Ladataan...
Isyyspakkaus

Havahduin tänään hätkähdyttävään asiaan: poika aloittaa päiväkodin tästä tasan kahden kuukauden päästä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa on tarkoitus olla kevyempää harjoittelua lyhyemmillä päivillä ennen kuin todellinen arki alkaa huhtikuun alussa.

Päiväkodin alkaminen ja töihin paluu ovat tähän asti tuntuneet melko kaukaisilta asioilta, jotka tapahtuvat sitten joskus, mutta kaksi kuukauttahan vierähtää aivan hetkessä! Mietipä, että kaksi kuukautta sitten oli marraskuun loppupuoli, ja sehän oli vasta ihan vähän aikaa sitten.

Tämä myös tarkoittaa sitä, että ajastani lapsen kanssa kotona on kulunut jo lähes kaksi kolmasosaa!

Se puolestaan tarkoittaa sitä, että nyt iskee se samanlainen lopun ajan paniikki, joka tulee monesti lomamatkoilla, varsinkin vähän pidemmillä. Ensin aikaa tuntuu olevan loputtomasti ja suunnitelmissa on tehdä vaikka mitä. Riippumatta siitä, mitä kaikkea on jo ehtinyt, loman lähestyessä loppua alkaa miettiä, mitä kaikkea on vielä tekemättä ja mihin viimeiset päivät kannattaisi käyttää.

Toinen asia, mikä yhtäkkiä iski oli se, millä vauhdilla lapsi kasvaa. Sekä fyysisesti että taidoiltaan. Poika yllätti meidät viime viikolla neuvolassa, kun kävi ilmi, että hän on nyt vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisenä saman kokoinen kuin siskonsa oli lähes kolmevuotiaana. Sisko oli toki pienenpuoleinen, ja ei pojastakaan jättiläistä voi näillä geeneillä tulla.

Tällä viikolla yllätyin puolestaan siitä, miten hänelle ei sopinut enää yhdetkään kengät jalkaan, ja jouduimme kurvaamaan siskon kengät jalassa kirpparille etsimään uusia talvikenkiä.

Mutta tämä vauvan muuttuminen ensin taaperoksi ja siitä leikki-ikäiseksi hätkähdyttää eniten. Hän juttelee omia juttujaan (”Kato, Muumi!”), vastaa yksinkertaisiin kysymyksiin (”Otatko lusikan vai haarukan?” - ”Haarukka.”) ja nauraa vitseille. Hän kiikuttaa syliin kirjoja ja pyytää lukemaan.

Ei ole enää mikään pikkuvauva!

Mitä viimeisen kahden kuukauden aikana pitäisi siis vielä ehtiä? Lukea lapselle. Laulaa yhdessä. Leikkiä lumessa. Käydä kaupungilla lounailla. Nähdä muita hoitovapaalla olevia kavereita. Käydä vauvakinossa. Käydä Taaperoiden taidetuokiossa oopperatalossa. Tehdä tytön vapaapäivinä retkiä paikkoihin, joissa ei tule muuten käytyä.

Enkä ole lukenut yhtään kirjaa enkä katsonut lainkaan tarpeeksi televisiota!

Apua, pitääkö näitä alkaa jo lyödä kalenteriin?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupunkilounassarjani vie seuraavaksi takaisin Kampin keskuksen 5. kerrokseen ja Fisken på Disken -kalaravintolaan. 

Sain tällä kertaa mukaani myös lounasseuraa, kun teimme treffit 52 Weeks of Deliciousness -blogia pitävän Annen ja hänen poikansa kanssa. 

Fisken på disken on niitä ravintoloita, joissa on pitänyt käydä jo pitkään, mutta... Juuri tästä syystä haluan nyt hyödyntää hoitovapaani aikana tätä mahdollisuutta käydä syömässä lounaita mahdollisimman monessa paikassa, jossa ei ole tullut käytyä.

Paikan klassikkoannos on "The Lohikeitto" (16 €), joten maistoin sitä.

Se olikin varsinainen Lohikeitto 2.0. Liemi kaadettiin lautaselle pöydässä. Kala ei uiskennellut keitossa, vaan lepäili perunakeon päällä. Se oli kypsyydeltään juuri sopivan mehukasta, ja yrttiöljy oli kiva lisä. Erittäin maukasta ja suositeltavaa.

Keitto näytti maistuva myös molemmille lapsista, ja Annen poika ehti hypätä äitinsä keiton kimppuun heti, kun näki siihen sopivan tilaisuuden.

Omalle pojalleni tilasin varsinaisesti puolikkaan annoksen Tiristetyistä muikuista ja mustajuurivaahdosta (8€ puolikkaana). Vaikka lohikeitto oli hyvää, pidin jopa enemmän näistä muikuista. (Sain onneksi syödä pojan jämät.) Ne olivat mukavan rapsakat, salaatti raikasta ja mustajuurivaahto kivan kuohkeaa.

Poikakin todistettavasti laittoi ruokaa suuhunsa. Mustajuurisoseen hän söi kaiken ja käytti muikkuja ovelasti lusikkana. Luulen, että siinä samalla tuli maistettua myös kalaa jonkin verran.

Lasten kanssa tässäkin ravintolassa oli helppoa asioida. Omalla pienellä pöydällä varustetut syöttätuolit löytyivät helposti, ja rattaat mahtuivat pöydän viereen ruokailun ajaksi.

Hivenen hintavan puoleinen lounaspaikaksi, mutta ruoka oli laadukasta ja erittäin maukasta. Kyllä, voisin hyvin syödä täällä uudelleenkin!

 

Lisää lounassuosituksia kaupungilta:

Onda Siltanen

Gastro Café Kallio

Hoku

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään vien Länsimetro-nörtteilyni seuraavalle tasolle. Sen lisäksi, että vein tytön lauantaina huviajelulle Länsimetrolla, kävin nyt tutustumassa pojan kanssa jokaiseen uuteen asemaan tarkemmin, ja tutkimme, miten kätevää metrosta on liikkua rattaiden kanssa maan pinnalle ja takaisin. Tervetuloa siis mukaan tutkimusmatkalle!

Kun liikkuu vaunujen tai rattaiden - tai tietysti myös pyörätuolin - kanssa, kiinnittää huomiota aivan erilaisiin asioihin kulkemisessa kuin jalkaisin. Suomessa julkiset liikennevälineet ovat toki lähtökohtaisesti esteettömiä, mutta varsinkin Helsingin keskustan vanhemmilla metroasemilla kulkeminen katutasosta metrolaiturille saattaa viedä yllättävän pitkän ajan useammalla hissillä, ja kulkemiseen on varattava huomattavasti enemmän aikaa kuin ilman rattaita.

Sopivat asemat valitsemalla matkat maan pinnan ja asemalaiturin välillä voivat viedä yhteensä enemmän aikaa kuin itse metromatka.

Kaksi inhokkiasemaani ovat ne, joita käytän myös eniten: Helsingin yliopisto ja varsinkin Hakaniemi. Kun Hakaniemen asemalta laskeutuu metrolaiturille, on käytettävä kolmea hissiä, joista pisin ja hitain on Lippuhallista alemmalle välitasanteelle laskeutuva vinohissi. Samanlainen vinohissi on myös Helsingin yliopiston asemalla, mutta siellä hissejä on sentään kaksi. Hakaniemessä liukuportaiden viereen on mahdutettu vain yksi vinohissi, ja jos se menee juuri nenän edestä, seuraavan vuoron odotus tuntuu ikuisuudelta.

Oletin tietysti jo tutkimusmatkallemme lähtiessä, että Länsimetron uusilla asemilla esteettömyys on otettu huomioon paremmin, mutta päätin todentaa asian leikkimielisellä mittauksella.

Otin siis yksinkertaisesti sekuntikellolla aikaa, miten paljon kestää nousta rattaiden kanssa metrolaiturilta maan pinnalle ja toisin päin! Ja samalla tietysti katselin tarkemmin sekä asemalaitureiden että asemarakennusten arkkitehtuuria.

1. Lauttasaari

Lauttasaaren asemalaiturilla on kaunis sininen valaistus ja sen katosta roikkuu noin ziljardi pientä ja mustaa kattolamppua. Hauskan näköinen asema.

Uloskäynnit ovat asemalaiturin molemmissa päissä. A-uloskäynti vie erilliseen asemarakennukseen.

B-uloskäynti on puolestaan uuden Lauttis-kauppakeskuksen yhteydessä.

Sisäänkäynneistä Lauttiksen puolinen B-vaihtoehto on kätevämpi, sillä katutasolta pääsee laiturille yhdellä hissillä. A-sisäänkäynnin puolelta on käytettävä kahta.

Matka laiturilta katutasolle vei B-sisäänkäynnin kautta 2,5 minuuttia ilman hissien odotuksia, kun taas Lauttiksen puolelta alas pääsi lähes minuutin nopeammin. Erinomaista!

2. Koivusaari

Lauttasaaren länsireunalla sijaitseva Koivusaaren asema lienee reitin hiljaisimpia. Aseman on kerrottu olevan maailman ainoa meren alla sijaitseva metroasema, ja meri näkyy kuulemma myös arkkitehtuurissa. Asemalaiturin seinillä roikkuvat puupaneelit tuovat mieleen valaan hetulat. 

Valaan vatsasta ylös pääsee joko Suomen pisimpiä liukuportaita pitkin...

...tai yhdellä vinohissillä suoraan ulko-ovelle. Joillain Länsimetron asemillakin käytetään siis vinohissejä, mutta ne ovat onneksi nopeampia kuin vanhojen metroasemien hissit ja niitä on aina kaksin kappalein. Koivusaaressa matka laiturilta ylös tai toisinpäin vie reilusta 1,5 minuutista 2,5 minuuttiin riippuen siitä, onko hissi kohdalla vai ei.

Ulkoa Koivusaaren metroasema näyttää kivalta. Isoista ikkunoista avautuu myös merinäköala.

3. Keilaniemi

Asema, jota tulen käyttämään eniten, on Keilaniemi. Asemalaituri on yksi suosikeistani, ja katosta vaakatasossa ja pystysuoraan roikkuvat loisteputket luovat näyttävän tilataideteoksen.

Asemat kumisevat vielä tyhjyyttään, ja luulen, että ne vilkastuvat vasta, kun metron liityntäliikenne alkaa ja vanhat seutulinjat lakkaavat vuodenvaihteen jälkeen.

Keilaniemessä asemarakennuksia on kaksi, vaikka ne sijaitsevatkin vierekkäin. Asemarakennusten lisäksi on kaksi satelliittisisäänkäyntiä kadun toisella puolella.

Työpaikkani puoleiselle G-sisäänkäynnille pääsin rattaiden kanssa reilussa kahdessa minuutissa, ja asemarakennuksen B-sisäänkäynnin kautta hissimatka vei reilut 1,5 minuuttia. Ei paha. Tällä asemalla tosin rattaita nähtäneen muita asemia vähemmän, sillä aseman käyttäjistä valtaosa lienee viereisten toimistotalojen työntekijöitä, ja asema hiljenee illaksi.

Toivon, että aseman tyhjiin liiketiloihin avautuisi vaikkapa jokin kioski, sillä palveluiden suhteen Keilaniemi on ollut tähän asti melkoinen tyhjiö.

4. Aalto-yliopisto

Aalto-yliopiston laituria ja liukuportaiden kattoa hallitsevat rei'itetyt ruosteenpunaiset metallikolmiot, jotka jatkuvat ulos saakka. Asema onkin yksi yhtenäisimmistä kokonaisuuksista.

Asemarakennuksia on kaksi. Tietotien puoleiselle sisäänkäynnille kävellään maan alla tovi.

Pääsisäänkäynti on yliopiston kampuksen puolella.

Tietotien sisäänkäynnille tein matkaa laiturilta 3 minuuttia, pääsisäänkäynnistä pääsin alas alle kahdessa.

5. Tapiola

Tapiola kuuluu näyttävimpiin asemiin, ja asemalaiturin valkoinen väri ja katon valkoiset kuvut toivat minulle tunteen siitä kuin olisin avaruusaluksessa.

Asemalaiturilla matkustajia tervehtii myös Kim Simonssonin teos Emma jättää jäljen.

Tapiolan linja-autoasema on rakenteilla vielä pari vuotta, joten asemalaiturilta pääsee ulos vain sen toisesta päästä. Matka maan pinnalle vaatii melko pitkän liukuporrasmatkan, ja luulen, että tämä on yksi harvoja asemia, jossa hissillä saattaa päästä nopeammin perille. Matka laiturilta Tapiolan keskuksen kävelykannelle ja takaisin vei alle kaksi minuuttia suuntaansa.

Sisäreittiä kauppakeskus Ainoaan ja takaisin en kuitenkaan suosittele. Se oli hidas, käsittämätön ja hankala ja sisälsi liian monta hissimatkaa. Varsinkin ruuhka-aikaan hissien odotusajat voivat olla sietämättömän pitkät, ja huomattavasti nopeammin pääsee, kun kulkee ulkokautta.

6. Urheilupuisto

Urheilupuiston asema on kokonaisuutena varmasti kaikkein harmonisin. Musta-valkoinen asemalaituri näyttää hienolta.

Ja sama muotokieli jatkuu myös asemarakennuksessa. Asema on paitsi tyylikäs, myös tehokas. Matka maan pinnan ja laiturin välillä vie vain parhaimmillaan vain reilun minuutin, ja jos huonosti käy, reilut 1,5 minuttia.

7. Niittykumpu

Niittykummun asema on designiltaan pelkistetyin. Retrovärinen mosaiikkityö laiturin molemmin puolin ei itseäni pahemmin sykähdyttänyt.

Aseman sisäänkäynti on Niitty-kauppakeskuksessa, jossa oli pari ruokakauppaa ja pikaruokalaa.

Matka ylös ja takaisin vei reilusta 1,5 minuutista vajaaseen 2 minuuttiin.

8. Matinkylä

Tutkimusmatkamme viimeinen pysäkki ja Länsimetron pääteasema seuraavien vuosien ajan on Matinkylä ja kauppakeskus Iso Omena. Asemalaiturin valkoinen holvikatto on hyvin kaunis.

Jatkossa vaihtaminen bussiin on hyvin kätevää, sillä metron liityntälinjat poimivat matkustajat heti ensimmäisten liukuportaiden ja hissien yläpäästä.

Isoon omenaan ja katutasoon on otettava vielä toinen hissi, joten ulos asti matkaan menee reilut kolme minuuttia.

Veikkaan, että Iso Omena on yksi tämän projektin suurimmista voittajista. Kauppakeskus on nyt hyvin helposti saavutettavissa myös Helsingistä käsin, ja esimerkiksi matka Helsingin keskustasta Isoon Omenaan kestää lähes saman verran kuin Itäkeskuksen Itikseen.

Ensi vuonna käyttöön otettava HSL:n uusi vyöhykejako myös sijoittaa kaikki nykyiset metroasemat AB-vyöhykkeen sisään, joten matkan hinta sekä Helsingin sisällä että Espoon puolelle on sama. Tähän mennessä kynnys ylittää kuntaraja on ollut suuri, sillä matkan hinta on silloin lähes tuplaantunut.

* * *

Palkitsimme itsemme tutkimusmatkan päätteeksi lounaalla Hangon Makaronitehtaassa, johon törmäsin Isossa Omenassa. Olemme syöneet Makaronitehtaan herkullisia pastoja kerran Hangossa, ja jäin silloin odottelemaan, että ravintola saapuisi myös Helsinkiin. Vielä pastoja ei kuitenkaan saa Kehä I:n tältä puolen, mutta hyvä tietää, että lähin Makaronitehdas on vain metromatkan päässä.

Ja pastahan oli aivan törkeän hyvää! Otimme pojan kanssa yhteisen pasta bolognesen, ja hän suorastaan ahmi oman annoksensa.

Nyt on siis saatu Länsimetro käyttöön, asemat tarkastettua ja metronörtteilyt nörtteiltyä. Voin jatkossa keskittyä ihan vaan matkustamaan sillä.

Kaiken kaikkiaan rattaiden kanssa oli hyvin miellyttävää liikkua uusilla asemilla. Lähes kaikille sisäänkäynneille pääsi hisseillä, ja rattaat eivät edes tuntuneet juurikaan hidastavan matkaa. Laiturilta oli mahdollista päästä pinnalle jopa reilussa minuutissa, yleensä kahdessa, ja hitainkin hissimatka vei vain kolme minuuttia.

Joiltain asemilta en löytänyt asemien ja uloskäyntien karttaa laiturialueelta, joten oli vain arvattava, kannattaako lähteä oikealle vai vasemmalle. Opasteita varmasti lisätään, kun palautetta annetaan. Asemilla oli kivasti myös HSL:n henkilökuntaa neuvomassa, ohjaamassa ja vastaamassa kysymyksiin.

Niin, entäpä täällä toisessa päässä?

Helsingin yliopistolla kahden hissin matka alas vei neljä minuuttia ja Hakaniemi veti tälläkin kertaa pohjat. Matka laiturilta ylös vei yli 6 minuuttia, ja jos olisin sattunut olemaan pitkän vinohissin juurella juuri, kun se lähtee nenän edestä, matka olisi venynyt yli 7 minuuttiin.

M.O.T.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lapsen kehityksessä on monia hauskoja vaiheita, mutta yksi hauskimmista on se, kun lapsi alkaa kommunikoida muutenkin kuin itkemällä.

Olemme jo usean kuukauden ajan ihastelleet, miten poika ymmärtää niin paljon asioita, ja hän esimerkiksi yllätti aiemmin syksyllä sillä, miten hän kävi etsimässä omat sukkansa keittiön lattialta, kun kyselimme: "Missä sukat on?"

Nyt olemme ihastelleet sitä, miten poika osaa jo vastata nyökyttelemällä tai päätään puistelemalla, kun häneltä kysyy esimerkiksi: "Otatko maitoa?" Ja päätä puistellaan myös hyvin näyttävästi silloin, kun ruoka ei enää maistu.

Lueskelin vanhaa postaustani siitä, millainen sanavarasto tytöllä oli vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisenä eli reilun kuukauden vanhempana kuin poikamme on nyt. Aivan niin pitkällä pojan sanavaraston kehitys ei ole, ja tässä vaiheessa on vielä helppoa listata suurin piirtein jokainen sana, jonka olemme tähän mennessä kuulleet.

Kukka - oli ensimmäinen oikea sana, jota poika alkoi toistella. 'Kukka' on kuitenkin nyt mennyt muodista, ja sitä ei saada enää ulos suusta edes pyytämällä. Sen korvasi nimittäin toinen paljon hauskempi sana.

Kakka - Ei liene mikään ihme, että tämä on niin usealle lapselle yksi ensimmäisistä sanoista, sen verran siitä puhutaan ja keskustellaan päivittäin. Joinain päivinä 'kakka' tuntuu olevan yleissana, jota voi toistella osoittaen mitä tahansa. Eikä siinä mitään, aikuisillakin on sellaisia päiviä. Yhä useammin 'kakalla' kyllä tarkoitetaan jo ihan sitä itseään, vaikka se meneekin vielä sekaisin kaikkien muidenkin vaippa-asioiden kanssa. Yllättipä hän eräänä päivänä osoitellen kylpyhuoneen lattiaa todeten: "Kakka". Ja sitähän siinä todella oli.

Äiti - Oli yksi ensimmäisistä sanoista. Toisinaan selkeämmin "Äiti", toisinaan enemmänkin "Ättii". Äiti on myös yleissana, joka tuntuu tarkoittavan kaikkea lämmintä, ihanaa ja turvallista. Myös isi on "äiti", samoin sisko.

Isi - Kyllä, sekin on jo opittu. Sana oli muodissa muutama viikko sitten, ja esimerkiksi päiväunilta herätessä poika saattoi huudella: "Äitii! Isii! Äitii! Isii!" Nyt sana on kuitenkin taas unohtunut enkä ole kuullut sitä hetkeen.

Oho - Kun jotain putoaa, aivan oikeaoppisesti!

Böö ja kukkuu - Tärkeimpiä sanoja leikeissä siskon kanssa.

Kurkku - Hän rakastaa kurkkua ja osaa jo pyytää sitä itse: "Kuukku". Mutta vähän niin kuin 'kakka' ja 'äiti', myös 'kuukku' tarkoittaa monia asioita. Kaikki mikä on hyvää ja syötävää on 'kuukkua'.

Kiitos - Oikeammin "Kiitti". Vielä kuukausi sitten sana oli hyvin söpö "Too too", mutta se vaihtui muotoon "Kiitti" tuossa pari viikkoa sitten. Ja se tulee todella spontaanista, kun pojalle ojentaa jotain. Yleensä pienellä ja suloisella äänellä, jonka jälkeen katsomme häntä sellaisella "Awwwwwww"-katseella.

Katso - Eli "kato", tai ehkä vielä täsmällisemmin "gado". Poika menee ympäri asuntoa, osoittelee asioita ja sanoo: "Gado!" Ja sitten ihastelemme yhdessä sitä, mistä onkaan kyse.

Avaa - Tämä on niin selkeä. Jos jokin rasia, laatikko, leikkitietokone tai muu vastaava pitää saada auki, poika tulee luokse ja sanoo: "Awa."

Pappa - Sana, joka yllätti ensimmäisellä kerralla. Pappaa ei nimittäin nähdä hirveän usein, mutta kun pari viikkoa sitten soitimme Skype-puhelun, poika ilahtui nähdessään papan ja sanoi: "Babba". Tämä ei ollut sattumaa, sillä sittemmin sama 'babba' on ollut mukana puheissa, kun olemme katselleet valokuvia, joissa tyttö on isovanhempien kanssa.

Toisinaan saamme irtoamaan jonkin random-sanan, mutta se saattaa esiintyä vain kerran. Esimerkiksi eräänä päivänä poika leikki siskonsa Frozen-hahmoilla, ja pyysimme häntä sanomaan: "Elsa." Hän vastasi: "Elsa", mutta vain sen yhden kerran.

Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Aiemmin Toisella Linjalla sijainnut Onda Ruokala joutui muuttamaan uusiin tiloihin, ja ne löytyivät jo keväällä Siltasesta, Hämeentie 13:sta. Koska en ollut ehtinyt käydä uusissa tiloissa aiemmin, päätin ottaa ravintolan seuraavaksi paikakseni sarjassani Lounas kaupungilla.

Joku saattaa muistaa, että samassa rakennuksessa sijaitsi aiemmin vietnamilainen Lie Mi, mutta se on puolestaan muuttanut Kamppiin.

Ondan ruoka on perulaistyyppistä, ja lounaalla on tarjolla sekä buffetpöytä että kaksi à la carte -annosta. Hintaan kuuluu myös todella runsas salaattibuffet.

Buffetpöydän pääruoat vaikuttivat sen verran mausteisilta, että arvelin pienen seuralaiseni pitävän miedommista mauista. Tilasin siis grillattua ja kirsikkaglaseerattua possun vatsaa ja sitruunaperunamuusia.

Ah, kylläpä onkin kiva saada lounas tällä tavalla pöytään tarjoiltuna, ja kovin oli maukasta! Liha oli mureaa ja sitruunainen perunamuusi hauska lisä sille.

Salaattipöytäkin oli itse asiassa niin runsas, että jo sillä olisi saanut itsensä kylläiseksi.

Ruoka maistui myös poikaselle yllättävän hyvin. Hän piti varsinkin salaattipöydän pavuista ja kikherneistä mutta suvaitsi syödä myös possua ja maistaa perunamuusiakin.

Tähän mennessä testaamistani lounaspaikoista Onda huomioi pienimmät asiakkaansa parhaiten: syöttötuolin lisäksi lounaalla on esillä silikonisia ezpz Happy Mat -ruokailualustoja, joista lapsen on helppo nyppiä asioita suuhunsa. Iso peukkumerkki!

Kyllä, kiitos, tänne uudelleenkin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Tukes

Joululahjaostokset alkavat taas olla ajankohtaisia, ja monissa perheissä varmasti pohditaan, millaisia leluja paketteihin käärittäisiin tänä vuonna. 

Lahjatoiveita ja lelukauppojen hyllyjä silmäillessä ei tule välttämättä kuitenkaan ajateltua, kuinka turvallisia lelut ovat käyttäjilleen ja millaisia vaaroja leluissa ylipäänsä on.

On ilmiselvää, että 1-vuotiaalle ei osteta pikkulegoja tai muita alle 3-vuotiailta kiellettyjä ja pieniä osia sisältäviä leluja, mutta mahdollisia vaaratekijöitä on muitakin.

Kävimme Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkiven kanssa tarkastelemassa yhden lelukaupan valikoimaa, tutustuimme esimerkinomaisesti joihinkin leluihin ja mietimme, mihin vaaratekijöihin Tukes kiinnittää huomiota tuotevalvonnassaan.

Valitsimme myös yhden tuotteen, joka lähetettiin tarkempiin laboratoriotesteihin. Katso tämä video, niin kuulet lisää lelujen vaaratekijöistä ja saat myös selville, mikä tuote valikoitui mukaan pistokokeeseemme! Tuloksiin palaamme joulukuun puolessa välissä.

Tukes ei suinkaan testaa jokaista lelukauppojen hyllyllä olevaa lelua, vaan valvonta perustuu reklamaatioihin, valvontaprojekteihin ja pistokokeisiin. Tukes pyrkii kohdentamaan valvontaa mahdollisimman vaarallisiin leluihin ja seuraamaan, millaisia uudenlaisia leluja markkinoille tulee.

Erityisiä huolenaiheita ovat:

  • Kestävyys: alle 3-vuotiaille tarkoitettujen lelujen on kestettävä kovaa käsittelyä, sillä rikkoutuminen aiheuttaa tukehtumisvaaran
  • Nappiparistot: paristokäyttöisten lelujen nappiparistot aiheuttavat vakavia vaurioita nieltynä. Paristokotelo ei saa olla helposti avattavissa, ja siinä olisi mielellään oltava ruuvikiinnitys
  • Rooliasujen syttyvyys: keinokuituiset vaatteet saattavat leimahtaa osuessaan liekkiin
  • Rooliasujen pääntien nauhat: Lasten rooliasuissa ei saa olla nauhakiinnitystä kuristumisvaaran vuoksi. Tarrakiinnitys on turvallisempi
  • Kuulovauriot: Testaa ääntä pitävien ja erityisesti korvan lähellä pidettävien lelujen äänenvoimakkuus aina itse
  • Kemikaalit: Kemiakaaleja ei voi nähdä, tuntea tai usein edes haistaa. Ne voidaan tunnistaa vain laboratoriokokein
  • Silmävammat: Leikkiaseiden ammukset voivat vaurioittaa silmää, jos niden liike-energia on liian suuri ja kärki terävä.

Pyssyleikeistä minulla on kyllä muutenkin mielipiteeni, ja voin luvata, että talouteemme ei tulla hankkimaan ainoatakaan leikkiasetta, vaikka sellaisia toivottaisiin.

Itse jättäisin kauppojen hyllyihin myös kaikki pehmolelut, joiden muoviset nappisilmät tai nenät tuntuvat olevan heikosti kiinni. Ommeltu kangas on aina parempi vaihtoehto.

Tukes valvoo Suomen markkinoilla olevia tuotteita ja Tulli kolmansista maista markkinoille tulevia leluja.

Valmistaja on toki viime kädessä vastuussa tuotteistaan, mutta koska kaikkia leluja ei ole kuitenkaan testattu ja tarkastettu muun kuin valmistajan toimesta, vanhempien on hyvä olla tietoisia, mitä vaaratekijöitä niissä on.

Tukesilla ei ole toimivaltaa Suomen ulkopuolella sijaitseviin toimijoihin, mikä on hyvä tietää, jos tilaa tuotteita verkkokaupoista. Edes suomenkieliset sivut, suomenkielinen asiaskaspalvelu ja .fi-loppuinen verkko-osoite eivät tarkoita, että toimijalla olisi toimintoja Suomessa. Mikäli tuotteessa on jonkinlainen tavaran virhe, ei niinkään turvallisuuspuute, neuvontaa saa Kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

Kun ostat lelua, tarkista vähintään että tuotteessa tai sen pakkauksessa on CE-merkintä, valmistajan ja maahantuojan nimi sekä osoite ja tarvittavat varoitukset ja käyttöohjeet suomeksi ja ruotsiksi. Tietojen puuttuminen voi kertoa siitä, ettei lelun valmistaja tai maahantuoja tunne tälle asetettuja velvollisuuksia lelujen turvallisuudesta. Jos pakollisia tietoja puuttuu, voi myös turvallisuudessa olla puutteita ja tuotteen ostamisessa kannattaa käyttää harkintaa.

Lue vielä täältä Tukesin muistilista turvallisen lelun hankintaan: verkkolehti.tukes.fi/muistilista-turvallisen-lelun-ostamiseen.

 

Kuvissa näkyviä ja videolla tarkasteltuja tuotteita EI ole todettu vaarallisiksi. 
Niihin tutustuttiin mahdollisten vaaratekijöiden tunnistamiseksi esimerkinomaisesti.

Share

Pages