Ladataan...
Isyyspakkaus

Myrskytuulet ovat riepotelleet Suomea viime päivinä, joten oli jännittävää mennä puutarhamökille katsomaan, mitä puissa jäljellä oleville omenoille oli tapahtunut. 

Suurin osa keltakaneliomenoista, joista olen tekemässä huomenna mehua, olikin pudonnut maahan, mutta ne olivat onneksi pysyneet hyväkuntoisina. En usko, että omenat ehtivät pilaantua huomiseen menessä, vaikka niissä jokin kolhu olisikin.

Oli osa hedelmistä pysynyt silti myös puussa, ja kiipeilin niiden perässä puun latvaan.

Tein perjantaina siis pitkän päivän ja poimin maasta ja puusta yhteensä kolmetoista kassillista omenoita. Tämän jälkeen enää yhdessä omenapuussa on hedelmää, mutta kyseisen puun omenat näyttivät sekä pieniltä että rupisilta ja olivat myös vielä aivan raakoja.

Kaksi kassillista punakaneliomenaa vein kotiin, mutta keltakaneliomenat jäivät odottamaan mehustamista. Ja koska ahkeroin tänään niin kovasti, huomenna on edessä vain omenoiden peseminen ennen puristamista. Ja tietysti pitää vielä katsoa, miten paljon puuhun jäi omenaa, jota en pimeässä saanut sieltä poimittua.

Huomenna mehuasemalle!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

(HELSINKI) Helsinkiläinen poikavauva kääntyi tänään vatsalleen. Tapaus sattui iltapäivällä lähellä Helsingin keskustaa.

Arkistokuva, kuvan lapsi liittyy tapaukseen

Tapahtumat saivat alkunsa, kun perheen äiti laittoi pojan lattialle tehdäkseen itse kotiaskareita. Äitinsä yllätykseksi poika kellahtikin vatsalleen eikä jäänyt tapansa mukaan kylkiasentoon katselemaan siskoaan.

"Juu, ei se vielä eilen sitä osannut tehdä", äiti hämmästelee. "Hän on jo useasti kääntynyt selältä kyljelleen mutta ei ole vielä ymmärtänyt siirtää kättään altaan pois niin, että pääsisi itse kääntymään vatsalleen."

Nyt poika oli kuitenkin oivaltanut asian ja antanut painovoiman hoitaa loput.

"No, olihan se jo aikakin", pojan isä murahtaa. "Hänen siskonsa oppi taidon jo viikkoa nuorempana!"

Isä viittaa syksyn 2012 tapahtumiin, jotka tallentuivat myös silminnäkijän kameralle.

Perheen äiti uskoo, että tuorein tapahtuma ei jää ainoaksi kerraksi, ja pian poika alkaa ryömiä lattialla etsien asioita, joita laittaa suuhunsa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kerroin toissapäivänä siitä, millaisiksi vauvan iltarutiinit ovat alkaneet muodostua.

4-vuotiaan iltarutiinit ovat puolestaan olleet jo pidemmän aikaa muuttumattomat, ja jo parin vuoden ajan siihen on kuulunut se, että ollaan kiitollisia jostain.

Kun kaikki muut iltahommat on tehty, ennen hyvän yön laulua, kysymme tytöltä, mistä hän on tänään ollut kiitollinen. Idea on kertoa asioita, joista hän on ollut kiitollinen juuri tänään. Ei siis jotain, joka on tapahtunut edellisenä päivänä tai jotain, joka on vasta tulossa.

Alussa se oli vähän vaikeaa, ja hän oli lähes päivittäin kiitollinen samoista asioista: siitä, että hän pääsi päiväkotiin ja siitä, että hänet haettiin sieltä pois. Nyt hän muistaa kuitenkin jo enemmän kivoja asioita päivistään ja saattaa olla kiitollinen esimerkiksi siitä, että toiseen päiväkotiin siirtynyt lastentarhanopettaja on käynyt tervehtimässä, hän on saanut leikkiä parhaiden kavereidensa kanssa tai siitä, että on tehty yhdessä jotain hauskaa.

Tämä rauhoittaa lapsen kivasti, ja myös hän haluaa tietää, mistä isi tai äiti ovat tänään kiitollisia.

Minä olen tänään kiitollinen siitä, että jaksoin lähteä töihin pyörällä myrskystä huolimatta. Siitä, että sain tuttavien autonavaimen, jotta voin lainata heidän autoaan viikonloppuna. Ja siitä, että onnistuin eräässä tärkeässä valokuvassa siitä huolimatta, että ulkona oli niin pilvistä, että kuva otettiin lähestulkoon pimeässä.

Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Aloitin lukemaan Jussi Valtosen Finlandia-voittoteosta He eivät tiedä mitä tekevät jo yli vuosi sitten. Alku oli kiinnostava, mutta kirja jäi jostain syystä kesken, enkä palannut koskaan sen ääreen. Nyt löysin teoksen kuitenkin äänikirjana ja vaikka se tuntuikin vähän luovuttamiselta, päätin kuunnella kirjan kuunnelmana. Olin todella vaikuttunut.

Kirjassa suomalainen Alina ja amerikkalainen Joe päätyvät yhteen, saavat lapsen ja päättävät jäädä asumaan Suomeen. Joe aloittaa työt neuropsykologian tutkijana yliopistossa Helsingissä, mutta ensi-ihastuksen jälkeen kaikki on hänelle yhtä suurta pettymystä.

Erityisesti yliopiston sisäänpäin lämpiävä kulttuuri ja näennäinen kansainvälisyys, jossa ei kuitenkaan saada mitään aikaiseksi, saavat hänet kaipaamaan takaisin Yhdysvaltoihin, ja parin liitto päättyy eroon jo lapsen ollessa aivan pieni. Joe palaa takaisin Yhdysvaltoihin ja Alina jää Samuel-pojan kanssa Suomeen.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Alinalla ja Joella on uudet perheet omilla tahoillaan, ja Samuel on kasvanut aikuiseksi. Hänellä ei ole kuitenkaan minkäänlaista yhteyttä isäänsä, joka on sittemmin jatkanut tutkimuksiaan Yhdysvalloissa.

Joe tekee tutkimuksissaan eläinkokeita, ja hänen laboratorionsa joutuu eläinaktivistien ilkivallan kohteeksi. Myös hänen perhettään uhataan.

Samalla hänen teini-ikäinen vanhempiaan uhmaava tyttärensä tutustuttaa hänet uuteen iAm-laitteeseen, joka on kuin puhelin olematta kuitenkaan puhelin, ja jokin laitteessa on mystisen koukuttavaa. Mutta mistä tyttö on saanut kalliin laitteen ja millä hinnalla?

Samuel on puolestaan hukassa elämänsä suunnan kanssa. Hän on älykäs ja valmistuu lukiosta koulun parhain arvosanoin, mutta jotain menee vikaan. Tyttöystävä jättää, äiti on keskittynyt pikkuveljiin ja omiin esiintymisiinsä asiantuntijana ja Samuel taas potee maailmantuskaa. Hän ei ole myöskään koskaan antanut anteeksi sitä, että hänen isänsä on hylännyt hänet pienenä.

Kirja on hyvin monitasoinen ja siinä katsellaan asioita vuorotellen Alinan, Joen ja Samuelin näkökulmista. Kirja käsittelee suomalaisuutta, amerikkalaisuutta, yliopistotutkimusta, eläinkokeita, teknologian kehitystä, rakastumista, eroamista, nuoruutta ja kasvamista. Se on yhtä aikaa viihdettä, satiiria, jännitystä, yhteiskuntakritiikkiä, realismia ja dystopiaa. Suurin kritiikki kohdistuu suomalaista muka-kansainvälistä yliopistotutkimusta kohtaan, ja amerikkalaisin lasein asioita katsovan Joen havainnot Suomesta ja suomalaisista ovat stereotyyppisyydessäänkin hauskoja.

Tämä oli kirja, jota halusi päästä jatkamaan heti, kun vaan mahdollista. Kieli oli elävää ja rikasta, hahmot moniulotteisia ja faktatiedot runsaita. Miten Valtosella voikin olla niin paljon ja tarkkaa tietoa akateemisesta maailmasta ja tieteen tekemisestä?

En ihmettele, miksi Valtonen voitti Finlandia-palkinnon tällä teoksella, sillä se on varmasti yksi parhaista kotimaisista kirjoista, joihin olen tutustunut.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, ja olen hyvin iloinen, että päätin vihdoin tarttua siihen uudelleen.

Oletko sinä lukenut tämän kirjan, ja mitä pidit?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme saaneet pojan, joka on hyvä nukkumaan. Kirjoitin siitä jo aiemmin, ja viimeiset viikot eivät ole muuttaneet tilannetta juurikaan. Yöt ovat tosin olleet vaihtelevia, ja joinain öinä hän on nukkunut yhdeksän tuntia heräämättä kun taas toisina öinä hänellä on ollut nälkä aamuviidestä alkaen tunnin välein.

Periaatteessa unta riittää kuitenkin iltakymmenestä aamukahdeksaan vaihtelevalla määrällä heräämisiä. Aamuisin hän herää pirteänä ja hyväntuulisena uuteen päivään.

Tähän asti poika on keikkunut iltaisin sylissäni noin yhteentoista, jolloin olen kantanut hänet sänkyyn, mutta nyt olemme totutelleet uuteen rytmiin.

Poika käytetään ennen kymmentä iltapesulla ja sitten hänet sujautetaan kavereilta saamaamme unipussiin ja tankataan täyteen maitoa. Yleensä hän nukahtaa syötön aikana, ja kannan hänet sänkyymme nukkumaan kymmenen aikoihin. Hän havahtuu mutta rauhoittuu jälleen, kun kiedon hänet tiukasti oman peittonsa sisään. Hän heiluttelee vähän aikaa käsiään ja nukahtaa sen jälkeen uudestaan - usein kädet ristissä rinnalla.

Tämä on ollut meistäkin aivan käsittämättömän helppoa, sillä vaikka tyttökin on ollut aina hyväuninen, hän ei olisi vauvana halunnut millään jäädä yksin nukkumaan.

Nyt juonemme on, että pojan nukkumaanmenoa aletaan vähitellen aikaistaa niin, että molemmat lapset saisi nukkumaan samaan aikaan.

Heti kun vaan poika ei tarvitse enää öisin ruokaa, hänet laitetaan myös nukkumaan omaan sänkyynsä lastenhuoneeseen. Ja sehän tapahtuu varmasti aivan kohta! Tyttökin oli seitsemän kuukauden ikäinen, kun siihen alettiin totutella, ja aika tuntuu rientävän aivan hurjaa vauhtia.

Vaikka tavallaan odotankin sitä, että saamme sänkymme takaisin itsellemme, en pane lainkaan pahakseni, että voin kuunnella vielä muutaman kuukauden ajan vauvan tuhinaa korvani juuressa, pidellä kiinni hänen pienestä kädestään ja kuiskata hänelle: "Hyvää yötä pieni poikanen" juuri ennen kuin nukahdan itse.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Basbas & Staff Winebarin avajaisia juhlittiin lauantaina.

Baari täyttyi henkilökunnan tuttavista, ja olen varma, että kaikki olivat yksimielisiä siitä, että kaupungin parhaan ravintolan alakertaan avautuvasta baarista tulee kaupungin paras viinibaari!

Luulen, että kaikille tutuillemme on jo selvää, mikä on Helsingin paras ravintola.

Kun BasBas avautui Tehtaankadulle, Rouva sanoi heti, ettei hän oikeastaan enää haluaisi muualla käydäkään. Kun pääsin käymään siellä itsekin ensimmäisen kerran, ymmärsin sen hyvin: paikassa oli kaikki kohdallaan.

Sana on levinnyt, ja Basbas on nykyisin niin suosittu, että pöydän saaminen lyhyellä tai jopa keskipitkällä varoitusajalla tietylle päivälle voi olla vaikeaa. Olisi selvästi pitänyt pitää paikka omana tietonaan ja käydä nautiskelemassa siitä salaa, heh.

Suosio on oikeasti tietysti upeaa, ja omistajat eivät ole halunneet tinkiä siitä, että ravintola on avoinna vain tiistaista perjantaihin.

Jotain uutta Tehtaankadulla tapahtuu kuitenkin juuri nyt: Basbas ilmoitti kesällä avaavansa bistron alakertaan viinibaarin, ja se tapahtuu täsmällisemmin sanottuna ensi keskiviikkona! Avajaisia viettiin kutsuvieraiden kesken jo eilen.

Saimme itsekin Rouvan kanssa kutsut avajaisiin Nicolas "Baskeri" ja Iina "Madame" Thieulonilta, ja lähdimme ilomielin katsastamaan uudet tilat tarkistettuamme, että tilaisuuteen on soveliasta saapua lasten kanssa.

Iina toivotti meidät tervetulleiksi ja nappasi vauvan heti syliinsä.

Niki onnistui puolestaan jälleen hurmaamaan pienen tytön, ja tunne vaikutti molemminpuoliselta. 

Aikuisten puhuessa tylsiä aikuisten juttuja tyttö keskittyi omaan My Little Pony -tarrakirjaansa.

Tila on kadun varrella kulmahuoneistossa Tehtaankadun ja Telakkakadun kulmassa. Se on sisustukseltaan kuin astuisi sisään viinikellariin, mikä sopii viinibaarille paremmin kuin hyvin. Bistro sijaitsee viinibaarin yläkerrassa sisäpihan puolella.

Avajaisissa oli tarjolla pientä purtavaa, ja siellä sai myös esimakua baarin viinitarjonnasta. Varsinaisesta menusta en osaa sanoa vielä sen tarkemmin, mutta ymmärsin, että viinibaarin puolella tarjottavat ruoat olisivat lähinnä kylmiä, joten pitkän kaavan illalliselle kannattaa edelleen suunnata bistron puolelle.

Aukioloajoistakin kertoisin, jos osaisin, mutta tällä hetkellä en tiedä juuri muuta kuin että baari avautuu ensi keskiviikkona. Lisäinfoa ilmestyy varmasti internetiin ja kannattaa seurata esim. Basbasin Facebook-sivua.

Eilen ilta jäi vähän lyhyeksi, mutta ensi kerralla lähdemme liikenteeseen ilman lapsia. Sitten voidaan tutustua tarkemmin baarin antimiin.

Tällä erää ei muuta kuin oikein paljon onnea ja kaikkea hyvää uudelle viinibaarille! Toivottavasti suosio on vähintään yhtä suurta kuin bistrolla! Ja nähdään toivottavasti lähiaikoina myös yläkerrassa, jos vaan onnistutaan varaamaan pöytä tarpeeksi ajoissa ;)

Share

Pages