Ladataan...
Isyyspakkaus

Syksyn tullen on aika palata myös lautapelien pariin.

Tällä viikolla olemme pelanneet ensimmäistä kertaa Haban Eläinpyramidia, jonka löysin käytettynä netistä. Sain pelin kyllä jo joskus loppukeväästä, mutta kesällä ei sitten ollutkaan pahemmin innostusta pelata lautapelejä, kun mökilläkään ei tullut vietettyä aikaa.

Nimimerkki "Ei enää ikinä Timanttiponeja eikä mielellään Hedelmätarhaakaan" on hyvin iloinen tästä pelistä. Vaikka tässä aikuinen joutuukin välillä pinnistelemään, ettei voittaisi 4-vuotiasta ainakaan joka kerta, peli on aika hauska, ja useammalla pelaajalla se on jo vähän hankala aikuisillekin. Se on valittu myös vuoden peliksi vuonna 2008.

Pelin idea on, että jokaisella pelaajalla on seitsemän eläintä, ja omat eläimet yritetään saada sijoitettua eläinpyramidiin. Voittaja on se, jolla ei ole yhtään eläintä jäljellä oman vuoronsa jälkeen.

Krokotiili on aina pyramidin perusta.

Pelaaja heittää omalla vuorollaan noppaa ja sen jälkeen joko

  • asettaa yhden eläimen pöydälle krokotiilin viereen
  • lisää yhden eläimen pyramidiin
  • lisää kaksi eläintä pyramidiin
  • antaa yhden eläimistä toiselle pelaajalle, joka laittaa sen pyramidiin tai
  • laittaa jonkin toisen pelaajan valitseman eläimen pyramidiin.

Jos eläin tai jokin muu eläimistä putoaa, pelaajan vuoro päättyy. Kaikki pudonneet eläimet korjataan pois, ja pelaajan on otettava pudonneet eläimet takaisin omaan käteensä, kuitenkin korkeintaan kaksi.

Eläinpyramidi on erittäin suositeltava peli, ja ainakin meidän 4-vuotiaamme on siitä nyt kovin innoisaaan.

Enkä itsekään ehdota muita pelejä, jos tätä toivotaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yksi aika ajoin esiin pompsahtavista oivalluksista on se, että aamiainen ei olekaan päivän tärkein ateria. Ahaa! Viimeksi uutispommin pudotti Helsingin Sanomat (HS.fi 29.8.2016). Myytti tosin on murrettu aiemminkin, ja moneen kertaan.

Silti tuntuu, että aamiaisen tärkeyttä korostetaan kaikkialla, ja viime viikolla myös työpaikallani puhunut hyvinvointi- ja ravitsemusluennoitsija aloitti ravinto-osionsa tällä kuluneella fraasilla.

Itse en ole koskaan pitänyt aamiaista päivän tärkeimpänä ateriana. Joskus viikonloppuisin se saattaa olla riittävän monipuolinen ja täysipainoinen, mutta muuten päivän tärkeimmät ateriat nautitaan kyllä aivan muihin aikoihin. Vielä joskus ennen lapsia tärkein ateria oli minulle lounas, mutta nykyisin se on päivällinen/illallinen.

Olin pitkään aamiaismurojen mussuttaja ja nautin corn flakesini maidon ja joko hillon tai sokerin kanssa. Jo joskus kymmenen vuotta sitten luovuin kuitenkin siitä tavasta, sillä ajattelin, että on parempi olla syömättä aamiaista lainkaan kuin aloittaa päivä sokerimuroilla. Hetkisen aikaa yritin keittää itselleni aamupuuroa, mutta se taas vaati arkiaamuisin aivan liikaa ponnisteluja. Kävin lisäksi pitkään kuntosalilla aamuisin ennen töitä, ja en halunnut saliaamuina syödä mitään ennen kuntoilua, joten en lopulta osannut kaivata aamiaista muinakaan aamuina.

Nyt työpaikallani tarjotaan joka aamu aamupuuro, ja olenkin hyvin mielelläni syönyt kaurapuuron töihin saapuessani yli kymmenen vuoden aamiaistauon jälkeen.

Vaan olen alkanut miettiä jälleen samaa kuin aiemmin: tarvitsenko sitä todella? Ravitsemusluennoitsijakin totesi, että hiilaripitoista aamiaista ei tarvitse aamuina, jolloin ei ole menossa urheilemaan. Mitä muuta hillopuurossani onkaan kuin hiilihydraatteja?

Ja vielä siitä painonhallinnasta ja muiden aterioiden annoskoosta: itse en ole huomannut sitten minkäänlaista yhteyttä ruoka-annosteni koossa sen mukaan olenko syönyt aamiaisen vai jättänyt sen väliin. Myös ikuisuusongelmani, yösyöminen, on aivan samanlaista riippumatta siitä, miten paljon olen syönyt tai juonut ja mihin aikaan päivää olen sen tehnyt. Vain sen olen havainnut, että niinä aikoina, kun olen harrastanut liikuntaa huomattavan paljon, olen herännyt öisin supernälkäisenä huolimatta siitä, että olen ruokien lisäksi hörppinyt myös palautusjuomia.

Mutta takaisin aamiaisiin: Mistä ihmeestä tämä "aamiainen on päivän tärkein ateria"-mantra on saanut alkunsa, ja onkohan tuosta kaurapuurosta mitään hyötyä tai haittaa, jos tarkoitus olisi olla muutamaa astetta keveämpi varreltaan?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

No niin, minäkin olen nyt siellä: Instagramin uudessa Tarinat-osiossa.

Olen todella vastahakoinen ottamaan käyttöön mitään uusia some-härveleitä - nykyisissäkin on ollut jo riittävästi ylläpidettävää - mutta tätä ajattelin nyt kokeilla.

Twitteristä en koskaan innostunut. Siellä olisi pitänyt viettää aikaa paljon enemmän kuin mihin oli kiinnostusta ja olla myös paljon nokkelampi ja sarkastisempi. En ole koskaan jaksanut seurata ketään Twitterissä, ja parit yritykset twiitata itse ovat olleet lähinnä nolostuttavia.

Snapchatin käyttö kaatui minulla kahteen asiaan: aivan käsittämättömään käyttöliittymään ja ajatukseen siitä, että joutuisin lähteä keräämään seuraajia täysin nollasta. Nyt olen tyytyväinen, että nähnyt sitä vaivaa, sillä olen varma, että Instagram-tarinat tulee tappamaan Snapchatin tai vähintään pysäyttämään sen kasvun. Uskon jopa, että monet sekä Instagramiin että Snapchatiin postanneet somettajat luopuvat Snapchatista ja keskittyvät yhteen alustaan - ja erityisesti yhteen valmiiseen yleisöön.

Jos et tiedä yhtään, mistä puhun, kyse on siis kuvista ja videoista, jotka on katsottavissa vain 24 tunnin ajan ja jotka katoavat sen jälkeen palvelusta. Itse voisin kuvitella jakavani höpöhöpövideoita, joiden en halua jäävän talteen blogiini tai Instagram-profiiliini. Parhaat postaukset voin toki päättää jakaa myös varsinaisella Insta-tililläni.

Siis tervetuloa omaan Tarinaani. Se löytyy Instagramin aloitusnäytön yläreunasta, mutta ensin sinun pitää tietysti alkaa seurata Instagram-tiliäni. En lupaa mitään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin kaupunginteatterin uusin suurmusikaali, tai oikeammin jättimusikaaliShrek, sai ensi-iltansa tällä viikolla. Suurena musikaalifanina päätin jo keväällä, että tämän haluan nähdä ja otan myös tytön mukaani katsomaan esitystä!

Musikaali pohjautuu vuoden 2001 hittianimaatioon (onko siitä todella niin pitkä aika?), ja hahmo on varmasti tuttu niillekin, jotka eivät ole elokuvaa tai sen jatko-osia nähneet. Teos on pyörinyt Broadwaylla vuoden 2008 lopusta vuoden 2010 alkuun, ja sen suomenkielinen kantaesitys oli Jyväskylän kaupunginteatterissa jo vuonna 2013. 

Musikaalin päähahmoja ovat sympaattinen jätti Shrek (Jon-Jon Geitel / Petrus Kähkönen), kaunis prinsessa Fiona (Laura Alajääski / Anna-Maija Tuokko), suulas Aasi (Matti Leino) sekä suuruudenhullu mutta kääpiön kokoinen Lordi Farquaad (Kari Arffman / Antti Timonen).

Tarina irvailee klassisten satujen kliseille ja tuo lavalle myös monia tuttuja satuhahmoja kuten Pinokkion, suden ja kolme pientä porsasta sekä Peter Panin. Farquaad on häätänyt kaikki nämä "friikit" kodeistaan, ja ne päättävät majoittua samalla suolle, jossa Shrek asustelee. Shrek taas kaipaa vain omaa rauhaa, ja hän lähtee selvittelemään tilannetta Farquaadin kanssa. Hän tapaa matkallaan puhuvan aasin, ja päätyy pelastamaan tämän kanssa prinsessa Fionaa, joka on lukittu lohikäärmeen vartioimaan torniin. Farquaad haluaisi naida Fionan noustakseen kuninkaaksi, mutta Fionalla onkin suuri salaisuus.

Musikaalin pääteemoja ovat erilaisuuden ja oman ainutlaatuisuuden hyväksyminen ja se, miten ulkoinen kauneus on lopulta merkityksetöntä. Melko ajattomia teemoja, vaikka erilaisuuden hyväksyminen onkin aihe, josta on helppoa löytää yhtymäkohtia myös tähän päivään.

Shrek-musikaalin toteutus HKT:ssa on yksinkertaisesti erinomainen. Näyttelijävalinnat ovat osuneet nappiin, ja voi hyvät hyssykät, millaisia laulajia castissa on! Tässä näytöksessä pääosia esittäneet Petrus Kähkönen (Shrek) ja Anna-Maija Tuokko (Fiona) osoittivat olevansa täysin kansainvälisen tason musikaalitähtiä, ja lohikäärmeen taustalla laulaneen Raili Raitalan ääni on häikäisevä. Raitalaa ja Kähköstä ihastelin jo Vampyyrien tanssissa, ja Tuokon muista hyvin myös HKT:n Wicked-tuotannosta vuodelta 2011. Kaukana ovat ne ajat, kun näyttelijöiden laulutaidon puolesta piti hieman jännittää.

Anna-Maija Tuokon Fiona onkin hahmo, joka ansaitsee erityismaininnan. Huikean laulun ja loistavan tanssitaidon lisäksi Tuokko on erinomainen komedienne, ja Fiona on hahmona niin valloittava, että huomasin odottavani kaikkein eniten sitä, että juuri hän palaisi takaisin lavalle. Shrek on hahmona vakavampi jöröttäjä, mutta Fiona tuo tarinaan eloa ja huumoria jopa enemmän kuin Matti Leinon höpöttelevä aasi, jonka vitsit ovat ilmeisempiä.

Esityksen huumori upposi sekä isään että tyttäreen. Suomennos on varsin onnistunut, ja vitsejä on lokalisoitu sopivassa määrin. Pieruhuumori oli mukana jo leffassa, ja kyllähän se nauratti tässäkin versiossa. Muutaman hieman kaksimielisen vitsin kohdalla nostelin kulmiani, mutta aika harmittomia juttuja ne olivat.

Orkesterin sointi oli niin hyvä ja kirkas, että se olisi voinut tulla levyltä. Jouduin sen sijaan höristelemään korviani useasti, enkä paikoin saanut selvää kaikista laulun sanoista, mikä johtunee lähinnä Peacockin äänentoistosta.

Puvustus ja lavastus tukivat tarinaa hienosti, ja varsinkin Lordi Farquaadin kääpiömäinen olemus oli toteutettu hauskasti laittamalla näyttelijä polvilleen. Myös nukketeatteritekniikalla toteutettu lohikäärme oli näyttävä ilmestys, ja sen suusta purkautuva höyry sai oman 4-vuotiaani nostamaan kädet kauhistuksesta poskilleen. Olimme kyllä katsoneet Shrek-elokuvan kotona, joten tiesimme varautua lohikäärmeeseen, mutta tyttö katseli kohtauksen varmuuden vuoksi isin sylissä.

Esitys sopi kyllä oikein hyvin omalle lapselleni, joka jaksaa jo hienosti istua ja keskittyä seuraamaan esitystä. Olimme puhuneet hänen kanssaan tulevasta teatteriretkestä jo pitkään, ja hän on keväästä asti bongaillut Shrek-mainoksia ympäri kaupunkia.

Täyspitkässä teatteriesityksessä olemme käyneet aiemmin vain yhden kerran, joten tämä oli kovin erityislaatuinen retki muutenkin.

Kysyin tytöltä tietysti, mitä hän piti esityksestä, ja kovasti kuulemma hän siitä tykkäsi. Parasta oli Fiona ja se, kun Fiona lauloi niin kauniisti. Ja se oli myös parasta, kun Fiona ja Shrek rakastuivat. Lohikäärme oli pelottava ja Farquaad taas niin ikävä hahmo, että tytön piti vielä teatterisalista poistuessa huutaa tämän perään tuohtuneena: "Sinä et ole mikään kiva prinssi!"

Kotimatkalla tyttö kyseli kovasti, onko meillä mitään Shrek-leluja, ja voisiko hän saada Fiona-mekon leikkeihinsä. Esitys oli siis ilmeisen vaikuttava.

Eikä ihmekään! Suosittelen Shrekiä lämpimästi kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin. Ja tästähän tämä ilo meillä vasta alkaakin, kun minulla on nyt oma pieni seuralainen, joka on varmasti aina valmis uudelle teatteriretkelle!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesän kuumin some-terassi on ollut kuulemma Holiday Bar Katajanokalla (Kanavaranta 7). Minulta tämän(kin) ravintolan avautuminen oli mennyt ohi, mutta kävimme korjaamassa tilanteen eilen tytön tanssitunnin jälkeen.

Paikka onkin mitä mainioin terassille, ja voin hyvin kuvitella, että aurinkoisina päivinä se on ollut aika turvoksissa.

Ravintola on kyllä erittäin tervetullut elävöittämään Kanavarantaa, jossa ei ole aiemmin ollut vastaavaa istuskelupaikkaa.

Ravintolan takana ovat Richard McCormick ja Ville Relander sekä Royal Ravintolat.

Holiday Barin luvataan tarjoavan kasvis- ja kalaruokia, juomia sekä "lomatunnelmia". Aivan lomatunnelmaan en näin tavallisena arkiperjantaina päässyt, mutta iloinen ja rento ilmapiiri paikassa oli!

Yritimme saada paikkoja sisältä, mutta kaikki pöydät oli varattu täyteen.

Ilma oli lämmin, joten päätimme jäädä terassille, johon voi tilata myös ruokia. Lämpötilan puolesta ulkona syöminen toimi kyllä edelleen hyvin, mutta erityisesti lasten kanssa oli ikävää, että koko terassi oli tupakointialuetta, ja myös Sipulin tupakointipaikka sijaitsi aivan terassipöytien vieresssä.

Otimme alkuun cocktailit: melon bellini ja holiday sour. Cocktailit tulivat hieman hitaasti ja ruoka taas yllättävän nopeasti. En siis ehtinyt kuin aloittaa alkujuomaani, kun pääruoka olikin jo pöydässä.

Emme tilanneet erillisiä alkupaloja, mutta jälkikäteen katseltuna olisi selvästi pitänyt maistaa paikan kukkakaaliannosta, joka on kerännyt kehuja.

Söimme Rouvan kanssa hawaijilaistyyliset Poke Bowlit lohella, ja tytölle tilasimme jättikatkarapuspagettia.

Tytön pasta oli perushyvää, mutta sen 24 euron hinta tuntui kovalta.

Poke Bowlin pinnalla olevat täytteet olivat maukkaat, mutta riisi olisi kaivannut merkittävästi enemmän kostuketta, joten lopputulos oli melko kuiva. Myös tämän annoksen hinta, 20 euroa, tuntui yllättävän korkealta.

Näiden annosten perusteella ravintola jätti hieman ristiriitaiset fiilikset. Sijainti, tunnelma ja ravintola itse olivat kivat, ja voisin varmasti tulla Holidayhin lasilliselle jollain porukalla.

Ruoan hinta-laatusuhteen puolesta ravintola ei kuitenkaan valitettavasti ainakaan vielä päässyt omien suosikkieni joukkoon.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesälomasta on kulunut neljä viikkoa, ja nyt jo tuntuu kuin olisin uuden loman tarpeessa. Liki kahden kuukauden poissaolon jälkeen olisi tarvinnut jonkinlaisen pehmeän laskun, mutta jouduin heti sammuttelemaan tulipaloja ja tilanne on edelleen päällä.

Ei työnteko toki ole pelkkää otsan kurtistelua ollut, ja esimerkiksi tällä viikolla saimme lukea positiivisia uutisia Rovion tuloksen kehityksestä ja myös leffan jatko-osan suunnittelusta.

Viikon päätapahtuma oli kuitenkin Pelit-yksikön Back to School Party Koskenrannassa torstaina.

Tila oli laitettu näyttäväksi, ruoka oli hyvää ja tilaisuuden ainoa puhe lyhyt.

Talon oma bändi soitti kemuissa. Itse jätin esiintymisen väliin, sillä jouduin toteamaan, että kaikkeen ei nyt yksinkertaisesti ole aikaa. Ehkä sitten taas ensi kerralla.

Illan varsinainen yllätys oli Darude, joka toimi loppuillasta DJ:nä ja aloitti keikkansa Angry Birdsin tunnarista ja Sandstormista tehdyllä remixillä, joka on myös Angry Birds -pelin Mighty League -päivityksen tunnusmusiikki.

Tänään kiittelin itseäni päätöksestä jättää jatkot väliin, mutta työkaverit oli vaikea saada uskomaan, että minun piti ihan oikeasti olla aamupäivä kotona vauvan kanssa, kun Rouva käytti tyttöä neuvolassa. Eikä sillä ollut mitään tekemistä juhlien kanssa.

Kyllä työpaikoilla tarvitaan juhlia yhteishengen nostattamiseksi, ja nyt varsinkin oli syytä juhlia. Nyt toivotaan, että sama meno jatkuu, ja uudet pelit menestyvät vielä vanhojakin paremmin!

Share

Pages