Ladataan...
Isyyspakkaus

Ostimme asuntomme tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 2003 ja päätimme muuttaa sinne maaliskuun ensimmäisenä. Kuvittelimme, että ehdimme kunnostaa sekä lattiat, seinät että katon tämän kuukauden aikana. Yhtenä päivänä poistetaan tapetit, toisena tasoitetaan seinät ja kolmantena ne maalataan. Vai miten se menikään? No, ei sinne päinkään.

Ongelma ei ollut seinissä oleva lika ja tauluista jääneet haamukuvat vaan kaikki se, mitä lian alla oli.

Tapettien poistaminen

Vanhat tapetit neuvotaan irrottamaan kastelemalla ne vedellä tai liisterillä ja vetämään irti kokonaisina vuotina. Menetelmä ei vain toimi silloin, jos seinissä on noin seitsemän kerrosta tapettia, joiden välissä on vielä maalikerroksia.

Tapetit eivät halunneet irrota seinistä millään. Kun käytimme yhden päivän pelkästään olohuoneen seinäpaperien repimiseen, ymmärsimme kaksi asiaa. Emme ensinnäkään saisi seiniä puhtaaksi pelkällä vedellä ja metallilastalla. Emme myöskään ehtisi putsata kaikkien huoneiden seiniä ennen muuttoa.

Myöhemmin otimme käyttöön myös tapetinpoistoaineen, mutta sekään ei purrut maalilla kuorrutettuihin kerroksiin.

Tapetit irtosivat siis kemiallisen liuotuksen ja mekaanisen raaputuksen yhdistelmänä muutama neliösenttimetri kerrallaan. Seiniin jäi kuitenkin sen verran tapetinrippeitä, että ne oli vielä hiottava puhtaiksi koneellisesti.

Seinien tasoittaminen

Kun seinissä oli vielä tapetit, ne peittivät kaikki kuhmut ja kuopat alleen. Nyt ne tulivat kuitenkin esiin, ja lisäksi saimme metallilastoillamme aikaiseksi uusia koloja, joten seinät oli hiomisen jälkeen vielä tasoitettava.

Yritin ensin tasoittaa pelkkiä yksittäisiä koloja. Jälki oli hirveää. Pari kertaa meille suositeltiin, että seiniin vedettäisiin 10 millimetrin kipsilevyt, mutta siihen emme lähteneet. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ylitasoittaa jokainen seinä lattiasta kattoon.

Se sai kuitenkin jäädä odottamaan sitä, että lattiat oli hiottu ja maalattu. Päätimme myös keskittää kaikki voimamme olohuoneeseen ja eteiseen, jotta meillä olisi jokin paikka, johon muuttaa muutaman viikon päästä.

Kun lattiat olivat kuivuneet, aloitimme seinien tasoittamisen. Aikaa muuttoon oli kaksi viikkoa.

Tasoitteena käytimme Teknos Silora LF -valmistasoitetta, jolla voi tehdä korkeintaan 4 mm paksun tasoitekerroksen. Isompiin koloihin kannattaa valita karkeampi tasoite, kuten Silora LG, jolla voi täyttää jopa 3 cm syviä koloja. Myöhemmissä remonteissamme käytimme Tikkurila Presto -tuotteita, joista löytyy vastaavat karkea- ja kevyttasoitteet. Tarvittavaa tasoitteen määrää on vaikea arvioida, mutta itse käytimme noin 20 - 30 kg valmistasoitetta per huone.

Kovat ja kiiltävät pinnat kuten maalatut seinät tulee hioa himmeiksi tai käsitellä tartuntapohjusteella eli primerillä ennen tasoitteen levittämistä. 

Ennen kuin aloitat seinien tasoittamisen, pyyhi seinät huolellisesti kostealla, jotta niihin ei jää irtopölyä. Pölyiseen seinään levitetty tasoite saattaa lähteä kuoriutumaan irti seinästä sitä maalattaessa. Tämä on koettu kantapään kautta.

Rouvasta kehittyi seuraavan viikon aikana varsinainen tasoitusmestari. Hän teki niin tasaista jälkeä, että ihastelemme sitä edelleen, lähes kymmenen vuotta myöhemmin.

Tasoittamisessa tulee käyttää leveää lastaa, runsaasti tasoitetta ja alhaalta ylöspäin suuntautuvia vetoja. Pienet korjaukset ja nurkat voi tehdä pienellä, n. 10 cm leveällä kumilastalla. Enempää on vaikea neuvoa kirjallisesti, ja oikeat ranneliikkeet oppii vain kokeilemalla. Ei kannata hermostua, vaikka ensimmäiset vedot epäonnistuisivat.

Kun seinät on tasoitettu tasoitteella ja tasoite on kuivunut, seinät on hiottava kauttaaltaan. Joko koneella, levymopin näköisellä hiomatuella tai käsin. Suosittelen hiomatukea, jonka voi kiinnittää varren päähän. Reunojen ja hankalien paikkojen hiomisessa kannattaa käyttää puupalikkaa, jonka ympärille kääritään hiomapaperi.

Sopiva hiomapaperin karkeus on 100 - 150. Sitä karkeampi (alle 100) tekee tasoitteeseen liian isoja naarmuja ja sileämpi (yli 150) puolestaan ei hio pintaa tarpeeksi.

Ensimmäisen tasoittamisen jäljiltä seiniin saattaa jäädä vielä korjattavaa: pieniä epätasaisuuksia, uria tai ilmakuplia. Niitä voi korjailla paikallisesti, ja tarvetta tehdä uusi ylitasoitus lattiasta kattoon tuskin on.

Hiomisen jälkeen seinät olivat maalausvalmiit, ja muuttoonkin oli aikaa vielä viikko. Ja kas, joku ehti maalata katonkin tässä välissä.

Sitten edessä oli sama urakka muissa huoneissa, mutta niiden kimppuun kävimme vasta muuton jälkeen.

Makuuhuoneen seinät saatiin samaan tilaan maaliskuun puolivälissä.

Ruokasalin (nykyisen keittiön) seiniä rapsuttelimme ja tasoitimme vielä huhti-toukokuun vaihteessa.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on hoidettu kaksi ilmoitusluontoista asiaa. Tai kolme.

  • Rouvan töihinpaluun ajankohta on ilmoitettu hänen työpaikallaan.
  • Itse laitoin juuri ilmoituksen omasta perhevapaastani työpaikkani henkilöstöhallintoon.
  • Kolmas oli saman asian ilmoittaminen Kelaan, vaikka teknisesti kyseessä ei ole ilmoitus vaan hakemus ja vielä oikeammin kaksi hakemusta.

1. Rouva

En tiedä kumpi meistä jännitti enemmän omaa ilmoitustaan, minä vai Rouva. Hän aloittaa maaliskuussa uudessa tehtävässä, ja minä puolestani jätän omani reiluksi puoleksi vuodeksi tammikuun lopussa. Meillä on yhteistä vapaata reilu kuukausi ja sitten olen tytön kanssa kotona, kunnes hän menee syksyllä päivähoitoon. Yhteinen vapaa helmikuussa järjestyi Rouvan viimevuotisten kesälomien ja minun isäkuukauteni yhdistelmänä.

2. Minä

Esimiehilleni kerroin suunnitelmistani jo muutama viikko sitten, ja viime viikolla ehdin hehkuttaa asiaa aika monelle firman bileissä. Loputkin varmaan lukivat asiasta sunnuntain Hesarista tai Taloussanomat.fi.stä. Ja palaute on ollut pelkästään positiivista. Edes Taloussanomien trollipalstalle ei tullut aiheesta suurtakaan kritiikkiä, ja se yksikin "nämä nykyajan kukkahattuisät voivat painua blogeineen..."-tyyppinen taisi jo kadota kyseisen jutun kommenteista.

...ne jutut

Koti-isyys ui sekä haastatteluihin että blogiini puolivahingossa. Olin oikeastaan ajatellut kertoa siitä vasta myöhemmin, mutta sitten Hesarin toimittaja kysyi asiasta. Ja sen jälkeen Taloussanomien toimittaja soitti ja halusi keskustella pelkästään siitä. Noh, työpaikalla olin jo kertonut asiasta, joten ajattelin että mikäs siinä. Otin sen isänpäivän juttuni pääasiaksi.

Juttuun saamistani kommenteista on nostettava tähän pari:

Vierailija (11.11.2012 13:42) "... miehen työnantaja ihmetteli että voiko mies tosiaan noin vaan jäädä vanhempainvapaalle (tai 'saako')..."

Vierailija (11.11.2012 21:17): "Mieheni on jäämässä myös puoleksi vuodeksi koti-isäksi (...) Mies teki pomonsa mielestä huonon ratkaisun..."

Näihin lainauksiin kiteytyy mielestäni se suurin syy, miksi miehistä vain murto-osa jää kotiin isäkuukauden jälkeen: työnantajien asenneongelma ja työpaikan kulttuuri. Myönnän kyllä, että jos olisin töissä paikassa, jossa minua kehotettaisiin jättää perhevapaat pitämättä ja kollegat naureskelisivat ratkaisulleni, olisin miettinyt asiaa pidempään.

Mutta tiedättekös mitä? En varmaan olisi töissä sellaisessa paikassa.

Nyt varmasti moni aikoo kommentoida, että talous ei mahdollista miehen jäämistä kotiin. Tämä on varmasti totta monen perheen kohdalla. Mutta eivätpä kotiin näytä jäävän nekään miehet, joiden vaimot pystyisivät elättämään perheen. Muistetaan myös vielä, että progressiivinen verotus tasaa aika tehokkaasti perheiden sisäisiä tuloeroja.

Itse olen ajatellut, että jos talous tuntuu liian tiukalta ensi keväänä, voimme ottaa asuntolainasta lyhennysvapaata, jolloin lainasta maksetaan vain korkoa. Se on mielestäni pieni hinta yhteisestä ajasta lapsen kanssa, kun kyse on kuitenkin isossa mittakaavassa hyvin lyhyestä ja rajallisesta ajasta.

Kyseessä on siis enemmänkin tahdon asia.

Isyyttä ja koti-isyyttä käsiteltiin lehdissä enemmänkin isänpäivän tienoilla. Erittäin hyvä juttu oli Hesarin "Isä, ole itsekäs ja jää kotiin". Siinä toimittaja kertoo omasta hoitovapaastaan ja perustelee valintaansa samoilla syillä, miksi minäkin haluan jäädä kotiin. Mahdollisuus saada läheisempi suhde lapseen. Mahdollisuus tarjota vaimolle tilaisuus ottaa vastaan houkutteleva työtarjous. Mahdollisuus vaikuttaa muiden asenteisiin.

Siis mahdollisuus olla positiivinen esimerkki.

Vielä yksi kommentti isänpäivän juttuni perästä:

Vierailija (12.11.2012 12:25): "Ihanaa, kun puhut aiheesta ääneen ja annat koti-isille normaalit kasvot. Ihan tavalliset, diuunarit ja jopa johtoasemassa olevat miehet jäävät kotiin. Minunkin mieheni, puoleksi vuodeksi.

Mieti, miten hienon mallin annat teinipojille, jotka vahingossa lukevat jutun sinusta tai blogiasi. Mieti, miten paljon helpompi heidän on edes kuvitella jäävänsä kotiin, kun tietävät JONKUN JOKA ON.

Kiitos varsinkin siitä! Hyödyt sinä itse toki tiedätkin. Onnea meille naisille, jotka olemme saaneet tavallisia, järkeviä miehiä, joista on omien lapsiensa isiksi."

3. Kela

Loppujen lopulta kaikkein vaikein ilmoitusasia oli Kelan hakemuksien täyttäminen. Rouva luovuttaa minulle omasta vanhempainvapaastaan kahden viikon sijaan kolme, joten minun perhevapaani on yhdistelmä vanhempainvapaata, isäkuukautta, talvilomaa, hoitovapaata ja kesälomaa. Tuijoteltuani Kelan verkkosivujen sähköistä ilmoitusta useamman hetken totesin, että joudun käymään Kelassa paikan päällä täyttämässä hakemuksen yhdessä virkailijan kanssa.

Oli lohduttavaa, että hänkin joutui soittamaan kollegalleen ja kysymään neuvoa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pari viikkoa sitten Rouva kävi työväenopiston suklaaruokakurssilla, jossa tehtiin punajuuri-brownieseja. Sain yhden tuliaisena ja maistoin sitä skeptisenä.

Se oli herkullista. Niin herkullista, että Rouva sai tehdä brownieseja muutaman päivän päästä uudelleen.

Miksi punajuurifanaatikko sitten olin niin skeptinen?

Olin tammikuussa innoissani: Helsingin Sanomien ruokatorstai julkaisi punajuuri-suklaabrownies-ohjeen. Jee! Rouva testasi ohjetta myöhemmin keväällä.

Brownie ei ollut hyvää. Tai oikeastaan se oli aika pahaa. Jäi sitten juttukin tekemättä ja ylläoleva kuva käyttämättä. Maku oli aivan liian punajuurinen, vaikka pidänkin kovasti sen mausta suolaisissa ruoissa. Rouva ei sietänyt brownieta lainkaan, ja itsekin söin sen vain siksi, että ruokaa ei heitetä roskiin.

Mutta tällä uudella ohjeella tehty brownie oli täydellistä: suklaista, kuohkeaa ja mehevää - ja se ei maistunut lainkaan punajuurelle.

Punajuuri-brownies

Ainekset

  • 500 g kokonaisia raakoja punajuuria
  • 200 g tummaa suklaata
  • 100 g voita
  • 3 kananmunaa
  • 3 dl palmusokeria
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 rkl tummaa kaakaojauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa

Valmistaminen

  1. Kuori ja paloittele punajuuret ja keitä ne tilavassa kattilassa
  2. Paloittele suklaa ja voi
  3. Siivilöi punajuurista ylimääräinen neste. Laita lämpimät punajuuret, voi ja suklaa monitoimikoneeseen ja soseuta sileäksi tahnaksi. Anna koneen käydä noin viisi minuuttia.
  4. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi sähkövatkaimella taikinakulhossa
  5. Sekoita punajuuritahna vaahdon joukkoon varovasti nostellen, jotta seos pysyisi mahdollisimman kuohkeana
  6. Sekoita jauhot, kaakaojauhe ja ruokasooda toisessa astiassa keskenään. Lisää jauhoseos siivilällä taikinan joukkoon ja sekoita varovasti 
  7. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun suorakaiteen malliseen uunivuokaan ja kypsennä uunin keskitasolla 180 asteessa n. 25 minuuttia. Brownie on valmis, kun se on kypsynyt pinnalta mutta vuokaa heilauttaessa se - hmm - tytisee aavistuksen verran. Kerro jos keksit paremman sanan
  8. Anna brownien jäähtyä vuoassaan ja leikkaa jäähtyneenä annoksiksi.

Jutun pääkuvan brownie tarjoiltiin kotitekoisen jäätelön kanssa, joka ehti sulaa ennen kuin sain kuvan otettua. Toisen kuvan brownien kanssa on tarjolla vanilja-jogurttikastiketta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eppu-koiralla on sydänvika, joka löydettiin kolme vuotta sitten. Hiippaläpän rappeuma. Läppä vuotaa, joten sydän joutuu tekemään töitä enemmän kuin pitäisi, mikä taas rasittaa sydäntä ja koko koiraa. Koirat elävät keskimäärin kaksi vuotta tämän sairauden löytymisen jälkeen.

Eppu on syönyt yhtä sydänlääkettä kaksi vuotta, mutta rappeuman edettyä hän sai vuosi sitten toisen lääkkeen, jota annetaan kahdesti päivässä.

Lääkkeet ovat purutabletteja, joiden pitäisi maistui koirista hyvältä. Eppu on eri mieltä ja sylkee lääkkeen varmasti pois, jos sen antaa ruoan seassa tai pelkiltään. Meidän kulinaristimme nauttii siis lääkkeensä vuohenjuustopallon sisään piilotettuna.

Eppu käy kerran vuodessa kontrollissa eläinlääkärissä. Siellä ihmettelemme lääkärin kanssa sitä, miten reipas ja virkeä hän on, vaikka sydänvika on jo edennyt pitkälle: "Yskiikö?" Ei. "Väsyykö aiempaa helpommin?" Ei oikeastaan. "Ruokahalu?" Oikein hyvä. "Jaksaa käydä juoksulenkeillä?" Kyllä. Ja sitten jännitetään ultraäänitutkimuksen tuloksia ja tietoa siitä, onko lääkityksestä edelleen apua.

Kontrolli oli tänään.

"Sydämen sivuääni on voimakas, mutta syke rauhallinen. Ei vajaatoimintaoireita. Ultraäänitutkimuksessa todetaan voimakas hiippaläpän vuoto ja rappeuma (myksomatoosi läppäsairaus). Tilanne on kuitenkin ennallaan viimevuotiseen verrattuna eli sairaus tuntuu olevan hyvin stabiili. Tämä parantaa jatkossakin ennustetta.

Sydänlääkitys ennallaan."

Helpotus oli suuri. Pieni koira sai lisää jatkoaikaa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Taisin mennä jossain sanomaan, että toivon ensimmäiseltä isänpäivältä hyvää ruokaa ja juomaa. Toive kuultiin.

Aamulla pöytään oli katettu samppanjaa, smoothiet, pikkurieskoja, kylmäsavulohitahnaa ja raikasta hedelmäsalaattia.

Jälkiruoaksi nautimme kahvit ja herkullista tarte tatinia jogurttikastikkeella.

Illalla herkuttelimme vielä pizza biancalla ystäviemme kanssa.

Sain lahjaksi kivan paidan ja vauvaleimasimella painettua taidetta. Leimasimen käyttöliittymä oli kuulemma hieman hankala: punajuureen kastetut kädet menivät helposti nyrkkiin, ja jalkapohjatkin oli kiva laittaa vastakkain juuri silloin, kun ne lähestyivät paperin pintaa.

Lopputulos on täydellinen, niin kuin oli päiväkin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Saan tänään viettää ensimmäistä isänpäivääni. Se tuntuu edelleen jotenkin epätodelliselta, vaikka tyttäremme on jo viikkoa vailla kuusi kuukautta vanha.

Kun hän syntyi, olin 34-vuotias. Olisin varmasti ollut monin tavoin valmis isäksi jo aiemmin, mutta juuri tässä iässä hyvänä puolena on, että oma elämäntilanne on kaikin puolin vakaa. Niin parisuhteen, talouden kuin uran kannalta. Olen ehtinyt jo tehdä, käydä, mennä, tulla ja olla riittävästi, joten en koe, että joutuisin luopumaan mistään lapsen vuoksi.

Olisi silti väärin sanoa, että lapsi ei muuttanut mitään. Totta kai se muutti - aivan kaiken. Omat prioriteetit ovat nyt aivan erilaiset samoin kuin suhtautuminen elämään ylipäänsä. Kun vielä reilu vuosi sitten olin kiukkuinen ja väsynyt keski-ikäistyvä mies, minusta tulikin yhtäkkiä nuori, aktiivinen city-isä. Onnellinen.

Minulle on aina ollut selvää, että haluan lapsen. En oikeastaan edes vauvaa vaan lapsen, jonka kanssa voin tehdä ja jolle voin näyttää ja kertoa asioita. Vauva-aika on enemmän äidin juttu. Isä voi hoitaa lasta pari kerta viikossa, kun äiti on harrastuksissaan, mutta isän rooli on kuitenkin enemmänkin äitiä tukeva. Siksi odotan kovasti jo sitä aikaa, kun hän puhuu ja kävelee ja mikä tärkeintä: syö sellaista ruokaa, jota minäkin voin tarjota.

Olen päättänyt jo kauan ennen kuin lapsesta oli tietoa, että jos jonain päivänä tulen isäksi, haluan jäädä joksikin aikaa kotiin hoitamaan lasta. Olen jo nyt huomannut, että on ikävää, että työpäivisin ehdin nähdä lasta vain pari tuntia päivässä, ja joinain päivinä hän on jo nukkumassa, kun tulen kotiin.

Ensi keväänä roolit ovat sitten toisin päin, sillä minä jään hoitovapaalle reiluksi puoleksi vuodeksi.

Häviävän pieni osa isistä pitää hoitovapaata, ja yllättävän moni jättää käyttämättä myös isäkuukauden. Taloudelliset syyt varmasti painavat, mutta monet isät eivät yksinkertaisesti halua jäädä kotiin. Taustalla voi olla pelkoa hoitovapaan vaikutuksesta omaan urakehitykseen tai ihan vain kollegoiden ja esimiesten asenteet. Tai omat.

Oma työnantajani ja kollegani ovat suhtautuneet ilmoitukseeni positiivisesti. Niin, ilmoitukseen. Perhevapaiden pitäminenhän on ilmoitusluontoinen asia, josta ei tarvitse neuvotella.

Itse olen ajatellut, että olen ehtinyt tehdä tähän ikään mennessä niin paljon töitä, että maltan kyllä olla niistä pois vähän aikaa. Työt eivät lopu tekemällä, ja tätä vauva-aikaa ei saa takaisin. Odotan jo kovasti ensi kevättä ja kesää.

En ymmärtänyt aiemmin, miten voimakas tunneside omaan lapseen voi liittyä.

Se saattaa iskeä keskellä työpäivää fyysisenä ikävänä ja äkillisenä huolena. Pelkkä ajatus siitä, että hänelle kävisi jotain pahaa, tuntuu kuristavana tunteena kurkussa. Monena päivänä pyydän Rouvaa lähettämään minulle keskellä päivää kuvan tytöstä. Sitten ihastelen kuvaa ja näytän sitä työkavereille.

Hänen hymynsä ja naurunsa ovat parasta, mitä tiedän. On ihmeellistä nähdä hänessä omia ja vaimoni piirteitä. Kun hän nukkuu pienet huulet törröllään puristaen uniriepuaan, saatan vain katsella häntä ihastellen.

Ja mietin, miten juuri me olemmekin saaneet maailman kauneimman pienen tytön.

Hienoa isänpäivää kaikille, erityisesti niille, jotka viettävät päivää ensimmäisen kerran. Tämä päivä on meidän.

***

Olen vilpittömän hämmentynyt ja otettu blogini saamasta huomiosta.

Lue haastatteluni

Tämän päivän Helsingin Sanomissa: Urbaani isä bloggaa elämästään

Taloussanomat.fi:ssä: Nyt puhuvat isät: En halua olla pelkkä iltaisä

Useammassa kaupunki- ja paikallislehdessä, esim. Suur-Jyväskylän lehti: Miehet pohtivat blogeissa isyyttä

Pages