Ladataan...
Isyyspakkaus

Parhaita puolia siinä, ettei asu hotellissa, on se, että jokaista ateriaa ei tarvitse syödä ravintolassa. Ei pelkästään siksi, että se kävisi kalliiksi vaan myös siksi, että se olisi suoraan sanoen aika raskasta kahden lapsen kanssa.

Olemmekin syöneet ravintolassa yleensä kerran päivässä, ja vähintään aamu- ja iltapalat on laitettu kotosalla. Joinain iltoina on tehty myös salaattia ja muutaman kerran otettu take away -sushit, joista tyttö pitää kovasti.

Yksi kiva take away -lounaslöytö on ollut East Wind Snack Shop (471 16th St, Brooklyn), josta saa maukkaita dumplingeja ja kevätkääryleitä.

Ruokakaupassa käyminen vieraassa paikassa on aina vähän jännää, ja hetkinen pitää ihmetellä valikoimaa ennen kuin ostorutiinit muodostuvat. Puurohiutaleita, maitoa, granolaa, jogurttia, kasviksia, kananmunia, tuoreita marjoja ja hedelmiä sekä tietysti leipää ja maapähkinävoita. (Olen syönyt jo yhden ison purkillisen...)

Yllättävä ongelma näytti kuitenkin muodostuvan vauvanruoista. Otimme pojalle mukaan jonkin verran korvikkeita ja tuubeihin pakattuja soseita. Ne kuitenkin loppuivat pian, ja ajattelimme, että haemme niitä vain lisää kaupasta.

Soseita kyllä löytyy useammasta kaupasta, mutta nestemäisiä äidinamaidonkorvikkeita on saatavilla yllättävän harvoista paikoista. Ne eivät myöskään kuulu lähimmän kunnollisen ruokakauppamme, Union Marketin valikoimiin. Kokeilimme kerran jauheesta sekoitettavaa litkua, mutta se ei näyttänyt maistuvan pojalle.

Sain selville, että suuri piirtein ainoa vaihtoehto olisi Enfamil-merkkinen maitopohjainen korvike, jota on saatavilla Walgreens-supermarketista ja samaan ryhmään kuuluvasta Duane Reade -apteekki- ja taloustavaraketjusta. Kumpaakaan kauppaa ei ole aivan vieressä, mutta Walgreens sentään löytyy parin kilometrin päästä. Onneksi molempien ketjujen nettisivuilta voi tarkastaa tuotteen saatavuuden, ettei tarvitse tehdä turhia maidonhakumatkoja. Kaupat nimittäin näyttävät pitävän hyllyssä vain paria - kolmea pakkausta kerralla.

Ja onneksi tämä maito myös maistuu pojalle. Tytön mielestä kun paikallinen luomumaito maistuu niin kummalliselle, että hän juo useimmiten mieluummin vettä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Buttermilk Channel Brooklynin Carroll Gardensissa (524 Court St, Brooklyn) on suuri ravintolarakkautemme. Löysimme paikan suositusten perusteella vuonna 2009 ja olemme sen jälkeen käyneet siellä jokaisella New Yorkin -matkallamme. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus.

Buttermilk Channelissa on kaikki kohdallaan: ruoat, juomat, tunnelma, palvelu... Kävi vielä niin hauskasti, että Annella oli täällä ollessaan syntymäpäivät, joten sovimme menevämme juhlaillalliselle Buttermilk Channeliin.

Varasimme pöydän klo 17:ksi, jotta ehtisimme lasten kanssa takaisin kämpille hyvissä ajoin - tai ainakin ennen kuin on aivan liian myöhäistä.

Alkuun on aina saatava ostereita, joita saa sekä kylminä että uunissa kevyesti paistettuina.

Emme malttaneet olla ottamatta myöskään viiriäistä, kun tarjoilija kertoi, että sitä on marinoitu kolme päivää, ja kyllähän se maukasta oli. Tyttökin tykkäsi niin kovasti, että jouduimme tilaamaan vielä yhden annoksen ihan vain häntä varten.

Yksi ravintolan klassikkoannoksista on ankkamureke, jonka onnistuin myymään sekä Annelle että Raijalle. Valinta oli kuulemma erinoimainen.

Vaikka mureke houkuttelikin, otimme Rouvan kanssa tällä kertaa jotain muuta: hän kalaa ja minä lihaa. Yhteisinä lisukkeina koko pöydälle oli todella herkulliset tryffeliruusukaalit.

Jälkiruoat tilasimme jaettaviksi, jotta pääsimme maistelemaan mahdollisimman montaa asiaa: paikallisia juustoja, suklaa- pot de cremeä, omenagalettea sekä leipävanukasta. Aah!

Ravintolan henkilökunta oli niin otettu kuullessaan, miten paljon pidämme ravintolasta ja että käymme siellä aina vain uudelleen, että saimme vielä jälkiruokadrinkit talon piikkiin ja hienon Buttermilk Channel -ostoskassin kotiin vietäväksi.

Myös pienimmät asiakkaat ihastuttivat. Molemmat jaksoivat todella hienosti, vaikka olimme ravintolassa pitkään yli nukkumaanmenoajan. Pienen tytön panostus koruihin tuli myös huomioitua.

Tyttö oli muuten aika fiiliksissä omasta hot dog -annoksestaan ja jälkiruoaksi saamastaan klovni-jäätelöstä.

Kylläpä olikin hauska ilta, ja Buttermilk Channel on aina niin mahtava!

Ja onnittelut vielä päivänsankarille ja kiitos mahtavasta seurasta!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos Helsingin sää on arvaamaton ja vaihteleva, niin sitä se on New Yorkissakin. Reilu viikko sitten paistattelimme päivää +14 asteen lämmössä, mutta sitten lämpötila laskikin 20 astetta. Lumisade alkoi perjantaina, ja lauantaina heräsimme varsinaiseen lumimyrskyyn.

Ei täällä kyllä mitään kummallisempaa liikennekaaosta ole näkynyt. JFK:llä lennot olivat ilmeisesti myöhässä, mutta junat kulkivat normaalisti.

Hankalinta on tietysti, että turistina oma mukana oleva vaatevarasto ei ole kovin laaja. Kun lämpöaallon aikaan hikoilin villakangastakissani, tänään kaipasin jo untuvatakkiani tai ainakin paksumpaa villapaitaa. Kenkämmekään eivät ole kovin talviset, ja loskaisilla kaduilla tarvitsisi oikeastaan kumisaappaita.

Paikalliset ottavat kyllä lumesta kaiken ilon irti. Ihmiset saapuivat Prospect Parkin asemalle pulkat kainaloissa, ja vanhemmat vetivät lapsiaan nillä pitkin jalkakäytäviä. Minulle tässä ei ole kyllä mitään eksotiikkaa, ja toivoisin lumen sulavan mahdollisimman pian pois.

Ja tyttöhän on lumesta niin innoissaan, että kävelymatkat paikasta toiseen ovat hidastuneet huomattavasti.

Alkavalle viikolle onkin luvattu taas lämpenevää, ja torstaina lämpötila saattaa kohota jopa +15:een. Sitä odotellessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun olimme käyneet tytön ja pojan kanssa One World Observatoryssa, menimme etsimään Rouvaa Nolitasta ja olimme hyvin nälkäisiä. Hänellä oli onneksi mielessä mielenkiintoisen näköinen ravintola, jonka ohi hän oli kävellyt aiemmin: kalaravintola Seamore's (390 Broome street).

Valon (eli sen puutteen) puolesta haastavat kuvausolosuhteet eivät tee oikeutta ruoalle, mutta kaikki oli todella herkullista! Valitsimme listalta kalatacoja, poke-kulhon ja aivan simppeliä paistettua kalaa.

Ja kylläpä olikin hyvää! Tacot maistuivat hyvin tytölle, Rouvan poke-kulhon kanssa tarjotuista tummista nachoista puhumattakaan. Oma kalani oli todella maukasta sitruunaruohokastikkeen, ohran ja tulisen paksoin kanssa.

Erittäin lämpimät suositukset!

Hauskaa muuten, miten satuimme juttusille toisen ravintolaan tulleen asiakkaan kanssa, joka tuli kysymään, mistä olemme. Kävi ilmi, että hän oli varsinainen Suomi-fani, joka oli käynyt Suomessa ja suunnitteli uutta matkaa Helsinkiin. Päädyimme kirjoittamaan hänelle muistikirjaan pitkän listan omia ravintolasuosituksiamme!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen seurannut uuden One World Trade Centerin rakentamista sivusta vuodesta 2009 lähtien. Edellisellä NYC:in matkallamme vuonna 2015 torni oli jo valmistunut, mutta sen observatoriota ei ollut vielä avattu yleisölle.

Nyt pääsimme vihdoin käymään tornin huipulla, One World Observatoryksi nimetyllä näköalatasanteella.

One World Trade Centerillä on korkeutta suurin piirtein saman verran kuin WTC:n kaksoistorneilla oli. Se ei kuitenkaan ole enää (ilman mastoa) kaupungin korkein rakennus, sillä Park Avenuelle valmistuneen asuintalon (!) katto nousee vieläkin korkeammalle.

Näköalatasanne on kuitenkin tietysti hulppein koko kaupungissa, ja vasta ylhäältä käsin ymmärtää, miten korkea rakennus todella onkaan.

Korkeus veti pienen valokuvaajankin vakavaksi.

Kaksi muuta yleisölle avoinna olevaa näköalapaikkaa löytyy Midtownista: Empire State Building (kuvassa keskellä) on tietysti klassisin näkötorni, ja uudempi Top of the Rock Rockefeller Centerissä (Empire State Buildingista taakse ja vasemmalle) tarjoaa taas hienot näköalat mm. Empire State Buildingille. Alla olevassa kuvassa kaikkein korkein kapea torni on muuten juuri se 432 Park Avenue, jonka katto on siis vielä WTC:täkin korkeammalla.

 

Liput One World Observatoryyn kannattaa ostaa etukäteen, jolloin välttää jonon lippuluukulle. Alle 5-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi, mutta aikuisten lippujen hinnat ovatkin sitten alkaen 34 dollaria. Kannattaa tsekata myös mahdolliset alennukset, sillä ainakin tällä hetkellä MasterCardin omistajat saavat liput halvemmalla maanantaisin. Myös esim. Century 21 jakaa asiakkailleen 20 %:n alennuskoodeja lippukauppaan. 

Nyt on saatu tämäkin homma pois omalta to do -listalta! Vielä pitäisi viedä tyttö katsomaan Vapaudenpatsasta jonain päivänä, mutta se riittää sitten nähtävyyksistä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos jotain on tällä matkalla odotettu, niin tytön ensimmäistä käyntiä Broadwaylla! En tosin ole varma, kumpi sitä odotti enemmän: tyttö vai Broadway-musikaaleihin hurahtanut isä.

Olin päättänyt jo etukäteen, että vien tytön katsomaan Disneyn Aladdin-musikaalia, sillä tarina on tuttu tytölle, ja tuttuja lauluja ja paljon näyttäviä tansseja sisältävä show on helppoa katsottavaa myös lapselle, joka ei osaa englantia. Ostin lipun lopulta keskiviikolle.

Kävin katsomassa show'n itse ensimmäisen kerran vajaat kolme vuotta sitten, ja silloin pohdin, että sovitus ei aivan yltänyt Leijonakuninkaan ja Kaunottaren ja hirviön tasolle, mutta nyt katsoin esitystä aivan toisin silmin: entäpä jos en olisikaan nähnyt koskaan ensimmäistäkään Broadway-musikaalia?

Onhan Aladdin silloin aika huikea kokemus, ja 4-vuotiaani oli niin innoissaan kaikesta, että liikutuin pelkästään jo siitä, miten hän katsoi silmät suurena upeita tansseja ja säihkyviä pukuja ja ihmetteli, miten henki ilmestyikään lavalle lattiasta. Hän haukkoi henkeään, kun Jafar teki taikojaan, ja halusi ottaa kädestä kiinni, kun Aladdin jäi vangiksi ihmeiden onkaloon.

Esityksen seuraamisessa ei ollut mitään ongelmia, vaikka tyttö ei englantia osannutkaan. Olimme katsoneet elokuvan toistamiseen aivan hiljattain, joten tarina oli pääpiirteissään hyvässä muistissa. Olimme myös kuunnelleet lauluja etukäteen, myös Broadway-versiona, ja olin jo briiffannut häntä siitä, mikä laulujen pääsanoma oli. Sitten vielä tulkkasin silloin tällöin hänelle korvaa kuiskaten, mistä henkilöt puhuvat, ja mitä olennaisimmat juonenkäänteet olivat.

Hassua, miten tyttö kiinnitti huomiota samoihin asioihin kuin itsekin kolme vuotta sitten: Missä ovat Abu ja Rajah, miksi Jago on ihminen eikä lintu ja miksi Jafar ei muuttunukaan käärmeeksi tarinan lopussa?

Ja mikä olennaisinta: MITEN IHMEESSÄ SE LENTÄVÄ MATTO LENTÄÄ? Ei hyvä ihme. Istuimme nyt niin lähellä lavan reunaa, että olisin kyllä nähnyt mitkä tahansa ohuet vaijerit, mutta niitä ei näkynyt. Yritin katsella netistä, olisiko jossain paljastettu lentävän maton taika, mutta missään sitä ei ole taidettu kertoa. 

Itse olen edelleen samaa mieltä kuin liki kolme vuotta sitten: vaikka show onkin näyttävä ja henkeä esittävä James Monroe Iglehart aivan huikea roolissaan, jotain on kadonnut alkuperäisen tarinan lumosta, ja lentävää mattoa lukuun ottamatta elokuvan kohokohta, A Whole New World -kappale, on musikaalissa varsinainen antikliimaksi.

Mutta 4-vuotiaalle kaikki toimi kuin se vaaleanpunainen tikkari, jonka ostimme väliajalla, ja olin niin iloinen siitä, miten innoissaan hän oli kaikesta ja miten hienosti hän jaksoi seurata koko esityksen, vaikka se oli vieraalla kielelläkin. Oli muuten hauskaa havaita, että pääosia esittivät samat näyttelijät kuin vuonna 2014. 

Voitte kuvitella, mikä on nyt ollut meidän viikon teemamme.

Aladdinin musiikkia kuunnellaan Spotifysta, ja tyttö piirtelee Aladdinin hahmoja katsoen mallia matkamuistokirjasta.

Esittipä tyttö jo ensimmäisen urahaaveensakin: "Isona minä haluan näytellä Aladdinissa." No niin, tätä minä vähän pelkäsinkin. Tämä homma vie pahasti mukanaan.

Share

Pages