Ladataan...
Isyyspakkaus

Ennen Tokion-matkan ruokaraporttia vielä muutama sananen nähtävyyksistä.

Ehdin viimeisenä päivänä sekä käydä katselemassa maisemia Tokyo Skytree -tornissa että poreilemassa kuumissa kylvyissä Oedo Onsen Monogatarissa.

Tokyo Skytree on 634-metrinen näköala- ja tv-torni, joka on tällä hetkellä maailman toiseksi korkein rakennus. Näköalatasanteita tornissa on kaksi, 350 ja 450 metrin korkeuksissa. Ylemmälle tasanteelle on erillinen maksu.

Näköala olikin todella hieno. Päivä oli utuinen, joten valitettavasti Fuji-vuorta ei näkynyt kaupungin yllä leijuneen usvan takaa. Kaupungin valtavasta koosta sai kuitenkin hyvän käsityksen.

Torniin voi ostaa ennakkolipun tietylle ajalle tai avoimen lipun jonottamalla lippuluukulle. Ulkomaalaisille (!) turisteille myydään erillisellä tiskillä myös Fast Ticket -lippuja. Niillä pääsee kiilaamaan jonon ohi, kun sisäänpääsystä maksaa 15 euron sijaan 20 euroa. Mielestäni hyvä diili.

Skytreen jälkeen kävin katsastamassa vähän niin kuin samalla suunnalla olevan Akihabaran kaupunginosan mangakortteleita.

Sarjakuvia, videoita, julisteita, elokuvia, manga-figuriineja...

...ja videopelejä. Kuusikerroksisessa Taito Station -peliluolassa nuoret kokeilivat onneaan lelupeleissä ja näyttivät taitojaan ampuma- ja soittopeleissä. Ylimmässä kerroksessa, jossa sijaitsivat erilaiset soitto- ja rumpupelit, melu oli kohtalainen.

Kun minulle oli useampaan otteeseen suositeltu käyntiä jossain kylpylässä, päätin tehdä tämän jälkeen retken Oedo Onsenin kylpylään Odaiban tekosaarella.

Saarelle pääsee Yurikamome-automaattijunalla, jolla kannattaa matkustaa jo ihan näköalan vuoksi. Junista kiinnostuneita saattaa kiinnostaa myös junan teknologia. Se ei liiku raiteilla, vaan juna ajaa kumipyörillä betonikaukalossa.

Odaiballe mennessään juna tekee laajan silmukan ja ylittää sen jälkeen Rainbow Bridge -sillan.

Itse Oedo Onsen Monogatari Hot Springs -kylpylä oli unohtumattomimpia kylpyläkokemuksiani. Täytyy myöntää, että en ole ns. kylpyläihminen, ja en oikeastaan ensin aikonut käydä koko kylpylässä. Sitten kuulin niin monta suositusta, että ajattelin antaa sille mahdollisuuden, ja onneksi annoin!

Kylpylään tullessaan ei tarvitse mukaansa mitään. Uima-asuja ei käytetä, ja talo tarjoaa kaikki pesuaineet, partahöylät, hammasharjat (!), hiusharjat ja muotoiluaineet. Vaihtosukat ja kalsarit voi toki ottaa matkaan, mutta ne voi tarvittaessa ostaa myös pukuhuoneen automaatista.

Kengät riisutaan ulko-ovella, ja jokaiselle vieraalle annetaan oma yukata-takki. Pukuhuoneessa takin alle jätetään vain alushousut ja sitten astutaan ravintola- ja huvittelualueelle.

Kylpylässä voisi hyvin viettää vaikka koko päivän ja siellä voi olla myös läpi yön. Välillä voi käydä syömässä ystävien kanssa, sitten voi käydä kylpemässä ja tulla taas vilvoittelemaan vaikkapa oluen tai japanilaisen viskin äärelle tai pelaamaan pelejä. Lisämaksusta on tarjolla myös esim. jalkahoitoja ja hierontaa.

Ravintolavaihtoehdot edustivat suurin piirtein kaikkea sitä, mitä minä tiedän japanilaisen ruokakulttuurin sisältävän. Rahaa ei tarvitse, sillä jokaisella asiakkaalla on ranteessaan avain, jossa oleva viivakoodi luetaan kassalla. Kaikki ostokset ja lisäpalvelut lisätään loppulaskuun, joka maksetaan kylpylästä poistuttaessa.

Kylpyläosastolle mennään Aatamin ja Eevan asuissa, ja naisille ja miehille on ymmärrettävästi omat osastonsa, niin sisä- kuin ulkoaltaineen. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka suomalaisena olen tottunut saunomiseen ja siihen liittyvään alastomuuteen, allasosastolla ilman uimahousuja tunsin oloni jotenkin... alastomaksi. Voin vain kuvitella, miten hätkähdyttävää tämä kokemus on niille, joiden kulttuurissa alastomuutta ei ole oman kodin ulkopuolella juuri lainkaan.

Sellainen varoituksen sana, että jostain syystä tatuoinnit on yksiselitteisesti kielletty. Yhdessä kyltissä jopa kerrottin, että jos henkilökunta huomaa asiakkaalla tatuoinnin, hänet poistetaan kylpylästä ja lipun hintaa ei palauteta.

Täällä olisi voinut hyvin notkua pidempäänkin ja käydä maistelemassa ravintoloiden antimia, mutta hauskempaa olisi tietty ollut, jos olisi ollut liikkeellä perheen tai ystävien kanssa.

Lämpimimmät suositukseni, ja kiitokset vielä teille, joiden houkuttelemana tuli käytyä näissä kaikissa paikoissa. 

Jos ensimmäisen Tokion-matkani jälkeen fiilis oli enemmänkin "ei nyt heti tarvitse mennä uudestaan", tämä lyhyt visiitti jätti aivan toisenlaisen olon. Todellakin uudestaan, ja koko perheen kanssa.

Iso osa tunteesta liittyy tietenkin ruokaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jetlag, 35 asteen helle, vilkkuvat valot, ihmisten paljous, kaupungin koko. Ei mikään ihmekään, että tuntuu olevan pää vähän pyörällä. Olen siis Tokiossa työmatkalla muutaman päivän, mutta ehdin katsella kaupunkia hieman myös omin päin.

Olen käynyt Tokiossa kerran aiemminkin, joten ne muutamat nähtävyydet on tullut jo nähtyä. Kaupunkiin ei kannata kuitenkaan tulla nähtävyyksiä katselemaan, sillä esimerkiksi tämä Shibuyan Hachiko-koiran hienous avautuu minulle yhtä huonosti kuin Köpiksen merenneitopatsaan.

Mutta kaupunki itsessään on yksi iso nähtävyys, jossa varsinkin ensimmäisellä käynnillä moni asia tuntuu eksoottiselta, oudolta ja ihmeelliseltä.

Ja suurelta. Esimerkiksi New York (tai ainakin Manhattan) on paljon kompaktimpi, mutta Tokiossa kaupunki tuntuu jatkuvan joka suuntaan ja kaupungissa on useita paikallisia keskuksia, joissa on omat juttunsa ja samanlaista kuhinaa. Kaikkialla on todella siistiä, ja maasta on vaikea löytää yhtä ainoaa roskaa.

Hotellini, Excel Hotel Tokyu (torni alla), sijaitsee Shibuyassa, joka on kaupungin ihmettelemiseen hyvä sijainti.

Vieressä on uskomaton määrä kauppoja, ostoskeskuksia, ravintoloita, baareja jne. Viereinen risteys, "Shibya Crossing" (alla) on kuulemma maailman vilkkain jalankulkuristeys.

Shibuyassa on myös valtava juna-asema, jossa risteää (ainakin) kahdeksan metro- ja paikallisjunalinjaa, ja sinne tulee lisäksi Narita Express suoraan Naritan lentokentältä.

Liikkuminen junilla on nopeaa ja helppoa. Vaikka ihmisiä onkin hauska hämmästyttää yllä olevan kuvan kaltaisilla häkkyröillä, joissa ei ole yhtään asemaa länsimaisin kirjamin, ymmärrettäviä karttojakin on aivan riittävästi, asemat on nimetty selkeästi, ja kuulutuksetkin tulevat kahdella kielellä.

Kaupungilla suunnistaminen ei sitten olekaan yhtä helppoa, sillä Tokiossa ei voi liikkua kadunnimien ja talojennumeroiden perusteella. Kaduilla ei yksinkertaisesti ole nimiä. Talot numeroidaan kortteleittain ja korttelit alueittain (tai jotain), joten kannattaa käyttää Google Mapsia ja suunnistaa sen avulla. Ilmeisesti jostain saisi vuokrattua mukana kiikutettavia WLAN-tukiasemiakin, mutta minä olen luottanut, että löydän aina tarvittaessa jostain kaupasta tai kauppakeskuksesta avoimen langattoman verkon.

Eilen ehdin käydä muutamassa kaupassakin.

Shibuyan Disney Store oli valikoimaltaan yllättävän erilainen kuin NYC:issä. Enemmän rihkamaa, vähemmän leluja eikä lainkaan rooliasuja. (Etsin tytölle sellaista Frozenin Elsan mekkoa.)

Tokyu Handsissa on kaikkea mahdollista kotiin ja askarteluun, ja löysinkin sieltä pari tuliaista kotijoukoille. 

Elektroniikkaa myy esim. jättimäinen Bic Camera.

Kävin myös Shibuyan Uniqlossa, mutta koska en löytänyt etsimääni, hyppäsin Ginza line -metroon ja kävin Ginzassa sijaitsevassa Uniqlon lippulaivamyymälässä.

Uniqlo Ginzassa on hengästyttävät 12 kerrosta mutta valikoima on erinomainen ja tuotteet ovat kivasti esillä.

Harmi, että ostin NYC:istä kasan Uniqlo-vaatteita juuri keväällä, sillä monet tuotteet olisi saanut täältä merkittävästi edullisemmin. Lisäksi ale-tuotteita oli runsaasti ja vaikkapa t- ja pikeepaitoja olisi saanut noin neljällä eurolla.

Aivan pienen kävelymatkan päässä Uniqlosta, saman kadun varrella, on iso Hakuhinkan Toy Park -niminen lelukauppa, jossa kannattaa poiketa samalla.

Käsittämättömin asia tähän mennessä on ollut Shinjukussa sijaitseva Robot Restaurant -niminen show-paikka, johon menin kollegan suosituksesta.

"Ravintola" on aika väärä termi tälle mestalle, vaikka sieltä pientä purtavaa, bento boxeja ja virvokkeita saikin. 

Kyseessä on nimittäin nelinäytöksinen show, jossa on robotteja, hirviöitä ja tanssityttöjä!

Aivan käsittämätöntä ja absurdia, mutta niin japanilaista ja hauskaa! Kannattaa lähteä matkaan huumorilla ja käteistä taskussa. Sitä nimittäin tarvitaan virvoikkeiden ostamiseen, niin show tuntuu varmasti vieläkin hauskemmalta ;)

Huh, tuntuu kuin olisi ollut täällä jo pidempäänkin. Palataan toisena päivänä ruokiin, sillä ne ovat erittäin hyvä syy tulla sekä Tokioon että Shibuyaan!

Ja hei, jos sinulla on jokin vinkki, mitä Tokiossa pitäisi ehdottomasti tehdä tai nähdä, kerro se nyt!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kylläpä se meni taas nopeasti, kesäloma siis.

Olihan se vähän haikeaa jättää Rouva ja lapsi maalle ja palata itse kaupunkiin.

En sentään joudu viettämään koko viikkoa yksin, sillä olen lähdössä saman tien työmatkalle, joka oli helppo järjestää nyt, kun muu perhe on vielä lomalla.

Rouva saa vielä rauhassa viimeistellä valtavaksi kasvanutta pionipenkkiään anoppilan pihassa ja laittaa muutaman laatikollisen mansikoita hilloksi ja pakastimeen.

Vavesaaren luomutilan mansikat olivatkin jotenkin poikkeuksellisen makeita ja mehukkaita tänä vuonna. Niitä on talven varalle 25 kiloa.

Itse en saanut mökillä paljoa aikaiseksi, mitä nyt sahasin ja hakkasin haloiksi yhden pinon viime kesänä kaatamiani puita. Päätin, että tarvitsen akkukäyttöisen sähkösahan.

"Päivän asu" viime viikolta.

Tyttö oli niin vaikuttunut halkojen hakkuusta, että otti tuolin ja katseli puuhaa terassilta käsin kuin parempaakin viihdettä. Ja sitten hän halusi myös omat pienet työrukkaset, jotta hän voisi auttaa isiä kantamaan halkoja.

Hän kyllästyi hommaan pari halon jälkeen.

Toinen saavutukseni oli riippumaton köysien uusiminen. Heh. Vanha köysi katkesi, ja laitoin uudet köydet kahteen paikkaan. Voin edelleen ihastella järvimaisemaa vanhassa paikassa...

...ja katsella, kun lapsi läträä rannassa.

Tai sitten voin lukea kirjaa lähempänä mökkiä, kun tyttö puuhailee omiaan terassilla.

Seuraavan kerran, kun tulen mökille, lankomieheni onkin toivottavasti vienyt tämän kaivonrenkaan terassin viereen. Sitten lapioin siihen hiekkaa ja saan siitä pitkään haaveilemani nuotiopaikan! Eipä tarvitse alkaa kaivaa maahan kuoppaa, ja nuotiollakaan ei tarvitse sitten kykkiä maan tasalla.

Olemme jälleen kiitelleet itseämme sekä terassista että lasitetusta kuistista. Terassilla on tilaa juoksennella ja leikkiä, ja kuistilla voi olla suojassa sateelta ja hyttysiltä, jos tilanne sitä vaatii. Hyttysiä on kyllä ollut vähemmän kuin aiempina kesinä. Liekö syynä kylmä sää vai Mosquito Magnet.

Lapselle tulee kyllä mökkioloissa helposti aika pitkäksi, ja huomasin, että on aika vaikea päättää, pitääkö itse toimia ohjelmatoimistona vai ohjata häntä enemmänkin keksimään itse itselleen tekemistä. Mukana olleet lelut oli nopeasti kulutettu loppuun, ja varsinkin aamuisin tuli tavaksi katsoa pari jaksoa Halinalleja tai Muumeja Netflixistä. Ja niitä Madonnan musiikkivideoita.

Sen kyllä huomaan, että kun en itse ole vieläkään kovin tottunut mökkeilijä enkä ole mökkeillyt myöskään lapsena, en ole hyvä keksimään sopivaa mökkitekemistä lapselle. Onnittelin itseäni kuitenkin näistä herneenpalkoveneistä, joita oli hauskaa uittaa mökkirannassa ja katsella, kun ne lipuivat järvellä tuulen mukana.

Nyt kuitenkin pitäisi orientoitua työasioihin ja valmistautua työmatkalle.

Tokioon on luvattu huomiseksi 36 asteen lämpötilaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Soita taas Malonnaa!" kuuluu auton takapenkiltä, kun moottori käynnistyy.

Ja sitten sitä soitetaan, Madonnaa siis.

Lapsi on tänä kesänä vanhempien yllätykseksi (ja isin iloksi) ihastunut Madonnan musiikkiin ja vaatii erityisesti saada kuulla uuden Rebel Heart -levyn kappaletta Ghosttown. Ja sitten on tullut soitettua tytölle myös vanhempia Madonnan levyjä, kun olemme ajelleet ympäri Suomea.

Heti kesäloman alussa tyttö yllätti meidät, kun hän kuuli auton radiosta ensimmäistä kertaa saman levyn kappaleen Living for Love. "Tämä kappale oli isin iPadissa", hän muisteli. No niin oli, sitä kuunneltiin sieltä pädiltä ehkä noin kaksi kuukautta sitten.

Lapsella on (ainakin isin mielestä) ilmiömäinen kappalemuisti. Hän saattaa yhdistää jonkin kappaleen johonkin tilanteeseen, joka on tapahtunut jopa kuukausia aiemmin.

Eräänä päivänä mummilassa hän näki tv:stä noin parikymmentä sekuntia Mikael Gabrielin ja Diandran kappaletta Viimeisen kerran. Siitä noin viikko myöhemmin kappale kuului radiosta, ja tyttö huomautti: "Tämä tuli silloin mummilassa."

Eilen hän kuuli radiosta Mark Ronsonin ja Bruno Marsin Uptown Funkin ja muisteli: "Tämä tuli silloin laivassa. Silloin, kun oli Pikku-Myy ja se mies." Niin, siis Tukholman-risteilyn muumidiskossa kaksi kuukautta sitten.

Vastaavia tilanteita tulee usein. Jo joskus viime vuonna hän ulisi Jenni Vartiaisen Selvästi päihtyneen mukana ("On tammikuu-uu-uu"), ja tunnisti Suru on kunniavieras -kappaleen parin kuulemisen jälkeen.

Nyt jostain syystä Madonnan Rebel Heart on pienen tytön mieleen, ja hän myös haluaa nähdä päivittäin sekä Living for Loven että Ghosttownin musiikkivideot.

Hän oli niin vaikuttunut Madonnan viitasta Ghosttown-videossa, että heti ensimmäisenä iltana nähtyään videon hän alkoi heilutella omaa "viittaansa" Madonnan tavoin laulaessaan kappaleen kertosäettä leikkienglannilla. (Joko näit tämän postaukseni?) Meni oikeasti hetki ennen kuin ymmärsin, mistä on kyse. Viittaahan lapsi oli pitänyt päällään jo monta päivää leikkien Frozenin Elsaa ja Anna.

Kun kerroimme, että olemme menossa katsomaan Madonnaa äidin kanssa Tukholmaan, hän kysyi tietysti, pääseekö hän mukaan. Voi pientä fanityttöä.

Nähtäväksi jää, kumpi kappale jää soimaan pysyvästi tässä perheessä: Ghosttown vai Frozenin tunnuskappale Taakse jää. Tyttö nimittäin luukutti sitä vielä kovemmalla volyymillä kuin Madonnaa. Koreografia oli aika sama.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Blogiani pidempään seurannut tietää, että kesäperinteisiimme kuuluu retki Tertin kartanoon Mikkelissä, jossa meillä on tapana käydä syömässä vatsamme täyteen paikallisia herkkuja notkuvasta kesäpöydästä. Niin myös tänä kesänä.

Kartanolla on pitkä historia. Ensimmäiset merkinnät Tertin kartanosta (silloin nimeltään Hintsalan rustholli) ovat 1540-luvulta, ja nykyiseen omistajasukuun se on siirtynyt vuonna 1894. Historia näkyy talon jokaisessa nurkassa ja yksityiskohdassa.

Matkailu- ja ravintolatoimintansakin Tertti on ehtinyt vakiinnuttaa, sillä nykyiset omistajat ovat ehtineet pyörittää sitä jo vuodesta 1978. Tertti on kuitenkin malliesimerkki siitä, miten perinteikkään paikan ei tarvitse olla pölyttynyt.

Buffet-lounaan maut ovat tuoreita ja mielenkiintoisia ja lähiruokaan keskittyvä ravintola trendikkäämpi kuin koskaan.

Seurueemme lemppareita olivat sampi samppanja-ruusumarinadissa, maalaispatee ja palvattu possu.

Paikka näyttää kuvissa tyhjältä, mutta kyseinen illuusio johtuu siitä, että olimme viimeiset lounaalta poistuvat asiakkaat, ja sain kuvata nurkkia rauhassa.

Pihapiirissä on myös herkkukauppa, kahvila ja Muotiaitta-vaatekauppa.

Rouvaa ja mukana ollutta puutarhabloggaria kiinnosti kuitenkin kaikkein eniten talon kasvimaa/yrttitarha/kukkapenkki, josta tulee iso osa ravintolassa tarjottavista kasviksista.

Ja kyllä me vielä joku päivä päästään kokeilemaan sitä kartanon hotelliakin! :)

 

Tertin kartanon kesäpöytä 3.8.2015 saakka päivittäin klo 12 - 16 (su 12 - 17). Hinta 42 €.
http://www.tertinkartano.fi/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Aurinko paistoi jälleen eilen Etelä-Savossa, ja sääkartan mukaan olimme maan lämpimimällä seudulla.

Saimme mökkivieraiksi Kasvihormoni-Sinin perheineen, ja perheen pojat hyppäsivät järveen lähes heti, kun auto pysähtyi mökin pihaan.

Ja mitä sanoi kylmää ja märkää arasteleva pieni tyttö, jota ei ole kiinnostanut uiminen ikinä?

"Minäkin haluan uimaan!"

Et kuitenkaan halua, mutta laitetaan vaan puku päälle.

Onko tämä kahlaaminen riittävää? Vai haluatko käydä oikeasti uimassa?

"Haluan!"

Selvä se. Molskis.

Onkos se kylmää?

"Ei ole."

Eipä.

Mutta niin on vaan lapsen talviturkki heitetty. Ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun hän ylipäänsä kävi mökillä vedessä.

Minuahan ei järveen saa. Rouva on uinut nytkin päivittäin, mutta itselleni ilman lämpötilan on oltava vähintään 25 astetta ja veden päälle 20. Ilma oli kyllä päälle kahdenkymmenen, mutta veden lämpö tuskin lähelläkään sitä. Jos Rouvakin sanoo, että vesi on kylmää, se on oikeasti sitä.

Ai löysit siis sellaisen vesipyssyn?

Ja isiä et sitten kastele sillä. On tämä kamera ja tikitkin varpaassa.

(Ai niin, jalkani lipesi tuossa toissapäivänä anoppilassa portaissa ja betonisen portaan karhea reuna repäisi vasemman isovarpaani juureen syvän ja kaksi senttiä leveän haavan, joten pääsin ompeluttamaan varpaani kasaan paikallisessa terveyskeskuksessa.)

Ilta oli täydellinen grilli-illalliselle. Hämmästelimme hyttysten vähäistä määrä ja pohdimme, onko Mosquito Magnetimme todella pienentänyt alueen hyttyskantaa merkittävästi, vai onko nyt ylipäänsä hyvin vähän hyttysiä liikenteessä.

Kantarelleja omasta pihasta, savumuikkuja Rouvan tädin mieheltä, bratwurstia ja ulkofilettä paikalliselta ylämaankarjatuottajalta, varhaiskaalia, herneitä, retiisiä ja perunoita paikalliselta torilta sekä grillattua fetajuustoa - ihan kaupan hyllystä.

Ilta jatkui hieman liian myöhään ja aamulla nukutti pitkään. Mutta oli se sen arvoista.

Share

Pages