Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva palasi tänään töihin. Minä en.

Kävin siivoamassa viime perjantaina työpisteeni ja ilmoitin palaavani takaisin ensi huhtikuussa. Olen siis seuraavat kuusi kuukautta koti-isänä!

Kerroin tästä suunnitelmasta työpaikallani jo viime keväänä, ja se on ollut melko yleisesti tiedossa ympäri talon. Kaikki suhtautuivat asiaan hyvin positiivisesti ja kannustavasti. Onneksi, sillä olen kuullut kyllä, että on niitäkin työpaikkoja, joissa miesten ei edelleenkään oleteta pitävän yhtään pidempiä perhevapaita kuin on ns. pakko.

Minulla kotiin jääminen oli itsestäänselvyys. Tähän ikään mennessä on ehtinyt tehdä töitä jo sen verran, että puolen vuoden poissaolo ei merkitse mitään, ja toisaalta tämä mahdollisuus viettää hieman aikaa lapsen kanssa on melko ainutkertainen.

Muutkin kotona lastensa kanssa aikaa viettäneet kollegat kertoivat, miten mahtavaa aikaa se oli ollut, ja kyllähän itsekin viihdyin hyvin tytön kanssa kotona silloin neljä vuotta sitten. Olin silloin pois töistä seitsemän kuukautta.

Aivan kahdestaan lapsen kanssa en tosin ollut aivan niin pitkää aikaa, sillä vietimme silloisen isäkuukauteni Rouvan hoitovapaan kanssa päällekkäin, ja kesällä Rouva piti vielä kesäloman oman hoitovapaani päällä. Nyt päällekkäisiä lomapäiviä ei ole juurikaan tiedossa joulun pyhiä ja Rouvan paria talvilomapäivää lukuun ottamatta. 

En osaa sanoa vielä lainkaan, millaiseksi arkirutiinimme tästä muodostuvat. Ehkä eniten jännittää nyt se, että olen täysin vastuussa taloutemme arkiruokailuista. Vasten yleistä käsitystä en laita itse juurikaan ruokaa, mutta pakon edessä pystyn kyllä siihen. Olen onneksi saanut siihen melko hyvät opit Rouvalta. Ja ensimmäisille päiville jääkaapista löytyy kyllä jotain valmista.

Kollegat naureskelivat, että nyt ehdin kirjoitella taas enemmän blogiin ja että Instagram-videoiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Ihan mahdollista sekin. Katsellaan.

Kyllä tästä varmasti aika hauskaa tulee!

 

Postauksen kuvat on ottanut tyttäreni, 5-v.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Libero

Neljän vuoden takaisiin vauvajuttuihin verrattuna blogistani on puuttunut viimeisen vuoden aikana täysin yksi aihe: vaipat. En minä ennenkään vaippojen sisällöistä ole raportoinut, mutta esikoisen vauva-aikoina kerroin useamman kerran siitä, miten käytämme kestovaippoja.

Nyt taitaa olla tunnustettava, että tälle periaatteelle on käynyt viime aikoina vähän huonosti.

Esikoisemme kanssa pidimme kunnia-asiana käyttää kestovaippoja.

Vaippapyykki pestiin joka ilta ja kuorivaipat ja sisukset kuivattiin kylpyhuoneen rättipatterilla seuraavaksi päiväksi. Pidimme kestovaippoja mukana jopa Savon mökkiretkillä ja pesimme niitä anoppilassa, ja myös tytön päiväkodin kanssa sovimme, että kestovaipat ovat OK. Kannoimme joka päivä likaiset vaipat kotiin pestäviksi pienessä kassissa, johon käytetyt vaipat oli pakattu muovipusseihin.

Jouduimme kyllä jo silloin käyttämään öisin kertakäyttövaippoja. Vaikka kuinka laitoimme kestovaippoihin lisäimuja, lapsi heräsi aamuisin usein vaatteet märkinä, joten kestovaipat jätettiin vain päiväkäyttöä varten.

Sitten elämäämme tuli tämä toinen minityyppi. Hänen ensimmäisiin hetkiinsä sisältyi paljon dramatiikkaa, joten päällimmäinen huolemme oli usean kuukauden ajan aivan jokin muu kuin vauvanhoidon ekologisuus. Kun vauvaa vielä ruokittiin pumppumaidolla ja tuttipulloilla muutaman tunnin välein, kaikki ylimääräinen tuntui liikaa vaaditulta pumppausvälineiden ja tuttipullojen puhdistamisen ja jääkaappikylmän maidon lämmittämisen lisäksi.

Mutta siihen loppuvat selittelyt. Suunniteltu siirtyminen kertakäyttövaipoista kestovaippoihin vain siirtyi ja siirtyi... ja lopulta jäi. Tähän päivään mennessä emme ole pukeneet pojalle kestovaippaa yhtä ainoaa kertaa.

Nyt suunnitteilla on ottaa kestovaipat vihdoin käyttöön - osittain. Öisin en vieläkään siirtyisi käyttämään kestovaippoja, ja matkoilla kertakäyttövaipat ovat ehdottomat, mutta ainakin kotioloissa "kestoilu" olisi mahdollista ja vähentäisi jo merkittävästi syntyvän jätteen määrää. 

Kun kertakäyttövaippoja kuitenkin käytetään, niidenkin valinnassa voi kiinnittää huomiota ekologisuuteen.

Sain nyt kokeiltavaksi Liberon uusia Libero Touch -teippivaippoja, ja poikanen on kulkenut niissä muutaman viikon. Liberon vaipat ovat joutsenmerkillä merkittyjä ja kestävän kehityksen FSC-sertifikaatilla sertifioituja, ja Libero kertoo puolittaneensa vaippojensa hiilijalanjäljen kahdessakymmenessä vuodessa.

Housuvaippoja emme ole oppineet käyttämään, ja myös esikoisemme käytti öisin teippivaippoja. Poikanen istuu sen verran rauhallisesti sylissä vaipanvaihdon aikana, että teippien kiinnittämisessä ei ole ongelmaa. Kyllä hän teippejä räplää, mutta vaipat ovat pysyneet toistaiseksi melko hyvin jalassa. Teippivaipat saa myös päälle napakan tukevasti.

Uudessa Touch-tuotesarjassa on kiinnitetty erityistä huomiota pehmeyteen ja istuvuuteen. Pehmeys olikin ominaisuus, johon kiinnitin ensimmäisenä huomiota. Vaippa on hyvin pehmeä ja joustava, ja se istuu hyvin.

Vaipan etuosassa oleva raita vaihtaa väriä ja kertoo, milloin on vaipanvaihdon aika. Tätä ominaisuutta en ole kuitenkaan hyödyntänyt, sillä vaipasta tuntee muutenkin aivan hyvin housujen läpi tunnustelemalla, milloin on vaipanvaihdon aika.

Minkäänlaisia ohi- tai ylivuotoja ei ole ehtinyt tähän mennessä tapahtua. Vaipoissa on seisty, istuttu, kävelty, juostu, kieritty, kiipeilty ja läiskähdetty pepulleen.

Sitä ei laskettane, että poikanen oppi jokin aika sitten riisumaan sekä vaatteensa että vaippansa itse aamulla herättyään, emmekä huomanneet asiaa ennen kuin hänen siskonsa huusi meidät eräänä aamuna noukkimaan alastoman veljen sängystään. Vahinko oli jo ehtinyt tapahtua.

Öisin puemme kertokäyttövaipan päälle myös kestovaipan kuoren, ihan varmuuden vuoksi. Kilpailevan vaippamerkin kanssa on käynyt pari kertaa niin, että vaippa on tullut yksinkertaisesti täyteen ja päästänyt loput läpi, mutta Libero Touchin kanssa näin ei ole käynyt kertaakaan.

Mihinkäs nyt matka?

Hetkinen, alas sieltä! Tuo ei näytä kovin turvalliselta!

Liberon tuotteista löydät lisää tietoa osoitteesta libero.fi. Käy kurkkaamassa myös Liberokerhoa, johon liittymällä saat etuja ja mm. pääsyn Vanhempien jutut -foorumille jakamaan ajatuksia muiden vanhempien kanssa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään, ja paljon puhuttu Tampereen-matkakin on jo tehty alkuviikosta. Nyt kun pari päivää on hengähdetty kotona, lienee aika kertoa reissusta bloginkin puolella.

Tänä kesänä emme tehneet muita matkoja emmekä vuokranneet edes autoa kuten monena muuna kesänä. Poikanen oli kevään aikana niin mahdottoman äänekästä ja pahantuulista autoseuraa, että vannoimme jo aiemmin, että poistumme Helsingistä vain raiteita pitkin.

Siihen päätökseen yhdistyi hyvin toiveeni päästä pitkästä aikaa Tampereelle ja syömään Ravinteli Huberissa. Halusin myös viedä tytön käymään Särkänniemessä ja tutustua itse kesäkuussa avattuun uuteen Muumimuseoon. Rouvan silmissä pyörivät Pyynikin Munkkikahvilan munkit, joten häntäkään ei tarvinnut varsinaisesti suostutella retkelle.

Juna oli täydellinen valinta matkustusvälineeksi. Lapset saivat laskea liukumäkeä ja tepastella leikkivaunussa mennen tullen, ja heistä oli kivaa lukea leikkivaunun kirjahyllystä löytyneitä kirjoja. Matkalla tyttö sai junabingo-lappuset itselleen ja veljelleen, ja kun he olivat bonganneet ikkunasta sillan, pellon, toisen junan jne., he saivat hakea ravintolavaunusta vaniljaeskimot. Voi sitä tyytyväistä hymyä!

Ainoa haaste oli se, että koska meillä oli myös koira mukana, emme voineet matkustaa kaikki samassa vaunussa. Mennessä olin itse lasten kanssa leikkivaunussa ja paluumatkalla otin koiran kanssa unet lemmikkivaunun puolella.

Hotellihuoneen kanssa menimme helpoimman kautta ja valitsimme yösijamme Tampereen Tornista. 120 euron arkihinta per yö ei tuntunut pahalta, kun majoittujia on nykyisin neljä. Lisäksi maksoimme koirasta lemmikkimaksua 10 euroa vuorokaudelta.

Hotelli sijaitsee kätevästi aivan rautatieaseman vieressä, ja Tampere-talokin on aivan kulman takana. Tampere-talon bussipysäkiltä pääsee muuten myös Särkänniemeen Nyssen kesälinja 100:lla, johon saa VR:n Veturi-asiakkaana ilmaiset matkat kahdeksi päiväksi, kun junalipun matkan määränpää on Tampere.

Tyttö nukkui lisävuoteessa, joka piti vetää kiinni meidän sänkyymme, jotta hän ei putoa sängystä. Pojalle otimme mukaan kevyen "Kupla"-matkasängyn.

Lähtöpäivänä pidimme hotellihuonetta lisämaksusta (10 € / h) viiteen asti, jotta koira sai lepäillä siellä rauhassa, kun me muut kävimme vielä kaupungilla. Onneksi se oli mahdollista, sillä muuten olisimme joutuneet lähtemään kotiin heti huoneen luovutuksen jälkeen.

Torni oli hotellina oikein jees. Kaikki on vielä uutta, eikä mikään paikka ole päässyt römpsähtämään. Aamupala oli runsas, sisälsi myös mustaamakkaraa, ja leikkihuone pomppulinnoineen lapsista hauska.

Ja näköalat 25. kerroksen Moro-baarista tietysti hienot. Hivenen hotelli oli näin kesäloma-aikaan kapasiteettinsa rajoissa, ja jonot sisäänkirjautumiseen ja hisseihin olivat ajoittain yllättävän pitkät.

Matkan pääkohde oli tietysti Särkänniemi, mutta siitä kerron toisessa postauksessa.

Lähes yhtä odotettu kohde oli Tampere-talossa sijaitseva maailman ainoa Muumimuseo (*), jossa on esillä Tove Janssonin alkuperäiset Muumi-kirjojen kuvitukset ja Tuulikki Pietilän ja Pentti Eistolan kanssa tehdyt Muumikuvaelmat. Museossa ei valitettavasti saanut kuvata (mitä jaksan aina ihmetellä), joten voit katsella kuvia samoista teoksista vaikkapa postauksestani Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä kolmen vuoden takaa.

Museo on ehdoton kohde jokaiselle Muumi- ja Tove Jansson -fanille, mutta jos piirrokset ja kuvaelmat on nähnyt jo useaan kertaan aiemmin Tampereen pääkirjastossa, Tampereen taidemuseossa tai Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä, kovin paljoa uutta itse näyttely ei tarjoa. Tila on kyllä hauskasti ja tunnelmallisesti sisustettu, ja lapsesta oli hauska lukea kaksimetristä Kuinkas sitten kävikään -kirjaa, jossa tarinaan pystyi lähestulkoon hyppäämään itse mukaan.

Koska aikataulu sen salli, kävimme vielä tutustumassa Koskipuistossa sijaitsevaan Pikku Kakkosen leikkipuistoon, joka voitti 5-vuotiaan mielestä kaikki Helsingin leikkipuistot.

Ja olihan se hieno: kiipeilytelineitä, liukumäkiä ja keinuja oli monia, ja niistä löytyi tekemistä monen ikäisille.

Entäpä kaikki ruokaelämykset ja ne Pyynikin munkit?

Taitavat olla vähäksi aikaa menneet ne ajat, kun päivässä voi käydä syömässä kahdessa tai kolmessa mainitsemisen arvoisessa ravintolassa. Aamiaiset söimme siis käytännön syistä hotellilla, samoin Särkänniemen-retken jälkeisen illallisen. Huberista olimme varanneet pöydän heti ensimmäiselle illalle, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.

Ennen kotiin lähtöä ehdimme sentään vielä myöhäiselle lounaalle Kauppahallin 4 vuodenaikaan, jonka bouillabaisse on klassikko. 

Ja vain parin korttelin päästä saa niitä Rouvan himoitsemia munkkeja. Varsinainen munkkikahvila sijaitsee Pyynikin näkötornissa, mutta samoja munkkeja tarjotaan myös Keskustorin munkkikahvilassa. Nam!

Reissu oli hyvin onnistunut, ja oikeastaan samalla vaivalla olisi voinut hyvin olla vielä vaikka yhden yön pidempään. Mutta ainahan Tampereelle pääsee uudelleen, eivätkä ne junaliputkaan Helsingistä niin kalliit ole.

 

(*) Muumimuseon lippu saatu Visit Tampereelta

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Poikanen rakastaa kirjoja. Hän saattaa selailla niitä pitkät ajat sohvalla tai lattialla, ja toisinaan hän nousee myös ruokapöydän ääreen selailemaan sanoma- ja aikakauslehtiä.

Hänen rakkautensa on kuitenkin hyvin fyysistä. En tiedä, miten näin on edes päässyt tapahtumaan, mutta poika on onnistunut tuhoamaan lähes jokaisen paksulehtisen vauvakirjan, joka hänen siskoltaan jäi jäljelle. Ei niillä mitään varsinaista tunnearvoa ole, mutta olisihan hän niitä voinut katsella vähän pidempäänkin.

Olen joitain kirjoja liimaillut ja teippaillut takaisin kasaan, mutta toiset teokset ovat alkaneet olla jo niin palasina, että ne ovat siirtyneet vähin äänin paperinkeräyslaatikkoon.

Niin kävi eilen myös näistä pahimmin hajonneille kuvakirjoille, sillä kävimme juuri viime viikolla ostamassa kierrätyskeskuksesta pinon uusia paksulehtisiä kuvakirjoja tämän kirjatermiitin rakastettavaksi.

Täysin ehjinä tytöltä jääneistä kirjoista pojan käsittelyssä ovat säilyneet vain Angry Birds -kuvakirjat (Tammi), Vauva! (WSOY) ja Tiitiäisen Runolelu (WSOY) sekä Little Animal Books -minikirjapino, joka lienee peräisin jostain ulkomailta.

Sen sijaan täysin toisenlaiset ennätykset tehtiin Pipsa Possun Tömistä ja ärjy -äänitehostekirjan (Otava) kanssa, jonka takakansi irtosi liimauksesta alle vuorokaudessa. Teippasin sen kyllä kiinni, mutta tämä pöriläs on niin kiinnostunut kaikista teipeistä ja muista mahdollisesti irti revittävistä asioista, että jos hän huomaa teipin, se ei kauaa pysy paikoillaan. Samasta syystä kaikki kurkistusluukkukirjat ovat menettäneet jo luukkunsa.

Onko muilla vastaavia havaintoja? Miten saat kirjat kestämään kovaa käyttöä? Vai onko sitten vaan hyväksyttävä, että aika ajoin haetaan Kierrätyskeskuksesta uusi pino kirjoja, ja vanhat laitetaan pois?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme viettäneet kesälomaamme Helsingissä ilman sen kummempia suunnitelmia. Vaikka joitain toiveita on ollut, tarkoitus on ollut vain olla ja katsoa fiiliksen ja säiden mukaan, mitä tehdään.

Olen pohtinut samaa mitään tekemättömyyttä ja mitään suunnittelemattomuutta kuin Puutalobaby-Krista postauksessaan Pitääkö kesälomalla tehdä jotain. Tietysti kesälomalla voi tehdä tai olla tekemättä juuri sen verran, mikä itse kutakin parhaiten rentouttaa, ja juuri tänä kesänä meilläkin tavoitteena on ollut vain olla perheen kesken ja tehdä sitä, miltä tuntuu.

Kysymys on kuitenkin osuva, sillä me olemme Rouvan kanssa olleet aina juuri niitä lomailijoita, joiden on päästävä lomalla pois kotoa, ja jokin matka on mielellään tehtävä. Viime vuosina kesälomamatkat ovat vakiintuneet kotimaanmatkoiksi.

Olen ollut juuri niitä, joiden mielestä loma menee hukkaan, jos lomalla ei tee jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa.

Mutta eihän sen tavallisuudesta poikkeavan asian tarvitse olla mitään suureellista.

Meillä on tietysti nyt Herttoniemen puutarhamökki, jonka hoitamisessa on riittävästi kesätekemistä, mutta olemme silti pyrkineet keksimään tytölle useina päivinä jotain hänen normiarjestaan poikkeavaa kivaa puuhaa, joka on tarkoitettu vain hänelle.

Se on voinut olla leikkipäivä kovasti ikävöidyn päiväkotikaverin kanssa, retki Allas Seapooliin tai vaikkapa jäätelön ostaminen jäätelökioskista, mutta lapselle riittävää tekemistä voi olla ihan vaan se, että pääsee kiireettömästi leikkipuistoon.

Leikkipuistoretkestäkin saa erityisen menemällä toiseen leikkipuistoon kuin yleensä. Eilen kävimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa Sepän leikkipuistossa, jossa lapset saivat myös kaupungin tarjoaman maksuttoman lounaan. Pitäähän sekin edes kerran kesässä kokea.

Erityisen retkestä teki vielä se, että poikanen oli ensimmäistä kertaa matkassa pyörän kyydissä ja pääsi käyttämään uutta Nutcase-pyöräilykypäräänsä, joka päässään hän näyttää pieneltä purkkapallolta tai tikkarilta. 

Samalla retkellä poikkesimme myös läheiselle Meripuiston leikkipaikalle, jonka merihirviötä ja laivan muotoista kiipeilytelinettä tyttö muisteli viime kesältä. Tämäkään puisto ei ole omien reittiemme varrella, joten retki oli kaikille hyvin virkistävä.

Yksi meistä tosin nuokahti pyörän selkään - onneksi kuitenkin hän, joka ei vielä itse aja.

Ja kyllähän hän sitten heräsi, kun sadekuuro kasteli sekä puiston että meidät. Päivän piti olla sateeton, mutta Suomen kesä yllätti jälleen. Pojan sain sentään suojaan takkini alle, ja tytölläkin oli mukanaan kuoritakki, mutta sateen loputtua kaikkien oli lähdettävä kotiin kuivattelemaan ja lämmittelemään.

Tänä kesänä siis näin, mutta olen kyllä kieltämättä katsellut kaihoisasti tuttujen ja tuntemattomienkin aurinkoisia lomakuvia sieltä, missä on oikeasti lämmintä. Jos lomaani olisi vielä viikko enemmän voisin jopa harkita jonkin äkkilähdön ottamista johonkin, vaikka niin vannoin, että vähään aikaan emme matkusta lasten kanssa mihinkään. Paitsi junalla.

Niin, siis onhan meillä sitten se yksi oikea suunnitelmakin! Olen kirjoittanut haaveilemastani Tampereen-matkasta jo useampaan otteeseen, ja nyt on hotellihuone varattu ensi viikolle! Ellei nyt juuri sille suunnittelemalleni Särkänniemi-päivälle luvata viikonloppuna kaatosadetta, mikään ei saa tulla minun ja Tampereen väliin.

Sillä kyllä taidan kuitenkin kallistua enemmän siihen, että jokin matkasuunnitelma kesälomalle pitää olla ;)

Share

Pages