Ladataan...
Isyyspakkaus

Keittiöömme on ilmestynyt jotain uutta. Se on pressopannu eli French Press

Hankin ensimmäisen pressopannumme joskus kauan, kauan sitten, kun Rouva oli kesätöissä Helsingissä, ja asuimme pienessä opiskelija-asunnossa, jossa ei ollut kahvinkeitintä. Rouva ei vielä silloin juonut kahvia, ja itsellänikin pannu jäi käyttämättä, kun palasimme kotiin. Joskus vuosia myöhemmin, kahden muuton jälkeen, päätin viedä sen mökille, mutta pannulla ei ollut sielläkään käyttöä pitkään aikaan.

Sittemmin Rouva löysi espresson, ja aloimme keitellä kahvia mocca- eli mutteripannulla, ja vähitellen hän totuttautui myös suodatinkahviin. Muutama vuosi sitten mökillä ollessamme muistin jälleen pressopannun olemassaolon, ja keitimme sillä kerran kokeeksi kahvit. Ja miten hyvältä se maistuikaan!

Koska kahvijauhe on pidempään vedessä, kahvi on täyteläisempää kuin suodatinkahvi. Rouva ihastui kahviin kertaheitolla, ja otimme pressopannun mökillä aktiivikäyttöön.

Sen jälkeen Rouva on puhunut pitkään, että samanlainen pannu pitäisi hankkia myös kotiin. Yksinkertaisimpien haaveiden toteuttaminen kestää kuitenkin joskus kaikkein pisimpään.

Vietimme nyt elokuussa kolmattatoista hääpäiväämme, ja hoksasin, että minulla on kerrankin jokin idea hääpäivälahjaksi! Kurvasin Liisankadun Cremaan ja hain mukaani Bodumin pressopannun ja pussillisen siihen sopivaa kahvia. Lahjan sisältö tuli yllätyksenä, mutta se oli todella mieluinen.

Kahvin keittäminen pressopannulla on hyvin suoraviivaista ja varmasti helpompaa kuin millään muulla laitteella.

Pannun mukana tuli pieni mittalusikka, ja mittailin, että sopiva määrä kahvia on, kun kahdeksan kupin pannun pohjalla on pari senttiä jauhetta.

Päälle kaadetaan lähes kiehuva vesi.

Kansi päälle ja annetaan hautua muutama minuutti.

Lopuksi mäntä painetaaan alas ja kaadetaan kahvi kuppeihin. Aika kätevää vai mitä? Toimii missä vain, missä pystyy kuumentamaan vettä. Vaikka metsäretkellä.

Mutta mitenkäs nyt täällä kaupungissa, jääköhän Moccamaster-kahvinkeitin nyt sitten käyttämättä?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Töttölöö! Tänään voin ilokseni ilmoittaa, että olemme läpäisseet testin, jossa selvitettiin, jaksaako kolmevuotias seurata oikeassa teatterissa oikeaa, väliajallista näytelmää. Tarkemmin sanottuna Kansallisteatterin näytelmää Puluboin ja Ponin teatteri.

Ja kyllä, lapsi jaksoi seurata näytelmän alusta loppuun, vaikka se kesti väliaikoineen tunnin ja 50 minuuttia ja se esitettiin oikeastaan päiväuniaikaan.

Teatteriretki tehtiin hyvin spontaanisti vain parin tunnin harkinta-ajalla. Rouvan ja lapsen piti oikeastaan mennä maalle viikonlopuksi, mutta suunnitelma peruuntuikin yllättäen.

Rouva muisti aamusella Puluboi-näytelmän, jota on kehuttu, ja sen katsominen on ollut mielessä aiemminkin. Suuri kysymysmerkki on ollut kuitenkin se, onko lapsi vielä liian pieni teatterin katsomoon. Tähän mennessä näkemämme show't ja nukketeatteriesitykset ovat kestäneet vain noin kolme varttia, ja silloin se on tuntunut hyvin sopivalta ajalta olla paikoillaan. "Mutta siinähän se selviää, kun kokeilee!" ajattelin.

Oli muuten erittäin mieluisa yllätys huomata, että Kansallisteatteri myy lippuja saman päivän esityksiin 50 %:n alennuksella! Puluboi-liput maksoivat siis meille kolmelle vain 33 euroa. Tätähän pitää hyödyntää useamminkin Rouvan kanssa, jos vaan saa lapselle hoitajan.

Puluboin ja Ponin teatteri perustuu Veera Salmen kirjaan Puluboin ja Ponin kirja, ja se kertoo hassusta ärrävikaisesta pulusta, Puluboista, ja pienestä Mai-tytöstä, joka leikkii olevansa poni. Main isä maalaa tauluja ja äiti on jatkuvasti stressaantunut ja kireä. Puluboi ja Mai perustavat teatterin, jossa he esittävät "taiteellisia näytelmiä", kuten Hannusta ja Kertusta sovitetun tarinan, jossa isä ja tytär päättävät eksyttää vihaisen "äitiäisen" metsään.

Näytelmä sijoittuu Helsinkiin Hakaniemen torin tuntumaan. Puluboi on kotoisin Hakaniemen hallin katolta, ja tarinassa vilahtelee tuttuja helsinkiläisiä paikkoja. Ovatpa Hakaniemen torin Kahvisiskotkin päässeet mukaan näytelmään ja saavat yhdessä lauluista paljon pulunkakkaa päähänsä.

Esitys oli erittäin viihdyttävä ja huumori upposi niin lapsiin kuin heidän vanhempiinsakin. Musiikkia oli paljon, ja tyttökin jaksoi katsoa koko näytelmän kysymättä kertaakaan: "Milloin mennään?" tai sanomatta: "En halua katsoa enempää."

Tästä innostuneena mielessä on heti kolme asiaa:

  • Tämähän avaa nyt aivan uuden aikakauden. Sellaisen, jossa lapsen kanssa voi käydä teatterissa!
  • Täytyy hyödyntää puolen hinnan lippuja toistekin
  • Täytyypä hankkia tuo Puluboi-kirja omaan hyllyyn luettavaksi lapsen kanssa!

Mitäs muita lastennäytelmiä nyt olisikaan tarjolla?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Suomen luontokeskus Haltia

Terveisiä täältä Ruuhka-Suomesta!

Tarkemmin sanottuna Espoosta, Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista, joka tunnetaan myös useiden korkean teknologian yritysten kotipaikkana.

Todella, pääkaupunkiseudulla on myös toinen puoli, joka jää monelta - myös paikallisilta asukkailta - usein huomaamatta: luonto.

Kuinka moni edes tietää, että pääkaupunkiseudulla on peräti kaksi kansallispuistoa, Sipoonkorpi ja Nuuksio? Sipoonkorpi Vantaan, Helsingin ja Sipoon mailla ja Nuuksio Espoossa.

Niin, enpä ollut itsekään koskaan käynyt kummassakaan. Olen kyllä harkinnut retkeä Nuuksioon, mutta sain sen aikaiseksi vasta, kun minut sinne varta vasten pyydettiin vierailemaan. Ja aivan tarkalleen ottaen vierailun pääkohde oli Suomen Luontokeskus Haltia (Nuuksiontie 84, Espoo) Nuuksion pitkäjärven rannalla.

Haltia on moderni ja palkittu Suomen luontoa ja erityisesti kansallispuistoja esittelevä museo Nuuksion sydämessä. Valitsimme vierailumme ajankohdaksi viime sunnuntain, joka oli yksi kesän kuumimmista päivistä, ja hellerajakin taisi juuri ja juuri rikkoutua.

Nuuksioon pääsee hyvin helposti myös julkisella liikenteellä. Matkaan on varattava Helsingin keskustasta noin tunti. S-, U-, L- ja E-junat vievät Espoon keskukseen noin puolessa tunnissa, ja Nuuksioon vievä bussi 85A lähtee suoraan asemalaiturin vierestä. Tarkat aikataulut kannattaa katsoa HSL:n Reittioppaasta.

Pysäkki, jolla tulee jäädä pois on nimeltään Solvalla, mutta luontokeskuksen kyllä tunnistaa, kun bussi lähestyy sitä. HSL:llä on muuten myös kätevä mobiiliapplikaatio Reitti GPS, jolla on hyvin helppo hakea reittejä ja seurata, milloin jäädä pois. Muista myös, että lastenvaunujen ja -rattaiden kanssa matkustat ilmaiseksi koko HSL-alueella.

Nuuksiossa ja luontokeskuksessa vierailevan kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen Haltian ravintolaa.

Päivittäin tarjottava Luonto lautaselle -buffetlounas maksaa aikuisille 16 euroa, ja se sisältää mm. kotimaisia luomujuureksia, lihaa ja kalaa villiyrteillä maustettuna. Lounasajan ulkopuolella tarjolla on iltamenu, ja ravintolasta saa myös viiniä ja olutta. Ravintolasta aukeaa näköala Nuuksion pitkäjärvelle, ja kauniilla säällä voi ruokailla ja ihastella näköalaa myös ulkoterassilla.

"Prinsessajäätelöä!"

Haltian ympäristössä on kävelyreittejä, joista Maahisenkierrokseksi nimetty parin kilometrin mittainen polku sopii myös rattaiden - ja jopa pyörätuolin - kanssa liikkuville. Se sopi meille hyvin, sillä lounaan jälkeen tyttö oli aivan valmis ottamaan pienet unet rattaissa.

Niiden aikana kävelimme hiljakseen pitkin polkua ja Rouva kävi tutkimassa sieni- ja marjasatoa. Sieniä ei käytännössä ollut, mutta mustikoita oli sen sijaan hyvin runsaasti. 

Vaikka olin sanonut Rouvalle, että hän ottaisi mukaan jonkin rasian, johon kerätä marjoja, hän ei uskonut, että niitä todella löytyisi. Rasiaa ei siis ollut, mutta onneksi koiran omistajalla on lähes aina taskussaan Hauska-pusseja. 

Rouva sai lopulta mukaansa pari litraa mustikoita, ja hän oli aivan ihmeissään, että jopa aivan tämän polun vieressä oli kohtia, joista marjoja ei ollut kerätty lainkaan.

Tyttökin heräsi sopivasti ja pääsi katsomaan tämän reitin kohokohtaa, eli tämän postauksen ensimmäisissä kuvissakin näkyvää näköalaa. Hän oli kuitenkin vaikuttuneempi kaikista niistä kivistä ja kepeistä, joita matkan varrella tuli vastaan.

Luontokeskukseen palattuamme oli kahviaika, ja ah, tarjolla oli juuri paistettuja munkkeja!

Museossa ihmettelimme tytön kanssa talvitunnelia ja sen eläimiä, videonäytöistä tehtyä koskea ja virtaa ja lähes oikeaa karhua, joka oli aika tosi jännittävä.

Itselleni suurin elämys oli pääkaupungin luontoa esittelevä video- ja ääniteos Viherkehä.

Vaihtuvassa näyttelyssä teemana oli se, mikä vetää ihmisiä luontoon ja mitä he siellä tekevät.

Nyt kun osaamme tien tänne, tulemme toistekin. Rouva suunnitteli jo uutta retkeä sienten perässä, ja kyllä minäkin mukaan voin lähteä, ainakin syömään Haltian ravintolaan!

Ja jonain päivänä, kun tyttö on vähän isompi, lähdemme ehdottomasti jollekin pidemmälle kävelyretkelle syvemmälle Nuuksioon!

 

Lisätiedot: http://www.haltia.com/

Suomen luontokeskus Haltia avoinna kesäkaudella 30.9.2015 saakka päivittäin klo 9:30 - 19. Liput aikuisilta 10 €, lapsilta (7-vuotiaat ja vanhemmat) 5 €, alle 7-vuotiaille ilmainen.

Tarkista aukioloajat täältä: http://www.haltia.com/vieraile-haltiassa/aukioloajat-ja-paasyliput/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt vähän harmittaa.

En olekaan vähään aikaan kertonut bändiasioistani. Lyhyesti sanottuna laitoimme vanhan bändin pakettiin, ja aloitimme uudella kokoonpanolla vuoden alussa. Kevät on mennyt kappaleiden treenaamisessa, ja kesän alkupuolella aloimme harkita siirtymistä uuteen treenikämppään.

Löysimmekin sopivan varastotilan hyvältä sijainnilta hyvään hintaan, ja sovimme vuokranantajan kanssa, että voimme muuntaa varastotilan treenikämpäksi. Varmistimme, että soittaminen ei häiritse ketään ja teimme vuokrasopimuksen. Hauskaa! Meillä olisi iso tila vain omassa käytössämme, ja siellä olisi runsaasti tilaa kaikille kamoille. 

Saimme tilan käyttöömme heinäkuussa, ja olemme rakentaneet treenistä kuukauden ajan: maalanneet, kiinnittäneet akustiikkalevyjä ja laittaneet äänieristeitä kattoon.

Tänään saimme viimein kaikki soittimet, vahvistimet ja johdot paikoilleen ja aloitimme ensimmäiset treenit yli kahteen kuukauteen. Soitimme kaksi kappaletta, ja sitten...

Kova koputus oveen, avaamme oven, ja sen takana seisoo mies.

"Meidän työtilamme on tuossa seinän toisella puolella, ja tämä soitto tekee työn tekemisen mahdottomaksi", mies sanoo.

Jaa. No teettekö te töitä iltaisinkin?

"Milloin tahansa. Meitä on tuolla useampi kuvataiteilija, joka työskentelee tilassa myös iltaisin ja viikonloppuisin."

Auts. Bändimme johtaja käy tutkimassa tilannetta, ja käy todella ilmi, että taiteilijoiden työtila on suoraan rumpalimme takana, ja kaikki äänet menevät läpi tiiliseinästä. Treeniksestä menee jopa suora ilmastointikanava tähän toiseen tilaan.

Nyt on jo ilmiselvää, että emme saa uudesta treeniksestä riittävän äänieristettyä, jotta voisimme jatkaa siinä, eikä ketään kiinnostane investoida siihen.

Harmittaa. Erityisesti se, miten ison vaivan bändikaverini ovat jo nähneet tilan rakentamisessa ja laittaneet myös omaa rahaansa tarvikkeisiin ja rakenteisiin. Eikä meillä sitten olekaan yhtäkkiä treenistä.

Bändin johtaja ottaa toki ensi tilassa yhteyttä vuokraisäntään. Mitäs ihmettä tässä on nyt käynyt?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos tämä todella jää kesän viimeiseksi lämpimäksi viikonlopuksi, siitä on otettava kaikki irti. Näin ajattelimme myös lauantaina, kun pohdimme, jaksammeko lähteä päivälliselle Lonnan saarelle.

"No tuleeko sitten käytyä muina viikonloppuina?" pohdin. Olimme suunnitelleet käyntiä Lonnan ravintolassa jo aiemmin tänä kesänä, mutta sopivaa hetkeä ei ollut löytynyt.

Ja niin vain Lonnan kutsu kävi niin vastustamattomaksi, että vastasimme sille: "Kyllä! Tullaan sitten, kun lapsi herää päiväuniltaan!"

Lonnan saari on Suomenlinnan kupeessa oleva vanha miinanraivaussaari, joka avattiin yleisökäyttöön viime vuonna.

Saarella toimii tasokas ravintola, joka on todellakin sen pienen vaivan arvoinen, jonka saarelle siirtyminen vaatii. Vaiva ei ole toisaalta iso, sillä JT Linen vesibussit vievät Kauppatorilta Lonnan laituriin seitsemässä minuutissa.

Ravintola Lonna kertoo tarjoavansa "puhtaita kesän makuja" ja annoksia, jotka on valmistettu "päivän parhaista raaka-aineista". Ja ruoka todella oli aivan erinomaista.

Alkuun tilasimme maailman parhaaksi giniksi valittuun Kyrö Distilleryn Napue-giniin tehdyt gin-tonicit.

Alkuruoaksi otin ankkaa ja Rouva nieriää. Niin mureaa, niin herkullista.

Pääruoaksi nautimme siikaa ja tomaattia sekä vasikkaa ja vihreää. Lisukkeina oli perunaa, couscousia ja kaalia, erillisissä kulhoissa tarjottuna. Yksinkertaisen täydellistä. Erityisesti siika oli jotenkin todella maukasta ja rapeakuoriseksi paistettua. Ja lapsikin söi kaikkea, hyvällä ruokahalulla!

Ilahduimme kovasti myös jälkiruoista. Rouva sai mustikkaa kolmella tavalla (tosin lapsi taisi syödä annoksesta suurimman osan), ja minulla oli tattarivanukasta ja mustaherukkasorbettia. Aah.

Paluulautta oli hieman myöhässä, mutta se ei tällaisella ilmalla haitannut.

"Olipa hyvä, että lähdettiin", Rouva ihasteli, kun palasimme kotiin.

Niin oli.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Perjantaina oli isin ja äidin treffi-ilta. Olimme liikkeellä koko illan ja menimme nukkumaan ihan liian myöhään, mutta olipas meillä hauskaa!

Iltaan sisältyi kaksi iloista jälleennäkemistä. Kävimme pitkästä aikaa syömässä Ravintola Kuurnassa ja menimme vielä illan päätteeksi Maija Vilkkumaan keikalle Virgin Oiliin. Ilta oli siis meille kuin paluu jonnekin 2010-luvun alkupuolen tunnelmiin, jolloin kävimme useammin sekä Kuurnassa että Maijan keikoilla.

Maija Vilkkumaa jätti esiintymislavat neljä vuotta sitten. Itse asiassa tasan neljä vuotta sitten, ja olimme silloin hänen jäähyväiskeikallaan Tavastialla. Määrittelemättömän ajan mittainen keikkatauko jäi neljään vuoteen, ja nyt Maija tekee komean paluun kahdella kiertueella, uudella levyllä ja tietysti esiintymisellä Vain elämää -show'ssa. Kun huomasin Maijan tekevän paluun, hankin heti Rouvalle liput Maijan keikalle ja tilasin mummon ja papan hoitamaan lasta.

* * *

Ilta alkoi cocktaileilla Brondassa, ja Kuurnaan meillä oli varaus myöhempään kattaukseen.

Ravintola Kuurna avattiin Meritullinkadulle Kruununhakaan vuonna 2005, ja se on ollut alusta asti yksi lempiravintoloistamme. Vaikka monesti kehunkin Farangia lempiravintolakseni, Kuurna jakaa omassa sydämessäni ykkössijan Farangin kanssa.

Jostain syystä emme ole kuitenkaan tulleet käyneeksi Kuurnassa useaan vuoteen. Nyt kyselimme toisiltamme, että miksi ihmeessä, kun muistimme jälleen miten paljon molemmat pidämmekään ravintolasta. Nyt päätimme, että alamme jälleen käydä siellä useammin ja otamme myös tytön mukaamme seuraavalla kerralla.

Kuurna on niitä paikkoja, joiden olemassaolo pitää vain tietää, sillä se ei sijaitse minkään vilkkaan kävelyreitin varrella. Ravintolan ulkopuolellakin on vain hyvin eleetön kyltti "Ravintola". Mutta mikä helmi Kruununhakaan onkaan piilotettu!

Ruoka oli aivan yhtä ensiluokkaista kuin ennenkin. Ravintolan lista vaihtuu parin viikon välein, ja tarjolla on myös päivän erikoisuuksia. 

Alkuruoaksi ottamamme confit-kivipiira ja kantarellipikkelsi oli yksi parhaista ravintola-annoksista aikoihin.

Pääruokamme, itselläni rapeaa possunkylkeä ja Rouvalla metsäsieniä ja papupestoa, eivät kalvenneet alkuruoan rinnalla. Rapeaksi paistettu possunkamara oli todella rapeaa ja rouskuvaa, ja marinoidusta kesäkurpitsasta ja punaviinimarjoista tehty salaatti teki annoksesta raikkaan.

Jälkiruoiksi mantelikakkua ja suklaamoussea, ja laseissa vin santoa.

Aivan huippuhyvää, ja samanlaista palautetta oli kirjoiteltu liiduilla myös ravintolan vessan seinille.

* * *

Jälkiruokien jälkeen oli aika suunnata Virgin oiliin, jossa Maija aloitti keikkansa luvatusti puolenyön aikaan.

Hän oli yhtä energinen ja hauska esiintyjä kuin viime näkemällä ja veti reilun tunnin mittaisen hittikimaran fanien laulaessa kurkku suorana mukana.

Ja yhtäkkiä keikan loppupuolella hän päätti tehdä stage diven ja sukelsi suoraan Rouvaa kohti. Rouva on vieläkin häkeltynyt tästä yllättävän läheisestä kontaktista artistin kanssa.

Keikan jälkeen vetäydyimme kotiin ja saimme nukkua aamulla niin pitkään kuin nukutti, sillä lapsi yöpyi mummon ja papan kanssa hotellissa.

* * *

Kyllä vaan tekee hyvää, että isi ja äitikin saavat olla välillä ihan vain mies ja vaimo.

Joilla on tosi kivaa yhdessä <3

Share

Pages