Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun kävimme katsomassa puutarhamökkiämme ensimmäisen kerran viime kesänä, silmäni nauliutuivat heti sen kasvihuoneeseen.

Kukkien kasvattamisesta en ole niin hirveän kiinnostunut, se on enemmän Rouvan juttu, mutta omien kurkkujen ja tomaattien viljely tuntui kovin kiehtovalta. Oma kasvihuone on ollut varmaan jonkinlainen salainen haave, jonka olen aiemmin kieltänyt itseltäni, ja nyt näin tuon haaveen edessäni aivan yllättäen. En osannut edes toivoa, että puutarhamökillä olisi kasvihuone valmiina.

Siksi onkin oikeastaan ironista, että en ole itse asiassa laittanut vielä itse tikkuakaan ristiin kasvihuoneessa, mitä nyt talvella irronneet kattopleksit kiinnitin takaisin paikalleen. Rouvan kanssa sopimamme työnjako on ollut, että hän tekee puutarhan istutushommat, niin kukkapenkeissä kuin kasvihuoneessa, ja minä huolehdin isommista linjoista ja ylläpidosta kuten nurmikon leikkaamisesta ja vuohenputken nyhtämisestä. Minkä poikasen vahtimiselta siis ehdin.

Nyt kasvihuoneessa alkaa olla jo eloa ja lämpöä, ja ilma tuntuu subtrooppisen kostealta. Illan viiletessä on hauska pujahtaa lämpimään, kosteaan ja mullantuoksuiseen huoneeseen kastelemaan kasveja. Vesi höyrystyy lämpimässä huoneessa nopeasti ja tiivistyy kylmiin ikkunoihin.

Eniten tilaa vievät ainakin toistaiseksi sekä itse esikasvattamamme että kaverilta saamamme tomaatintaimet. Kiinnitin kattoon rautalankaviritelmiä, joihin Rouva on ripustanut tomaatinvarret naruilla. Ehkäpä ensi vuodeksi voisi kehittää jonkin elegantimman systeemin.

Samoin takaseinällä roikkuvan suodatinkankaan osalta. Se on kiinnitetty ikkunaan pakkausteipillä, jotta keskipäivän kuumimmat auringonsäteet eivät porota suoraan tomaatteihin.

Ensimmäiset tomaatinraakileetkin ovat ilmestyneet kypsymään!

Ja basilikat, tomaatin kumppanuuskasvit, kukoistavat tomaattien juurilla.

Punkkiongelman vuoksi jouduimme heittämään aiemmin kasvattamamme kurkuntaimet pois, mutta suoraan kasvihuoneeseen istutetut siemenet ovat lähteneet itämään todella vauhdikkaasti (alla etualalla). Kun sopivia ruukkuja kasveille ei oikein löytynyt, Rouva kylvi niitä myös multapusseihin ja teki pusseihin viillot sivuihin päästämään ylimääräisen veden pois. Katsotaan, millaiset altakasteluruukut saisimme kyhättyä ensi kaudeksi.

Kurkkujen ja tomaattien välissä, myös pusseissa, kasvaa munakoisoa. Todella jännä nähdä, millaista satoa ne tekevät.

Multapusseissa kasvaa myös kesäkurpitsaa.

Eräästä kukkapenkistä pelastetut minimansikat kukoistavat ruukuissa, ja tyttö käy innokkaasti joka päivä tutkimassa, olisivatko ne jo kypsyneet. Chilejä emme ole vielä siirtäneet kasvihuoneeseen mökin verannalta.

Kasvihuoneen ulkopuolelle perustetuissa kasvatuslaatikoissa on myös tapahtunut edistystä. Ensinnäkin parsan juurakot heräsivät horroksestaan ja alkoivat kasvattaa ensimmäisiä hentoja varsiaan. Syötäväksi niitä saa kerätä vasta muutaman vuoden päästä.

Parsan takana viheriöi retiisirivi. Retiisi on muuten varmasti yksi palkitsivimmista hyötykasveista. Siinä missä parsojen kasvatus kestää muutaman vuoden, retiisit kasvat syötäviksi mutamassa viikossa. Vihreä ruohosilppu laatikossa on ruohonleikkurijätettä, jota heittelin laatikoihin lannoitteeksi.

Toisessa laatikossa kasvaa kovaa vauhtia porkkanaa, palsternakkaa, lehtipersiljaa ja samettikukkaa, ja kaksi ensin mainittua kaipaisi jo harvennusta. Palsternakan pitäisi olla vaativa kasvatettava, mutta tämä harsolla peitetty laatikko on ilmeisesti ihanteellinen palsternakan kasvattamiseen, niin hyvin se kasvaa.

Kolmanteen laatikkon on kylvetty korianteria, tilliä, pinaatti ja salottisipulia. Ja tietysti haaveilemiani herneitä, jotka kylvettiin tosin aivan hiljattain.

Pian alkaa sadonkorjuu!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joinain päivinä puutarhahommat mökillä voivat tuntua lapsista sen verran pitkäveteisiltä, että on parasta keksiä muuta ohjelmaa ja lähteä katselemaan paikallisia nähtävyyksiä vireällä ja eloisalla mökkipaikkakunnallamme! 

Voimme esimerkiksi tutustua läheiseen saareen ja sen eläimistöön.

Pieniin söpöihin eläinvauvoihin.

Eksoottisiin lintuihin ja käärmeisiin.

Ja hurjiin villipetoihin.

Ei olekaan joka mökin lähellä saarta, jossa elää karhuja ja leijonia!

Korkeasaari sijaitsee siis aivan pienen matkan päästä Herttoniemen puutarhamökiltämme, ja tässä eräänä päivänä päätin, että lapsille olisi kiva keksiä jotain muutakin ohjelmaa kuin puutarhanhoitoa. Rouva jäi pois bussista Kulosaaressa ja me jatkoimme matkaamme sen päätepysäkille, Korkeasaaren portille.

Tyttö kyllä viihtyy hyvin mökillä ja löytää tekemistä omasta pihasta ja keinukentältä, ja on löytänyt mökkinaapureiden joukosta jo monta uutta kaveria, mutta poikasella saattaa tulla välillä aika pitkäksi. Erityisesti kylmempinä ja märempinä päivinä, jolloin häntä ei oikein viitsi laittaa mönkimään kosteaan maahan. Rattaissa on tylsää, ja mökin sisälläkään ei ole riittävästi puuhaa.

Olemme tehneet useina päivinä niin, että Rouva on kuopsutellut omia kukkapenkkejään ja minä olen vahtinut lapsia enkä ole edes yrittänyt tehdä itse mitään muuta, mitä nyt muutaman vuohenputken olen repinyt maasta, samalla kun seuraan pojan liikkeitä. Rouva saa myös usein jäädä iltaisin puuhailemaan mökille myöhään yöhön, ja minä vien lapset nukkumaan kotiin.

Korkesaari oli kivaa vaihtelua ja hauska yllätys tyttöselle, joka ei ollut aiemmin käynyt siellä.

Koukkasimme Korkesaaresta kuitenkin vielä Herttoniemeen ja kävimme syömässä illallisen äidin kanssa ennen kuin palasimme lasten kanssa kotiin. Tyttönen pääsi istuttamaan herneet, joista voidaan odottaa satoa sitten joskus elokuun lopulla.

Eiköhän niitä lämpimämpiäkin päiviä vielä tänä kesänä tule? Eikö niin?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Herään lauantaiaamuna lastenhuoneesta kantautuvaan pojan itkuun ja katson kelloa. Se on on 7:03, voihan *#%&*...

Poikanen on nukkunut viime viikkoina niin hyvin ja pitkään joka aamu, että on se aika ironista, että juuri ensimmäisenä loma-aamuna herätys tulee näin aikaisin.

Sitten kuulen tytön tiuskaisevan hyvin napakasti veljelleen: "Nyt hiljaa! Pitää nukkua vielä!" Itku lakkaa eikä ala uudestaan. Oi ihana tyttö, isin kulta, maailman paras isosisko! 

Kaikki jatkavat uniaan, ja molemmat lapset nukkuvat lopulta yli yhdeksään. 

Sain jäädä nukkumaan vielä senkin jälkeen, sillä Rouva nousi lasten kanssa touhuamaan. Ja mitä he touhusivat?

Tyttö oli aivan tohkeissaan, kun nousin, ja hän kuiskutteli äitinsä kanssa jotain toistensa korviin. Ilmassa oli salaisuuksien lisäksi leivän ja jonkin uunissa paahtuvan ruoan tuoksu.

Isi sai ensimmäisen kesäloma-aamun kunniaksi yllätysbrunssin: nyhtöpossusämpylöitä ja kaalisalaattia! Lisukkeina marinoitua punasipulia ja aiolia. Nam! 

Sämpylät oli leivottu juureen ja possu aivan poikkeuksellisen hyvää. (Reseptin löydä täältä.)

Kiitos ihanat! Sekä pitkistä unista että yllätysbrunssista! Tästä tulee hyvä loma!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

 

Kesäloma alkoi nyt. Tai siis virallisesti maanantaina, mutta kuitenkin. Tavoitteena on ottaa rennosti ja edetä lähes ilman mitään suunnitelmia. Mutta voihan sitä silti olla toiveita, mitä olisi kiva ehtiä tehdä, vaikka kaikkea ei olisikaan aikataulutettu kalenteriin.

Otimme valkoisen kartongin ja kolme eriväristä tussia ja sovimme, että kirjoitamme jokainen omalla värillämme, mitä toiveita meillä on lomalle.

Alku vaikuttaa hyvälle: toiveina on ainakin uida, istuttaa pionit, käydä Muumimuseossa, syödä munkki Pyynikillä, katsoa elokuva, järjestää isille ja äidille treffi-ilta ja mennä puutarhamökille.

Emme ole oikeastaan koskaan viettäneet kesälomaa Helsingissä, joten odotan ihan vaan sitä, että pääsen näyttämään tytölle kesäisen Helsingin niitä puolia, joita ei muuten tule katseltua. En ole esimerkiksi itsekään käynyt koskaan uimassa Stadikalla tai Kumpulan maauimalassa, joten heti kun vaan ilmat sen sallivat, teemme retket niihin. Meressä uimisesta en ole ihan varma, sillä tätä menoa vedet eivät paljoa ehdi lämmetä.

Ai niin, yksi asia voisi olla aiheellista lisätä listalle: nukkua pitkään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Deliciest

Emme ole vielä juurikaan jaksaneet laittaa ruokaa puutarhamökillä. Ongelma ei ole edes pelkästään ruoanlaittovälineiden puutteellisuus vaan se, että tekemistä on muutenkin niin paljon ja toisen aikuisen aika menee lähinnä taaperon vahtimiseen. Yleensä syömme jotain hyvin yksinkertaista tai otamme valmiit ruoat mukaan kotoa.

Siksipä otin ilolla maistettavaksi Deliciestin pakastettuja pelmenejä, joiden valmistamiseen tarvitsee simppeleimmillään vain kattilan, vettä ja suolaa, ja ruoka valmistuu oikeastaan itsestään. Pelmenien rinnalla lautasilla on Deliciestin suolakurkkuja ja paistettua hapankaalia.

Deliciest on suomalainen perheyritys, jonka tuotteisiin kuuluu mm. smetana, pakastetut pelmenit sekä näyttelijä Ville Haapasalon kanssa yhteistyössä kehitetty Villen-tuoteperhe.

Tälle pikaiselle pelmeniaterialle sopiva yhdistelmä tuntui olevan pelmenien lisäksi Villen paistettu hapankaali, Villen lupsakat kurkut sekä Deliciestin smetana.

Pelmeneistä maistoimme lihatäytteisiä Villen pelmenejä sekä Kasvispelmenejä, jotka sisältävät perunaa ja sieniä. Lihansyöjille on tarjolla useampikin makuvaihtoehto.

Jotta voisin esittää, että olen tehnyt jotain itsekin, nykäisin puutarhan kasvatuslaatikosta yhden pienen valkosipulin ja pilkoin sen pelmenien keitinveteen. Muuten ruoanlaitto ei vaatinutkaan kuin veden kuumentamisen ja jäisten pelmenien kiehuttamisen kypsiksi, mikä kestää kymmenisen minuuttia. Ai niin, ja laitoinhan keitinveteen myös suolaa.

Paremmin varustautunut ja jaksavaisempi kokki olisi voinut pyöräyttää lisukkeeksi vielä vaikkapa voisulaa ja ruskistaa pelmenit sipulin kanssa pannulla, mutta nyt ajattelin suolakurkun ja hapankaalin antavan riittävästi makua lautaselle. Juuri sopivaa pikaruokaa puutarhatöiden keskelle, kun taapero on toisessa kainalossa!

Koko perhe piti pelmeneistä kovasti. Kaksi pussillista oli hyvä määrä laskutavasta riippuen 3 - 4 henkilölle, ja sekä taapero että 5-v ahmivat niitä hyvällä ruokahalulla.

Tytölle paremmin maistuivat lihatäytteiset pelmenit, ja hän halusi jopa santsata niitä, mitä ei käy kovin usein! Ehkä se johtuu siitä, että esittelin ruoan hänelle alun perin "kuin täytettynä pastana".

Itse pidin kovasti myös Villen lupsakoista suolakurkuista ja Villen paistetusta hapankaalista.

Suolakurkut on valmistettu venäläiseen tyyliin maitohappoliemessä, ja ne ovat erittäin maukkaita.

Rakastan hapankaalia muutenkin, ja tämä paistettu ja purkitettu hapankaali oli todella hyvää. Tällä aterialla sitä syötiin kylmänä mutta toisen kerran heitin puoliksi syödyn purkin mikroaaltouuniin, ja lämpimänä se vasta herkkua olikin! (Ja kyllä, toin mikroaaltouunimme mökille ja ostin kotiin uuden, sillä päätin, että ruokailun kynnyksen on oltava puutarhatöiden lomassa mahdollisimman matala.)

Smetana maistui smetanaiselta. Rouva ihastelin smetanan pehmeää rakennetta, sillä usein smetana on jämäkämpää.

Perhe tuli siis kylläiseksi ja piti maistamistaan tuotteista, joten voin suositella niitä muillekin.

Onneksi pakastelokeroon jäi vielä pari pussia pelmeneitä ja myös suolakurkkuja ja hapankaalia on jääkaapissa lisää, joten tätä herkkua saatiin vielä toisenakin päivänä! Vielä kokeilen sitä pannulla ruskistamistakin.

 

Deliciestin tuotteita saa hyvin varustetuista ruokakaupoista kautta maan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuva-arvoitus: mitä EI näy alla olevassa ammeessa?

No, vaikeapa sitä on arvata, jos ei ole sattunut kylpemään kylpyammeessamme.

Tässä toinen kuva, joka on otettu muutamaa viikkoa aiemmin.

Ja vielä yksi inhorealistinen lähikuva ammeen pimeästä päästä.

Valurautainen tassuammeemme oli siis päässyt erittäin pahan näköiseksi. Se pinnoitutettiin joskus 12 vuotta sitten, mutta aika (ja varmasti myös koiran pesu ammeessa) teki tehtävänsä, ja pinnoite alkoi vähitellen rapistua. Vähitellen se oli niin rikkonainen, että lapsikin alkoi huomauttaa, ettei halua mennä istumaan ammeeseen, sillä pohja näyttää ja tuntuu inhottavalta.

No niinhän se oli, mutta miten ihmeessä ammeen saisi pinnoitettua uudelleen, sillä se vaatii, että ammeeseen ei laske vettä viiteen päivään käsittelyn jälkeen. Viisi päivää ilman pesumahdollisuutta tuntui mahdottomalta ajatukselta kahden lapsen ja koiran kanssa. Ilman WC:täkin pärjäisi helpommin.

Minua jopa hävetti päästää NYC:in-matkamme ajaksi vieraita asumaan kotiimme ja kylpemään ja peseytymään rapistuneessa ammeessamme. Tiputtavan suihkun sentään saimme silloin vaihdettua uuteen.

Mutta sitten tuli eteen Amsterdamin-matka, joka sattui kestämään juuri viisi päivää! Kiittelen itseäni siitä, että sain aikaiseksi sopia ammeen pinnoittamisen samalle aamulle, kun olimme jo lähteneet matkaan. Vein avaimemme pinnoittajalle ennen reissua, hän kävi tekemässä työt, kun olimme jo lentokoneessa ja palattuamme kotiin amme oli kuin uusi.

Työt teki Finema. Pinnoitus tuli maksamaan 760 euroa. Työn osuus siitä oli 640 euroa, josta saa kotitalousvähennyksen. Pinnoitusta olisi tietysti voinut yrittää tee-se-itse-pakkauksella, mutta aivan niin tee-se-itse-tyyppi en ole.

Pinnoite on tällä kertaa erilaista kuin viime kerralla, ja oletan sen olevan nyt myös kestävämpää.

Kyllä nyt kelpaa taas kylpeä, kun kylpyammeen pohja on sileämpi kuin vauvan peppu!

Share

Pages