Ladataan...
Isyyspakkaus

"Tulevat neuvolasta käymään aamukymmeneltä", Rouva kertoi. "Jaa, pitäisiköhän täällä jotenkin järjestellä paikkoja?", ajattelin. Sitten päättelin, ettei muutamasta epäjärjestyksessä olevasta pahvilaatikosta vielä lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Minä olen juuri oikean kokoinen, vaatteeni ovat vain liian isot

Meille kotikäynnin tärkein asia oli tytön punnitseminen. 40 grammaa vaille kolme kiloa! Hän on siis kerännyt viidessä päivässä painoa yli 300 grammaa. Se saattaa kuulostaa vähältä, mutta tahti vastaa sitä, että aikuinen keskipainoinen nainen pulskistuisi alle viikossa yli seitsemän kiloa.

Tämä tarkoittaa sitä, että voimme nyt käytännössä lopettaa tytön öiset pakkosyöttöherätykset. Hän saa itse herätä ja pyytää ruokaa omassa tahdissaan. Hän on ollut öisin niin uninenkin, ettei ole oikein jaksanut kiinnostua koko aterioimisesta. Tarkoittaisikohan tämä sitä, että olemme saaneet vauvan, joka nukkuu yönsä rauhassa ja on päivisin virkeä? Sellaisen olemme ainakin tilanneet.

Kolmen kilon maagisen rajan ylityksen jälkeen tyttö alkaa vähitelleen täyttämään vaatteensakin paremmin. Pari kertaa olen ollut huvittunut siitä, miten hän on saanut työnnettyä molemmat pienet jalkansa samaan lahkeeseen.

Meillä on muuten nyt myös napa. Siis sellainen oikea keskellä vatsaa oleva pyöreä hommeli, josta ei enää roiku mitään epämääräistä. Huraat sille!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Posti toi eilen Vaavisängyn. Vaavisänky on neljäksi kuukaudeksi vuokrattava pyörällinen häkkisänky, jonka vuokrahintaan, 85 euroa, kuuluu myös kuljetukset kotiin ja pois. Tytön ei siis tarvitse enää nukkua äitiyspakkauksen laatikossa, jossa hän ei viihtynyt. En minä kyllä itsekään pahvilaatikossa nukkuisi.

Tyttö on nukkunut ensimmäiset yönsä äidin ja isän välissä, mikä varmasti kauhistuttaa vanhempaa väkeä. Kätilöopistolla kuitenkin vakuutettiin, että heillä ei ole tiedossa yhtään tapausta, jossa vanhemmat olisivat kierineet lapsensa päälle eivätkä olisi olleet silloin joidenkin aineiden vaikutuksen alaisena.

Tyttö myös syö vähintään kahden tunnin välein ja tunnin kerrallaan. Jos hän ei itse herää syömään, hänet pitää herättää. Tämä käy paljon helpommin, kun olemme samassa pedissä. Äiti voi silloin myös torkahtaa, kun tyttö on telakoitunut paikoilleen.

Vaikka Vaavisänkyä ei hetkeen käytettäisikään öisin, se on jo vuorokauden käytössä osoittautunut hyvin käteväksi päiväsaikaan. Kun tyttö ruokailujen välillä nukkuu, häntä voidaan kärräillä huoneesta toiseen, sohvan viereen, kettiöön ja vaikka kylpyhuoneeseen. Onhan meidän tsekattava vähän väliä, että tyttö hengittää. Milloinkahan sen voi lopettaa..?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö tapasi heti kotiutumisensa jälkeen perheen muut jäsenet. Isovanhemmat vierailivat sunnuntaina, ja koira palasi hoitopaikasta kotiin maanantaina. Isovanhempien käyttäytyminen oli kutakuinkin tiedossa, mutta koiraa piti jännittää enemmän (ks. Huoneistossa kotieläimiä).

Rouva meni koiraa vastaan kadulle ja antoi sen nuuhkaista kassillista käytettyjä vaippoja ennen sisäänmenoa. Sisällä sen annettiin tutkia paikat ja möyriä sohvalla ennen kuin se vietiin tapaamaan tyttöä.

Koira toivotti tytön tervetulleeksi lipaisemalla tämän kättä ja nuolaisemalla naamaa. Tämän jälkeen eläin ei kiinnittänyt lapseen enää mitään huomiota. Ehkä taas sitten, kun tyttö oppii kävelemään.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Äiti oli synnytyksen jälkeen kipeä ja väsynyt. Tyttöä piti hänen pienen kokonsa vuoksi syöttää parin tunnin välein, ja hänen verensokeriaan seurattiin myös yöllä. Olikin helpotus, että saimme Haikaranpesästä perhehuoneen, jossa minä sain harjoitella isänä olemista ja äiti levätä. Kokemus oli ehdottomasti hieno, ja suosittelen sitä kaikille, joilla on siihen mahdollisuus.

Kun Rouva keskittyi tytön ruokkimiseen, minun vastuullani oli ruokkia Rouvaa ja hoitaa tytön vaipanvaihdot. Tyttö nukkui välillä minun vieressäni, välillä äitinsä kanssa. Kun äitiä alussa hirvitti nukkua tytön kanssa, valvoin heidän vierellään vahtien, että äiti ei kierähdä tytön päälle. Niin ei käy kuulemma koskaan.

Vaikka Haikaranpesä tuo monille mieleen luomusynnytyksen, se ei ollut meillä suunnitelmissa eikä se juttu, miksi halusimme juuri sinne. Haikaranpesässä on tarjolla kaikki samat kivunlievityskeinot kuin Kättärin muissakin kerroksissa, ja mekin varauduimme ottamaan niitä koko rahalla.

Haikaranpesään meidät toivat kavereiden suositukset sekä odotus asiakaslähtöisemmästä hoidosta. Haikaranpesä järjesti myös oman perhevalmennuksen sekä henkilökohtaisen synnytyssuunnittelun eli keskustelun kätilön kanssa omista toiveista.

Hoito ja henkilökunta olivatkin mahtavia ja täyttivät kaikki odotukset. Tarvitsimme erityisesti ensimmäisen yön ja seuraavan päivän aikana runsaasti neuvoja tytön syöttämisessä. Olimme myös säikkyjä ja kutsuimme kätilön tai yöhoitajan paikalle joka kerta, kun tyttö yökki lapsiveden jäämiä sisuksistaan.

Olo lapsivuodeosastolla oli kuin hotellissa, jossa on täysihoito. Lämmin ruoka tuotiin kaksi kertaa päivässä, ja aamu- väli- ja iltapalat kuuluivat pakettiin. Olisimme varmasti viihtyneet perhehuoneessa vielä vaikka yhden päivän pidempään, mutta koska siihen ei ollut mitään erityistä tarvetta, teimme tilaa uusille perheille.

Halusimme kiittää aivan erityisesti Leena-Maija-kätilöä, jolla oli yli 30 vuoden kokemus lapsista. Hänen rauhallinen ja kärsivällinen tyylinsä sai meidät vakuutettua siitä, että kaikki menee hyvin. Hän muistutti, että me tunnemme lapsemme kaikkein parhaiten ja osaamme tehdä juuri oikeat ratkaisut ihan vain omaan vaistoomme perustuen.

Poistuimme vauvakuplasta todelliseen maailmaan lauantaina.

Kun ajoimme taksilla kaupunkiin, oli kuin olisimme tulleet kotiin joltain pidemmältä ulkomaanmatkalta. Kaupunki näytti jotenkin erilaiselta ja aurinkokin paistoi kirkkaammin. Matkan varrella näkyi Ravintolapäivän kojuja, ja hyväntuuliset ihmiset parveilivat jalkakäytävillä.

Hain ensi töikseni rouvalle pastöroimattomia juustoja ja muita herkkuja Hakaniemen hallista. Kauppiaat kyselivät uutisia ja lähettivät onnitteluterveisiä kotiin.

Tänne oli hyvä syntyä, ajattelin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pieni Mymmelimme on nyt kaksi päivää vanha. Hän saapui maailmaan keskiviikkona hieman ennen iltakuutta Haikaranpesän syntymähuone 2:ssa. Sain Rouvalta luvan kertoa tapahtumista alla olevan verran. Tarkemmat yksityiskohdat on varattu Rouvan lähipiirille.

Rouvan suurimmat pelot liittyivät kipuun, ja valitettavasti ne myös toteutuivat. Yllätyksenä tuli, että pahimmat kivut liittyivätkin siihen vaiheeseen, kun synnytys ei ollut vielä edes varsinaisesti käynnistynyt. Tätä vaihetta kesti yli vuorokauden, ja kipu piti Rouvan hereillä myös yöllä, siellä päivystysosastolla. Tämä taas vaikutti siihen, että seuraava päivä tuntui huomattavasti vaikeammalta kuin se olisi tuntunut hyvin nukutun yön jälkeen.

Kun synnytys ei ollut käynnistynyt vielä aamuunkaan mennessä ja vesien menemisestä oli kulunut jo vuorokausi, synnytystä päätettiin jouduttaa akupunktiolla ja lääkityksellä. Tämä tehtiin Haikaranpesän puolella syntymähuoneessa. Vahvimpia kivunlievityskeinoja ei voinut vielä siinä vaiheessa käyttää, ja niillä muilla taas ei ollut juurikaan vaikutusta. Valvomisesta yliväsynyt Rouva kuvaili sitä elämänsä kauheimmaksi kokemukseksi, josta oli todellakin kauneus ja voimaantuminen kaukana.

Itselleni pahinta oli se avuttomuuden tunne, kun toiseen sattui, enkä voinut auttaa asiassa lainkaan. Ei Rouva ollut vihainen eikä lyönyt tai purrut vaan oli vain täydellisen lohduton.

Vaikka synnytys käynnistyi hitaasti, se eteni lopulta niin nopeasti, ettei ehditty edes epiduraalia sanoa, kun piti jo ponnistaa. Kun kivulias alkuvaihe kesti reilusti yli vuorokauden, varsinainen synnytys oli vain muutaman tunnin rupeama. Uskomatonta mutta totta: itse ponnistaminen oli kaikkeen muuhun suhteutettuna vähiten kivuliasta ja kesti alle vartin.

Tytön kerrottiin jo neuvolassa olevan pitkä ja hoikka, mutta hän saapui maailmaan vielä arveltuakin hoikempana, reilusti alle kolmekiloisena.

Se tunne, kun näin pienen valkoisen selän ja kuulin lähes samalla hetkellä tytön ensimmäisen parkaisun, oli sanoinkuvaamaton. Kun hän kurtisti kulmiaan, väänsi suupieliään alaspäin ja itki, isän sydän oli särkyä. Rouvan ensimmäinen kommentti oli "Voi äidin pikku kulta", ja hän näytti siltä kuin ei olisi koskaan mitään kipuja tuntenutkaan.

Tyttö asetettiin äitinsä rinnan päälle, ja siinä me sitten ihmettelimme toisiamme, kaikki kolme. Jonkin epämääräisen ajan kuluttua katkaisin napanuoran ja sain kylvettää tytön ensimmäisen kerran. 

Saimme kuin saimmekin perhehuoneen Haikaranpesästä ja majailemme nyt kaikki kolme täällä.

Tuossa ne taas nukkuvat navat vastakkain. Napanuora on katkaistu fyysisesti, mutta yhteys äidin ja tyttären välillä säilyy ikuisesti. Isä voi vain yrittää päästä samaan.

Pages