Ladataan...
Isyyspakkaus

Gastronaatti 2 -projektimme on edennyt siihen vaiheeseen, että kirja on jo kovaa vauhtia taitettavana! Olemme samalla kuvanneet viimeisiä puuttuvia annoskuvia ja myös kuvanneet joitain vuosi sitten kuvattuja annoksia uudelleen, kun Rouva on halunnut muuttaa reseptiä.

Nyt voin vihdoin kertoa, että saimme eilen otettua viimeisen annoskuvan, ja kaikki kirjan ruokakuvat on myös käsitelty ja toimitettu Pauli Salmelle taitettavaksi. Ei siis enää ruokakuvauksia, huraa! Valmiita kuvia on 122 kpl, joistain annoksista pari versiota, ja Rouva viimeistelee parhaillaan viimeisiä lukuja. 

Minulta on kysytty useammankin kerran, millaisilla laitteilla kuvaan, joten kerrottaan siitä hieman lisää.

Ensimmäisen kirjan kuvasin vanhalla Canonin digijärkkärilläni, ja täysin itseoppineena kuvaajana menin monessa asiassa takapuoli edellä puuhun.

Kun aloimme kuvata uutta kirjaa vuosi sitten, aivan ensi töikseni ostin uuden kameran. Se on Canon EOS 6D, täyskennoinen digijärkkäri, jossa on wifi-yhteys.

Suurimman osan kirjan kuvista olen ottanut 50 mm:n objektiivilla, mutta muutamissa kuvissa on tarvinnut laajempaa näkymää, ja olen käyttänyt siihen Canonin 40 mm:n pannukakkuobjektiivia. Kyseinen linssi toimii hyvänä peruslinssinä, ja olen huomannut, että esimerkiksi matkoilla en jaksa pitää enää muita linssejä edes mukana.

Field Dayn hienon nahkahihnan sain muuten Rouvalta joululahjaksi, ja kamera näyttää paljon siistimmältä sen kanssa.

Paras asia kameran wi-fi-yhteydessä ei ole suinkaan se, että kuva siirtyy kamerasta tietokoneelle langattomasti, vaan se, että kameraa voi myös käyttää koskematta siihen käsin.

Kun olen asettanut kameran jalustaan ja säätänyt sen oikealle korkeudelle ja oikeaan kulmaan, kaikki muu hoituu tietokoneen kautta. Näen tietokoneen ruudulta, miltä asettelu näyttää, säädän aukon, valotuksen ja ISO-herkkyyden haluamakseni ja ottamani kuva siirtyy tietokoneelle heti otettuani kuvan. Ei tarvitse ottaa siis varmuuden vuoksi sataa kuvaa ja toivoa että edes yksi onnistuisi. Nyt näen heti, tuliko kuvasta hyvä.

Täyskennoisella kameralla kuvista tulee myös huomattavasti parempia kuin vanhalla EOS 7D:lläni. 

Juuri muuta laitteistoa ei sitten tarvitakaan, sillä kuvaan vain luonnonvalolla. Käytän nykyisin varjon puolella reflaa eli heijastinkangasta, joka pehmentää varjoja ja auttaa valaisemaan kohteen tasaisemmin.

Studionani toimii olohuoneemme lattia, ja työnnän ruokapöydän sivuun kuvausten ajaksi. Sitten yritän muistaa olla iskemättä päätäni ruokapöydän päällä roikkuviin valaisimiin. Ja pitää vauvan poissa kuavuspaikalta.

Hyvillä laitteillakaan kameran tuottamat kuvat ovat harvoin käyttökelpoisia sellaisenaan, ja käytännössä jokaista kuvaa pitää käsitellä: värejä kirkastaa, säätää valkotasapainoa ja korjata valaistusta. Ja toisinaan poistaa roskia ja muuta epämääräistä kuvasta jälkikäteen.

Rouva näyttää nyt syystäkin tyytyväiseltä, mutta vielä on työtä jäljellä. Kirjan kansikuvasta ei ole päätöstä, ja joitain kuvituskuvia ruoanlaitosta kirjaan vielä tarvittaneen. Vielä on aikaa muttei kuitenkaan liikaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kävin eilen ensimmäistä kertaa talven jälkeen puutarhamökillämme. Isäni auttoi lämminvesivaraajan siirtämisen kanssa (siis teki sen minun puolestani), sillä sen vanha sijainti aiheutti ongelmia talvisin.

Edellinen omistaja kertoi, että putkia ei saanut täysin tyhjennettyä vedestä syksyisin, ja ne halkesivat joka talvi. Nyt sitä ongelmaa ei pitäisi olla, sillä putkiin ei jää enää sellaista mutkaa, johon vesi jäi aiemmin seisomaan. Isäni aloitti työt jo syksyllä ennen pakkasia, mutta nyt ne oli tehtävä loppuun, sillä alueelle kytketään vesi jälleen ensi viikolla!

Rouva ja tyttö kävivät mökillä tarkastamassa paikat jo viime viikolla, joten tiesin, että mökki on pääosin kunnossa. Ainoa talvivahinko oli se, että tuuli oli vienyt kasvihuoneen kattopleksit mennessään, joten ne pitää liimata takaisin seuraavalla käynnillä. (Muistutus itselle: ota mukaan metallilasta ja liimamassaa.)

Raparperipenkissä näkyi eloa, viime syksynä istutetut tulppaanit näyttivät myös selvinneen talvesta ja jotain pientä kukkaa kukkii jo.

Mutta kevätsää saattaa vielä yllättää, kuten huomasimme raekuuron iskiessä.

Tästä se sitten alkaa, ja toden teolla päästään hommiin  viikon päästä. Jään nimittäin silloin koko toukokuuksi isyysvapaalle, ja tarkoitus olisi laittaa mökin pihaa kuntoon oikein urakalla: kuopsutella kukkapenkkejä, karsia saniaisia ja kuunliljoja ja perustaa uusia kasvatuslaatikoita. Ja tietysti keräillä kotiloita...

Nähdään pian uudelleen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikkoina parasta antia Rouvan arkiruokakeittiössä olivat moussaka sekä pitkään haudutettu karitsan potka. Tai no, oikeastaan Rouva valmisti potkan anopin keittiössä pääsiäiseksi, eikä se ollut varsinaisesti arkiruokaakaan - mutta silti. Ehdin testata moussakan reseptin kertaalleen itsekin, ja siitä tuli erinomaista!

"Viime viikon kokkikurssista innostuneena tein vauvakerhomme treffeille moussakaa. Ja kuulkaas hyvää se oli, vaikka feta unohtui kauppaan enkä raaskinut ostaa tuoreita tomaattejakaan. 

Koska ohjetta kaivattiin, tässä sellainen tulee, olkaat hyvät!Viipaloin kolme pientä munakoisoa (n. 600 g) parin millin viipaleiksi, levitin pellille leivinpaperin päälle, sipaisin päälle oliiviöljyä ja paahdoin vartin 225-asteisessa uunissa. Pesin, kuorin ja viipaloin noin 10 keskikokoista perunaa (n. 700 g), levitin uunipellille leivinpaperin päälle ja paahdoin vartin 225-asteisessa uunissa.Kuorin ja hienonsin ison sipulin ja kuullotin oliiviöljyssä paistinpannulla. Lisäsin 400 g karitsan jauhelihaa ja paistoin kypsäksi. Seuraavaksi lisäsin yhden raastetun porkkanan koska sellainen jääkaapissa oli (ehkä nyt kreikkalainen mamma pyörtyy), kourallisen lehtipersiljaa hienonnettuna, 3 rkl tomaattipyrettä ja 2 dl vettä ja annoin kiehua niin kauan, että vesi haihtuu. Lopuksi lorautin pannulle tilkan sitruunamehua ja maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Ladoin aineet kerroksittain uunivuokaan: ensin perunoita, pikkuisen suolaa ja pippuria myllystä, sitten munakoisoja ja jauhelihaa ja sitten sama alusta. Lopuksi tein päälle valkokastikkeen: sulatin 3 rkl voita kattilassa, lisäsin 3 rkl vehnäjauhoja, paistoin hetken ja sitten lisäsin 5 dl maitoa vähän kerrallaan kiihkeästi kierrevatkaimella sekoittaen. Keitin kastiketta niin kauan, että se sakeutui, ja lopuksi lisäsin 100 g raastettua juustoa ja maustoin kastikkeen suolalla ja muskottipähkinällä. Hulautin kastikkeen vuokaan ja työnsin sen 200-asteiseen uuniin 40 minuutiksi. Sitten vain ääntä kohti!

#keittiössänyt #moussaka #vauvakerho"

"Pääsiäisen kunniaksi haudutin piiiitkästä aikaa karitsanpotkaa uunissa. Kun tein sen seuraksi risottoa tajusin, että joku (=minä itse) oli käynyt kaupassa aika puoliteholla: ei ollut parmesaania, ei varsiselleriä, ei edes sitruunaa! Noh, hätä (taas) keinot keksii. Maukas pohja syntyi karitsanpotkien haudutusliemestä, hapokkuutta antoi kuiva omenasiideri ja pehmeyttä taas äidin kaapista löytynyt kuohukerma. Seuraksi paahdoin pellillisen kukkakaalin nuppuja. Ihan kelpo suoritus, sanoisin! #maalla #pääsiäinen"

"Kun @pipsahurmerinta meilasi viime viikolla kysyäkseen, ehtisinkö antaa muutaman pääsiäisjämäruokavinkin Ruokatunti-ohjelmaan, vastasin tietysti kyllä. Kyllähän täällä niitä ideoita piisaa, niin kuin vaikka tuo kuvan kvinoasalaatti, johon työnsin kaikenlaisia pääsiäisestä jääneitä asioita: karitsanpotkaa, uunikuivattuja tomaatteja, rucolaa, korianteriöljyä ja yhden jo vartta kasvavan sipulin. 

Eilisen ohjelman podcast löytyy @radiohelsinki'n nettisivuilta, käy ihmeessä kuuntelemassa, jos kaapissa kököttää pala lammasta tai pashakeko! #keittiössänyt #metamorfoosi"

"Ollaan vauvan kanssa syöty puolukat, punaherukat, valkoherukat, tyrnit, omenasoseet, mustikat ja mansikat, joten jouduin turvautumaan jo vadelmiin. Vähän vaatimaton vispipuuro, mutta kyllä tämäkin syötyä tulee. Ja kyllä, yläreunassa on Eppu-koiran tassu. #keittiössänyt"

"Jääkaapissa oli kukkakaali ja puolikas keräkaali, ja siitä se ajatus sitten lähti. Mausteena tietty jeeraa, koska vielä tuntuu talvelta. #keittiössänyt #kaaliauunissa #missäkevät"

"Jääkaapissa oli jo vähän raukeaa lehtipersiljaa, joten tein siitä yrttiöljyn, ja sitten ajauduinkin tekemään risoton. Tyypillistä toimintaa tässä keittiössä. #keittiössänyt #jokurisotto #kaikkimeni"

"Tämän kevään ensimmäiset <3 #keittiössänyt #parsakausi"

"Koska parsakausi on avattu, parsaa syödäänkin heti joka päivä. Tänään salaattina: uunissa paahdettuja parsoja, avokadoa, #gastronaatti-tomaatteja, aiemmin uunissa paahdettuja saksanpähkinöitä ja @pipsahurmerinta'n nerokkaita paistinpannu-uppomunia, mausteena tietysti sitruunaa, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja raastettua parmesaania <3 #keittiössänyt #parsakausi"

"Juu-u, meillä on nykyisin jo kohotuskori :-o #keittiössänyt #leipähulluus #juurileivonta #mitäseuraavaksi"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #18
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #17
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #16

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilen ei ollut mikään tavallinen keskiviikko. Sen lisäksi, että tyttö on koko viikon mummolassa, myös Rouva ja poika olivat poissa kotoa, tarkemmin sanottuna yön-yli-retkellä Porvoossa. Ja mitä se tarkoitti?

Sitä että minulla oli koko ilta aikaa tehdä ihan mitä vain ilman koiran ulkoilutusta ja ruokkimista kummempia velvollisuuksia! Ja mitä tein? Kirjoitin blogipostauksia varastoon, käsittelin hullun lailla kuvia, tein kotona rästihommia, suunnittelin reseptejä tuleviin postauksiin ja kävin kuntosalilla?

No en.

Menin ensin teatteriin. Ajattelin siis tehdä jotain, jota en ole tehnyt aikoihin ja jota tulee tehtyä ylipäänsä liian harvoin. Kävin katsomassa HKT:n Arena-näyttämöllä Tenorit Liemessä -farssin, joka oli saanut hyvät arviot.

Huippunäyttelijät (Riitta Havukainen, Jonna Järnefelt, Oona Airola, Taneli Mäkelä, Iikka Forss, Eero Saarinen ja Santeri Kinnunen) tekivät hyvää työtä Jaakko Saariluoman ohjauksessa. Oopperakonsertin kulisseissa ovet paukkuivat ja väärinkäsitykset kumuloituivat, kuten kunnon farssissa kuuluukin. Hauska esitys, ja hyvä, että tuli lähdettyä, vaikka päätös syntyikin aika viime tipassa.

Kun kerran kotiin ei ollut mikään kiire, päätin käydä vielä pienellä iltapalalla, ja nousin Kolmatta Linjaa Loung3:en burgerille. Oli jotenkin hassua käydä yksi syömässä näin illalla, mutta samalla aika mukavan rentoa, kun ei ollut mihinkään kiire.

Yhden yksinäisen ja velvollisuudettoman illan jälkeen olo on rentoutunut ja levännyt. Aamullakaan ei ollut kiire päiväkotiin, joten sain nukkua hieman tavallista pidempään. Niin tärkeä ja rakas kuin oma perhe onkin, joskus tekee hyvää olla ihan vaan yksin ja hiljaa.

Tänään ohjelmassa on työpaikan järjestämä iso konferenssi. Jännää nähdä, mitä se sisältää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä muistui taas pääsiäisenä mieleen, miksi emme nykyisin matkustele enää juurikaan autolla.

Autoahan meillä ole, mutta olemme olleet ahkeria vuokra-auton käyttäjiä - kunnes meitä olikin neljä.

Sen lisäksi, että lähtöä valmisteltiin jo torstaina, teimme lähtöä neljä tuntia perjantaiaamuna. Emme edes näppäilleet mitään ihmeellistä vaan pakkasimme kassit, veimme ne autoon, syötimme ja laitoimme lapset matkakuntoon, veimme roskat jne. Tämä kaikki tapahtui tietysti pienemmän lapsen huutaessa lattialla suoraa huutoa, sillä hän ei saanut kaipaamaansa huomiota. Ei siis ihmekään, että osa tavaroista unohtui kotiin. Siis se reppu, jossa oli tietokoneeni ja kamerani.

Kun autossa vihdoin oltiin, matka alkoi itkun saattelemana. Poika onneksi nukahti pian, mutta reilun tunnin jälkeen hän alkoi huutaa jälleen. Näin ollen Rouva joutui tunkemaan itsensä kahden turvaistuimen väliin takapenkille, jotta hän sai pidettyä pojan hiljaisena. Matka kesti kolme tuntia.

Haaveet kuunnella S-Town-podcastia menivät siis siinä, sillä Rouva ei oikein kuullut takapenkille mitään tytön katsellessa iPadilta joitain omia mylittleponyjaan.

Paluumatkalla oli hieman helpompaa, sillä tyttö meni viikoksi mummolaan, joten Rouvalla oli paremmin tilaa takapenkillä. Poika itki siitä huolimatta puolet matkasta.

Että miksi käydään harvoin? Juuri tästä syystä.

Kolmen viikon New Yorkin -matkalle lähtö vaatii vähemmän ponnisteluja kuin se, että lähtee kolmeksi päiväksi maalle. Mukaan lähtee huomattavasti vähemmän tavaraa, valmistautuminen vie vähemmän aikaa ja kulkuvälineessä istuminenkin on miellyttävämpää. Enkä itsekään erityisemmin pidä autolla ajamisesta monesti hyvin epämääräisessä säässä ja talvella pimeässä.

Pelkästään viikonlopun vuoksi tällaista vaivaa ei viitsi nähdä, ja jotta perjantaina ehtisi ihmisten aikoihin perille johonkin, olisi otettava koko päivä vapaaksi töistä.

Tiedoksi siis kaikille, joita asia kiinnostaa ja koskee: kiitos kutsusta, mutta emme juuri nyt ole tulossa kyläilemään. Katsotaan uudelleen tuossa joskus lähivuosina.

Mutta tervetuloa meille! Sieltä on Helsinkiin on yhtä lyhyt matka kuin täältä sinne - paitsi jos matkassa on pieniä lapsia. Matkan pituus kasvaa selvästi jokaisen lapsen myötä seuraavaan potenssiin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vietimme pääsiäisen perinteisesti anoppilassa, ja omat vanhempanikin tulivat sinne vierailulle sunnuntaina.

Pääsiäisen kohokohtia olivat:

  • Anopin itse tekemä mämmi. Tein sitä kerran itsekin, ja siitä tuli oikein hyvää. Ehkäpä ensi vuonna voisi kokeilla taas itse. Anopin mämmi ei ole niin makeaa kuin kaupassa, joten lisään siihen päälle reilusti sokeria

  • Mignon-munien piilotus. Tyttö piilotti itse osan munista ja otti vihjekuvat piilopaikoista. Löytäisitkö piilotetun munan ylläolevan vihjeen perusteella? Rouva löysi

  • Tyttö sai etsiä oman suklaamunansa sanallisten vihjeiden perusteella. Kaksitoista lorumuotoista vihjettä johdatti hänet perille sinne, "missä hän vetelee unia"

  • Pääsiäissunnuntain ateria. Rouva haudutti karitsanpotkaa ja teki sen liemestä risottoa, ja äitini toi lasagnea. Tyttö tykkäsi potkasta niin kovasti, että halusi vielä "lisää sitä kanaa"

  • Kuntosali. Hommasin paikalliselle kuntosalille kortin jo joskus reilut kymmenen vuotta sitten, kun kuntoiluinnostukseni oli kaikkein korkeimmillaan. Kuntosalilla käyminen taisi olla silloin vähän hassua appivanhemmistani, mutta nykyisin anoppini osaa jo tiedustella, olenko menossa salille. Kävin kahdesti

  • Loma mummolassa. Mummo ja pappa ottivat tytön mukaansa, ja hän pääsi lomailemaan mummolaan koko viikoksi. En ole varma kuka meistä odotti sitä kaikkein eniten.

Suuntaamme muut pian takaisin Helsinkiin, ja tyttö palautuu sinne mummon ja papan mukana ensi viikonlopuksi. Tulee varmasti oudon rauhallinen viikko.

Share

Pages