Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö on syönyt ja nukkunut periaatteessa hyvin. Paino on noussut jo neljään kiloon, ja pari syöttöä yössä riittää. Hän pitää kuitenkin öisin pientä ähinää, puhinaa ja huokailua, joten päätin muuttaa arkiöiksi toiseen huoneeseen. Syytän tästä D-vitamiinitippoja, jotka voivat kuulemma aiheuttaa alussa vatsavaivoja.

Vaikka yöt ovatkin melko rauhallisia, unet jäävät kuitenkin aiempaa vähäisemmiksi jo pelkästään siksi, että iltaisin on todella vaikeaa päästä nukkumaan tarpeeksi ajoissa. Iltahommat vievät tuplasti enemmän aikaa kuin ennen, ja varsinkaan äidillä ja tyttärellä ei ole mikään kiire käydä nukkumaan. Minun pitää kuitenkin nousta aamulla hieman liian aikaisin, joten jokainen arkiyö kerryttää univelkaa.

Joinain päivinä olo onkin ollut hieman sekava. Eräänä aamuna esimerkiksi puhuin asiakkaan kanssa puhelimessa samalla, kun pakkasin työlaukkua ja tein lähtöä. Vaimo seurasi pitkään, miten etsiskelin jotain: kaivelin taskujani, pengoin edellisenä päivänä mukana ollutta kassia ja nostelin pöydällä olevia lehtiä. Lopulta hän kysyi, mitä etsin. Nostin luurin suuni edestä ja kuiskasin varovasti: ”En löydä puhelintani”.

Iltatoimet eivät siis ole ainoita hommia, jotka sujuvat aiempaa hitaammin. Myös aamuhommiin tuntuu tuhrautuvan aikaa, ja olen huomannut, että minun on hyvin vaikea ehtiä töihin edes yhdeksäksi.

Arki-illat kuluvat sitten tytön kanniskeluun, hytkyttelyyn, hyssyttelyyn, ihailuun ja ihmettelyyn, ja en tunnu saavaan aikaiseksi juuri mitään muuta. Eli sen lisäksi, että käyn kaikin puolin jotenkin hitaalla, olen muuttunut todella saamattomaksi.

En ole esimerkiksi purkanut vielä sitä kassia, joka minulla oli mukana maalla kaksi viikkoa sitten. Niin, ja synnytyslaitokselle mukaan ottamani laukku on yhtä lailla koskemattomana. Rouva pyysi kolme viikkoa, että irrottaisin eteisen seinältä naulakon. Lopulta hän teki sen itse. Taloyhtiön hankkima roskalava oli puolitoista viikkoa jalkakäytävällä sitä varten, että sinne voisi viedä ylimääräistä tavaraa vintiltä ja kellarista. Emme ehtineet, sillä... jotain...

Onneksi olen viikon päästä jo kesälomalla ja voin palata takaisin vauvakuplaan. Ei tarvitse esittää, että olisin edes kiinnostunut jostain muusta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Annemin pari kuukautta sitten 52 Weeks of Deliciousness -palstallaan postaama maa-artisokkarisoton ohje vaikutti niin herkulliselta, että sitä oli kokeiltava itsekin. Kyllä kannatti! Tämä herkku meni heittämällä oman risottolistani kärkisijoille. En ole vielä varma, voittaako tämä jopa punajuuririsottomme!

Risotto tehdään kuten muutkin risotot, ja lopussa sen sekaan lisätään erikseen valmistettu maa-artisokkapyree. Koko ohje löytyy täältä. Noudatimme sitä muuten aika tarkasti, mutta sen sijaan, että artisokat olisi siivilöity keitinliemestä ennen soseutusta, soseutimme ne keitinliemineen.

Pienten artisokkien kuoriminen on kyllä niin työlästä, että kannattaa etsiä reilun kokoisia mukuloita. Nämä perunan kokoiset (!) kotimaiset (!) luomuartisokat (!) löytyivät Tehtaankadun Aitokaupasta.

Tätä pitää saada pian uudelleen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaikkea ihmiset heittävätkin roskalavalle, ajattelimme, kun Rouva kiipesi laidan yli pelastamaan tätä kaappia. Hän oli bongannut sen koiranulkoilutuslenkillään ja soitti minut vauvan kanssa tarkastamaan tilannetta.

Rouva oli törmännyt myös kaapin entiseen omistajaan, joka oli kipannut lavalle jotain muutakin. Kaappi oli majaillut vintillä kolmisenkymmentä vuotta, ja sille ei kuulemma ollut mitään paikkaa. Ei sitten tullut mieleen soittaa vaikkapa Kierrätyskeskukseen. Hyvä tietysti meille.

Pelastusoperaatio oli varmasti hauskan näköinen. Siihen osallistui nimittäin koko perhe. Koira sidottiin viereiseen aitaan, äiti kiipesi lavalle, isä otti vastaan ja tytär roikkui kantoliinassa isän rinnuksilla taju kankaalla.

Tämän taitaa voittaa vain se kerta, kun sain eräänä talvi-iltana pari vuotta sitten määräyksen noutaa parin korttelin päästä roskalavalta nelisenkymmentä ikkunaremontin tieltä irrotettua ikkunaruutua pokineen. "Ihan oikeasti? En varmaan hae, jokuhan voi nähdä", yritin. Turhaan.

Sitten hiippailin muutamana iltana pitkin Kruununhaan katuja ja kannoin ikkunoita kotiin. Kaksi kerrallaan. Nyt ne odottavat maalla sitä, että niille keksittäisiin käyttötarkoitus.

Eipä tällekään kaapille paikkaa ole. Mutta kun ruman ja kolhuisen maalipinnan tästä uusii, kyllä sille varmasti jokin koti löytyy.

Mitenköhän paljon käyttökelpoista tavaraa kulkeutuu roskalavoilta kaatopaikalle ennen kuin joku ehtii korjata tavaran parempaan talteen tai ennen kuin lähestyvä kaatosade pilaa sen?

Lisää samasta aiheesta Minä ja Elain -palstalla: Design-klassikot vuodelta 1964.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva on taloyhtiön hallituksen kokouksessa. Palaamme tytön kanssa puolentoista tunnin vaunulenkiltä, ja hänen on tarkoitus nukkua vielä hyvä tovi ennen Rouvan paluuta. Paitsi että samalla hetkellä kun vaunut pysähtyvät eteiseen, hän avaa silmänsä ja sanoo: "Hee."

Kymmenen minuuttia myöhemmin ei auta enää hytkyttelykään, ja "hee" on muuttunut "bääksi". Ei hittolainen, vaimolla menee vähintään 20 minuuttia päästä kotiin, ja tytön harmistus on kasvamassa jo isoksi.

Tutti. Pitikö tässä jotenkin yrittää olla käyttämättä sitä? Milloinkas sitä saisi edes alkaa käyttää? Oliko siitä jossain neuvolan vauvaoppaassa? Missä ne oppaat ylipäänsä ovat?

Kerro kerro Google. "6 - 8 viikon iässä." Huono lähde. "Kuukauden iässä." Hmm, huono lähde tämäkin. Entä tämä: "...annettiin kyllä heti synnytyslaitoksella"? Suomi24-keskustelu vuodelta 2005? Onkohan jotain suosituksia muutettu sen jälkeen? Noo... tuskin tässä mitään pysyvää haittaa voi aiheuttaa, ja imetyskin sujuu jo niin hyvin... Tutti vaan kiehumaan ja tytölle suuhun.

Hän hiljeni. Noituutta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tuntuu hassulta, että vielä pari kuukautta sitten mietin lähes vakavissani, osaisimmeko olla luontevasti lapsen kanssa. Kun tyttö syntyi, hän tuntui täysin omalta heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Vaikka hän on ollut luonamme vasta kolme viikkoa ja kolme päivää, on kuin olisin tuntenut hänet aina.

Omaksuimme myös täysin automaattisesti äideille ja isille ominaisen tavan puhua itsestään kolmannessa persoonassa: "Isi vaihtaa nyt vaipan."

Isi osoittautuikin luonnonlahjakkuudeksi sekä siinä että vauvan käsittelyssä. Rouva katseli ihaillen, miten luontevasti kanniskelin ja kylvetin häntä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ilman ensimmäistäkään aiempaa kokemusta vauvoista.

Joku kertoi, että vauvojen kuuluu näyttää heti syntymän jälkeen isältään, jotta isä kiintyisi lapseen. Ovela juoni, joka osui ja upposi. Tyttö näytti Rouvan mielestä syntymän jälkeen niin paljon isältään ja niin vähän äidiltään että Rouva pohti, pitäisikö vauvalle teettää äitiystesti.

Jos olenkin joskus tokaissut, että kaikki vauvat näyttävät ihan samalta, olin välittömästi syntymän jälkeen eri mieltä. Hän näytti aivan erilaiselta kuin kukaan muu. Huomattavasti kauniimmalta, tietysti.

Nyt huomaan vähän väliä nuuhkivani ja suukottelevani vauvaa ja höpötteleväni "kuka-siellä-onko-siellä-isin-pikku-kulta?"-tyyppistä mantraa. Välillä vain tuijotan tyttöä ihmeissäni ja mietin, miten hän voikin olla niin täydellinen.

Kun pieni peikkotyttö katsoo tummat hiukset pystyssä suoraan silmiini ja sanoo "höö", olen sulaa vahaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En muista peruskoulun kotitaloustunneilta paljoa muuta kuin vinkin siitä, että vanhentumassa olevan maidon voi pakastaa ja sulattaa myöhemmin pannukakkua varten. Eipä ole tullut kokeiltua.

Pannukakun tekemiseen voi ottaa myös toisen lähestymistavan ja ostaa käsittelemätöntä täysmaitoa ihan varta vasten. Miten niin yksinkertaisesta voikin saada niin hyvää ja täyteläistä?

Maailman maukkain pannukakku

Ainekset

  • 4 kananmunaa
  • 1 litra käsittelemätönä täysmaitoa (Kaskikansa)
  • 1/2 tl suolaa
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl voisulaa

Jauhon määrä tässä taikinassa on pienempi kuin useissa resepteissä, jotta rakenne olisi pehmeä. Liika jauho tekee pannarista kumimaisen.

Valmistaminen

  1. Riko kananmunat kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki
  2. Lisää maito ja suola
  3. Vispaa venhäjauhot maidon joukkoon
  4. Lisää lopuksi voisula
  5. Aina taikinan turvota ainakin puoli tuntia
  6. Lämmitä uuni 200-asteiseksi
  7. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle
  8. Paista pannukakkua, kunnes se on kullankeltainen - mieluummin liian vähän kuin liian paljon.

Tarjoile hillon kera.

Share

Pages