Ladataan...
Isyyspakkaus

Lukijani pyysi minua kertomaan lisää isosiskon ja pikkuveljen yhteisistä leikeistä ja siitä, millaiset välit 5- ja 1-vuotiailla on.

Ja loistavastihan he toimeen tulevat.

Pikkuveli on siskolle maailman rakkain halinalle, joka on hänen vierellään ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla ja jonka näkeminen saa siskon aina hymyilemään. Isosisko on hyvin huolehtivainen ja suojeleva, vaikka toisinaan hän vähän saattaakin härnätä pikkuveljeä.

Isosisko on pikkuveljen suurin esikuva ja pikkuveli hänen suurin faninsa. Kun sisko touhuaa omia touhujaan, pikkuveli seuraa siskoaan kaikkialle, tarkkailee tätä ja matkii hänen tekemisiään ja eleitään.

Olen joskus kuullut, että jos perheeseen otetaan kaksi koiranpentua eri aikoihin, ensimmäinen koira leimautuu omistajiin mutta toinen vanhempaan koiraan. Välillä tuntuu, että tämä pätee myös ihmislapsiin.

Kun sisko tekee piruetteja eteisessä, pikkuveli pyörii matolla akselinsa ympäri. Kun sisko heittelee kärrynpyöriä, pikkuveli tekee kuperkeikkoja. Kun sisko huudahtelee, pikkuveli matkii. Kun sisko hassuttelee ruokapöydässä (esimerkiksi syö ilman haarukkaa suoraan lautaselta), pikkuveli toistaa eleet tarkasti ja nauraa päälle.

Arkiaamuisin he heräävät yhtä aikaa. Sisko ei monesti malttaisi tehdä omia hommiaan vaan haluaisi leikkiä veljen kanssa. Kun sisko lähtee päiväkotiin, veli jää ovelle vilkuttamaan.

Viikonloppuaamuisin he asettuvat vierekkäin sohvalle katsomaan Pikku Kakkosta.

Iltapäivällä alkaa usein yhteinen piilohippa: sisko juoksee karkuun ja ilmestyy kulman takaa sanoen "kukkuu" tai "böö". Pikkuveli nauraa katketakseen, sanoo itsekin "kukkuu" tai "böö" ja juoksee karkuun.

Toisinaan heidät voi nähdä kokoamassa yhdessä Duploja, ja jos sisko leikkii omia leikkejään barbeilla tai poneilla, veli katselee sitä kyllä aivan varmasti vieressä ja saa välillä koskeakin leluihin. Sisko seuraa hyvin tarkasti sitä, että ne eivät mene veljen suuhun.

Piirtämistä he rakastavat molemmat. Sisko piirtää paljon, ja varmasti juuri siksi myös pikkuveli piirtää mielellään. He saattavat istua pöydän ääressä tunninkin omien kyniensä ja paperiensa kanssa. Välillä pikkuveli yrittää kurotella siskonsa tusseja kohti, mutta hänet ohjataan takaisin omien puukyniensä ja vahaliitujensa pariin.

Pikkuveli halii mielellään ja antaa siskolle spontaanisti suukkoja. Myös sisko pitää pikkuveljeä yhä maailman söpöimpänä asiana ja on ylpeä siitä, että saa olla isosisko.

On upeaa saada seurata, miten näiden kahden pienen ihmisen suhde kasvaa ja syvenee. Kaikkein eniten toivon sitä, että he säilyisivät aina läheisinä toisilleen. Kuin ystävät mutta vieläkin enemmän.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yllätin tytön sunnuntaina kertomalla, että menemme välipalan jälkeen iltapäivällä Lintsille. "Jooooo!"

Syitä siihen oli oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin Linnanmäen legendaarinen Vekkula on nykyisessä muodossaan avoinna nyt viimeistä kautta, ja halusin käydä siellä vielä kerran. Lisäksi Lintsillä on meneillään jokasyksyiset valokarnevaalit, jotka avautuivat tällä viikolla.

Vekkula on rakennettu Lintsille jo vuonna 1961, ja vaikka sitä onkin uusittu vuosien varrella, nyt Linnanmäki suunnittelee laitteeseen isompaa uudeleenrakennusta. Yleisö voi äänestää, mitä elementtejä uuteen Vekkulaan tulee, ja itse ainakin toivoisin, että Vekkulasta löytyisi jatkossakin vino huone, psykedeelinen tunneli, pyörivä tynnyri, liikkuvat portaat ja liukumäki.

Varsinkin liikkuvat portaat ovat aina olleet suosikkini, vaikka joskus lapsena taisin kömpelönä vähän kompuroida niissä ja sen jälkeen ehkä vähän pelätä niitä.

Tällä kertaa emme ottaneet tytön kanssa rannekkeita, mutta emme tyytyneet myöskään ilmaisiin laitteisiin. Lupasin, että voimme käydä kertalipuilla neljässä laitteessa. Yhteen ajeluun olin säästänyt liput edelliseltä Lintsi-retkeltä, ja kolmeen laitekäyntiin ostin lippupaketin.

Tytölle oli iloinen yllätys, että hän pääsikin Linnunrata Extraan. Minulla oli jotenkin kuva, että pituusraja olisi 120 cm, mutta se olikin vain 100 cm. Laite on vesitornin sisällä kulkeva vuoristorata, jossa pidetään päässä virtuaalitodellisuuslaseja. Samalla, kun vuoristoradan vaunu kulkee radalla, laseista näkyvässä elokuvassa lennetään avaruudessa. Laite avattiin jo viime vuonna, mutta siellä ei ollut tullut käytyä. Se oli tytöstäkin todella hauska, mutta kovin lyhyt. Ehkä sitten joskus rannekkeen kanssa useamman kerran.

Tyttö olisi oikeastaan halunnut Linnunradan jälkeen Hypyttimeen, mutta se sattui olemaan juuri eilen epäkunnossa. Päädyimmekin hampurilaiselle viereiseen Funky Burgeriin. Purilaisesta riitti hyvin kahdelle pieneksi välipalaksi.

Päätimme käyttää viimeiset laitelippumme vauhdikkaisiin laitteisiin, ja valitsimme Pikajuna-vuoristoradan sekä Lohikäärmeen, joka pyörii vaakatasossa kovaa vauhtia ensin eteen ja sitten taakse.

Hauska oli tämä iltapäivä ja ilta, ja värivaloin valaistut laitteet ja puut hienon näköisiä!

Vaan kyllä mietin taas, että pääsisipä tyttö jo ensi vuonna niihin laitteisiin, joihin raja on 120 cm. Aivan kuten Särkänniemessä myös Lintsillä pienimpien lasten laitteet alkaa olla jo nähty, ja sopivan vauhdikkaita, alle 120-senttisille tarkoitettuja laitteita on melko vähän. Ei hän taida vielä aivan niin pitkä kuitenkaan olla vielä ensi keväänä.

Mutta eikös lapset mitata Lintsillä kengät jalassa..?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuluneena viikkona on ihmetelty paitsi sateen määrää myös siirtolapuutarhamme leikkikentälle kasvanutta järveä.

Leikkikentän molemmat sadevesikaivot ovat nimittäin joko tukossa tai muuten vain täynnä (?), ja kaupunki ehtii kuulemma käydä auttamassa tulvan kanssa vasta alkavan viikon loppupuolella.

Toivotaan, että sateet eivät jatku enää yhtä rankkoina kuin viime päivinä. Ei meidän omalla mökillämme hätää ole, mutta muutama piha, jotka ovat leikkikentän tasoa alempana ovat jo veden vallassa niin, että vesi uhkaa jopa rakennuksia.

Tilanteesta onkin ehditty jo heittää vitsiä, että meillä on nyt oma vesipuisto, ja sen viereisiin mökkeihin voi soutaa perille.

Omassa pihassamme vettä oli vain polulla, ja kaivoin laattojen viereen ojan, joka valuttaa vettä pihasta pois.

Mutta voi mitä mutaliejua tämä sisäänkäynti nyt on. Ilman kumisaappaita pihaan ei ole asiaa. Jännä nähdä onko käytävä yhtään kuivunut, kun käyn taas pihassa alkavalla viikolla.

Vesi kyllä virtaa, jos oja on auki, joten täytyypä harkita jonkin salaojaputken vetämistä vastaisen varalle.

Vedestä ei ole juuri nyt muuta haittaa, mutta en pääse tyhjentämään vielä vesiputkistoa, sillä sen tyhjennyssulku on toisaiseksi veden alla. Toivotaan, että lähipäivinä on jo kuivempaa, vesi alkaa imeytyä maahan eikä vielä hetkeen tule yöpakkasia.

Nyt ainakin näyttää vähän paremmalta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme vihdoin saaneet liki seitsemän vuotta sitten alkaneen remonttimme päätökseen.

Sen viimeinen vaihe oli olohuoneen seinän ja listojen maalaaminen, joka jäi tekemättä putki- ja keittiöremontin yhteydessä ja johon oli kovin vaikea tarttua myöhemmin. Todella vaikea. Nyt olemme kuitenkin hyvästelleet olohuoneemme punaisen seinän...

ja toivottaneet tervetulleeksi uuden sinisen seinän.

Tarkemmin sanottuna sävy on Aalto (H440) Tikkurilan Tunne Väri -värikartassa.

Rouva oli jo pitkään kyllästynyt punaiseen seinään. Sävy oli sinänsä kaunis ja pidimme siitä kovasti silloin, kun väri valittiin, mutta väri ehti olla seinässä jo liki 15 vuotta. Nyt halusimme tilalle jotain raikkaampaa ja rauhallisempaa. Tavoitteena oli löytää jokin vihertävän siniharmaa sävy.

Luulen, että seinä olisi tullut maalattua jo aiemmin, ellei pianomme olisi sijainnut juuri tällä seinustalla. Se on nimittäin niin painava, ettei uskoisikaan, ja pianon siirtäminen vaatii paitsi melkoisen ponnistuksen myös jotain, jonka päälle se nostetaan. Sen pyörät nimittäin jättäisivät lattiaan todella pahat jäljet. Ja niin kuin arvata saattaa, kun johonkin tekemättömään asiaan on vaikea tarttua, helpompi on vain antaa sen olla.

Toinen tekemätön homma oli listojen, oven karmien ja pylväiden puuosien maalaaminen. Maalasimme kaikissa muissa huoneissa nämä puuosat remontin yhteydessä, mutta olohuone jäi tekemättä, sillä kaikki tavaramme oli pakattu silloin juuri olohuoneeseen. Ajattelimme maalata ne sitten samalla, kun maalaamme seinän.

Ja nyt heti kuusi vuotta myöhemmin saimme homman hoidettua!

Värin valinta on vaan aina yhtä haastavaa, mutta hieman helpommaksi sen tekevät Tikkurilan A4-kokoiset värimallit, joita voi tilata Tikkurilalta.

Tilasimme värikartan sävyt Vesiputous (F436) Akvarelli (Y441) Spa (X442) Aalto (H440) Capri (Y370) ja Mentoli (J442) ja katselimme niitä olohuoneemme seinällä muutaman päivän ennen kuin teimme lopullisen valinnan.

Kaksi sävyä vaikutti liian vaaleilta, yksi liian vaaleansiniseltä ja yksi liian pastellinvihreältä. Arvoimme hetkisen siniharmaan Aallon ja vihertävämmän Mentolin välillä ja päädyimme Aaltoon.

Ennen maalaamista piano siirtäminen oli kuitenkin saatava ratkaistua jotenkin. Rouva bongasi eräällä lenkillään roskalavan, johon oli viety jonkin taloyhtiön remonttijätettä ja muun muassa isoja vanerilevyjä. Löysinkin lavalta sopivat vanerilevyt, joiden päällä sain rullattua pianon irti seinästä.

Ennen maalausta hoitamatta oli kuitenkin vielä yksi asia. Tein nimittäin keittiöremontin yhteydessä seinään nyrkin kokoisen reiän, kun asensin seinän toiselle puolelle pistorasioiden kojerasioita ja pamautin hieman liian kovaa taltalla ja vasaralla. Reikä on ollut seinässä sen kuusi vuotta, mutta eihän sitä pianon takaa nähnyt.

Sain nyt testattavaksi Tikkurilan uutta Hole-in-1-paikkauskittiä, jolla paikkasin kolon. Pienemmät kolot täyttyivät sillä hyvin, tosin nekin vaativat kaksi käsittelyä, mutta tämä isompi reikä alkoi olla jo niin iso, että syvän kolon täyttämiseen olisi kuitenkin sopinut paremmin aiemmin käyttämäni Presto karkeatasoite, ja pinnan olisi voinut silottaa sitten esimerkiksi tällä tuotteella. Hole-in-1 kuivui tässä isossa kolossa useita päiviä ja vaati useamman käsittelyn.

Pesin vanhan maalipinnan pesuaineella, irrotin pistorasiat ja teippasin ne umpeen.

Vedin maalarinteipit myös nurkkiin, oven karmeihin ja katon rajaan.

Maalasin seinän kaksi kertaa Tikkurila Varma -pohjamaalilla, joka oli myös sävytetty siniseksi, ja yhteen kertaan Tikkurila Harmony -pintamaalilla. Olemme maalanneet Harmonylla kaikki muutkin seinämme, joten tuote oli tuttu ja hyväksi havaittu.

Maalaaminen oli kahden illan homma. Yhden seinän maalaamiseen ei kauaa mene, mutta maalipinnan kuivuminen päällemaalattavaksi vie muutaman tunnin.

Teipit muuten kannattaa repiä pois, kun maali on vielä märkää. Jos maalin antaa kuivua, teipin irrottaminen saattaa repiä maalipinnan reunan epätasaiseksi. 

Oli muuten hauska havaita, miten hyvin maalin väri pysyy muuttumattona vuosienkin ajan. Päätimme nimittäin luopua olohuoneen seinällä olleista lehtitelineistä, joita emme koskaan oikein tottuneet käyttämään. Poistin telineet, tasoitin niistä jääneet kolot ja maalasin tasoitetut kohdat samalla sävyllä kuin muunkin seinän.

Vaikka seinä on maalattu alun perin vuonna 2003, siitä ei käytännössä huomaa, että maalipintaa on paikattu nyt 14 vuotta myöhemmin. Käytin siihen maalia, jota olin säästänyt pienessä purnukassa edellisestä remontistamme, ja sekin oli säilynyt aivan käyttökelpoisena lähes seitsemän vuotta. Sävy on muuten Maalarinvalkoinen, joka oli vanhalla värikoodijärjestelmällä F157. Uudessa koodauksessa se näyttäisi olevan G497.

Seinien maalaamisen jälkeen jäljellä olivat vielä puuosat, ja käytin muutaman illan niiden maalaamiseen. Edellisen kerran maalasin kaikki puuosat Tikkurilan Maalarin valkolakalla, mutta Tikkurilalta suositeltiin, että käyttäisin nyt hajutonta ja vesiohenteista Tikkurila Helmi -kalustemaalia.

Valitsin puolihimmeän maalin, joka sävytettiin sävyllä Paperi (F497), kuten muissakin huoneissa. Helmi kellastuu vähemmän kuin Maalarin valkolakka, joten nähtäväksi jää, miten iso ero olohuoneen ja muiden huoneiden puuosien välille muodostuu. Olohuoneen ovet kun on nyt maalattu eri maalilla kuin oven karmit.

Aivan viimeinen ratkaistava asia oli, laitammako tauluja seinälle, mitä tauluja ne olisivat ja mihin kohtiin ne sijoitettaisiin. Aiemmin emme ole kiinnittäneet tauluja seinälle lainkaan, vaan ne ovat saaneet nojata vapaasti seinään. Mallailimme useita vaihtoehtoja ja päädyimme vihdoin siihen, että seinälle pianon päälle päätyy vain kaksi taulua.

Kolmas kehys nojaa seinää vasten. Se on tarkoitettu piirroskehykseksi, johon voi vaihtaa kuvaa sen mukaan, mikä on ajankohtaista.

Hetkinen kesti, että silmä alkoi tottua siniseen seinään, mutta nyt se alkaa näyttää jo kotoisalta. Aivan kuin huone olisi myös isompi ja valoisampi.

Nyt täytyy sanoa, että olen hyvin tyytyväinen sekä lopputulokseen että siihen, että tämä homma on vihdoin tehty! 

 

Paikkauskitti, maalit ja värimallit saatu Tikkurilalta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Näyttää käyneen niin, että tyttömme lempiruoka on sushi. Jos vihjailemme ulkona syömisestä, hän jo kiljahtaa: "Mennään sushille!"

Näin kävi myös taannoisella Tampereen-teatterimatkallamme. Tyttönen ilmoitti niin päättäväisesti haluavansa sushia, että minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin selvittää, mistä sitä kannattaa Tampereella etsiä.

Tekstasin junasta luotettavimmalle tuntemalleni Tampereen ravintola-asiantuntijalle, Emmi Nuorgamille, ja tiedustelin, mikän on Tampereen paras sushimesta. Vastaus tuli lähes välittömästi: Maka Sushi (Näsilinnankatu 30). Ravintola oli myös hyvin kätevästi vain muutaman korttelin päässä teatterista, johon olimme menossa, joten valinta oli helposti tehty.

Olin päättänyt jo etukäteen, että nyt voisimme maistaa jotain muutakin kuin pelkkää sushia. Aloittelimme siis Edamame-pavuilla ja lohi-sashimilla. Tyttö rakastaa sashimia, ja hän olisikin syönyt koko annoksen yksin, ellen olisi vaatinut itsekin saada palasta.

Japanin-ruokapostauksestani asti olen haaveillut myös mustekalapullista, joita maistoin Tokiossa, ja ilahduin kovasti, kun näitä Takoyaki-pullia oli listalla. Tyttönen maistoi vähän, mutta ei arvostanut annosta yhtä paljon kuin minä.

Katkarapu-gyoza-nyytit maistuivat hänelle paremmin, ja pidin niistä kovasti itsekin. Ne ovat siis paistettuja taikinanyyttejä, joissa on katkaraputäyte.

Myönnän, että tällä lounaalla homma lähti vähän tebukurosta, ja ruokaa tuli tilattua sen verran, että sillä olisi ruokkinut kolmannenkin. Kun sushilajtelmamme tuli näiden alkupalojen jälkeen, tyttö jaksoi syödä vain kaksi palaa. Mutta eipä jäänyt nälkä. Ja kaikki tuli kyllä syötyä!

Kaikki oli todella hyvää, joten kiitos Emmille suosituksesta, ja voin lämpimästi välittää nämä suositukset eteenpäin kaikille Tampereella sushia ja muita Japanin-herkkuja kaipaaville! Nam!

Share

Pages