Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen kesän aikana kirjoittanut useammasta kotimaassa tekemästämme retkestä ja sain eilisen Porvoon-juttuni kommenttiosioon toiveen, että kertoisin, miten reissut on toteutettu käytännössä: Miten menot on a) saatu sopimaan yksivuotiaan ruoka- ja unirytmeihin ja b) miten hyvin rutiineista on voitu pitää kiinni?

Lyhyesti sanottuna: a) hyvin ja b) huonosti.

Porvoossa

Päivärutiinit eli ruokailujen ja päiväunien ajankohdat eivät meillä ole koskaan olleet niin minuutin päälle. Tai muutaman kymmenen. Esimerkiksi lounasaika vaihtelee kahdentoista ja yhden välillä sen mukaan, mihin aikaan milloinkin on herätty ja mihin kohtaan päiväunet osuvat. Fyysinen sijaintimme ei sinänsä vaikuta ruokailuun, matkalle mukaan otetun purkkiruoan kun voi lusikoida tytön suuhun melkein missä ja milloin vain. Helpointa se on tietysti yhdistää johonkin ravintola- tai kahvilakäyntiin, jolloin ruoan voi tarvittaessa lämmittää.

Näin loma-aikaan tyttö heräilee kahdeksan ja yhdeksän välillä, aika usein puoli yhdeksältä, nukuttuaan aika tarkalleen kellon ympäri. Pitkien yöunien jälkeen yhdet päiväunet iltapäivällä tuntuvat olevan riittävästi. Reissussa hän saattaa kyllä nukahtaa lyhyeksi ajaksi autoon ja ottaa sitten myöhemmin pidemmät unet rattaissa. Viime aikoina rattaita on käytetty kantoreppua enemmän, ja hän tuntuu viihtyvän niissä erinomaisesti.

Ainoastaan iltaunien ajasta pidämme tiukasti kiinni: tytön nukkumaanmenoaika on puoli yhdeksältä, ellei päivärytmi ole mennyt jostain hyvin poikkeuksellisesta syystä aivan sekaisin. Hangossa tosin homma hoidettiin niin, että lapsi hytkyteltiin illalla uneen rattaissaan ja rattaat kärrättiin ravintolan nurkkaan. Sieltä tyttö siirrettiin nukkumaan auton turvakaukaloon ja turvakaukalosta kotisänkyyn. Kyllä hän näissä siirroissa heräsi mutta jatkoi kuitenkin uniaan melko pian.

Hangon Makaronitehtaassa

Käytännössä Tammisaaren-Hangon-reissu meni tytön näkökulmasta näin:

  • hyvin pienet aamupäiväunet matkalla Tammisaareen
  • yhdeltä lounas ystävien veneessä
  • tämän jälkeen aikuisten lounas ja reilun tunnin päiväunet rattaissa ravintola Albatrossin terassilla
  • iltapäivällä käyskentelyä Tammisaaressa ja välipala n. klo 16 Café Wildassa, jossa myös jaloittelua nurmikolla
  • ajomatkalla Hankoon ei nukuttanut
  • päivällinen n. klo 18 ja jaloittelua Hangon Casinon surffibaarissa
  • käyskentelyä rattaissa Hangossa ja iltapala Hangon Makaronitehtaan terassilla
  • maitohörpyt ravintolassa ja nukkumaan rattaisiin klo 20:30
  • kotiin yöllä.

Café Wildassa

Porvoosta tyttö nautti puolestaan näin:

  • ei unta ajomatkalla Sipooseen
  • pienet unet matkalla Sipoosta Porvooseen
  • puolen päivän jälkeen lounas Porvoon Paahtimon terassilla ja maistiaisia aikuisilta
  • puolentoista tunnin päiväunet rattaissa, kun aikuiset käyskentelivät Porvoossa
  • kaikkien yhteinen päivällinen Bistro Sinnessä neljältä: omat ruoat ja lisäksi leipää ja runsaasti maistiaisia aikuisten annoksista
  • päivällisen jälkeen kotimatkalle ja iltapuurot ja muut iltarutiinit kotona.

Ravintola-asioinnista olen kirjoitellut aiemminkin, mutta tyttö siis istuu ravintoloissa rauhallisesti syöttötuolissa, mutustelee leipää ja maistelee aikuisten ruokia. Jos syöttötuolissa ei ole turvavyötä, käytän omaa vyötäni. Jos taas syöttötuolia ei ole lainkaan, tyttö istuu mielellään rattaissa. Ruokailu voi kestää jopa pari tuntia ennen kuin tyttö alkaa kyllästyä istuskeluun.

Porvoon paahtimossa

Suuria kiukkukohtauksia näille reissuille ei sattunut, ja tyttö on ylipäänsä tosi iloinen aina, kun pääse pois kotoa. Hah!

Hän on oikeasti tosi vieraskorea flirtti, josta on hauska nähdä ihmisiä ja joka ravintoloissa hymyilee ja vilkuttelee prinsessavilkutusta viereisiin pöytiin. Hän katselee myös erittäin mielellään maailmaa rattaista käsin, ja kiukuttelee oikeastaan vain hyvin pitkillä automatkoilla. Ja sitten kotona.

Tyttömme on siis erittäin cool pieni matkustajatar. Ehkä kyse on synnynnäisistä luonteenpiirteistä, ehkä siitä, että tyttö on tottunut aivan pienestä asti kulkemaan mukanamme, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Voimme ottaa rennosti ja kulkea huoletta ilman ennalta määrättyjä aikatauluja. Hän kyllä syö, kun hänellä on nälkä, ja nukkuu, kun häntä nukuttaa. Ehkä tilanne muuttuu jonain päivänä, ehkä ei.

Toivotaan, että matkailu pysyy yhtä rentona jatkossakin.

Bistro Sinnessä

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Maakuntamatkailumme jatkui lauantaina Helsingistä itään, kun nappasimme tytön kummitustädin matkaan ja suuntasimme Sipoon Gumbostrandin taidegallerian kautta päiväretkelle Porvooseen. Ja saimme jälleen yhden paikan lisää Miksi emme käy täällä useammin? ja Täällä pitäisi joskus yöpyä -listoillemme.

Porvoonjoki

Ennen Porvoota poikkesimme kuitenkin matkan varrella Sipoon Söderkullassa.

* * *

Gumbostrand Konst & Form

Vainuddintie 72 - 28, Söderkulla
http://konstoform.fi/

Gumbostrandin uudehko taidegalleria / ravintola / myymälä sijaitsee entisessä Hartwallin tehdasrakennuksessa Sipoon rannikolla. Paikka ei ole kaikkein helpoin saavuttaa: julkisilla Konst & Formiin ei kannata edes yrittää, ja autollakin kannattaa käyttää navigaattoria, ettei usko lopu kapealla ja kiemuraisella rantatiellä.

Galleria on kyllä ehdottomasti tutustumisen arvoinen: avara ja valoisa, ja näyttelyt mielenkiintoisia. Nyt esillä ollut kesänäyttely "Sommar i Gumbostrand" on esillä 1.9.2013 saakka. Ravintolassa olisi ollut kiva käydä syömässä, mutta Porvoon tarjonta vei kuitenkin voiton.

Gumbostrand Konst & Form

* * *

Vanha Porvoo on kyllä vaikuttava, ja on uskomatonta, että kaikki sen rakennukset ovat säilyneet näihin päiviin asti. Jokaisen suomalaisen - ja tietysti myös Suomeen eksyvän ulkomaalaisen - on ehdottoman suositeltavaa käydä katsomassa, miltä Suomi näytti silloin joskus ennen.

Kesäisenä lauantaipäivänä historiallinen keskusta oli tietenkin täynnä turisteja, ja pienet putiikit, kahvilat, ravintolat ja antiikkiliikkeet kutsuivat matkailijoita tutustumaan.

Porvoonjoen kuuluisat ranta-aitat

Porvoon Jokikatu

Vanha raatihuone

* * *

Porvoon Paahtimo

Mannerheiminkatu 2, Porvoo
http://www.porvoonpaahtimo.fi/

Ensimmäinen välipala nautittiin Porvoon Paahtimossa. Paahtimon Bar & Cafe sijaitsee vanhassa tiilimakasiinissa aivan joen rannassa, ja sen antimia voi nautiskella sisätilojen lisäksi myös joen varressa olevalla terassilla tai rannassa parkissa olevalla proomulla. Kierrepullia kannattaa kuulemma varoa, sillä niihin voi tulla himo. Valkosuklaa-karpalojuustokakku oli kuohkeaa ja raikasta.

Pieni suklaatehdas

Kirkkotori 1, Porvoo
http://www.suklaatehdas.com/

Jotta saisimme tarpeeksi makeaa, kävimme tutustumassa myös Pienen suklaatehtaan valikoimaan tuomiokirkon mäellä. Mukaan lähti tryffeleitä ja pari suklaalevyä ja paikan päällä nautittiin jäätelöt. En muista koskaan maistaneeni niin hyvää lakritsajäätelöä!

* * *

Jos käyt suklaakaupassa, kannattaa käydä katselemassa myös hiljaisempia sivukatuja kaupan takana. Miten kauniita ovatkaan nämä värikkäät puutalot ja mukulakivikadut? Ja millä vuosisadalla nyt oltiinkaan?

Upeinta vanhassa Porvoossa on, että ihmiset oikeasti asuvat siellä, ja kyseessä ei ole mikään museokylä. Millaistakohan täällä olisi asua oikeasti? Vaikuttaa aika idylliseltä. Entäpä talojen hinnat? Onkohan niitä ikinä myynnissä, vai periytyvätkö ne vain suvussa eteenpäin?

Mukulakivet olivat myös hyvää unilääkettä pienelle.

* * *

Porvoon Wanha Rautakauppa

Vanha Hämeenlinnantie 5, Porvoo
http://www.porvoonwanharautakauppa.fi/

Osuimme aivan vahingossa joen toisella puolella, Porvoon vanhalla rautatieasemalla sijaitsevaan Porvoon Wanhaan Rautakauppaan, joka on aivan ehdoton kohde kaikille perinnerakentamisesta ja entisöinnistä kiinnostuneille. Löysimme itsekin samanlaisia 1920-luvun messinkisiä ovenkahvoja, joita meillä on kotona ja jollainen meiltä puuttui olohuoneen ja keittiön välisestä pariovesta!

Asemallehan pääsee kätevästi myös höyryveturin vetämällä junalla. No, ei aivan hirveän kätevästi: lähtöjä on muutaman kerran kesässä, ja reitti on kutistunut vain Keravan ja Porvoon väliseksi. Mutta joskus voisi kyllä tehdä tytön kanssa retken tällaisella junalla. Veturi oli juuri lämmittelemässä viereisen makasiinirakennuksen raiteella, ja vaunut odottivat asemalla.

* * *

Bistro Sinne

Läntinen Aleksanterinkatu 1, Porvoo
http://bistrosinne.fi

Porvoossa olisi vierailun arvoisia ruokapaikkojakin niin paljon, että voisimme tehdä pelkästään niiden takia piakkoin uuden reissun kaupunkiin ja yöpyä vanhassa kaupungissa. Tällä kertaa tutustuimme uuden Porvoon puolella sijaitsevaan Bistro Sinneen, josta olimme kuulleet kehuja. Ravintola oli kehunsa ansainnut. Kylmä kurkkukeitto oli mukavan raikasta, savustettu naudankylki, aah, niin mureaa ja burgerit mehevät. Voin suositella myös jälkiruoaksi nauttimaani mantelijauhopannukakkua.

Luomunautahampurilainen ja maalaisranskalaiset

"Smokey" Savustettua naudankylkeä ja lämmintä perunasalaattia

Mustikka-clafoutis

Kiitos Porvoo! Oli hauskaa ja herkullista! Nähdään pian uudestaan!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Purjeveneet ja purjehtiminen ovat aina kiehtoneet mieltäni. Pienvenesatamat ovat hurjan kauniita, ja ruskettuneet ihmiset laivojensa kansilla näyttävät hyväntuulisilta ja hyvinvoivilta.

En ole kuitenkaan koskaan purjehtinut ja purjeveneen sisälläkin olen käynyt vain kahdesti. Jälkimmäinen kerta oli viime viikolla, kun teimme treffit purjehtivien ystäviemme kanssa Tammisaaren vierasvenesatamaan.

Tammisaari

Alun perin tarkoitus oli tehdä koko porukalla pieni purjehdus Tammisaaresta Hankoon, mutta aikataulu- ja logistiikkahaasteista johtuen päätimme ajaa Hankoon kumipyörillä, kunhan olisimme käyneet ensin lounaalla Ravintola Albatrossissa (Pohjoinen Rantakatu, Tammisaari) ja kahveilla Café Wildassa (Kustaa Vaasan katu 4, Tammisaari).

Ravintola Albatrossi

Café Wilda

Kaunishan Tammisaari oli, Albatrossin karitsanpotka mureaa ja Wildan raparperipiirakka mehevää, ja ilman näitä treffejä ei varmasti olisi tullut käytyä missään näistä.

Se on myös yksi syy, miksi veneily kiehtoisi itseäni: veneellä pääsisi näkemään hienoja paikkoja, joihin ei muuten olisi asiaa tai joihin ilman venettä olisi hyvin hankalaa päästä.

Jotain käsitystä saaristomeren kauneudesta olen kyllä saanut muutamalla sukellusreissulla, joilla kävimme Rouvan kanssa joitain vuosia sitten. Vänö, Utö, Kuggskär, Segelskär, Jurmo, upea Bengtskär ja sillä sijaitseva jylhä majakka sekä tuhannet muut luodot ja saaret reittien varrella ovat Sisä-Suomen kasvatille eksoottinen ja jopa mystinen näky.

Toisaalta myös vieras ja pelottava. Vaikka meren ja saariston kauneus kiehtoo, turvallisuushakuisuuteni kehottaa pysymään mieluummin maalla. Auringonpaiste voi muuttua äkillisesti myrskyksi ja sinisenä kimalteleva meri mustaksi ja uhkaavaksi. Avomerelle en varmaan uskaltaisi ikinä purjeveneellä, ja siksipä purjehtiminenkin on jäänyt itselleni vain kokoelmaksi mielikuvia.

* * *

Tammisaaresta suuntasimme siis Hankoon, joka oli valmistautumassa Hangon Regattaan ja sen juhlimiseen.

Hanko

Ihastelimme ensin hienoja pitsihuviloita ja kävimme Hangon Casinon Surffibaarissa (Appelgrenintie 10, Hanko) välipalalla. Viereisen Hanko Sushin antimet olisivat myös maistuneet, mutta odotus olisi ollut liian pitkä.

Hangon Casino

Surffibaari

Satama-alueella oli sopivasti kuhinaa ja vierasvenesataman rantabulevardin ruokaravintolat olivat houkuttelevia.

Muu seurue saapui veneellä Hankoon sopivasti illallisaikaan mennessä. Onnistuimme nukuttamaan lapsen illalla rattaisiin, joten saimme nauttia Hangon Makaronitehtaan (Satamakatu 15, Hanko) pasta-annokset kiireettä. Makaronitehdas sai hyväksyviä nyökyttelyjä kaikilta, ja oli ilo kuulla ravintolan etsivän toimitilaa myös Helsingistä. Samalla suoralla oli muitakin kivan näköisiä ruokapaikkoja, joita olisi ollut kiva testata.

Hangon Makaronitehdas

Edellisestä Hangon-retkestämme olikin aikaa jo kuusitoista vuotta. Nyt jäimme pohtimaan, että sinne voisi hyvinkin tehdä uuden reissun joskus lähitulevaisuudessa ja jäädä ihan yöksi. Nyt meidän piti pelastaa itsemme ja yksi viimeisillään raskaana oleva nainen takaisin kotiin Regatan tieltä. Ehkäpä joskus lähitulevaisuudessa se purjehdusreissukin vielä onnistuu, ihan koemielessä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttömme on ollut melko rauhallinen ravintola-asiakas, ja hän pysyy tyytyväisenä melko pitkään, kun hänellä on itselläänkin jotain naposteltavaa. Turun ja Tampereen -reissulla hän kuitenkin keksi, että syöttötuolissa on kivaa nousta seisomaan, ja leivänpalatkaan eivät pitäneet häntä aloillaan. Isin vyö piti, ja ruokarauha oli taattu.

Ensin Tintåssa

...sitten di Trevissä

...hotellin aamiaisella

...Vapriikissa

...ja Heinätorissa.

Ei hän onneksi hirveän kärsivältä näyttänyt.

Seuraavalla kerralla osaan jo ottaa varavyön mukaan.

Vaan mikä liima pitäisi hänet istumassa potalla yhtä nätisti?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Näin vältät mökkivieraiden aiheuttaman ruoanlaittostressin: kutsu kylään vieraita, jotkat tuovat mukanaan omat ruoat, reseptit ja kokin!

Saimme viime viikonloppuna mökkivieraaksi Kasvihormoni-bloggari Perho Kerttusen perheineen, ja hän yllätti meidän hampurilaisaterian aineksilla. Hänen tekninen tukensa se minutkin yllytti varaamaan itselleni Isyyspakkaus.com-domainin. Itse sain taas Perhon innostumaan Instagramista, jonne olen itsekin laittanut paljon kesäisiä kuvia loman aikana.

Heidän pojat, meidän tyttö ja yhteinen kiinnostuksen kohde

Perho valmisti pihvinsä tällä reseptillä:

Karitsaiset hampurilaispihvit

Ainekset

  • 1 dl (ohraleivästä tehtyä) korppujauhoa
  • 1 dl kuivattua sipulirouhetta
  • 2 rkl kuivattua paprikarouhetta
  • 1 tl valkosipulijauhetta
  • 3 tl ruususuolaa
  • n. 1 tl rouhittua mustapippuria (myllystä)
  • 1/2 tl chilijauhetta
  • (1 tl oreganoa, 1 tl rosmariinia TAI tuoretta minttua)
  • 1 dl omenamehua
  • 1 dl kuumaa vettä
  • 1 dl pecorino-juustoa raastettuna
  • 800 g naudan paistijauhelihaa
  • 400 g karitsan jauhelihaa

Valmistaminen

  1. Sekoita kaikki mausteet ja muut kuivat aineet keskenään. (Jos olet menossa reissuun, tee tämä mausteseos kannelliseen kippoon ja pakasta jauhelihat. Paikan päällä sekoita mausteet ja sulanut liha veden kanssa - helppo kuljettaa eikä liha mene pilalle)
  2. Lisää omenamehu korppujauho-mausteseoksen sekaan ja anna turvota muutama minuutti
  3. Lisää vettä sen verran, että saat seoksesta löysää puuroa. Lisää lopuksi juustoraaste ja sekoita tasaiseksi
  4. Lisää jauheliha noin 200 grammaa kerrallaan ja sekoita joka välissä tasaiseksi. Näin varmistat, että mausteseos leviää koko taikinaan. Älä kuitenkaan vaivaa lihaa, jotta taikina ei sitkisty
  5. Kuumenna valurautapannu. Mikäli se on käsitelty hyvin rasvalla, et tarvitse paistamiseen rasvaa, sillä karitsasta irtoaa sitä runsaasti
  6. Annostele pannulle jauhelihataikina palloina, joiden halkaisija on noin viisi senttiä. Litistä ne pannulla pihveiksi
  7. Paista pari minuuttia molemmilta puolilta. Nosta lopuksi lautaselle ja peitä foliolla. Anna vetäytyä viitisen minuuttia, jonka aikana voit kuumentaa hampurilaissämpylät samalla pannulla.

Kiitos Perho tästä reseptistä! Lisukkeiksi - ja oman hampurilaiseni täytteiksi - tarjolla oli myös paistettuja kasviksia: sipulia, kesäkurpitsaa ja paprikaa. Hampurilaisten täytteinä tarjottiin myös ketsuppia (tietysti), hampurilaiskastiketta, suolakurkkua, fetajuustoa, salaattia, cheddar-juustoa ja Rouvan minttu-jogurttikastiketta. 

Jälkiruoaksi Perho valmisti karamelisoituja nektariineja: puolitetut hedelmät paistettiin pannulla runsaassa sokerissa ja tarjoiltiin makean vaahdon kera. Tarkempaa ohjetta voitte tiedustella Kasvihormoni.fi:stä :)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ei, ei täällä vielä(kään) puhuta, mutta on hauskaa havaita, miten pieni kuuntelee kovasti meidän puheitamme.

Toimme tytölle Jyväskylästä kirpparituliaisena pienen kuvakirjan Opettelemme sanoja, ja se on ollut suuri hitti. Kirjaa on selattu potalla istuen kannesta kanteen ja takaisin. Välillä ylösalaisin. Olemme samalla kertoneet, mitä kuvia sivuilla on: tomaatti, koira, kissa, tuoli.

Yleensä tyttöä ei hirveästi kiinnosta sanat, joita luettelemme, ja hänellä on kiire kääntää sivua. Kunnes erään kerran eteen tuli banaani, ja sanoin sen ääneen: "Banaani". Hän pysähtyi ja katsoi meihin, ja pystyimme näkemään, miten hänen silmiensä takana välähti jokin valo. Seuraavalla kerralla, kun tyttö istahti potalle kirja sylissään, kysyin: "Missä on banaani?" Tyttö avasi kirjan, käänsi pari sivua ja tökkäsi sormensa banaanin kohdalle.

Tilanne rekonstruoitu mutta ei lavastettu

Ooh! Me taidamme sittenkin puhua samaa kieltä. Ainakin pian.

Share

Pages