Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään vien Länsimetro-nörtteilyni seuraavalle tasolle. Sen lisäksi, että vein tytön lauantaina huviajelulle Länsimetrolla, kävin nyt tutustumassa pojan kanssa jokaiseen uuteen asemaan tarkemmin, ja tutkimme, miten kätevää metrosta on liikkua rattaiden kanssa maan pinnalle ja takaisin. Tervetuloa siis mukaan tutkimusmatkalle!

Kun liikkuu vaunujen tai rattaiden - tai tietysti myös pyörätuolin - kanssa, kiinnittää huomiota aivan erilaisiin asioihin kulkemisessa kuin jalkaisin. Suomessa julkiset liikennevälineet ovat toki lähtökohtaisesti esteettömiä, mutta varsinkin Helsingin keskustan vanhemmilla metroasemilla kulkeminen katutasosta metrolaiturille saattaa viedä yllättävän pitkän ajan useammalla hissillä, ja kulkemiseen on varattava huomattavasti enemmän aikaa kuin ilman rattaita.

Sopivat asemat valitsemalla matkat maan pinnan ja asemalaiturin välillä voivat viedä yhteensä enemmän aikaa kuin itse metromatka.

Kaksi inhokkiasemaani ovat ne, joita käytän myös eniten: Helsingin yliopisto ja varsinkin Hakaniemi. Kun Hakaniemen asemalta laskeutuu metrolaiturille, on käytettävä kolmea hissiä, joista pisin ja hitain on Lippuhallista alemmalle välitasanteelle laskeutuva vinohissi. Samanlainen vinohissi on myös Helsingin yliopiston asemalla, mutta siellä hissejä on sentään kaksi. Hakaniemessä liukuportaiden viereen on mahdutettu vain yksi vinohissi, ja jos se menee juuri nenän edestä, seuraavan vuoron odotus tuntuu ikuisuudelta.

Oletin tietysti jo tutkimusmatkallemme lähtiessä, että Länsimetron uusilla asemilla esteettömyys on otettu huomioon paremmin, mutta päätin todentaa asian leikkimielisellä mittauksella.

Otin siis yksinkertaisesti sekuntikellolla aikaa, miten paljon kestää nousta rattaiden kanssa metrolaiturilta maan pinnalle ja toisin päin! Ja samalla tietysti katselin tarkemmin sekä asemalaitureiden että asemarakennusten arkkitehtuuria.

1. Lauttasaari

Lauttasaaren asemalaiturilla on kaunis sininen valaistus ja sen katosta roikkuu noin ziljardi pientä ja mustaa kattolamppua. Hauskan näköinen asema.

Uloskäynnit ovat asemalaiturin molemmissa päissä. A-uloskäynti vie erilliseen asemarakennukseen.

B-uloskäynti on puolestaan uuden Lauttis-kauppakeskuksen yhteydessä.

Sisäänkäynneistä Lauttiksen puolinen B-vaihtoehto on kätevämpi, sillä katutasolta pääsee laiturille yhdellä hissillä. A-sisäänkäynnin puolelta on käytettävä kahta.

Matka laiturilta katutasolle vei B-sisäänkäynnin kautta 2,5 minuuttia ilman hissien odotuksia, kun taas Lauttiksen puolelta alas pääsi lähes minuutin nopeammin. Erinomaista!

2. Koivusaari

Lauttasaaren länsireunalla sijaitseva Koivusaaren asema lienee reitin hiljaisimpia. Aseman on kerrottu olevan maailman ainoa meren alla sijaitseva metroasema, ja meri näkyy kuulemma myös arkkitehtuurissa. Asemalaiturin seinillä roikkuvat puupaneelit tuovat mieleen valaan hetulat. 

Valaan vatsasta ylös pääsee joko Suomen pisimpiä liukuportaita pitkin...

...tai yhdellä vinohissillä suoraan ulko-ovelle. Joillain Länsimetron asemillakin käytetään siis vinohissejä, mutta ne ovat onneksi nopeampia kuin vanhojen metroasemien hissit ja niitä on aina kaksin kappalein. Koivusaaressa matka laiturilta ylös tai toisinpäin vie reilusta 1,5 minuutista 2,5 minuuttiin riippuen siitä, onko hissi kohdalla vai ei.

Ulkoa Koivusaaren metroasema näyttää kivalta. Isoista ikkunoista avautuu myös merinäköala.

3. Keilaniemi

Asema, jota tulen käyttämään eniten, on Keilaniemi. Asemalaituri on yksi suosikeistani, ja katosta vaakatasossa ja pystysuoraan roikkuvat loisteputket luovat näyttävän tilataideteoksen.

Asemat kumisevat vielä tyhjyyttään, ja luulen, että ne vilkastuvat vasta, kun metron liityntäliikenne alkaa ja vanhat seutulinjat lakkaavat vuodenvaihteen jälkeen.

Keilaniemessä asemarakennuksia on kaksi, vaikka ne sijaitsevatkin vierekkäin. Asemarakennusten lisäksi on kaksi satelliittisisäänkäyntiä kadun toisella puolella.

Työpaikkani puoleiselle G-sisäänkäynnille pääsin rattaiden kanssa reilussa kahdessa minuutissa, ja asemarakennuksen B-sisäänkäynnin kautta hissimatka vei reilut 1,5 minuuttia. Ei paha. Tällä asemalla tosin rattaita nähtäneen muita asemia vähemmän, sillä aseman käyttäjistä valtaosa lienee viereisten toimistotalojen työntekijöitä, ja asema hiljenee illaksi.

Toivon, että aseman tyhjiin liiketiloihin avautuisi vaikkapa jokin kioski, sillä palveluiden suhteen Keilaniemi on ollut tähän asti melkoinen tyhjiö.

4. Aalto-yliopisto

Aalto-yliopiston laituria ja liukuportaiden kattoa hallitsevat rei'itetyt ruosteenpunaiset metallikolmiot, jotka jatkuvat ulos saakka. Asema onkin yksi yhtenäisimmistä kokonaisuuksista.

Asemarakennuksia on kaksi. Tietotien puoleiselle sisäänkäynnille kävellään maan alla tovi.

Pääsisäänkäynti on yliopiston kampuksen puolella.

Tietotien sisäänkäynnille tein matkaa laiturilta 3 minuuttia, pääsisäänkäynnistä pääsin alas alle kahdessa.

5. Tapiola

Tapiola kuuluu näyttävimpiin asemiin, ja asemalaiturin valkoinen väri ja katon valkoiset kuvut toivat minulle tunteen siitä kuin olisin avaruusaluksessa.

Asemalaiturilla matkustajia tervehtii myös Kim Simonssonin teos Emma jättää jäljen.

Tapiolan linja-autoasema on rakenteilla vielä pari vuotta, joten asemalaiturilta pääsee ulos vain sen toisesta päästä. Matka maan pinnalle vaatii melko pitkän liukuporrasmatkan, ja luulen, että tämä on yksi harvoja asemia, jossa hissillä saattaa päästä nopeammin perille. Matka laiturilta Tapiolan keskuksen kävelykannelle ja takaisin vei alle kaksi minuuttia suuntaansa.

Sisäreittiä kauppakeskus Ainoaan ja takaisin en kuitenkaan suosittele. Se oli hidas, käsittämätön ja hankala ja sisälsi liian monta hissimatkaa. Varsinkin ruuhka-aikaan hissien odotusajat voivat olla sietämättömän pitkät, ja huomattavasti nopeammin pääsee, kun kulkee ulkokautta.

6. Urheilupuisto

Urheilupuiston asema on kokonaisuutena varmasti kaikkein harmonisin. Musta-valkoinen asemalaituri näyttää hienolta.

Ja sama muotokieli jatkuu myös asemarakennuksessa. Asema on paitsi tyylikäs, myös tehokas. Matka maan pinnan ja laiturin välillä vie vain parhaimmillaan vain reilun minuutin, ja jos huonosti käy, reilut 1,5 minuttia.

7. Niittykumpu

Niittykummun asema on designiltaan pelkistetyin. Retrovärinen mosaiikkityö laiturin molemmin puolin ei itseäni pahemmin sykähdyttänyt.

Aseman sisäänkäynti on Niitty-kauppakeskuksessa, jossa oli pari ruokakauppaa ja pikaruokalaa.

Matka ylös ja takaisin vei reilusta 1,5 minuutista vajaaseen 2 minuuttiin.

8. Matinkylä

Tutkimusmatkamme viimeinen pysäkki ja Länsimetron pääteasema seuraavien vuosien ajan on Matinkylä ja kauppakeskus Iso Omena. Asemalaiturin valkoinen holvikatto on hyvin kaunis.

Jatkossa vaihtaminen bussiin on hyvin kätevää, sillä metron liityntälinjat poimivat matkustajat heti ensimmäisten liukuportaiden ja hissien yläpäästä.

Isoon omenaan ja katutasoon on otettava vielä toinen hissi, joten ulos asti matkaan menee reilut kolme minuuttia.

Veikkaan, että Iso Omena on yksi tämän projektin suurimmista voittajista. Kauppakeskus on nyt hyvin helposti saavutettavissa myös Helsingistä käsin, ja esimerkiksi matka Helsingin keskustasta Isoon Omenaan kestää lähes saman verran kuin Itäkeskuksen Itikseen.

Ensi vuonna käyttöön otettava HSL:n uusi vyöhykejako myös sijoittaa kaikki nykyiset metroasemat AB-vyöhykkeen sisään, joten matkan hinta sekä Helsingin sisällä että Espoon puolelle on sama. Tähän mennessä kynnys ylittää kuntaraja on ollut suuri, sillä matkan hinta on silloin lähes tuplaantunut.

* * *

Palkitsimme itsemme tutkimusmatkan päätteeksi lounaalla Hangon Makaronitehtaassa, johon törmäsin Isossa Omenassa. Olemme syöneet Makaronitehtaan herkullisia pastoja kerran Hangossa, ja jäin silloin odottelemaan, että ravintola saapuisi myös Helsinkiin. Vielä pastoja ei kuitenkaan saa Kehä I:n tältä puolen, mutta hyvä tietää, että lähin Makaronitehdas on vain metromatkan päässä.

Ja pastahan oli aivan törkeän hyvää! Otimme pojan kanssa yhteisen pasta bolognesen, ja hän suorastaan ahmi oman annoksensa.

Nyt on siis saatu Länsimetro käyttöön, asemat tarkastettua ja metronörtteilyt nörtteiltyä. Voin jatkossa keskittyä ihan vaan matkustamaan sillä.

Kaiken kaikkiaan rattaiden kanssa oli hyvin miellyttävää liikkua uusilla asemilla. Lähes kaikille sisäänkäynneille pääsi hisseillä, ja rattaat eivät edes tuntuneet juurikaan hidastavan matkaa. Laiturilta oli mahdollista päästä pinnalle jopa reilussa minuutissa, yleensä kahdessa, ja hitainkin hissimatka vei vain kolme minuuttia.

Joiltain asemilta en löytänyt asemien ja uloskäyntien karttaa laiturialueelta, joten oli vain arvattava, kannattaako lähteä oikealle vai vasemmalle. Opasteita varmasti lisätään, kun palautetta annetaan. Asemilla oli kivasti myös HSL:n henkilökuntaa neuvomassa, ohjaamassa ja vastaamassa kysymyksiin.

Niin, entäpä täällä toisessa päässä?

Helsingin yliopistolla kahden hissin matka alas vei neljä minuuttia ja Hakaniemi veti tälläkin kertaa pohjat. Matka laiturilta ylös vei yli 6 minuuttia, ja jos olisin sattunut olemaan pitkän vinohissin juurella juuri, kun se lähtee nenän edestä, matka olisi venynyt yli 7 minuuttiin.

M.O.T.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilen piti oikeastaan olla päivä, jolloin menemme Rouvan kanssa Vesalan keikalle The Circukseen. Liput oli hommattu jo loppukesästä ja lastenhoitajakin varattu illaksi.

Perjantaina aloin katsella tarkemmin, mihin aikaan keikka olikaan. Eikös se ollut ysiltä?

"Ovet klo 21." Ahaa. Eli mihinkäs aikaan keikka sitten alkaa? Varmaan aika pian sen jälkeen, eihän se mikään istuskelupaikka ole. Ei kai siellä voi yli tuntia joutua odottelemaan? 

Ai voi vai? Siis että keikka saattaa alkaa siinä joskus klo 23:n jälkeen?

Olin ajatellut naiivisti, että keikka loppuisi suurin piirtein niihin aikoihin. Olisi pitänyt tietysti ajatella asiaa tarkemmin.

Rouvalla oli lauantaina vielä työpäivä, ja hänen unensa ovat jääneet viime aikoina muutenkin hieman liian lyhyiksi. Näin siis suuria riskejä illan onnistumisen suhteen. En myöskään kokenut suurta houkutusta lähteä seisoskelemaan Circukseen odottelemaan keikan alkua.

Kyllä tässä iässä arvostaa paitsi sitä, että keikat alkavat hieman aiemmin, myös sitä, että ne alkavat aika lailla minuutilleen siihen aikaan, kun lipussa lukee. Lastenhoidostakin kun pitää maksaa, sen varaa mielellään vain juuri sille ajalle kuin on tarvetta. 

Hetkisen harkinnan jälkeen päätin, että on parasta äänestää yöunien puolesta, kaupata liput jollekin toiselle ja viettää mieluummin rentoa koti-iltaa. Arvelin, että loppuunmyydyn keikan lipuista pääsee kyllä eroon. Ja niinhän niistä pääsikin, ihan omalla Facebook-seinällä. Rouvakin vaikutti helpottuneelta.

Vesala jäi siis nyt valitettavasti näkemättä, ja on parasta yrittää uudelleen joskus toiste, kun hän tekee jonkin uuden konserttisalikiertueen. Jätetään klubikeikat epämääräisine alkamisaikoineen nuorisolle. Heh.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä, minä olen juurikin yksi niistä nörteistä, joiden piti päästä juuri tänään matkustamaan ensimmäistä kertaa aiemmin aamulla avautuneessa Länsimetrossa.

Voisin sanoa, että olin metrosta jopa lapsellisen innoissani, mutta mukanani raahaamani lapsi ei ollut kyydistä lainkaan yhtään vaikuttunut. "Siis tämähän on aivan sama asema, jolle menemme aina." Niin niin, mutta nyt mennään katsomaan uusia asemia Espoossa.

Emme olleet kyydissä sentään aivan ensimmäisten joukossa aamuviiden jälkeen, ja ehdimme käytännössä retkellemme vasta myöhään iltapäivällä. Metro oli silti tupaten täynnä, ja varsinkin Tapiolan ja Matinkylän asemilla oli melkoinen kuhina.

Kokemus oli kyllä hauska. Liikkeellä oli monta muutakin metroturistia: siis ihmisiä, jotka eivät olleet varsinaisesti menossa mihinkään ja vain hengailivat asemilla kameroidensa ja osa myös skumppalasiensa ja serpentiiniensä kanssa.

Ja sitten oli niitä - lähinnä teini-ikäisiä - jotka pyörittelivät silmiään ja ihmettelivät kovaan ääneen, että mitä ihmeellistä tässä muka on. Kahdeksan uutta asemaa ja mitä sitten?

Ne jotka ovat seuranneet saagaa pidempäänkin, tietävät, että kyse on enemmästäkin kuin vain kahdeksasta uudesta asemasta: metron toteutuminen avaa täysin uuden aikakauden sekä pääkaupunkiseudulla että varsinkin eteläisessä Espoossa. Lisää asemiakin on tulossa ensi vuosikymmenen puolella.

Länsimetron avautumisesta on puhuttu ja väännetty vitsiä niin paljon, että keneltäkään ei voi olla mennyt ohi se, miten metron piti avautua jo vuosi sitten kesällä mutta avajaiset peruttiin, kun niiden mainoskampanja oli jo käynnissä. Se oli suuri pettymys myös itselleni.

Olen yksi niistä, jotka ovat tässä projektissa voittajia. Vaikka mediassa paljon puhutaan siitä, miten monille espoolaisille Länsimetro merkitsee "suorien bussiyhteyksien" päättymistä, meitä on myös monia, joille Länsimetro merkitsee suoran metroyhteyden syntymistä. Tuskin kaikki Espooseen kulkevat asuvat Kampissa tai Espoosta Helsinkiin tulevat työskentelevät siellä.

Itsekin pääsen jatkossa suoraan kotoa työpaikalleni metrolla, ja matka-aika parhaimmillaan jopa puolittuu. Hyvällä tuurilla ja vähäisillä ruuhkilla olen onnistunut toisinaan kulkemaan töihin jopa puoleen tuntiin, mutta sitten on ollut niitäkin päiviä, kun käyttämäni bussit 102 ja 103 ovat olleet myöhässä, tulleet pysäkille täysinä ja ohittaneet sen tai vaihtoyhteys ei ole osunut juuri kohdalle, ja matka on vienyt jopa 50 minuuttia.

Jos olisin ollut matkassa yksin, olisin käynyt tarkastamassa kaikki asemat. Nyt poikkesimme matkalla vain Keilaniemessä ja Tapiolassa. Keilaniemessä halusin tutustua tulevaan työmatkaani eli etsiytyä Keilarannan puoleiselle G-sisäänkäynnille.

Tapiolassa oli pakollinen junanvaihto ja tytöllä kova jano, joten jalkaduimme myös Tapiolan keskuksen kävelykannelle ja Ainoa-kauppakeskukseen saakka.

Näillä asemilla yllätti, miten syvällä laiturit olivatkaan ja miten pitkät liukuportaat maan pinnalle oli. Jostain varmaan löytyisi asiasta faktatkin, mutta ensimmäinen fiilis oli, että laiturit sijaitsevat syvemmällä kuin vanhoilla asemilla.

Määränpäämme oli tietysti Matinkylä, ja saatoin ehkä houkutella tytön koko retkelle lupaamalla jäätelöt Isossa Omenassa.

En ollut suoraan sanoen koskaan aiemmin käynyt niin Matinkylässä kuin Isossa Omenassakaan, mutta epäilin "pienestä kaupungista" löytyvän jäätelöä. Siellä me sitten menimme kuin turistit silmät suurina ja ihmettelimme, että ooh, täällähän näyttää hienolta ja että onpas täällä paljon kauppoja ja että tämähän on kuin olisi jossain isommassakin paikassa.

Sitä naureskelivat myös useat muut metrovieraat. Kuulin ruuhkaisessa metrossa useammankin kerran vertauksen New Yorkin metroon. Ruuhkaan tosin vaikutti myös se, että teknisestä viasta johtuen metron vuoroväli oli illalla epäsäännöllinen ja mekin jouduimme odottamaan paluujunaa parikymmentä minuuttia. Vika ei "tiettävästi" johtunut Länsimetron käyttöönotosta.

Vuosien odotuksen jälkeen en nyt pääse käyttämään Länsimetroa työmatkoihin vielä reiluun neljään kuukauteen, mutta tarkoitukseni on käydä tutustumassa uusiin asemiin lähiaikoina paremmin. Että osaan sitten tarvittaessa käyttää niitä.

Ja koska olen juuri niin nörtti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lapsen kehityksessä on monia hauskoja vaiheita, mutta yksi hauskimmista on se, kun lapsi alkaa kommunikoida muutenkin kuin itkemällä.

Olemme jo usean kuukauden ajan ihastelleet, miten poika ymmärtää niin paljon asioita, ja hän esimerkiksi yllätti aiemmin syksyllä sillä, miten hän kävi etsimässä omat sukkansa keittiön lattialta, kun kyselimme: "Missä sukat on?"

Nyt olemme ihastelleet sitä, miten poika osaa jo vastata nyökyttelemällä tai päätään puistelemalla, kun häneltä kysyy esimerkiksi: "Otatko maitoa?" Ja päätä puistellaan myös hyvin näyttävästi silloin, kun ruoka ei enää maistu.

Lueskelin vanhaa postaustani siitä, millainen sanavarasto tytöllä oli vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisenä eli reilun kuukauden vanhempana kuin poikamme on nyt. Aivan niin pitkällä pojan sanavaraston kehitys ei ole, ja tässä vaiheessa on vielä helppoa listata suurin piirtein jokainen sana, jonka olemme tähän mennessä kuulleet.

Kukka - oli ensimmäinen oikea sana, jota poika alkoi toistella. 'Kukka' on kuitenkin nyt mennyt muodista, ja sitä ei saada enää ulos suusta edes pyytämällä. Sen korvasi nimittäin toinen paljon hauskempi sana.

Kakka - Ei liene mikään ihme, että tämä on niin usealle lapselle yksi ensimmäisistä sanoista, sen verran siitä puhutaan ja keskustellaan päivittäin. Joinain päivinä 'kakka' tuntuu olevan yleissana, jota voi toistella osoittaen mitä tahansa. Eikä siinä mitään, aikuisillakin on sellaisia päiviä. Yhä useammin 'kakalla' kyllä tarkoitetaan jo ihan sitä itseään, vaikka se meneekin vielä sekaisin kaikkien muidenkin vaippa-asioiden kanssa. Yllättipä hän eräänä päivänä osoitellen kylpyhuoneen lattiaa todeten: "Kakka". Ja sitähän siinä todella oli.

Äiti - Oli yksi ensimmäisistä sanoista. Toisinaan selkeämmin "Äiti", toisinaan enemmänkin "Ättii". Äiti on myös yleissana, joka tuntuu tarkoittavan kaikkea lämmintä, ihanaa ja turvallista. Myös isi on "äiti", samoin sisko.

Isi - Kyllä, sekin on jo opittu. Sana oli muodissa muutama viikko sitten, ja esimerkiksi päiväunilta herätessä poika saattoi huudella: "Äitii! Isii! Äitii! Isii!" Nyt sana on kuitenkin taas unohtunut enkä ole kuullut sitä hetkeen.

Oho - Kun jotain putoaa, aivan oikeaoppisesti!

Böö ja kukkuu - Tärkeimpiä sanoja leikeissä siskon kanssa.

Kurkku - Hän rakastaa kurkkua ja osaa jo pyytää sitä itse: "Kuukku". Mutta vähän niin kuin 'kakka' ja 'äiti', myös 'kuukku' tarkoittaa monia asioita. Kaikki mikä on hyvää ja syötävää on 'kuukkua'.

Kiitos - Oikeammin "Kiitti". Vielä kuukausi sitten sana oli hyvin söpö "Too too", mutta se vaihtui muotoon "Kiitti" tuossa pari viikkoa sitten. Ja se tulee todella spontaanista, kun pojalle ojentaa jotain. Yleensä pienellä ja suloisella äänellä, jonka jälkeen katsomme häntä sellaisella "Awwwwwww"-katseella.

Katso - Eli "kato", tai ehkä vielä täsmällisemmin "gado". Poika menee ympäri asuntoa, osoittelee asioita ja sanoo: "Gado!" Ja sitten ihastelemme yhdessä sitä, mistä onkaan kyse.

Avaa - Tämä on niin selkeä. Jos jokin rasia, laatikko, leikkitietokone tai muu vastaava pitää saada auki, poika tulee luokse ja sanoo: "Awa."

Pappa - Sana, joka yllätti ensimmäisellä kerralla. Pappaa ei nimittäin nähdä hirveän usein, mutta kun pari viikkoa sitten soitimme Skype-puhelun, poika ilahtui nähdessään papan ja sanoi: "Babba". Tämä ei ollut sattumaa, sillä sittemmin sama 'babba' on ollut mukana puheissa, kun olemme katselleet valokuvia, joissa tyttö on isovanhempien kanssa.

Toisinaan saamme irtoamaan jonkin random-sanan, mutta se saattaa esiintyä vain kerran. Esimerkiksi eräänä päivänä poika leikki siskonsa Frozen-hahmoilla, ja pyysimme häntä sanomaan: "Elsa." Hän vastasi: "Elsa", mutta vain sen yhden kerran.

Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Avasin glögikauden jo muutama viikko sitten, kun huomasin Blossan (Altia) ja Loimun (Lignell & Piispanen) vuosikertauutuudet Alkon hyllyssä.

Tavakseni on tullut ostaa joka vuosi molempia glögejä ja maistella niitä marraskuulta aina jouluun saakka.

Olin tekemässä jo blogiin postaustakin aiheesta, mutta yhtäkkiä huomasin, että Loimulta onkin tullut tänä vuonna yhden maun sijaan kaksi makua: sininen ja valkoinen. Suomi 100.

Olin ostanut aiemmin vain sinistä, joten jouduin tekemään vielä uuden retken pitkäripaiseen, jotta saisin myös valkopulloisen version maisteluun. Kyseistä tuotetta on muuten saatavilla ainakin tällä hetkellä harvemmista Alkoista, joten kannattaa tarkistaa saatavuus netistä ennen ostosmatkaa.

Sinisessä pullossa on Loimun tuttua punaviiniglögiä (ylin kuva), ja valkoisessa pullossa valkoviiniglögiä (kuva alla). Molempien mausta kerrotaan löytyvän mesimarjaa, kuusenkerkkää ja tietysti joulumausteita.

En yleensä lue etukäteen, mitä makuja glögeistä pitäisi löytyä vaan yritän miettiä sitä ensin itse. Maistelen glögejä sekä kylmänä että lämpimänä, sillä jostain kummallisesta syystä pidän glögeistä usein enemmän kylmänä tai huoneenlämpöisenä.

Sinisen pullon punaviiniglögi on sekä maultaan että tuoksultaan hyvin marjainen. Mesimarjaa en osannut löytää ennen kuin luin siitä, ja myös kuusenkerkkä jäi havaitsematta, vaikka yritin siitä luettuani varta vasten etsiä sitä. Itse löysin tuoksusta ja mausta mansikkaa ja runsaasti kardemummaa. Glögi oli tänäkin vuonna hyvin makeaa, ja lämmitettäessä makeus vielä korostui. Vähemmänkin sokeria siis riittäisi.

Valkoisen pullon valkoviiniglögi yllätti värillään. Glögi ei nimittäin ollutkaan vaaleaa vaan persikkaisen roseeta.

Valkoviiniglögi on punaviiniglögin tapaan hyvin makeaa, ja kylmänä alkoholi maistuu yllättävän voimakkaasti. Tuoksu on kylmänä enemmänkin hedelmäinen kuin marjainen, ja yksittäiset mausteet eivät maistu yhtä voimakkaasti kuin kardemumma punaviiniglögissä. Lämmitettynä mausteet voimistuvat ja makukin alkaa muistuttaa enemmän punaviiniglögiä. Vaikka muita glögejä joisinkin kylmänä, tämä glögi vaatii lämmityksen.

Tänä vuonna Blossan maku on "Old Delhi" ja se on siis saanut inspiraationsa Intiasta. Alkon sivuilla glögin kerrotaan olevan vaaleankeltainen, mangoinen, appelsiininen, inkiväärinen, kardemummainen, kevyen chilinen ja hennon kanelinen.

Ensimmäinen oma mielikuvani oli trooppinen. En osannut sanoa, mitä trooppisuus oli, mutta se osoittautui mangoksi. Chiliä en alkuun mausta löytänyt, mutta neilikka maistui siinä voimakkaasti. Maku on hivenen karvas, ja karvaus korostuu lämmittäessä. Voimakas hedelmäisyys puolestaan pehmenee lämmittämisen myötä.

Ensimmäisen hämmennyksen jälkeen maku alkoi tuntua jopa raikkaalta. Glögi ei ole yhtä makeaa kuin Loimut, ja mausteissa on mukavaa potkua. Ehkäpä syynä onkin se chili.

Nyt on vaikea valita, kumpi oli suosikkini, sininen Loimu vai Blossa. Molemmissa oli hyvät puolensa ja molemmat voittivat valkoisen Loimun. Mutta onneksi voin valita molemmat ja nauttia niitä vuorotellen!

Makoisaa glögikautta!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Aiemmin Toisella Linjalla sijainnut Onda Ruokala joutui muuttamaan uusiin tiloihin, ja ne löytyivät jo keväällä Siltasesta, Hämeentie 13:sta. Koska en ollut ehtinyt käydä uusissa tiloissa aiemmin, päätin ottaa ravintolan seuraavaksi paikakseni sarjassani Lounas kaupungilla.

Joku saattaa muistaa, että samassa rakennuksessa sijaitsi aiemmin vietnamilainen Lie Mi, mutta se on puolestaan muuttanut Kamppiin.

Ondan ruoka on perulaistyyppistä, ja lounaalla on tarjolla sekä buffetpöytä että kaksi à la carte -annosta. Hintaan kuuluu myös todella runsas salaattibuffet.

Buffetpöydän pääruoat vaikuttivat sen verran mausteisilta, että arvelin pienen seuralaiseni pitävän miedommista mauista. Tilasin siis grillattua ja kirsikkaglaseerattua possun vatsaa ja sitruunaperunamuusia.

Ah, kylläpä onkin kiva saada lounas tällä tavalla pöytään tarjoiltuna, ja kovin oli maukasta! Liha oli mureaa ja sitruunainen perunamuusi hauska lisä sille.

Salaattipöytäkin oli itse asiassa niin runsas, että jo sillä olisi saanut itsensä kylläiseksi.

Ruoka maistui myös poikaselle yllättävän hyvin. Hän piti varsinkin salaattipöydän pavuista ja kikherneistä mutta suvaitsi syödä myös possua ja maistaa perunamuusiakin.

Tähän mennessä testaamistani lounaspaikoista Onda huomioi pienimmät asiakkaansa parhaiten: syöttötuolin lisäksi lounaalla on esillä silikonisia ezpz Happy Mat -ruokailualustoja, joista lapsen on helppo nyppiä asioita suuhunsa. Iso peukkumerkki!

Kyllä, kiitos, tänne uudelleenkin!

Share

Pages