Ladataan...
Isyyspakkaus

Lily kaatui. Tässähän oli hyvin aikaa valmistella uusia juttuja, ottaa tunnelmallisia kuvia ja käsitellä niitä...

Ei todellakaan. Kun saitti oli alhaalla, tiputin hanskani, pidin totaalista blogilomaa ja palasin blogin ääreen vasta nyt. 

Minulla oli kyllä yksi juttu valmiina viime sunnuntaille. Se käsitteli sitä, miten Rautatientorin jääpuisto oli auki viimeistä päivää, ja jutun kuvituksessa oli kuvia lauantaiselta luisteluretkeltä.

Nyt juttu on jo vanhentuntut.

Uusien juttujen kirjoittamisen sijaan tein jotain aivan muuta.

Kävin kuntosalilla ja juoksemassa. Ostin jopa uudet lenkkarit ja juoksutrikoot. Joiden päällä käytän shortseja.

Inventoin kellarin vauvanvaatteet ja annoimme pienet mekot ja muut tyttöjen vaatteet kaverillemme, joka oli meillä maanantaina pienen tyttönsä kanssa.

Siivosin eteisen vaatekomeron ja etsin myytäviä asioita.

Totesin, että kevätaurinko saa ikkunat näyttämään todella likaisilta. 

En sentään pessyt niitä vaan pyysin siivoojaa pesemään ne ensi viikolla.

* * *

Jos saitti olisi ollut pystyssä, olisin voinut kirjoittaa jotain pääsiäishommia kuten, että...

Yritin taas opettaa tyttöä pitämään mämmistä. "Näyttää mudalta tai kakalta."

Piilotin suklaamunan ja tein valokuvaradan, jossa tytön piti mennä kuvavihjeiden mukaan pisteestä toiseen.

Tai kävimme kävelemässä ja nauttimassa keväisestä lämmöstä ja auringosta.

Nyt on aika palata normaaliin päiväjärjestykseen, ja Lilynkin luvataan nyt toimivan nopeammin ja varmemmin kuin koskaan aiemmin. Lue ihmeessä tämä Toimituksen blogin juttu, niin tiedät, mistä tässä katkossa oli kyse. Entisenä IT-konsulttina en voi kuin ihmetellä, miten Lilyn palvelimista vastanneella palveluntarjoajalla oli jatkuvuuden varmistaminen näin huonossa jamassa.

Hassua, mutta jotenkin minunkin tekee mieleni pahoitella, että näin pääsi käymään. Olen pahoillani.

Huomenna olen jo kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tulevalle isosiskolle kerrottiin pikkuveljestä juuri ennen joulua. Saimme silloin kuulla itsekin, että tulokas näyttäisi olevan poika.

(Kuva ei liity tapaukseen eikä jutun aiheeseen, vaan siinä tyttö ihailee itse valitsemiaan pääsiäiskukkia.)

Rouva kävi jouluviikolla neuvolalääkärillä, ja hänelle tehtiin siellä jokin ylimääräinen ultraäänitutkimus, sillä huoneessa sattui olemaan ultraäänilaite. Rouva oli sanonut lääkärille, että voihan sitä sukupuolta yrittää katsoa, jos sen näkee. Ja näkihän sen aivan selvästi, ihan omin silminkin: poika, ei mitään epäselvyyttä. Lääkäri oli kuitenkin varoitellut, että "ei vielä kannata sen mukaan ostaa vaatteita".

Seuraava ultratutkimus oli Kätilöopiston sairaalassa tammikuun loppupuolella, ja siellä katselimme yhdessä samaa asiaa. Nyt myös toinen lääkäri sanoi, että poika siellä on, ja kyllähän me näimme sen ihan itsekin. Siellä se oli.

Rouva oli uutisen kuultuaan - jo silloin jouluna - jotenkin häkeltynyt. Hän oli pitänyt itsestään selvyytenä, että koska ensimmäinenkin oli tyttö, niin toinenkin olisi. Hänellä oli myös tunne, että se olisi tyttö. Ja lehtijutussakin oli sanottu, että tyttöraskauksista tulee voimakkaampi pahoinvointi, ja sellainenkin merkki oli jo havaittu.

Itse luotin enemmän edesmenneen appiukkoni uneen. Hän näki kuulemma ennenunia ja oli kertonut joskus Rouvalle, että hän oli nähnyt unen, jossa meillä oli ollut vielä poikalapsikin.

Mietimme, miten isosisko ottaisin uutisen poikavauvasta vastaan. Hän kun oli jo aiemmin ilmoittanut haluavansa pikkusiskon, ja myös yksi hänen parhaista kavereistaan päiväkodissa sai myös pikkusiskon.

Tyttö oli ensin innoissaan ja ihastuksissaan: "Voi, meille tulee pieni vauva! Voi ihanaa, pieni poikavauva, ihana pikkuveli!" Sitten hän piti pienen tauon, näytti pohdiskelevalta ja kysyi: "Mutta voisiko se kuitenkin olla tyttö? Kun minä en tykkää pojista."

"No höpsis, totta kai tykkäät omasta ihanasta pikkuveljestä. Ja sinä tulet olemaan hänelle maailman tärkein ja ihanin isosisko."

Sittemmin tyttö on jo tottunut ajatukseen. Rouva taas on edelleen hämillään siitä, että hänestä tulee pojan äiti. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Sushiburrito. Siis mitä? Niin kuin burrito, mutta tehty... sushista?

Juuri niin tai jotain sinnepäin. Sushiburritot ovat hiljattain Fredalle avatun Ravintola Soman (Fredrikinkatu 27) konsepti. Ravintolan nimi ja idea tulevat San Franciscon SoMa-alueesta (South of Market), jossa sushiburritoiksi kutsutut jättimäiset makirullat saavat ihmiset jonottamaan ruokaansa kuin ilmaisia ämpäreitä halpahallin avajaisissa.

Aivan sellaisia jonoja Fredalla ei nähty, mutta täynnä tämä pieni pikaruokala kyllä oli.

Otimme Rouvan kanssa molemmat omat sushiburritot (onko näille jo jokin kätevämpi nimi suomeksi?). Omani oli tiikeriraputäytteinen Baja Fuji, ja Rouva otti lohitäytteisen Bandit Alaskan.

Sushiburritot sopivat hyvin mukaan otettaviksi, sillä ne tarjoillaan pahvipötkylän sisällä, vaikka ne söisi paikan päällä. Juomaksi suositellaan teepohjaisia virvoitusjuomia, jotka olivatkin oikein raikkaan makuisia. Lisäpisteet siitä, että juomia sai maistaa tilkan ennen kuin piti päättää, mitä makua haluaa koko tuopillisen.

Itse burrito oli ISO. Sushien kanssa on tottunut siihen, että ne ovat kalliita ja niissä on hintaan nähden vähän syömistä. Nämä rullaset maksoivat 10,90 € - 15,50 €, ja syötävää oli kuin parissa tusinassa makipalassa. Alla kädessäni oleva burrito on Baja Fujin puolikas, ja siinä näkyy hyvin sekä rullan koko että se, miten runsaat täytteet rullan sisällä on.

Seesammarinoitua jättiravun pyrstöä, chilimajoneesiä, inkivääriguacamolea, korianteria, retiisiä, porkkanaa, kurkkua, sinistä perunaa, romainesalaattia, sriracha-kastiketta, ituja, riisisipsejä ja riisivinegrettiä.

Ja pidin tosi paljon. Maut olivat todella raikkaita ja mielenkiintoisia. En ole syönyt vastaavaa koskaan, mutta tulen varmasti uudelleenkin. Harmi vaan, että paikka ei sijaitse aivan omien reittieni varrella, ja sinne pitää erikseen lähteä. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Siitä lähtien, kun Nata kyläili meillä viimeksi, tyttö on kysellyt: "Koska mennään Natalle? Koska mennään Natalle?" Kun kerroin, että Nata tekee remonttia, eikä hänen luonaan voi juuri nyt käydä, hän alkoi kysellä: "Koska Nata tulee meille?"

Ja sitten Nata tuli!

Aivan yllätyksenä, sillä tulosta ei ollut kerrottu tytölle etukäteen. Tyttö tuli päiväkodista äitinsä kanssa, ja pian Nata jo soittelikin ovella. Ja melko pian liityin seuraan itsekin.

Rouva hätkähdytti jälleen keittiötaidoillaan. Nata piti herkkuja varsinaisena juhlaillallisena, vaikka Rouva oli omasta mielestään kaapinut pöytään lähinnä jämät jääkaapista.

Tiedän ainakin yhden ihmisen, joka on tottunut aivan liian hyvään.

Olihan mukana jotain arkiruokaa spessumpaakin: veriappelsiini tarte tatin, jonka reseptiä Rouva sanoi vielä kehittelevänsä.

Luulen illan jälkeen kahta asiaa:

Ensinnäkin Natalla on kohta oikea järjestelmäkamera, sen verran himokkaasti hän testaili uutta Canoniani.

Toisekseen Natalla ja tytöllä tulee olemaan hauska päivä Lintsillä ensi kesänä! Nata nimittäin lupasi viedä tytön huvipuistoon, ja tällaista lupausta ei (lähes) nelivuotias unohda!

Kiitos Nata vierailusta! Odotamme tuparikutsua, kaiva kimallekynsilakat valmiiksi esille!

Annamme myös anteeksi sen että kuulemma vihaat lapsia ja koiria ;)

 

Natan versio tapahtumista täällä: lily.fi/blogit/white-trash-disease/synttari-illallinen

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen vuosikaudet haaveillut ja puhunut makkaran tekemisestä, mutta en ole laittanut asian suhteen tikkua ristiin. Olen ajatellut, että makkaran valmistaminen vaatii ehdottomasti jonkin kalliin laitteen, eikä minulla ole ollut mitään käsitystä myöskään luonnonsuolen saatavuudesta.

Nyt Rouva päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja ilmoitti minut työväenopistoon makkarakurssille!

Kurssi oli yhden lauantain mittainen: se alkoi aamulla ja kesti iltapäivään.

Kurssilla valmistettiin bratwurstia, chorizoa, kanamakkaraa ja perunamakkaraa sekä makkaroille sopivat lisukkeet. Pääsin itse bratwurst-ryhmään, ja lopputulos oli omasta mielestäni myös maukkain kurssin tuotoksista.

Bratwurst

Ainekset

  • 500 g karitsan jauhelihaa
  • 400 g jauhettua possun niskaa
  • 300 g jauhettua silavaa (suositeltavaa ostaa valmiiksi jauhettuna)
  • 1 rkl suolaa
  • 4 dl ruokakermaa
  • 1 rkl sipulijauhetta
  • 2 - 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 1 tl jauhettua muskottipähkinää
  • 1 rkl etikkaa
  • 2 - 3 jauhettua valkopippuria ja mustapippuria
  • 1 rkl kuivattuja yrttejä (esim. persilja, timjami tai oregano)
  • 2 - 3 m sian ohutsuolta

Valmistaminen

  1. Sekoita lihat ja silavat ja lisää suola ja laita seos tekeytymään jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi
  2. Lisää kylmiin lihoihin kerma ja mausteet ja vaivaa löysäksi, taikinamaiseksi massaksi
  3. Ota massasta pieni pala, paista se pannulla ja maista, että mausteet ovat kohdallaan
  4. Täytä huuhdeltu sian ohutsuoli makkaramassalla (tästä lisää alempana), ei liian täyteen, ja kiepauta täysi suoli n. 10 - 15 cm pitkiksi makkaroiksi. Voit käyttää myös lankaa makkaroiden päiden sitomiseen. Pistele makkaroihin vielä reikiä hammastikulla, jotta ne eivät poksahtele kypsennettäessä.
  5. Kypsennä makkaroita 80-asteisessa vedessä n. 15 minuuttia, kunnes niiden sisälämpötila on noussut 65 - 70 asteeseen. Ruskista kypsät makkarat voissa paistinpannulla ennen tarjoilua.

Lisukkeina oli mm. kurssilla tehtyä sinappia, perunasalaattia, haudutettua hapankaalia ja vihersalaattia. Makkaran seurana maistellut oluet eivät kuuluneet kurssin hintaan, vaan ne haettiin Hesarin Alkosta sillä aikaa, kun makkaramassa oli vetäytymässä jääkaapissa.

Makkaran tekemisessä olennaista on raaka-aineiden ja massan pitäminen kylmänä ja riittävä rasvan määrä, jotta makkara säilyttää mehevyytensä. Opettajan mukaan massaa kannattaisi pitää jääkaapissa vähintään tunti ennen kuin makkarat täytetään.

Makkaran täyttäminen olikin jännin vaihe. Se on helppoa ainakin tällaisella lihamyllyllä, jossa on makkarasuutin.

Pursotuksessa ei kuulemma tarvitse välttämättä mitään laitetta, ja siihen voi käyttää myös katkaistua ketsuppipulloa tai pursotuspussia, mutta silloin massasta pitää tehdä löysempi. Pitää testata itse, jotta osaan kertoa, toimivatko ne oikeasti.

Kalliin lihamyllyn sijaan voi käyttää myös edullisempia makkaraprässejä, joita saa keittiötarvikeliikkeistä reilulla 40 €:lla.

Erikoisin raaka-aine on on suoli, johon makkaramassa pursotetaan. Kilon makkaramassaan tarvitaan n. 2 - 3 metriä ohutsuolta, paksumpaa sian suolta vähemmän ja ohuempaa lampaan suolta enemmän. Suolta saa esim. Hakaniemen hallista valmiiksi pestynä ja muovinpalan päälle pujotettuna. Suoli on kuulemma tuontitavaraa, sillä kotimaista suolta ei ole saatavilla.

Liotettu suoli pujotetaan makkaraprässin tai lihamyllyn suuttimeen. Ja ennen kuin joku muu ehtii ensin, sanon sen, mikä on kaikkien mielessä. Kyllä, se näyttää aivan ehkäisyvälineeltä.

Massa pursotetaan suoleen.

Makkarat sidotaan ja kypsennetään. 

Kurssilla keitimme makkarat vedessä ja paistoimme ne sitten pannulla. 

Kotona olen kypsentänyt tuoremakkarat paistamalla niihin ensin tummat pinnat paistinpannulla ja laittanut sitten koko pannun makkaroineen uuniin kypsymään loppuun saakka. Molemmat metodit toimivat todistetusti.

Työväenopiston kurssi oli erittäin hauska, ja voin lämpimästi suositella opiston tarjontaan tutustumista. Rouvahan käy Työväenopiston kursseilla usean kerran vuodessa hakemassa uusia inspiraatioita niin muiden maiden keittiöistä kuin tuttujen raaka-aineiden käsittelystä.

Ja pitääkös vielä painottaa sitä, miten hyvää tämä tuoremakkara oli? No aivan törkeän hyvää! 

Share

Pages