Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme viettäneet kesälomaamme Helsingissä ilman sen kummempia suunnitelmia. Vaikka joitain toiveita on ollut, tarkoitus on ollut vain olla ja katsoa fiiliksen ja säiden mukaan, mitä tehdään.

Olen pohtinut samaa mitään tekemättömyyttä ja mitään suunnittelemattomuutta kuin Puutalobaby-Krista postauksessaan Pitääkö kesälomalla tehdä jotain. Tietysti kesälomalla voi tehdä tai olla tekemättä juuri sen verran, mikä itse kutakin parhaiten rentouttaa, ja juuri tänä kesänä meilläkin tavoitteena on ollut vain olla perheen kesken ja tehdä sitä, miltä tuntuu.

Kysymys on kuitenkin osuva, sillä me olemme Rouvan kanssa olleet aina juuri niitä lomailijoita, joiden on päästävä lomalla pois kotoa, ja jokin matka on mielellään tehtävä. Viime vuosina kesälomamatkat ovat vakiintuneet kotimaanmatkoiksi.

Olen ollut juuri niitä, joiden mielestä loma menee hukkaan, jos lomalla ei tee jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa.

Mutta eihän sen tavallisuudesta poikkeavan asian tarvitse olla mitään suureellista.

Meillä on tietysti nyt Herttoniemen puutarhamökki, jonka hoitamisessa on riittävästi kesätekemistä, mutta olemme silti pyrkineet keksimään tytölle useina päivinä jotain hänen normiarjestaan poikkeavaa kivaa puuhaa, joka on tarkoitettu vain hänelle.

Se on voinut olla leikkipäivä kovasti ikävöidyn päiväkotikaverin kanssa, retki Allas Seapooliin tai vaikkapa jäätelön ostaminen jäätelökioskista, mutta lapselle riittävää tekemistä voi olla ihan vaan se, että pääsee kiireettömästi leikkipuistoon.

Leikkipuistoretkestäkin saa erityisen menemällä toiseen leikkipuistoon kuin yleensä. Eilen kävimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa Sepän leikkipuistossa, jossa lapset saivat myös kaupungin tarjoaman maksuttoman lounaan. Pitäähän sekin edes kerran kesässä kokea.

Erityisen retkestä teki vielä se, että poikanen oli ensimmäistä kertaa matkassa pyörän kyydissä ja pääsi käyttämään uutta Nutcase-pyöräilykypäräänsä, joka päässään hän näyttää pieneltä purkkapallolta tai tikkarilta. 

Samalla retkellä poikkesimme myös läheiselle Meripuiston leikkipaikalle, jonka merihirviötä ja laivan muotoista kiipeilytelinettä tyttö muisteli viime kesältä. Tämäkään puisto ei ole omien reittiemme varrella, joten retki oli kaikille hyvin virkistävä.

Yksi meistä tosin nuokahti pyörän selkään - onneksi kuitenkin hän, joka ei vielä itse aja.

Ja kyllähän hän sitten heräsi, kun sadekuuro kasteli sekä puiston että meidät. Päivän piti olla sateeton, mutta Suomen kesä yllätti jälleen. Pojan sain sentään suojaan takkini alle, ja tytölläkin oli mukanaan kuoritakki, mutta sateen loputtua kaikkien oli lähdettävä kotiin kuivattelemaan ja lämmittelemään.

Tänä kesänä siis näin, mutta olen kyllä kieltämättä katsellut kaihoisasti tuttujen ja tuntemattomienkin aurinkoisia lomakuvia sieltä, missä on oikeasti lämmintä. Jos lomaani olisi vielä viikko enemmän voisin jopa harkita jonkin äkkilähdön ottamista johonkin, vaikka niin vannoin, että vähään aikaan emme matkusta lasten kanssa mihinkään. Paitsi junalla.

Niin, siis onhan meillä sitten se yksi oikea suunnitelmakin! Olen kirjoittanut haaveilemastani Tampereen-matkasta jo useampaan otteeseen, ja nyt on hotellihuone varattu ensi viikolle! Ellei nyt juuri sille suunnittelemalleni Särkänniemi-päivälle luvata viikonloppuna kaatosadetta, mikään ei saa tulla minun ja Tampereen väliin.

Sillä kyllä taidan kuitenkin kallistua enemmän siihen, että jokin matkasuunnitelma kesälomalle pitää olla ;)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka tavallaan jo hyväksyin, etten tee tänä kesänä puutarhamökillä juuri muuta kuin vahdin poikaa, voihan sitä vielä yrittää hieman uusin konstein.

Pienellä poikasella on siis niin kova meno päällä, että toinen vanhemmista joutuu käyttämään kaiken aikansa hänen vahtimiseensa. Hänen suustaan saa kaivella asioita ja häntä on vähän väliä siirrettävä pois jostain, mihin hänen ei ole hyvä mennä.

Minulle on jo muutaman kerran ehdotettu, että hankkisimme mökille jonkinlaisen keinun, jossa taapero pysyisi tyytyväisenä.

Rouva itse asiassa olikin jo tekemässä sellaista. Malli on otettu Pinjacolada-blogin DIY chid swing -ohjeesta muutaman vuoden takaa. Kiitos vaan Riikalle vinkistä.

Keinun kankaat ja kanttinauhat Rouva löysi kotoa kaapista, jossa ne ovat odottaneet jotain käyttöä ainakin vuosikymmenen.

Pohjan istuinlevyn isäni toi omasta varastostaan, samoin tukikepeiksi pilkotun harjanvarren.

Kiinnitykseen käyttämäni narun ja palomiehenhakasen ostin rautakaupasta.

Päädyin kiinnittämään keinun omenapuuhun siten, että keinu on irrotettavissa helposti ja vietävissä sateella sisään. Keinulle voi näin keksiä myös toisen ripustuspaikan ja siirtää sitä tarpeen mukana paikasta toiseen.

Oli jännittävää laittaa poika keinuun ensimmäistä kertaa. Kyllä hän siitä näytti pitävän. 

Vielä emme ole ehtineet käyttää keinua kovin montaa kertaa, joten en osaa sanoa, onko siitä paljoa apua vai vaatiiko lapsi aivan yhtä paljon vahtimista myös siinä istuessaan. Ei hän ainakaan aivan loputtomasti jaksa siinä keinua vaan haluaa lähteä aika pian taas liikenteeseen.

Pääasia on kuitenkin se, että hauskaa näyttää olevan edes sen lyhyen ajan!

Kyllä tällä välin ainakin muutaman vuohenputken ehtii käydä nyhtämässä maasta irti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä on elämä nyt yhtä juhlaa! Tytön synttäreitä on ehditty juhlia jo useamman kerran eri kokoonpanoilla, ja jäljellä olivat vielä yhteiset 5 + 1 -vuotisjuhlat poikasen kanssa. Kun lasten synttärit ovat reilun kahden viikon välein, niitä voi juhlia äidin ja isin kavereiden kanssa kätevästi yhdellä kertaa!

Tytölle tärkeimmät synttärit olivat tietysti juhlat päiväkotikavereiden kanssa, mutta näihinkin juhliin oli kutsuttu monta hänelle tärkeää ihmistä ja pari kaveriakin. 

Rouvan pitopöydästä löytyi quinoa-munakoiso-paprikasalaattia, parsasalaattia, linssinugetteja ja uunifetaa. Hain pöytään myös leipää, Heidi-valkohomejuustoa ja Provolone Piccantea.

Yllättävän suosion saavuttivat lapsille pilkotut porkkanatikut ja oman puutarhamökin uusista raparpereistä keitetty mehu.

Onnittelulaulu laulettiin kahdesti. Ensin pienemmälle päivänsankarille.

Sitten isommalle, jolle onnittelulaulun kuuleminen tuntuu olevan parasta maailmassa.

Kakut olivat samainen mansikka-suklaamoussekakku, jota on tarjottu useasti aiemminkin, sekä gluteeniton ja laktoositon marjapavlova. Lisäksi kahvipöydässä oli yllätys-raparperipiirakkaa ja suklaa-pähkinäkeksejä.

Poikanenkin sai maistaa kakkua samaan tapaan kuin siskonsa neljä vuotta sitten, mutta hän oli kokemuksesta selvästi enemmänkin hämmentynyt kuin innoissaan.

Kiitos kaikille vieraille! Ihanaa, että pääsitte mukaan juhliin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Saanko esitellä: tässä on poikani. Hän täyttää tänään yhden vuoden!

Hän harjoittelee kovaa vauhtia seisomista ja askelten ottamista. Ja askelmille kiipeämistä. Ylös päin on kova kiire: eräänä päivänä Rouva näki hänen vetävän leukaa ruokapöydässä roikkuen.

Hän on varsinainen hurmuri, joka sulattaa sydämet sinisillä silmillään, vaaleilla kiharoillaan ja kuusihampaisella hymyllään. Hän on iloinen ja aktiivinen, nauraa paljon, ei yleensä turhia kitise ja halailee mielellään. Hän tutkii paikkoja ja juoksukonttaa ympäriinsä mutta saattaa myös viettää pitkiä aikoja paikoillaan keskittyen duploihin tai kirjojen selaamiseen.

Hän tulee kovaa vauhtia vastaan ovelle, kun tulen kotiin. Hän osaa ojentaa tavaran lattialta, kun pyydän sitä. Hän vilkuttaa, kun joku lähtee ja taputtaa, kun hän on iloinen. Hän myös tietää, milloin hän on tekemässä jotain, mikä ei ole sallittua ja konttaa vauhdikkaasti karkuun kovaa nauraen. Tai vuodattaa krokotiilinkyyneleitä, kun hänet pakkosiirretään paikasta toiseen, kaivetaan suusta pois jotain epäilyttävää tai otetaan kädestä pois jokin liian pieni esine.

Hänellä on hillitön ruokahalu, ja hän syö käytännössä kaiken, mitä annetaan. Yönsä hän nukkuu levollisesti aamuun asti, herää iloisena uuteen päivään ja ja nukkuu hyvät päiväunetkin - jos vain ollaan kotona.

Hän sanoo: "Kukka" ja "kakka".

Kun hänelle sanoo: "Puu", hän vastaa: "Uu."

Kerran hän toisti tytön perässä sanan "Elsa". Myös Rouva ja tyttö kuulivat sen, ja sitten ihmettelimme keskenämme, kuulimmeko todella oikein.

Hän koskee kaikkeen, ylettää kaikkeen, levittää kaiken lattialle, laittaa kaiken suuhunsa ja irrottaa mielellään kannet kirjoista. Hän on oppinut avaamaan kaapit, liukuovet, pyykinpesukoneen luukun ja roskikset. Koiraa hän vähän jännittää.

Hän on meidän pieni kultapoikamme. Ei enää mikään vauva vaan täysimittainen, vahva ja jäntevä taapero!

Seuraavasta vuodesta tuleekin vauhdikas, vai mitä?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuva-arvoitus: mitä puuttuu tästä kuvasta?

Vihje... ei vaan vastaus näkyy tässä kuvassa.

Kyllä! Olemme vihdoin vallanneet Rouvan kanssa makuuhuoneen takaisin itsellemme, sillä poikanen siirtyi nukkumaan kuplansa kanssa lastenhuoneen pinnasänkyyn!

Siirtymä tapahtui uskomattoman (kop kop) helposti: poikanen ei ole ollut lainkaan ihmeissään uudesta nukkumapaikasta, hän ei ole heräillyt yöllä itkemään ja aamuisin hän on herännyt ensimmäisen kerran vasta seitsemän jälkeen. Pienet huraat tälle!

Teimme kyllä kahtena ekana iltana tyhmästi, ja yritimme nukuttaa poikaa jo ennen tyttöä. Eihän siitä mitään tullut. Eilen, kolmantenta iltana, odotimme pojan kanssa sen verran, että tyttö oli jo hiljentynyt sänkyynsä, ja poika nukahti heti, kun hänet nostettiin kuplaansa. 

Pojan yösyötöthän lopetetiin tammikuussa NYC:in-matkan jälkeen. Sen jälkeen hänelle annettiin maitoa vielä, jos hän heräsi aamulla viiden jälkeen itkemään, mutta sekin palvelu loppui jo muutama kuukausi sitten, ja poika alkoi nukkua heräämättä aamuseitsemään.

Voiko tämä oikeasti olla näin helppoa?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kerroin töissä useille kollegoilleni ja bisneskumppaneilleni, että jään koko toukokuuksi isyysvapaalle. Sain vastaukseksi useita onnitteluja.

Niin... vauvahan täyttää siis pian jo vuoden, selitin.

Meillä Suomessa isät saavat yhdeksän viikkoa isyysvapaata, mutta vain kolme viikkoa saa pitää heti, kun lapsi on syntynyt. Loput kuusi viikkoa voi pitää vasta sen jälkeen, kun äidin vanhempainarahakausi on päättynyt eli lapsi on noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Tai siis voi isäkin jäädä jo aiemmin lapsen kanssa kotiin ja saada vanhempainrahaa, jos äiti palaakin töihin aiemmin.

Niin, ei vaimoni siis vielä töihin mennyt. Hän on kotona lapsen kanssa, eli saamme yhteistä vapaata. Tai oikeastaan hän on tavallaan tällä hetkellä kesälomalla, jonka hän pitää nyt ennen kuin aloittaa hoitovapaansa. Äh... tämä taitaa kuulostaa vähän monimutkaiselta.

Sanotaan nyt vaan, että minulla on kuusi viikkoa pitämättömiä isyysvapaita, ja ne pitää pitää siihen mennessä, kun lapsi on kaksivuotias.

Nyt olen siis itse kuukauden kotona perheen kanssa, sitten tulen kuukaudeksi töihin, sitten olen kuukauden kesälomalla, sitten palaan taas kahdeksi kuukaudeksi töihin. Lokakuun alusta vaimoni aloittaa jälleen työnsä, ja itse jään silloin puoleksi vuodeksi kotiin pojan kanssa!

Eikös ole aika mahtavaa, että tämä on Suomessa mahdollista?

Share

Pages