Tässäpä maistuva ja mukavan rapsakka naposteltava kinkun ja konvehtien väliin. Tee iso annos ja anna osa lahjaksi kivoissa lasipurkeissa.

Paahdetut suolapähkinät

Ainekset

• reilu satsi (noin 800 g) sekalaisia pähkinöitä: cashewpähkinöitä, hasselpähkinöitä, manteleita, saksanpähkinöitä
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 2 tl juustokuminaa
• 1 rkl paprikajauhetta
• 1/2 tl jauhettua mustapippuria
• 2 tl suolaa

Valmistaminen

1. Laita kaikki ainekseet kulhoon ja sekoita
2. Levitä pähkinät tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle
3. Paahda pähkinöitä 180-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Sekoita pähkinöitä ahkerasti paahtamisen aikana, jotta ne paahtuvat tasaisesti eivätkä pala.

Anna pähkinöiden kuivahtaa ennen pakkaamista, mielellään seuraavaan aamuun.

Meidän pähkinämme loppuivat jo, joten Rouvan on tehtävä vielä uusi satsi jouluksi. 

Onko sinulla asiaa Helsingin keskustaan tiistaina tai keskiviikkona? Vielä ehdit osallistua Joulupuu-keräykseen, jossa kerätään paketteja niille lapsille, jotka jäisivät muuten ilman joululahjoja. Keräyksen on järjestänyt Keskuspuiston Nuorkauppakamari.

http://www.keskuspuisto.org/fi/joulupuu/

Keräyspiste on Kauppakeskus Forumin toisessa kerroksessa Fazerin kahvilaa vastapäätä. Lahjojen on oltava uusia ja paketoituja, ja niihin on merkittävä, mitä paketissa on ja minkä ikäiselle tytölle tai pojalle se on tarkoitettu. Keräysaika päättyy keskiviikkona 19.12.

Keräyspisteellä on päivystys klo 17-20, ja päivystysajan ulkopuolella paketteja voi toimittaa Forumin infopisteeseen.

Viime vuonna laitoin pakettiin DVD:itä, legoja ja Aku Ankan taskukirjoja. 

Muita lahjaideoita on listattu tänne: http://www.keskuspuisto.org/fi/joulupuu/miten+osallistua/.

Jos jokin remonttihomma on aikaavievää, roskaista ja ärsyttävää, niin maalin poistaminen vanhoista lattialistoista ja ovista. Varsinkin, jos maali pitää poistaa puulle saakka. Emme onneksi tienneet sitä vuonna 2003, sillä muuten se olisi voinut jäädä tekemättä.

Helpointa on, jos uuden maalin voi vetää vanhan maalin päälle. Tämä vaatii, että vanha maalipinta on hyvässä kunnossa.

Jos taas vanha maali hilseilee irti mutta maalikerroksia on vain pari, voi olla, että repsottavien maalien irti rapsuttaminen ja kevyt hiominen riittää. Irronneesta maalista syntyneitä koloja voi myös paikata tarvittaessa kalustekitillä ennen maalaamista.

Jos taas irtoilevat liuskat ovat paksuja ja koko maalipinta tuntuu irtoavan isoina levyinä, kaikki maalattavat pinnat on puhdistettava puulle asti. Arvannet, mitä metodia me käytimme.

Kaikki puuosat oli siis puhdistettava täydellisesti, ja kävimme töihin käsiksi kuumailmapuhaltimen, metallilastan, siklin, taltan ja hiomakoneen kanssa.

Lattialistat olivat melko helpot. Vaikka niitäkin oli muutama kymmenen, niiden putsaaminen sujui melko nopeasti. Olin irrottanut ne jo lattian kunnostamisen yhteydessä ja numeroinut ne, jotta ne löytäisivät takaisin omille paikoilleen.

Ovien karmeja ei irrotettu, vaan ne puhdistettiin siklillä ja hiomapaperilla paikoillaan.

Helposti puhdistuivat myös metalliosat: lukot, ovenkahvat, helat ja saranat. Niiden puhdistamisessa käytettiin maalinpoistainetta.

Väli- ja komeron ovien puhdistaminen olikin sitten aivan eri mittaluokan asia.

Ovia oli asunnossamme ensimmäisen remonttimme aikaan vajaat parikymmentä. Maalien poistaminen tuntui vievän kaikki illat, ja kuumailmapuhaltimen synnyttämä maalin katku alkoi haista nenässä todella voimakkaalle. Puhdistaminen eteni aivan liian hitaasti ja vei aikaa kaikelta muulta, ja rannettakin alkoi vaivata jännetuppitulehdus.

Jossain vaiheessa projektia jouduimme myöntämään, ettemme saa tehtyä kaikkea itse. Isäni vei osan ovista mukanaan peräkärryllä ja palautti ne puhtaaksi siklattuina takaisin.

Nykyisin ovia on vielä muutama enemmän, ja ajatuskin siitä, että homman joutuisi tekemään uudelleen, tuntuu kauhealta. Nyt varmaan teettäisin sen jollain ulkopuolisella.

Maalasimme puhdistetut ovet puhtaanvalkoisella Uulan pellavaöljymaalilla. Samalla maalilla maalattiin myös keittiömme kaapistot.

Kuvassa vanha keittiömme vuonna 2003. Huone on nykyisin tytön huone.

Kuvassa eteisemme vuonna 2005.

Kuvassa olohuoneemme vuonna 2005. Oviaukosta näkyy vanha ruokasalimme, joka on nykyisin keittiömme.

Valitettavasti pellavaöljymaalipinta osoittautui kuitenkin käytössä liian helposti naarmuuntuvaksi ja likaantuvaksi.

Maali alkoi myös kellastua hyvin nopeasti. Pahiten kellastuivat ne pinnat, jotka eivät saaneet auringonvaloa. Jouduimmekin maalaamaan WC:n ja kylpyhuoneen ovet sisäpuolelta alkydimaalilla jo parin vuoden jälkeen.

Viime vuoden putkiremontin yhteydessä remppamies maalasi meiltä kysymättä WC:n ja kylpyhuoneen ovenkarmit puhtaanvalkoisiksi (kuva alla).

Kellastuneet ovet näyttivät valkoisten karmien vieressä niin pahalta, että se käynnisti ketjureaktion, jonka seurauksena asunnon kaikki puuosat maalattiin uudelleen.

Tällä kertaa maalaamiseen käytettiin Tikkurilan Maalarin valkolakkaa, joka on sävytetty aavistuksen verran harmaaseen (sävy: Paperi). Tämän pitäisi ehkäistä maalin kellastumisen.

Vaikka ovien maalaaminen ei ollut alun perin viime vuoden suunnitelmissa, olemme loppujen lopuksi hyvin tyytyväisiä, että se tuli tehtyä. Uuden keittiömme kaapistot ja ruokakomeron ovet maalattiin näet samalla Paperi-sävyllä, joten kaikkien muidenkin ovien, karmien ja listojen maalaaminen olisi tullut joka tapauksessa eteen ennemmin tai myöhemmin.

Kuvassa uusi kettiömme vuonna 2012.

Aika näyttää, miten valkoisina ovet pysyvät tällä kertaa.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:
1: Asunnon ostaminen
2: Asunnon pohjaratkaisu
3: Mallintaminen SketchUpilla
4: Remontinhallinta
5: Lautalattiat
6: Seinien pohjatyöt
7: Sähkötyöt
8: Halkeileva katto
9: Seinien maalaaminen

Onhan sitä parempiakin viikkoja ollut. Turhan lyhyitä yöunia, levottomia öitä, itkuisia aamuja ja väsyneitä vanhempia. Viikko huipentui lauantai-iltapäivänä lapsen oksenteluun ja iltakäyntiin terveyskeskuksen päivystyksessä. Siellä erikoinen terveyskeskuslääkäri kyseenalaisti suurin piirtein kaiken lapsemme kasvatuksessa.

Tilanne lähti siis siitä, että ilman sen kummempaa syytä tyttö oksensi lauantaina kaiken syömänsä useampaan kertaan kaaressa äitinsä päälle. Tätä on käynyt kaksi kertaa aiemminkin, lokakuussa. Ensimmäisellä kerralla tyttö päätyi tiputukseen, mutta toisella kerralla päästiin verikokeen jälkeen kotiin. Silloin oksentelulle ei löytynyt mitään syytä, ja epäilimme virusta tai yliherkkyyttä lehmänmaitopohjaiselle äidinmaidon korvikkeelle. Nyt sitä ei ollut annettu.

Aivan ensimmäisenä punnituksessa kävi ilmi, että lapsen paino oli laskenut edellisestä neuvolakäynnistä. Lääkäri tosin selitti, että eri vaaoilla tehdyt punnitukset eivät ole vertailukelpoisia. Rouva myös kertoi, että edellisen punnituksen tulos ei ole luotettava, sillä hän oli joutunut pitämään lapsesta kiinni vaa'alla.

Siitä alkoi useamman huolenaiheen kasautuminen.

- Nukutte perhepedissä? Ettekö pelkää, että kierähdätte lapsen päälle? lääkäri kysyi.
- No emme. (Miten lääkäri voi ylipäänsä ihmetellä tällaista ääneen?)
- Kyllä hänen pitäisi jo nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa.
- Niin, mutta mitenkäs yöllä syöttäminen?
- Ei puolivuotias lapsi enää tarvitse ruokaa yöllä.
- No mutta kun hän herää ja hän syö niin huonosti päivälläkin. Hän ei ole siis hirveän kiinnostunut kiinteistä ruoista ja soseista. Ainoastaan kaurapuuro ja päärynäsose kelpaavat, ja muita ruokia maistellaan vain hieman.
- Syöttekö yhtä aikaa pöydän ääressä?
- Ei, vaan häntä syötetään eri aikaa kuin syömme itse.

Tässä vaiheessa oli vedetty esiin jo aika monta asiaa, joista voisi päätellä olevansa huono vanhempi.

- Eikö lapsenne ole yhtään kiinnostunut istumisesta? lääkäri kyseli.
- Niin, no ei hän oikeastaan istu vielä. Tai siis ei nouse itse istumaan. Ja kellahtaa kyljelleen helposti.

Ai onko hänen kehityksessään sitten jotain vikaa?

- Ja sitten kun on vielä tuo pituuskäyrän romahtaminen.
- Siis mitä?!?
- Niin, kun hän on tippunut siitä kasvukäyrältä.
- No onhan meille sanottu neuvolassa, että hän on pienikokoinen, mutta että ei ole mitään huolta ja että eihän me vanhemmatkaan niin isoja olla.

Käyrät tosiaan näyttävät siltä, että tytöstä ei tule koripalloilijaa, mutta "pituuskäyrän romahtaminen" oli turhan dramaattinen sanavalinta ja tarkoitti sitä, että kasvu on tasaantunut alemmalle käyrälle.

- Kyllä minä suosittelisin, että ensin selvitettäisiin, miksi ruoka ei maistu. Onko vaikka jotain yliherkkyyttä jollekin aineelle. Sitten vatsalle ultraääni, että onko siellä jokin ahtauma joka aiheuttaa oksentelun. Kaikkien vaikein asia korjata on sitten se, jos kyse on perhedynamiikasta.
- Anteeksi?
- Että jos lapsi vie vanhempiaan. Johtajuuskysymys. Jos hän ei syö päivällä, niin hän syö sitten yöllä. Ja kyllä tämä huonosyöntisyys, oksentaminen ja kasvun hidastuminen liittyvät toisiinsa.

Eli väärät kasvatusmenetelmät, häiriöitä kehittymisessä ja vielä ongelmia perhedynamiikassa. Auts.

Tässä vaiheessa olimme jo mielestämme aika kaukana varsinaisesti lääkärikäynnin aiheesta. Verikokeessa näkyi jokin pieni tulehdus, mutta koska oksentelu ei jatkunut, pääsimme yöksi kotiin ja saimme lähetteen Lastenklinikalle, jossa olisi tarkoitus selvittää ensi viikolla, löytyykö huonolle soseruokahalulle jotain syytä.

Lähtiessämme lääkäri kuitenkin kertoi, että tyttö on iloinen, reipas ja kehittynyt hyvin eli pelkkää plussaa paitsi se oksentaminen.

Nyt päällimmäisenä mielessä on hämmennys. Syökö tyttö oikeasti vähän vai tuntuuko se vain vähältä. Kuinka paljon seitsenkuisen pitäisi syödä soseita kerralla? Jos tytöllä olisi jokin krooninen vaiva, eikö se olisi ilmennyt useamminkin kuin kolmesti seitsemässä kuukaudessa? Oliko se sitten jotain, jota hän söi lauantaina? Ei hän kuitenkaan saanut mitään, mitä hän ei olisi syönyt aiemminkin.

Vai onko kaiken pahan alkulähde se, että nukumme samassa sängyssä?

 

Varvasjuhlissa tarjottu pähkinä-suklaakakku on ollut Rouvan lempileivonnainen jo liki kymmenen vuoden ajan - siitä lähtien, kun hän löysi ohjeen Kotivinkistä. Kakkuun ei tule lainkaan jauhoja, joten se sopii hyvin gluteenittomaankin ruokavalioon. Ei karppaajille eikä painonvartijoille.

Pähkinä-suklaakakku

Ainekset

• 125 g manteleita
• 125 hasselpähkinöitä (myös saksanpähkinät käyvät)
• 200 g tummaa suklaata
• 250 g margariinia tai voita
• 4 kananmunanvalkuaista
• 2 1/2 dl sokeria
• 4 kananmunankeltuaista
• (tomusokeria koristeluun)

Valmistaminen

1. Vuoraa irtoreunainen kakkuvuoka leivinpaperilla ja voitele leivinpaperi
2. Jauha mantelit, pähkinät ja suklaa monitoimikoneessa hienojakoiseksi massaksi. Tärkeää: manteleiden ja pähkinöiden tulee jauhautua lähes jauhoksi, sillä jos ne jäävät liian karkeaksi rouheeksi, kakku ei pysy kasassa
3. Lisää voi monitoimikoneeseen ja hienonna se pähkinäseoksen joukkoon
4. Vaahdota valkuaiset ja 1/2 dl sokeria kiinteäksi vaahdoksi
5. Vaahdota keltuaiset ja 2 dl sokeria vaahdoksi
6. Sekoita kaikki aineet keskenään varovasti nostellen
7. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla 150 asteessa noin 90 minuuttia. Kokeile tikulla, että kakku on kypsää ennen kuin otat sen pois uunista
8. Jäähdytä kakku hyvin jääkaapissa, ennen kuin otat sen pois vuoasta
9. Koristele halutessasi tomusokerilla.

Kakun kanssa tarjottiin mansikkakastiketta, joka syntyi valutetuista pakastemansikoista ja tomusokerista ja oli soseutettu sauvasekoittimella.

Lisää Tampere-vinkkejä, olkaa hyvät. Vaatteita Nollakolmesta, Lankoja Kerästä, vintagekoru Vintage Gardenista, pehmovalas Design Boulevardista ja sitä sun tätä Pakkahuoneen Designtorilta. Ja muutama kirpparivinkki.

Nollakolme

Aleksanterinkatu 29, Tampere

Olipas kiva löytää asiallinen ja cool miestenvaateliike! Mukava, nuori miesomistaja ja persoonallinen valikoima. Erityiskiitos joustosta aukioloajan kanssa.

Löytö: musta jämäkkä nappikauluspaita (hmm, onkos se tuossa kuvassa keskellä?) + kiva t-paita.

Kerä

Aleksanterinkatu 30, Tampere

Rouva, kerropas miksi tämä lankakauppa on niin ihana? "Kun ne langat on niin kauniisti esillä, ja liikekin on sisustettu kauniisti ihanilla huonekaluilla."

Löytö: Kolme rullaa lankaa kirjomista varten.

Design Boulevard

Hatanpään valtatie 6

Kiva sekoitus kiinnostavia brändejä, moderneja klassikoita ja pienten suunnittelijoiden tuotteita.

Löytö: Ferm Livingin pehmovalas, joka soittaa Levon hetki nyt lyö.

Super Mukava ja Vintage Gargen

Otavalankatu 3, Tampere

Ojakadulta muuttaneet liikkeet toimivat samassa tilassa. Super Mukava myy uusia vaatteita, Vintage Garden vintagea, niin vaatteita kuin korujakin.

Löytö: 1960-luvun amerikkalainen rintakoru Vintage Gardenin puolelta.

Designtori Pakkahuoneella

Sunnuntaina kävimme Tullikamarin Pakkahuoneella järjestyllä Designtorilla, jonka järjesti DesignOnTampere-yhdistys. Yhdistys järjestää toreja ja tapahtumia useamminkin, joten kannattaa seurata yhdistyksen sivuja, jos Tampereen suunnalla asioi.

Paa Piin pehmolelut

Ovathan nämä niin söpöjä: Paa Piin Raksu-koira ja Vili-bambi. Tuotteita myydään ympäri Suomen, ja tällä torilla niitä löytyi ainakin Kuopuksen (Tre) ja Palonin (Hki) pöydistä. Paa Piin DIY-paketit ovat myös hauskoja.

Älkää kertoko tytölle, mutta pukin paketista löytyy tuollainen sininen bambi.

Kraa Kraa Eyewear

Tamperelaisen Kraa Kraan puiset silmälasit ovat huikeat ja taatusti persoonallinen valinta. Rouva taitaa harkita tällaisia tosissaan. Kraa Kraan liike on Tampereella, mutta tuotteita saa muistakin kaupungeista.

Punainen Norsu

Emme osanneet päättää, olisiko tyttömäinen vai krokotiilikuvioinen yöasu kivempi, joten jäimme harkitsemaan asiaa. Näitä pitää ilmeisesti noutaa Turusta asti. Myös kaksipuoliset ruokalaput olivat kivan näköisiä.

Saana ja Olli

Toinenkin turkulainen yritys oli uskaltautunut Tampereelle (heh). Rouva sai punaisen pellavapyyhkeen, jota voi käyttää myös jouluisena liinana.

Apina- ja leijonaruokalaput

Nämä olivat kyllä tosi hauskoja. Myyjän yrityksen nimi meni ohi. Tietääkö joku?

Coston lakit

Costo (Hki) oli roudannut Pakkahuoneelle kasan lakkeja. Löysin denim-lätsän ja nahkaisen talvilakin. Jee! Näitäkin tuotteita saa ympäri maan sieltä täältä.

Loiston kahvit

Pienpaahtimo Loisto = kahvila Valo. Loisto siis paahtaa kahvinsa kahvila Valon nurkassa. "Ettekös te käyneet juuri eilen meillä?" Juu käytiin, ja kohta mennään brunssille. 

Kirpparivinkit

Sitten vielä toivottuja kirpparivinkkejä. Näitä olisi Tampereella enemmänkin, mutta pyysin Rouvaa valitsemaan muutaman lempparin.

Radiokirppis

Laukontori 12, Tampere

Miksi? "Paljon tavaraa ja tavara vaihtuu hyvin. Olen tehnyt hyviä löytöjä kuten virkatun torkkupeiton ja lastenvaatteita."

Kyttälän kirppis

Aleksanterinkatu 10, Tampere

Miksi? "Täältä olen löytynyt vanhoja Arabian astioita ja lasisia kahvipurkkeja. Ja virkatun peiton. Nyt löysimme hienon leijonajulisteen."

Ja edellisessä jutussani mainitsema Kahvila Runo ja Vohvelikahvilahan ovat aivan vieressä.

Amurin kirppis

Satakunnankatu 59, Tampere

Miksi? "Mahtava paikka! Tupaten täynnä, pitää katsoa hitaasti. Löytöjä ei ole hirveästi tehty, mutta kannattaa käydä ihmettelemässä paikkaa vähän niin kuin nähtävyytenä."

 

Näillä ja eilisillä ravintolavinkeillä siis tervemenoa Tampereelle!

Me ainakin palaamme pian.

Viikonloppuna tutustuimme Tampereella useampaan meille uuteen ravintolaan ja kahvilaan. Otimme riskin ja otimme vauvan mukaan jopa illallisille, tosin melko aikaisille sellaisille.

Listalla olivat uusi pihviravintola Huber, jo paikkansa vakiinnuttanut italialainen ravintola Piemonte, lounasravintola Armas, Vohvelikahvila sekä kahvila Valo.

Ravinteli Huber

Aleksis Kiven katu 13, Tampere 

Huber ansaitsee tulla mainituksi ensimmäisenä.

En yleensä valitse ravintolassa pihviä, sillä pihviannokset ovat usein tylsiä ja maistuvat joka paikassa oikeastaan samalle. Siksi lähdin Huberiin hieman epäillen. Suotta.

Kun astuin sisään Huberiin, tiesin, että pidän paikasta. Pelkkä tila on jo hyvin ainutlaatuinen, ja vieno, puuhiiligrillistä kantautuva savun tuoksu toivottaa vieraat tervetulleeksi.

Tervetulleiksi tunsimme itsemme myös henkilökunnan ansiosta. Pieni lapsi ei ollut mikään ongelma, ja palvelu oli kaikin puolin ensiluokkaista.

Voin lämpimästi suositella alkuruoaksi nauttimaamme maa-artisokkaa, joka koostuu sekä paahdetusta artisokasta että artisokkakeitosta.

Pihvejä on tarjolla useampia leikkauksia, ja annokset ovat tuhteja. Isoimmat erikoisleikkuut on tarkoitettu jaettavaksi.

Rouvan lautaselle päätynyt kylki oli täydellistä ja annoskateus välitön. Oma kuvepalani kalpeni sen rinnalla, mutta oli sekin toki erittäin hyvää.

Yksistä ranskalaisista olisi riittänyt kahdelle, porkkana-annoksia taas olisi mennyt toinen tai kolmaskin.

Pieni seuraneitimme päätti pääruoan aikana, että on aika lähteä nukkumaan, joten jälkiruokaan asti emme päässeet.

Armas Pikaruokala

Kauppahalli, Hämeenkatu 19, Tampere

Armas-perheeseen kuuluu useampia hapan- ja tuoremaitotuotteita ja juustoja. Heillä on nyt myös oma pieni lounasravintola Tampereen kauppahallissa.

Kyytönlihasta valmistettu lähikebab oli niin hyvää, ettei mitään rajaa. Jos tämä paikka olisi lähempänä, kävisin syömässä tämän annoksen omena-jogurttipirtelön kanssa ainakin kerran viikossa.

"Miksi meillä ei ole mitään tällaista Hakaniemen hallissa?" kysyi Rouva.

Vinoteca del Piemonte

Suvantokatu 9, Tampere

Lauantai-illan illalliselle päädyimme Vinoteca del Piemonteen. Meille järjestyi kivasti ravintolan perältä rauhallisempi soppi, jossa saimme olla vauvan kanssa rauhassa. Kun hän sai välillä mönkiä lattialla, hän myös viihtyi paremmin ravintolassa. Saimme siis nautittua tällä kertaa myös jälkiruoan.

Alkupaloista antipastolautanen oli perushyvä kokoelma pikkelöityjä kasviksia ja lihaa. Rouva söi tiikerirapuannoksen. Antipasto päihitti ravut.

Pääruokakisassa Rouvan kikhernespagetti voitti oman maksa-annokseni, mutta molemmat olivat herkkua. Rouva jopa pyysi spagettia hieman lisää keittiöstä, ja he lähettivät sitä ystävällisesti.

Pannacotta marinoitujen luumujen kanssa ja päärynäpiiras viimeistelivät illallisen.

Ja tyttökin ehti nukahtaa äitinsä syliin.

Vohvelikahvila

Ojakatu 2, Tampere

Sympaattisessa vohvelikahvilassa ehdimme käydä vain aivan pikaisesti ja jaoimme siellä suklaavohvelin ennen kuin jatkoimme eteenpäin.

Kahvila Valo

Puutarhakatu 11, Tampere

Kävimme Kahvila Valossa lauantaina pikaisella välipalalla: fetapiirasta, joulutorttua, lattea ja chilikaakaota.

Huomasimme kahvittelun lomassa, että paikassa tarjotaan myös sunnuntaibrunssi, joten palasimme Valoon seuraavana päivänä hyvin myöhäiselle brunssille.

Brunssi koostui mm. salaateista, juustoista, lihapullista ja paistetuista perunoista. Lisäksi tarjolla oli sämpylää, croissanteja, pannukakkuja, luumurahkaa ja ananasta. Lisämaksua vastaan sai lasillisen skumppaa ja erikoiskahvit.

Tämäpä oli vallan mainio lopetus kulinaariselle kierrokselle Tampereella.

Kylläpä täällä onkin monia kivoja paikkoja! Pitää päästä pian uudelleen jatkamaan siitä, mihin nyt jäätiin.

Tuli kuitenkin todettua, että vauvan kannalta paras aika syödä ulkona on brunssi- tai lounasaika. Iltaisin hän alkaa olla seitsemän aikaan jo niin väsynyt, että on aikamoinen tättärää-vaara.

 

+ Ekstrat

Näissä paikoissa emme käyneet tällä kertaa, mutta haluan mainita ne edellisiltä Tampereen-visiiteiltä:

Ravinteli Bertha

Rautatienkatu 14, Tampere

Samat omistaja kuin Huberissa. Paikka on pienempi ja asteen verran fiinimpi, joten sinne emme halunneet lähteä pienen tytön kanssa. Suosittelen.

Kahvila Runo

Ojakatu 3, Tampere

Aivan Vohvelikahvilan vieressä on erittäin kiva kahvila Runo, jossa voi käydä vaikkapa aamiaisella. Suosittelen.

4 Vuodenaikaa

Kauppahalli, Hämeenkatu 19, Tampere

Ranskalaista kotiruokaa tarjoava lounaspaikka Kauppahallissa on aina täynnä. Suosittelen.

Tampere, klo 17:37

"Tämä on taajamajuna Riihimäelle ja edelleen Helsinkiin. Seuraavat pysähdyspaikkamme ennen Riihimäkeä ovat Lempäälä, Viiala, Toijala, Iittala, Parola, Hämeenlinna, Turenki ja Ryttylä."

Oh dear, miten tässä näin kävi?

Ilmeisesti kaikki muutkin halusivat käydä tänä viikonloppuna Tampereella, ja kun olimme Tampereen asemalla ostamassa klo 16:00 Helsinkiin lähtevään Pendolinoon lippua, kävi ilmi, että kaksi seuraavaa junaa oli täysin loppuunmyytyjä, ja sitä seuraaviinkaan IC- ja Pendolino-vuoroihin ei saanut lemmikkipaikkaa. Mutta reilun puolentoista tunnin päästä lähtevään paikallisjunaan olisi tilaa.

Aargh! "No on se kumma juttu, että teillä ei ole tarpeeksi paikkoja", sähähdin asiakasneuvojalle. "Niin, tämä on tällainen erikoispäivä ja koko kalusto on liikenteessä." "No pitäisikö lemmikkipaikkoja ylipäänsä olla enemmän junissa?" "Mutta kaikki eivät niistä tykkää." "No eikös sitä varten voi olla niitä osastoja, jotka ovat koirilta kiellettyjä, ja vielä allergiahytitkin?"

Nyt siis matkustamme kohti Helsinkiä junassa, joka pysähtyy asemilla, joiden olemassaolosta en ole kuullutkaan. 

Lempäälä, klo 17:48

Vauva istuu Manducassa Rouvan sylissä.

Lähdimme lähes hetken mielijohteesta viikonlopuksi Tampereelle. Rouva on kyllä haaveillut siitä jo pidempään, mutta joskus pienet haaveet toteutuvat kaikkein hitaimmin. Tsekkasin torstai-iltana, löytyisikö Tampereelta hotellihuonetta, johon koiran voisi ottaa mukaan. Omppuun ja Scandiciin lemmikit eivät olleet tervetulleita, mutta Cumulukseen koiran saa 10 euron lisämaksulla. Melko kohtuullista, sanoisin.

Viiala, klo 17:55

Vauva on hieman levoton, ja viihdyttää itseään raapimalla äitinsä naamaa.

Cumuluksen nettivaraussysteemi ehti ilmoittaa, että vapaita huoneita ei olisi, mutta puhelimitse varaus onnistuikin. Saimme huoneen uudesta, vasta viime kesänä avatusta Cumulus Rautatienkadusta, joka sijaitsee aivan Tampereen rautatieaseman vieressä. Sijainti on kaikin puolin oivallinen, ja hotelliin pääsee vielä sisään suoraan ykköslaiturilta, laiturin pohjoispäästä. Siis jos tulee Helsingistä, jatkaa vain junan menosuuntaan parisataa metriä.

Toijala, klo 18:00

Lapsi itkee, ja tunnemme muiden katseet niskoissamme.

Hotelli oli uusi, joten kaikki paikat olivat puhtaita ja siistejä. Aulassa oli mahdollista käydä keittämässä lapselle iltapuuro, ja huoneessa oli pieni viileäkaappi, jossa säilytimme tytön mangososepurkkia. Sängyt olivat leveät ja peitot ilmavat. Nukuimme kaikki kylki kyljessä.

Iittala, klo 18:09

Juna ajaa aseman ohi ja peruuttaa takaisin. Lapsi huutaa. "Kumpi meistä halusi tulla junalla?" Rouva kysyy sarkastisesti ja alkaa imettää tyttöä.

Jos voisin antaa joitain kehitysehdotuksia hotelli(ketju)lle, ehdottaisin värimaailman raikastamista. Vaikka huoneet olivat vastavalmistuneita, ruskean eri sävyistä rakennettu sisustus tuntuu jotenkin… tuhnuiselta. Vielä enemmän päivitystä kaipaisi kuitenkin aamiainen.

Parola, klo 18:17

"Näkyykö siitä Parolan Asemaa?" kysyy Rouva, blogien suurkuluttaja. Tyttö jatkaa ruokailuaan.

Aamiainen oli sinänsä monipuolinen mutta aika tavallinen hotellin perusaamiainen. Kuinka moni oikeasti tykkää vetisestä levymunakkaasta ja keitetyistä nakeista? Ja onko ne väsyneet karjalanpiirakat ja liian löysäksi jätetyt kananmunat munakuppeineen pakko olla joka hotellin aamiaislistalla? Syökö joku munia munakupeista muualla kuin hotelleissa?

Pisteet mustasta makkarasta, miinus siitä, että makkaran kuori oli niin sitkeää, että makkara hajosi sitä leikatessa.

Hämeenlinna, klo 18:23

"Joko me ollaan Hämeenlinnassa?"

Hotellin aamiaisesta saisi pienellä lisäpanostuksella tosi kivan.

Aamupala olisi kaivanut lisää raikkautta. Lisää kasviksia. Kalaa - muutakin kuin säilykesilliä.  Vähemmän mutta laadukkaampia vaihtoehtoja. Vaikkapa jotain paikallista.

Tai mitenkäs vaikka sellainen, että kun ravintola on kuitenkin "italialaistyyppinen", aamiainen olisikin tehty italialaisessa hengessä? Just sayin'.

No juu, yleensä otammekin hotellin, jossa ei ole aamupalaa, sillä harvassa on sellaiset aamiaiset kuin Klaus K:ssa tai Kööpenhaminan Axel Guldsmedenissä.

Turenki, klo 18:31

Tyttö nukahti Rouvan syliin. Onneksi äidillä on iPhone ja Pinterest. Toivotaan, että tyttö ei herää. Niin varmaan toivovat vieruskaveritkin.

Olimme ensimmäistä kertaa hotellissa koiran kanssa, ja se oli kyllä kivaa. Eppu viihtyi hyvin huoneessa, ja meillekin oli helppoa, kun ei tarvinnut huolehtia hoitopaikasta ja koiran noutamisesta. Ja mikä parasta: pystyimmekin jäämään reissulle yhdeksi yöksi pidempään! Meidän oli nimittäin tarkoitus palata kotiin jo lauantaina, mutta kuulimme, että Tullikamarin Pakkahuoneella järjestettäisiin sunnuntaina designtori, joten jäimmekin yhdeksi yöksi pidempään. Ihan tuosta noin vain.

Ryttylä, klo 18:38

Tyttö heräsi ja alkoi ryttyillä. Imetys jatkuu.

Niin, mitenkäs se Tampere? Tosi kiva. Tykätään. "Vähän niin kuin kaupunki, mutta pienempi", heitin vaimolleni leikilläni. Oikeasti, Tampereella on kyllä kaupungin kokoon nähden hyvä tarjonta ravintoloita, kahviloita ja erikoisliikkeitä, ja helsinkiläinenkin jaksaa kierrellä niitä pari päivää. Ja Rouvan on aina päästävä kiertämään edes muutama kirppari Tampereella.

Riihimäki, klo 18:52

"Hyvät matkustajat, odottelemme vielä Lahden suunnan matkustajia." "Jätetään ne", sanon. Paikallaan oleva juna tuntuu luonnottoman hiljaiselta, vaikka se on täynnä. Ihmiset kuiskaavat toisilleen, ja odotan, milloin vauva alkaa taas parkua.

Pohdin aiemmassa jutussani ravintoloiden palvelua, ja sen kommenteissa joku arvosteli tamperelaista palvelukulttuuria. Minä en kyllä tätä allekirjoita. Tampereella saimme joka paikassa ystävällistä ja asiallista palvelua. Jopa ravintoloissa, joihin pölähdimme pienen vauvan kanssa. Ravintoloista ei enempää, sillä palaan Tampereen ruokavinkkeihin toisessa jutussa.

Hyvinkää, klo 19:00

Jaahas, nyt tulee tättärää. "Tule tänne isille."

Jokela, klo 19:07

"Miksi sinua ei kiinnosta nämä omat lelut? No räplää sitä kameralaukkua."

Järvenpää, klo 19:14

Vauva loikoilee puolittain istuen penkillä, tutkii kameralaukkua ja maistelee sen hihnaa. "Voikohan se vaippa olla märkä, kun se on noin levoton?" "Ei, se on vaan tämä kellonaika." "Niin, joo. Enää puolisen tuntia." 

Kerava, klo 19:20

"Aurinko kun päätti retken…"

Tampereella sattui olemaan tänä viikonloppuna useampikin tapahtuma. Oli Tampereen joulutoria ja Tallipihaa, joissa oli myynnissä huovutettuja asioita ja erilaisia tonttukoristeita. Huomattavasti kiinnostavammat tapahtumat olivat kuitenkin lauantaiset antiikkimarkkinat Näsilinnassa ja sunnuntain designtori Pakkahuoneella.

Tikkurila, klo 19:28

Tyttö on rauhoittunut ja keskittyy näpelöimään kameralaukkuani.

Olimme Näsilinnan antiikkimarkkinoilla sen verran myöhään, että parhaat tavarat oli jo viety päältä. Olin kuitenkin vaikuttunut itse rakennuksesta.

Luin rakennuksen, oikealta nimeltään Milavidan palatsin, traagisesta historiasta ja nykytilasta ja hämmästyin, miten niin hienolle paikalle ei löydy käyttöä ja rahaa kunnostamiseen. Eikö tänne saisi vaikka upean ravintolan?

Pasila, klo 19:38

"Pistäpäs pienelle jo vaatteita päälle."

Vanhoja tehdasrakennuksia Tampereella on osattu hyödyntää. Designtori toi Tullikamarin Pakkahuoneella hauskasti yhteen usempia tamperelaisia ja vähän muualtakin tulleita suunnittelijoita ja muita design-henkisiä yrittäjiä. Tapahtuman järjesti DesignOnTampere-yhdistys, joka julkaisee myös karttaa Tampereen kiinnostavimmista yrityksistä.

Helsinki, klo 19:52

"Sitten puuroa keittämään ja nukkumaan."

Helsinki, klo 22:45

Tyttö on nukkumassa, ja niin pitäisi olla minunkin. Viimeiset kuvat paikalleen ja pikainen oikoluku.

Kaksi yötä ja kolme päivää toisessa kaupungissa, ja on kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla.

Palataan Tampereen ostos- ja ruokailuvinkkeihin alkavalla viikolla vielä uudelleen.

Seinien maalaaminen on ehdottomasti lempiremonttipuuhaani. Pohjatyöt ovat hitaita, pölyisiä ja ärsyttäviä, mutta maalatessa saa näyttävää jälkeä nopeasti. Ja se ei edes vaadi mitään erikoislaitteita tai -osaamista.

Tarvitset

• Sisäseiniin tarkoitettua maalia ja mahdollisesti pohjamaalia
• Ison maalitelan ja siihen sopivan varren (en tekisi ilman)
• Maalitelaa leveämmän maalikaukalon
• Pienen, n. 10 cm leveän maalitelan nurkkia ja kapeita kohtia varten
• Maalisiveltimen hankalia paikkoja varten
• Maalarinteippiä
• Lattiansuojausmateriaalia
• Roskapusseja.

Pohjamaalia käytetään, jos maalattava pinta on hyvin erivärinen kuin uusi maali tai jos maalattava pinta imee maalia runsaasti. Meillä seinät oli pohjustettu harmaalla ja maalia hyvin imevällä kevyttasoitteella, joten pohjamaalasin ne Tikkurilan Siroplastilla.

Pohjamaalin värin valinnassa kannattaa kysyä neuvoa maalikaupasta. Jos pintamaali on voimakkaan värinen, pohjamaalinkin kannattaa olla sävytetty tai harmaa, sillä muuten pintamaalia on vedettävä useampi kerros pohjamaalin peittämiseksi.

Minulla on ollut tapana laittaa roskapussi maalikaukalon ympärille, jolloin kaukaloa ei tarvitse pestä käytön jälkeen. Erityisesti öljymaalien kanssa tämä on kätevää, sillä muuten kaukalo olisi kertakäyttöinen. Lisäksi maalitelan voi laittaa käytön jälkeen märkänä tähän pussiin odottamaan seuraavaa maalausta, jos työt jatkuvat seuraavana päivänä.

Kuvissa näkyvää hengityssuojainta ei tarvitse maalatessa, vaan käytin sitä asunnon ilmassa leijuvan pölyn vuoksi.

Maalin valitseminen

Asuinhuoneiden seinien malaamisessa käytetään usein vesiohenteisia akrylaattimaaleja kuten Tikkurilan Harmonya. Ne ovat mukavan hajuttomia ja kuivuvat nopeasti: uudelleenmaalauksen voi tehdä parin tunnin päästä. Lopullisen kovuuden maalit saavuttavat muutamassa viikossa.

Maaleja saa useammalla kiiltoasteella, ja sen valinta on toki maku- ja tyylikysymys. Asuinhuoneissa käytetään kuitenkin useimmin himmeitä tai sametinhimmeitä maaleja ja puolikiiltävät vedetään märkätiloihin.

Ennen kuin aloitat maalaamisen

Maalattavien seinien tulee olla puhtaat ja pölyttömät. Jos olet juuri tasoittanut ja hionut seinät, ne ovat hyvin pölyiset, joten ne pitää pyyhiä kostealla pyyhkeellä (tms.) kauttaaltaan. Älä kuitenkaan hankaa, sillä vesiliukoinen tasoite saattaa todella liueta veteen.

Jos vedät maalia vanhan maalipinnan päälle, pinta kannattaa pestä maalipesuaineella. Pesuaine sekä puhdistaa seinän liasta ja rasvasta että muuttaa kiiltävää pintaa himmeämmäksi, jolloin maali tarttuu siihen paremmin. Kovat ja kiiltävä pinnat kannattaa karhentaa hiomapaperilla ja pyyhkiä tämän jälkeen kostealla.

Itse irrotan aina pistorasioiden ja valokatkaisijoiden kehykset ja suojaan ne sekä ovenpielet maalarinteipillä. Lattialistat kannattaa myös irrottaa tai suojata nekin maalarinteipillä.

Lisäksi maalarinteipillä tehdään seinän yläreunaan suora reuna. Paina teippi tiiviisti kiinni seinään, ettei sen reuna falskaa.

Muista suojata myös lattiat vaikkapa sanomalehdillä.

Maalaaminen

Maalaaminen aloitetaan ikkunan puoleisesta nurkasta maalaamalla nurkka pikkutelalla. Sitten edetään ikkunoista pois päin ja maalataan aina yksi kaistale ylhäältä alas asti ennen kuin siirrytään seuraavaan. Maali kuivuu yllättävän nopeasti, joten ei kannata palata taaksepäin korjaamaan maalipintaa.

Jos seinää ei ole maalattu samanvärisellä maalilla aiemmin, seinät on todennäköisesti maalattava kahteen kertaan. Jos pohjamaali on samanvärinen, yksi pintamaalikerros voi riittää.

Irrota maalarinteipit seinistä ja listoista heti maalaamisen jälkeen, kun ne lähtevät vielä helposti irti. Jos pohja- ja pintamaalaamisen välillä on pitkä tauko, teipit kannattaa ottaa pois ja laittaa ne myöhemmin uudelleen.

Tässä vaiheessa, helmikuun lopussa 2003, oli aika muuttaa asuntoon. Remonttia oli tehty siinä vaiheessa kuukausi hyvin intensiivisesti, ja vain olohuone ja eteinen olivat asuinkelpoisia.

Makuuhuoneen saimme asumiskuntoon reilun kuukauden myöhemmin, mutta ruokasalin valmistumisessa kesti vielä vuosi pidempään.

Seinien maalaamisen jälkeen oli puuosien vuoro. Maalinpoistoineen, hiomisineen ja maalauksineen se oli meille yli vuoden mittainen projekti, johon palaan myöhemmin tässä juttusarjassa.

Vuoden asumisen jälkeen päätimme myös maalata olohuoneen seinän tummanpunaiseksi, ja oikea sävy haettiin sohvatyynyistä.

Tyynyjen vertailu Tikkurilan värikartan kanssa osoittautui kuitenkin käsittämättömän vaikeaksi, ja vasta kuudes koemaalipurkki tuotti halutun lopputuloksen. Ensimmäinen maali oli liian pinkki, toinen liian kirkkaanpunainen. Kolmas näytti lupaavalta, mutta alkoikin tuntua liian synkältä ja tummalta. Kaksi seuraavaa olivat jälleen liian vinkeitä pinkkejä. Kuudes yritys kuitenkin onnistui, ja olemme olleet väriin erittäin tyytyväisiä. Oikea sävy taisi olla se, joka näkyy alla olevassa kuvassa vasemmalla ylhäällä.

Nyt kun tätä seinää on katseltu jo kohta yhdeksän vuotta, Rouva on alkanut harkita uutta väriä: vedenvihreää. Nykyisin tässä sohvan paikalla on kuitenkin julmetun painava piano, ja maalaaminen vaatisi pianon siirtämistä. En ole ehkä aivan vielä palautunut edellisestä kerrastakaan. Katsellaan.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:
1: Asunnon ostaminen
2: Asunnon pohjaratkaisu
3: Mallintaminen SketchUpilla
4: Remontinhallinta
5: Lautalattiat
6: Seinien pohjatyöt
7: Sähkötyöt
8: Halkeileva katto

"Pieru naurattaa aina."
- Vanha kansanviisaus 

Pieru ei kuitenkaan ollut mukana listalla asioista, joille nauroin viime viikolla. Pierun huumoriarvo on nimittäin kokenut aikamoisen inflaation. Kukaan ei kertonut etukäteen siitä, millaisia ilmapalloja vauvat ovat.

"Sillä, joka pierua pidättää, on muutakin vilppiä mielessään."
- Vanhempi kansanviisaus

En tiedä, mitä juonia tyttö on viime aikoina hautonut, mutta pieru on ollut hukassa useampana yönä. Vatsavaivat tulivat kuvioihin, kun vauva aloitti kiinteät ruoat.

"Itku pitkästä ilosta, pieru paljosta naurusta."
- Suomalainen sananlasku

Muuttaisin tämän kyllä muotoon: "Itku pitkästä pieruttomuudesta, uni pienestä pierusta."

Kun vauva herää keskellä yötä itkemään ja kiehnäämään levottomana, hänen vatsaansa hierotaan ja painellaan ja hänen jalkojaan nostellaan ylös. Pienikin pörähdys saa vanhemmat ennemminkin huoahtamaan helpotuksesta kuin purskahtamaan nauruun. Silloin kaikki saavat taas nukkua.

Eikä edes hymyilytä.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tässä herkku, joka sopisi omasta puolestani vaikka linnan juhliin.

Sipulipiirakka teki varvasjuhlissa näyttävän comebackin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Olen tehnyt sitä viimeksi häihimme, mutta hankala kaasu-uuni vähensi huomattavasti leipomishalujani liki kymmeneksi vuodeksi, ja sitten koko piirakka unohtui. Mutta voi miten hyvältä se maistuikaan pitkän tauon jälkeen!

Ohje on saatu koulukaveriltani joskus viime vuosituhannella, joten kiitos S:lle, jos satut tämän lukemaan.

Sipulipiirakka

Pohjan ainekset

• 100 g voita
• 5 1/2 dl vehnäjauhoja
• 2 dl maitoa
• 25 g tuorehiivaa
• 1 tl suolaa

Täyte

• 100 g voita
• 600 g sipulia
• 300 g juustoa
• 1 prk kermaviiliä
• 1 kananmuna

Juustoksi sopii mikä tahansa raastettava juusto. Suosittelen kuitenkin juustoa, jossa on vähän makua ja riittävästi suolaa. Tein tällä kertaa kaksi piirakkaa, toisen nuoresta goudasta ja toisen 9 kk kypsytetystä goudasta. Vanha gouda oli selkeästi suolaisempaa, ja myös piirakasta tuli sillä maukkaampaa.

Kokeiltiinpa tuossa sellaistakin, että kermaviilin sijaan piirakassa käytettiin maustamatonta jogurttia (2,5 dl), ja en huomannut lopputuloksessa mitään eroa.

Valmistaminen

1. Laita voi ja vehnäjauhot taikinakulhoon ja yhdistä ne nyppimällä eli hieromalla voi jauhojen sekaan sormin
2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi
3. Murenna hiiva maidon sekaan, lisää suola ja sekoita, kunnes hiiva ja suola ovat täysin liuenneet
4. Kaada maito taikinakulhoon ja alusta taikinaa, kunnes se ei enää tartu kulhon reunoihin
5. Peitä taikinakulho liinalla ja anna taikinan nousta pari tuntia
6. Raasta tai suikaloi sipuli (monitoimikoneessa)
7. Sulata voi tilavassa kattilassa, lisää sipulit ja hauduta seosta puolisen tuntia, kunnes sipulit ovat täysin pehmenneet
8. Raasta juusto
9. Ota sipuli-voiseos pois liedeltä ja lisää raastettu juusto kattilaan
10. Anna täytteen jäähtyä hieman niin, että se ei enää polta sormia
11. Lisää kermaviili ja kananmuna ja sekoita
12. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Taikina levittyy hyvin ilman kaulinta, eikä jauhojakaan tarvita
13. Levitä täyte pohjan päälle
14. Paista 200-asteisessa uunissa 30 - 40 minuuttia, kunnes piirakan pintaan alkaa muodostua ruskeita laikkuja.

Äläkä ala sitten miettiä, miten paljon rasvaa piirakassa on.

Isäkuukausi lähestyy ja sen myötä yhteinen viiden viikon vapaa Rouvan kanssa! Nyt olisi varmasti hyvä hetki toteuttaa pitkäaikainen haave ja tehdä hieman normaalia talvilomaa pidempi ulkomaanmatka, sellaiset kolme viikkoa. Vaan missä?

Vauvan kanssa tuntuisi kivalta mennä paikkaan, johon pääsee yhdellä suoralla lennolla ja joka on jollain tavalla tuttu. Pallottelemmekin Thaimaan ja New Yorkin välillä.

Thaikuissa olisi lämmintä, NYC:issä ei.

Thaikuissa voisi sukeltaa, NYC:issä ei.

NYC:issä olisi kaikkea muuta.

Ruoan suhteen kumpikaan ei olisi hassumpi vaihtoehto.

NYC tulisi varmasti kalliimmaksi.

Olisikohan Thaimaassa kuitenkin liian kuuma vauvalle, ja pitäisikö koko loma viettää sisätiloissa?

Harmittaisiko se, että ei pääse sukellussafarille ja kunnon sukellusmestoille, vaan voi tehdä vain päivämatkoja ruuhkaisiin ja sameisiin rantavesiin?

Mitä vauvan kanssa voi ylipäänsä tehdä Thaimaassa?

NYC:issä vauva kulkisi mukana museoissa, toreilla, ravintoloissa ja kaupoissa aivan kuin kotonakin. Isä pääsisi käymään teatterissa ja äiti baletissa.

Hmm. Kyllähän tämä päätös alkaa tästä muotoutua.

Kummasta vaihtoehdosta lukisit mieluummin?