Ladataan...
Isyyspakkaus

Puhuvatko miehet rakkaudesta?

Puhuvat ainakin silloin, kun heille esitetään oikeanlaisia kysymyksiä ja vastaukset päätyvät kahden miljoonan silmäpari luettavaksi.

Kuva: Milka Alanen

Minua ja kolmea muuta miestä haastateltiin uuteen Pirkka-lehteen (6-7/2016), ja aatteitamme rakkaudesta voi lukea sivulta 16 alkaen. Kylläpä jännittikin lukea juttu ensimmäistä kertaa, mutta siitä tuli oikein sympaattinen.

Jutun kesäiset kuvat on otettu oikeasti perjantaiaamuna ennen vappua Lauttasaaren rannassa, kun lämpöä oli noin kuusi astetta ja mereltä kävi viileä tuuli. Kuvasimme myös kantta, mutta lopputulos ei liene ollut tarpeeksi kesäinen, sillä kanteen päätyi lopulta toinen karvanaama.

Jos kotiisi ei tule Pirkka-lehteä, löydät lehden myös verkosta: http://www.digipaper.fi/pirkka/128688/.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olipa rentouttava viikonloppu. Lauantain tanssiesitys ja ravintolapäivällinen olivat ainoat suunnitellut ohjelmanumerot, ja sunnuntaikin oli varsinainen lomapäivä, sillä tyttö sai keskittyä koko päivän mummoon ja pappaan.

Seuraaville viikonlopuille ei sitten suunnitelmia juurikaan ole, ja onhan aivan mahdollista, että meitä on jo ensi viikonloppuna neljä. 

Uhmasin kyllä hieman onneani ja ostin viime vuoden puolella lipun Queenin keikalle, joka on ensi perjantaina. Ajattelin, että jos keikalle ei pääsekään, kyllä loppuunmyydyn konsertin lippu jollekin kelpaa.

Vanhempani lupailivat, että voivat kyllä ajaa milloin tahansa takaisin Helsinkiin, mutta ajomatkaa on sen nelisen tuntia. Kiitimme tarjouksesta, mutta meillä on jo useampi hoitopaikka sovittuna tytölle tässä muutaman sadan metrin tai parin kilometrin säteellä.

Koiran hoitopaikkaa ei vielä ole, mutta sen kanssa riittänee, että joku käyttää sitä ulkona. En nimittäin usko, että tällä kertaa tulee linnoittauduttua perhehuoneen vauvakuplaan kahdeksi yöksi. Pitäähän pieni tyttö hakea heti katsomaan pikkuveljeään. Tai -siskoaan. Hänhän on itse kovasti edelleen sitä mieltä, että vauva on tyttö, vaikka puhuukin muuten jo veljestä. 

Ai että mikä tuo otsikon granddadfie on? Tämä.

Iloista viikkoa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lauantai oli pienen tanssijattaren päivä.

Tytön tanssikoulu järjesti jälleen kevätnäytöksen Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa.

Viidakkokirjassa-numeron tanssijat saivat päälleen apina-asut ja mukaansa lavalle pienen Mowgli-vauvan.

Kenraaliharjoitus oli juuri ennen esitystä, ja sen jälkeen äidin ja isin olikin aika siirtyä katsomon puolelle jännittämään.

Tällä kertaa myös mummo ja pappa pyydettiin mukaan katsomaan esitystä ja juhlistamaan samalla tytön 4-vuotissynttäreitä, jotka olivat viime viikolla.

Esitys meni hyvin, ja tyttö oli hyvin onnellinen saadessaan ruusut sekä isiltä ja äidiltä että mummolta ja papalta.

Juhlaillallinen syötiin viereisessä Ravintola Kylässä, joka on jo aiemmin testattu ja hyväksi havaittu.

Tarkoituksemme oli tilata lapselle vain pääruoka, mutta hän halusikin syödä alkuruoan aikuisten kanssa. Luettelin, mitä listalla on ja hän valitsi kaikkien yllätykseksi etanat, saman annoksen kuin isillä.

Tyttö taisi luulla, että häntä juksataan, sillä hän kysyi moneen otteeseen, onko annoksessa oikeasti etanoita ja ovatko ne aivan oikeita etanoita. Hän uskaltautui lopulta syömään kaksi etanaa, ja kun kysyin, miltä etana maistuivat, hän vastasi: "Hyvältä!"

Pääruoaksi otin siikaa ja uusia perunoita, oikeastaan ihan vain sen kanssa tarjoillun korvasienikastikkeen vuoksi. Siikakin oli hyvää, mutta korvasieniä ei ole tullut syötyä viime kesän jälkeen.

Tyttö valitsi pääruoaksi parsarisottoa ja tiikerirapuja, ja saimme hänelle sopivan kokoisen, puolitetun annoksen. 

Kolmen suklaan jälkiruoka oli tuhti mutta niin makoisa: suklaakakkua, suklaajäätelöä ja suklaista panna cottaa. Ranskalainen Braastad Pineau des Charentes -jälkiruokaviini oli erinomainen pari suklaisille jälkiruoille, joihin voi olla haastavaa löytää sopivaa ja riittävän tuhtia ja makeaa viiniä.

Päivällinen oli maistuva ja pienen tanssiesitys suloinen. (Rouva kyynelehti jälleen katsomossa.)

Mutta kyllä tämä päivän kruunasi lopulta se ilo, mikä näkyi tytön kasvoilta, kun hän sai olla papan kanssa. Ja tunne oli selvästi molemminpuolinen. Katso vaikka näitä ilmeitä.

Korvaamatonta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Hienoa äiti, sä kyllä pystyt siihen!"

Neiti 4 v, joka tarvitsi apua possulaivan kokoamisessa

Tyttö halusi kovasti yllättää isin sillä, että laiva on koottu valmiiksi, kun isi tulee kotiin. Äidin legotaitoihin ei kuitenkaan taidettu luottaa aivan varauksettomasti.

Mutta siinä se on! Eivätkä isi ja äiti auttaneet kuin kaikkein vaikeimmissa osissa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

En ole varsinainen festariluuta, mutta yksi festari on merkitty kalenteriini jo hyvissä ajoin: Taste of Helsinki.

Kulinaristinen festivaali järjestetään nyt viidettä kertaa, ja aiomme suunnata sinne myös itse viidennen kerran. Jopa tyttömme odottaa tapahtumaa: onhan hänkin käynyt siellä jo neljänä vuonna, ja hän aikoo käyttää siellä sen yhden Taste of Helsinki -markkansa, jonka hän oli jemmannut omaan pikku laukkuunsa viime kesänä.

Kävimme viime viikolla Rouvan kanssa tutustumassa yhden Taste of Helsinki -ravintolan annoksiin jo etukäteen ja ravintolan omissa tiloissa. Söimme siis herkullisen illallisen viineineen Ravintola Murussa (Fredrikinkatu 41).

Viinit toki tarjoiltiin vain itselleni, ja Rouva sai maistella alkoholittomia juomia. Hänen alkujuomansa oli herukanlehdistä tehtyä kuohujuomaa, ja pääruokien kanssa tarjottiin erilaisista teelaaduista ja viinirypälemehuista tehtyjä viininkorvikkeita. Rouva piti niitä raikkaina ja yllättävän kivoina.  

Illallisen alkuruoka oli samainen Kanikroketti ja dijonnaise (karkealla sinapilla maustettu majoneesi), jota tarjoillaan myös Taste of Helsingissä. Erittäin maukas ja suositeltava annos! Dijonnaise oli kivan sinappinen ja kroketti päältä rapsakka ja sisältä pehmeä.

Väliruoaksi saimme lajitelman Murun artesaanileikkeleitä ja pikkelöityjä sieniä ja kasviksia, Charcuterie. Myös tämän kaltainen annos on tarjolla Taste of Helsingissä. Rouva joutui kyllä jättämään lihat väliin, sillä ilmakuivattuja lihoja ei suositella raskaana oleville.

Pääruoka oli siikaa, joka tarjoiltiin jättikatkaravun, rapuliemen, valkoisen parsan ja villiparsan kanssa. Erinomaista sekin. 

Ennen jälkiruokaa tarjolla oli vielä juustot kirsikkahillokkeen ja näkkärin kanssa. 

Jälkiruoan kanssa Rouva maisteli rusinamehua.

Itse sain vastaavasta mehusta tehtyä jälkiruokaviiniä.

Ja se jälkiruoka oli, kuten kuuluukin, alkukesän herkku: panna cottaa raparperin kanssa.

Taste of Helsinkiä pitää odotella vielä muutaman viikon ajan. Tapahtuman ajankohta on 16. - 19.6., ja teltat levittyvät jälleen Kansalaistorin puistoon Musiikkitalon viereen.

Murun lisäksi paikalla ovat myös Ask, Bistro O Mat, Grön, Hella ja Huone, Kolmon3n, Pastor, Sinne, Toca ja Ö Restoran Tallinnasta.

Kaikkien ravintoloiden menut on jo julkaistu, ja ne löytyvät Taste of Helsingin sivuilta: http://www.tasteofhelsinki.fi/.

Nähdään ToH:issa! Sitä ennen pitäisi kyllä saada vielä yksi vauva maailmaan, niin hänkin pääsee festaritunnelmaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Luin Juliaihmisen blogipostauksen täydellisestä listasta eli siitä, mitä kaikkea vauvalle tulisi hankkia ennen syntymää.

Tämän innoittamana päätin laatia oman listani asioista, joita olemme hankkineet toiselle lapselle ennen hänen syntymäänsä:

  • N/A

= Ei mitään.

Okei, okei. Syy on tietysti se, että kaikki on jo kertaalleen hankittu, ja toisen lapsen varusteista stressaa muutenkin vähän vähemmän. Rouva kyllä kyseli tuossa kaupassa käydessään, pitäisikö hänen ostaa paketti pienimpiä vaippoja. "No eikös ne ehdi ostaa myöhemminkin?" vastasin. Vaipat jäivät hankkimatta.

Pieniä vaatteita meillä oli kellarissa enemmän kuin tarpeeksi. Lajittelin ne eilen kokojen mukaan eri pusseihin, ja kaikki 50 - 60 -senttiset lähtivät pyykkiin.

Muutenkin tuntuu, että kaikki tarvittava on joko jo olemassa tai hankitaan tarpeen tullen.

Esimieheni kysyi minulta eilen, olemmeko jo pakanneet synnytyslaukun, kun laskettuun aikaan on kuitenkin alle kaksi viikkoa ja synnytys voi käynnistyä milloin vain. Nauroin, että emme tietenkään.

Rouva alkoi kuitenkin kysellä, että pitäisikö lastenhuoneessa olevan laatikoston päällys edes raivata hoitopöydäksi. OK, se on hyvä tehdä. Ja hoitopöytä oli kuitenkin täynnä niitä vaatteita, jotka piti joka tapauksessa lajitella, joten se kävi siinä samalla. Ja samaiseen laatikostoon piti raivata tilaa vauvan vaatteille.

No, ei kai tässä sitten muuta. Auton turvakaukalo palautui vanhempieni varastosta ja Bugaboo-vaunut odottavat omassa vaunuvarastossamme.

Täytyy myöntää, että kyllä tässä alkaa jo vähän jännittää - varsinkin kun tyyppi istuskelee edelleen tukevasti pää pystyssä äitinsä vatsassa eikä aio selvästikään kellahtaa enää oikeaan asentoon pää alaspäin.

Share

Pages