Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuosi 2016 oli hyvin poikkeuksellinen. Poikkeuksellisen hieno, poikkeuksellisen iloinen ja poikkeuksellisen jännittävä. Samalla kuitenkin myös poikkeuksellisen pelottava ja poikkeuksellisen uuvuttava. Vuoden yhdeksän tykätyintä Instagram-kuvaa kertovat hyvin, mikä oli vuoden kantava teema ja mikä todella oli tärkeää.

Nyt meitä on siis neljä, kuten jo helmikuussa paljastin, mutta toisinkin voisi olla.

Kesästä ja pojan syntymästä on jo pieni ikuisuus, ja voimme onneksi sanoa, että kaikki on nyt oikein hyvin. Poika on iloinen seitsenkiloinen vonkale, joka hurmaa kaikki sinisillä silmillään ja leveällä hymyllään.

Pikkuveli on hyvin rakas ja tärkeä myös isosiskolle, ja on mahtavaa nähdä, miten vauvakin ilahtuu niin paljon isosiskonsa näkemisestä.

Kiitos, että olette olleet mukana tänäkin vuonna ja tukeneet silloin, kun sitä eniten tarvitsimme.

Ihanaa uutta vuotta! Olkoon ensi vuosi vielä tätäkin parempi!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme käyneet tähän mennessä NYC:issä syömässä ulkona kerran päivässä, myöhäiseen lounasaikaan. Eilinen ruokapaikkamme oli Jack's Wife Freda, joka sijaitsee SoHossa Lafayette Streetillä.

Olemme käyneet ravintolassa aiemminkin, ja sen suosio on ilmeisesti kasvanut entisestään. Sisään ei voi ainakaan näin joululomien aikoihin noin vain kävellä, vaan asiakkaiden on laitettava nimensä odotuslistalle ja palattava myöhemmin takaisin. Odotus on tunnin luokkaa.

Mutta on se sen arvoista!

Paikan erikoisuus ovat aivan mahtavat kananmuna-annokset. Kokeile esim. Green Shakshukaa. Ja Bloody Maryissä on todella potkua!

Vauva ei vielä osaa istua kunnolla, joten häntä pidetään sylissä, vaikka syöttötuoleja olisi saatavilla. Tämä tarkoittaa siis sitä, että syömme Rouvan kanssa käytännössä vuorotellen. Ja sitä, että vauva on pidettävä aika kaukana pöydästä, sillä hän tarrautuu kiinni kaikkeen, mihin ylettää.

Otimme jälkruoaksi vielä yhden ruusuvesivohvelin, joka tarjoillaan marjojen, crème fraîchen ja vaahterasiirapin kanssa. Edelleen yhtä hyvää!

Jälleen lämmitti mieltä, miten lapset otettiin huomioon lasten menulla, värityskynillä, tarroilla ja erityisesti henkilökunnan asenteella. Ketään ei häirinnyt lasten tai erityisesti vauvan läsnäolo, ja tarjoilijat kävivät vuorotellen ihastelemassa pojan leveää hymyä.

Missäköhän kävisimme esittelemässä sitä tänään?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Voisin käydä joka ilta Broadwaylla ja lähteä tyytyväisenä takaisin kotiin, vaikken tekisi mitään muuta koko matkalla. Näin olen sanonut aiemminkin. Aivan joka ilta siihen ei tietenkään ole mahdollisuutta - ihan jo pelkästään siksi että lipuista saa maksaa suosituimpiin esityksiin melko kovan hinnan.

Tällä kertaa minulla ei ollut lähtiessä mielessä mitään show'ta, jonka haluaisin aivan ehdottomasti ja erityisesti nähdä. Täällä ollessani luin kuitenkin ylistäviä arvioita joulukuussa ensi-iltansa saaneesta Dear Evan Hansen -musikaalista, jonka pääosan esittäjää Ben Plattia kuvattiin sellaisin ylisanoin, etten ole moiseen aiemmin törmännyt. Ja sitten olin murtua, kun huomasin esitysten olevan viimeistä paikkaa myöten loppuunmyytyjä tammikuun loppupuolelle asti.

Päätinkin tehdä jotain täysin poikkeuksellista: ostaa esitykseen lipun, jota joku toinen jälleenmyi netissä. Lippujen jälleenmyynti (törkeään ylihintaan) on varsin yleistä, ja esimerkiksi TicketMaster tarjoaa itse nykyisin siihen omaa palveluaan. Tämän show'n liput olivat kuitenkin Telechargesta, joten katselin muita saitteja. Paikallinen tuttu kertoi, että StubHub on ainakin luotettava, ja löysinkin sieltä kipurajan tuntumassa olevan lipun, jonka päätin hankkia. 

Lippu oli noudettavissa kaksi tuntia ennen esitystä StubHubin 40th Streetin lippupisteestä, eikä mitään ongelmia ollut törkeää ylihintaa lukuunottamatta.

Esitys alkaa sillä, miten Evan Hansen (Ben Platt) istuu sängyllään kipsi kädessään ja kirjoittaa itselleen kirjettä. "Dear Evan Hansen. Today's going to be a great day..."

Evan on ahdistunut ja hermostunut lukiolainen, jolla ei ole juurikaan ystäviä, ja kirjeiden kirjoittaminen on hänelle lääkärin määräämää terapiaa. Evan on myös salaa ihastunut samaa koulua käyvään Zoeen, jonka kanssa hän ei ole kuitenkaan uskaltanut puhua.

Evan tulostaa kirjoittamansa kirjeet koulussa, ja yksi niistä päätyy vahingossa Zoen isoveljelle, Connorille, joka on yhtä lailla ulkopuolinen ja yksinäinen mutta vielä Evaniakin ongelmallisempi. Connor tekee itsemurhan, ja hänen vanhempansa löytävät Evanin kirjoittaman kirjeen Connorin taskusta luullen, että se on Connorin kirjoittama jäähyväisviesti.

Evan ei kehtaa kertoa sureville vanhemmille, että kirje on oikeasti hänen kirjoittamansa ja että Connor ei ole todellisuudessa jättänyt minkäänlaista viestiä tai selitystä teolleen. Niin hän ajautuu puolivahingossa sepittämään tarinan siitä, miten hän ja Connor ovat olleet hyvät ystävät, vaikka ovat hädin tuskin tunteneet toisiaan. Connorin vanhemmat ilahtuvat kuullessaan, että pojat ovat olleet ystävyksiä ja kutsuvat Evanin kotiinsa kertomaan lisää ja enemmän siitä, mitä he ovat Connorin kanssa tehneet. Pian Evan alkaa ajautua syvemmälle ja syvemmälle valheiden keskelle ja sitten on jo liian myöhäistä tunnustaa.

Paljon musikaaleja nähneelle show on raikas ja synkästä teemasta huolimatta jopa hauska ja lämminhenkinen. Musiikki on loistavaa. Plattin suoritusta ei suotta kehuttu: hän on roolissaan erinomainen ja laulajana taitava. Evanin laulama Waving Through a Window on myös varsin hyvä kappale, josta tulee parin kuuntelun jälkeen tehokas korvamato. En kuitenkaan usko, että tästä show'sta tulee vuosikausia pyörivä kestohitti, sillä siihen se on liian pienimuotoinen ja pelkistetty. Silti musikaali on ehdottomasti näkemisen arvoinen, ja Ben Platt on tämän jälkeen kova nimi Broadwaylla.

En ole vielä päättänyt, mitä muita esityksiä kävisin katsomassa. Tällä hetkellä suosituin show taitaa olla Hamilton, joka on kahminut lähes kaikki palkinnot mitä voi saada. Yhdysvaltain syntymän aikoihin sijoittuva ja maan perustajista kertova historiallinen hiphop-musikaali on kuitenkin loppuunmyyty kuukausiksi eteenpäin, ja lippujen jälleenmyyntihinnat ovat naurettavia. En ollut myökään valtavan innostunut koko musikaalin teemasta, ja olen lisäksi hyvin allerginen räpille. Sorry. Ehkäpä voin antaa tälle musikaalille kuitenkin mahdollisuuden joskus toiste, kun hype on vähän laskenut ja lippujen hinnat ja saatavuus muuttuneet kohtuullisemmiksi.

Luulenpa, että hankin jotkin liput nyt halvemmalla TKTS:ltä, sillä mielessä on useampikin show, johon lippuja on todennäköisesti saatavilla ja joka voisi olla kiva nähdä. Ja sitten vien tytön katsomaan Aladdinia. Ne liput on jo hankittu.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilen hajaannuimme perheen kanssa eri paikkoihin. Rouva lähti omille asioilleen Manhattanille ja minä lasten kanssa kävelyretkelle Prospect Parkin läpi Prospect Park Zoohon. Aivan ensin kävimme kuitenkin hoitamassa AT&T:llä internet-asiat kuntoon ja syömässä hampurilaiset (taas) Purity Dinerissä (289 7th Ave, Brooklyn).

Vaikka New Yorkista löytyy periaatteessa paljon wi-fi hotspoteja, ja monille metroasemilla on ilmaiset wi-fit, käytännössä olen huomannut, että nettiyhteyttä ei ole koskaan saatavilla silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsee. Siis silloin, kun liikkuu paikasta toiseen ja on vähän eksyksissä tai silloin kun pohtii jossain kadunvarressa, mihin voisi mennä syömään. Päätin siis tällä kertaa hankkia paikallisen prepaid-puhelinliittymän, jotta pääsisin nettiin missä ja milloin vain.

Liittymäni on AT&T:n Prepaid GoPhone 4 Gb, jonka $45:n kuukausimaksuun sisältyy 4 gigatavun verran nopeaa datasiirtoa. Senkin jälkeen mobiilidataa voi käyttää joko hitaalla nopeudella tai maksaa lisämaksua nopeasta netistä. Hinnan päälle lisätään myös $5:n maksu SIM-kortista sekä osavaltion verot. Laitoin kortille myös $10:lla arvoa, sillä liittymällä voi muuten soittaa ja tekstata vain toisiin jenkkinumeroihin.

Ja kyllähän tämä paikallinen puhelinliittymä helpottaa nyt huomattavasti kaupungilla liikkumista, kun kaiken voi tarkistaa netistä ja käyttää Google-karttoja aivan kuin kotonakin.

Prospect Parkin toisella laidalla sijaitseva Prospect Park Zoo oli kiva kävelyretkikohde: pieni eläintarha, jossa oli sopivasti katseltavaa ja puuhasteltavaa pienelle tytölle.

Eläimiä oli melko monipuolisesti kotieläimistä ja linnuista lepakoihin ja matelijoihin. Osa eläimistä oli sisätiloissa ja osa ulkona. 

Suurimmat hitit ainakin meille olivat merileijonat, joita myös ruokitaan ja leikitetään päivittäin...

...sekä kotieläinpiha, jossa sai paijata ja syöttää lampaita, vuohia ja alpakoita.

Tyttö tykkäsi eläintarhasta tosi paljon, vaikka hän kaipasikin hieman leijonia, joita tarhassa ei ollut kuin patsaana. Onkos jollain tiedossa, ovatko Bronx Zoon leijonat lainkaan nähtävillä näin talvisaikaan?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yllättävä lämpöaalto pyyhkäisi tiistaina New Yorkin yli, ja lämpötila kohosi jopa +14:ään. Onneksi en lähtenyt reissuun untuvatakilla, sillä hetkittäin villakangastakkinikin tuntui liian paksulta. 

Tytölle ostimme Uniqlolta uuden kevyen toppatakin, sillä edellinen alkoi käydä jo hieman pieneksi. Uniqlo on oma lempivaatekauppani, ja sen lippulaivamyymälä sijaitsee 5th Avenuen ja 53 Streetin kulmassa aivan MoMan lähellä.

Samoilla hoodeilla on myös Rockefeller Center, jossa on kuuluisa joulukuusi ja luistinrata.

Tyttö olisi halunnut kovasti käydä luistelemassa, mutta jono olisi ollut kolme tuntia, ja jouduimme sanomaan, ettemme voi odottaa niin pitkään. Voisimme kokeilla uudelleen mahdollisesti tammikuun puolella, jos jengiä olisi silloin vähemmän.

5th Avenuella oli sen verran hulinaa, että väenpaljous alkoi pian ahdistaa.

Päätimme käydä tämän retken päätteeksi vielä syömässä Nolitassa Ruby'sissa (219 Mulberry St.), jossa oli poikkeuksellisen maukkaat hampurilaiset. Valitettavasti annoksen ulkonäkö ei korreloi maun kanssa.

Jälkiruoaksi jaoimme toffessa kelluvan taateli-leipävanukkaan ja banoffee-triflen. Aah... 

Parin melko intensiivisen kaupunkipäivän jälkeen on aika tehdä lasten kanssa jotain kevyempää. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Matkan ensimmäisellä visiitillä Manhattanille kävimme katselemassa tuttuja paikkoja: ensin etsimässä lapsille vaatteita ja kenkiä Century 21:stä ja sen jälkeen syömässä Nolitassa samoilla kulmilla, joissa olemme asuneet edellisillä matkoillamme.

Nolita on sijainniltaan aika optimaalinen matkailijalle, sillä alueella on paljon kivoja ravintoloita, Sohon ja Broadwayn liikkeet ovat aivan parin korttelin päässä ja liikkuminen muualle kaupunkiin on helppoa. Nolitasta olisimme varmaan nytkin katselleet asuntoa, jos siihen olisi ollut tarvetta.

Nolitassa ja SoHossa on joitain ravintoloita ja kauppoja, joissa tulee käytyä joka kerta, ja kaksi niistä on Mott ja Prince Streetien kulmassa: Little Cupcake Bakeshop sekä Cafe Gitane.

Cafe Gitanen kanasatay-vartaat ja coucous-annokset ovat sen verran hyviä, että olemme aiempien matkojen kuvien perusteella syöneet niitä useamminkin. Tällä kertaa uskaltauduin sentään kokeilemaan jotain uutta: salmon pot pieta, joka oli erinomaista. Melonmimosat olivat puolestaan tutut jo edellisiltä kerroilta.

Jälkiruoka oli taas nautittava risteyksen toisella puolella Little Cupcake Bakeshopissa, josta saa tietysti paitsi kuppikakkuja myös taivaallisia juusto- ja täytekakkuja.

Piparkakku- ja suklaa-marenkivaahto-cupcaket olivat juuri niin hyviä kuin miltä ne kuulostavat.

Nolitassa tullaan varmasti käymään uudestaan vielä seuraavinakin päivinä. Ihan jo pelkästään siksi, että Rouvan lempikirjakauppa, McNally Jackson sijaitsee Prince Streetillä korttelin päässä Little Cupcake Bakeshopista. Hän aikoo kuulemma mennä useampana päivänä ihan vaan istuskelemaan yksin kauppaan ja selailemaan kirjoja. Se hänelle suotakoon, sillä itse aion viettää laatuaikaa itseni kanssa vastaavasti Broadwaylla.

Share

Pages