Ladataan...
Isyyspakkaus

On vierähtänyt jo hyvä tovi siitä, kun viimeksi etsin kaupungin parasta hampurilaista. Tämä tavoite nousi kuitenkin jälleen esiin, kun huomasin muutama viikko sitten, että Hakaniemen kauppahalliin on avautunut uusi ruokapaikka! Aiemmin luomulihojaan myynyt Bosgård on siirtynyt toiselle puolelle hallia ja avannut lihamyymälänsä yhteyteen bistron. Ja mitäs listalla komeileekaan?

Luomunaudan burgeri talon oman charolais-karjan lihasta! Tämä versio on pekonihampurilainen, ja tarjolla on myös pekoniton versio.

Lihakauppa grilleineen sijaitsee hallin Hämeentien puoleisella käytävällä, aivan lempijuustokauppamme, Lentävän lehmän, vieressä. Lihatiskistä löytyy tuoretta luomunautaa monessa muodossa, ja grillistä voi tilata myös pihvejä. Bistro tarjoaa myös vaihtuvaa lounasta, ja sillä on A-oikeudet.

Me tyydyimme kyllä veteen ja Afri-colaan.

Poikanen joutui puolestaan tyytymään nuolemaan näppejään. Rattaat mahtuivat kivasti tiskin päähän.

Hampurilainen oli mehevä ja lihaisa. Pihvi oli jonkin verran murenevaisempaa kuin mihin olen tottunut, mutta mitäpä tuosta. Mausteita (pekonihampurilaisessa punasipuli, paprikarelissi sekä chilimajoneesi / tavallisessa BBQ-kastike ja valkosipulimajoneesi) olisin laittanut hieman avokätisemmin.

Kyllä minä tätäkin hampurilaista uskaltaisin suositella, ja voisin hyvinkin syödä sen toisen kerran jonain toisena laiskana lauantaina!

 

Sarjan edelliset osat:

Roslun Teurastamo - vol 2
Treffi Pub
Roslund Hietalahti
Sinne Helsinki (nyk. Ravintola Smyg)
Naughty Brgr

Friends & Brgrs
Loung3
Roslund Teurastamo

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ostin liput Kansallisbaletin Muumipeikko ja pyrstötähti -balettiin heti, kun ne tulivat myyntiin lokakuussa. 

Pyysimme pojan kummit hoitamaan häntä, joten pääsimme katsomaan balettia sekä Rouvan että tytön kanssa. Baletti oli tytölle ensimmäinen kokonainen balettiesitys, jonka hän on nähnyt, ja häntä taisi vähän jännittää etukäteen, millainen se olisi.

Esitys oli aivan ihastuttava! Se täytti kaikki odotukset, niin tytön kuin vanhempienkin mielestä.

Se oli hauska, satumainen ja leikkisä. Se sisälsi kaikki olennaiset kohtaukset kirjasta, ja minäkin ymmärsin, mitä lavalla tapahtui! Tapahtumia oli tietysti pelkistetty ja joitain hahmoja (kuten Niiskuneiden veli, Niisku) jätetty pois tarinasta.

Baletissa oli sopivassa suhteessa sekä hassuja muumeja että hyvin klassista balettia kuten tähtien ja punaisen pyrstötähden tanssit. Ja kyllä muumitkin todella tanssivat - ja vielä yllättävän kevyen näköisesti. Pidin myös kohtauksesta, jossa Muumipeikon (Jani Talo) unessa hän ja Niiskuneiti (Tiina Myllymäki) tanssivat ihmishahmoina ilman isoja kuonoja ja vatsoja.

Mukana oli hienoja sooloja kuten jo yllä mainitun pyrstötähden, liskon ja kondorikotkan tanssit sekä näyttäviä joukkokohtauksia kuten metsän ötököiden öiset juhlat, perhosten lento tai heinäsirkkaparven hyökkäys. Myös Niiskuneidin kimppuun hyökännyt angostuurakasvi oli kekseliäästi toteutettu useammalla tanssijalla. 

Lavastuksessa hyödynnettiin hauskasti videoprojisointia, ja sen avulla siirryttiin hienosti Muumilaaksosta avaruuteen, Yksinäisille vuorille tai kuivuneeseen merenpohjaan.

Vain yhtä asiaa jäin kaipaamaan: yksi alkuperäisen kirjan ikonisimpia kohtauksia kirjan kansikuvaa myöten on se, miten ystävykset kävelevät kuivunutta merenpohjaa pitkin puujaloilla. Olisipa ollut hauska, jos kohtaus olisi saatu toteutettua jotenkin myös baletin lavalla.

Puvustus oli hieno, ja siinä oli riittävästi kimalletta ja säihkettä sytyttämään tuikkeen pienen tytön silmiin. Hänestä pyrstötähti (Mai Komori) oli kaikkein hienoin ja ihanin, ja hän haluaisi nyt samanlaisen säihkyvän tanssimekon kuin pyrstötähdellä.

Panu Aaltion musiikkikin kuulosti hienolta ja mahtipontiselta, ja kahden tunnin jälkeen olimme kaikki - tyttö mukaan lukien - sitä mieltä, että olisimme katsoneet esitystä vielä pidempäänkin. 

Pääsivätpä pienet katsojat myös halaamaan Niiskuneitiä esityksen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan Muumipeikko ja pyrstötähti on huippuhieno ja hyvin tehty baletti, joka ilahduttaa paitsi Muumi-faneja myös tanssin ystäviä ikään katsomatta. 

 

Lue myös:
Joutsenlammesta ja
Romeosta ja Juliasta Kansallisbaletissa. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Kärcher

Tästä ei lattioiden peseminen voi paljoakaan vaivattomammaksi muuttua! Sain testattavaksi Kärcherin FC 5 Premium -lattiapesurin, joka soveltuu kaikille koville lattiapinnoille. Laite paitsi pesee myös kuivaa lattiat pyörivillä mikrokuituteloillaan.

Tyttönen oli kovin innoissaan, kun pääsi testaamaan uutta laitetta isin kanssa.

Niin oli isikin. Lattianpesu on ehkä kaikkein ärsyttävin siivoushomma, enkä voi sietää moppien ja ämpäreiden kanssa pelaamista.

Lattianpesuri on vaikuttanut testissä tehokkaalta peliltä. Pesen sillä asuntomme lattiat parissakymmenessä minuuttissa (jos lattiat on valmiiksi raivattu), ja yksi vesisäiliöllinen näyttää riittävän koko asunnolle. Lattianpesuainetta laitan tähän säiliölliseen vain pienen osan siitä, mitä lorauttaisin ämpäriin, jos luuttuaisin mopilla.

Laite liikkuu kevyesti lattialla ja on (aikuisen käteen) kevyt käyttää.

Vaikka lattiat oli pesty vain pari päivää aiemmin, niistä irtosi hyvin musta vesi likavesisäiliöön. Lattianpesuri vaikuttaisi siis tekevän puhtaampaa jälkeä kuin moppi. Moppi varmasti siirtelee jonkin verran likaa paikasta toiseen, mutta tämän pesurin teloille syötetään jatkuvasti puhdasta vettä, joten ne myös pysyvät puhtaina ja tekevät siistimpää jälkeä.

Aivan täysin mopista ei pääse kuitenkaan eroon, sillä kaikkein matalimpiin ja kapeimpiin koloihin, kuten tiskipöydän ja hellan alle, laitteella ei pääse. Muuten lattioiden peseminen oli tällä laitteella miellyttävää ja jopa hauskaa! On hyvin palkitsevaa nähdä, miten roiskeet keittiön lattialla ja ruokapöydän ympärillä katoavat pesurin suuhun.

Tämä laite oli vain lainassa, mutta harkitsen nyt vakavasti, ostaisinko sen itselleni.

Kärcher FC 5 Premium -lattiapesuri maksaa 259 euroa ja on saatavilla mm. suoraan valmistajan verkkokaupasta.

Lisätiedot: kaercher.com/fi/home-garden/lattiapesuri/lattiapesuri-fc-5-premium-10555600.html

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen nähnyt useampiakin blogipostauksia, joissa pohditaan, mitkä ovat välttämättömiä hankintoja vauvalle ja mitkä puolestaan täysiä turhakkeita. Tällaista listaa on vaikea tehdä yhden tai kahdenkaan lapsen perusteella, sillä esimerkiksi rintapumppu oli ensimmäisen lapsemme kanssa täysin tarpeeton mutta toinen lapsi joi ensimmäiset kuukautensa kaiken maitonsa rintapumpun läpi kulkeneena. Sen sijaan yksi yllättävä asia jäi meidän perheessämme hyvin vähäiselle käytölle molempien lasten kanssa.

Ne ovat lastenvaunut. En tarkoita rattaita vaan sitä rattaiden vaunukoppaa, jossa vauvan olisi tarkoitus makoilla ja vedellä hirsiä ensimmäiset kuukautensa. Meillä kävi niin, että kumpikaan lapsista ei oikein viihtynyt vaunuissa, joten ne jäivät hyvin vähäiselle käytölle. He eivät yksinkertaisesti viihtyneet makuuasennossa. Tyttöä niissä kärryteltiin muistaakseni vielä jonkin verran, mutta kun totuimme hänen kanssaan kantorepun käyttämiseen, vaunut unohtuivat.

Poika ei ole vaunuissa ollut valehtelematta kuin muutaman kerran. Vaunuja käytettiin kyllä viime kesänä ja syksyllä useamman kerran mutta lähinnä tavaroiden kuljettamiseen puutarhamökille. Ne kerrat, kun poikaa on yritetty pitää vaunuissa, ovat päättyneet itkuun, ja hänet on pitänyt ottaa kantoreppuun. Kerran mökillä nostin hänet unilleen vaunuun, ja hän nukkui niissä puolisen tuntia. Laitoin vaunut joskus syksyllä lastenvaunuvarastoon, ja sen jälkeen niitä ei sitten ole käytettykään.

Nyt päätin, että on aika siirtyä vaunukaudesta takaisin ratasaikaan, ja vaihdoin Bugiksien vaunukankaan istuimeen. Olenkin oikeastaan vähän kaivannut rattaiden työntelyä.

Pojan ensimmäinen retki rattailla oli jännittävä kaikille osapuolille. 

Hän oli kuitenkin selvästi kiinnostunut kaikesta, mitä ympärillä tapahtui. Ei itkuja - eikä tarvetta päästä pois rattaista takaisin kantoreppuun. Eikä varsinkaan takaisin vaunuihin!

Ja mikä parasta: näistä kahdesta oli jopa seuraa toisilleen kaupungilla!

Tervetuloa siis rattaat takaisin arkeemme! Jos vaunut olivatkin turhake, näitä rattaita käytetään vielä sadat kerrat seuraavien kolmen vuoden aikana.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En voi uskoa, että edellisestä käynnistämme BasBasissa on jo liki vuosi! Olemme kyllä yrittäneet muutaman kerran vuoden aikana varata pöydän Baskeri ja Basso Bistrosta (Tehtaankatu 27), mutta olemme olleet liikenteessä liian lyhyellä varoitusajalla ja joutuneet turvautumaan varasuunnitelmiin.

Ei mikään ihmekään, sillä olen kuullut jokaisen ravintolassa asioineen kehuneen sitä vuolaasti ja ylisanoin. Nyt kerroin Rouvalle jo hyvissä ajoin, että ainoa syntymäpäivälahjatoiveeni on, että pääsen syömään BasBasiin. Toive kuultiin, ja se toteutui.

Ravintola on reilun vuoden olemassaolonsa aikana saavuttanut vakaan aseman, ja sen suosion innoittamana sen omistajat ja henkilökunta avasivat viime syksynä bistron viereiseen kadunkulmaan myös viinibaarin, Basbas & Staff Winebar. Maukkaat olivat senkin antimet, mutta nyt oli kiva saada taas BasBasin lämpimiä annoksia!

Tilasimmekin varmuuden vuoksi oikeastaan koko listan alusta loppuun. Vain alkupalojen puolella olleet anjoviksia & tomaattia jätettiin maistamatta, mikä tuntuu nyt oikeastaan vähän hassulta. Niin, ja mehän olimme tällä kertaa liikkellä koko perheen voimin, joten aloitimme illallisemmekin jo hyvissä ajoin, heti neljän jälkeen.

Alkupaloja pöytään kannettiin viidet.

 Lohicarpaccio oli paitsi kaunis myös herkullinen.

Mintulla ja basilikalla maustettu burrata-juusto maistui niin hyvältä leivän päällä, että olisin voinut syödä koko annoksen yksin. Ruusukaalia & hasselpähkinää oli aivan törkeän hyvää, ja pidimme sitä Rouvan kanssa yksimielisesti parhaana alkupaloista. Hyvä kakkonen oli ankkarillette (alla), eli pateen kaltainen liharuoka, jota syötiin paahdetun briossin kanssa. Se oli tytön lempparia.

Olen kirjoittanut aiemminkin, että tartar-pihvi ei ole aivan omia suosikkejani, sillä en ymmärrä tarvetta syödä raakaa lihaa, mutta tämä härän tartar oli varmasti laadultaan niin huippua kuin olla ja voi. Enkä myöskään kärsinyt sen syömisestä.

Väliruoiksi tarjottiin minttu-ruohosipulirisottoa ja cacio e pepe -pastaa. Risotto oli juuri niin valuvaa kuin kuuluukin ja pasta olisi voinut olla suoraan italialaisesta ravintolasta.

Tyttö söi sekä risottoa että pastaa hyvällä ruokahalulla.

Rouvan pääruoka oli kuhaa. Se oli erittäin hyvää.

Omalta lautaseltani löytyi Black Angus Flank Stake. Täydellinen kypsyys, ihastuttava savuinen maku pinnassa. Hiiligrilliä keittiöstä ei sentään löydy, vaan maun salaisuus on metallinen parila ja kova kuumuus.

Viiriäisenkoivet päätyivät tytölle. Koko annos. Olimme toivoneet saavamme maistaa niitä myös Rouvan kanssa, mutta niistä ei riittänytkään meille. Mutta koska tyttökin toivoi saavansa niitä lisää, päädyimme tilaamaan niitä vielä toisenkin satsin.

Keittiö valmisti sen varmuuden vuoksi vielä tupla-annoksena, että koivet varmasti riittäisivät nälkäiselle perheelle.

Ja hyvä, että valmistivat, sillä tyttökin päätyi syömään seitsemän koipea!

Mitenköhän suuria annoksia tämä suursyömäri vetää, kun tästä vähän kasvaa?

Koska alku- ja pääruoat oli syöty niin reippaasti, myös jälkiruokia tilattiin reippaasti. Tyttö valitsi itselleen vaniljajäätelön, ja pääsimme maistamaan myös aivan ihanaa pistaasi-pinjansiemenjäätelöä, jota keittiö oli kehittelemässä.

Oma jälkiruokani oli mustaherukkaparfait kinuskikastikkeella.

Rouva ei malttanut olla ottamatta suklaa fondantia, jonka kuuma suklaasydän valui ihanasti lautaselle.

Poistuimme ruokapöydästä leveästi hymyillen ja ihastellen, miten hyvää kaikki olikaan ja miten kiva ilta oli ollut kaikin puolin.

Sanoin tämän jo aiemmin ja sanon sen jälleen: BasBasissa on yksinkertaisesti kaikki kohdallaan. Ruoka ja palvelu eivät voisi olla paremmat, ilmapiiri on välitön ja iloinen ja ravintola on vielä tilana todella tunnelmallinen.

Kiitos siis vielä kerran Baskerille (Nicolas Thieulon)...

...ja Bassolle (Kalle Kiukainen)! Hyvin te vedätte!

Nyt emme odota vuotta ennen kuin tulemme seuraavan kerran!

Share

Pages