunut jo 1953.

Aivan alkuperäisiä kasvit eivät valitettavasti ole, sillä vuonna 1944 kasvihuoneiden lasit särkyivät pommituksissa, ja talven kerrotaan vieneen silloiset kasvit yhtä puuta lukuun ottamatta mennessään. Jäätyneen vesialtaan pohjalta saatiin tosin pelastettua jättilumpeen siemeniä, ja niiden siementen jälkeläiset kasvavat Lummehuoneessa edelleen.

Lumme on kuitenkin yksivuotinen, ja tähän aikaan vuodesta sitä ei ole näkyvissä. Uudet taimet istutetaan lukemani mukaan maaliskuussa, joten täytyy palata joskus puolen vuoden päästä katselemaan jättimäisiä lehtiä. Ne ovat kuulemma niin suuret, että ne kestävät aikuisen miehen painon.

Kasvihuoneet, varsinkin Palmusali, vievät hauskasti toiseen aikaan ja paikkaan. Ilma on lämmintä ja kosteaa, liikenteen melu ei kuulu sisään ja rautaiset rakenteet ovat kauniit ja koristeelliset. 

Lapsi ilahtui kovasti palmusalin keskellä solisevasta pienestä suihkulähteestä ja olisi halunnut heitellä sinne kiviä.

Onneksi viereisestä huoneesta löytyi toinen pieni vesiallas, johon monet olivat heitelleet kolikoita. Kerroimme tytölle, että hänkin saa heittää oman kolikkonsa lähteeseen ja esittää toivomuksen, ihan minkä vain.

"Toivon oman puhelimen", hän sanoi heitettyään kolikon veteen.

Kiehtovin paikka lapselle taisi lopulta olla Lummehuoneen allas. Sitä oli hauskaa kiertää ympäri. 

...ja vähän läiskytellä maahan valunutta vettä.

Itse mietin, että kuinka hassu ajatus olisikaan omistaa Luonnontieteellisen museon kausikortti ja käydä toisinaan ihan vaan istuskelemassa palmusalin rautaisilla penkeillä lukemassa kirjaa, nuuhkimassa sademetsältä tuoksuvaa ilmaa ja ihastelemassa vihreyttä. Vähän niin kuin valohoitoa kaamosaikaan.

Kai silläkin luulisi jotain terveysvaikutusta olevan?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Näin syntyy kuohkea munakokkeli kolmelle:

1. Ota viisi tai kuusi kananmunaa ja särje ne kulhoon.

2. Vispaa, kunnes keltuaisten rakenne on rikkoontunut.

3. Sulata nokare voita kattilassa ja kaada kananmunat kattilaan. Kypsennä miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen.

4. Munakokkeli on valmista, kun kananmunat ovat juuri ja juuri hyytyneet. Mausta suolalla.

Nauti hyvässä seurassa esimerkiksi leivän, uunikuivattujen tomaattien, valkohomejuuston ja vasta puristetun veriappelsiinimehun kanssa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tytön huoneessa on istuskellut jo kohta kolme vuotta jättimäinen nalle. Nimeä se ei ole koskaan saanut, vaikka olen pyytänyt tyttöä keksimään sellaisen.

Eräänä päivänä hän kuitenkin tokaisi päiväunille lähtiessään, että menee tähän sängylle Antero Vipusen viereen.

Ai että kenen?

Jättiläinen Antero Vipunen on tuttu sekä Kalevalasta että Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalasta, joka on ollut meillä suuri hitti. Tarina Väinämöisen matkasta jättiläisen vatsaan ja takaisin on luettu jo useamman kymmenen kertaa.

Onhan tuossa kieltämättä yhdennäköisyyttä, ja nallen kokokin on tytön näkökulmasta jättimäinen.

Siihen Antero Vipusen kainaloon tyttö haluaa käydä viikonloppuisin päiväunille.

"Ihana Antero Vipunen. Se on minun lempikaveri", hän sanoo.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tälle ruoalle oli vaikea keksiä napakkaa nimeä. Oikeastaan se oli punakaali-lammaspaistosta riisillä, mutta jotenkin tuo "punakaalilaatikko paistinpannulla" kuulostaa paremmalta. 

Tässä on siis oiva esimerkki simppelistä arkiruoasta, joka valmistuu noin puolessa tunnissa. Tämä ei vaadi edes kummempia esivalmisteluja, mutta jos punakaali on kypsennetty jo etukäteen, ruoka tulee pöytään vieläkin nopeammin.

Sain jokin aika sitten myös pyynnön, voisinko kirjoittaa ruokavinkkejä sellaisille perheille, joiden kekseliäisyyttä on koeteltu erilaisilla ruoka-aineallergioilla. Tämä on nyt ruoka, joka sopii ainakin sekä maito- että pähkinäallergisille, ja oli ainakin omasta mielestäni älyttömän maukasta.

Punakaalilaatikko paistinpannulla

Ainekset

  • 1/2 pienehköä punakaalia
  • 1 sipuli
  • 1 varsisellerin varsi
  • pieni nippu korianteria ja rucolaa (tai muita tuoreita yrttejä)
  • öljyä paistamiseen
  • 200 g karitsan jauhelihaa
  • suolaa ja mustapippuria
  • (jasmiini)riisiä

Valmistaminen

  1. Suikaloi kaali ja hienonna sipuli, varsiselleri ja yrtit
  2. Kuumenna öljy tilavassa paistinpannussa ja kuullota sipuli. Lisää punakaali ja hauduta kaalia puolisen tuntia
  3. Keitä sillä aikaa riisi
  4. Ruskista myös jauheliha toisella paistinpannulla
  5. Kun kaali on kypsää, lisää yrtit ja jauheliha sen sekaan, mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita.

Vinkki: Punakaalia voi haudutella kerralla myös isomman määrän ja säilöä osan jääkaappiin toista päivää varten ennen kuin siihen sekoittaa jauhelihan.

Tätä ruokaa on helppo myös varioida: toisena päivänä tein vastaavaa ruokaa (valmiiksi kypsennetystä punakaalista) ja sekoitin siihen jauhelihan lisäksi myös aiemmin valmiiksi keitettyjä vihreitä linssejä. Maustoin ruoan myös pikkelöidyllä chilillä. Ehkä vieläkin maukkaampaa, ja ruoan laittoon  meni noin 10 minuuttia!

 

Share

Pages