Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen viettänyt viikkoa lasten kanssa Jyväskylässä vanhempieni luona. Totesin, että pääsemme parhaiten lomatunnelmaan lähtemällä muutamaksi päiväksi pois kotoa. Kun tarjolla on ollut myös lastenhoitoapua, olemme päässeet tekemään tytön kanssa asioita, joita emme olisi voineet tehdä 2-vuotiaan kanssa.

Olin jo etukäteen päättänyt, että käymme tutustumassa Seikkailupuisto Laajavuoreen, jossa pääsee Helsingin Korkee-seikkailupuistojen tapaan kiipeilemään puissa ja liukumaan vaijereita pitkin puusta toiseen. Huomasin, että Laajavuoressa on matalalla kulkevien lastenratojen lisäksi myös kaksi 2 - 6 metrin korkeudessa kulkevaa rataa, joihin pääsee seikkailemaan jo 110 cm:n pituudella.

Metsäpuiston Löytöretki ja Mehiläisen Perherata olivat juuri sopivat meille.

Niiden tehtävissä oli oikeasti haastetta myös aikuiselle, ja molemmissa radoissa oli myös kaksi pitkää liukua.

Tyttö ihasteli silmät säihkyen, miten hauskoja ja "yllättävän jännittäviä" radat olivatkaan. Ja kyllähän kuuden metrin korkeudessa tunsi olevansa jo aika korkealla!

Olisin voinut tietysti itse käydä samalla lipulla myös vieläkin haastavammilla radoilla, mutta pari tuntia näitä kahta rataa riitti hyvin. Onpahan itselläkin jotain uutta odotettavissa sitten, kun tytön pituus riittää seuraavalle vaikeustasolle.

Oli kyllä kivaa, että nämä helpommat radat olivat Metsäpuiston puolella, sillä helteisenä päivänä aurinko porotti melko kuumasti laskettelurinteen alapäässä oleville radoille, kun taas Metsäpuistossa oli mukavan varjoisaa.

Tullaanko uudestaan? "Jooooooo!!!"

Taivaalle ilmestyi jostain yllättäen pilviä, mutta tyttö halusi vielä kiipeilyn jälkeen uimaan. Kävimme siis vielä Tuomiojärven uimarannalla.

Itse en tietenkään uinut (se vaatisi 25 asteen lämpötilan järvessä), mutta hyvä että tuli vietyä tyttö rannalle. Seuraavana päivänä nimittäin satoi kaatamalla ja ilman lämpötila laski 15 asteella, joten uinnit jäivät tältä matkalta tähän. Onneksi pappa ehti viedä tyttöä jo edellisenä päivänä Keljonkankaan Sääksjärvelle.

Vaan olipahan hauska päivä! Pojallakin oli ollut hauskaa mummon ja papan kanssa, kun hän sai heidän jakamattoman huomionsa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen viimeisen parin viikon aikana viettänyt puutarhamökillä useita iltoja lähes yötä myöten. Maalaushommat etenevätkin hyvää vauhtia, mutta koska keskeneräinen remontti on keskeneräinen remontti, esittelen vaihteeksi, mitä puutarhaan kuuluu näin kesäkuun lopulla.

Aloitetaan Rouvan silmäteristä, niistä paljon puhutuista pioneista. Viime kesänä istutetuista pioneista osa ryhtyi kukkimaan jo nyt, mutta kukinta-aika alkaa kääntyä koti loppuuaan. Vaaleanpunainen Pillow Talk on ollut yksi kauneimmista.

Hieno on myös tämä, joka lienee Mother's Choice.

Olin niin uppoutunut maalaushommiini, että Jalkavaimo nousee kylvystä (kyllä, se todella on pionin nimi) jäi kuvaamatta ennen pionin lakastumista.

Rouva kylvi pionien väleihin harjaneilikkaa ja koreakärsämöä.

Nyt näyttää, että koreakärsämöt leviävät hallitsemattomasti ja valtaavat liikaakin alaa, joten Rouva aikoo siirtää ne kasvamaan muualle.

Kasvihuoneessa tomaatit tekevät ensimmäisiä raakileitaan.

Meloni kukkii.

Kurkkukin on alkanut vähitellen kasvaa. Sen kasvu on kuitenkin ollut tänä vuonna heikompaa kuin vuosi sitten.

Saimme myös vain kaksi kurkun tainta, ja Rouva raportoi juuri eilen, että toinen niistäkin taisi napsahtaa vahingossa poikki. Hän teippasi sen kiinni, joten katsotaan miten käy. Tein viime vuonna itse saman, ja silloin kurkku selvisi.

Kasvatuslavoillakin tapahtuu. Mansikat alkavat vähitellen kypsyä.

Herneet ovat kasvaneet yllättävän hitaasti.

Peruna on puolestaan villiintynyt laatikossaan.

Myös kaalilaatikkomme pursuaa kaalinlehtiä.

Vielä muutama kukkauutinen.

Tsinniat kukkivat.

Samoin keväällä istuttamani kyläkurjenpolvet.

Iirikset ovat kauneimmillaan.

Ja tämä keltainen mikälie valtaa puolet kukkapenkistä.

Kukassa on myös tämä valkoinen puska, josta en tiedä tarkemmin, ja sen läpi puskee yksinäinen kärhö.

Seuraavaksi alkaakin daalioiden kausi, ja ensimmäinen daalia avasi jo yhden kukistaan.

Nyt pidän muutaman päivän tauon puutarhamökkihommista ja lomailen lasten kanssa vanhempieni luona Jyväskylässä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on myönnettävä yksi juttu. Niin nätti kuin tytölle joululahjaksi ostettu Penny-skeittilauta onkin, on sillä skeittailun aloittaminen ollut melko tuskallista. Näin siinä käy, kun mitään koko lajista tietämättömät vanhemmat ostavat harrastusvälineitä.

Olemme harjoitelleet skeittausta laudalla silloin tällöin, mutta vaikka välillä potkuttelu sujuukin paremmin, yleisesti ottaen laudalla tuntuu olevan vaikea pysyä pystyssä. Kävimme viimeksi eilen kokeilemassa lautaa Eläintarhan skeittipuistossa, mutta hommasta ei oikein tahtonut tulla mitään.

Poika kokeili samalla reissulla ensimmäistä kertaa tytölle pieneksi jäänyttä kolmipyöräistä scoottia, jolla tyttö potkutteli hyvin aktiivisesti aina viime kesään saakka.

Scootti on kaupungissa loistava kulkuväline, joka helpottaa ja nopeuttaa siirtymisiä paikasta toiseen huomattavasti ja jonka saa kätevästi mukaan myös raitiovaunuun tai bussiin. Tyttö siirtyi käyttämään jo kaksipyöräistä, kokoontaitettavaa aikuisten mallia, ja nyt aloitamme scoottiharjoittelun myös pojan kanssa. 

Alkujännityksen jälkeen poika potkutteli sillä jo innoissaan ja olisi laskenut sillä myös jyrkempiä mäkiä. Ensin pitäisi kuitenkin osata jarruttaa - ja ennen sitä tietysti potkutella ylipäänsä.

Oh, miten jo odotan sitä, että pääsemme eroon rattaista ja voimme liikkua joka paikkaan niin, että lapset potkuttelevat vierellä, kun itse kävelemme. Jo vuoden päästä se saattaisi olla mahdollista, ainakin välillä. Tytön täytettyä kolme vuotta pidimme muistaakseni rattaita mukana enää matkoilla, ja Helsingissä liikuimme ainoastaan potkutellen. Tai sitten aika vain kultaa muistot. 

Mutta takaisin tähän skeittilautaan. Tarvitsisimme tytölle siis vakaamman rullalaudan, sellaisen "oikean", joka on pidempi ja leveämpi. Niitäkin on ilmeisesti eri kokoisia.

Jos haluaisin etsiä laudan käytettynä, millaista yrittäisin etsiä? Entä mistä? Onko olemassa jokin kaikkien skeittaajien tuntema foorumi, jossa myydään käytettyjä lautoja? (Tai olisiko sinulla myydä yhtä ylimääräistä?)

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloma alkoi kuin yllättäen. Ihmeteltyäni ensin maanantaina aamupäivällä, mistäs tässä olikaan kyse, lähdimme lounaan jälkeen lasten kanssa retkelle kaupungille ja Kansallismuseon Barbie - The Icon -näyttelyyn.

En oikeastaan edes kokenut olevani vielä loman tarpeessa, sillä palasin hoitovapaaltani töihin alle kolme kuukautta sitten. Töissäkin olisi ollut monta keskeneräistä hommaa, joiden parissa olisin voinut hyvin jatkaa, mutta vaihtoehtoa ei oikeastaan ollut. Lasten oma päiväkoti on suljettuna viisi viikkoa, varapäiväkotiin emme halunneet heitä laittaa ja Rouva joutuu olemaan töissä vielä kaksi viikkoa.

Vietän siis loman ensimmäiset kaksi viikkoa kolmestaan lasten kanssa, yhteistä lomaa on kaksi viikkoa, ja Rouva jatkaa lomailua lasten kanssa vielä viikon verran palattuani töihin.

Nyt siis luvassa on pari viikkoa kaupunkilomailua ja yhteisen tekemisen keksimistä 6- ja 2-vuotiaiden kanssa.

Meidän piti käydä tutustumassa Kansallismuseon Barbie-näyttelyyn jo aiemmin, mutta sopiva hetki sille löytyi vasta nyt.

Barbie - The Icon -näyttely esittelee paitsi Barbie-nukkeja kaikilta vuosikymmeniltä 1950-luvulta nykypäivään, myös Barbien lukemattomia asuja. Nämä 1980-luvun kuteet, joiden kerroin olevan siltä ajalta, kun olin itse pieni, olivat kuulemma hirveitä.

Nuken kasvot ovat muuttuneet kuudessakymmenessä vuodessa jonkin verran, mutta tyttö löysi helposti vitriinistä sen nuken, jolla on samanlaiset kasvot kuin hänen omalla nukellaan. Fashionistas, 2016.

Mukana oli monenlaisia muotiluomuksia.

Ja muotitalojen taidonnäytteitä.

Vaikka suurin osa leluista oli vitriineissä...

...onneksi esillä oli myös muutamia nukkeja leikkiä varten.

Näyttelyn hauskin osuus oli kuuluisuuksista tehdyt näköisnuket, jotka olivat hämmästyttävän tunnistettavia. Tarvitseeko heitä edes esitellä?

Näyttely oli erittäin hieno, ja nukkeja oli esillä yllättävän paljon. Voin suositella sitä lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa Barbie-nuket ja Barbie-muodin kehitys kuudeltakymmeneltä vuodelta. Näyttely on avoinna Kansallismuseossa 26.8.2018 saakka.

Kun vierailee Kansallismuseossa lasten kanssa, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa myös Kansallismuseon kolmannen kerroksen vinttiin, jossa on lapsille tarkoitettu näyttely Suomen historiasta. Kaikella saa leikkiä ja kaikkeen saa koskea.

Kaikki haluavat ratsastaa melkein oikealla hevosella.

Vanhoihin esineisiin voi tutustua esimerkiksi keittiö- ja kauppaleikkien kautta.

Näyttelyn suursuosikki on maton kutominen oikeilla kangaspuilla. 6-vuotiaalle kangaspuiden polkimet ovat vielä hieman liian matalalla, mutta pienellä avustuksella sekin onnistuu.

Eiöhän tämä lomailu tästä lähde vähitellen käyntiin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Myrskyisä juhannusaatto vaihtui aurinkoiseksi juhannuspäiväksi, ja pääsimme viettämään juhannusjuhliamme kavereiden uudella terassilla mitä mainioimmassa säässä. 

Juhlien oli tosin tarkoitus olla jo juhannusaattona, mutta koska meteorologit lupailivat aatonaattona aika karmeaa säätä, juhlat päätettiin siirtää suosiolla päivällä eteenpäin. Juhlien siirtäminen sopi kaikille, ja se oli hyvä päätös.

Saimme siis röhnöttää koko juhannusaaton kotisohvalla, pitää leffapäivän popcorneineen ja latailla akkuja. Taisin ollakin kunnon levon tarpeessa, sillä nukahdin sohvalle jo yhdeksän jälkeen, siirryin sänkyyn jatkamaan uniani ja heräsin juhannuspäivään liki 13 tunnin unien jälkeen.

Juhannuspäivän juhlat vietettiin Rouvan vauvakerhoksi kutsutun kaveriporukan kanssa. Vauvakerhoon kuuluu neljä tuttavaperhettä, jotka sattuivat saamaan nyt 2-vuotiaat lapsensa vai muutaman kuukauden sisällä toisistaan ja ovat tapailleet ruokapöydän ympärillä säännöllisesti jo kahden vuoden ajan.

Nämä juhlat olivat Suolaa ja hunajaa -Jonnan kotona, ja mukana oli myös Vatsasekaisin Kilinkolin -Riikka perheineen. Riikka ehti saada tänä keväänä jo lisää perheenlisäystä, ja sitä tulikin kaksin kappalein. Kerhon neljäs jäsen, 52 Weeks of Deliciousness -Anne ei valitettavasti päässyt perheineen mukaan juhliin, sillä he olivat viettämässä juhannusta muualla.

Jonna laittoi miehensä kanssa pöydän täyteen herkkuja: grillattuja ribsejä ja kanaa, chimichurria, dukkah-maustettuja porkkanoita, keitettyjä ja grillattuja perunoita...

...ja aivan ihanaa maissisalaattia, joka oli tehty grillatuista maisseista, kirsikkatomaateista, sipulista, korianterista ja fetajuustosta.

Samalla ihastelimme tietysti Jonnan itse tekemää uutta terassia, joka valmistui juuri juhannukseksi. Terassilla oli jopa lautojen läpi maahan asti ulottuva hiekkalaatikko!

Vaan olipas mukava syödä grillattua ruokaa. Emme ole itse ehtineet grillaamaan koko kesänä, sillä mökillämme ruoanlaitto-olosuhteet ovat toistaiseksi kovin huonot.

Makkaraa voisimme toki paistaa, mutta vaikkapa astioiden peseminen ei onnistu ennen kuin saamme lämminvesivaraajan taas käyttöön. Myös kaikki mökkilautasemme ja -aterimemme ovat vielä laatikoissa suojassa remonttipölyltä.

Ribsit olivat suuri hitti. Tyttökin vetäisi kolme.

Jälkiruoaksi Jonna oli tehnyt mansikka-raparperi-pokekakun. Siis minkä? Kakun johon on tökitty (poke) reikiä, joihin on valutettu raparperihilloa.

Tyytyväinen ilme paljastaa, kuka sai aloittaa.

Hauskaa iltaa olisi ollut kiva jatkaa pidempäänkin, mutta lasten kanssa oli parempi aloittaa iltapäivällä ja lähteä ajoissa kotiin. Nukkumaan meno venähti kyllä yli tunnin pidempään kuin normaalisti, mutta hienosti pienet jaksoivat, kun oli näin kivaa ohjelmaa.

Kiitos vielä Jonnalle ja perheelle juhlien järjestämisestä, oli erittäin hauskaa ja kovin hyvää! Ehkäpä vielä tänä kesänä saamme oman mökkimme sellaiseen kuntoon, että voimme järjestää siellä omat kesäjuhlamme.

Juhannusviikonloppu jatkui maalaushommien parissa mökillä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Katso, meillä on vaaleanpunainen vintti!

Mökkiremontti on todella (viimein) edennyt siihen vaiheeseen, että pääsen maalaaman sen sisätiloja.

Ulkomaalaukset on siirretty suosiolla ensi vuoteen, sillä maalaukset olisi pitänyt tehdä jo aiemmin keväällä, ennen kuin kaikki kasvit kasvavat mökin seinustoille. Toimenpidelupa värin vaihtamiselle on kuitenkin saatu puutarhayhdistykseltä, ja ostin jo koemaalipurkin, jotta näemme, miltä suunnittelemamme sävy Vanamo todella näyttää mökin seinillä. Vaaleanpunainen kun saattaa helposti näyttää liian räikeältä, on parasta kokeilla ensin pienemmälle alueelle.

Ja vinttihän on siis todella nyt myös vaaleanpunainen. Harkitsimme ensin ihan valkoista maalipintaa, mutta sitten ajatus vaaleanpunaisesta alkoi tuntua hauskalta. Lapset voivat sitten isona muistella, miten he loikoilivat mökin vaaleanpunaisella vintillä lukien Aku Ankan taskukirjoja. Niitä meillä on muuten kaksi pahvilaatikollista anoppilassa, johon ne vietiin joskus putkiremontin alta.

Maalasin vintin paneelit ensin Uulan Into-pohjamaalilla (sävyttämättömänä), ja pintamaali on Uulan Into-kalustemaalia. Sävy on Tikkurilan värikartan Thorvald Lindqvistin Perinnevärikartan sävy 163X, jonka kerrotaan olevan peräisin 1700-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. Sävyä oli vaikea saada toistumaan kuvissa oikein, ja kaikista lähinnä oikeaa sävyä se on mielestäni juurikin yllä olevassa kuvassa.

Into on vesiohenteinen öljymaali. En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta maali on hajuton ja se kuivuu muutamassa tunnissa. 

Päätin, että yksi kerros pintamaalia saa riittää. Kun katselin toisena päivänä maalausjälkeä, pohjamaali näkyi hieman joistain kohdista hieman läpi, mutta paikkailen maalipintaa myöhemmin. Pohjamaalin olisi voinut tietysti sävyttää samalla sävyllä, mutta käytän samaa pohjamaalia myös kaikkiin muihin seiniin ja kattoihin, joten en lähtenyt kantamaan mökille usempia erisävyisiä purkkeja. Niitä oli nyt jo kahdeksan ja maaleja yhteensä 20 litraa.

Sain myös maalausapua. Ihan oikean seinän maalaaminen ihan oikealla maalilla ja pensselillä oli merkittävä tapahtuma tytölle, ja hän oli kertonut tästä saavutuksesta päiväkodissakin.

Maali on samaa Uulan Into-pohjamaalia, ja tässä vaiheessa pintamaalin sävy oli vielä päättämättä. Mielessämme oli turkoosi, ja arvoimme Tikkurilan Caprin ja Tiffanyn välillä.

Seinien kuivuttua oli aika maalata alkovin ja vintin lattiat sekä Alkovin katto. Valitsimme lattiamaaliksi Uulan puolihimmeän puulattiamaalin ja sävyksi Uulan oman Usvan. Katto on maalattu sekin samalla Into-kalustemaalilla kuin vintin paneelit, ja sävy on Höyhen, joka on käytännössä puhtaan valkoinen.

Ja alkovihan on siis tehty yhdistämällä entisen kuivakäymälän ja vaatekomeron tila. Totesimme alkovista olevan enemmän hyötyä, sillä voimme hyvin käyttää yhdistyksen puuceetä, ja saamme tänne juuri mahtumaan kerrossängyn lapsille. Lattiarakenteet uusittiin samalla ja hieman kosteudesta kärsineet laudat vaihdettiin uusiin. Kattopanelointi on vanhaa, lattia ja seinäpaneelit ovat uudet.

Näissä kuvissa lattiat on maalattu vasta yhteen kertaan, mutta ehdin vetää niihin toisen maalikerroksen jo eilen. Maali kuivui päällemaalattavaksi parissa päivässä. Maalasin samalla myös alkovin seinät turkooseiksi, mutta kunnon kuvien puuttuessa palataan niihin toisella kerralla!

Enää on maalaamatta verannan lattia ja katto, tuvan katto, paneelit ja lattia sekä lattialistat. Onhan siinä vielä hommaa. Niin, ja tuvan lattiaan pitäisi jotenkin saada aikaiseksi nykyisenlainen ruutukuvio. Olemme pitäneet nykyisestä ruutulattiasta, mutta valitettavasti ruutuja ei ollut maalattu keittiön kalusteiden alle, ja kun ne purettiin pois, lattiassa on isot alueet, joita ei ole maalattu. Olen jo suunnitellut sellaista maalarinteippisysteemiä, mutta kerron siitäkin joskus toiste.

Pages