Ladataan...
Isyyspakkaus

 

Kesäloma alkoi nyt. Tai siis virallisesti maanantaina, mutta kuitenkin. Tavoitteena on ottaa rennosti ja edetä lähes ilman mitään suunnitelmia. Mutta voihan sitä silti olla toiveita, mitä olisi kiva ehtiä tehdä, vaikka kaikkea ei olisikaan aikataulutettu kalenteriin.

Otimme valkoisen kartongin ja kolme eriväristä tussia ja sovimme, että kirjoitamme jokainen omalla värillämme, mitä toiveita meillä on lomalle.

Alku vaikuttaa hyvälle: toiveina on ainakin uida, istuttaa pionit, käydä Muumimuseossa, syödä munkki Pyynikillä, katsoa elokuva, järjestää isille ja äidille treffi-ilta ja mennä puutarhamökille.

Emme ole oikeastaan koskaan viettäneet kesälomaa Helsingissä, joten odotan ihan vaan sitä, että pääsen näyttämään tytölle kesäisen Helsingin niitä puolia, joita ei muuten tule katseltua. En ole esimerkiksi itsekään käynyt koskaan uimassa Stadikalla tai Kumpulan maauimalassa, joten heti kun vaan ilmat sen sallivat, teemme retket niihin. Meressä uimisesta en ole ihan varma, sillä tätä menoa vedet eivät paljoa ehdi lämmetä.

Ai niin, yksi asia voisi olla aiheellista lisätä listalle: nukkua pitkään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Deliciest

Emme ole vielä juurikaan jaksaneet laittaa ruokaa puutarhamökillä. Ongelma ei ole edes pelkästään ruoanlaittovälineiden puutteellisuus vaan se, että tekemistä on muutenkin niin paljon ja toisen aikuisen aika menee lähinnä taaperon vahtimiseen. Yleensä syömme jotain hyvin yksinkertaista tai otamme valmiit ruoat mukaan kotoa.

Siksipä otin ilolla maistettavaksi Deliciestin pakastettuja pelmenejä, joiden valmistamiseen tarvitsee simppeleimmillään vain kattilan, vettä ja suolaa, ja ruoka valmistuu oikeastaan itsestään. Pelmenien rinnalla lautasilla on Deliciestin suolakurkkuja ja paistettua hapankaalia.

Deliciest on suomalainen perheyritys, jonka tuotteisiin kuuluu mm. smetana, pakastetut pelmenit sekä näyttelijä Ville Haapasalon kanssa yhteistyössä kehitetty Villen-tuoteperhe.

Tälle pikaiselle pelmeniaterialle sopiva yhdistelmä tuntui olevan pelmenien lisäksi Villen paistettu hapankaali, Villen lupsakat kurkut sekä Deliciestin smetana.

Pelmeneistä maistoimme lihatäytteisiä Villen pelmenejä sekä Kasvispelmenejä, jotka sisältävät perunaa ja sieniä. Lihansyöjille on tarjolla useampikin makuvaihtoehto.

Jotta voisin esittää, että olen tehnyt jotain itsekin, nykäisin puutarhan kasvatuslaatikosta yhden pienen valkosipulin ja pilkoin sen pelmenien keitinveteen. Muuten ruoanlaitto ei vaatinutkaan kuin veden kuumentamisen ja jäisten pelmenien kiehuttamisen kypsiksi, mikä kestää kymmenisen minuuttia. Ai niin, ja laitoinhan keitinveteen myös suolaa.

Paremmin varustautunut ja jaksavaisempi kokki olisi voinut pyöräyttää lisukkeeksi vielä vaikkapa voisulaa ja ruskistaa pelmenit sipulin kanssa pannulla, mutta nyt ajattelin suolakurkun ja hapankaalin antavan riittävästi makua lautaselle. Juuri sopivaa pikaruokaa puutarhatöiden keskelle, kun taapero on toisessa kainalossa!

Koko perhe piti pelmeneistä kovasti. Kaksi pussillista oli hyvä määrä laskutavasta riippuen 3 - 4 henkilölle, ja sekä taapero että 5-v ahmivat niitä hyvällä ruokahalulla.

Tytölle paremmin maistuivat lihatäytteiset pelmenit, ja hän halusi jopa santsata niitä, mitä ei käy kovin usein! Ehkä se johtuu siitä, että esittelin ruoan hänelle alun perin "kuin täytettynä pastana".

Itse pidin kovasti myös Villen lupsakoista suolakurkuista ja Villen paistetusta hapankaalista.

Suolakurkut on valmistettu venäläiseen tyyliin maitohappoliemessä, ja ne ovat erittäin maukkaita.

Rakastan hapankaalia muutenkin, ja tämä paistettu ja purkitettu hapankaali oli todella hyvää. Tällä aterialla sitä syötiin kylmänä mutta toisen kerran heitin puoliksi syödyn purkin mikroaaltouuniin, ja lämpimänä se vasta herkkua olikin! (Ja kyllä, toin mikroaaltouunimme mökille ja ostin kotiin uuden, sillä päätin, että ruokailun kynnyksen on oltava puutarhatöiden lomassa mahdollisimman matala.)

Smetana maistui smetanaiselta. Rouva ihastelin smetanan pehmeää rakennetta, sillä usein smetana on jämäkämpää.

Perhe tuli siis kylläiseksi ja piti maistamistaan tuotteista, joten voin suositella niitä muillekin.

Onneksi pakastelokeroon jäi vielä pari pussia pelmeneitä ja myös suolakurkkuja ja hapankaalia on jääkaapissa lisää, joten tätä herkkua saatiin vielä toisenakin päivänä! Vielä kokeilen sitä pannulla ruskistamistakin.

 

Deliciestin tuotteita saa hyvin varustetuista ruokakaupoista kautta maan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuva-arvoitus: mitä EI näy alla olevassa ammeessa?

No, vaikeapa sitä on arvata, jos ei ole sattunut kylpemään kylpyammeessamme.

Tässä toinen kuva, joka on otettu muutamaa viikkoa aiemmin.

Ja vielä yksi inhorealistinen lähikuva ammeen pimeästä päästä.

Valurautainen tassuammeemme oli siis päässyt erittäin pahan näköiseksi. Se pinnoitutettiin joskus 12 vuotta sitten, mutta aika (ja varmasti myös koiran pesu ammeessa) teki tehtävänsä, ja pinnoite alkoi vähitellen rapistua. Vähitellen se oli niin rikkonainen, että lapsikin alkoi huomauttaa, ettei halua mennä istumaan ammeeseen, sillä pohja näyttää ja tuntuu inhottavalta.

No niinhän se oli, mutta miten ihmeessä ammeen saisi pinnoitettua uudelleen, sillä se vaatii, että ammeeseen ei laske vettä viiteen päivään käsittelyn jälkeen. Viisi päivää ilman pesumahdollisuutta tuntui mahdottomalta ajatukselta kahden lapsen ja koiran kanssa. Ilman WC:täkin pärjäisi helpommin.

Minua jopa hävetti päästää NYC:in-matkamme ajaksi vieraita asumaan kotiimme ja kylpemään ja peseytymään rapistuneessa ammeessamme. Tiputtavan suihkun sentään saimme silloin vaihdettua uuteen.

Mutta sitten tuli eteen Amsterdamin-matka, joka sattui kestämään juuri viisi päivää! Kiittelen itseäni siitä, että sain aikaiseksi sopia ammeen pinnoittamisen samalle aamulle, kun olimme jo lähteneet matkaan. Vein avaimemme pinnoittajalle ennen reissua, hän kävi tekemässä työt, kun olimme jo lentokoneessa ja palattuamme kotiin amme oli kuin uusi.

Työt teki Finema. Pinnoitus tuli maksamaan 760 euroa. Työn osuus siitä oli 640 euroa, josta saa kotitalousvähennyksen. Pinnoitusta olisi tietysti voinut yrittää tee-se-itse-pakkauksella, mutta aivan niin tee-se-itse-tyyppi en ole.

Pinnoite on tällä kertaa erilaista kuin viime kerralla, ja oletan sen olevan nyt myös kestävämpää.

Kyllä nyt kelpaa taas kylpeä, kun kylpyammeen pohja on sileämpi kuin vauvan peppu!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouvan keittiön arkisia oivalluksia esittelevässä sarjassa lähdetään tällä kertaa liikkeelle raparperipiirakasta. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että voin hyvin syödä koko vuoallisen yksin. Pääsemme nyt tutustumaan myös täysin uuteen kategoriaan: puutarhamökkiruokiin! Mutta ensin se raparperipiirakka.

"Moni on kysellyt lempiraparperipiirakkani ohjetta, joten tässä se nyt on! Rakastan kaikkia taikinoita, jotka pohjautuvat voin ja sokerin vaahdottamiseen (ja syön niitä mielelläni lusikalla), mutta tämä on erityisen hyvä. Salaisuus on pieni määrä mantelijauhoa, joka tekee pohjasta ihanan mehevän sekä kardemumma, joka sopii kertakaikkisen ihanasti raparperiin. Eli:

Vaahdotin 200 g huoneenlämpöistä voita ja 3 dl sokeria sähkövatkaimella. Lisäsin yksitellen 2 kananmunaa ja sekoitin tasaiseksi. Sekoitin toisessa kulhossa 3 1/2 dl vehnäjauhoja, 1 1/2 tl leivinjauhetta, 1 tl kardemummaa ja 1 tl vaniljajauhetta ja lisäsin ne muutamassa erässä taikinaan. Lopuksi lisäsin 1 dl mantelijauhoa ja sekoitin taikinan nopeasti tasaiseksi. Levitin taikinan suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan leivinpaperin päälle. Oma vuokani on mitoiltaan 29 x 24, ja siinä tulee täydellisen paksu piirakka. Lopuksi pesin ja kuutioin 3 isoa raparperin vartta (noin 8 dl) ja lisäsin ne piirakan päälle. Itse en koskaan kuori raparpereja vaan hienonnan menemään isolla keittiöveitsellä. Ihan lopuksi ripottelin vielä 2 rkl sokeria raparperien päälle. Paistoin piirakkaa 200-asteisessa uunissa runsaan 30 minuuttia, kunnes reunat ruskettuivat kevyesti. Seuraksi pöytään sopii löysäksi vaahdoksi vatkattu, tomusokerilla maustettu kerma. 

Herkullista viikonloppua! #keittiössänyt #raparperipiirakka #raparperihulluus"

"Olin ihastellut Kitchen Aid -yleiskonetta varmaan 15 vuotta, mutta aina lykännyt ostamista. En oikein uskonut tarvitsevani, koska tykkään taikinan tunnusta käsissä. Sitten tuli tämä juurileipähulluus, ja yhtäkkiä huomasin käyttäväni pitkiä aikoja viikossa taikinoiden alustamiseen, sillä en ole ostanut leipää enää aikoihin. Silti jäin pohtimaan koneen ostamista. 

Mies ei kestänyt jahkailua vaan ostaa täräytti koneen syntymäpäivälahjaksi. Tässä nyt ensimmäinen yleiskoneleipä ja voi jösses, onhan tämä rakenne nyt jotain aivan uskomatonta. Juurileipähommat lennähtivät just seuraavalle tasolle. #keittiössänyt #juurileipähommia"

"Vauvakerho kokoontui meillä, ja koska viikonloppu hujahti mökkihommissa, olin vähän huonosti varustautunut. Onneksi pakastimessa oli pussillinen "pieniä sieviä kantarelleja" risottoa varten ja ruokakomerossa samppanjaa. #keittiössänyt #vauvakerho #normimaanantai"

"Ihan parasta mökkiruokaa just nyt: grillattua parsaa ja halloumijuustoa sekä Ahlbergin superrapeaa romainesalaattia. (Omien salaattien kylväminen mietityttää. Syövätköhän kotilot kaiken? Voisiko harson pitää viljelylaatikoiden päällä koko kesän?) #puutarhamökillä"

"Tyhjensin vihanneslaatikon -linssipataa ja tuoretta leipää lounaaksi. #keittiössänyt #juurileipähommia"

"'Minä sitten rakastan sieniä', huudahti viisivuotias, kun kantarellirisottokattilan pöytään kannoin. Myös nuorempi tapaus vaikuttaa ensimmäisten kokemusten perusteella kantarelli-ihmiseltä <3 #keittiössänyt #kantarellirisotto #pikkunaatti #mininaatti"

"Harvasta asiasta tulee yhtä reipas olo kuin pakastimen sulattamisesta. Pakastimesta löytyi myös kätevästi purkillinen itse tehtyä tomaattikastiketta, joka pääsi saman tien makaronilaatikkoon. Satokausi, olemme valmiina! #keittiössänyt #makaronilaatikkoa"

"Ensimmäisen kerran tänä kesänä ihan oikeeta kesäruokaa: siiklejä, siikaa, avomaankurkkuja ja tillillä maustettua jogurttikastiketta. Mitäpä siitä, että ruokakauppaan liukasteltiin jääsohjossa. #keittiössänyt #kesäruokaa"

"Tämän vuoden juhannuslettuja ei tehty juustomaidosta, mutta hyvin maistuivat nämäkin savulohen, smetanan ja ruohosipulin kanssa. Hyvää juhannusta! #puutarhamökillä"

""Onko meillä muka jotain grillattavaa", mies ihmetteli, kun grillaamisesta alettiin puhua. No, on meillä jotakin: fetajuustoa ja kirsikkatomaatteja, varhaiskaalia, ihania keitettyjä siiklejä ja tuoretta oreganoa, kesäsipulia ja maissia. Seuraksi vielä vähän savukalaa. #puutarhamökillä #grilliruokaa"

"Perunaonnea kaupungissa: ostin siiklejä, joiden kuoret tosiaan lähtevät pesemällä pois. #keittiössänyt #kesäruokaa"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #20
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #19
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #18
 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Enpä olisi uskonut vielä pari viikkoa sitten, että tässä oltaisiin, pyöräilemässä tytön kanssa Herttoniemeen puutarhamökille.

Kun tyttö pääsi pyöräilyn makuun, taito alkoi kehittyä kuin taaperon kävely. Kerran aiemmin kokeilimme pyöräillä Kalasatamaan asti ja jatkoimme siitä metrolla perille, mutta nyt olemme jo kahdesti pyöräilleet hänen kanssaan koko matkan Herttoniemeen saakka.

Olemme itse ehkä olleet Rouvan kanssa turhankin varovaisia lapsen pyöräilyn suhteen, sillä meille junan tuomille Helsingin keskustan liikenne on tuntunut kovin vilkkaalta näinkin vaativan taidon opettelemiseen. Mutta eihän sitä voi oppia, jos ei harjoittele.

Toisaalta olen miettinyt useinkin sitä, että eihän Helsingissä syntynyt ja koko pienen elämänsä keskustassa asunut lapsi tunne mitään muuta ympäristöä. Se on vain hänen vanhempiensa pään sisällä oleva malli, että pyöräilemään pitäisi opetella ajamaan jossain metsän reunassa.

Tämä on hänen kotinsa ja täällä ovat kaikki hänen tutut kulmansa. Tämä on se paikka, jonka hän tulee lopun ikäänsä muistamaan lapsuutensa maisemina. Siihen kuuluvat raitiovaunujen ja metron kolina, vilkas liikenne ja uusia tornitaloja rakentavat nostokurjet. Kun kotiovesta astuu ulos, jo ensimmäisillä askelilla tai polkaisuilla on muistettava varoa muita jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja autoja. Eikä hän pidä sitä mitenkään ihmeellisenä tai erikoisena.

Isin ja äidin on vähitellen opeteltava hyväksymään, että tässä taloudessa kasvatetaan kahta stadilaista, jotka elävät lapsuutensa täysin toisenlaisessa ympäristössä kuin vanhempansa.

Heille kesäinen pyöräretki uimarannalle sattuu kulkemaan vilkkaiden liikenneväylien vartta pitkin, ja jos takaisin päin ei jaksa polkea, voi hypätä pyörän kanssa metroon ja tulla sillä takaisin kotiin.

Täällä tärkeää on opetella heti, miten muita ihmisiä ja liikennettä on pidettävä jatkuvasti silmällä, pelkkiin vihreisiin valoihin ei saa luottaa ja liikenteessä on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Tärkein on, että on pysähdyttävä heti, kun isi tai äiti niin sanoo ja että yhtään katua ei saa ylittää ilman aikuista. 

Vaan kyllä tuntuu hurjalta ajatus, että vielä jonain päivänä hänetkin pitää päästä tänne liikkumaan yksin. Katsotaan sitä tuossa... noin kolmentoista vuoden päästä.

Hienosti jaksoit, oletpa reipas!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juhannusaatto Herttoniemessä:

Ei satanut yhtään lunta, vain vähän vettä.

Hetkittäin oli jopa t-paitasää.

Sain nyhdettyä ison kasan vuohenputkea istutusten juurilta.

Tyttönen opetteli kuvaamaan järjestelmäkameralla ja otti sekä edellisen että nämä kuvat.

Löysin varastosta kaasupolttimen ja täyden kaasupullon.

Lettujen täytteenä oli savulohta, smetanaa ja ruohosipulia.

Sekä mansikoita ja mansikkahilloa.

Italialainen roseeviini oli erinomaista.

Juhannusruusu kukki.

Juhannuskokko roihusi Kivinokan rannassa.

Ja mikä parasta: hyvin valvotetut lapset herättivät juhannuspäivänä vasta yhdeksältä!

Share

Pages