Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka onkin erittäin suositeltavaa laittaa ruokaa kauden aineksista, on ihan virkistävää syödä välillä muutakin kuin kesäkurpitsaa. Vihersimpukat ovat onneksi aina yhtä tuoreita, kun ne hakee pakastealtaasta! Vaikkapa Vii Voanista Hämeentieltä.

Ihastuimme gratinoituihin vihersimpukoihin Korsikalla jokunen vuosi sitten, ja ne oli tehty suurin piirtein näin.

Gratinoidut vihersimpukat

Ainekset

  • 1 kg pakastettuja vihersimpukoita

Täyte

  • 100 g voita
  • 2 valkosipulinkynttä
  • nippu lehtipersiljaa
  • 2 dl leivänmuruja
  • 1/2 tl suolaa
  • mustapippuria

Päälle

  • 150 g juustoa raastettuna (esim. cheddar)

Valmistaminen

  1. Nosta vihersimpukat sulamaan jääkaappiin edellisenä iltana tai huoneenlämpöön vähintään muutama tunti ennen valmistamista. Simpukat saavat olla kohmeisia, kun ne laitetaan uuniin
  2. Laita voi kulhoon ja anna sen notkistua huoneenlämmössä. Voit myös pitää sitä aivan hetken mikroaaltouunissa
  3. Hienonna valkosipuli ja lehtipersilja ja laita ne samaan kulhoon voin kanssa
  4. Lisää kulhoon myös leivänmurut ja suola ja rouhi sekaan hieman mustapippuria
  5. Sekoita täytteen ainekset hyvin
  6. Laita simpukat uunivuokaan ja jaa täyte tasaisesti simpukoiden päälle käyttäen apuna esimerkiksi kahta lusikkaa
  7. Ripottele juustoraaste simpukoiden päälle
  8. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes juusto alkaa ruskettua kivasti.

Tarjoile vihersalaatin ja vaalean leivän kanssa. Pääkuvassa leivän päällä on myös tomaattisalsaa.

Vinkki: Voit murentaa jonkin kuivuneen leipäpalan leivänmuruiksi, mutta muruja voi kerätä myös vähitellen talteen leikkuulaudalta. Kun murut laittaa niille omistettuun purkkiin, niitä alkaa kertyä yllättävän nopeasti!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ohhoh tätä liikkumattomuutta. Olen aina ajatellut, että ihmisellä on aikaa siihen, mihin sitä haluaa käyttää. Nyt olen joutunut toteamaan, että niin ei ehkä olekaan. Kun on joutunut priorisoimaan asioita, liikunta on se, mistä olen tinkinyt. Ei hyvä. Kun rutiini on katkennut, on vaikea päästä uudelleen alkuun.

Yritin elvyttää lenkkeilyä tuossa kesäkuussa, mutta sitten tuli kesäloma maalla. Metsätiellä ei ole lähtökohtaisesti mukava juosta, ja lisäksi koko heinäkuun satoi.

Salilla kävin toukokuun alussa ja seuraavan kerran nyt heti syyskuussa. Ja sekin onnistui eilen siksi, että olin illan yksin kotona, sillä Rouva on Neidin kanssa maalla koko viikon.

Kävin aiemmin salilla ennen töitä parina-kolmena päivänä viikossa. Se vaati heräämistä kuudelta. Nyt pääsen juuri ja juuri sängystä seitsemältä ja ehdin ilman saliakin hädin tuskin töihin yhdeksäksi.

Kun liikuntatavat muuttuvat mutta syöminen ei, voi arvata seuraukset.

Lenkkeily koiran kanssa töiden jälkeen tuntuu hyvältä ajatukselta aina silloin, kun ei ole aika vetää lenkkareita jalkaan. Rouva sai myös taas luvan alkaa juoksemaan, ja hän lähtee mielellään koiran kanssa ulos, kun tulen töistä. Saan siis itse silloin vauvan syliini ja siten hyvän syyn lösähtää sohvalle.

En minä voi tästä kuitenkaan syyttää ketään muuta kuin itseäni.

Mistä siis löytyisi tarvittava aika - ja varsinkin se motivaatio?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun kirjoitin helmikuun alussa juttuni Katsotaan nyt ensin, onko siellä mitään elossa, enpä olisi arvannut, että juttu roikkuu vielä yli puolen vuoden päästä Lilyn etusivulla päivän luetuimpien juttujen listalla ja sitä kommentoidaan edelleen näin aktiivisesti.

Juttuun tuli tänään neljässadas kommentti. Se on luettu karvan verran yli 100 000 kertaa.

Tästä voi toki kiittää Lilyn toimituksen tekemää Facebook-mainosta, joka on vetänyt naisia klikkaamaan ja kommentoimaan juttua maaliskuusta lähtien.

Olen muutaman kerran ollut tilanteessa, jossa olen tavannut uuden ihmisen ja maininnut jossain yhteydessä, että pidän blogia isäksi tulemisesta. Reaktio on ollut: "Ai se on sinun juttusi se mikä on siellä Facebookissa, se Katsotaan nyt... jotain."

Juu, on. Pahoittelen, jos se mainos on alkanut ärsyttää. Itse en ole sitä nähnyt. En taida kuulua kohderyhmään.

Tämän päivän Hesarin Terveys-sivu käsitteli samaa aihetta kuin juttuni, ja minuakin kysyttiin haastateltavaksi tässä jokin aika sitten. Omat kokemuksemme olivat kuitenkin sen verran laimeita, etten tuntenut palavaa tarvetta päästä jakamaan niitä lehteen. Sen verran dramaattisempia tarinoita olen lukenut oman juttuni kommenttiosiosta.

Käy vaikka lukemassa. Tai kerro omasi. Ehkä päästään vielä viiteensataan?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Perjantaina kävimme ensimmäistä kertaa vauvauinnissa, kuten kerroin Facebookissa viime viikolla.

Menimme uintiin hieman ristiriitaisin fiiliksin. Tyttö oli ollut koko viikon hyvin itkuinen ja vaatinut äidiltään jatkuvaa huomiota. Perjantaina hän oli kitissyt koko päivän lukuunottamatta sitä hetkeä, kun he olivat vierailleet naapurirapussa tapaamassa siellä asuvaa pari kuukautta vanhempaa poikavauvaa. Mitenköhän uinti sujuisi?

Itkuiseen päivään nähden uinti oli varsinainen suksee. Näin pientä vauvaa ei tosin kannata pitää vedessä enempää kuin 15 minuuttia. Tällä kertaa siis ehdimme kokeilla lähinnä vatsallaan ja selällään kellumista, mutta ainakin sen ajan tyttö jaksoi hyvin. Jopa hymyili muille vedessä. Ohjaajan mukaan hän oli hyvin reipas!

Uinnin jälkeinen suihku ei sitten ollutkaan yhtä mukavaa. Kylmä ja nälkä taisivat yllättää, ja tyttö huusi kurkku suorana ja selkä kaarella niin, että alkoi jo nolottaa. Onneksi kyseisen allasosaston muutkin asiakkaat olivat joko tulossa vauvauintiin tai lähdössä sieltä, joten sain paljon myötätuntoa osakseni.

Samaa ei voi sanoa siitä, onneksi lyhyestä, metromatkasta kotiin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

- M ja A tulevat kylään. Mitä syötäisiin? Laitetaanko rapuja? Rouva tiedusteli.

- Joo, sellaisia kiinalaisia pakasterapuja vai? kysyin.

- Niin. Ja sitten pitäisi varmaan olla jotain pääruoaksi.

- Juu, ei niitä kyllä jaksa kuoria niin paljon, että nälkä lähtisi. Tehtäisiinkö vaikka hampurilaisia? Sellaisia, jotka jokainen voi täyttää itse?

Tästä Rouva innostui.

- Mutta on siinä rapupakkauksessa vähän liikaa neljälle, ja niiden kuoriminen on vähän sotkuista, pohdiskelin, - ja sormiakin kutittaa. Pitäisikö ostaa sellaisia valmiiksi kuorittuja jokiravunpyrstöjä?

- No eikös se ole vähän hassua? Rouva tuumi.

- Onhan se. Tarvitaankohan niitä rapuja sitten lainkaan?

- Ei kai. Onhan niissä hampurilaisissakin ihan tarpeeksi puuhastelua.

Hampurilaispihvit

Jauhelihapihvitaikina kannattaa valmistaa etukäteen, mutta pihvit paistetaan vasta, kun vieraat istuvat pöydässä. Erinomaiset pihvit saat luomukaritsan jauhelihasta vaikkapa tällä reseptillä:

Ainekset

  • 1 dl hyviä korppujauhoja
  • 1 dl vettä
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • oliiviöljyä
  • 3/4 dl kermaa
  • 2 kananmunaa
  • 150 g fetajuustoa
  • tuoretta yrttiä, esim. timjamia tai salviaa
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 1 kg luomukaritsan jauhelihaa

Taikinasta tulee iso, mutta ylimääräisestä taikinasta tulee herkullinen mureke seuraavana päivänä.

Valmistaminen

  1. Laita korppujauhot ja vesi kulhoon ja anna korppujauhojen turvota hetki
  2. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet ja kuullota ne kevyesti oliiviöljyssä paistinpannulla
  3. Lisää kerma, kananmunat, murustettu fetajuusto, hienonnetut yrtit, mustapippuri, suola sekä kuullotetut sipulit kulhoon ja sekoita
  4. Lisää lopuksi jauheliha ja vaivaa taikinaa käsin, kunnes kaikki aineet ovat kunnolla sekaisin
  5. Nosta kulho jääkaappiin ja anna taikinan vetäytyä siellä vähintään kaksi tuntia
  6. Taputtele taikinasta hieman hampurilaissämpylöitä isompia ja melko ohuita pihvejä ja paista ne paistinpannulla. Pihvit sekä kutistuvat että paksunevat paistettaessa.

Voit paistaa pihvit samalla, kun paahdat hampurilaissämpylät. Sämpylät kannattaa aina paahtaa, jolloin niiden leikkauspinta karamelisoituu eikä kostu niin helposti ketsupista ja majoneesista. Leipomo Limbbu valmistaa erinomaisia, juuri sopivan leveitä ja litteitä foccaccia-sämpylöitä, joita saa ainakin Anton & Antonista.

Lohkoperunat

Hampurilaisten kanssa kuuluu syödä perunaa, ja nämä perunat valmistuvat uunissa hyvin pienellä vaivalla.

Ainekset

  • reilu 1 kg perunaa
  • tuoretta yrttiä, esim. rosmariinia
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • suolaa

Valmistaminen

  1. Pese ja kuivaa perunat ja pilko ne kuorineen
  2. Laita perunat kulhoon ja kaada niiden päälle oliiviöljyä
  3. Hienonna yrtit, lisää ne kulhoon ja mausta suolalla
  4. Kaada perunat uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia, kunnes perunat alkavat ruskettua.

Hampurilaisten täytteet

Hampurilaisten täytteiksi tarvitaan omasta mielestäni ainakin

  • ketsuppia
  • maustekurkkua
  • silputtua sipulia
  • tomaattiviipaleita
  • lehtisalaattia
  • majoneesia
  • juustosiivuja (esim. cheddar)

Tällä kertaa Rouva sekoitti ketsupista ja chilikastikkeesta mukavan tulista chiliketsuppia. Myös majoneesi oli itse tehtyä. Lisäksi tarjolla oli fetajuustolastuja ja munakoisotahnaa.

Ex-hampurilaisammattilaisena voin kertoa oikeaoppisen tavan kasata kunnon burgeri, jossa mausteet ovat juuri oikeassa järjestyksessä.

  1. Hampurilaisen kokoaminen aloitetaan aina kannesta. Pihvi ja sämpylän pohja saavat jäädä vielä kuumalle pannulle.
  2. Mausteet ladotaan kannen päälle seuraavassa järjestyksessä: ketsuppi, sipuli, maustekurkku, tomaatti, salaatti ja majoneesi. Lisämausteiden järjestyksen voit improvisoida.
  3. Juusto laitetaan aina viimeisenä ennen pihviä. Kun kuuma pihvi nostetaan suoraan pannulta juuston päälle, se sulaa hieman.
  4. Pohja asetetaan viimeisenä suoraan pihvin päälle, eikä tähän väliin tule enää mausteita.

Hampurilaisen voi tarjoilla esimerkiksi leivinpaperiin käärittynä, jolloin burgerista mahdollisesti valuva neste ei sotke sormia.

Kyllä tämä illallinen ravut voittaa. Enpä välitä niistä snapseistakaan ja työnnän mieluummin pieniä tikkuja sormenkynsien alle kuin laulan juomalauluja.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tasan vuosi sitten tänään oli päivä, jolloin elämämme muuttui pysyvästi. Huomasin sen sattumalta, kun poistin vanhoja tekstiviestejä puhelimestani.

6.9.2011: "Näetkö saman kuin minä?" Viestissä on liitteenä kuva Clearblue-tikusta, jossa komeilee selkeä sininen plussa.

"Haaa onnea :)", vastaa kaverini.

"Nooo... Pitää varmistaa vielä pari kertaa :)", lopetan keskustelun.

Lisätestejä tehtiin todella vielä kaksi, eri tuotteilla. Kaikki näyttivät samaa tulosta.

Seuraavat viikot taisivat olla yhdet elämän hitaimmista. Ja pelottavimmista. Onko kipuja? Vihlooko jostain? Vuotoa? Ja pari kertaa, kun jotain epäilyttävää ilmeni, olimme jo varmoja, että peli on menetetty.

26.9.2011: "Ensimmäisessä ultrassa kaikki hyvin. Kai se pitää nyt uskoa, kun lääkärikin niin sanoo. Raskaana ollaan!"

Helpotus oli sanoinkuvaamaton.

29.9.2011: "Juustokauppias sattui samaan bussiin. Totesi, että Rouva on näemmä alkanut ostaa vain pastöroituja juustoja. Ja onnitteli :) Aika tarkka vainu."

25.10.2011: "Kaikki hyvin ultrassa. Se oli viisi senttiä pitkä ja heilutteli kovasti käsiään ja jalkojaan."

Nämä viestit jäivät talteen.

Share

Pages