Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos pidät industrial-henkisestä sisustuksesta, arvostat varmaan myös näitä 1950-luvun ranskalaisia Jielde-valaisimia.

Löysimme nämä valaisimet muutama viikko sitten, ja saamme tällä viikolla vielä toisen yllä olevan kaltaisen valaisimen tytön huoneeseen.

Hyviä löytöjä Huuto.netistä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Sinisimpukoita tulee tehtyä liian harvoin, vaikka ne eivät ole erityisen kalliita eivätkä vaivalloisia valmistaa. Korjasin tilanteen.

Sinisimpukat sitruunalla ja fenkolilla

Ainekset

  • 1 kg eläviä sinisimpukoita
  • 1 pieni fenkoli (tai puolikas isommasta)
  • 4-5 kevätsipulia
  • kourallinen lehtipersiljaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • oliiviöljyä
  • puolen sitruunan mehu
  • 1 dl vettä
  • 1 dl kermaa
  • suolaa
  • mustapippuria

Lisäksi vaaleaa leipää - kuvassa Leipomo Limbun spelttileipää.

Valmistaminen

  1. Huuhtele sinisimpukoita kylmässä vedessä ja heitä pois sekä rikkoutuneet simpukat että ne, joiden kuori ei sulkeudu huuhtelun aikana tiiviisti
  2. Erottele fenkolin kerrokset toisistaan ja pese ne hyvin, sillä fenkolin sisällä voi olla multaa
  3. Hienonna fenkoli, kevätsipuli, lehtipersilja ja valkosipuli
  4. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja lisää hienonnetut kasvikset
  5. Kuullota kasviksia hetki ja lisää sitruunamehu, vesi ja kerma. Mausta liemi suolalla ja pippurilla
  6. Lisää simpukat kattilaan ja peitä kattila kannella
  7. Keitä täydellä teholla muutama minuutti ja sekoita välillä. Simpukat ovat kypsiä, kun ne ovat auenneet
  8. Nosta simpukat syville lautasille ja kaada liemi päälle. Heitä pois simpukat, jotka eivät auenneet
  9. Tarjoile vaalean leivän kanssa.
Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kirjoittelin jokin aika sitten siitä, miten odotusajasta ja sen vaiheisiin liittyvistä riskeistä on saatavilla nykyisin niin paljon tietoa, että välillä meinaa ahdistaa. (Ks. Liikaa tietoa). Olen huomannut, että odotusaikana on tarjolla liikaa tietoa myös toisesta näkökulmasta.

Kulttuurissamme ei ole tapana jakaa intiimiasioita, varsinkaan intiimialueen asioita, kuin aivan lähipiirin kanssa. Eikä heidänkään kanssa jaeta ajatuksia kaikista elimistä ja eritteistä. Odotusaikana kaikki tuntuu olevan toisin.

Olen yhtäkkiä joutunut keskelle kuvauksia lapsiveden loiskeesta, avautuvista kohdunsuista, repeytyvistä paikoista, maitoa purskahtelevista rinnoista ja siitä, miten odottava äiti muuttuu vähitellen piereväksi muumiksi.

Kutsukaa minua vaan keskenkasvuiseksi, mutta en ole vieläkään tottunut kuulemaan näitä kaikkia yksityiskohtia tuttujen ja tuntemattomien naisten alapäistä. Onkohan kyse vain jostain poikkeustilanteesta vai olemmeko liittyneet nyt pysyvästi johonkin meille aiemmin tuntemattomaan veljes- tai oikeastaan sisarkuntaan, jossa lisääntyminen ja siihen liittyvät elimet ovat aivan arkipäiväisiä puheenaiheita?

Tämä avoimuus huomioon ottaen olen ollut huvittunut joka kerta, kun minun on käsketty vaihtaa paikkaa alateitse tehtävän ultraäänitutkimuksen ajaksi. Kummaa häveliäisyyttä. Eihän se lapsi sinne sentään tässäkään perheessä ole pyhästä hengestä siinnyt.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Palmuvehkaa on lähes mahdotonta tappaa" (Yle.fi, 22.2.2010).

Haaste otettu vastaan ja kaksi vehkaa hankittu Ikeasta.

Luovuimme viimeisistä viherkasveistamme, kolmesta kituvasta peikonlehdestä, kun putkiremontti alkoi. Ne ehtivätkin kärsiä olohuoneessamme jo yllättävän pitkän. 

"Vehka kaipaa lisää vettä vasta siinä vaiheessa, kun sen lehdet lerpahtavat, tai niiden väri hieman haalistuu." Kuulostaa erittäin sopivalta. Yritän kyllä silloin tällöin muistaa kastella kasveja, mutta se vaatii juuri sen, että kasvi itse osaa pyytää vettä.

Rouva taas suhtautuu viherkasveihin kuin leikkokukkiin. Ne tulevat, näyttävät hetken kauniilta ja kuihtuvat pois. Yleensä hoidon puutteesta. "Miksi kasvien pitää kasvaa", hän ihmettelee ja ajattelee, että kasvit pysyvät pieninä ja söpöinä, kun niitä ei kastele.

Onkin hämmentävää, että Rouva muuttuu kesäisin landella oikeaksi viherpeukaloksi, jonka yrttipenkki puskee oreganoa ja minttua niin että ne lähes syrjäyttävät muun kasvillisuuden lähiympäristöstä.

Minttua... mojitoa... mmm... kesä...

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kahvia uudesta ihanasta lempimukistani.

Arabian Kotikaupunki-sarja: Meri, Keskusta, Kortteli ja Puisto.

Tuttuja maisemia omilta kotikulmilta. Raitiovaunut ja kaikki. Näistäkin tulee hyvä mieli. (Ks. H is for Helsinki.) World Design Capital Helsinki 2012.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

36. raskausviikko, ja Rouvan ensimmäinen viikko äitiysvapaata takana. Kuukausi laskettuun aikaan. Tällä viikolla Vauvan odotus -opus kertoi, että myös isä voi kuvitella olevansa raskaana ja kokea raskauden oireita: pahoinvointia, päänsärkyä ja vatsan turpoamista.

"…kun mies kuukausitolkulla kulkee ympäriinsä pää täynnä ajatuksia synnytyksestä puhumatta niistä kenelläkään hän on melkoisessa paineessa. (…) Paineen on purkauduttava jollain tavalla ja jos sitä ei pueta sanoiksi, kääntyy se sisäänpäin."

No jopas. Itse syyttäisin sisäisestä paineesta ja vatsan turpoamisesta ennemminkin pääsiäisen aikaan nautittua mämmikiloa. Tai liian vähäistä liikuntaa.

Mutta mistäs sitä tietää, jos joku todella on niin pakahtua isyyden taakkaansa ja puhumattomuuteensa, että saa siitä fyysisiä oireita. Onneksi aloitin tämän palstan pitämisen hyvissä ajoin, vaikken osannut edes ajatella, että juttuni olisivat suorastaan terveysvaikutteisia.

"Samalla hän on tietenkin huolissaan ja hermostunut siitä, meneekö kaikki hyvin ja selviääkö hän isänä olemisesta."

Odotuskirja on todella ollut alusta asti huolissaan hermoistani ja yöunistani ja varoitellut siitä suuresta taakasta, joka harteilleni nyt laskeutuu. Kovin huomaavaista, ja toimisi ihan hyvin, jos olisin noin viisitoista vuotta nuorempi. Ajatukseni isyydestä ovat kuitenkin muuta kuin huolta, pelkoa ja hermostusta. Olen enemmänkin odottavan utelias ja kiinnostunut.

Kokemukseni vauvoista on hyvin vähäinen ja pienistä tytöistä lähes olematon. Vaipan vaihdon oppii varmasti päivässä, ja ensimmäiset kuukaudet vauva tarvitsee lähinnä läheisyyttä, sopivasti ravintoa, paljon unta ja tukea niskan taakse nostettaessa.

Mutta millaista on sitten olla pienen tytön isä? Prinsessaleikkejä ja satubalettia? Barbie-nukkeja ja hevosia? Onko kaikilla pikkutytöillä sisäsyntyinen tarve saada itselleen vaaleanpunaisia asioita? Leikkivätkö tytöt lainkaan legoilla ja Brion junaradoilla? Ovatko tytöt oikeasti rauhallisempia kuin pojat vai opetetaanko heidät siihen pienestä pitäen? Kai tytötkin pitävät askartelusta, muovailusta ja piirtämisestä? Siirtyvätkö äidin ja isän kiinnostus ruokaa ja musiikkia kohtaan myös lapselle?

Odotan jo kovasti, että pääsen tutustumaan tyttöön ja kysymään näitä asioita häneltä itseltään. Suurin kysymys on ehkä se lego-juttu.

Share

Pages