Ladataan...
Isyyspakkaus

Et arvaakaan, miten isosta asiasta tässä kuvassa on kyse!

Armottomasti pieneksi jääneet Elsa-kengät ovat tässä viimeistä kertaa tyttösen jalassa. Lupasimme hänelle, että jos ne saa myydä pois kirpputorilla, hän saa rahat itse ja voi ostaa niillä jotain kivaa.

Vein nämä kengät ja kaksi isoa kassillista muuta pieneksi tai tarpeettomaksi käynyttä vaatetta, lelua ja peliä Ipanaisen täyden palvelun kirpputorille, ja juuri saamani tiedon mukaan ne ovat myynnissä huomenna torstaina!

Haikein mielin luovuimme myös esim. näistä kahdesta pienen pienestä mekosta, jotka olivat lempimekkojamme, kun tyttö oli vuoden ja kahden ikäinen. Tässä välissä ne kävivät kavereillamme heidän tyttönsä käytössä, mutta vaatteet palautuivat meille, ja niiden on aika päästä kiertoon.

Pieneksi käynyttä vaatetta olikin kertynyt kaappeihin ja laatikoihin yllättävän paljon, kun sitä alettiin kerätä kasseihin. Vaatteet olivat lähinnä 50 - 60 -senttisiä bodyja ja muuta aikaa sitten pieneksi käynyttä vaatetta pikkuvauvalle. Tytölle pieneksi jääneitä ja kavereiden kautta kiertäneitä mekkoja oli jokunen, ja päätyipä kassiin muutama aivan hiljattainkin pieneksi käynyt mekko.

Sainpa suostuteltua tytön luopumaan myös Timanttiponit-pelistään lupaamalla myös sen myynnistä tulevat rahat hänelle itselleen!

Ipanainen muutti alkuvuodesta uusiin tiloihin Pitkänsillan kupeeseen, osoitteeseen Siltasaarenkatu 2. Liikkeeseen pääsee julkisilla parhaiten, kun ottaa raitiovaunun Hakaniemeen.

Kirpputorille otetaan myyntiin niin vaatteita, kenkiä, leluja kuin pelejäkin. "Täysi palvelu" tarkoittaa sitä, että tuotteet toimitetaan Ipanaiseen kassissa, Ipanainen hinnoittelee tuotteet ja laittaa ne myyntiin rekkeihinsä. Kun tuotteet on myyty, rahat tilitetään tilille, ja jäljelle jääneet tuotteet voi joko noutaa pois tai lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Me valitsimme jälkimmäisen. Yksi kassillinen maksaa 45 € ja on myynnissä 8 päivää, kahden kassillisen hinta on 75 € ja myyntiaika on 12 päivää. *)

Kirpputorin lisäksi myynnissä on myös pienten lasten kantamiseen, ruokailuun ja muuhun arkeen liittyviä tuotteita.

Tervemenoa Ipanaiseen kirppari- ja muillekin ostoksille!

 

*) Kirpputoripöytä saatu Ipanaiselta

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Hartwall

Mikä tekee hyvän siiderin? Raikas omenaisuus, ei liiallinen makeus, jääkaapin kylmyys ja tietysti sopiva tilanne, jossa nauttia juomaa. Sain Hartwallilta maistettavaksi uutta Happy Joe Old Country -siideriä, jota pääsin nautiskelemaan puutarhatöiden lomassa.

Yksi asia, joka puutarhamökillämme on yllättänyt, on isututuksiin tarvittavan mullan määrä. Ostimme ensin kukkapenkkejä varten 1000 litraa multaa ja todettuamme, että se ei riitä mihinkään, kävin ostamassa vielä 1500 litraa lisää pelkästään kasvatuslaatikoita ja kasvihuonetta varten.

Sain viimeisimmän multatilauksen lavalla puutarhamökkimme portille, josta kannoin säkit odottamaan kasvatuslaatikoiden perustamista. Epäilen, että sekään ei tule riittämään kaikkiin ruukkuihin kasvihuoneessa.

Siideri on minulle kesä- ja erityisesti mökkijuoma. Kylmä kupliva juoma maistuu mainiolta Etelä-Savon mökillä saunan jälkeen, ja nyt puutarhamökillä se virkistää mukavasti lämpimänä päivänä, kun puutarhatöissä tulee hiki. Kyllä: niitäkin päiviä oli jo viime viikolla, ja eiköhän kesä tuo mukanaan myös tämän päiväisiä parempia säitä.

Happy Joe Old Country on jo aiemmin markkinoilla ollutta Happy Joe Cloudy Applea kuivempi ja omenaisempi, ja se sopii myös paremmin omaan siiderimakuuni, sillä juon siiderini mieluiten kuivana ja omenaisena.

Happy Joe Old Country -siiderin omenat ovat peräisin Altes Landin alueelta Saksasta, mistä myös siiderin nimi, vanha maa, tulee. Alue on yksi Euroopan suurimmista omenankasvatusalueista, ja sen perinteet ulottuvat peräti 1300-luvulle. Siiderin maku on peräisin yhdeksästä omenalajikkeesta kuten Jonagold, Elstar, Braeburn ja Gala. Lopputulos on raikkaan kirpeä ja luonnollisen omenainen.

Maku toi mieleen oman omenamehumme, jota sain viime kesänä puutarhamökin puista 80 litraa. Reilusti enemmänkin olisi tullut, mutta se määrä tuntui riittävältä. Viimeinen mehupullo juotiin vain muutama viikko sitten.

Nyt odottelemme omenapuiden kukkimista, joka on viivästynyt kylmän kevään vuoksi. Ensimmäiset nuput ilmestyivät viime viikolla, ensimmäinen kukka oli auennut kuulemma eilen.

Kyllä se kesä sieltä tulee, eikös niin?

 

Koska kyseessä on kaupallinen alkoholipostaus, kommentointi ja jakamismahdollisuus on poistettu käytöstä.

Seuraa Happy Joeta myös Facebookissa: facebook.com/happyjoecider.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuukauden isyysvapaa vierähti uskomattoman nopeasti, ja eilen oli jo aika palata takaisin töihin. Aamulla olo oli sen verran väsynyt, että olisi ollut hyvin miellyttävää ja mukavaa mennä metrolla ja bussilla, mutta sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja hypättyä fillarin selkään.

Perinteisesti tässä pitää naureskella sille, miten vapaiden jälkeen on kiva palata töihin lepäämään, mutta onhan siinä totta toinen puoli. Olin isyysvapaani aikana kiireisempi kuin koskaan ja myös yöunet jäivät normaalia arkea vähemmälle. Kas, kun on vapaalla, on kiva valvoa joka päivä pikkutunneille, mutta eiväthän lapset herää aamuisin sen myöhemmin kuin muulloinkaan.

Ja sitten oli puutarhahommia, blogihommia, yrityksen perustamishommia, matkahommia ja lapsen syntymäpäivähommia. Kaikenlaisia hommia olikin sen verran, että en ehtinyt esimerkiksi kertaakaan kuntosalille. Myös suunnitelmani käydä joinain päivinä syömässä lounaita keskustan ravintoloissa jäi toteutumatta. Oho.

Ensimmäinen työpäivä oli vähän epätodellinen. Sähköpostin perkaamisen jälkeen ihmettelin lähinnä ruutuni ääressä, mitä pitäisikään tehdä seuraavaksi. Ehkä se alkaa jo tänään muistua mieleen.

Ilmoitin tietysti töissä myös kesälomieni ajankohdan, ja kohtahan nekin ovat edessä.

Nyt ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi kulkea töissä pelkällä pyörällä ilman HSL:n kausikorttia. Kyllähän se näin lämpimällä ja aurinkoisella säällä tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta saa nähdä, voittaako mukavuudenhalu ensimmäisen kaatosateen yllättäessä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Edellisessä Amsterdamin-postauksessa taisi olla lasi vähän puolityhjä, joten on hyvä muistuttaa, että olihan matkalla myös erittäin kivat hetkensä. Yksi niistä oli, kun vein lapset Amsterdamin kuninkaalliseen Artis-eläintarhaan, ja Rouva pääsi käymään kaupungilla sillä aikaa aivan itsekseen.

Artis on yksi Euroopan vanhimmista eläintarhoista, avattu vuonna 1838, ja se on eläinlajeiltaan yllättävän rikas. Puiston alueella on myös planetaario ja akvaario.

Tyttö toivoi eniten näkevänsä kirahveja, leijonia, norsuja ja krokotiileja, ja tämä toive täyttyi Artisissa. Isot kissat kyllä lekottelivat raukeina lämpimässä iltapäivässä, joten kovin vaikuttava näky leijonat eivät olleet.

"Kuka noista kirahveista on kuningas? Entä kuningatar?" tyttö pohti.

Hän ilahtui kovasti myös perhososastosta, jossa pääsi käyskentelemään lentelevien perhosten seassa. Hän oli kyllä pahoillaan, että yksikään perhonen istahtanut hänen kädelleen kuten NYC:in Luonnontieteellisen museon perhosnäyttelyssä.

Gorillat, simpanssit ja orangit sekä monet pienemmät apinat kiipeilivät omissa linnoituksissaan.

Ja mikä kiipeilyteline ja liukumäki löytyi kirahviaitauksen lähistöltä pienille ihmisapinoille!

Eläintarhaan olisi ollut kuulemma hyvä varata aikaa sellaiset kolme tuntia, mutta meille kaksi tuntia tuntui aivan riittävältä. Tarha meni toki silloin jo kiinnikin, mutta luulen, että keskittymiskykyä ei olisi ollut pidempään tutkimusmatkaan.

 

"Mikä oli parasta?" kysyin. Yllätyksekseni kuulin, että ne olivat flamingot. Ja tietysti norsut, leijonat, kirahvit ja perhoset.

Erittäin kiva ja kaunis eläintarha, jossa käyntiä voin suositella lapsiperheille, jos vaan hinta ei tunnu liian suolaiselta. Aikuisen 21,50 €:n sisäänpääsy saattaa nimittäin tuntua kalliilta, mutta vielä enemmän hätkähdyttää yli 3-vuotiaasta perittävä 18 €.

Vielä olisi jäljellä parit Amsterdamin ravintolajutut, mutta jatketaan sillä teemalla taas myöhemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki ja Ravintola Toca

Viime kesän Taste of Helsingissä yksi lempiannoksistani oli ravintola Tocan arancini, siis uppopaistettu risottopallo, joihin olemme ihastuneet Italian-matkoillamme. Tänä vuonna Toca on jälleen mukana tapahtumassa, ja saimme WTD-Natan kanssa kutsun heidän Kaartinkaupungin-ravintolaansa hakemaan esimakua tapahtuman ruoista.

Toca on ravintola, joka tarjoaa klassisia italialaisia makuja modernein ottein ja suomalaisin twistein. Makumaailma on peräisin omistajan, Gennaro Olivieron, kotiseudulta ja lapsuuskodin ruokapöydästä, mutta mitään tusinapastaa ja -pizzaa ei Michelin-tähtiravintoloissa työskenneeltä kokilta kannata odottaa.

Tocan Taste of Helsingin -menuun Gennaro on kerännyt annoksia, jotka olivat hänen hiljattain edesmenneen isänsä lempimakuja:

  • Mustekalaa, persilja-valkosipulimajoneesia ja savuperunaa - 6 mk
  • Vitello tonnato - 6 mk
  • Sitruunaa, valkosuklaata ja kamomillaa - 5 mk
  • Raviolit juustotäytteellä, basilikakastike ja tomaattipöly (v) - 8 mk

Jos ihmettele markkahintoja, "markka" on tapahtumassa käytettävä poletti, joilla ruoat ja juomat maksetaan. Yksi markka maksaa yhden euron, ja niitä saa ostaa markkojen myyntipisteistä. Näin tapahtumaan osallistuvien ravintoloiden ei tarvitse pyörittää itse rahoja.

Tällä illallisella Natan kanssa saimme maistaa myös muita annoksia kuin niitä, joista tehdään versio ToH:iin.

Alkupalaksi saimme juuri sen samaisen arancini-pallosen, jotka olivat viime kesän tapahtumassa supersuosittuja. Itse asiassa niin suosittuja, että ne myytiin ensimmäisenä päivänä loppuun ja ravintolan väki teki yötä myöten niitä lisää vain parin tunnin yöunilla.

Porkkanaa ja possua sisälsi myös täyteläisen porkkanakeiton ja törkeän hyvät ja rapeat lehtikaalit.

Kolmas annoksemme oli ensimmäinen myös ToH:issa saatavilla oleva annos: Mustekalaa, persilja-valkosipulimajoneesia ja savuperunaa. Mustekala oli erittäin mureaa, ja annokseen lisätty mustekalalla värjätty tapiokanäkkäri hauskaa ja rapsakkaa.

Niin ikään Taste of Helsinki -menusta löytyvät juustotäytteiset raviolit ilahduttivat kovasti. Ensinnäkin harvasta italialaisesta ravintolasta saa ravioleja, puhumattakaan alusta asti käsin tehdyistä täytetyistä pastoista. Toisekseen ToH:issa ei ole pastaa taidettu aiemmin nähdä, ja tässä annoksessa on potentiaalia samanlaiseksi yleisön suosikiksi kuin viime vuoden arancineillä.

Olimme Natan kanssa yksimielisiä siitä, että illan paras annos oli vasikkaa, varhaiskaalia ja varhaisperunaa. Todella mureaa ja maukasta. Tätä annosta ei ToH:ista saa, joten se sinun on käytävä maistamassa paikan päällä Unioninkadulla.

Jälkiruoka puolestaan löytyy myös tapahtumasta, ja kirpeän makea Sitruuna, valkosuklaa ja kamomilla oli mukavan raikas lopetus illalliselle.

Gennaro ehti istahtaa illan päätteeksi vielä kertomaan ruoistaan, edellisen vuoden Taste of Helsinki -kokemuksistaan, italialaisesta temperamentistä, Michelin-kriitikoiden vierailuista ravintolassa ja omasta, jo 14-vuotiaana alkaneesta ravintolaurastaan. Nyt, 21 vuotta myöhemmin, hän vaikuttaa silminnähden tyytyväiseltä saavutuksiinsa ja korostaa, miten tärkeää ravintolabisneksessä on tehdä juuri sitä, mihin uskoo ja mitä rakastaa. Ja Tocassa se intohimo ja rakkaus todella näkyy.

Tocan Vitello tonnato ei ollut mukana tällä illallisella, joten jotain uutta jäi vielä maistettavaksi Taste of Helsingissä. Luulen, että joudun kyllä maistelemaan vielä ainakin yhdet raviolit ja mustekalat itse tapahtumassakin. Olivat ne sen verran herkulliset.

* * *

Natan havainnot samalta illalliselta voit lukea täältä.

Tsekkaa myös Instagram-arvontani, josta voit voittaa kaksi lippua tapahtumaan!

* * *

Taste of Helsinki to 15. - su 18.6.2017 Kansalaistorin Puistossa Helsingissä.

Taste of Helsingin liput ovat myynnissä täällä, ja kaikkien ravintoloiden menut löydät täältä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä lyhyenä aikana, jonka olemme olleet siirtolapuutarhureita, olen havainnut kaksi erityisen hauskaa asiaa. Ensinnäkin vietän nykyisin aikaa ulkona huomattavasti enemmän kuin ennen. Toinen hauska asia on se, miten mielellään kaverit tulevat mökille vierailemaan!

Helatorstaina saimme mökille vieraiksi Lähiömutsi-Hannen perheineen ja vietimme hauskan iltapäivän grillauksen merkeissä. Pallogrilli oli ensimmäistä kertaa käytössä, ja itse asiassa kerta oli myös ensimmäinen, kun ylipäänsä laitoimme jotain ruokaa mökillämme. Tähän mennessä olemme vain tuoneet mukanamme sen, mitä aiomme syödä.

Lapset suhasivat keinukentän, kukkapenkkien ja mökin väliä, ja ihastelimme yhteen ääneen, miten kiva paikka siirtolapuutarhamökki onkaan lapsille.

Ja tietysti myös aikuisille!

Taisimme pahentaa Hannen mökkikuumetta aika lailla, sillä he ovat haaveilleet omasta kaupunkimökistä jo pidempään. Itselleni kaupunkimökkeily on edelleen kovin erikoinen konsepti - koko ajatuksenhan keksin vasta alle vuosi sitten.

Olen kasvanut paikassa, jossa siirtolapuutarhoja ei ollut, ja siellä mökki tarkoitti sitä kaikesta eristyksissä olevaa hirsirakennusta järven rannassa metsän laidalla. Se ei ole kuitenkaan koskaan ollut oma unelmani, ja tämä urbaani mökkeily kasvihuoneineen ja kasvatuslaatikoineen tuntuu enemmän minun jutultani.

Rouva kyllä viihtyisi hyvin myös siellä järven rannalla eristyksissä, mutta ehkä sen aika on taas joskus myöhemmin.

Mökille pääsee nyt niin helposti, että kynnys lähteä sinne on matala. Sinne ei tarvitse myöskään lähteä päivä- tai viikkokausiksi vaan yöksi voi tulla kotiin.

Emme itse asiassa ole edes aikoneet yöpyä mökillä todennäköisesti vielä tänä kesänä, sillä emme ole laittaneet mökin sisätiloja vielä lainkaan kuntoon, nukkumapaikkoja on vain kahdelle ja yksivuotiaan kanssa on muutenkin kivempi tulla kotiin nukkumaan.

Tämä puutarhamökki on meille ensisijaisesti puutarha, jossa sattuu olemaan mahdollisuus myös yöpyä. Haluamme toki, että yöpymisvalmiudet ovat jonain päivänä niin hyvät, että mökille voi jäädä nukkumaan ihan spontaanistikin ilman sitä, että kotoa on raahattava kassikaupalla tavaraa mukana.

Mutta ihan ensin on saatava puutarha kesytettyä, kotiloiden lisääntyminen hillittyä ja kasvihuone käyttöön. Lisäksi Hannen ja perheen lähdettyä aloin heti pystyttää kasvihuoneen taakse, entiseen rikkaruohomättääseen, kolmea kasvatuslavaa, joihin laitetaan kasvamaan vihanneksia kotiloiden ulottumattomiin. Niistä kuitenkin enemmän toisen kerran.

Kiitos vielä Hanne käynnistä ja tervetuloa uudelleen piakkoin! Pidämme unohtuneet lelut tallessa, ja sitä ruohosipuliakin voit ottaa sitten mukaan omaan kasvatuslaatikkoosi!

Share

Pages