Ladataan...
Isyyspakkaus

Paljon onnea rakkaalle syntymäpäiväsankarille! Miltä tuntuu olla viisivuotias?

"Kivalta!"

Mitä odotat kaikkein eniten siltä, että olet viisi?

"Sitä, että mä saan mennä kummitusjunaan Lintsillä."

Niinkö, onko sulle sellaista luvattu?

"Joo, kaverikin sai mennä, kun se on viisi."

Eikös se ole liian pelottava?

"Ei ole. Eikä sinne ole mitään ikärajaa."

Mitäs toiveita sulla on syntymäpäivälle?

"Sitä, että päästään syömään kavereiden kanssa kaikki karkit. Ja tarjoan päiväkodissa muumikeksejä."

Mitä päiväkodissa tapahtuu, kun on synttärit?

"Saan kortin ja saan kurkistaa aarrelaatikkoon ja ottaa sieltä jonkin lasihelmen tai simpukan tai kauniin kiven. Ennen sitä lauletaan onnittelulaulu."

Onko sulla syntymäpäivälahjatoiveita?

"Että mulle tulee kaikkein kivoimmat synttärit ja Jasmine-peruukkiin tulee jokin kiva kampaus. Ja että onginnasta saa paljon lahjoja."

(Kaverisynttärit ovat naamiaiset.)

Millainen kakkutoive sulla on kaverisynttäreille?

"Tehdään jäätelökakku ja siihen taikametsä. Siihen tulee sellaista vihreää koristetta nurmeksi ja tikkareista tehdään puita. Sitten voin laittaa kakkukoristeen siihen päälle. Anna-hahmon."

"Mutta mitkäs vaatteet mä puen sen Jasmine-peruukin kanssa?"

Pitää miettiä sitä vielä yhdessä.

(Ja Jasmine-puku on ehkä ostettu syntymäpäivälahjaksi.)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Äitienpäivä Hollannissa tullaan muistamaan kolmesta asiasta.

Ensimmäinen asia ovat askartelut, joita teimme tytön - ja tavallaan pojankin - kanssa ennen lähtöämme. En vieläkään ole aivan varma, mitä tytön itse suunnittelemat koristetikut ovat. Sain kuin sainkin kaikki perille vahingoittumattomina.

Toinen asia on äitienpäivän lounas japanilaisessa ravintolassa, Izakayassa (Albert Cuypstraat 2-6, Amsterdam).

Olimme oikeastaan ajatelleet jotain enemmän brunssin tyylistä settiä mutta ensimmäiseen paikkaan olisi pitänyt jonottaa puolitoista tuntia, ja sittenpä huomasimme jo nauttivamme seitsemän lajin maistelumenyytä Izakayassa.

Olipahan muuten kaikin puolin erinomainen setti, josta on vaikea sanoa, mikä oli parasta. Ehkä kampasimpukka sienellä ja tryffelillä... tai se käsittämättömän murea ja maukas liha.

Kolmas on autoretki, jolle lähdimme ystäviemme autoilla lounaan jälkeen. Tarkoitus oli katsella värikkäitä kukkapeltoja teiden varsilla, mutta kävi ilmi että ne kaikki on jo niitetty.

Koska olimme jo lähellä rannikkoa, ajattelimme käydä katsomassa biitsiä. Jännää, miten itse ei ole tullut edes ajatelleeksi, että Hollannissa on upeat, hienohiekkaiset hiekkarannat, jotka reunustavat lähes koko maata.

Ja hyvä, että kävimme biitsillä, sillä tyttönen tulee muistelemaan sitä matkan kohokohtana. Ei vain siksi, että hiekka oli niin hienoa ja rantaa jatkui silmänkantamattomiin vaan siksi, että hiekka oli täynnä simpukankuoria. Tyttönen ilmoitti keräävänsä ne kaikki.

Joskus yksinkertaisimmat ilot ovat myös kaikkein parhaita!

Maanantaina palaamme jo kotiin, mutta Amsterdamista riittää juttua blogiin vielä muutaman postauksen verran.

Iso, iso kiitos isännillemme kaikesta! Olipa hauskaa nähdä pitkästä aikaa näin ajan kanssa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nautimme Amsterdamissa parhaat burgerit pitkään aikaan! The Butcher -ravintola on pieni paikallinen ketju, jolla on viisi ravintolaa kaupungissa ja kaksi Amsterdamin ulkopuolella. Nämä purilaiset söimme De Pijpin kaupunginosassa (Albert Cuypstraat 129).

Hampurilaisessa tärkeintä ovat pihvi ja sämpylä, ja tässä molemmat olivat kohdillaan. Pihvi paistetaan avotulella, mikä tekee siihen mukavan grillin maun. Olen huomannut, että pidän eniten pihveistä, jotka ovat hieman mediumia kypsempiä. Sämpylän taas tulee olla paahdettu ja sen leikkauspintojen karamelisoituneet. Pidän myös siitä, että hampurilaisen voi syödä tarvittaessa käsin. Tässä sekin oli kohdallaan.

Kun väliin heitetään vielä tuoreet kasvikset, suolakurkut ja juusto, ollaan aika lähellä sitä, mitä kutsun täydelliseksi hampurilaiseksi. Ketsuppi jakaa mielipiteet. Minun mielestäni se kuuluu hampurilaiseen, joten lisään sen väliin, jos sitä ei ole siellä valmiiksi.

Tyttönen valitsi mieluummin hot dogin, ja se olikin isoin hodari, jonka olen koskaan nähnyt. Välissä ei ollut mikä tahansa nakki vaan kunnon lihaisa makkara.

Ai että on vähän liian iso? Ei se mitään, isi auttaa mielellään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä iloisesta Amsterdamista! Lähdimme koko porukalla tänne muutamaksi päiväksi tapaamaan kavereita.

Ystäväni muutti Hollantiin jo vuosia sitten, mutta emme ole koskaan käyneet kylässä hänen ja hänen perheensä luona.

Nyt, kun toinenkin ystävämme muutti puoleksi vuodeksi Amsterdamiin, päätimme lähteä tapaamaan heitä molempia, kun olen vielä sopivasti vapaalla koko kuukauden. He vielä tuntevat toisensa, joten voimme tavata isommallakin porukalla.

Yövymme toisen kaverini talossa Amsterdamin esikaupunkialueella, Schipolin lentokentän lähellä.

Talossa asuu lähes samanikäinen tyttö kuin meillä, joten lelut ja muut välineet löytyvät talon puolesta, ja pihalle pääsee suoraan talon alakerrasta, jonka saimme käyttöömme.

Toinen kaverini asuu vielä kuukauden ajan aivan kaupungin keskustassa, päärautatieaseman vieressä.

Hänellä on kaunis kaksikerroksinen asunto vanhassa talossa, josta on kanaalinäköala (ylin kuva) ja jonka katolla on hieno kattoterassi. 

Kevät on ollut Hollannissakin kylmä, mutta se on silti paljon pidemmällä kuin Suomessa. Kukat kukkivat jo, ja puissa on lehdet. 

Keskiviikkona oli vielä viileämpää, mutta torstaina lämpötila kohosi t-paitalukemiin.

Ohjelmaa ei ole paljoakaan suunniteltu etukäteen, vaan mennään lasten ja oman jaksamisen mukaan. Keskiviikon aikainen aamulento aiheutti nimittäin sellaisen univajeen kaikille, että olemme kuin pahemmassakin jetlagissa. Seuraavalla matkalla muistanemme jälleen, että iltapäivälento sopii lasten kanssa matkustaessa huomattavasti paremmin kaikille.

Viikonlopuksi on luvassa mahdollisesti sadekuuroja, todennäköisesti jokin museoretki ja aivan varmasti jotain hyvää ruokaa. Hauskaa vikonloppua sinullekin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Taste of Helsinki kutsui minut ja reilun tusinan muita bloggaajia ja toimittajia ravintolasafarille, jossa käytiin kaikissa kuudessa tapahtumaan osallistuvassa helsinkiläisravintolassa. Ravintolat tarjosivat yhden tai kaksi annoksistaan, ja jokaisessa ravintolassa paikalla oli myös yksi viinien maahantuojista kertomassa annoksen pariksi valitusta ruokajuomasta.

Ensimmäinen ravintola oli Grön (Albertinkatu 36), joka tarjosi tartarpihvin.

Olen ennenkin maininnut, että en ole suuri tartarpihvin ystävä, mutta tämä sinappisella lehtikaalilla ja lipstikalla maustettu annos oli erittäin maukas.

Seuraavana vuorossa oli ravintola Savoy (Etelä-Esplanadi 14), joka lähti mukaan tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Ravintolasafarille Savoy oli valinnut perinteistäkin perinteikkäämmän Vorschmackin. Lähtokohtaisesti tuhti annos tuntui yllättävän kevyeltä ja ilmavalta, ja siinä olivat maut kohdallaan. Pohdimme pöydässä, miten vaikea on arvioida, tuleeko jostain annoksesta hitti vai huti, ja miten sää vaikuttaa annosten menekkiin. Vorschmack tuntuisi viileämmän sään ruoalta, mutta veikkaan sen olevan joka tapaukessa hitti.

Pääsimme muuten kurkistamaan myös Savoyn keittiöön.

Savoysta siirryimme ravintola Passioon (Kalevankatu 13), jossa meitä odotti sekä samppanjatasting että kaksi annosta.

Gazpachosorbet oli mukavan raikas ja toimii varmasti erityisesti lämpimän sään sattuessa kohdalle.

Makkaraperunat veripaltulla oli yksinkertaisuudessaan erittäin maukas. Heitin muuten ravintoloitsijalle, että olisipa kiva, jos annoksessa olisi mukana puolukkaa, ja hän piti sitä hyvänä ideana. Jos ToH:issa annokseen on ilmestynyt lisukkeeksi puolukkaa, idea oli minun.

Seuraavaksi minibussi kuljetti meidät Erottajan Pastor-ravintolaan (Erottajankatu 4), tilaan, jossa sijaitsi aiemmin ravintola Cuba.

Marinoitu artisokan sydän, tomaatti ja ponzu-kastike muodostivat raikkaan kokonaisuuden.

Viimeinen pääruoka ja ensimmäinen jälkiruoka nautitiin Tocassa (Unioninkatu 18). Toca teki viime kesänä tapahtumaan suuren suosion saavuttaneet arancini-pallerot, joten odotukset olivat korkealla.

Juustotäytteiset raviolit pinaattikastikkeella olivat niin herkulliset, että povaan tällekin annokselle suurta suosiota.

Jälkuoassa maistuivat sitruuna, valkosuklaa ja kamomilla. Nam.

Illan päätti Shelterin (Kanavaranta 7) jälkiruoka.

Shelterissä oli meneillään yksityistilaisuus, joten maistelimme jälkkärin yläkerran baarissa, Rustyssa.

Raparperi, valkosuklaa ja seljankukkasorbetti päättivät illan tyylikkäästi, ja safarilaiset nyökyttelivät tyytyväisinä.

Sitten toivotaan vaan hyviä säitä eikä samanlaista kaatosadetta kuin viime kesänä. Tapahtuman omistaja, Barry MacNamara, kertoi myös, että Taste of Helsinki järjestetään nyt viimeistä kertaa Kansalaistorilla, sillä ensi vuonna aukio ei ole enää käytettävissä tapahtumapaikkana. Mietimme, että Helsingissä ei ole kovin montaa paikkaa, jossa tapahtuma voitaisiin järjestää, varsinkin, kun järjestäjät toivoisivat paikkaa, jossa olisi käytettävissä myös kiintet sisätilat.

Taste of Helsingin menu on julkaistu ja tapahtuman lippujen myynti alkanut. 15. - 18.6.2017 siis tärähtää Kansalaistorilla!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin Sanomien Musta Laatikko on jotain, mitä Suomessa ei ole aiemmin nähty. Kymmenen journalistia kertoo Kansallisteatterin suurella näyttämöllä kymmenen tositarinaa lehden tekemisestä ja lehtijuttujen taustalta.

Miten lehtijuttu syntyi? Miksi se tehtiin? Mitä jutun tekeminen vaati? Kuka jutun takana on?

Musta laatikko -sarja alkoi keväällä 2016. Jokaisessa esityksessä kymmenen journalistia kertoo tositarinoita juttujensa taustoista. Esityksessä voidaan hypätä kotimaan uutisjutusta kulttuuriin, sieltä politiikkaan, sieltä urheiluun ja sieltä vielä kuukausiliitteen reportaasiin. Tarinat kerrotaan parina - kolmena iltana ja sen jälkeen vuorossa ovat uudet esiintyjät ja uudet tositarinat.

Sarjasta tuli välittömästi yleisön suosikki. Sarja sai lisäosia, ja esitykset siirtyivät pieneltä näyttämöltä suurelle. Kävin itse katsomassa tämän kevään viimeisen näytöksen pari viikkoa sitten, mutta syksyn näytökset (2.10. - 3.12.2017) ovat tulleet jo myyntiin. 

Esityksen juonsi hyvä ystävämme, Hesarin toimittaja Esa Lilja, joka on toiminut myös Mustan laatikon tuottajana.

Lavalla nähtiin mm. Hesarin vastaava päätoimittaja Kaius Niemi, joka kertoi oman tarinansa siitä, miten hän oli esiintynyt lapsitähtenä Kansallisteatterin näyttämöllä ja miten yksi näytelmistä oli muuttanut hänen elämänsä pysyvästi ja vaikuttanut myös hänen ammatinvalintaansa.

Valokuvaaja Rio Gandara kertoi kuvausmatkoistaan Rion olympialaisiin ja suomalaisiin hiihtokisoihin.

Yksi illan vaikuttavimmista esityksistä oli Tommi Niemisen tarina siitä, miten hän matkusti Himalajalle selvittämään, mitä tapahtui vuorikiipeilijä Samuli Mansikalle keväällä kaksi vuotta sitten. Lehtijuttu aiheesta julkaistiin uusimmassa HS:n kuukausiliitteessä, joka ilmestyi viime viikolla.

Lavalla nähtiin myös huumoria, kun Fingerporin piirtäjä Pertti Jarla esitteli sekä illan aikana piirtämänsä stripin että oman lempistrippinsä.

Kiehtova oli myös Jussi Sippolan esitys tekoälystä, ja lavalla vieraili aito Pepper-robotti.

Kaikki esitykset olivat hyvin erilaisia ja mielenkiintoisia, ja pidin konseptia erittäin onnistuneena! Onnittelut siis Hesarille ja koko tuotantotiimille sekä tietysti konseptin maahan tuoneelle Riikka Haikaraiselle!

Lähes kaikki illan esityksistä on katsottavissa HSTV:ssä. Samuli Mansikan katoamisesta kertova tarina julkaistiin erikseen, kun kuukausiliite ilmestyi.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan liput syksyn Musta laatikko -esityksiin heti, sillä ne tullaan myymään loppuun pian. Vielä ei voi tietää, mitä teemoja esityksissä käsitellään, mutta ne ovat varmasti mielenkiintoisia ja ammatitaidolla valmisteltuja!

Esitysajat löydä täältä: kansallisteatteri.fi/esitykset/musta-laatikko/.

Share

Pages