Ladataan...
Isyyspakkaus

Isäkuukausi lähestyy ja sen myötä yhteinen viiden viikon vapaa Rouvan kanssa! Nyt olisi varmasti hyvä hetki toteuttaa pitkäaikainen haave ja tehdä hieman normaalia talvilomaa pidempi ulkomaanmatka, sellaiset kolme viikkoa. Vaan missä?

Vauvan kanssa tuntuisi kivalta mennä paikkaan, johon pääsee yhdellä suoralla lennolla ja joka on jollain tavalla tuttu. Pallottelemmekin Thaimaan ja New Yorkin välillä.

Thaikuissa olisi lämmintä, NYC:issä ei.

Thaikuissa voisi sukeltaa, NYC:issä ei.

NYC:issä olisi kaikkea muuta.

Ruoan suhteen kumpikaan ei olisi hassumpi vaihtoehto.

NYC tulisi varmasti kalliimmaksi.

Olisikohan Thaimaassa kuitenkin liian kuuma vauvalle, ja pitäisikö koko loma viettää sisätiloissa?

Harmittaisiko se, että ei pääse sukellussafarille ja kunnon sukellusmestoille, vaan voi tehdä vain päivämatkoja ruuhkaisiin ja sameisiin rantavesiin?

Mitä vauvan kanssa voi ylipäänsä tehdä Thaimaassa?

NYC:issä vauva kulkisi mukana museoissa, toreilla, ravintoloissa ja kaupoissa aivan kuin kotonakin. Isä pääsisi käymään teatterissa ja äiti baletissa.

Hmm. Kyllähän tämä päätös alkaa tästä muotoutua.

Kummasta vaihtoehdosta lukisit mieluummin?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva harrastamassa, isä syöttää tyttärelle kaurapuuroa.

Ongelma: Puurolusikka on huomattavasti kiinnostavampi asia kuin kaurapuuro. Kun lusikka katoaa näkyvistä, tyttö alkaa etsiä sitä ja yrittää tarttua siihen kiinni, kun se lähestyy suuta.

Ratkaisu: Kahden lusikan taktiikka.

Tarvikkeet

  • Lapsi, noin 6 kk 2 vk vanha
  • Kantoreppu
  • Kupillinen kaurapuuroa
  • Syöttölusikka
  • Hämäyslusikka.

Taktiikka

  1. Sijoita lapsi kantoreppuun
  2. Ota kupillinen kaurapuuroa toiseen käteen
  3. Sijoita hämäyslusikka hampaiden väliin ja heiluttele sitä kiinnittääksesi lapsen huomio

  1. Kun lapsi huomaa hämäyslusikan, nosta se yllättäen pystyyn. Lapsi nostaa katseensa ylös ja avaa suunsa

  1. Käytä tilaisuus hyväksesi: Vie syöttölusikka lapsen suuhun ja nosta se lapsen ylähuulta vasten. Lapsi saattaa sulkea suunsa, mutta voit joka tapauksessa pyyhkäistä lusikan puhtaaksi ylähuulella
  2. Laske hämäyslusikka alas ja anna lapsen tarvittaessa ottaa kiinni siitä pitääksesi lapsen mielenkiintoa yllä

  1. Toista askeleita 4 - 6, kunnes suu ei enää aukea vastaanottamaan uutta puuroa.

Tänään tyttö söi puuroa enemmän kuin yhtenäkään iltana aiemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Käännetäänpä katse taas remonttiasioihin ja kohti kattoa, halkeilevaa sellaista.

Katon kunto kannattaa tsekata ennen seinien maalaamista, varsinkin jos katto kaipaa maalauksen lisäksi muutakin kunnostamista.

Sanoisin, ettei ole väliä, maalataanko seinät vai katto ensin, mutta jos kattoa joutuu paikkaamaan ja hiomaan, seinät pölyyntyvät sen verran, että ne kannattaa jättää viimeisiksi.

Raaputa irti se, mikä irtoaa helposti

Repsottavat ja halkeilleet katot voivat kuulua jonkun mielestä kiinteästi asunnon tyyliin ja tuoda sellaisenaan lisäarvoa, mutta itse arvostan enemmän tasaista pintaa. Niin tai näin, katon maalaaminen voi olla haastavaa, jos rappaukset irtoavat yhtä helposti kuin meillä. Siksipä onkin suositeltavaa, että katosta rapsutellaan metallilastalla kokonaan irti sellaiset palaset, jotka eivät ole enää lainkaan kiinni betonissa.

Myös isompia halkeamia kannattaa kaivertaa vielä jonkin verran isommiksi, jotta ne saa täytettyä tasoitteella.

Voimaa kannattaa kuitenkin käyttää mahdollisimman vähän, sillä lastalla saa varmasti raaputettua vaikka koko katon betonille.

Sekin voi olla yksi vaihtoehto: Eteisessämme katto oli ostettaessa niin huonossa kunnossa, että rappaus putosi hyvin herkästi kämmenen kokoisina levyinä lattialle. Päätimmekin raaputtaa kaiken rappauksen pois aina seinän lähellä kulkevaan stukkokuvioon saakka. Alla oleva kuva on eteisestä juuri ennen kuin päätimme tehdä tämän.

Kyseistä kattoa ei tasoitettu rappauksen poistamisen jälkeen enää lainkaan vaan maali vedettiin suoraan betonipintaan. Lopputulos on hyvä, vaikka pinta jäikin luonnollisesti hieman röpelöisemmäksi kuin muissa huoneissa.

Tasoita, hio, tasoita, hio

Olohuoneessa tasoitin vain pahimmat halkeamat, joita oli kyllä niin paljon, että siinäkin oli oma hommansa. Käytin Sadolinin Oiva-pikasilotetta, joka kutistuu kuivuessaan sen verran, että tasoitetta oli levitettävä useampi kerros ja edelliset tasoitteet oli hiottava jokaisen tasoituksen välissä.

Pohjamaalaus ja akryylitasoite

Valitettavasti olemme huomanneet, että vuoden 2003 katon kunnostus ei ole kestänyt aikaa: halkeamat ovat ilmestyneet takaisin ja katto repsottaa paikoin pahemmin kuin ennen edellistä remonttia. Ongelma on, että kattoon laittamani Oiva-tasoite on alkanut irrota katosta. Rappauksen alla oleva pinta oli hiekkakiven kaltaista helposti murenevaa ainetta, joten tasoite ei ole ilmeisesti ottanut siihen kunnolla kiinni.

Kunnostin tytön huoneen katon uudelleen viime keväänä ja käytin siinä toista menetelmää.

Rapsuttelin jälleen irti sen, mikä näytti tippuvan alas lähes itsekseen.

Sen jälkeen vedinkin jokaiseen hiekkaa rapisevaan koloon pohjamaalin, jonka epäilin sitovan irtonaisen hiekan itseensä ja muodostavan kestävämmän pohjan tasoitteille. Pohjamaalina käytin samaa Tikkurilan Tixomattia, jolla maalasin sittemmin koko katon.

Kokeilin katon tasoittamisessa tällä kertaa akryylitasoitetta. Toivon, että muovia sideaineenaan käyttävä massa olisi jotenkin vähän elastisempaa eikä alkaisi halkeilla niin pian uudelleen.

Jos tämä menetelmä osoittautuu muutaman vuoden seurantajakson aikana toimivaksi, käytän varmaan samaa sitten, kun olohuoneessa tehdään seuraava kattoremontti.

Öljymaalit kattoon

Kattomaaleja on sekä vesi- että liuotinohenteisia. Vesiohenteiset ovat hajuttomia, mutta rautakaupassa kerrottiin, että vanha kattorappaus saattaa tulla alas, jos sen maalaa vesiohenteisella maalilla. Emme halunneet kokeilla sitä, joten kattomaaliksi valitsimme Tikkurilan Tixomattin, joka on hyytelömäinen alkydimaali. Se haisee niin voimakkaalle, että hyvä tuuletus on aivan ehdoton, ja parasta olisi, jos katon maalaamisen aikana voi asua jossain muualla.

Viimeistään kattoa maalattaessa on suojattava hyvin sekä lattiat että itsensä. Maali lähtee toki tuoreena irti tärpätillä, mutta hiusten peseminen liuottimella ei taida saada parturiliiton suositusta.

Seinän yläreunaan vedetään maalarinteipit, joilla maalipinnalle saa tasaiset reunat. Teipit irrotetaan heti maalaamisen jälkeen ennen kuin maali ehtii kuivua.

Koristekuviot ja muut hankalat paikat maalataan ensin siveltimellä. Reunoissa ja nurkissa voi käyttää myös pikkutelaa.

Varsinainen maalaus tehdään harjanvarren (tmv.) päähän kiinnitetyllä isolla telalla. Mitään muuta metodia ei kannata edes yrittää. Tikkaita tarvitaan vain hankalien paikkojen maalaamiseen ja maalarinteippien kiinnittämiseen.

Sitten on seinien vuoro, ja nehän ovatkin jo maalausvalmiit!

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta paljastuu...

Joulukalenteri!

Rouva sai pitkään haaveilemansa pussikalenterin valmiiksi lähes ajoissa, ja se ripustettiin keittiön oveen. Jokaisessa pussissa on pieni paketoitu yllätys, ja tänään ykkösen sisältä löytyi Chjokon suklaapallo.

Kalenteri on tehty kierrätysmateriaalista. Kangas on Rouvan isoäidin itse kutomaa puolipellavakangasta, ja numerot on huudettu Huuto.netistä. Puuttuvat ykköset (esim. numero 11) on kirjottu käsin.

Nyt minunkin pitäisi varmaan hommata Rouvalle pienet yllätykset seuraaville päiville.

Tulevina vuosina riittänee, että pusseissa on yllätykset vain pienelle tytölle: jokin herkku, tarra, pieni tavara tai lupaus yhteisestä tekemisestä kuten "Tänään tehdään piparkakkutalo".

Niin, pitäisikin suunnitella, millaisen tekisin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tällä viikolla olen nauranut sille...

  • kun siivoojamme kysyi, pelkääkö tyttö imuroimista, ja hetken mietittyämme ymmärsimme, että hän ei ole koskaan nähnyt imuria.

  • kun lapsi kesken vaipanvaihdon pyörähti hoitopöydällä ja tökkäsi jalkansa keskelle kakkavaippaa.
  • kun tyttö oli sylissäni, katsoi minua kauniisti silmiin, toi pienen suunsa hitaasti kohti nenääni ja haukkasi todella kovaa hampaattomilla ikenillään.
  • kun lapsi päätti kesken ruokailun pyyhkiä kasvonsa kaurapuuroisella ruokalapulla.
  • kun lapsen naamalta ruokailun yhteydessä omaan suuhuni imaisema palsternakkasose olikin räkää.
  • kun en tunnistanut lastamme vauvauinnissa otetuista sukelluskuvista ja pohdin, miten oudon kuvan antaisin itsestäni, jos tilaisin vahingossa itselleni vieraan lapsen uimapukupotretin.
Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Monet ehtivät pyytää isänpäivän brunssilla ja varvasjuhlissa tarjottujen perunarieskojen ohjetta, joten tässäpä se vihdoin tulee.

Rieskoihin voi hyvin käyttää jonkin perunamuusin jämän, mutta meillä se kyllä keitetään ihan näitä rieskoja varten.

Perunarieskat

Ainekset

  • 5 dl perunamuusia
  • 3 dl maustamatonta jogurttia
  • 2 dl vettä
  • 1 kananmuna
  • 1 tl suolaa
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • n. 2 dl vehnäjauhoja

Valmistaminen

  1. Mittaa vehnäjauhoja lukuun ottamatta kaikki aineet kulhoon ja sekoita
  2. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, kunnes taikina muistuttaa löysää kaurapuuroa
  3. Nostele taikinasta pieniä kokkareita uunipellille leivinpaperin päälle. Saat kivan kokoisia pikkurieskoja, kun taikinaa on reilu ruokalusikallinen per rieska
  4. Ripottele rieskojen päälle hieman vehnäjauhoja, taputtele ne ohuiksi ja töki niihin muutama reikä haarukalla
  5. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa (kiertoilmalla) n. 10 - 15 minuuttia, kunnes rieskat ovat kauniin ruskeita.

Rieskat ovat parhaimmillaan juuri uunista nostettuna ja voin kanssa nautittuna. Kuvassa toisen rieskan päällä on savulohitahnaa.

Share

Pages