Ladataan...
Isyyspakkaus

Aloin ikävöidä kantoreppua saman tien, kun laitoin Tulan eteenpäin. Siksipä kietaisin tytsyn kantoliinaan ja vein hänet raitiovaunu-iltakävelylle Stockmannille tutustumaan kantoreppuvalikoimaan. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Isä väärään hyllyyn on juuttunut, reppu kirahviksi on muuttunut.

Luonnonkuminen Sophie-kirahvi on ollut tytölle hyvin, hyvin mieleinen, ja hän narskuttelee sitä joka päivä useaan otteeseen. Hän myös näyttää hinkkaavan ikeniään mielellään kaikella mahdollisella muullakin, joten olemme ajatelleet, että hänen pitäisi saada jokin viilennettävä purulelu.

Kun kävelin Stockan Sophie-hyllyn ohi, rivi erilaisia Sophie-tuotteita tuijotti minua mustilla silmillään niin valloittavasti, etten voinut vastustaa niitä. Voi miten söpöjä helistimiä ja hauskoja kumipalloja!

Viime viikolla on keskusteltu paljon shoppailusta ja blogien shoppailujutuista. Onko tämä nyt sellainen? Onko lieventävä asianhaara, että nämä mukaan tarttuneet esineet eivät ole (tavallaan) itselleni?

Mutta katso nyt, miten söpö jääkaapissa viilennettävä Sophie-purulelu!

Ja tyttö varmasti rakastaa tätä kylpylelua. Sen suusta tulee vettä, kun puristaa!

Ja tästä purulelusta pieni saa hyvän otteen, ja röpelöisellä kumipinnalla on varmasti kiva hinkata kutiavia ikeniä.

Stockalla oli kyllä jotenkin aavemaisen hiljaista.

Huomenna voisi olla paras hetki siihen kulkuväylien tukkimiseen lastenvaunuilla, mistä oli aiemmin puhetta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään minun oli aika laittaa kantokiertueen viestikapula eteenpäin, ja Tulan kantoreppu lähti postin mukana kohti seuraavaa blogia. Repun seuraava etappi on CloVer. Olkaa hyvät ja terveiset Helsingistä, tarkemmin sanottuna Kellohallin sunnuntaibrunssilta!

Reppu oli meillä käytössä keskimäärin joka toinen tai kolmas päivä. Itse pidän kantamista huomattavasti kätevämpänä kuin kärryttelyä ja olen käyttänyt aiemmin kantoliinaa, joten minulle oli hyvin luontevaa nostaa tyttö rinnalle ulos lähtiessämme.

Rouva taas totesi, että hän laittaa tytön kuitenkin mieluummin vaunuihin, ainakin pidemmälle matkalle. Vaunuissa, niiden päällä tai tavarakorissa on kätevä kuljettaa leluja, vaippoja, varavaatteita, pikkupyyhettä ja kirppariostoksia. Tyttö myös nukkuu vaunuissa melko hyvin. Eikä pidä unohtaa, että vaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi HSL:n kyydissä.

Ei tytöllä kyllä ollut ongelmia nukkumisen suhteen kantorepussakaan. Nyt kun tarkemmin ajattelen, hän taisi nukahtaa reppuun joka kerta, kun sitä käytettiin.

Syöminen oli muuten huomattavasti helpompaa nukkuvan lapsen kanssa.

Reppua olisi voinut käyttää sekä rinta- että selkäreppuna, mutta pieni tyttö tuntui vielä liian pieneltä selkäpuolella kuljetettavaksi. Kokeilin sitä kuitenkin kerran kotona, ja kyllä hän siellä taisi viihtyä, sillä hän nukahti sielläkin ehkä noin kolmessa minuutissa.

Repun pukeminen oli kantoliinaan verrattuna kätevämpää, mutta aivan ensimmäisillä kerroilla lapojen takana kiinnitettävä solki tuntui olevan käsien ulottumattomissa. Sitten kireät rintalihakset antoivat periksi, ja solki alkoi löytymään. Repun kiinnittäminen selkäpuolelle tuntui sen sijaan jotenkin tosi vaivalloiselta. Pelkäsin tytön putoavan selästä ennen kuin saisin olkaimet paikoilleen, ja kerran hänen jalkansakin jäi jotenkin kummalliseen asentoon. Ei se kuitenkaan näyttänyt irronneen.

Rouva puolestaan pelkäsi pudottavansa lapsen myös etupuolelle pujotettaessa, joten hän kiinnitti ohjeiden vastaisesti kaikki soljet ensin ja ujutti vasta sitten lapsen yläkautta sisään. Myös hän koki selän takan olevan soljen kiinnittämisen hieman hankalana. Kaiken kaikkiaan hänkin piti reppua helppokäyttöisempänä kuin kantoliinaa. Hän painotti, että reppu toimii huomattavasti vaunuja kätevämmin koiraa ulkoiluttaessa sekä lyhyillä pikkulenkeillä paikkoihin, joissa vaunut pitäisi jättää ulos.

Kyllä minä olen kantomiehiä, se on selvää. Tula oli kantoliinan ja (kyseenalaisen) rintarepun jälkeen ensimmäinen kosketukseni kantoreppuihin. Luulen kuitenkin, että pitää kokeilla vielä myös kilpailevia malleja ennen kuin pystyn tekemään hankintapäätöksen.

Ja luulen, että taidan valita kokomustan, vaikka pallokuosilla kuulemma saakin aina.

Kuvat Teurastamon Kellohallin sunnuntaibrunssilta.

Kiitämme Kellohallia erittäin lapsiystävällisestä ympäristöstä ja hieman liian herkullisesta sitruunamarenkipiirakasta.

Kiitos myös Ipanaiselle kutsusta Kantokiertueelle, ja hauskaa loppukiertuetta repulle, bloggaajille ja lukijoille!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onko sinullakin ikkunasyvennykset, joissa ikkunoiden yläpuolella ei ole yhtään ylimääräistä tilaa? Haluaisit toisinaan pimentää huoneesi tai suojautua auringonpaahteelta, mutta inhoat roikkuvia verhoja ja sälekaihtimia? Ratkaisu tähän voi löytyä Ikeasta, saksista ja rautasahasta.

Rullaverhojen asentamisessa tällaiseen ikkunaan on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on siis se, että verhoille ei ole tilaa ikkunan yläpuolella, joten ne on kiinnitettävä ikkunan yläkarmiin. Toinen on oikeastaan seuraus ensimmäisestä: koska rullaverhot voi kiinnittää vain karmiin, niiden leveyden on oltava juuri oikea. Ikean Tupplur-verhojen kaventaminen ei ole vaikeaa, vaikka se vaatiikin hieman viitseliäisyyttä. Vaivannäkö maksaa kuitenkin itsensä takaisin.

Tarvikkeet

  • Ikean Tupplur-verhot: Osta verho, jonka kokomerkintä on vähintään ikkunalasin levyinen, mielellään hieman leveämpi. Verhoja myydään useissa leveyksissä 20 cm:n välein. Voit toki olla niin onnekas, että jokin leveyksistä sopiikin suoraan ikkunaasi!
  • Mittanauha
  • Lyijykynä
  • Sakset
  • Rautasaha
  • Akkuporakone
  • Jokaista verhoa kohden 6 kpl pieniä (n. 10 mm pitkiä) ruuveja verhojen kiinnittämiseen
  • Hieman edellisiä ruuveja ohuempi poranterä
  • Ruuvimeisseli tai ruuveihin sopiva pää akkuporakoneeseen.

Tee näin

1. Levitä verho koko matkalta auki puhtaalle ja tasaiselle alustalle.

2. Vedä liimanauhalla kiinnitetty metalliputki irti verhokankaasta varovasti.

3. Käännä verhokangas nurja (muovinen) puoli päälle päin, jotta lyijykynämerkinnät eivät jää näkyviin. Mittaa ikkunalasin leveys karmista karmiin ja lisää leveyteen 4 cm.  Esimerkiksi 68 cm leveälle lasille kannattaa leikata 72 cm leveä verhokangas, sillä se peittää lasin paremmin. Tee rullaverhokankaaseen oikeaa leveyttä osoittavat merkit lyijykynällä koko matkalle parinkymmenen senttimetrin välein. Käytä pitkää viivainta tai jotain muuta suoraa reunaa ja piirrä lyijykynällä suora viiva koko matkalle.

4. Leikkaa verhokangas oikean kokoiseksi lyijykynäviivaa pitkin.

5. Sahaa metalliputki rautasahalla 2 cm leveämmäksi kuin verhokangas. 72 cm leveä verhokangas tarvitsee siis 74 cm leveän putken. (Kuvan rautasaha oli muuten aivan liian pieni tähän tarkoitukseen, mutten jaksanut hakea isompaa kellarista...)

6. Sahaa puinen rima samanlevyiseksi kuin verhokangas.

7. Kiinnitä metalliputki takaisin verhokankaan liimanauhaan.

8. Kokoa ja kiinnitä verho tämän jälkeen pakkauksen ohjeen mukaisesti. Kiinnitä verhot niin päin, että ketju, jolla verhot avataan ja suljetaan, tulee saranan puolelle. Kiinnittämisessä on ehdottoman tärkeää porata ruuveille ikkunankarmeihin pienet esireiät, ettei karmi halkea ruuveja kiristettäessä.

Omissa ikkunoissamme Tupplurit ovat olleet jo seitsemän vuotta, ja kiittelen niiden olemassaoloa edelleen niinä päivinä, kun aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta koko iltapäivän ja illan olohuoneeseemme.

Sain vihdoin asennettua Tupplurit myös naapuriasuntomme ikkunoihin. Nyt meillä on siis hieno kahdentoista valkoisen rullaverhon rivi asunnoissamme.

Kuvat asennetuista verhoista ovat omasta kodistamme. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Päivä oli aurikoinen mutta tuulinen.

Koko perhe kävi yhdessä ruokaostoksilla Hakaniemessä.

Rouva osti thai-poimijoilta suppilovahveroita.

Tyttö viihtyi hyvin kantorepussa.

Miten spagettikurpitsa valmistetaan?

Tänään tehdään kaalilaatikkoa!

Ja syödään herkkujuustoja.

Rentoa viikonloppua!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"...ja sitten sain tehtyä sen viimeisen syötön juuri oikeaan aikaan!"

Tässä ei kerrata joukkuepelisaavutuksia vaan Rouva käy läpi perjantain vauvauintistrategiaa.

Tällä kertaa yritimme tehdä kaiken mahdollisimman oikein. Rouva huolehti siitä, että 

  • Vauva ei ollut väsynyt: hän nukkui juuri ennen uintia vaunuissa muutaman tunnin mittaisella kärrylenkillä
  • Vauva ei ollut nälkäinen: hän sai maitoa sekä juuri ennen uintia että heti uinnin jälkeen sekä
  • Vauva sai olla mahdollisimman paljon mahdollisimman turvallisessa sylissä: Rouva vei hänet sekä suihkuun että uima-altaaseen.

No tein minäkin sellaisen jutun, että vein tytön tiistai-iltana kotona suihkuun ja kylpyammeeseen pulikoimaan. Vietimme ammeessa yli puoli tuntia, ja hän selvästi nautti sekä ammeessa kellumisesta että suihkuttelusta. Ennen kylpyä hän oli itkuinen, mutta ammeessa häntä nauratti.

Tänään vauvauinti oli oikea suksee: tyttö ei itkenyt kertaakaan, ja välillä hän jopa hymyili äitinsä sylissä. Vietimme altaassa melkein koko vauvauintiajan, siis lähes puoli tuntia! Oli helpottavaa, kun sain miesten saunassakin vitsailtua siitä, miten tällä kertaa uinti meni jo paremmin ja että onpa kivaa, kun kukaan ei huuda pukuhuoneessa.

Niin, kyllä se taitaa olla niin, että vauvan pitää aloittaa uintiharrastuksensa äidin sylissä. Nyt pitelin tyttöä vain sillä aikaa, kun Rouva kävi peseytymässä, ja vedessä vain aivan lyhyen aikaa. Äiti voi sitten myöhemmin siirtyä jälleen taka-alalle, jos enää malttaa.

Arvoimme koko viikon, haluammeko enää osallistua koko uintipuuhaan, ja lykkäsin myös lokakuun uintimaksun maksamista aivan viime hetkeen asti (...mistä minulla on huono omatunto, sillä eräpäivä oli jo ollut...). Ja vaikka päätimme eilen jatkaa, tänään uutta arpomista aiheutti se, että tyttö oli jälleen kärttyisä ja itkuinen koko aamupäivän, joten pelkäsimme viime viikon katastrofin toistuvan.

Nyt voin sanoa, että onneksi emme jättäneet menemättä, sillä uinnissa oli oikeasti tosi kivaa, ja se oli oikein eheyttävä kokemus.

Varsinkin, kun se oli suurin piirtein ainoa hetki koko päivänä, kun tyttö ei itkeskellyt. Siitä lisää jokin toinen kerta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jotenkin kävi niin, että unohdin koko varpajaisasian. Mitenkäs tässä näin kävi?

Varpajaisten järjestäminen olisi varmasti ollut luontevampaa, jos en olisi ollut mukana synnytyslaitoksella. Eikös se ole se kliseinen kuva: isä jakaa onnesta hihkuen sikareita kaupungilla, kun äiti vielä makaa laitoksella vauvan kanssa? Homma olisi varmaan hoitunutkin luontevimmin, jos se olisi hoidettu pois alta saman tien.

Sitten kotiuduttiin laitokselta, eikä seuraavien viikkojen aikana olisi tullut mieleenkään jättää Rouvaa pienen vauvan kanssa kahdestaan koko illaksi ja puoleksi yötä. Sitten tuli kesäloma maalla, ja kesäloman jälkeen asia on tuntunut jotenkin... hmm... kaukaiselta - ja sitten unohtunut kokonaan.

Eipä sillä, tekemistä on ollut molemmilla niin paljon, vauva niin työllistävä ja arki-illat ja viikonloput niin täysiä, että eipä ole tullut mieleenkään, että olisipa kiva lähteä kavereiden kanssa istumaan iltaa ilman muuta perhettä.

Mutta jos nyt sitten oletetaan, että löytäisin jostain aikaa ja halua siihen (sekä saisin siihen ylipäänsä luvan...), olisiko jo aivan liian myöhäistä järjestää varpajaiset?

Jospa Rouva tekisi kahdestaan vauvan kanssa vaikkapa retken maalle joku viikonloppu ja minä saisin juhlia rauhassa. Vaikkapa heti jo tuossa (...selaa kalenteria...) marraskuun puolella. Tyttö ei ole silloin vielä edes aivan puolta vuotta vanha.

Voi vitsit, että mä olen sitten huono näiden kaikenlaisten traditioiden kanssa...

Share

Pages