Ladataan...
Isyyspakkaus

Tutkimusmatkani oopperan maailmassa etenee, ja viime viikolla vuorossa oli Giuseppe Verdin La Traviata Kansallisoopperassa.

Markus Nykänen, Marie Fajtovà

La Traviata on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista oopperoista, ja moni varmasti tunnistaa sen vähintään nimeltä, vaikkei tuntisi yhtään sen kappaleista. Olen kuullut koko oopperan ja joitain sen yksittäisiä lauluja joskus radiosta ja halusin nähdä sen nyt myös Kansallisoopperan lavalla. Muina vaihtoehtoina Verdin tuotannosta tällä kaudella olisivat olleet Rigoletto ja Trubaduuri, mutta La Traviata kiinnosti näistä kaikkein eniten.

Erityisesti huomioni herättivät oopperan naispääosan, Violettan, vaativat osuudet kappaleessa Sempre Libera. Oopperan tunnetuin kappale lienee kuitenkin juomalaulu, Libiamo, jonka tunnistat varmasti, kun googlaat kappaleen.

Ooppera on ollut Kansallisoopperan ohjelmistossa vuodesta 1988, ja näimme esityksen numero 190.

Oopperan tarinaan tutustuin vasta oopperataloon astuttuani, ja tarina olikin yllättävän dramaattinen. Libretto perustuu Alexander Dumas nuoremman kirjaan Kamelianainen, joka kertoo keuhkotautia sairastavasta ja siihen lopulta kuolevasta kurtisaanista, Violettasta. Violetta elää säihkyvää ja juhlien täyteistä elämää mutta sairastuu tappavaan tautiin. Hän muuttaa yhteen häneen rakastuneen Alfredon kanssa mutta joutuu jättämään miehen tämän isän painostuksen vuoksi.

Violettan roolissa kuultiin tsekkiläistä Marie Fajtováa, ja Alfredon roolin teki Markus Nykänen. Alfredon isää esitti Jaakko Kortekangas. Hienosti kaikki lauloivat, mutta jotta osaisin arvioida heidän suorituksiaan tarkemmin, olisi oltava enemmän vertailukohtia.

Olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut vähitellen päästä sisälle oopperoihin ja arvostaa erityisen taidokkaita suorituksia ja vaativia rooleja. Vaikka jokin kappale ei melodialtaan olisi mieleenpainuvin, saatan kuunnella ihaillen laulajan suoritusta: puhtaita huiluääniä, trillejä ja äänen vaivatonta dynamiikkaa. Oopperalaulajia voisikin verrata huippu-urheilijoihin, jotka ovat harjoittaneet oman erityisosaamisensa tasolle, jolle tavallinen kuntoilija ei voi noin vain päästä, ja osaaminen vaatii paitsi lahjakkuutta myös hurjasti fyysistä työtä, harjoitusta ja lihaskuntoa.

Jaakko Kortekangas, Marie Fajtová

Vaikka tarina on dramaattinen, monet oopperan lauluista ovat iloisia juoma- ja juhlalauluja. Sovituksessa ei ole tässä produktiossa otettu vapauksia tai haettu erikoisuutta, vaan se on lavastettu ja puvustettu hyvin klassisesti.

Sovituksessa hämmensi hivenen se, miten kolminäytöksinen ooppera oli tehty väkisin kaksinäytöksiseksi. Toteutus voisi olla vähemmän alleviivaavaa, ja nyt ihmetytti, miten esityksessä oli selkeä tauko ensimmäisen ja toisen näytöksen välissä, jolloin myös saliin syttyi valot mutta yleisö ei poistunut väliajalle. Varsinainen väliaika oli taas toisen näytöksen keskellä. Sama toistui myös esityksen toisella puoliskolla toisen ja kolmannen näytöksen välissä. Myös laulajat kävivät näillä tauoilla kumartamassa välikiitoksensa. En tiedä, miten yleistä tämä on oopperoissa, mutta itse en ollut aiemmin nähnyt vastaavaa.

Teoksena viime keväänä näkemäni Pjotr Tsajkovskin Jevgeni Onegin oli kokonaisuutena vaikuttavampi, mutta olen iloinen, että La Traviatakin on nyt nähty. Ja kun Verdin Rigolettoa tai Nabuccoa on seuraavan kerran tarjolla, tartun mahdollisuuteen.

 

Kuvat: Heikki Tuuli, Suomen kansallisooppera.

Lippu esitykseen saatu Suomen kansallisoopperalta.

 

Aiemmin kirjoitin näin Jevgeni Oneginista ja Taikahuilusta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Uudenvuoden juhlintamme kavereiden kesken alkoi hyvissä ajoin iltapäivällä. Varasin pöydän ravintola Kolmos3sta kolmeksi, ja oli jotenkin hätkähdyttävää huomata, että tarvitsemme kahdelle perheelle jo kahdeksan hengen pöydän.

Olimme ravintolan ensimmäiset asiakkaat, mutta aikataulu oli meille lasten kanssa juuri sopiva, sillä ehdimme hyvin vielä puoli kuudeksi seuraamaan lasten ilotulituksia Töölönlahdelle ja hyvissä ajoin illaksi takaisin kotiin.

Kolmos3ssa oli tarjolla kiva neljän lajin illallismenu, joka alkoi valkosipulikeitolla.

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli savustettua maa-artisokkaa, mustajuurta ja maa-artisokkasipsejä. Erittäin hyvä annos.

Toinen alkuruoka oli suolattua turskaa ja krassia. Turska yllätti positiivisesti. Se on sekä maultaan että tuoksultaan hyvin voimakas mutta näin laitettuna ja sopivilla lisukkeilla sekä maku että rakenne toivat mieleen kampasimpukan.  

Pääruokana tarjottiin lohta ja värikkäitä porkkanoita.

Päivällisen viimeisteli tymäkkä Kolmos3n sekamelska. Se oli niin täyteläistä ja makeaa että lapsellekin riitti vain yksi lusikallinen.

Tyttö söi muuten puolestaan Kolmos3n hampurilaisen. Se oli niin hyvä, että minun lienee palattava toisena päivänä syömään itsekin sellainen. Siinä voisi olla myös potentiaalia listalleni kaupungin parhaista hampurilaista.

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä ja kylläisinä.

Lasten ilotulitukset Töölönlahdella alkoivat tasan puoli kuudelta. On hauskaa, että kaupunki järjestää uutenavuotena ohjelmaa myös perheen pienimmille. 

Varsinaiset uudenvuoden ilotulitukset ja uusivuosi otettiin vastaan kotona, kun pienimmät olivat jo nukkumassa. Ennen sitä tuhosimme kuitenkin perinteisesti piparkakkutalon, missä lapset ja varsinkin kavereiden kaksi isompaa poikaa auttoivat kiitettävästi.

Vuosi 2018 alkoi pitkillä unilla, runsaalla brunssilla ja kuntosalitreenillä kaverin kanssa. Tästä on pakko tulla hyvä vuosi!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden vaihtuessa tulee aina tarve vetää yhteen päättyvää vuotta ja miettiä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Niin nytkin.

Katsoin myös monen muun tavoin, mitä yhdeksän tykätyintä Instagram-kuvaani ovat olleet.

Ensimmäisessä kuvassa on tyttäreni piirtämä superhieno Päivänsäde ja menninkäinen. Toisessa hääkuvani Rouvan kanssa viidentoista vuoden takaa. Kolmannessa kuvassa lokakuun alussa olen kertonut jääneeni juuri hoitovapaalle. Keskimmäisellä rivillä juhlitaan vasemmalla isänpäivää ja kahdessa muussa Suomen sadatta itsenäisyyspäivää. Alin rivi oli yllättävin: jokin random arkikuva, hiljaisen jouluporkkanakakun kuva Gastronaatti 2 -arvonnasta ja yksi "sitten lapseni sanoi, että"-kuvista.

Itse muistan vuoden kyllä aivan toisista asioista. New Yorkin -matkasta, Amsterdamin-matkasta, puutarhamökkikesästä, isyysvapaista, Eppu-koiran menetyksestä, työmatkapyöräilystä, Gastronaatti 2:n julkaisusta.

Sugar Helsinki pyysi minua juuri kirjoittamaan omaan blogiinsa muutaman lauseen siitä, mitä olen oppinut vuonna 2017 ja mitä haluaisin oppia vuonna 2018. Kiteytin vuoden 2017 heille näin:

Vuonna 2017 olen joutunut pohtimaan useamman kerran, mihin käytän aikaani, mikä tekeminen on tärkeämpää tai vähemmän tärkeää kuin jokin toinen ja mihin suuntaan haluan ylipäänsä kehittyä niin ammatillisesti kuin vapaa-ajallani. Kun joskus tuntuu siltä, että päivässä olisi oltava muutama tunti ja viikossa vähintään yksi päivä enemmän, on aika tarkastella kriittisesti, mihin lähtee mukaan ja voiko jostain tekemisestä karsia.

Vuonna 2017 päätin viettää vähemmän aikaa tietokoneen ääressä ja enemmän liikunnan parissa. Päätin lopettaa harrastuksen, joka ei tuntunut antavan sitä mitä odotin ja aloittaa sen sijaan jotain uutta ja palkitsevampaa.

Sanoin useammin ”ei” ja harkitsin tarkemmin, mihin sanon ”kyllä”.

Myös työpaikalla halusin vaihtaa toisenlaisiin tehtäviin ja sovimme alustavasti uudesta toimenkuvasta, kun palaan hoitovapaaltani takaisin töihin keväällä.

Vuonna 2018 edessä on paljon uusia asioita: uutta arkea molempien lasten aloittaessa päiväkodin, uusia musiikkiprojekteja vapaa-ajalla ja uusia ja mielenkiintoisia työtehtäviä työpaikalla. Sekä uusi musiikkiharrastus että uusi toimenkuva tarjoavat paljon oppimismahdollisuuksia, joten odotan innolla kaikkea sitä uutta, mitä alkava vuosi tuo tullessaan!

Vaikein asia tänä vuonna oli myöntää, että on aika pistää oma metallibändi pakettiin. Homma ei tuntunut etenevän eikä bändiläisillä ollut siihen tarpeeksi aikaa. Kun treenejäkään ei saatu järjestettyä pitkään aikaan, päätin tarttua eteen tulleeseen mahdollisuuteen lauluyhtyeessä ja ilmoittaa muulle bändille, etten ole käytettävissä loppuvuonna. Sen seurauksena päädyimme toteamaan yhteisesti, että taitaa olla muutenkin aika laittaa pillit pussiin. Kävin hakemassa omat kamani pari viikkoa sitten pois treenikseltä.

Mutta laulu ei lopu, päin vastoin, laulua on ensi vuonna luvassa todennäköisesti huomattavasti viimeistä paria vuotta enemmän, ja odotan innolla, että pääsemme harjoittelemaan lauluyhtyeen kanssa uutta ohjelmistoa!

Töiden suhteen vuosi 2017 oli hivenen säästöliekillä käyty välivuosi. Pidin isyysvapaata koko toukokuun, kesälomaa heinäkuun ja jäin hoitovapaalle lokakuussa. Koska nämä vapaani olivat työpaikalla ns. kaikkien tiedossa, ei ollut oikein järkevää aloittaa uusia projekteja. Aloin kuitenkin jo hyvissä ajoin kesällä neuvotella uusista projekteista, joihin palata uudella innolla maalis-huhtikuun vaihteessa. Odotan niitäkin jo kovasti!

Blogissa vuosi oli tasainen ilman dramaattisia muutoksia minkään suhteen. Keväällä toki laitoin blogin ympärille pystyyn yrityksen, jonka kautta on sekä yksinkertaisempi että verotusmielessä edullisempi tehdä kaupallisia yhteistöitä. Niiden määrä on ainakin omasta mielestäni ollut edelleen hyvin maltillinen mutta silti riittävän motivoiva. Tällä hetkellä näkyvissä ei ole dramaattisia muutoksia blogin suhteen. Muu elämä ja muut mielenkiintoiset haasteet saattanevat kuitenkin verottaa ensi vuonna blogiin käytettävissä olevaa aikaa - mutta toisaalta ne antavat myös uutta kirjoitettavaa.

Puutarhamökin remontti on hieman viivästynyt remonttifirman kiireiden vuoksi, mutta annoimmekin heille alun perin hyvin löyhän aikataulun: jos kesään mennessä olisi valmista. Ensi kesänä pääsemme toivottavasti siis jo yöpymään mökillä!

Tärkeimmät viimeisenä: pienet ihmiset. Vuosi 2017 pyöri hyvin paljon perheen pienimmän jäsenen ympärillä, ja hänelle vuosi 2017 oli tietysti hyvin merkittävä, sillä se käsitti lähes kaksi kolmasosaa hänen koko elämästään. Pikkuvauvasta kasvoi vuodessa hurmaava kikkaratukkainen hymypoika, joka on viime aikoina ilahduttanut meitä kasvattamalla sanavarastoaan ja ymmärrystään hämmästyttävän nopeasti. Nyt hän pyytää jo "tusseja" kun haluaa piirtää (myös puukynät ovat "tusseja") ja "enkaita" (tai jotain vastaavaa) kun haluaa roikkua voimistelurenkaissa, ja vastaa kysymykseen kuin kysymykseen nyökyttämällä tai puistelemalla päätään hyvin määrätietoisesti.

Tyttö on oppinut vuodessa uimaan, pyöräilemään, heittelemään kärrynpyöriä ja sanomaan ärrän sekä aloittanut viulutunnit. Ensi vuonna hän haluaisi aloittaa balettitunnit. Katsellaan. Ensi vuonna hänestä tulee jo eskarilainenkin, ja hän ehtii vielä viettää kokonaisen vuoden veljensä kanssa samassa päiväkodissa ennen koulun alkua.

Niin, ja olisihan tuossa pian myös omat synttärit, joita pitäisi varmaan tällä kertaa juhliakin jotenkin. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa, mutta nyt sitä ei voi enää pitkään lykätä.

Iloista vuoden vaihdetta ja kaikkea parasta uuteen vuoteen! Se näyttää ainakin itselleni hyvin jännittävältä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Duracell

Niin pöristeli Salama McQueen menemään koko pyhät, ja ensimmäistä kauko-ohjattavaansa ajeleva kuljettaja oppi hallitsemaan autonsa oikein kivasti.

Vauhti kiihtyy kuitenkin nopeasti, ja auto törmää tuon tuosta esteisiin.

Paristoja kauko-ohjattava menopeli syö kiitettävästi, joten pääsimme jo paristojen vaihtoonkin.

Duracellin Powercheck-paristoista voi tarkastaa helposti, ovatko paristot todella kuluneet loppuun vai onko laitteessa vikaa. Näin uuden auton kanssa tulos oli itsestään selvä. Ominaisuus on kätevä myös, kun paristoja jää toisinaan johonkin laatikkoon, ja joskus myöhemmin miettii, onkohan niissä vielä virtaa jäljellä.

Pyysin edellisessä arvontapostauksessani ideoita siihen, mistä rakentaa autorata ja esteet siihen. Useissa vastauksissa mainittiin tuolit, tyynyt, kirjat, matot, duplot ja pahvilaatikot. Tämä ajokki on sen verran jämerä peli, että esteiden ja reunavallien ei kannata olla kevyimmästä päästä, ellei sitten halua näyttäviä törmäyksiä ja romahtavia rakennelmia.

Duploista rakensimmekin jo läpiajettavan portin ja pohdimme sen jälkeen, miten saisimme tehtyä jostain riittävän ison tunnelin. Matto kun ei oikein pysynyt tarpeeksi isolla rullalla. Sittenpä keksimmekin virittää maton kahden tuolin väliin!

Riittävän tukevat mäet ja rampit syntyivät kierrätykseen menossa olevista pahvilaatikoista, joita ainakin kerrostaloasukkaat saavat helposti taloyhtiöiden kierrätyshuoneista. Pahvin alle voi laittaa vaikkapa tyynyjä, ja niiden avulla saa jatkettua rataa myös korkeiden kynnysten yli.

Kiitos kaikille vastauksista!

Kauko-ohjattavan RC Hero Salama McQueen -auton voittaa nimimerkki Sk, joka suunnitteli siitä lahjaa ihanalle veljenpojalleen. Auto on varmasti mieluinen!

Kaksi kappaletta äänteleviä Movie Moves Salama McQueen -autoja lähtee nimimerkeille Metsärusakko ja Salama 4ever.

Onnea voittajille! Teihin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On omalla tavallaan hauskaa ja toisaalta vähän surullista, miten elämän ensimmäisten vuosien tapahtumat pyyhkiytyvät vähitellen pois mielestä. Tyttö kyllä muistaa monia asioita parin kolmen vuoden takaa, mutta esimerkiksi käyntiämme Eläinmuseossa vajaat kolme vuotta sitten hän ei enää muistanut.

Hauska puoli on se, että samoissa paikoissa voi siis käydä monta kertaa, ja ne tuntuvat yhtä jänniltä kuin ensimmäisellä kerralla!

Joulun välipäivät olivat houkutelleet Eläinmuseoon monta muutakin lapsiperhettä, ja museossa oli kova kuhina.

Tyttö halusi ottaa museosta kuvia puhelimellani, jotta hän voi näyttää niitä äidilleen. Äitiraukka kun joutuu olemaan välipäivät töissä eikä päässyt mukaan retkelle.

Viikko on ollut muutenkin varsinainen kulttuuriviikko.

Tiistaina Rouva kävi tytön kanssa katsomassa Ballerina-animaation, josta molemmat pitivät kovasti ja joka taisi lisätä tytön innostusta aloittaa ensi syksynä balettitunnit.

Samana iltana kävin itse katsomassa uuden Tähtien Sota -elokuvan, ja olen oikeastaan vieläkin sen lumoissa. Se oli todella hyvä ja tietenkin hienosti tehty.

Eilen vein puolestaan Rouvan Kansallisoopperan La Traviataan, johon palaan tarkemmin blogissa lähiaikoina.

Olen hyvin iloinen, että Eläinmuseokin on nykyisin mukana Museokortissa, ja uskon sen lisänneen museon suosiota entisestään.

Museo on juuri sopiva ja sopivan kokoinen tällaisille päiväkoti-ikäisille, joista on hauska ihmetellä, miten suuria norsut ovatkaan ja että ovatko nuo aivan oikeita leijonia!

Mikä oli hauskinta?

"Se oli kaikkein hauskinta, että tultiin tänne!" 

Eli kaikin puolin aika kiva retki!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja aivan yhtäkkiä, yhtä nopeasti kuin se tulikin, se oli jo mennyt. Joulun odotus vaihtui uuden vuoden ja ensi kevään odotukseen.

Vaikka pidän joulusta, on myös helpottavaa, kun se vihdoin koittaa ja menee ohi.

Kun joulusta on puhuttu jo kuukauden päivät ja jouluruokiakin valmisteltu ja syöty useampana päivänä, on kiva, kun voi alkaa ajatella - ja syödä - jo aivan muita asioita. Radiokin kääntyi tänään Jouluradiolta takaisin Classicille, josta varmaan tulee jo hieman maltillisemmin joululauluja.

Tänä vuonna ehkä eniten yllätti, miten levollisesti tyttö jaksoi odottaa joululahjojen jakamista jouluaattona. Itse olisin varmasti ehtinyt kysyä malttamattomana jo sata kertaa, milloin Joulupukki tulee.

Pukki kävi lopulta ovella jouluaterian jälkeen sattumoisin juuri silloin, kun olin itse viemässä roskia ulos. Ovikello soi, ja joululahjat löytyivät käytävästä. Pohdimme, että Joulupukki ei varmaan siksi tullut käymään sisällä, koska tapasimme hänet jo Tuomaan markkinoilla, ja hänellä oli kiire tapaamaan lapsia, jotka eivät päässeet tapaamaan häntä siellä.

"Ei ole totta, miten paljon joululahjoja! En minä ajatellut, että olen ollut näin kiltti."

Joulun ruokalista oli pitkälti sama kuin aiempianikin vuosina. Aattona blinit täytteineen, joulupäivänä laatikot. Kinkkua läpi joulun. En jaksanut tänäkään jouluna yrittää imelletyn perunalaatikon valmistamista vaan tyydyin "mummon" porkkanalaatikkoon ja "anopin" lanttulaatikkoon. Ehkä ensi vuonna voisin taas antaa perunalaatikolle mahdollisuuden. Viimeksi se alkoi käydä.

Tänä vuonna joulupöytään pääsi mukaan myös juurella nostatettu saaristolaisleipä, josta tulikin aivan erinomaista. Ostin sen päälle myös mustaherukka- ja viski-sinappisilliä.

Tyttö huokaili ruokapöydässä, miten ihanaa kaikki on (aivan tarkaalleen ottaen laatikot ja silli eivät hänestä olleet). Pojalle maistui parhaiten porkkanalaatikko ja joululeipä, ja silliäkin hän maistoi yllättäen muutaman palasen sylkemättä niitä pois suustaan.

Kun tiedustelin tytöltä eilen, mikä on ollut parasta joulussa, hän vastasi: "Se kun leivottiin pipareita ja avattiin joululahjoja."

Se ei ollut kuitenkaan aivan ensimmäinen miete samasta aiheesta. Jouluaattona hän kysyi nimittäin ruokapöydässä aivan spontaanisti: "Äiti ja isi, arvatkaa, mikä on kaikkein parasta joulussa?"

No?

"Se kun saa olla oman perheen kanssa yhdessä."

Kas, kun taisi mennä jokin iso roska silmään.

Share

Pages