Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä taas Tokiosta! Istun täällä Cerulean Tower Hotelin 23. kerroksen huoneessani ja ihmettelen huoneestani avautuvaa näköalaa (alla). Sain yllätys-upgraden, ja huonekin on isompi kuin mitä oli varattu.

Jopa kylpyammeesta on The View.

Hotelli on aivan Shibuyan aseman vieressä, parin korttelin päästä Excel-hotellista, jossa olin viimeksi (torni alla vasemmalla).

Tulin siis Tokioon työmatkalle. Olen siirtymässä Angry Birds Fight -pelin vastaavaksi tuottajaksi, ja tulin tänne tapaamaan pelin kehittäjätiimiä.

Meillä oli itse asiassa alun perin suunnitteilla, että olisimme tulleet tänne Rouvan ja tytön kanssa yhdessä. Olisin parin työpäivän jälkeen pitänyt viikon talvilomaa ja olisimme vierailleet samalla Kiotossa. Mutta sitten tuli se tilanne käden kanssa, työmatka siirtyi ja Rouva ei ehtinyt pitää lomaansa nyt helmikuussa. No, aina asiat eivät mene niin kuin suunnittelee. Nyt olen täällä siis mahdollisimman lyhyen ajan ja palaan jo torstaina kotiin.

Uni painaa silmää, mutta pitää lähteä kaupungille pörräämään ettei hyydy. Illalla tapaan kollegaani shabu shabu -illallisen merkeissä. Oh nam!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun kävimme Tokiossa edellisen kerran kymmenen vuotta sitten, teimme klassisen turistivirheen: etsimme ruoaksi lähinnä sushia ja olimme hieman ihmeissämme, kun sushi-paikkoja ei ollutkaan joka kadunkulmassa.

Nyt tiesin, että tietysti minun kannattaa käydä maistelemassa kaikkea muuta, ja otin tavoitteeksi sekä syödä mahdollisimman paljon että sen, etten söisi samaa ruokaa kahdesti. No sushia söin lopulta ensimmäisenä päivänä ja viimeisenä iltana, mutta sentään hieman erilaisissa paikoissa.

Aloitetaan kuitenkin aamiaisista.

Japanilaiset aamiaiset eivät oikeastaan eroa muista aterioista. Tämä Shibuya Excel -hotellin ravintolassa nautittu perinteinen japanilainen aamiainen sisälsi mm. riisiä, misokeittoa, lohta ja mystisiä kasviksia. Minulle tämä olisi mennyt lounaastakin.

Muina aamuina hain takeaway-aamiaista.

Näytti, että jokaisesta kioskista ja ruokakaupasta sai mukaan takeaway-makirullia ja täytettyjä onigiri-kolmioita, joten olihan niitä testattava. 

Norilevy oli omassa muovissaan ja se kääräistiin itse riisipötkylän ympärille. Yllättävän hyviä nämä olivat, ja riisikin oli säilynyt hämmästyttävän irtonaisena.

Tokyu Food Show

Shibuyan aseman kellarikerros, Shibuya (kartta)

Voi pojat, kaikki nämä herkut syötävänä ja niin vähän aikaa.

Tokyu Food Show on Shibuyan asemalla sijaitseva depachika, siis tavaratalon kellarissa oleva ruokaosasto, josta saa mukaan melkein mitä vain tuoreista kaloista, lihoista ja vihanneksista konditoriatuotteisiin ja lämpimiin takeaway-ruokiin. 

Vaikka ravintolassa onkin hauska syödä, depachikaa kannattaa käydä testaamassa ihan mielenkiinnosta. Itse hain Tokyu Food Show'sta yhden myöhäisen aamiaisen. Aikainen ei onnistuisikaan, sillä kauppa aukeaa vasta kymmeneltä.

Oli vaikea päättää, mitä kaikkea ei ottaisi. Päädyin aivan törkeän hyviin mustekalapulliin, friteerattuihin katkarapuihin, yakitori-kanavartaisiin ja yhteen makirullaan, jotka nautin Hachikon patsaan vieressä kerrosta ylempänä.

Midori

Mark City -ostoskeskuksen 4. kerroksen ravintolakuja, Shibuya (kartta)

Sushipaikkoja Tokiossa on varmasti satoja ja tuhansia, mutta useammassa lähteessä kehuttiin Midoria, jonka Shibuyan-ravintola sijaitsee aivan asemarakennuksen vieressä Mark City -ostarissa.

Ravintolaan saa odottaa omaa vuoroon usein tunnista kahteen. Itse selvisin sunnuntaina lounasaikaan tunnissa.

Ja ruoka, yksinkertaisesti älyttömän hyvää. Ei mitään lisättävää. 

Jos paikka olisi ollut vähän tyhjempi, olisin varmasti tilannut pari lisäannosta sen mukaan, mitä näin muiden ympärilläni syövän, mutta ravintolan seinällä esitettiin toive, että ruuhka-aikaan asiakkaat tilaisivat vain yhden annoksen.

Tänne olisin voinut tulla kyllä toisenkin kerran.

Mimiu

Mark City -ostoskeskuksen 4. kerroksen ravintolakuja, Shibuya (kartta)

Mimiuun menin nuudelien perässä. Olin päättänyt saada illalliseksi soba-nuudeleita, ja tämä paikka näytti sopivalta. Lisukkeena oli tempura-rapuja, riisiä ja pikkelöityjä asioita. Hyvin hyvää.

Rikyu

Hikarie-ostoskeskus, 6. kerros, Shibuya (kartta)

Seuraavan päivän lounaalla Tokiossa asuva kollegani vei minut maistamaan hänen lempiannostaan, joka on grillattua naudankieltä. Tilasin sen lisukkeeksi annoksen riisiä, jonka päällä oli kalaa ja kalanmätiä ja joka tarjoiltiin kirkkaan lihaliemen kanssa. Lientä kaadettiin riisin sekaan ja se syötiin kuin keitto.

Tämä kokonaisuus oli yksinkertaisesti yksi parhaita japanilaisia ruokia, joita olen koskaan syönyt.

(Kuva: Ding Dong)

Botejyu

Shinjuku Subnade, katutason alapuolella (kartta)

Yksi annoksista, joita olin ennen matkaa päättänyt syödä, oli okonomiyaki, japanilainen munakas. Se on hieman vähemmän tunnettu japanilainen ruokalaji, johon itse ihastuin kerran Amsterdamissa. Löysin okonomiyaki-ravintolan näppärästi Robot Restaurantin lähistöltä Shinjukusta, ja sain kätevästi tämän herkun iltapalaksi ennen paluuta hotellille. Sisään oli piilotettu katkarapuja ja mustekalaa, ja päällä oli kananmuna. Pienempikin annos olisi riittänyt.

Listalla olevat muutkin vaihtoehdot näyttivät erinomaisilta, ja jopa harkitsin, että olisin palannut paikkaan toisenakin iltana.

Kidaya

3-13-9 Shibuya (kartta)

Tiistaina kollegani, DD, vei minut lounaalle paikkaan, joka on tarjonnut samassa paikassa samanlaisia nuudeliannoksia jo 186 vuoden ajan ja seitsemässä polvessa.

Onneksi hän tiesi, mitä painiketta painaa tässä automaatissa, johon ruoka maksettiin ennen tilausta. 

Tarjottimelle ilmestyi kylmiä udon-nuudeleita, mietoa soijakastiketta, tempurarapuja, riisiä ja kasviksia. Todella hyvää tämäkin.

Kadota

1-1-2 Ebisunishi (kartta)

Samana iltana kävimme vielä illallisella, ja japanilaiseen tapaan otimme alkupalat ja pääruoat eri paikoissa. Ensimmäinen paikka oli kalaravintola, jossa maistelimme sashimia, pikkelöityjä kasviksia ja grillattua kalaa. Alkuun uppomunat.

Bekohiro

Ebisu Yokocho -ruokakuja (kartta)

Hauskin ruokakokemus oli Ebisu Yokochon ruokakuja, jossa on parikymmentä pientä ravintolaa vieri vieressä. 

Itse en olisi tällaiseen paikkaan varmasti tullut menneeksi ja vaikka olisinkin, en olisi osannut tilata mitään. Onneksi kollegani tiesi mihin mennä ja mitä tilata. Viikonloppuisin paikka on kuulemma aivan turvoksissa, mutta näin arki-iltana sisään mahtui paremmin. 

(Kuva: Ding Dong)

Menimme paikkaan, josta sai mm. grillattuja kasviksia, sieniä ja lihaa ja myös pitkään haudutettua lihapataa. Mukissa oli makeaa umeshu-likööriä. Nam.

Erinomaista!

Magurodonya Miuramisakikou Megumi

Hikarie-ostoskeskus, 6. kerros, Shibuya (kartta)

Viimeisenä iltana päätin käydä vielä kerran sushilla, ja kävin etsimässä sopivaa paikkaa Hikarie-ostarista, jossa oli myös se ravintola, joka tarjosi grillattua naudankieltä.

Satuin puolivahingossa paikkaan, jollaista minun oikeastaan pitikin etsiä: kaiten sushi eli sushia liukuhihnalla.

Alkusetti kyllä tilattiin tarjoilijalta, mutta lisää sai ottaa hihnalta.

Maistoin kahta villeimmän näköistä sushia. 

Pieniä kaloja.

Pieniä katkarapuja.

* * *

Voi, nyt kyllä tekisi kovasti mieli lisää japanilaista ruokaa, ja luulen, että lähiaikoina tulee käytyä jossain Helsingin japanilaisista ravintoloista. Ja sitten otan aivan varmasti jotain muuta kuin sushia.

Ja Japaniin pitää ehdottomasti päästä pian uudelleen Rouvan kanssa, ihan jo ruoan vuoksi!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ennen Tokion-matkan ruokaraporttia vielä muutama sananen nähtävyyksistä.

Ehdin viimeisenä päivänä sekä käydä katselemassa maisemia Tokyo Skytree -tornissa että poreilemassa kuumissa kylvyissä Oedo Onsen Monogatarissa.

Tokyo Skytree on 634-metrinen näköala- ja tv-torni, joka on tällä hetkellä maailman toiseksi korkein rakennus. Näköalatasanteita tornissa on kaksi, 350 ja 450 metrin korkeuksissa. Ylemmälle tasanteelle on erillinen maksu.

Näköala olikin todella hieno. Päivä oli utuinen, joten valitettavasti Fuji-vuorta ei näkynyt kaupungin yllä leijuneen usvan takaa. Kaupungin valtavasta koosta sai kuitenkin hyvän käsityksen.

Torniin voi ostaa ennakkolipun tietylle ajalle tai avoimen lipun jonottamalla lippuluukulle. Ulkomaalaisille (!) turisteille myydään erillisellä tiskillä myös Fast Ticket -lippuja. Niillä pääsee kiilaamaan jonon ohi, kun sisäänpääsystä maksaa 15 euron sijaan 20 euroa. Mielestäni hyvä diili.

Skytreen jälkeen kävin katsastamassa vähän niin kuin samalla suunnalla olevan Akihabaran kaupunginosan mangakortteleita.

Sarjakuvia, videoita, julisteita, elokuvia, manga-figuriineja...

...ja videopelejä. Kuusikerroksisessa Taito Station -peliluolassa nuoret kokeilivat onneaan lelupeleissä ja näyttivät taitojaan ampuma- ja soittopeleissä. Ylimmässä kerroksessa, jossa sijaitsivat erilaiset soitto- ja rumpupelit, melu oli kohtalainen.

Kun minulle oli useampaan otteeseen suositeltu käyntiä jossain kylpylässä, päätin tehdä tämän jälkeen retken Oedo Onsenin kylpylään Odaiban tekosaarella.

Saarelle pääsee Yurikamome-automaattijunalla, jolla kannattaa matkustaa jo ihan näköalan vuoksi. Junista kiinnostuneita saattaa kiinnostaa myös junan teknologia. Se ei liiku raiteilla, vaan juna ajaa kumipyörillä betonikaukalossa.

Odaiballe mennessään juna tekee laajan silmukan ja ylittää sen jälkeen Rainbow Bridge -sillan.

Itse Oedo Onsen Monogatari Hot Springs -kylpylä oli unohtumattomimpia kylpyläkokemuksiani. Täytyy myöntää, että en ole ns. kylpyläihminen, ja en oikeastaan ensin aikonut käydä koko kylpylässä. Sitten kuulin niin monta suositusta, että ajattelin antaa sille mahdollisuuden, ja onneksi annoin!

Kylpylään tullessaan ei tarvitse mukaansa mitään. Uima-asuja ei käytetä, ja talo tarjoaa kaikki pesuaineet, partahöylät, hammasharjat (!), hiusharjat ja muotoiluaineet. Vaihtosukat ja kalsarit voi toki ottaa matkaan, mutta ne voi tarvittaessa ostaa myös pukuhuoneen automaatista.

Kengät riisutaan ulko-ovella, ja jokaiselle vieraalle annetaan oma yukata-takki. Pukuhuoneessa takin alle jätetään vain alushousut ja sitten astutaan ravintola- ja huvittelualueelle.

Kylpylässä voisi hyvin viettää vaikka koko päivän ja siellä voi olla myös läpi yön. Välillä voi käydä syömässä ystävien kanssa, sitten voi käydä kylpemässä ja tulla taas vilvoittelemaan vaikkapa oluen tai japanilaisen viskin äärelle tai pelaamaan pelejä. Lisämaksusta on tarjolla myös esim. jalkahoitoja ja hierontaa.

Ravintolavaihtoehdot edustivat suurin piirtein kaikkea sitä, mitä minä tiedän japanilaisen ruokakulttuurin sisältävän. Rahaa ei tarvitse, sillä jokaisella asiakkaalla on ranteessaan avain, jossa oleva viivakoodi luetaan kassalla. Kaikki ostokset ja lisäpalvelut lisätään loppulaskuun, joka maksetaan kylpylästä poistuttaessa.

Kylpyläosastolle mennään Aatamin ja Eevan asuissa, ja naisille ja miehille on ymmärrettävästi omat osastonsa, niin sisä- kuin ulkoaltaineen. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka suomalaisena olen tottunut saunomiseen ja siihen liittyvään alastomuuteen, allasosastolla ilman uimahousuja tunsin oloni jotenkin... alastomaksi. Voin vain kuvitella, miten hätkähdyttävää tämä kokemus on niille, joiden kulttuurissa alastomuutta ei ole oman kodin ulkopuolella juuri lainkaan.

Sellainen varoituksen sana, että jostain syystä tatuoinnit on yksiselitteisesti kielletty. Yhdessä kyltissä jopa kerrottin, että jos henkilökunta huomaa asiakkaalla tatuoinnin, hänet poistetaan kylpylästä ja lipun hintaa ei palauteta.

Täällä olisi voinut hyvin notkua pidempäänkin ja käydä maistelemassa ravintoloiden antimia, mutta hauskempaa olisi tietty ollut, jos olisi ollut liikkeellä perheen tai ystävien kanssa.

Lämpimimmät suositukseni, ja kiitokset vielä teille, joiden houkuttelemana tuli käytyä näissä kaikissa paikoissa. 

Jos ensimmäisen Tokion-matkani jälkeen fiilis oli enemmänkin "ei nyt heti tarvitse mennä uudestaan", tämä lyhyt visiitti jätti aivan toisenlaisen olon. Todellakin uudestaan, ja koko perheen kanssa.

Iso osa tunteesta liittyy tietenkin ruokaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jetlag, 35 asteen helle, vilkkuvat valot, ihmisten paljous, kaupungin koko. Ei mikään ihmekään, että tuntuu olevan pää vähän pyörällä. Olen siis Tokiossa työmatkalla muutaman päivän, mutta ehdin katsella kaupunkia hieman myös omin päin.

Olen käynyt Tokiossa kerran aiemminkin, joten ne muutamat nähtävyydet on tullut jo nähtyä. Kaupunkiin ei kannata kuitenkaan tulla nähtävyyksiä katselemaan, sillä esimerkiksi tämä Shibuyan Hachiko-koiran hienous avautuu minulle yhtä huonosti kuin Köpiksen merenneitopatsaan.

Mutta kaupunki itsessään on yksi iso nähtävyys, jossa varsinkin ensimmäisellä käynnillä moni asia tuntuu eksoottiselta, oudolta ja ihmeelliseltä.

Ja suurelta. Esimerkiksi New York (tai ainakin Manhattan) on paljon kompaktimpi, mutta Tokiossa kaupunki tuntuu jatkuvan joka suuntaan ja kaupungissa on useita paikallisia keskuksia, joissa on omat juttunsa ja samanlaista kuhinaa. Kaikkialla on todella siistiä, ja maasta on vaikea löytää yhtä ainoaa roskaa.

Hotellini, Excel Hotel Tokyu (torni alla), sijaitsee Shibuyassa, joka on kaupungin ihmettelemiseen hyvä sijainti.

Vieressä on uskomaton määrä kauppoja, ostoskeskuksia, ravintoloita, baareja jne. Viereinen risteys, "Shibya Crossing" (alla) on kuulemma maailman vilkkain jalankulkuristeys.

Shibuyassa on myös valtava juna-asema, jossa risteää (ainakin) kahdeksan metro- ja paikallisjunalinjaa, ja sinne tulee lisäksi Narita Express suoraan Naritan lentokentältä.

Liikkuminen junilla on nopeaa ja helppoa. Vaikka ihmisiä onkin hauska hämmästyttää yllä olevan kuvan kaltaisilla häkkyröillä, joissa ei ole yhtään asemaa länsimaisin kirjamin, ymmärrettäviä karttojakin on aivan riittävästi, asemat on nimetty selkeästi, ja kuulutuksetkin tulevat kahdella kielellä.

Kaupungilla suunnistaminen ei sitten olekaan yhtä helppoa, sillä Tokiossa ei voi liikkua kadunnimien ja talojennumeroiden perusteella. Kaduilla ei yksinkertaisesti ole nimiä. Talot numeroidaan kortteleittain ja korttelit alueittain (tai jotain), joten kannattaa käyttää Google Mapsia ja suunnistaa sen avulla. Ilmeisesti jostain saisi vuokrattua mukana kiikutettavia WLAN-tukiasemiakin, mutta minä olen luottanut, että löydän aina tarvittaessa jostain kaupasta tai kauppakeskuksesta avoimen langattoman verkon.

Eilen ehdin käydä muutamassa kaupassakin.

Shibuyan Disney Store oli valikoimaltaan yllättävän erilainen kuin NYC:issä. Enemmän rihkamaa, vähemmän leluja eikä lainkaan rooliasuja. (Etsin tytölle sellaista Frozenin Elsan mekkoa.)

Tokyu Handsissa on kaikkea mahdollista kotiin ja askarteluun, ja löysinkin sieltä pari tuliaista kotijoukoille. 

Elektroniikkaa myy esim. jättimäinen Bic Camera.

Kävin myös Shibuyan Uniqlossa, mutta koska en löytänyt etsimääni, hyppäsin Ginza line -metroon ja kävin Ginzassa sijaitsevassa Uniqlon lippulaivamyymälässä.

Uniqlo Ginzassa on hengästyttävät 12 kerrosta mutta valikoima on erinomainen ja tuotteet ovat kivasti esillä.

Harmi, että ostin NYC:istä kasan Uniqlo-vaatteita juuri keväällä, sillä monet tuotteet olisi saanut täältä merkittävästi edullisemmin. Lisäksi ale-tuotteita oli runsaasti ja vaikkapa t- ja pikeepaitoja olisi saanut noin neljällä eurolla.

Aivan pienen kävelymatkan päässä Uniqlosta, saman kadun varrella, on iso Hakuhinkan Toy Park -niminen lelukauppa, jossa kannattaa poiketa samalla.

Käsittämättömin asia tähän mennessä on ollut Shinjukussa sijaitseva Robot Restaurant -niminen show-paikka, johon menin kollegan suosituksesta.

"Ravintola" on aika väärä termi tälle mestalle, vaikka sieltä pientä purtavaa, bento boxeja ja virvokkeita saikin. 

Kyseessä on nimittäin nelinäytöksinen show, jossa on robotteja, hirviöitä ja tanssityttöjä!

Aivan käsittämätöntä ja absurdia, mutta niin japanilaista ja hauskaa! Kannattaa lähteä matkaan huumorilla ja käteistä taskussa. Sitä nimittäin tarvitaan virvoikkeiden ostamiseen, niin show tuntuu varmasti vieläkin hauskemmalta ;)

Huh, tuntuu kuin olisi ollut täällä jo pidempäänkin. Palataan toisena päivänä ruokiin, sillä ne ovat erittäin hyvä syy tulla sekä Tokioon että Shibuyaan!

Ja hei, jos sinulla on jokin vinkki, mitä Tokiossa pitäisi ehdottomasti tehdä tai nähdä, kerro se nyt!

Share

Pages