Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Weber Saint-Gobain

Tässä kuvassa iloinen puutarhuri istuttaa hortensiaa itse tekemäänsä betoniruukkuun.

Tässä kuvassa on toinen hortensia ja toinen betoniruukku, joka sekin on puutarhurin käsialaa.

Sain testattavaksi Weberin uutta HobbyConcrete-askartelubetonia, joka on tarkoitettu pieniin askarteluvaluihin ja pienten betoniesineiden valmistamiseen sekä sisä- että ulkotiloihin. Itse halusin valmistaa puutarhakäyttöön soveltuvan ulkoruukun, ja ruukkuja tulikin puolivahingossa kaksi. Betonia näiden ruukkujen valmistamiseen meni 2 x 15 kg:n säkin verran.

Betonivalussa suurin kysymys on, mitä käyttäisi muottina. Kukkaruukussa muottina toimivia astioita on oltava kaksi: toinen sisäpinnalle ja toinen ulkopinnalle. Löysin mökiltä sopivan kokoisen saavin ja sen sisään sopivasti mahtuvan melassipöntön, jotka saivat toimia muotteina.

Öljysin molemmat saavit ruokaöljyllä, minkä tulisi estää betonia ottamasta kiinni muotteihin.

Jotta sisempi muotti ei painuisi kiinni pohjaan ja jotta ruukkuun tulisi aukko, josta ylimääräinen vesi pääsee pois, laitoin saavin pohjalle paksumuovisesta jogurttipurkista leikkaamani pyörylän ja täytin sen soralla. Toinen vaihtoehto olisi liimata neljä viinipullon korkkia saavin pohjalle ennen valamista, mutta minulla ei sattunut olemaan viinipullon korkkeja käytettävissäni. Viinipullon korkit saisi irrotettua kuivasta ruukusta vasaralla ja jollain tylpällä esineellä.

Laastin sekoittaminen onnistui helposti ilman muita apuvälineitä kuin iso saavi, puukeppi ja puutarhalapio. Kuivabetoniin lisätään vain tarvittava määrä vettä ja massaa sekoitetaan viitisen minuuttia.

Lapioin kerroksen betonia muottina toimivan saavin pohjalle aina muovirasian yläreunaan asti.

Seuraavaksi asetin melassipöntön rasian päälle ja täytin kahden astian väliin jäävän tilan betonilla. 

Melassipönttöön oli vielä laitettava tiiliskiviä painoksi, jotta se ei lähtisi kellumaan pois paikoiltaan.

Koska minulla oli jäljellä vielä jonkin verran betonia, kokeilin, mitä tapahtuisi, jos taputtelisin betonin jonkin muovisen kukkaruukun sisäpuolelle ja löysinkin sopivan ruukun varastosta. Mitään sisämuottia en käyttänyt vaan toivoin, että betoni olisi sen verran jämäkkää, että se pysyy paikoillaan. Pysyihän se. 

Betoni kuivuu muutaman päivän ajan, ja valua tulisi käydä suihkuttelemassa vedellä vähintään kerran päivässä kuivumisen alettua.

Sisemmän muotin uskalsin irrottaa kolmen päivän jälkeen. Pönttö oli öljyämisestä huolimatta jämähtänyt kiinni betoniin, joten se lähti irti vain palasina. Pohdin, että kartiomaisempi muotti olisi saattanut irrota paremmin.

Jatkoin kuivattamista ja valun suihkuttelua vielä parin päivän ajan ennen kuin uskalsin kopauttaa ruukun irti muotistaan. Ulompi muotti irtosi hyvin, samoin pienemmän ruukkuni muotti.

Sisämuottini oli kuitenkin liikahtanut sen verran, että jogurttipurkin ja kivien päälle oli päässyt muodostumaan pieni betonikerros, ja jouduin naputtelemaan siihen reiän vasaralla ja taltalla.

Pienempi ruukku oli varsinainen yllättäjä. Siitä tuli hienon näköinen, vaikka sen sisäpuoli onkin röpelöinen. Eipä se kasveja haittaa eikä näy mihinkään.

Näistä tuli niin hienot, että pitää tehdä pian lisää ruukkuja, sillä betonia on vielä jäljellä!

Toinen hortensia ainakin tarvitsisi vielä tästä isomman ruukun. 

Lue lisää tuotteesta ja tutustu myös muuhun Weberin tee-se-itse-valikoimaan kuten Quickrep- ja Outdoor repair -korjauslaastit osoitteessa e-weber.fi/diy.html.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä on nyt matkustusmehut imetty näistä vanhemmista hetkeksi. Yleensä tähän aikaa vuodesta mietimme, missä autoilisimme kesällä ja jossain takaraivossa kolkuttelisi jo haave jostain seuraavasta ulkomaanmatkasta. Nyt ajattelemme vain, että onneksi ei tarvitse lähteä mihinkään ja epäilemme, ettemme jaksa lähteä tänä kesänä edes Etelä-Savon mökille.

Viisivuotias tyttö kyllä matkustaisi innoissaan, ja vaikka hänelläkin on omat väsymysromahduksensa, hän on kuitenkin pääasiassa mainiota matkaseuraa: on innoissaan lentämisestä, syö mielellään ravintoloissa, pitää museoista ja jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja. Ainakin jos hänet välillä ottaa vähän istumaan hartioille. Mutta hänen veljensä, pian 1 v, ei ole yhtä helppo matkakumppani.

Niin iloinen ja hauska veijari kuin pieni poikasemme onkin, juuri nyt hän on matkustamisen suhteen mahdottomassa iässä. Hän haluaisi liikkua ja tutkia itse asioita, mutta ei kuitenkaan osaa kävellä ja kaikenlainen paikallaan pysyminen on yhtä kähinää ja kiemurtelua.

Reilun kahden tunnin lento Amsterdamista takaisin tuntui pidemmältä kuin NYC:in lento, ja pienikin autossa istuminen on yhtä huutoa.

Rattaissa hän kyllä jaksaa istua, jos rattaat ovat liikkeellä, ja ravintolan pöydässäkin hän pysyy tyytyväisenä, jos saa syöttötuolin ja leivän palasia mutusteltavaksi. 

Mutta sitten on vielä se kaikki muu säätö, että saa kaksi lasta liikkeelle majapaikasta, ruokittua oikeaan aikaan ja nukutettua pienemmän vielä jossain välissä päiväunille. Siinä ei paljoa muuta ehdi tehdäkään päivässä.

Oikein kuvaavaa oli se, miten ajattelimme käydä Amsterdamissa museoissa.

Rouva oli etukäteen puhunut Hollannin kansallismuseosta, Rijksmuseumista, ja hän mietti myös, että haluaisi näyttää tytölle joitain tunnettuja tauluja Van Gogh -museossa. Meillä oli jopa museopäivä suunniteltuna, mutta kuten varmasti jo arvaat, emme ehtineet kumpaankaan museoista.

Suunnitelmia sotki toki hieman se, että aamu oli niin sateinen, että odottelimme hieman pilvien väistymistä ja pääsimme liikkeelle sateen lakattua yhden aikoihin. Sitten oli kuitenkin syötävä, joten etsiydyimme Cottoncake-nimiseen kahvila-kauppaan (1e van der Helststraat 76-hs, Amsterdam), joka vaikutti Rouvan mielestä kivalta. Koska majapaikkamme oli kaupungin ulkopuolella, matkaan meni kävelyineen vajaa tunti.

Söimme erittäin hyvän toast-kesärulla-vohvelilounaan ja lopettelimme vielä banaanileivällä.

Kun olimme valmiit lähtemään Rijksmuseumiin, kello olikin jo lähes neljä, ja hups museo olikin menossa kiinni viideltä. Ahaa, no jospa menisimme sitten Van Gogh -museoon, joka on saman Museumplein-aukion laidalla, ajattelimme. Kyseinen museo olisi vielä kahdeksaan asti auki.

Vaan eipä siihen museoon noin vain marssitakaan sisään. Jono lippuluukulle oli niin pitkä, että jonotus oli käytännössä mahdoton ajatus. Jonotusalueella oli näyttöjä, joissa kerrottiin, että jonon voi ohittaa ostamalla lipun netistä. Seuraava slotti, johon lippuja olisi siellä tarjolla, olisi puoli kuudelta. Siis puolentoistan tunnin päästä. Juu ei. Että lähdetäänkö vain takaisin sinne mistä tultiinkin vai keksitäänkö jotain muuta?

Rouva oli huomannut Museumpleinillä myös pienemmän Moco-museon, jossa oli Banksyn ja Dalín näyttelyt, joten päätimme mennä sinne. Ei tietenkään yhtä aikaa, sillä poikanen oli juuri nukahtanut rattaisiin ja rattaiden kanssa kyseiseen museoon olisi ollut mahdotonta mennä. Jäin siis itse museon ulkopuolelle, kun Rouva meni museoon tytön kanssa. Sitten tehtiin vahdinvaihto, ja tyttö tuli toiselle kierrokselle minun kanssani.

Tämä museoretki oli lopulta oikein onnistunut: tyttö pääsi museoon kahdesti, ja hän esitteli minulle tohkeissaan niitä teoksia, jotka olivat olleet hänen mielestään hienoja ja opasti minua museon tiloissa. Museo oli kooltaan juuri sopiva tytölle ja rakennus itsessään oli hieno.

Kuten sanoin jo pääsiäisen automatkan jälkeen: "Kiitos kutsusta, emme ole juuri nyt tulossa". Nyt aiomme pysytellä Helsingissä, ellemme saa sitten isovanhempia meille hoitamaan lapsia niin, että voimme käydä Rouvan kanssa jossain kahdestaan.

Tampereella voin lähteä käymään lasten kanssa, sillä sinne pääsee kätevästi junalla. Ja Jyväskylässäkin voin käydä sillä ehdolla, että matka tehdään junalla.

Muut matkat saavat odottaa toistaiseksi. Tai ainakin vähintään siihen asti, että olen unohtanut, että mitään kähinöitä, kiemurteluja ja huutoja koskaan on ollutkaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuva-arvoitus: mitä puuttuu tästä kuvasta?

Vihje... ei vaan vastaus näkyy tässä kuvassa.

Kyllä! Olemme vihdoin vallanneet Rouvan kanssa makuuhuoneen takaisin itsellemme, sillä poikanen siirtyi nukkumaan kuplansa kanssa lastenhuoneen pinnasänkyyn!

Siirtymä tapahtui uskomattoman (kop kop) helposti: poikanen ei ole ollut lainkaan ihmeissään uudesta nukkumapaikasta, hän ei ole heräillyt yöllä itkemään ja aamuisin hän on herännyt ensimmäisen kerran vasta seitsemän jälkeen. Pienet huraat tälle!

Teimme kyllä kahtena ekana iltana tyhmästi, ja yritimme nukuttaa poikaa jo ennen tyttöä. Eihän siitä mitään tullut. Eilen, kolmantenta iltana, odotimme pojan kanssa sen verran, että tyttö oli jo hiljentynyt sänkyynsä, ja poika nukahti heti, kun hänet nostettiin kuplaansa. 

Pojan yösyötöthän lopetetiin tammikuussa NYC:in-matkan jälkeen. Sen jälkeen hänelle annettiin maitoa vielä, jos hän heräsi aamulla viiden jälkeen itkemään, mutta sekin palvelu loppui jo muutama kuukausi sitten, ja poika alkoi nukkua heräämättä aamuseitsemään.

Voiko tämä oikeasti olla näin helppoa?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Emiliana

Jos jotain olen kaivannut kesästä niin piknikejä puistossa! Viime kesänä puistoruokailut jäivät ymmärrettävistä syistä väliin, joten tänä kesänä on käytävä piknikeillä senkin edestä.

Tälle aikuisten piknikille tein mukaan vietnamilaiset kesärullat, joita olemme viime aikoina nauttineet useamman kerran myös ravintolasta mukaan noudettuina. Kesäisen rapeat rullat maistuvat raikkailta ja sopivat hyvin myös mukaan otettavaksi. Jos rullat söisi heti, valitsisin täytteiksi myös kalaa ja katkarapuja, mutta piknikille suosittelen tekemään vain kasvistäytteisiä rullia.

Täytteiksi sopivat hyvin esimerkiksi avokado, porkkana, kurkku, idut, rapea salaatti, omena sekä tuoreet yrtit: minttu, korianteri ja herneenversot. Kaikkiin rulliin tulee sisään myös vermiselliä eli riisinuudelia.

Katso tämä hieno video-ohje rullien kokoamiseen!

Olennainen osa kesärullia ovat dippikastikkeet, ja pidän siitä, että tarjolla on kaksi dippiä: pähkinäinen ja etikkainen. Pidän erityisen paljon juuri etikkaisesta kastikkeesta.

Pähkinädippi

  • 5 reilua rkl maapähkinävoita
  • 3 rkl vettä
  • 1 limen mehu
  • 2 tl ruokaöljyä
  • 1/4 - 1/2 punaista chiliä (maun ja tulisuuden mukaan)
  • 1 rkl ruskeaa sokeria
  • suolaa maun mukaan

Etikkainen dippi

  • 1 limen mehu
  • 2 rkl vettä
  • 2 rkl riisiviinietikkaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 rkl ruskeaa sokeria
  • 1/4 - 1/2 punaista chiliä (maun ja tulisuuden mukaan)
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl kalakastiketta (jos et pidä mausta, korvaa soijakastikkeella)

Laitoin kaikki ainekset yksinkertaisesti lasipurkkeihin ja ravistelin kastikkeet sekaisin. Jos pähkinädippi jää liian jämäkäksi, lisää siihen vielä vettä.

Rullat kannattaa pakata väljästi, sillä ne tarttuvat helposti kiinni toisiinsa ja voivat hajota, kun niitä ottaa pois rasiasta. Itsekin joudun vielä harjoittelemaan näiden rullien rullaamista useamman kerran, että saisin niistä varmasti napakoita ja kestäviä.

Paras vinkki on se, että riisipapereita ei liota läpimäriksi, vaan ne vain huuhtaisee vesihanan alla. Kun kostutetun riisipaperin laittaa tasolle täytettäväksi, kosteus pehmentää paperin juuri sen verran, että sen saa käärittyä rullalle.

Rullan repeytymisessä myös täytteillä on oma osuutensa: jos täytteissä on teräviä kulmia, ne saattavat puhkaista riisipaperin. Eräs tuttu vinkkasi, että täytteet voi kääräistä myös salaatinlehden sisään, jolloin kovemmatkaan täytteet eivät raavi riisipaperia rikki. Käytetäänpä joissain paikoissa kuulemma myös kaksinkertaista riisipaperia, jolloin rulla on kestävämpi, mutta lopputulos voi olla hieman sitkeä.

Rullien kannattaisi myös antaa kuivahtaa pinnasta ennen kuin ne pakkaa rasiaan.

Ostamme luomuna lähes kaiken, mitä voimme, ja kasvisrulliinkin saa kaikki tai lähes kaikki täytteet luomuna. Luomun valitsemme siksi, että tuotteet valmistetaan luontoa kunnioittaen, ja on ilo havaita, että luomutuotteita on saatavilla aina vain enemmän ja useammasta paikasta.

Myös ruokajuomamme olivat tällä piknikillä luomua: Adobe Gewürtztraminer Reserva -valkoviini ja Adobe Reserva Syrah/Mourvedre/Merlot -punaviini. Viinien valmistajan, Emilianan, valikoimissa on myös 1,5 litran Earth Balance -punaviinipussi, jos ei halua kanniskella lasipulloja mukanaan.

Emiliana on 100-prosenttisesti luomu- ja biodynaamisia viinejä valmistava viinitalo. Oli ilo kuulla, että vastuullisuus ohjaa heidän toimintaansa muutenkin, ja heillä on paljon sosiaalisia ohjelmia, joiden tavoitteena on tukea Emilianan työntekijöitä, heidän perheitään sekä koko ympäröivää yhteisöä.

Kuiva ja keskihapokas valkoviini sekä keskitäyteläinen ja tanniininen punaviini toimivat piknikillä erittäin hyvin.

Piknikillä ei muuten kannata edes yrittää siemailla viiniä jalallisista laseista, jotka eivät pysy epätasaisella alustalla pystyssä. Tavalliset juomalasit ovat siis oikein hyvät.

Kannamme aina mukanamme myös posliinilautaset ja lautasliinat, jotta piknikistä ei syntyisi roskaa. Talouspaperia tarvitaan tietty mukaan silti, ja likaisille astioille on hyvä varata matkaan muovipussi.

Sitten vaan dippailemaan! Hauskaa piknik-kesää myös sinulle!

Ja roskat sitten roskiin ja varovasti niiden kertakäyttö- ja pallogrillien kanssa!

 

Koska kyseessä on kaupallinen alkoholipostaus, kommentointi ja jakamismahdollisuus on poistettu käytöstä.

Lisätiedot viineistä:

Lue Emilianasta myös viiniposti.fi:ssä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhamökin istutushommat eivät ole sujuneet lainkaan suunnitellusti. Kylmät ilmat ovat estäneet tehokkaasti sekä pihakasvien istuttamisen että kasvihuoneen käyttöönoton. Mutta nyt näyttäisi vihdoin paremmalta, ja muutamana päivänä lämpötila on ollut suorastaan kesäinen!

Poikanenkin pääsi ensimmäistä kertaa mönkimään pihanurmelle. Ja maistelemaan multaa.

Puut ja pensaat kasvattavat silmujaan lämmön innoittamina kovaa vauhtia.

Raparperi puskee maasta.

Kukkiakin on jo ilmestynyt penkkeihin. Tunnistan näistä narsissin. Mitäköhän muut lienevät?

Rouvan suureksi iloksi tulppaanitkin näyttävät selvinneen, vaikka vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että metsäkauriit olisivat käyneet popsimassa niitä poskiinsa. Eräs rouva muutaman mökin päästä kertoi menettäneensä kaikki tulppaaninsa kauriille.

Koska kukkien istutushomma ei ole päässyt etenemään, Rouva on ehtinyt kitkeä koko marjapensasrivin.

Vaan voi kun voisi jo kuskata taimet täältä kotikasvihuoneelta mökille. Eikä pelkästään siksi, että kasvit täyttävät ikkunalaudat ja ison osan ruokapöytääkin.

Rouva nimittäin havaitsi kauhukseen, että hänen kallisarvoisissa taimissaan käveli jonkinlaisia punkkeja, jotka imevät kasvit kuoliaaksi. Ongelmaa ei olisi, jos kasvit olisivat ulkona.

Nyt kasveja on sitten sumutettu torjunta-aineella. Kurkun taimi oli saastunut pahiten, joten sen jouduimme heittämään kokonaan pois. Laitetaan se kasvamaan uudelleen suoraan kasvihuoneeseen.

Nyt kyllä näyttää, että menee kesäkuun puolelle ennen kuin taimet uskaltaa tuoda tänne ulkoilemaan. Ensi viikolla yölämpötilat näyttäisivät olevan vielä viiden asteen tuntumassa, joten ei viitsi ottaa riskiä, että jokin yö onkin kylmempi ja taimet paleltuvat. No, eipä siihen kesäkuuhunkaan ole kuin kymmenen päivää jäljellä.

Seuraavaksi pitäisi varmaan pystyttää uudet kasvatuslaatikot kasvihuoneen viereen odottamaan porkkanoiden ja herneiden kylvöä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Seuraava Amsterdamin ravintolavinkkini on De Kas, joka sijaitsee Frankendaelin puistossa (Kamerlingh Onneslaan 3, Amsterdam). Rouva bongasi paikan jo vuosia sitten edellisellä Amsterdamin-matkallaan, mutta ei ehtinyt silloin ravintolaan. Siispä nyt uusi yritys!

Ravintola sijaitsee vuodelta 1926 peräisin olevassa entisessä kasvihuoneessa, joka on toiminut kunnallisena taimitarhana. Rakennus oli ollut jo purku-uhan alla, kun Michelin-tähtiluokan kokki Gert Jan Hageman oli saanut pelastettua sen uuteen käyttöön ja avasi ravintolan vuonna 2001.

Ja hyvä niin, sillä paikka on ihastuttava ja ruoka herkullista!

Merkittävä osa ravintolan tarjoamista kasviksista on kasvatettu niissä osissa kasvihuonetta, jotka ovat edelleen alkuperäisessä käytössä.

Oli muuten hauskaa, miten tyttö bongasi heti kurkun kasvihuoneesta. "Mistä sen tunnistit?" kysyin. "Siinä on samanlaiset lehdet kuin kurkuntaimessa kotona!" hän vastasi. Tietysti.

Nautimme neljän lajin lounasmenun (42,50 €, ilman jälkiruokaa 32,50 €). Illalisella tarjolla on viiden ja kuuden lajin menut (52,50 € / 60 €).

Alkuun tarjoiltiin hauska tapioka-näkkäri ja tuoreet retiisit. 

Ensimmäinen varsinainen ruoka-annos oli raikas punajuuri-gazpacho.

Sen jälkeen grillattua kukkakaalia, jonka kanssa oli harissaa, kananmunan keltuainen ja tilli-curry-voikastike. Ihanaa.

Pääruoka oli kalaa, ilmeisesti kurnusimppua (gurnard), jota saimme myös tytölle pastan muodossa. Erittäin maukas valkoinen kala.

Jälkiruokana oli rautayrtillä maustettua jäätelöä ja suolakaramellia, aah.

Tyttönen sai puolestaan vaniljajäätelön mansikoilla.

Ensiluokkaista ja kaikin puolin herkullista, joten jälleen kerran lämpimät suositukset!

Jos ilma on yhtä kaunis kuin meillä sattui olemaan, ravintolan puutarhassa ja sen viereisessä puistossa on kiva kävellä. Lapsi ilahtui myös, kun hän pääsi kiipeilemään viereiseen leikkipuistoon.

Seuraavassa Amsterdam-jutussani kerron, miten kävi museoretkellemme.

 

Edelliset Amsterdam-postaukseni:

Share

Pages