Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyselin viime viikolla Heikki Valkaman Pallokala-kirjan arvonnassa lemppareita japanilaisesta keittiöstä, ja nälkähän niitä vastauksia lukiessa tuli. Kaikkia vastausten joukossa vilahtaneita annoksia en ole maistanut, mutta aika montaa sentään.

Mutta ensin kysytään, että arvaatkos mitä tämä on.

No se on juuri sitä kuuluisaa pallokalaa eli fugua. En erityisemmin suosittele, sillä ei sitä todellakaan sen maun ja suutuntuman vuoksi syödä, ja jälkeenpäin ajatellen ei ollut lainkaan mukavaa odotella paria tuntia miettien, tuntuuko joitain halvauksen oireita.

Arvonnan vastausten joukossa oli puolestaan näitä ruokia:

Tempuraa eli taikinakuoressa uppopaistettuja asioita. Tässä katkarapuja, jotka on tarjottu kylmien udon-nuudelien kanssa.

Okonomiyaki eli japanilainen muanakas. Saatetaan paistaa siinä nenän edessä, ja päälle ripotellaan ohuita tonnikalahiutaleita, jotka elävät okonomiyakin pinnalla.

Sukiyaki eli ohueksi siivutettua lihaa, joka keitetään liemessä ja nautitaan kasvisten ja raa'an kananmunan kanssa.

Shabu shabu eli liemikulho, jossa keitetään lihaa ja kasviksia.

Yakitori-kanavartaat, nämä take awayna.

Onigiri-riisikakku. Otin mukaan kioskista ja kääräisin levän itse sen ympärille.

Takoyaki-pullat, tässä mustekalatäytteellä. Jestas että nämä olivatkin hyviä!

Japanilainen aamiainen, niin kuin se hotellissa tarjottiin.

Ja tietysti sushi.

Voi nam... Muita mainittuja ruokia olivat ainakin miso-keitto, edamame-pavut, macha-tee, gyoza-nyytit, ramen-nuudelit, teriyaki-lohi, katsu curry (porsaanleike) ja uppopaistettu tofu dashi.

Japaniin voisi hyvin lähteä uudelleen ihan vain ruoan vuoksi. Viimeksi oli onni, että minulla oli paikallisopas, joka tiesi, missä syödä ja mitä siellä tilata, joten pääsin maistamaan vähän kaikkea. Montaa sellaistakin ruokaa, jolle en tiedä sen kummempaa nimeä.

Esimerkiksi tämä naudankieltä ja kasviksia ja makrillia, riisiä ja... jotain... oli yksi maukkaimmista aterioista, jonka olen Japanissa syönyt.

Kyllä kannattaa siis mennä japanilaisiin ravintoloihin maistelemaan muutakin kuin sushia!

* * *

Kirja-arvonnan muuten voittivat Marella ja Samu R. Onnea! Laitan sähköpostia asiasta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En ole aikoihin käynyt metsästämässä Helsingin parasta burgeria. Nyt pääsin vihdoin maistamaan Bites Valillan (Nokiantie 2 - 4) kehuttua hampurilaista.

Olen kyllä kävellyt ravintolan ohi useita kertoja, sillä bändini treenikämppä sijaitsee samassa rakennuksessa. Paikka on hyvin epätodennäköinen sijainti hampurilaisravintolalle, keskellä vallillalaista teollisuusaluetta, joten minäkään en ensin ymmärtänyt, että tämä on se paikka, josta olin puolihuolimattomasti lukenut.

Bites on hyvin pelkistetty niin sisustuksen kuin astioidenkin suhteen. Ruoat tarjoillaan tarjottimella, jonka päälle on levitetty suojapaperi. Miljöö näyttää työmaaruokalalta - mitä se tietysti on ollutkin ennen Bitesia.

Tilasin listalta perushampurilaisen ja ranskalaiset. Purilaisia olisi saanut myös runsaammilla täytteillä, mutta halusin aloittaa perusteista. Ruokajuomaksi oli tarjolla mm. useita erikoisoluita kuten Brooklyn Breweryn tuotteita.

Ilahduin kuulleessani, että Bites käyttää hampurilaisiinsa oman leipomon sämpylöitä ja leikkaa myös ranskalaisensa itse. Ranskalaiset olivatkin todella erinomaiset ja rapeat kuin mitkä. Erityismaininnan ansaitsee myös talon itse tehty jalapenokastike, jota voi kuulemma ostaa myös mukaan silloin, kun sitä on varastossa enemmän. Siinä oli mukavaa potkua, mutta se ei kuitenkaan ollut liian tulinen. Erinomainen vaihtoehto ketsupille, ainakin näiden ranskalaisten kanssa.

Entäpä se hampurilainen? Pelkistetty, kuten tilasinkin. Pihvi oli sopivan kypsä, ei liian raa'aksi jätetty. Sämpylä oli myös aika melko sopiva ja - kyllä - leikkuupinnoiltaan paahdettu. Lähtökohdat olivat siis erittäin hyvät. Perushampurilaiseen kuului täytteenä vain juusto, kurkku ja majoneesi. Lisäsin siis saman tien ketsuppia, joka mielestäni kuuluu hampurilaiseen. Lopputulos: oikein perushyvä perushampurilainen, josta voisi sopivilla lisukkeilla tulla erinomainen.

Tänne siis uudestaan, ja sitten maistetaan listalta jotain runsaampaa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin kaupunginteatterin syksyn suurmusikaali, Myrskyluodon Maija, sai ensi-iltansa tällä viikolla. Musikaali perustuu Anni Blomqvistin alkuperäiseen kirjasarjaan mutta vähintään yhtä paljon se on rakennettu Lasse Mårtensonin hienon musiikin ympärille. Ohjauksesta on vastannut Kari Rentola.

Musikaalin myötä Helsingin kaupunginteatteri palaa takaisin teatteritaloon, joka oli kaksi vuotta remontissa. Oli hienoa päästä katsomaan esitystä jälleen suurelle näyttämölle, joka olikin isompi kuin muistinkaan.

Tässä maassa on tuskin ketään, joka ei tunnistaisi Lasse Mårtensonin säveltämää Myrskyluodon Maijan tunnusmusiikkia. Yksi maan kaikkien aikojen kauneimmista melodioista tuo tunteet pintaan, vaikka ei edes tietäisi, mikä tarina musiikin takana on.

Kun siihen lisää päälle vielä koskettavan saaristolaiselämää kuvaavan kertomuksen, Maija Vilkkumaan sanoitukset, ja Laura Alajääsken pakahduttavan kauniin ja voimakkaan lauluäänen, kurkkuun nousee sellainen pala, että sitä saa nieleskellä alas liki kolme tuntia. Jos joskus olen arvostellut jotain musikaalia siitä, että se ei ole oikein herättänyt mitään tunteita, nyt mennään toiseen ääripäähän.

Myrskyluodon Maija on alun perin 1970-luvulla kirjoitettu kertomus perheestä, joka elää 1800-luvun Ahvenanmaalla. Vanhempiensa naittamat Maija ja Janne muuttavat syrjäiseen Myrskyluotoon Ahvenanmaan ulkosaaristossa, saavat lapsia ja elävät melko eristyksissä muusta maailmasta. Meri ympäröi Myrskyluotoa ja ottaa vähintään yhtä paljon kuin antaa, joten kuolema on läsnä jatkuvasti.

Musikaalin kappaleiden takana on Lasse Mårtenson. Hän on ollut mukana myös musikaalin tuotannon alkuvaiheessa, mutta hänen terveytensä heikennyttyä hänen poikansa on jatkanut produktion konsultointia. Säveltäjä valitettavasti kuoli viime vuonna, joten hän ei päässyt näkemään HKT:n työn tuloksia.

Mårtensonin musiikin on näyttämölle sovittanut Arttu Takalo ja tarinan on dramatisoinut Seppo Parkkinen

Sanoitukset uuteen musikaaliin on tehnyt Maija Vilkkumaa, ja hienoa työtä hän on tehnytkin. Jos pelkkä Myrskyluodon Maijan tunnusmusiikki ilman sanoja saa silmät kosteiksi, Vilkkumaan sanoituksilla tarvitaan jo nenäliinoja. 

Ja todella, tässä tarinassa mennään niin syvissä vesissä, että on oltava aika tunteeton puupökkelö, jos ei missään tunnu. Olin ehkä itse erityisen vastaanottavaisella mielellä, mutta pyyhin kyyneliä pitkin esitystä ja tein kaikkeni pidätelläkseni äänekkäät nyyhkytykset sisälläni. Musikaali oli ehdottomasti vaikuttavin esitys, jonka olen nähnyt Suomessa, enkä muista liikuttuneeni yhdestäkään teatterikappaleesta aiemmin yhtä paljon.

Pääosaa esittävä Laura Alajääski tekee hienon roolin Maijana ja laulaa upeasti musikaalin parhaat ja koskettavimmat laulut. Tätäkin ääntä olisin voinut kuunnella koko illan, vaikka muuta lavalla ei olisi tapahtunutkaan. Hienoja kappaleita oli myös Aaro Wichmannin esittämällä Jannella.

Lavastus on pelkistetty, mutta kulissit vaihtuvat tiuhaan. Meri luodaan lähinnä sinisellä värillä ja valoilla. Ratkaisu toimii oikein hyvin, eikä massiivisempia lavasterakennelmia edes kaipaa.

Yhteen asiaan sovituksessa en ihastunut aivan varauksettomasti. Ryhmä sinisiin vaatteisiin ja vaaleisiin peruukkeihin pukeutuneita "luonnon henkiä" liihotteli useissa kohtauksissa jossain taustalla ja esitti milloin lokkeja, milloin sikoja, milloin merta ja milloin... jotain muuta, mitä? Joissain kohtauksissa heitä ei olisi tarvittu lainkaan ja joissain yleisöltä vaadittiin jo aika lailla mielikuvitusta ymmärtämään, mistä heidän liikeissään onkaan kyse.

Antti Timosen suutarihahmo jakoi mielipiteemme. Seuralaiseni piti hahmon esittämiä koomisia välinumeroita tarpeettomina. Itse pidin siitä, miten hahmo toi hieman kepeyttä ja huumoria muuten kovin vakavaan tarinaan, ja Timosen äänelle olisin suonut suuremmankin roolin esityksessä.

Myös lapsinäyttelijät tekivät erinomaista työtä ja lauloivat ihastuttavasti.

Jos yhden asian voisin muuttaa, olisi halunnut kuulla Maijan tunnusmelodian vielä yhden kerran laulettuna esityksen lopussa. Ehkä ratkaisu olisi ollut liian ilmeinen, joten nyt pitää vain toivoa, että HKT tuottaisi kappaleesta version Spotify- tai YouTube-jakeluun, jotta sitä voisi kuunnella kotona riittävän monta kertaa peräkkäin.

Yhteenvetona: Pidin aivan järjettömän paljon ja voisin katsoa esityksen saman tien uudelleen. Mene sinäkin katsomaan.


hkt.fi/esitykset/myrskyluodon-maija/

Liput esitykseen saatu HKT:lta

Näyttämökuvat: © Tapio Vanhatalo / HKT

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jouduimme tänään heittämään hyvästit pienelle Eppu-koirallemme, vain muutama viikko ennen sen 16-vuotispäivää. 

Suru on nyt suuri. Jäljelle jää iloisia muistoja ja kova kaipaus.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tällä viikolla se oikeasti iski: kesä on ohi, ja syksy tulee vauhdilla. Vielä pari viikkoa sitten pystyi ajattelemaan, että elokuukin on kesäkuukausi ja monesti elokuussa on vielä lämpimiä säitä, mutta tämä viikko osoitti, että intiaanikesästä ei tarvitse tänä vuonna haaveilla.

Puutarhamökilläkin satokausi alkaa väistämättä kääntyä kohti loppuaan: marjat alkavat huveta, kurkkujen lehdet kellastua ja kesäkurpitsakin ehtyä. Omena odottaa vielä kypsymistä, ja kasvihuoneessa on paljon tomaatin raakileita, mutta ilmojen viilentyessä ne pitänee kerätä jossain vaiheessa sisään kypsymään.

Ei syksy minua varsinaisesti haittaa, oikeastaan pidän syksystä ja se on kesän jälkeen toinen lempivuodenaikani. Värikäs, aktiivinen ja energinen. Varsinkin koulu- ja opiskeluaikoina syksyihin liittyi aina jotain uutta ja jännittävää, ja omassa mielessäni uusi vuosi alkoi aina tavallaan syksystä.

Nyt kuitenkin tuntuu, että koko kesä oli kesän odotusta, joten syksy tuli aivan liian nopeasti ennen kuin lämpimistä säistä ehdittiin nauttia kunnolla. Tällä viikolla jouduin vetämään jo tuulitakin pyöräilypaitani päälle, sillä ilmat alkoivat tuntua liian kylmiltä ilman sitä. Ei se toisaalta ihmekään, eihän elokuun vaihtumiseen syyskuuksi ole edes viikkoa aikaa. Oho.

Tämä syksy tulee olemaan monin tavoin hyvin erilainen kuin edelliset ja varmasti mieleenpainuva.

Syyskuussa meillä on tietysti edessä jännittävät kirjajulkkarit, kun Gastronaatti 2 tulee painosta.

Mutta vähintään yhtä odotettu hetki koittaa maanantaina 2. lokakuuta, kun Rouva palaa töihin mutta minä en. Vietettyään vuoden ja viisi kuukautta kotona hän palaa takaisin Maku-lehteen ja minä puolestani yritän unohtaa työasiat puoleksi vuodeksi. Olen suunnitellut palaavani takaisin töihin 2. huhtikuuta, ja pojalle on haettu päiväkotipaikkaa maaliskuun puolivälistä alkaen.

Mitään matkoja ei ole suunnitteilla mutta olen muuten päättänyt ottaa kaiken irti hoitovapaastani. Suunnittelmissa on leppoisaa oleskelua kotona lapsen kanssa, kiireettömiä aamiaisia, vähän omaa aikaa kun poika ottaa päiväunia, lounaita kaikissa niissä ravintoloissa, joissa en ole ehtinyt käydä mutta Rouva on ja iltapäiväretkiä kodin ulkopuolelle ennen kuin tyttö haetaan päiväkodista.

Enää viisi viikkoa jäljellä. Jännää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Tammi

Oletko aiemmin kuullut gastrodekkarista? En minäkään.

Mutta tässä sellainen on, Heikki Valkaman uutuuskirja, Pallokala (Tammi 2017), joka ilmestyi juuri kauppoihin!

Pallokala on Tokioon sijoittuva jännityskertomus, joka pyörii pitkälti ruoan ympärillä.

Aivan kirjan alussa toistaiseksi tuntemattomana pysyvä henkilö ostaa Tokion Tsukijin kalatorilta pallokalaa ja suunnittelee tappavansa jonkun kalan myrkyllä. Mutta kenet ja missä? Ja kuka on tämä nimetön mysteerihenkilö, jonka murhavalmisteluja ja ahdistusta kuvataan kursiivilla painettuna pitkin kirjaa?

Kirjan päähenkilö on suomalainen Riku Mäki, joka on saanut ensimmäisenä suomalaisena koskaan kutsun Japanin keisarillisen kulinaarisen järjestön järjestämään keittiömestarikilpailuun, joka lähetetään myös suorana lähetyksenä Japanin televisiossa. Riku on Helsingissä uraa tehnyt ja Michelin-tähtiäkin kerännyt huippukokki, jolle kutsu kisoihin on tullut yllätyksenä. Riku epäilee, että kutsun takana on hänen entinen opiskelutoverinsa, japanilainen Kenta Maeda, joka on ollut samaan aikaan New Yorkissa kokkikoulussa ja tekee nyt ravintolabisnestä Tokiossa.

Rikulla on takanaan paitsi menestystä myös kipeä avioero, ja pian hän huomaa kiinnostuvansa nuoresta japanilaisesta naisesta, Shizuka Nakayamasta, joka toimii hänen tulkkinaan ja avustajanaan kisoissa.

Paitsi Rikun liikkeitä, kirjassa seurataan myös Tokion alamaailmassa yakuza-rikollisjärjestössä toimivan Atsuya Furutan puuhia, ja myöhemmin kirjassa tarinaan liittyy tokiolainen poliisi, Daisuke Matsuzaka. Ennen sitä tapahtuu kuitenkin järkyttävä murha...

Kirjailija Heikki Valkama on vaikuttanut viime vuodet Imagen päätoimittajana, ja kirja on hänen esikoisdekkarinsa. Valkama on asunut lapsuudessaan ja nuoruudessaan liki 20 vuotta Japanissa, ja hänen Japanin-tuntemuksensa välittyy kirjasta erinomaisesti. Faktoja Japanista ja japanilaisesta ruokakulttuurista jaetaan jännityskertomuksen sivussa pienen tietokirjan verran.

Ruoan lisäksi Valkaman Japanin-tuntemus näkyy myös muussa Tokion ja japanilaisen kulttuurin kuvauksessa. Erittäin mielenkiintoista oli kuulla myös Tokion alamaailmasta ja rikollisjärjestö yakuzasta, joka on - hämmästyttävää kyllä - täysin avoimesti ja laillisesti toimiva organisaatio, johon kuulumistakaan ei ole kriminalisoitu.

Kirjassa liikutaan Tokion Shinjukussa ja Ginzassa, ja vaikka en mikään suuri Tokion-tuntija olekaan kolmen matkani perusteella, oli hauska voida sijoittaa tapahtumia kartalle omassa mielessäni.

Japanilainen ruoka ja ruokakulttuuri ovat niin vahvasti mukana kirjassa, että sitä lukiessa tulee väkisinkin nälkä ja alkaa haaveilla japanilaisesta ruoasta.

Ei kuitenkaan siitä pallokalasta, josta kirjassa puhutaan useasti. Maistoin sitä viimeisellä Tokion-matkallani, ja ei kalaa todellakaan maun takia syödä. Se on sitkeää ja melko mautonta, ja suurin syy syödä kalaa lienee se mikä itsellänikin: että voi kertoa syöneensä sitä.

Vaikka todennäköisyys kuolla pallokalamyrkytykseen hyvätasoisessa ravintolassa on häviävän pieni, kyllähän se kävi silti mielessä. Edelleen Japanissa kuolee vuosittain ihmisiä, jotka ovat yrittäneet itse valmistaa pallokalaa, mutta eivät ole aivan tienneet, mitä tehdä.

Parempi siis pysytellä jatkossa näissä turvallisemmissa kaloissa, jotka ovat myös maukkaampia.

Kirja puhuttelee varmasti kaikkia Japanista ja sen ruokakulttuurista kiinnostuneita. Ja kukapa ei olisi? Dekkarin muotoon kirjoitettu kirja on helposti lähestyttävä, ja rikoksen selvittelyn lomassa tulee oppineeksi paljon uutta Japanista. Kiehtovaa on myös se, että Japanin-kuvaus on yhtä aikaa sekä täysin autenttista että suomalaisesta näkökulmasta kirjoitettua.

Kirja löytyy jo kirjakaupoista, ja minulla on ilo arpoa kaksi kirjaa myös blogin lukijoiden kesken. Kerropa kommentiboksissa, mikä on lempparisi japanilaisista ruoista, niin arvon kaikkien vastanneiden kesken kaksi kirjaa keskiviikkona 30.8.2017! Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi.

//Arvonta on päättynyt. Pallokala on saatavilla mm. Adlibriksessä.

Share

Pages