Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhurointi on siitä jännää puuhaa, että näin keskikesällä vain muutamassa päivässä ehtii tapahtua isojakin muutoksia. Esimerkiksi punaherukka näyttää juuri nyt kypsyvän aivan silmissä!

Myös valkoherukka notkuu marjoja, jotka ovat pian kypsiä.

Karviaiset punertuvat.

Mustaherukkakin alkaa muuttua makeammaksi.

Omenapuihin on ilmestynyt isoja raakileita, ja niitä on paljon!

Tähtilaukka kukkii komeasti.

Vaaleanpunainen jaloangervo näyttää suloiselta.

Kärhön alta puskee komeaa ruusua.

Kasvatuslaatikoista pääsee pian poimimaan hernettä.

Tsinniat kukkivat yhä niin, että yksikään kukkimaan puhjennut kukinto ei ole lakastunut. Osa on leikattu jo mukaan leikkokukiksi.

Myös myskimalva toimii hyvin leikkokukkana ja kukkii runsaasti.

Kasvihuoneen puolelta olemme päässeet syömään ensimmäiset keltaiset kirsikkatomaatit. Ne olivat hyvin makeita.

Hunajamelonissa ei näy yhtään hedelmää, mutta kurkku alkaa tuottaa syötävää.

Vielä menee hetkinen, mutta kyllä tästä komea kurkku syntyy.

Kasvihuoneen ulkopuolella avomaankurkkukin puskee kurkkuja.

Sen sijaan keltainen kesäkurpitsa antaa yhä odottaa itseään.

Eilen saimme mukaan jo ensimmäisen astiallisen vadelmia. Perunoita joudumme sen sijaan odottamaan vielä tovin. Toivottavasti kuivuus ja kuumuus eivät verota hirveästi satoa...

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tuttu paikka, tuttu kuvakulma. Elvytimme kesäperinteemme yhden kesän tauon jälkeen ja kävimme syömässä lounaan Tertin kartanossa Mikkelissä.

Tertin kesäpöydän herkut ovat kuuluneet kesiimme jo pitkään, ja vain viime vuonna retki jäi väliin, sillä emme käyneet kesällä lainkaan Etelä-Savossa. Nyt korjasimme asian ja otimme myös mökkiämme isännöivät ystävämme mukaamme.

Saimme tällä kertaa pöydän kirjastohuoneesta, jossa on kaunis kaakeliuuni. 

Kartanossa kannattaa kurkkia myös muihin huoneisiin, sillä jokainen niistä on sisustettu yksilöllisesti ja runsain yksityiskohdin. Osa pöydistä on katettu ulos ja kartanon terassille.

On hauskaa, miten kartanossa on tunne kuin olisi vieraana jonkun kodissa. Valokuvat, koriste-esineet, sohvatyynyt: kaikki näyttää siltä kuin talon asukas olisi vain lähtenyt käymään jossain ja aika pysähtynyt viime vuosisadan alkupuolelle. Huoneissa soi klassinen musikki, ja musta-valkoisiin pukeutunut henkilökunta on superkohteliasta.

Kartanon pääsalissa tunnelma on ravintolamaisempi.

Kesäpöytä ei ole kertaakaan tuottanut pettymystä. Menu vaihtelee jonkin verran vuosittain, mutta tarjolla on aina useampaa sorttia kaloja, lihoja ja kasviksia.

Suurimpia suosikkejani olivat hauki-ceviche ja savumuikut.

Sekä aivan ohueksi siivutettu savustettu luomu-Highland-härkä.

Joka vuosi yhtä hyvältä maistuva klassikko on 125 vuotta vanhaan juureen leivottu talon oma näkkileipä.

Ruoat maistuivat erinomaisesti myös lapsille. 

Jälkiruokapöydästä löytyi jälleen klassinen kukkaissokerikakku, ja ainakin itselleni uutuutena tarjolla oli käsintehtyjä toffeekaramellejä.

Kartanon pihapiirissä on myös herkkukauppa, kahvila sekä Muotiaitta.

Yrttimaa on paitsi kaunis, se tuottaa yrtit kartanon kesäpöytään.

Jälleen kerran hyvin lämmin suositus Tertin kartanolle, johon kannattaa tulla pidemmästäkin matkasta. Kesäpöytä on katettuna lounailla klo 12 - 16 ja illallisella klo 18 - 21.

Haaveilemme edelleen yöpymisestä Tertin hotellissa, ja olisipa kiva päästä maistamaan joskus myös Tertin jouluateriaa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hellevaroitus: luvassa tukalaa hellettä! Mikäpäs parempi paikka sen vastaanottamiseen kuin Rouvan Etelä-Savon-saunamökki, jossa emme ole käyneet kahteen vuoteen.

Päätimme silloin kaksi vuotta sitten, että mökki sijaitsee tässä elämäntilanteessa liian kaukana, ja kahden lapsen kanssa neljän tunnin automatka on yksinkertaisesti liikaa tehtäväksi joka toinen viikonloppu ja vain parin yön vuoksi. Päädyimme siis hankkimaan Herttoniemen-puutarhamökkimme ja antamaan saunamökin ystäviemme perheen käyttöön.

Tilanne on varsinainen win-win: he saivat kaipaamansa kesäpaikan, jota voivat käyttää kuin omaansa ja me puolestaan jonkun, joka huolehtii, että mökki on kunnossa nyt, kun emme itse sitä käytä.

Kivahan mökillä oli käydä kyläilemässä nyt, kun joka tapauksessa tulimme vierailulle anoppilaan. Automatka tuntui silti pitkältä pienimmän matkustajan kanssa, joten aivan heti emme ole palaamassa tämän mökin käyttäjäksi.

Rouva haaveili, että olisi saanut kerättyä pihasta mukaan kantarelleja, mutta ilma on ollut liian kuiva ja kuuma niille. Mustikoitakaan ei löytynyt pihasta kuin pieni kourallinen.

Kesän kuumimpien päivien kunniaksi kävin jopa itse uimassa järvessä. Edellisestä kerrasta onkin kaksi vuotta, ja viimeksi olen tänne Puulaveteen pulahtanut ehkä kolme tai neljä vuotta sitten. 

Vaikka tässä näyttääkin, että houkuttelen lasta veteen, tilanne oli täysin päinvastainen: hän oli uinut varmaan jo lähemmäs tunnin ennen kuin uskaltauduin itse järveen. 

Mutta vesihän oli siis oikeasti todella lämmintä, varsinkin pinnasta. Hyvä, että tuli käytyä!

Pienin mökkivieras pulikoi puhallettavassa kahluualtaassa, ja lopussa pääsimme vielä saunaan lämmittelemään.

Mökin emännän viransijaisuutta hoiteleva Sini paistoi lettuja.

Miten hyviltä ne maistuivatkaan!

Jälkiruoaksi paahdoimme vielä vaahtokarkkeja, joita dipattiin sulatettuun suklaaseen. Uuh.

Tänään käymme illemmalla mökillä ihan omalla porukalla, sillä ystävämme lähtivät jo kotiinsa.

Vaan olipahan hauskaa ja erikoista olla vähän niin kuin kyläilemässä omalla mökillä. Kiitos isännille vielä illasta!

Etelä-Savossa ollessamme olemme päässet jatkamaan myös lähes katkeamatonta kesätraditiota jo useamman vuoden ajalta: kesäretkeä Tertin kartanoon. Siitä lisää toisella kerralla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhamökin muodonmuutos alkaa vähitellen näkyä. Oikeasta kuvakulmasta katsottuna mökin tupa näyttää jo jopa varsin hyvältä.

Vintin ja alkovin maalaamisen jälkeen kävin tuvan kimppuun ja maalasin sen katon ja puolipaneelit valkoisiksi. Katto oli aiemmin puun värinen ja puolipaneelit vihreät.

Sekä paneelit että katto on maalattu kolmeen kertaan: ensin valkoisella Uula Into -pohjamaalilla ja sen jälkeen sävyllä Höyhen sävytetyllä Uula Into -kalustemaalilla, joka on hajuton ja nopeasti kuivuva vesiohenteinen öljymaali. Samoilla maaleilla on maalattu myös tuvan peitelistat paneelin ylä- ja alareunoihin.

Maalaaminen vei minulta kaiken kaikkiaan neljä työpäivää (tai iltaa), ja tein sen kahdessa osassa, sillä en saanut tupaa täysin tyhjäksi.

Listojen maalaamisen jälkeen tein ensimmäisen koemaalauksen lattiaan. Se on ollut aiemmin käsiteltynä ruutukuvioiseksi, mutta valitettavasti ruutukuvio ei kata koko lattiaa: purettujen keittiön kalusteiden alta paljastui maalaamattomat alueet. 

Halusimme kuitenkin säilyttää ruutukuvion, joten käytin vanhaa ruudukkoa apuna ja tein maalarinteipillä uuden ruudukon sen päälle. Maali on Uulan Puulattimaalia, ja se on sävytetty sävyllä Usva.

Aivan alkuperäinen ajatus oli, että tässä vielä vaalean puun värisenä näkyvät osat maalattaisiin valkoisiksi, mutta nyt Rouva pohtii, pitäisikö ne sittenkin jättää käsittelemättä. Oma silmäni ei ole vielä tottunut tähän ajatukseen. Kyllähän se helpottaisi hommaa, sillä maalikerros pitää vetää kahdesti, ja teipit on irrotettava ja laitettava takaisin maalauskertojen välillä.

Sitten vaan mietin sitä, että jos toiset ruudut jäisivätkin puulle. nyt harmaaksi maalatut ruudut voisivatkin olla kivemman näköiset valkoisina. Tämä vaatinee koemaalauksen toiseen kohtaan.

Jäimme pohtimaan asiaa ja siirryin seuraavaksi tapettien pariin. Eilen ja toissapäivänä teinkin töitä puolille öin ja pikkutunneille, jotta sain koko tuvan tapetoitua kahdessa päivässä. Tapetti on Colefax & Fowlerin Alderney (Aqua), jonka tilasin Wallpaperdirect.comista.

Ammattilainen olisi varmasti tehnyt tämänkin nopeammin, mutta tällaiselle eläissään vain kolme ja puoli seinää tapetoineelle amatöörille tupa olikin yllättävän haastava. Yksikään seinä ei ole ehjä, ja kaikkien ikkunoiden, viistojen kattojen, sähkökaappien ja sähköjen läpivientien vuoksi tapetointi oli paikoin melkoista palapeliä ja vaati paljon mittailuja ja vielä enemmän ihmettelyä.

Homma on vielä viimeistelemättä ja suurin osa tapetin ylimääräisistä reunoista odottaa vielä irtileikkaamista terävällä veitsellä.

Olemme tapetin valintaan hyvin tyytyväisiä, ja työn laatukin on riittävän hyvä. Hieman hankalaa venyvän paperitapetin asentaminen on, mutta selvisin siitä ilman suurempia mokia. Tapettiakin meni hukkaan vähemmän kuin laskin (pystyin käyttämään hukkapaloja ikkunoiden päällä), ja voinen palauttaa yhden ostamistani rullista takaisin myyjälle, jos vaan huolivat sen takaisin.

Ainoa mitä pohdimme on, että luimme tämän tapetissa kiemurtelevan kasvin olevan wisteria (sinisade), joten nyt pelkäämme, että aina kun käymme tuvassa, ajattelemme väistämättä Wisteria Lanea ja Täydelliset naiset -tv-sarjaa.

Viimeistelytöiden jälkeen edessä lienee lattian maalaus ainakin tulevan keittiön kohdalta. Muut kohdat voi maalata periaatteessa milloin vain, sillä muualla tuvassa ei tule olemaan kiinteitä kalusteita. Toki tulevan vaatekomeron kohtakin kannattaisi maalata, jotta komeron saisi käyttöön jo pian.

Vaan mitäs mieltä: tehdäänkö lattiasta harmaa-valkoinen vai jätetäänkö valkoiseksi suunnitellut osuudet puun värisiksi siitäkin huolimatta, että osa näistä puun värisistä ruuduista ovat hieman eri värisiä kuin muualla lattiassa? Ja vaihdetaanko harmaan tilalle sittenkin valkoinen?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Välineistähän se todella oli kiinni. Kun tyttö sai uuden skeittilaudan, homma alkoi sujua niin hyvin että katselen sitä aivan huuli pyöreänä.

Kun kyselin pari viikkoa sitten, mistä ostaa käytettyjä lautoja, tytön kummitäti laittoikin viestin, että heidän pojillaan olisi ylimääräinen skeittilauta. Se oli hieman kosteudesta kärsinyt, mutta ajattelimme silti kokeilla sillä. Saimme laudan mukaamme Jyväskylästä.

Mainitsin isälleni, että laudalle pitäisi tehdä "jotain", eikä mennyt aikaakaan, kun hän oli ennen lähtöämme puristanut repsottavan pinnan kiinni liimalla ja liimapuristimilla, vaihtanut kiinnitysruuvit ja jopa uudistanut laudan päällä olevan repaleisen liukuesteen (tai miksi sitä kutsutaankaan). 

Ja siellä hän menee, muiden skeittailijoiden ja scoottaajien kanssa Eläintarhan skeittipuistossa.

Jos edellisillä kerroilla skeittaus tuntui kovin vaikealta ja turhauttavalta, tällä leveämmällä ja pidemmällä laudalla tasapaino pysyy huomattavasti paremmin.

Mainittaakoon, että itse en ole koskaan skeitannut enkä uskaltaisi edes astua laudan päälle.

Liikunnallisesti lahjakkaalle ja hyvällä tasapainolla varustetulle lapselle homma ei tunnu olevan sen kummallisempi asia kuin pyörällä ajamaan opettelu.

Nyt olisi vaan sitten kova hinku oppia temppuja. Tyttörullalautailijat, täältä tullaan!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on koko perhe vihdoin lomalla! Varasin hyvissä ajoin Rouvan ensimmäisen lomapäivän kunniaksi pöydän ravintola Grönistä (Albertinkatu 36), jossa meidän on pitänyt käydä jo pidempään. Ja kun hoitaja oli varattu koko illaksi, jatkoimme iltaa vielä Chapterissa (Aleksanterinkatu 22) ja Nollassa (Liisankatu 2).

Olin oikeastaan tehnyt varauksen Gröniin jo toukokuulle, jolloin meidän oli tarkoitus käydä siellä ystäviemme kanssa, mutta jouduimme siirtämään illallista toiselle viikonlopulle, eikä pöytävarausta voinut siirtää. Harkitsimme jo silloin, että kävisimme Grönissä joka tapauksessa, mutta lukuisista muista menoista johtuen katsoin parhaaksi lykätä illallista loma-aikaan. Ja se oli hyvä päätös, sillä tämä treffi-ilta oli mitä parhain alku Rouvan lomalle!

Grönin illallinen koostuu neljän annoksen menusta (54 €), johon voi tilata myös lisäannoksia täydentämään kokonaisuutta. Söimme koko listan läpi ja tilasimme annosten kanssa suositusviinit.

Alkuun tilasimme hapanjuurileivän kanssa tarjottavaa kylmäsavustettua mätiä, hapankermaa, sipulinkukkia ja ruohosipulia (10 €). Annos oli päällystetty kuivatulla ruohosipulipölyllä, vautsi vau! Leivän kanssa oli tarjolla myös yrttisuolaa, paahdettuja siemeniä ja grillattua voita. Todella hauskan makuista sekin.

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli "Kasvi" eli Uusia perunoita, herukanlehtiä, suolaheinää ja lehtivihreäkastiketta. Ja kylläpä olikin maukasta! "Suolaheinä" oli nähdäkseni ketunleipää, ja kastike niin hyvää, että kaavin viimeisetkin pisarat leivän palasella.

Seuraavaksi tarjoiltiin menun ulkopuolelta tilaamamme Kampasimpukka (12 €), joka tarjoiltiin ruskistetusta voista tehdyn liemen ja karhunlaukan siemenistä tehtyjen "kapristen" kanssa. Karhunlaukkakaprikset olivat aivan ihastuttavat ja norjalainen kampasimpukka varmasti tuoreinta, mitä olen koskaan syönyt. Aivan tajuttoman hyvää!

Menun toinen annos oli "Liha" eli Herne "Pâte Brisée" (taikinakuoreen tehty torttunen), tuoreita ja fermentoituja herneitä, lipstikkaa ja raakakypsennettyä nautaa. Tässä oli varmasti yksi parhastia tartareista, joita olen syönyt.

Viimeinen pääruoka oli "Kala", jonka pääraaka-aine näyttikin olevan yllättäen porkkana. Grillattua porkkanaa, kesäkukkia (mm. samettikukka), siitepölyä, seljankukkaa "hollandaise" ja redusoitua katkarapulientä. Maku oli hyvin intensiivisen rapuisa ja annos paitsi hyvällä tavalla hyvin mielenkiintoinen myös kovin kaunis.

Viimeinen annos ennen jälkiruokaa oli makeahko "Maito": Vihreitä mansikoita, vuohenjuustoa ja heraa (10 €). Mansikat on kerätty 1 - 2 päivää ennen kuin ne ovat varsinaisesti kypsiä, joten mansikoissa on jo hieman makeutta, mutta kuitenkin vielä hapokkuutta taittamaan vuohenjuuston voimakasta makua. Erinomaista!

Kokonaisuuden kruunasi vielä ruusun muotoon koottu "Villi" eli Maitojäädykettä, tuoksumataravanukasta, mansikoita ja rapaperiä. Kylläpä olikin kaunis annos! Ruusu oli tehty punajuurella värjätyistä raparpereistä, ja alimpina terälehtinä oli punajuurisiivu.

Aivan törkeän hyvää, ja vielä supersympaattinen tarjoilija, joka teki illallisesta aivan täydellisen! Hyvin, hyvin lämpimät suositukset!

Kun viimeksi olimme Rouvan kanssa illalla poissa kotoa, palasimme kotiin niin, että lapset oli juuri peitelty sänkyihin, mikä oli suuri virhe. Hehän riemastuivat siitä niin, että kesti vielä tunnin saada heidät takaisin nukkumaan. Nyt siis päätimme, että emme palaa kotiin yhdeksän aikoihin vaan jatkamme "johonkin".

Paikaksi täsmentyi Torikortteleiden Chapter, joka on itselleni tuttu tähän menessä vain Taste of Helsingistä.

Paikka näytti todella kivalta, ja päätin, että tänne tulemme syömään seuraavana treffi-iltana.

Nyt otimme vain yhdet digestiivit, jotka nautimme lämpimänä iltana ulkoterassilla. Rouvalla Drunken Poet ja itselläni Umami Tsunami. Ja olivatpas hyvät drinksut!

Koska ilta oli yhä nuori, päätimme piipahtaa vielä Nollassa ottamassa pientä iltapalaa. Tilasimme lasilliset viiniä ja pieneksi naposteltavaksi Peltola Blueta ja palsternakkahilloa. Tiskillä puuhaileva Luka Balac ilahtui visiitistämme niin, että pöytään ilmestyi yllätyksenä ja pyytämättä myös muuta maisteltavaa.

Oli kiva kuulla, että ravintola on saanut hyvän vastaanoton, ja että monet olivat kertoneet löytäneensä ravintolan aiemmin kirjoittamani blogipostauksen ansiosta!

Yhdellä lautasella oli turskaa, tomaattia ja mansikoita, toisella osterivinokasvohveli ja sitten se varsinainen tilauksemme, Peltola Blue -sinihomejuustoa ja ihanaa kinuskimaista palsternakkahilloa.

Yllätysjälkiruokina oli mintulla ja basilikalla maustettu kakkunen, poltettu sokeri -jäätelöä ja ruusukaramelliä sekä mesiangervolla ja Saloniemen 50-prosenttisella kermalla täyttettyjä krassinkukkia. Huikeaa!

Nyt tulikin yhden illan aikana maistettua niin monta niin huikeaa makua ja mielenkiintoista raaka-ainetta, että tätä illallista jälkiruokineen, juomineen ja iltapaloineen muistellaan vielä pitkään!

Ja nythän tämä kesäloma vasta varsinaisesti alkaakin, kun olemme kaikki lomalla yhtä aikaa. Rouva lähti tytön ja kaverinsa kanssa pariksi päiväksi Tallinnaan, ja itse olen pojan kanssa kahdestaan kotosalla. Mitä kaikkea ehditäänkään tehdä kahdessa viikossa?

Pages