Ladataan...
Isyyspakkaus

A cappella -lauluyhtye Forkin uuden Revolution show'n ensi-ilta oli viime viikonloppuna. Olin itse kuuntelemassa esityksen ennakkonäytöstä perjantaina Aleksanterin teatterissa. Yhteen jäsenet Mia Hafrén, Anna Asunta, Kasper Ramström ja Jonte Ramsten poseerasivat esityksen jälkeen teatterin aulassa.

A cappella -laulu on lähellä sydäntäni, ja olen itsekin joskus kokeillut lauluyhtyelaulua, mutta se on sittemmin jäänyt lähinnä ajanpuutteen ja työssäkäyvien ihmisten aikataulujen yhteensovittamisongelmien vuoksi. Kuorolaulusta en ole lainkaan innostunut, mutta lauluyhtyeissä kiehtoo se, miten esiintyjät ovat yhtä aikaa sekä solisteja että osa ryhmää.

Suomessa on kolme tunnettua a cappella -ryhmää: Rajaton, Club for Five ja Fork. Rajatonta ja Club for Fivea olen kuullut joitain kertoja joulukonserteissa, ja Forkiakin kerran aiemmin, mutta edellisestä kerrasta oli hyvin pitkä aika. Nyt huomasin Forkin uuden show'n ja päätin ottaa asiakseni käydä katsomassa sen.

Kyllä kannatti.

Forkin juttu on tehdä itse kaikki instrumentit käyttäen vain ihmisääntä. Ääniä muunnetaan efekteillä, mutta mitään valmiita taustanauhoja ei käytetä. Kappalevalinnat ovat tunnettuja pop- ja rock-kappaleita. Nyt show'ssa kuultiin mm. Scissor Sistersiä, Celine Dionia, Pinkiä, Rammsteinia, Twisted Sisteriä ja Gnarls Barkley'ä.

Ja show toimi jälleen erinomaisesti! Lauluvalinnat olivat mieleeni ja sovitukset hienoja. Valot ja efektit olivat näyttäviä ja englanniksi vedetyt välispiikit hauskoja. Erityisen ilahtunut olin puoliksi nauhoitetusta esityksestä, jossa Fork lauloi Twisted Sistersin hitin We're Not Gonna Take It yhdessä Rajattoman ja Club for Fiven kanssa.

Olisi ollut kiva kuunnella yhtyettä pidempäänkin, ja nyt oikeastaan jäi harmittamaan se, että olen missannut Forkin performanssit viime vuosina. Onneksi esityksiä voi katsoa kuitenkin Forkin YouTube-kanavalta.

Revolutionia esitetään Aleksanterin teatterissa 10.12.2016 saakka. Esimakua show'sta saat tästä teaser-videosta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Kaikki eivät synny kymmenen pisteen vauvoina", muistutettiin Lastenklinikan teho-osaston seinällä.

"Ei niillä pisteillä ole mitään merkitystä", sanoi synnytyslääkäri.

Meille ei itse asiassa edes kerrottu, miten monta apgar-pistettä poikamme sai synnyttyään, mutta ei niitä paljoa voinut olla. Veltto vauva, joka ei hengitä eikä reagoi saa varmaan vain pisteen tai pari pelkästä sydämen sykkeestä.

Pisteet olivat toki aivan sivuseikka, ja ensimmäiset päivät ja viikot huoli vauvan voinnista oli suuri. Ensimmäiset päivät teho-osastolla osoittivat kuitenkin, että pikkukaveri on vahvaa tekoa, ja reikä keuhkoissa umpeutui nopeasti. Mutta sitten täysin puskista tuli uusi huoli: pojan oikea käsi oli selvästi veltompi kuin toinen, ja hän myös aristi sitä.

Poikaa käytettiin fysioterapeutilla ja lääkärillä, ja he huomasivat, että myös vasen käsi oli tavallista heikompi. Diagnoosi oli jonkin tyyppinen halvaus, joka johtui käsien hermojen venymisestä, ja vain aika näyttäisi toipuvatko kädet koskaan normaaleiksi.

Kotiutumisen jälkeen havaitsimme myös patit molemmin puolin hänen kaulaansa, ja ne todettiin johtuvan siitä, että kaulan lihakset olivat revähtäneet molemmilta puolilta. Ei siis ihmekään, että vauva säikähti syntymää niin kovasti, että unohti alkaa hengittää. Revähdys ei ollut vakava, mutta sekin vaati jumppauttamista, ettei niska jäykistyisi.

Jatkoimme käyntejä fysioterapeutilla ja sairaalalääkärillä, ja jumppasimme vauvan kanssa kotona. Kerta kerralta tilanne näytti paremmalta.

Viimein nyt lokakuussa saimme sekä fysioterapeutilta että sairaalalääkäriltä uuden arvion: vauvan käsien ja pään liikkeet ovat jo aivan normaalit, ja koska myös muu kehitys on juuri sillä tasolla kuin pitääkin, kontrollikäynnit lääkärillä ja fysioterapeutilla voidaan lopettaa.

Kaikki on hyvin.

Vauvan kehitystä arvioitiin edelleen joillain pisteillä, mutta en ollut erityisen kiinnostunut niistä. Minulle riitti tieto siitä, että poika on kehityksessä täysin samalla tasolla kuin muutkin nelikuiset vauvat keskimäärin.

Nyt meillä on aivan varmasti enemmän kuin kymmenen pisteen vauva.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme lähitulevaisuudessa, 2030-luvulla. Gibraltarin salmi on padottu ja Välimeren pintaa laskettu useilla metreillä.

Ukrainalainen Alex on tutkimassa Ukrainen arojen keskellä kohoavia mystisiä hautakumpuja, kurganeja, ja hänen vaimonsa Irina puolestaan selvittää Mustallamerellä tapahtunutta delfiinien joukkokuolemaa. Pian selviää, että meren pohjassa on jotain, joka uhkaa miljoonien ihmisten henkeä.

Risto Isomäen teos Kurganin varjot on ekojännäri, jossa maalaillaan pelottavaa tulevaisuudenkuvaa. Valtamerien pinnat ovat jo nousseet, kun Grönlannin jäätiköt ovat sulaneet, mutta kukaan ei ole arvannutkaan, mitä on vielä edessä, kun Mustallamerellä alkaa tapahtua outoja asioita. Pelottavan tästä tekee se, että kirjan tapahtumat voisivat olla ainakin teoriassa tosia.

Ekoteeman lisäksi Isomäen kirjassa on myös kulttuurihistoriallinen ulottuvuus: siinä kuvaillaan pitkästi paitsi muinaisten soturikansojen elämää Aasian aroilla myös indoeurooppalaisten ja ugrilaisten kielten kehitystä.

On sangen mielenkiintoinen ajatus, että kieli vaikuttaa siihen, miten hahmotamme maailmaa ja myös miten erilaiset elinolot ovat vaikuttaneet kielen kehitykseen. Venäjän laajoilla aroilla kehittyneet indoeurooppalaiset kielet kuvaavat erityisesti asioiden liikkeitä ja käyttävät siihen prepositioita, kun taas ugrilaisten kielten synnyinmetsissä on ollut tärkeämpää kuvata asioiden välisiä suhteita, ja siihen on alettu käyttää sijapäätteitä.

Se, miten tämä liittyy kirjan varsinaiseen juoneen, ei käy selville, ja juuri kun tämä kielitieteellinen kuvaus alkaa olla kiinnostavaa, koko teemaan ei enää palata. Myös kurganien ja niitä rakentaneiden kansojen tutkimus on kirjassa enemmänkin kuriositeetti kuin olennainen osa juonta.

Silti pidin lukemastani - tai siis kuulemastani. Isomäen kuvaus lähestyvästä ekokatastrofista on niin uskottavaa, että voisin hyvin kuvitella sen voivan tapahtua. Myös jännärinä kirja toimii ja koukuttaa kuulemaan lisää. Voin siis suositella.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikkoina Rouvan keittiön ovat täyttäneet varsinaiset syysherkut. Omenoita on laitettu monella tavalla, tietty, mutta pöydässä on nähty myös kaalikääryleitä, paahdettuja oman maan maa-artisokkia, kurpitsan sisushöttörieskoja, pakastehernerisottoa sekä mahtavaa tomaatti-linssipastaa. Suosikkini oli kuitenkin ehkä tämä pad thai -henkinen riisipaistos, jonka nautin itse pikkelöityjen chilien kanssa. Nam!

"Tutkimusmatkailu ruokakomerossa jatkuu. Eilen sieltä löytyi jämäpussillinen punaista riisiä. Keitin kattilallisen, ja osasta syntyi aivan ihana pad thai -henkinen paistos: punasipulia, inkivääriä, suippopaprikaa, valkosipulia, paistettua kananmunaa, suolaa, limettiä ja lopuksi valtava kasa tuoretta korianteria. Ja niin vain tulin samalla luoneeksi ensimmäisen ruoan, jota nelivuotias otti KAKSI KERTAA lisää. Kaikenlaista :-o #keittiössänyt #padthai #kindof"

"Ehdotin nelivuotiaalle, että voisin paahtaa leipää aamupalaksi erikoispäivän kunniaksi. "Voisiko siihen päälle laittaa viikunaa", tuli heti vastaehdotus. ????? Mutta lopputuloshan on kerrassaan mainio, briejuuston kanssa. #keittiössänyt #aamiaishommia #pikkunaatti #erikoisaamiainen"

"Taas #kualkiäryle #syysruokaa"

"Tänään on kuulemma maailman pastapäivä. Sen kunniaksi lautasella linssi-tomaattipastaa, joka katosi kolmesta nelivuotiaasta koostuvan raadin suuhun niin hyvin, että jäimme miehen kanssa lähestulkoon ilman. Kuullotin siis kattilassa sipulia, varsiselleriä ja porkkanaa, lisäsin purkillisen tomaattimurskaa, oman mökin timjamia ja oreganoa, huuhdeltuja punaisia linssejä ja vettä. Keitin niin kauan, että linssit olivat kypsiä, ja lopuksi soseutin koko homman ja maustoin suolalla. Sekoitin tätä tahnamaista kastiketta kypsän spagetin joukkoon, lisäsin ison kourallisen raastettua parmesaania ja rouhaisin lautasella päälle mustapippuria. Mmmmmmm. #keittiössänyt #tomaattipasta"

"Söin viikonloppuna Basbasin viinibaarissa niin hyviä kuorineen paahdettuja maa-artisokkia piparjuuren kanssa (ei yksi vaan KAKSI annosta), että idea oli kopioitava myös kotikeittiöön. Eli tänäänpä paahdoin pellillisen puutarhamökin maa-artisokkia uunissa ja tein lautaselle seuraksi piparjuurimajoneesin, piparjuurikin tietty mökiltä. Naaaaaam. #keittiössänyt #sadonkorjuu #maaartisokka"

"Aamupalaksi rieskat kurpitsan sisushötöstä. (Lasissa omien omenoiden mehua. Maistuu edelleen ihan mahdottoman hyvältä.) #keittiössänyt #aamiaishommia"

"Täällä leivotaan rieskoja kurpitsan sisushötöstä (ja kuunnellaan @radiohelsinki'n Ruokatunnin superkiinnostavaa ruokajournalismijaksoa, löytynee pian myös podcastina jos et ehdi mukaan.) #keittiössänyt #metamorfoosi #gastronaatti"

"Kun en oikein muuta syömistä keksi, teen risoton. Tällä kertaa päätöstä joudutti se, että pakastimesta löytyi sekä kasvislientä että pussillinen pakasteherneitä. #keittiössänyt #hernerisotto #mamalife"

"#pizzalauantai'lta jäi pikkuisen tomaattikastiketta, ricottajuustoa ja kaksi pientä mozzarellapalloa. Kun ruokakomerosta löytyi vielä vajaa puoli pussia spelttimakaronia, päätin tehdä minikokoisen makaronilaatikon. Kastike jatkui ovelasti parilla jo pehmenneellä pihvitomaatilla, vedellä ja kourallisella tuoretta mutta vähän nuupahtanutta basilikaa. Sekoitin kastikkeen ja raa'at makaronit vuoassa, lisäsin päälle raastettua goudaa ja muut juustot ja työnsin astian 200-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. "Äiti, oletpa sinä taitava", aloitti nelivuotias. "Kun osaat tehdä niin hyviä ruokia ja synnyttää vauvoja." #keittiössänyt #metamorfoosi #operaatioruokakomero #pikkunaatti"

"Omenahulluus ei lopu. Juuri kun olen saanut edelliset omenat hillottua, soseutettua, kuivattua ja leivottua, mies kantaa mökiltä 20 kiloa lisää. Ei siis muuta kuin leipomaan pienten kanssa: nelivuotias vatkaa, mittaa ja asettelee omenanpalat piirakan päälle, vauva ihmettelee ja Eppu-koira odottaa, josko jotakin tippuisi lattialle. #keittiössänyt #omenahulluus"

"Ihaninta syysruokaa, osa 2: kaalikääryleitä JA perunamuussia JA suolakurkkuja. 'Jeeee, kaalikääryleitä, perunamuussia ja suolakurkkuja', kommentoi nelivuotias. #keittiössänyt #kualkiäryle"

"Hamstrasin jäätelömateriaalia niin, että kassikin levisi keskelle Hakaniemen toria. #keittiössänyt #pakastinhommia"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #8
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #7

Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #6

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö sai kutsun elämänsä ensimmäisiin naamiaisiin.

Selailimme Pilailupuodin valikoimaa, ja yritin ehdottaa, että hän pukeutuisi Halloween-teeman mukaisesti vaikkapa noidaksi. Hän ei kuitenkaan halunnut olla noita vaan prinsessa. No jospa jotain muuta..? Mitenkäs vaikka tuollainen söpö Minni Hiiri -asu?

"Joo! Ja voinko laittaa ballerinat niiden kanssa?"

Voit.

Asuun kuului mekko ja vyö, ja korvat ja musta vaahtomuovinenä ostettiin erikseen. Sukkahousut, ballerinat ja rusettinauha olivat kotoa.

Nenä oli selvästi aikuisten kokoa, eikä se pysynyt kiinni pienessä nokassa lainkaan.

No jospa ihan vaan otetaan muutama kuva sen kanssa, niin olet sitten juhlissa ilman.

Ja näytäpäs äidille, mikä muu yllätys meillä olikaan Pilailupuodista. 

Böö!!!

Varsinainen Halloween-Minni.

Juhlat olivat eilen, ja hauskaa oli ollut! Kiitokset meiltä kaikilta!

Olisipa kiva järjestää itsekin joskus naamiaiset. Vieläköhän joku aikuinen jaksaisi panostaa naamiaisasuihin?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kävimme viime viikolla työporukan tiimi-illallisella Ravintola Sandrossa Eirassa (Tehtaankatu 34). Enpä ollutkaan käynyt Sandrossa aikoihin! Eiran Sandron brunssi testattiin aika tasan kaksi vuotta sitten, ja Kallion Sandrossa olen käynyt kolmisen vuotta sitten pari kertaa illallisella. Oli siis jo aikakin käydä katsastamassa, miten ruoat ovat muuttuneet.

Sandron listalta löytyy pohjoisafrikkalaisia ja välimerellisiä makuja. Muistan hämmästelleeni aiemmin sitä, miten alku- ja pääruokien kanssa tarjoiltiin täsmälleen samat lisukkeet, mutta nyt ateriakokonaisuudet tuntuivat paremmin suunnitelluilta.

Valitsin listalta Marrakech Madness Feastin, johon kuului alku-, pää- ja jälkiruoat. Pääruoaksi sai valita minkä tahansa listan tajine-annoksista. Uusi menu oli muuten käytössä ensimmäistä iltaa.

Nälkä vetää vakavaksi.

Ja saa janoiseksi.

Alkupalani oli vuohenjuusto-mantelipastilla, joka oli aivan törkeän hyvää.

Pääruoaksi kannettiin karitsanpotka-tajine. Liha oli täydellisen mureaa, mutta suolaa olisin kaivannut asteen verran enemmän.

Kollegani hyrisivät tyytyväisyyttään omien risottojensa ja kofta-annostensa kanssa. Myös ruokien kanssa tarjotut tahnat olivat erinomaisia, ja niitä olisi selvästi mennyt enemmänkin.

Pari kollegaa tilasi vielä bataattiranskalaisia, ja ne olivatkin niin makoisia, että ei tarvinnut kahdesti kysellä, kuka haluaa vielä maistaa.

Lampaanpotka oli sen verran tuhti, että jälkiruoka ei olisi lopulta ollut aivan pakollinen. Tällä kertaa tarjolla oli mausteista ja tiivistä kakkua ja rapea rullanen. Tosi vaikea sanoa, mitä ne sisälsivät.

Illallisen jälkeen olisi ollut varmasti järkevä vyöryä kotiin nukkumaan, mutta Karaokebar Erottajan kutsu kuului Eiraan asti. "Miksipä ei?" ajattelin, ja hyppäsin taksiin muiden mukaan.

Share

Pages