Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppuna pääsimme ahkeroimaan puutarhamökillä toden teolla. Vanhempani hoitivat lapsia torstaista sunnuntaihin, joten saimme Rouvan kanssa yhdessä viikonlopussa aikaiseksi enemmän kuin normaalioloissa kokonaisessa kuukaudessa. Kaikkein akuuteimpien kasvihuone- ja kasvatuslaatikkohommien lisäksi ehdimme jatkaa myös villiintyneiden perennapenkkiemme kesytystä.

Hermostuin jo viime kesänä siihen, miten portilta mökille johtava käytävä alkaa loppukesästä muistuttaa viidakkoa, jonka läpi on raivattava tiensä. Massiiviset kuunliljat hipovat jalkoja toiselta puolelta, ja heinät, saniaiset ja muu pöheikkö rönsyävät laatoille toiselta.

Rouva perkasi jo aiemmin perennapenkkejä laattojen molemmin puolin ja hankkiutui eroon kasveista, joista emme pidä. Viime viikolla Rouva iski lapionsa kuunliljarivistöön ja kaivoi ylös osan niistä. Itse puolitin vielä jäljelle jääneet kuunliljat lapiolla ja kiikutin multapaakut kasveineen portinpieleen muiden puutarhureiden noudettavaksi. Kaivoimme ylös myös osan saniaisista, ritarinkannuksista ja jaloangervoista, jotka leviävät kuunliljojen tavoin hurjasti, sekä osan esikoista, joiden väristä Rouva ei pitänyt.

Kuunliljat eivät näyttäneet tästä harmistuneen, vaan muutama päivä myöhemmin näytti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Emme kuitenkaan vain hankkiutuneet eroon vanhoista kasveista vaan myös istutimme uusia.

Olimme viime kesänä ihmeissämme siitä, että alkukesän tulppaaniloiston jälkeen, ennen syyskukkien kukintaa, puutarhassa ei kukkinut juuri mikään. Eli juuri siihen parhaaseen aikaan heinäkuussa, kun mökillä vietetään eniten aikaa, kukkapenkit loistivat vain vihreän eri sävyissä.

Vihermaton muuttaminen kukkaloistoksi on toki pidempi projekti, ja esimerkiksi valtava kielopenkki pitäisi kääntää kokonaan ylösalaisin ja puhdistaa vuohenputkista, mutta siihen ei juuri nyt ole resursseja.

Pääsimme kuitenkin istuttamaan jo nyt jotain uutta, kun sain Viherpeukaloilta postissa laatikollisen perennojen taimia. Lähetys sisälsi valkoisia ja vaaleanpunaisia sulkaneilikoita, fuchsian värisiä harmaakurjenpolvia, valkoisia kellopeippejä, valkoisia kyläkurjenpolvia, valkoista morsiusharsoa, vaalean violettejä neidonkurjenpolvia, vaalean violettejä tarhasyysvuokkoja ja valkoisia verikurjenpolvia.

Taimet tulivat pahvilaatikossa kotiin, ja ne olivat laatikossa lähetyspäivä mukaan lukien kolme vuorokautta ennen kuin pääsivät maahan. Taimien mullat tuntuivat lauantaina edelleen kosteilta, mutta jos niiden olisi pitänyt odottaa pidempään, niitä olisi ollut varmasti tarpeellista kastella.

Jotta muistaisimme vielä myöhemminkin, mitä istutimme ja mihin, dokumentoin istutuspuuhamme valokuvin ja kirjoitin suoraan kuviin, mitä penkkeihin on upotettu ja minkä kokoista ja näköistä kukkaa sieltä pitäisi nousta.

Tarhasyysvuokoille raivattiin tilaa saniaisten vierestä.

Neidonkurjenpolvet ja kellopeipit pääsivät esikoiden paikalle vattupenkkiin.

Kyläkurjenpolvet kasvavat nyt omenapuun alla, juhannusruusun ja syysleimujen välissä.

Valkoiset sulkaneilikat pääsivät käytävän viereen omenapuun alle.

Harmaakurjenpolvet ja vaaleanpunaiset sulkaneilikat reunustavat pionipenkkiä.

Morsiusharso kohoaa kuunliljojen ja vattupuskien välistä.

Ja verikurjenpolvet sijaitsevat portin jälkeen heti vasemmalla.

Nyt sitten jännitetään, mitkä kasvit juurtuvat, mitkä pupu ehtii syödä, mitkä kukkivat jo tänä kesänä ja mitkä selviävät ensi kesään!

Uudet perennat on saatu Viherpeukaloilta. Viherpeukalot järjestää myös 100 euron lahjakortin arvonnan. Voit osallistua arvontaan jättämällä alle terveisesi ja yhteystietosi viimeistään to 7.6.2018. Lahjakortin voi käyttää Viherpeukaloiden verkkokaupassa ja tilata sillä vaikkapa juurikin laatikollisen perennoja!

Palataan toisella kerralla kasvihuoneeseen ja kasvatuslaatikoihin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Otin viime viikolla vastaan tähän asti suurimman oopperahaasteeni ja kävin katsomassa Richard Wagnerin Parsifalin Kansallisoopperassa. Haasteella tarkoitan sitä, että järkälemäinen teos kestää väliaikoineen viisi tuntia, ja väliaikojakin on kaksi.

Parsifal ei ole oopperana kaikkein helpoimmasta päästä. Pelkästään sen kesto tekee siitä vaikeasti lähestyttävän, mutta on teos haastava myös sisällöltään.

Teoksen libretto perustuu 1200- ja 1300-luvuilta peräisin oleviin graalin maljasta kertoviin teksteihin, joista Wagner on rakentanut oman tarinansa. Kuvaavaa on varmasti se, että vaikka olen nähnyt oopperan, lukenut sen käsiohjelman ja juonikuvauksen ennen ja jälkeen esityksen ja silmäillyt myös oopperasta kirjoitettuja Wikipedia-artikkeleja kahdella kielellä, en osaa oikeastaan kertoa, mitä oopperassa tapahtuu enkä varsinkaan miksi.

Tarina pyörii siis graalin maljan ja sitä vartioivien temppeliritarien ympärillä. Graalin nykyinen kuningas, Amfortas on haavoittunut pyhästä keihäästä, joka on päätynyt ritarikunnasta poiskäännytetyn ja taikuutta opetelleen Klingsorin haltuun. Graalin maille ilmestyy joutsenia metsästävä, hulluksi itseään kutsuva Parsifal, ja graalin vartija Gurnemanz vie hänet seuraamaan pyhää toimitusta, jossa ritarit imevät voimaa pyhästä graalista. Näyttämöllä ryömii myös outo nainen, Kundry, jonka kerrotaan elävän ainakin kolmatta elämäänsä ja pyrkivän hyvittämään sen, että nauroi Jeesukselle ristillä. Hän on kuitenkin Klingsorin vallassa, ja Klingsor pakottaa Kundryn viettelemään Parsifalin.

Parsifal eksyy Klingsorin mystiseen puutarhaan, jossa sekä puutarhan kukat että Kundry yrittävät saada Parsifalin pauloihinsa mutta epäonnistuvat yrityksissään. Siitä suutahtanut Klingsor heittää Parsifalia pyhällä keihäällä, mutta Parsifal nappaa sen ilmasta kiinni.

Tämän pidemmälle lienee tarpeetonta kertoa tapahtumista, mutta ymmärtänet, että tarina on hyvin korkealentoinen, ja ymmärtääkseen mitä tapahtuu ja erityisesti miksi, olisi tunnettava alkuperäiset tarinat tarkemmin. Oopperassa ei varsinaisesti selitetä mitään eikä esitellä hahmoja, vaan katsojien oletetaan tutustuneen etukäteen tapahtumiin, joita on tapahtunut ennen oopperan ensimmäisen näytöksen alkua.

Mutta vaikka olin lukenut kuvauksen tapahtumista ennen oopperan alkua ja lyhyet kuvaukset jokaisesta näytöksestä, en esimerkiksi ymmärtänyt, keitä kaikki hahmot olivat, ja vaikka joku mainittiinkin nimeltä, olin jo ehtinyt unohtaa, mitä hänestä kerrottiinkaan.

Yli 135-vuotiaan oopperan ja n. 800 vuotta vanhan alkuperäistarinan kritisointi on täysin tarpeetonta, joten sanon vain, että itse pidän enemmän esityksistä, joiden katsominen ei vaadi aivan näin paljon ponnisteluja. Enkä tarkoita edes oopperan viisituntista pituutta vaan sitä, miten hyvin tarina ja sen hahmot pitäisi tuntea ennen kuin esitystä saapuu katsomaan. Nyt lavalla tuntui tapahtuvan vain hyvin abstrakteja asioita, jotka eivät kuulosta ymmärrettäviltä edes jälkikäteen luettuina.

En missään tapauksessa suosittelisi Parsifalia vasta-alkajille. Wagnerin musiikki on kyllä todella upeaa ja ehdottomasti opperan parasta antia. Aiemmin tuttuja aarioita tai muita kappaleita en oopperassa kuitenkaan kuullut. Laulajien puolesta oopperan miehitys oli erinomainen. Nikolai Schukoff Parsifalina lauloi vaivattomasti, ja hänen voimakas tenorinsa oli hyvin miellyttävä. Kundry oli hahmona erikoinen, mutta roolissa kuultu Tuija Knihtilä, dramaattinen mezzosopraano, loistava.

Lavastus on näyttävä, ja se hyödyntää hienosti Oopperatalon suuren näyttömän tekniikkaa: keskellä lavaa on salaman muotoinen, valaistu koroke, joka koostuu useasta nousevasta ja laskevasta osasta. Lavalle saa siis luotua erilaisia miljöitä vain näitä osia siirtelemällä. Korokkeen vieressä on myös leveydeltään lähes koko lavan kokoinen pyörivä nosturi, jonka symboliikka ei tosin aivan auennut itselleni.

Oopperassa useammallakin tavalla mielenkiintoisin kohtaus nähtiin, kun Parsifal eksyi Klingsorin taikapuutarhaan. Puutarhan kukkaset yrittivät vietellä Parsifalin, ja Parsifal joutui vastustamaan kiusausta, vaikka nämä hipelöivät alastomia vartaloitaan - omiaan ja toistensa - hyvin kutsuvasti. Laulajat eivät sentään ilmestyneet lavalle ilman rihmankiertämää, vaan kohtaus oli toteutettu videoprojisoinneilla, ja videolla esiintyi aikuisviihdenäyttelijöitä. Eroottisesti, ei pornografisesti.

Tulipa käytyä, mutta täytyy sanoa, että ensi kerralla toivon näkeväni jotain helpommin sulavaa. Sellaisia teoksia kuten Madama Butterfly, jonka näin viimeksi.

 

Lippu saatu Kansallisoopperalta.

Kuvat: Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Toukokuu 2018 muistetaan paitsi poikkeuksellisesta lämpöaallosta, myös poikkeuksellisen runsaasta omenapuiden kukinnasta.

Viime vuosi ei ollut Herttoniemen siirtolapuutarhassa hyvä omenavuosi, mutta jos kukkien määrä korreloi yhtään omenoiden määrään, tänä vuonna omenasadosta on tulossa valtava!

Kukkien määrää ovat hämmästelleet nekin, jotka ovat harrastaneet puutarhahommia jo vuosikaudet.

Viime viikonloppuna saimme siis ihastella sekä valkoista kukkamerta että helteistä säätä, ja onneksi saimme nauttia molemmista aivan paikan päällä Herttoniemessä.

Äitini ja isäni tulivat torstaina lastenvahdeiksi, ja sain houkuteltua heidät viettämään luonamme peräti kolme yötä!

Heitä huolestutti hieman, miten heidän reilun puolen vuoden ikäinen Goljat-amerikankarvatonterrierinsä viihtyisi ja nukkuisi kerrostalossa, mutta jo ensimmäisen yön perusteella totesimme, että ei ole mitään syytä huoleen.

Kun meillä oli siis harvinaista lastenhoitoapua tarjolla peräti neljänä päivänä, otimme siitä kaiken irti.

Torstaina kävimme oopperassa (siitä lisää toisena päivänä), perjantaina töiden jälkeen hurautin isän autolla Plantageniin hakemaan lisää multaa ja sieltä puuhailemaan koko illaksi puutarhamökille, lauantaina vietimme koko päivän puutarhatöissä ja vielä sunnuntaina ehdin noutaa Rouvan käytettynä löytämiä altakasteluruukkuja autolla mökille, jossa istutimme niihin tomaatintaimia.

Lauantaina mummo ja pappa kävivät lasten kanssa mökillä, ja hain Herttoniemen Hanko Sushista kassillisen sushia, jota nautimme omenapuiden alla. Melkoinen hanami, kukkajuhla siis.

Mitäs sitten saimme aikaiseksi kaikella tällä ajalla puutarhassa? Vaikka mitä! Perennapenkkejä on harvennettu ja uusia perennoja istutettu (niistä erillinen postaus lähiaikoina). Uudet kasvatuslaatikot on täytetty paitsi mullalla myös siemenillä ja taimilla: yhdessä on mansikkaa, yhdessä perunaa, yhdessä herneitä ja yrttejä ja yhdessä kaaleja (kukka-, ruusu-, kerä-). Tomaatit on istutettu kasvihuoneeseen ja kesäkurpitsat sen ulkopuolelle (niitäkin esittelen tarkemmin toiste).

Nyt siis tuntuu, että se pahin apua-me-ei-saada-mitään-aikaiseksi-paniikki on väistynyt, ja kaikkein akuuteimmat kevätpuuhat on tehty. Kurkut ja melonit on vielä istuttamatta kasvihuoneeseen, mutta niidenkin taimet ovat jo kasvattaneet hyvät versot.

Harmi, että omenankukista ei ehditty nauttia pidempään. Kukinta alkoi viikko sitten, ja oli kauneimmillaan nyt perjantaina. Sunnuntaina, kun tulin mökille, kukat olivat lähes jo varisseet pois. Ei mene varmasti pitkään, kun puissa alkaa jo näkyä raakileita!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jätän tämän vain tähän, ihan ensi kevättä ja itseäni ajatellen.

Hyvä ihminen, muista ensi vuonna, että toukokuun aikana ja kesäkuun vaihteessa on järjesteltävä viiden viikon sisällä:

  • äitienpäivä
  • tytön syntymäpäivä
  • pojan syntymäpäivä
  • Rouvan syntymäpäivä

Lapsilla on myös ainakin

  • päiväkodin äitienpäivä
  • päiväkodin kevätretki
  • päiväkodin kevätjuhla
  • tytön tanssiryhmän kevätnäytös

Sen lisäksi muista, että

  • kasvihuone on laitettava kuntoon
  • kaikki taimet on istutettava
  • kaikki muut puutarhan kevättyöt odottavat.

Jos siis ajattelet, että kalenteriisi mahtuu näiden lisäksi samalle kuukaudelle myös mm.

  • yksi baletti
  • yksi ooppera
  • yksi musikaali
  • yksi lauluyhteen keikka ja tarvittavat treenit
  • kaksi laulutuntia
  • kolme ravintolaillallista
  • firman bileet ja
  • yksi kahden päivän työmatka Skotlantiin...

ja ajattelet vielä

  • käyväsi töissä
  • suoriutuvasi hyvin työtehtävistäsi
  • kuntoilevasi
  • viettäväsi aikaa perheen kanssa
  • kirjoittavasi vapaa-ajallasi blogia ja
  • joskus myös lepääväsi riittävästi.

niin ymmärrät varmaan, että kaikkea et ehdi tehdä.

Muistat varmasti, että et ehtinyt tänä vuonna kuntoilla, päivittää blogia haluamallasi tahdilla ja yksi illallinen ja firman bileet oli myös jätettävä väliin.

Ehdotan, että sen sijaan kieltäydyt kaikesta, mikä ei ole aivan pakollista - tai aivan ylitsepääsemättömän superhauskaa - etkä oma-aloitteisesti haali varsinkaan viikonlopuille yhtään mitään ylimääräistä.

Ja kun et kuitenkaan muista tätä, pidä mielessä, että pian on kesäkuu ja sitten taas helpottaa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos jokin raaka-aine hallitsee keittiötämme toukokuussa niin parsa.

Tässä postauksessa siis muiden arkiruokavinkkien lisäksi sen seitsemän tapaa käyttää kevään vihreää herkkua! Uskotko, jos sanon, että tässä ei ole edes kuvia kaikista syömistämme parsa-aterioista?

"Tänään iloitsen siitä, etten enää suhtaudu yhtä juhlallisesti parsaan kuin vielä muutama vuosi sitten. Silloin en olisi pilkkonut puntillista ja heittänyt pannulle sipulin ja raparperin (!) perään, maustanut soijalla ja korianterilla ja syönyt katkarapujen ja nuudeleiden kanssa. Silloin en myöskään olisi kuullut parsakriittiseltä kuusivuotiaalta seuraavaa lausetta: "Äiti, siis wau, tämä on tosi hyvää! Myös parsa!" #keittiössänyt #parsahulluus #pikkunaatti #läpimurto"

"Haalin tänään mökkikeksit kasaan ruokakomeron pussipohjista. Vaahdotin 125 g voita ja 2 dl ruokosokeria. Lisäsin kananmunan ja vaahdotin hyvin. Sitten lisäsin teelusikallisen leivinjauhetta, teelusikallisen vaniljasokeria, 2 dl kaurahiutaleita, 3 dl vehnäjauhoja, naurettavat puoli desiä suklaahippuja, desin hienonnettuja manteleita ja puoli desiä pinjansiemeniä ja sekoitin lusikalla taikinaksi. Pyörittelin palloiksi, asettelin harvakseltaan pellille ja paistoin 200-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Vähän vaatimattoman näköisiä mutta oikein hyviä näin tomaattien istuttamisen (!) välissä! #puutarhamökillä"

"Meillä ei ollut tänään tytön tanssin jälkeen #pizzaperjantai vaan Riivin jääkaapista kaikki vihoviimeiset jämät ja kuorrutan ne paistetulla kananmunalla -perjantai, ei kuvatodisteita. No, pizzaa syötiin vasta lapsen kaverisynttäreillä keskiviikkona, ja halusin jakaa viimeisimmät pizzaoivallukseni. 

Olen tehnyt nyt vuoden päivät taikinan hapanjuureen, eikä hiivapizzaan ole enää paluuta, niin ihana maku juuresta tulee. Viime aikoina olen ottanut tavaksi tehdä aika löysähkön taikinan jääkaappiin peräti kahta päivää ennen h-hetkeä, jolloin se tekeytyy rauhassa todella helposti käsiteltäväksi. Sitten vain painelen sen todella avokätisesti jauhotetulla pöydällä levyksi, kääräisen käsivarren ympärille ja nostan suoraan tulikuumalle pellille täyttämistä varten. Ei leivinpaperia muttei vielä täytteitäkään, koska en usko saavani noin pehmeää pohjaa ehjänä pellille. Nopea täyttö, pelti uunin keskitasolle vartiksi ja sitten vain syömään! Synttäreille täytin pizzat tomaattikastikkeella ja mozzarellalla, osaan piilotin vähän kevätsipulia. Jotain taikaa tässä pizzassa oli, sillä se maistui niillekin lapsille, jotka ilmoittivat ruokapöydän nähdessään inhoavansa pizzaa, heitäkin on :D #hapanjuurihulluus #hapanjuuripizza"

"Tämän päivän parsat: paistoin pannulla öljyssä hetken teelusikallista jeeraa ja teelusikallista garam masalaa ja lisäsin sitten kaksi hienonnettua sipulia. Kuullotin hetken ja lisäsin sitten pienen kukkakaalin hienonnettuine varsineen ja paloiteltuine nuppuineen. Laitoin kannen kiinni ja paistoin kukkakaalit melkein kypsiksi pienellä lämmöllä. Lopuksi lisäsin puolikkaan puntin parsaa kiekkoina, pussillisen katkarapuja, kahden kevätsipulin hienonnetut varret ja pari desiä eilen keitettyä spelttiä ja paistoin vielä muutaman minuutin. Maistui nuorisolle, koska #katkaravut. Hämäsivät myös parsakriittisen viisivuotiaan <3 #keittiössänyt #parsa #parsaa #parsaaa #parsahulluus"

"Kyllä on tätä odotettu: tomaatit alkavat v i h d o i n olla sen makuisia, että niitä voi syödä mozzarellan ja basilikan kanssa, mausteena pieni loraus oliiviöljyä ja rouhaisut suolasta ja pippurista! #keittiössänyt #caprese #kesäruokaa"

"Pasta(salaatti) alla norma ja puutarhatöitä. #puutarhamökillä #puutarhahulluus"

"Ihan pian uunifetaa. #keittiössänyt #paahtajanainen"

"Eilisestä balettikatsomosta tänään lavan puolelle eli balettitunnin kevätnäytökseen. Enpä olisi koskaan uskonut, mutta niin sitä vaan kuulkaas mustana joutsenena pyörähdeltiin sulat päässä esihistoriallisissa silmälaseissa, koska taapero väänsi nykyiset säpäleiksi tuntia ennen lavaharjoitusta. Kuva salaatista, koska sitä oli eväänä. Tietty parsasta :D Lisänä spelttiä, kevätsipulia, sitruunaa, suolaa, oliiviöljyä, pippuria ja hirveästi Ahlbergin ihanaa basilikaa. #parsa #parsaa #parsaaa #parsahulluus #blackswanmoment"

"Tänään syötiin lounaaksi palak paneeria, tai jotakin sen kaltaista. Paistoin hetken öljyssä kaksi teelusikallista garam masalaa ja teelusikallisen jeeraa ja lisäsin kaksi hienonnettua sipulia. Paistoin sipulit raukeiksi ja lisäsin pussillisen pakastepinaattia ihan jäisenä ja kuumensin niin että se suli. Lopuksi lisäsin purkillisen kermaa (olen tehnyt menestyksekkäästi myös cashewkermasta) ja keitin hetken. Lopuksi maustoin suolalla ja pippurilla. Seuraksi paistoin Apetitin Queso Frescoa, joka on kyllä tosi kiva tässä ruoassa ja nimenomaan näin erikseen paistettuna. Syötiin riisin kanssa (johon en muistanut lisätä suolaa...), ja annoksen päälle ripottelin korianteria niin, ettei kastiketta oikein edes näkynyt. Taapero ahmi oman annoksensa kaksin käsin vaikka haarukkakin oli tarjolla ja pyysi "litää", viisivuotias oli kovin "täynnä" muutaman haarukallisen jälkeen. Tasapaino. #keittiössänyt #palakpaneer"

"Tämän päivän parsat: kuorrutin vähemmän hoikat yksilöt pekonilla, kevätsipulilla, pikkutomaateilla, leivänmuruilla, parmesaanilla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla ja työnsin 200-asteiseen uuniin aluksi vähän yli viideksi minuutiksi. Sitten lisäsin kaksi kananmunaa ja paistoin niin, että valkuainen hyytyi. Kätevä all-in-one, vain leipä puuttui. #keittiössänyt #parsa #parsaa #parsaaa #parsahulluus"

"Voi parsarisotto, kyllä oon sinua kaivannut <3 Sipulia, pikkuisen varsiselleriä, Arborio-riisiä, kasvislientä, suolaa, pippuria, parmesaania ja hoikkia, alle pikkurillin paksuisia pätkittyjä parsoja juuri ennen kuin riisi on kypsää, varret hetkeä aiemmin kuin nuput. Lautasella vielä päälle vähän kevätsipulia. 
Parsakriittinen viisivuotiaskin antoi hyväksyvän arvionsa: "Äiti, tälleen risotossa parsa ei erotu juuri ollenkaan." #keittiössänyt #parsa #parsaa #parsaaa #parsahulluus #pikkunaatti"

"Sehän on vappupizza. Jääkaapissa yön yli kohonnut hapanjuuritaikina, päällä lehtipersiljaöljyä, mozzarellaa, pikkuisen goudaa, kevätsipulia, kapriksia ja hoikkia parsoja. Riemullista vappua! #keittiössänyt #vappu #vappupizza #pizzavappu"

"Kyllä on ihanaa, että kaupasta voi jo ostaa muutakin kuin porkkanoita, niin kuin vaikka munakoisoja. Viipaloin yhden, sipaisin viipaleille öljyä ja suolaa ja työnsin 200-asteiseen uuniin vajaaksi vartiksi, niin että paistuivat hiukan. Sitten sipaisin jokaisen pinnalle tomaattipyrettä ja lisäsin nokareen mozzarellaa. Lopuksi lisäsin palat kirsikkatomaattia ja työnsin takaisin uuniin kymmeneksi minuutiksi, jotta juusto suli ja vähän ruskettui. Lopuksi vielä lisäsin tuoretta basilikaa. Kaikki meni, ja seuraavalla kerralla tiedän tehdä enemmän. #keittiössänyt #munakoiso #munakoisopizza #pizzahko"

"Mökillä oli sen verran hyistä, että oli ihan hyvä päivä syödä taas talviruokaa. Tyhjensin jääkaapista pannulle kasan hienonnettuja jämävihanneksia: pienen purjon, kaksi sipulia, raukean porkkanan, pari varsisellerin vartta ja puolikkaan fenkolin. Kuullotin ne pehmeiksi Järki-Särjen tomaattiversion öljyssä ja samalla kuorin ja viipaloin mandoliinilla kuusi perunaa. Ladoin potut, kuullotetut kasvikset ja Järki-Särki-kalat vuokaan ja kaadoin lopuksi pinnalle loput öljyt purkista (ja huuhtaisin purkin pienellä vesitipalla ja kaadoin vuokaan). Peitin vuoan kannella, tai siis lautasella, ja työnsin 200-asteiseen uuniin. Paistoin peitettynä noin 45 minuuttia ja lopuksi kymmeneksi minuutiksi otin kannen pois, jotta pinta ruskistuisi. Mmmmm. #keittiössänyt #järkisärki #pottulaatikko #talviruokaa"

"Tämän päivän parsat, olkaa hyvät: parsaa, oliiviöljyä, suolaa, pekonimurua, leivänmuruja ja Metsuri-juusto. 200 astetta, 15 minuuttia ja syömään! Ihanaa viikonloppua! #keittiössänyt #parsahulluus #parsa #parsaa #parsaaa"

"Toimituksemme on täysin hullaantunut tällä viikolla varsikukkakaaleista. Miten voikin olla sievä kasvis! Itse kokkailin kasviksen eilen, ja koska #paahtajanainen olen, pistin sen tietenkin uuniin. Huuhtaisin varret, ladoin pellille, lorautin päälle oliiviöljyä, maistoin kevyesti suolalla ja mustapippurilla ja työnsin 200-asteiseen uuniin kuudeksi (!) minuutiksi. (Itseänikin naurattaa tuollainen höpsön tarkka aika, mutta ajatus on, että kannattaa paahtaa mahdollisimman vähän, niin että nuput ruskettuvat aavistuksen ja että tyvet pysyvät rapsakoina.)
Uunista ottamisen jälkeen raastoin päälle avokätisesti parmesaania ja kannoin pöytään nuorisolle alkuruoaksi. Menestys oli arvaamaton. "Litää litää", huusi nuorempi ahmittuaan ensimmäisen satsin. 
Viisivuotias näytti puolestaan peukkua ylös. 
Näitä meille uudestaankin, kiitos!
Töissä @petratuo muuten selvitti, että siemeniä saisi tilattua Briteistä. Melkein tekisi mieli kokeilla! #varsikukkakaali #fiorina"

 
 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

 

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesä tuli ryminällä puutarhaan!

Koin pari viikkoa sitten pientä stressiä puutarhatöiden etenemättömyydestä, mutta sitten laitoimme hihat heilumaan. Rouva ja tyttö pääsivät jo helatorstaina kuopimaan kukkapenkkejä, ja itse pesin kasvihuoneen ikkunat tytön avustuksella.

Sitten kävimme vanhojen kasvatuslaatikoiden kimppuun. Rouva pelasti niistä kaikki kasvit, joiden haluttiin vielä jatkavan eloaan, ja itse hommasin Plantagenista uusia kasvatuslaatikoita ja multaa. Äitienpäivän viikonloppuna pääsin kääntämään maan, ja se jäi odottamaan katekangasta ja uusia laatikoita.

Äitienpäivä olikin upea - kuten viimeiset pari viikkoa muutenkin, ja olemme päässeet viettämään mökkipäiviä kunnon auringonpaisteessa.

En muista viime kesältä montaakaan päivää, jolloin olisi ollut yhtä lämmintä, joten näin lämmin toukokuu tuntuu nyt erityisen kivalta.

Hassua miten nämä vain viikon takaiset kuvat näyttävät nyt jo vanhoilta, sillä nurmikko, kukat ja puiden lehdet ovat kasvaneet viikossa räjähdysmäisesti.

Ja valkovuokotkin ehtineet jo lakastua.

Pieni poikanen on kyllä osoittautunut melkoisen rohkeaksi ja oma-aloitteiseksi touhuajaksi, ja häntä on pidettävä silmällä vielä tarkemmin kuin aiemmin. Kun silmä välttää, hän on joko kiipeämässä portin yli leikkikentälle tai läträämässä tiskipöydän luona vedellä.

Kasvatuslaatikot tein lopulta kahdessa illassa. Sain laatikot rakennettua ja täytettyä eilen, mutta laatikot odottavat vielä kasveja.

Eilen oli muutenkin upea päivä mökillä.

Tulppaanit kukoistavat, pionit puskevat nuppuja ja omenapuut ovat kukassa.

Rouva istutti ensimmäiset tomaatintaimet kasvihuoneeseen, mutta homma on vielä kesken. Jostain pitäisi saada lisää altakasteluruukkuja, mutta uutena ne ovat melkoisen hintavia. (Kerro, jos sinulla on ylimääräisiä...)

Mutta ei kiirettä, aikaa on vielä! Viime vuonna tähän aikaan vasta aloittelimme koko hommaa.

Kesä. Miten se voi tuntuakin näin hyvältä?

Pages