Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos kävit eilen somessa, et voinut olla huomaamatta hashtagia #pinghelsinki. Kyseessä oli nyt kolmatta kertaa järjestetty sisältö- ja vaikuttajamarkkinoinnin bisnesfestivaali, jonka kohdeyleisöä olivat sekä me sisällöntuottajat (#contentguru) että yritykset, jotka ostavat sisältöjä (#businesshippie).

Itsekin ilahdutin perhettäni viettämällä ensimmäisen isyysvapaapäiväni festivaaleilla.

Osallistuin tapahtumaan ensimmäistä kertaa enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Lähdin kuitenkin avoimin mielin katsomaan, mistä on kyse, ja sovin jopa pari tapaamista kaupallisista yhteistöistä kiinnostuneiden tahojen kanssa. Kaiken kaikkiaan osallistujia taisi olla kuutisensataa, joista sisällöntuottajia n. 250.

Tällä kertaa tapahtuma oli hyvin helposti saavutettavissa, tarkemmin sanottuna Jätkäsaaren Clarion-hotellissa.

Ja kylläpä oli hauska päivä ja ilta! Alun perin en ollut ajatellut edes tehdä koko tapahtumasta postausta, mutta sitten alkoi tuntua, että minun on sekä taltioitava blogipostukseen se hyvä fiilis, mikä eilisestä jäi, että kiittettävä kaikkia tapahtuman järjestäjiä ja muita osallistujia tämän fiiliksen mahdollistamisesta!

Enkä todellakaan ollut kuvauskeikalla, kuten kuvista näkyy. 

Keynote-puheenvuoroista erityisesti sisältömarkkinointiguru Ann Handleyn esitys oli inspiroiva, ja hän oli puhujana erinomainen. Youtube-tähti Casey Neistat (7 miljoonaa tilaajaa) oli itselleni aiemmin tuntematon suuruus, mutta tubettajille hänen tapaamisena oli varmasti iso juttu.

Iltapäivällä, keynote-puheiden välissä, porukka jakautui useampiin huoneisiin kuuntelemaan keskusteluja ja puheita itseään kiinnostavista teemoista.

Itse kävin kuuntelemassa Satu Rämön emännöimän erittäin mielenkiintoisen paneelikeskustelun, jossa aiheena oli oman työn hinnoittelu ja sen vaikeus.

Toinen sessio sen jälkeen käsitteli virtuaalitodellisuutta sisällöntuotannossa, ja siinä kolmen yrityksen edustajat kertoivat omista virtuaalitodellisuusratkaisuistaan, ja lopputuloksena todettiin, että teknologia on nyt olemassa, vielä tarvittaisiin se sisältö.

Parasta antia olivat kuitenkin ne kaikki muut ihmiset siellä. Oli hauska tavata sekä järjetön määrä tuttuja ja puolituttuja tyyppejä, joista osan oli tavannut aiemmin vain virtuaalisesti, että aiemmin tuntemattomiakin ihmisiä. Vaikka monien bloggaajien kanssa tavataankin toisinaan, harvoin tulee oikeasti keskusteltua niin paljon ja niin syvällisesti vain bloggaamisesta ja bloggaamisen kaupallisesta puolesta. Oli mielenkiintoista kuulla toisten bloggaajien lukijamääristä, sivulatausmääristä ja kaupallisista yhteistöistä.

Ja tietysti ihan siitä muustakin sisällöntuotannosta. Olen nimittäin ollut varovaisen kiinnostunut sekä videoiden että podcastien tekemisestä, mutta niiden tuottaminen on kuitenkin jäänyt ajanpuutteen lisäksi myös idean putteeseen. Että mitä sitten muka sanoisi ja ketä se kiinnostaisi. Jatkan edelleen asian harkintaa.

Ja kyllähän siellä tietty syötiinkin. Clarionin ravintolassa tarjottu lounas ja illallinen olivat todella erinomaiset, ja jälkiruokabuffet'ssa olisin tarvinnut tarjottimen herkuilleni.

Iltabileet jatkuivat yöhön asti. Lähdin kotiin yhdeltä.

Yksi tapahtumasta hyötynyt taho oli varmasti Clarion. Sumuisen aamun jälkeen tuli aurinkoinen iltapäivä ja ilta, ja kuvat hotellin 16. kerroksen Sky Roomista täyttivät sosiaalisen median. Hotellissa yöpyneet vieraat näyttivät jakaneen hyvän määrän videoita ja kuvia myös aamu-uinneiltaan hotellin kattokerroksen uima-altaalla.

Kiitos siis vielä kerran järjestäjille kutsusta ja upeista järjestelyistä, ja toiset kiitokset kaikille, joiden kanssa ehdin eilen jutella! Oli tosi hauskaa! Ja jäi jotenkin poikkeuksellisen hyvä fiilis kaikesta! Ensi vuonna toivottavasti uudelleen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kerroin töissä useille kollegoilleni ja bisneskumppaneilleni, että jään koko toukokuuksi isyysvapaalle. Sain vastaukseksi useita onnitteluja.

Niin... vauvahan täyttää siis pian jo vuoden, selitin.

Meillä Suomessa isät saavat yhdeksän viikkoa isyysvapaata, mutta vain kolme viikkoa saa pitää heti, kun lapsi on syntynyt. Loput kuusi viikkoa voi pitää vasta sen jälkeen, kun äidin vanhempainarahakausi on päättynyt eli lapsi on noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Tai siis voi isäkin jäädä jo aiemmin lapsen kanssa kotiin ja saada vanhempainrahaa, jos äiti palaakin töihin aiemmin.

Niin, ei vaimoni siis vielä töihin mennyt. Hän on kotona lapsen kanssa, eli saamme yhteistä vapaata. Tai oikeastaan hän on tavallaan tällä hetkellä kesälomalla, jonka hän pitää nyt ennen kuin aloittaa hoitovapaansa. Äh... tämä taitaa kuulostaa vähän monimutkaiselta.

Sanotaan nyt vaan, että minulla on kuusi viikkoa pitämättömiä isyysvapaita, ja ne pitää pitää siihen mennessä, kun lapsi on kaksivuotias.

Nyt olen siis itse kuukauden kotona perheen kanssa, sitten tulen kuukaudeksi töihin, sitten olen kuukauden kesälomalla, sitten palaan taas kahdeksi kuukaudeksi töihin. Lokakuun alusta vaimoni aloittaa jälleen työnsä, ja itse jään silloin puoleksi vuodeksi kotiin pojan kanssa!

Eikös ole aika mahtavaa, että tämä on Suomessa mahdollista?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ooppera on ollut minulle jostain syystä hyvin vaikeasti lähestyttävä taiteenlaji. Olen nähnyt aiemmin livenä vain Mozartin Taikahuilun, kolmesti, mutta muuten en ole uskaltautunut katsomaan edes tunnetuimpia teoksia. Tavallaan olen ollut kuitenkin kiinnostunut, mutta kynnys lähteä oopperaan on ollut liian iso. Mistä aloittaa, kun ei tunne teoksia juurikaan?

Innostuimme Rouvan kanssa jo hyvän aikaa sitten kuuntelemaan kotona radiosta päivittäin Radio Classicia, ja vähitellen sisälläni alkoi syntyä oopperakipinä. Kuuntelin radion sunnuntaisissa oopperailloissa korvat höröllä mm. Verdin La Traviataa ja Puccinin Madama Butterflyta, ja radiosoittoon päässeet yksittäiset aariat ja ensemblet alkoivat kuulostaa hyviltä.

Päätin tutustua taidemuotoon myös livenä.

Nyt olen käynyt katsomassa viime kuukausina Mozartin Figaron häät ja Wagnerin Lentävän hollantilaisen sekä NYC:in Metropolitan Operassa Rossinin Sevillan parturin. Olin oikeastaan ajatellut käydä katsomassa myös Kansallisoopperan version Sevillan parturista, mutta en saanut sitä aikaiseksi ennen kuin esitykset päättyivät tältä keväältä. Viime viikolla pääsimme Rouvan kanssa yhdessä katsomaan Tšaikovskin Jevgeni Oneginin.

Kirjoitin NYC:in matkalta Metistä, ihan jo legendaarisen oopperatalonkin vuoksi, mutta syksyn Kansallisooppera-kokemuksistani en kirjoittanut blogiin. Minun oli vaikea löytää sanoja. Musikaaleista olen kirjoittanut monesti, ja niiden suhteen osaan jäsennellä ajatuksiani paremmin, mutta oopperasta kirjoittaminen tuntui liian vaikealta. En tiennyt tarpeeksi eikä ollut vertailukohtia.

Nyt, kun olen nähnyt melko lyhyellä aikavälillä neljä oopperaa, pystyn analysoimaan jo hieman paremmin omia ajatuksiani näkemistäni teoksista.

Ensimmäinen odotukseni oli, että kuulisin oopperoissa tuttuja sävelmiä, ja olin yllättynyt, että niinkin tunnetusta oopperasta kuin Figaron häistä, en löytänyt tuttuja, Sevillan parturin Largo al factotumin veroisia aarioita tai samanlaista hittikimaraa kuin Taikahuilusta. Koominen epookkiooppera isoine peruukkeineen jätti päällimmäiseksi ajatuksen, että seuraavalla kerralla haluaisin kuulla jotain aivan muuta.

Wagnerin Lentävä hollantilainen oli musiikiltaan minulle tuntemattomapi kuin Figaron häät, mutta se oli todella vaikuttavaa. Huomasin pitäväni huomattavasti enemmän vakavammasta ja melankolisemmasta oopperasta. Lentävässä hollantilaisessa minua häiritsi kuitenkin teoksen modernisointi. Lentävä hollantilainen ei ollut lainkaan valtamerillä seilaava merikapteeni vaan alkoholisoitunut taidemaalari, joka liikkui taidepiireissä. Laiva oli vaihtunut taidegalleriaksi.

Ymmärrän, että kun samoja teoksia esitetään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, tekijät haluavat etsiä uusia tulkintoja ja monet katsojatkin varmasti arvostavat sitä. Mutta minua kummastutti, että libretossa tarina liikkuu merellä, laivalla ja satamissa ja näyttämöllä näkyy jotain aivan muuta. Modernisointi oli varmasti hyvin onnistunut ja lavastus toimi hienosti, mutta itse huomasin miettiväni koko ajan, että mitäköhän oopperassa oikeasti tapahtuisi tässä kohtaa. Olisi siis hyvä, että olisi nähnyt Lentävästä hollantilaisesta jonkin hyvin klassisen version ennen kuin lähtee etsimään uudempaa.

Nyt päästään vihdoin Jevgeni Oneginiin, ja tämän teoksen ansiosta uskalsin kirjoittaa tämän postauksen. Pidin oopperasta nimittäin todella paljon.

Tarina on kaikkea muuta kuin kepeä. Omahyväinen Jevgeni Onegin särkee tähän ihastuneen nuoren Tatjanan sydämen repimällä Tatjana kirjoittaman kirjeen palasiksi. Onegin alkaa flirttailla juhlissa Tatjanan sisaren ja ystävänsä Lenskin morsiamen, Olgan kanssa. Lenski haastaa juovuspäissään Oneginin kaksintaisteluun, jossa hän myös saa surmansa. Onegin tapaa Tatjanan uudelleen vuosien päästä, kun tämä on mennyt naimisiin vanhemman ruhtinaan kanssa, ja Onegin kiinnostuu tästä vihdoin. Tatjana suhtautuu häneen kuitenkin kylmästi.

Pääosissa olivat Josef Wagner Oneginina ja Elena Stikhina Tatjanana. Lenskin roolin lauloi Tuomas Katajala. Hienot suoritukset kaikilta.

Tšaikovskin musiikki oli upeaa, melankolista ja dramaattista. Lavastuksessa yhdistyivät kekseliäästi sisä- ja ulkotila, ja vino lattia ja seinät tekivät hauskan surrealistisen vaikutelman. Lavalla oli ajoittain myös valtavasti ihmisiä, joukkokohtauksissa jopa 60 laulajaa ja tanssijaa, mikä teki esimerkiksi juhlista todella eläväiset ja näyttävät. Oli hauskaa nähdä oopperassa myös tanssijoita. Puvustuskin oli säkenöivä. 

Aivan alussa pelkäsin, olisinko liian väsynyt katsomaan esitystä, mutta verkkaisen alun jälkeen se tempaisi pian mukaansa niin, että tapahtumia ja juonenkäänteitä seurasi aivan jännittyneenä. Olisin katsonut ooperaa pidempäänkin. Myös Rouva oli haltioissaan.

Eli tällaista lisää! Dramaattista ja melankolista! Suuria tunteita!

Onko suosituksia?

Toisaalta haluaisin nähdä klassikoiden klassikoita, mutta toisaalta tutustua johonkin moderniinkin oopperaan. Ensi kaudella näytti olevan tulossa jälleen mielenkiintoisia esityksiä kuten Verdin Rigoletto ja La Traviata ja Puccinin Madama Butterfly. Ja olisipa hienoa käydä joskus myös Savonlinnan oopperajuhlilla!

 

Olen muuten käynyt tutustumassa viime aikoina myös balettiin. Lue lisää:

Joutsenlammesta,
Romeosta ja Juliasta ja
Muumibaletista

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juuri eilen mietin, että tyttömme on ollut ihmeellisen terve tänä talvena, kun taas hänen veljensä on ollut käytännössä koko ajan jossain nuhassa.

Tänä aamuna tyttö heräsikin sitten yli 39 asteen kuumeessa ja sai jäädä kotiin katselemaan elokuvia. Rouvalla oli sovittua menoa iltapäivälle, joten jäin itsekin päiväksi etätöihin kotisohvalle.

Lääke vei kuumeen hetkeksi pois, mutta se palasi pian takaisin, joten Rouva lähti viemään lasta lääkäriin illalla. Itselläni oli lippu Helsingin Sanomien Mustaan Laatikkoon (siitä toinen kerta), mutta Rouva kertoi kyllä pärjäävänsä lasten kanssa lääkärissä.

Reissu oli tosin ollut katastrofaalinen, ja poika oli esimerkiksi huutanut koko matkan, myös taksissa, kun Rouva haki lääkkeitä.

Mutta nyt tilannetta siis seurataan. Tunnin välein koko yö. Jos kuume pysyy kuumelääkkeellä alhaalla, kyseessä on ärhäkkä virus, joka paranee itsekseen. Mutta jos se lähtee piakkoin uuteen nousuun, loppuyö vietetään Lastenklinikalla. Inhottavaa. Vaikea keskittyä mihinkään muuhun.

Voi kun voisi itse sairastaa toisen puolesta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Gastronaatti 2 -projektimme on edennyt siihen vaiheeseen, että kirja on jo kovaa vauhtia taitettavana! Olemme samalla kuvanneet viimeisiä puuttuvia annoskuvia ja myös kuvanneet joitain vuosi sitten kuvattuja annoksia uudelleen, kun Rouva on halunnut muuttaa reseptiä.

Nyt voin vihdoin kertoa, että saimme eilen otettua viimeisen annoskuvan, ja kaikki kirjan ruokakuvat on myös käsitelty ja toimitettu Pauli Salmelle taitettavaksi. Ei siis enää ruokakuvauksia, huraa! Valmiita kuvia on 122 kpl, joistain annoksista pari versiota, ja Rouva viimeistelee parhaillaan viimeisiä lukuja. 

Minulta on kysytty useammankin kerran, millaisilla laitteilla kuvaan, joten kerrottaan siitä hieman lisää.

Ensimmäisen kirjan kuvasin vanhalla Canonin digijärkkärilläni, ja täysin itseoppineena kuvaajana menin monessa asiassa takapuoli edellä puuhun.

Kun aloimme kuvata uutta kirjaa vuosi sitten, aivan ensi töikseni ostin uuden kameran. Se on Canon EOS 6D, täyskennoinen digijärkkäri, jossa on wifi-yhteys.

Suurimman osan kirjan kuvista olen ottanut 50 mm:n objektiivilla, mutta muutamissa kuvissa on tarvinnut laajempaa näkymää, ja olen käyttänyt siihen Canonin 40 mm:n pannukakkuobjektiivia. Kyseinen linssi toimii hyvänä peruslinssinä, ja olen huomannut, että esimerkiksi matkoilla en jaksa pitää enää muita linssejä edes mukana.

Field Dayn hienon nahkahihnan sain muuten Rouvalta joululahjaksi, ja kamera näyttää paljon siistimmältä sen kanssa.

Paras asia kameran wi-fi-yhteydessä ei ole suinkaan se, että kuva siirtyy kamerasta tietokoneelle langattomasti, vaan se, että kameraa voi myös käyttää koskematta siihen käsin.

Kun olen asettanut kameran jalustaan ja säätänyt sen oikealle korkeudelle ja oikeaan kulmaan, kaikki muu hoituu tietokoneen kautta. Näen tietokoneen ruudulta, miltä asettelu näyttää, säädän aukon, valotuksen ja ISO-herkkyyden haluamakseni ja ottamani kuva siirtyy tietokoneelle heti otettuani kuvan. Ei tarvitse ottaa siis varmuuden vuoksi sataa kuvaa ja toivoa että edes yksi onnistuisi. Nyt näen heti, tuliko kuvasta hyvä.

Täyskennoisella kameralla kuvista tulee myös huomattavasti parempia kuin vanhalla EOS 7D:lläni. 

Juuri muuta laitteistoa ei sitten tarvitakaan, sillä kuvaan vain luonnonvalolla. Käytän nykyisin varjon puolella reflaa eli heijastinkangasta, joka pehmentää varjoja ja auttaa valaisemaan kohteen tasaisemmin.

Studionani toimii olohuoneemme lattia, ja työnnän ruokapöydän sivuun kuvausten ajaksi. Sitten yritän muistaa olla iskemättä päätäni ruokapöydän päällä roikkuviin valaisimiin. Ja pitää vauvan poissa kuavuspaikalta.

Hyvillä laitteillakaan kameran tuottamat kuvat ovat harvoin käyttökelpoisia sellaisenaan, ja käytännössä jokaista kuvaa pitää käsitellä: värejä kirkastaa, säätää valkotasapainoa ja korjata valaistusta. Ja toisinaan poistaa roskia ja muuta epämääräistä kuvasta jälkikäteen.

Rouva näyttää nyt syystäkin tyytyväiseltä, mutta vielä on työtä jäljellä. Kirjan kansikuvasta ei ole päätöstä, ja joitain kuvituskuvia ruoanlaitosta kirjaan vielä tarvittaneen. Vielä on aikaa muttei kuitenkaan liikaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kävin eilen ensimmäistä kertaa talven jälkeen puutarhamökillämme. Isäni auttoi lämminvesivaraajan siirtämisen kanssa (siis teki sen minun puolestani), sillä sen vanha sijainti aiheutti ongelmia talvisin.

Edellinen omistaja kertoi, että putkia ei saanut täysin tyhjennettyä vedestä syksyisin, ja ne halkesivat joka talvi. Nyt sitä ongelmaa ei pitäisi olla, sillä putkiin ei jää enää sellaista mutkaa, johon vesi jäi aiemmin seisomaan. Isäni aloitti työt jo syksyllä ennen pakkasia, mutta nyt ne oli tehtävä loppuun, sillä alueelle kytketään vesi jälleen ensi viikolla!

Rouva ja tyttö kävivät mökillä tarkastamassa paikat jo viime viikolla, joten tiesin, että mökki on pääosin kunnossa. Ainoa talvivahinko oli se, että tuuli oli vienyt kasvihuoneen kattopleksit mennessään, joten ne pitää liimata takaisin seuraavalla käynnillä. (Muistutus itselle: ota mukaan metallilasta ja liimamassaa.)

Raparperipenkissä näkyi eloa, viime syksynä istutetut tulppaanit näyttivät myös selvinneen talvesta ja jotain pientä kukkaa kukkii jo.

Mutta kevätsää saattaa vielä yllättää, kuten huomasimme raekuuron iskiessä.

Tästä se sitten alkaa, ja toden teolla päästään hommiin  viikon päästä. Jään nimittäin silloin koko toukokuuksi isyysvapaalle, ja tarkoitus olisi laittaa mökin pihaa kuntoon oikein urakalla: kuopsutella kukkapenkkejä, karsia saniaisia ja kuunliljoja ja perustaa uusia kasvatuslaatikoita. Ja tietysti keräillä kotiloita...

Nähdään pian uudelleen!

Share

Pages