Ladataan...
Isyyspakkaus

Kiusoittelin teitä pari viikkoa sitten kuvalla tästä Gastronaatti II:n jouluporkkanakakusta. Nyt kerron myös, miten se tehdään.

Kakku on siten nerokas, että sen tekemiseen ei tarvita mitään laitteita, ja sen voi todella tehdä vaikka kaikki muut olisivat jo nukkumassa. Todella hiljainen porkkanakakku!

Teimme Rouvan kanssa myös videon, josta näet, miten yksinkertaista tämän jouluisen kakun tekeminen onkaan.

Hiljainen jouluporkkanakakku

Ainekset

  • 200 g voita (plus nokare voita voiteluun)
  • 2 dl täysruokosokeria tai muuta tummaa sokeria
  • 3½ dl tavallisella porkkanaraasteterällä raastettua porkkanaa (2 isohkoa porkkanaa)
  • 2 kananmunaa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl kanelia
  • ½ tl jauhettua neilikkaa
  • ½ tl jauhettua inkivääriä
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä

Kuorrute:

  • 1 prk mascarponejuustoa (noin 250 g)
  • 3 rkl tomusokeria
  • ¼ dl rouhittuja pistaasipähkinöitä

Valmistaminen

  1. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjan ja reunojen väliin. Voitele paperi ja vuoan reunat.
  2. Sulata voi. Sekoita voisula, sokeri, porkkanaraaste, kananmunat, leivinjauhe, kaneli, neilikka ja inkivääri ja sekoita voimakkaasti. Lisää jauhot ja rouhitut pähkinät ja sekoita nopeasti.
  3. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes kakku irtoaa hieman vuoan reunoista. Anna jäähtyä hetki, avaa sitten vuoka varovasti ja nosta kakku jäähtymään ritilän päälle.
  4. Tee lopuksi kuorrute: Sekoita mascarpone ja tomusokeri kulhossa. Levitä seos jäähtyneen kakun päälle rennosti.

Kuten Rouvakin kirjassa kertoo, hän on mascarponeihmisiä, ja itse pidän tymäkämmistä ja makeammista juustokuorrutteista. Mutta kuten arvaat, eipä tätä kakkua muruakaan ole syömättä jäänyt!

 

Resepti löytyy myös Gastonaatti II - Kuinka rakastua ruoanlaittoon -kirjasta. Tilaa kirja itsellesi tai joululahjaksi No Tofu Publishingin verkokkaupasta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja sitten huomasin jälleen olevani lounaalla Kampin keskuksessa. Kun taivaalta tuli räntää ja lounaalle oltiin muutenkin menossa hieman liian myöhään, Kampin Korttelin Beijing8 oli helppo valinta ja onneksi oikein mainio sellainen.

Kampin Beijing8 on ruotsalaisketjun ensimmäinen dumpling-ravintola Suomessa. Höyrytetyt taikinanyytit ovat melkoista pikaruokaa, ja vaikka edellämme oli useita asiakkaita, emme joutuneet odottamaan annostamme pitkään.

Valitsin 12 dumplingin lounassetin (11,90 €), johon kuului myös nuudelisalaatti ja dippikastike.

Tilasin lisukkeeksi myös höyrytettyä parsakaalia.

Dumplingit olivat hyvin maukkaita, ja myös lapsi söi niitä useamman suullisen. Parhaiten hänelle maistuivat nuudelit, mutta maistoi hän parsakaaliakin. Osassa dumplingeista oli hivene liikaa chiliä lapsen makuun, joten kannattaa tsekata tilausta tehdessä, mitä annos sisältää, jos mukana on pieniä ihmisiä.

Oikein hyvä ja maukas setti pikaiseksi lounaaksi, ja nuudelien ja parsakaalin kanssa syömistä oli riittävästi. Syöttötuolinkin bongasin, mutta väljässä ravintolassa oli hyvin tilaa pöytien välissä ja pöydät olivat niin matalat, että lapsi yletti hyvin syömään ihan omissa rattaissaan istuen. 

Kävisin toisenkin kerran.

 

 

Lisää lounassuosituksia kaupungilta:

Fisken på Disken

Onda Siltanen

Gastro Café Kallio

Hoku

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä vuonna, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä, itsenäisyyspäivän juhlinnassa tuntuu olevan mukana enemmän iloa kuin hartautta.

Helsingin kauppatorille on pystytetty hieno sadan Suomen lipun lipputankometsä.

Kaupunki kylpee sinivalkoisessa juhlavalaistuksessa, ja kiva sää houkutteli tuhansittain ihmisiä itsenäisyyspäivän kävelylle.

Tuomaanmarkkinat ovat käynnissä Senaatintorilla.

Myös Helsingin tuomokirkko on valaistu monen muun merkkirakennuksen tavoin sinivalkoiseksi.

Presidentin linna odotti vielä alkuillasta vieraiden saapumista.

"Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden."

Hauskaa itsenäisyyspäivää kaikille, ja onnea 100-vuotiaalle!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jopas tuli kulttuuria yhdelle viikolle, kun kävin peräkkäisinä päivinä sekä Taikahuilu-oopperassa että Oopperan ja baletin vauvojen taidetuokiossa! Jälkimmäisessä en sentään yksin, vaan mukana oli myös iloinen taapero.

Vauvojen taidetuokiot ovat Oopperatalon järjestämiä maksuttomia, puolen tunnin mittaisia musiikkileikkihetkiä, joissa soitetaan, lauletaan ja tanssitaan. Tänä syksynä taidetuokioiden teema on ollut Kesäyön unelma, joka on ollut balettina myös Kansallisbaletin ohjelmistossa.

Mukana taidetuokiossa oli neljä muusikkoa, jotka soittivat ja laulattivat osallistujia. Musiikki oli Felix Mendehlssonin Kesäyön unelmasta, ja vauvat pääsivät myös tanssimaan ja soittamaan musiikin mukana.

Oma taaperoni oli kovin innoissaan esityksestä. Hän osallistui taidetuokioon nyt toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla, Rouvan kanssa, hän oli kuulemma keskittynyt ihan muihin asioihin, mutta nyt hän jaksoi keskittyä myös kuuntelemaan ja osallistumaan.

Keijujen kuningatar, Titania, (Camilla Rajalin) kävi tanssimassa Keijukuningattaren tanssin, ja kuulimme myös Mendehlssonin häämarssina tunnetun Hovimarssin, jonka tahdissa marssimme takaisin hovitelttaamme.

Esityksen jälkeen lapsi oli valtavan innoissaan teltan pehmoeläimistä, joiden päällä oli kiva makoilla.

Oli todella kiva musiikkituokio, ja voin lämpimästi suositella taidetuokioita kaikille vauvoille! Oma poikamme onkin sitten nyt jo liian vanha osallistumaan vauvojen taidetuokioon, sillä ne on tarkoitettu 18 kuukauden ikään saakka, ja se tuli täyteen juuri viime viikolla.

Mutta sitten voimme mennä Taaperoiden taidetuokioon, jossa kevään teemana on Rossinin Tuhkimo-ooppera!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä, meilläkin on sellainen, tämän joulun hittikoriste: tonttuovi. Olen nähnyt somessa toinen toistaan hienompia tonttuovia, joten tuossa eräänä päivänä askartelimme myös tytön kanssa sellaisen.

Ovi on tehty paksusta pahvista, leikattu katkoteräveitsellä ja maalattu. Karmeissa on valkoista askartelumaalia ja oven maalasin samalla siniharmaalla seinämaalilla kuin olohuoneen seinän. Kranssissa on vihreää piipunrassia ja punavalkoista lankaa, ja se on ripustettu katkaistuun kauluspaitaneulaan. (Siis sellaiseen, joilla paidat on usein neulattu kiinni myyntipakkaukseen.) Ovenkahva on puolestaan taivutettu ja katkaistu messinkinaula.

Oven mitat ja malli on otettu Meillä kotonan tonttuovesta, mutta jätin käytännön syistä portaat ja pienet lahjapaketit tekemättä. Ne eivät olisi varmasti pitkään olleet paikoillaan. Olin itse asiassa aika varma, että tämäkin ovi tai vähintään sen kranssi lähtisivät pian kävelemään, mutta poika kävi vain kerran katsomassa tarkemmin, mikä kranssi on, ja laittoi sen takaisin paikalleen.

Tyttö kyllä ihmetteli koko konseptia.

"Siis mikä ihmeen tonttuovi?"

"Miten niin tonttu kulkee siitä? Eihän tontut ole noin pieniä!"

"Siis miten se ovi aukeaa? Eihän se edes aukea. Kulkeeko se tonttu sen oven läpi sitten?"

Sitten hän taisi kuitenkin päästä näiden suurten kysymysten yli, ja ovi on nyt kaikkien mielestä oikein hauska.

Ja yhdessä tekeminen oli tietysti kivaa!

Vielä ehtii jouluksi!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä talvena jatkan taas tutkimusmatkaani oopperan maailmassa. Kävin tällä viikolla katsomassa Kansallisoopperassa Berliinin Komische Operin tuotannon Taikahuilusta, ja myöhemmin luvassa on vielä kaksi muuta oopperaa.

Kuten aiemmin kerroin, ooppera ei ole minulle kovin tuttu taidemuoto, mutta olen yksinkertaisesti päättänyt tutustua siihen. Olin viime keväänä hyvin vaikuttunut Kansallisoopperan Jevgeni Oneginista, ja uskaltauduin kirjoittamaan siiloin oopperasta ensimmäisen kerran myös blogiini. Nyt tartun aiheeseen jo mielelläni, ja Taikahuilulla on hyvä aloittaa tämä seuraava oopperaputki.

Olen nähnyt W. A. Mozartin säveltämän Taikahuilun jo kolmesti aiemmin. Olen myös itse laulanut joskus laulutunneilla sekä Papagenon aarioita että ensembleja, ja Yön kuningattaren aaria ("Der Hölle Rache") on yksi maailman tunnetuimmeista oopperahiteistä.

Olin oikeastaan jo aiemmin päättänyt, että nyt kävisin tutustumassa aivan muihin oopperoihin, mutta sitten tämä Suzanne Andraden ja Barrie Koskyn ohjaama versio alkoi kuitenkin kiinnostaa. Rouva kävi katsomassa saman sovituksen jo viime vuonna, ja lopulta päätin hankkia liput siihen itsekin, kun se palasi takaisin ohjelmistoon marraskuussa.

Syy, miksi halusin nähdä juuri tämän produktion on, että oopperan lavastus ja puvustus on laitettu tässä versiossa täysin ennen näkemättömällä tavalla uusiksi. Esityksessä yksi pääosista onkin oopperan lavalle projisoitavalla Paul Barrittin tuottamalla animaatiovideolla, eikä muita lavasteita käytetä lainkaan. Laulajat ilmestyvät lavalle seinässä olevista luukuista, ja animaatio luo heille ympäristön ja jopa osan rooliasuista.

Näistä yksi näyttävimmistä on jättiläishämähäkiksi muutettu murhanhimoinen Yön kuningatar (yllä), joka heittelee kuuluisan aariansa aikana digitaalisia veitsiä jalkojensa välissä pujottelevaa tytärtään kohti.

Animaatio on muutenkin hauskalla tavalla vuorovaikutuksessa laulajien kanssa. Papagenolla on animoitu lemmikkikissa, jota hän aika ajoin silittelee. Yksi kolmesta naisesta tupruttelee savuketta, ja savurenkaat leijailevat videolla. Sarastron koneet ja laitteet pyörivät, syöksevät tulta ja pistävät jättimäisillä injektioruiskuilla koeteltavana olevia Taminoa ja Paminaa.

Visuaalinen tyyli ja hahmojen rooliasut on lainattu 1920-luvun mykkäelokuvista, ja myös kaikki dialogi on muutettu mykkäelokuvista tutuksi tekstitykseksi. Dialogin aikana soi Mozartin c-molli- ja d-molli-Fantasiat pianolla soitettuina.

Näyttämökuvia on kymmenittäin, ja ne ovat toinen toistaan kauniimpia ja kekseliäämpiä. 

Näkemässäni esityksessä Paminan roolissa nähtiin Iida Antola, Taminona Jussi Myllys ja Yön kuningattarena Aleksandra Olczyk. Papagenona hassutteli Ville Rusanen, ja Sarastron jyhkeän bassoroolin teki Koit Soasepp.

Olczykin kolmiviivainen f irtosi kepeästi ja puhtaasti ja sai odotetusti suurimmat aplodit. Hienoja olivat muutkin roolisuoritukset.

Esitys oli suomeksi, mutta tekstitys oli silti tarpeen, sillä varsinkin korkeiden sopraanoaarioiden ja ensemblejen sanoista on hivenen vaikea saada selvää. 

Esitys oli kokonaisuutena niin häkellyttävän hieno ja yhä uudelleen katsojansa yllättävä, että voin täysin varauksetta suositella sitä kaikille, vaikka Taikahuilu olisi muuten jo moneen kertaan nähty!

Seuraavana vuorossa on Puccinin Madama Butterfly ja Verdin La Traviata. En malta odottaa!

 

Kuvat: Heikki Tuuli, Suomen kansallisooppera.

Lippu esitykseen saatu Kansallisoopperalta. 

Share