Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloman päättyminen saa joka vuosi mietteliääksi. Vaikka olisi kuinka lämmintä, en pääse yli ajatuksesta, että tästä se syksy nyt sitten alkaa. Se on hassua, sillä elokuut ovat usein vielä hyvin lämpimiä, ja tämäkin alkukesä oli niin kylmää, että vaikkapa kesäkuun lämpötilat ylittääkseen ei tarvitse yrittää edes hirveän kovaa.

Onneksi näille viimeisille lomapäiville sattui kivat ja lämpimät kelit, joten viimeiset mieli- ja valokuvat kesälomasta ovat lämpimät ja aurinkoiset.

Kesäloma oli kyllä säistä huolimatta hyvin onnistunut. Kaikki listaamamme toiveet toteutuivat, jopa tytön haave käydä uimassa meressä. Vesi oli kyllä niin kylmää, ettei siellä kovin kauaa viihdytty. Allas Seapool ja Uimastadion olivatkin huomattavasti miellyttävämmät pidempään pulikoimiseen, varsinkin kun ilmat eivät olleet lähelläkään helteisiä.

Puutarhamökillä saimme aikaiseksi vähemmän kuin toivoin. Poikanen ei missään vaiheessa tottunut nukkumaan päiväuniaan mökillä, joten teimme vain ne ns. välttämättömimmät asiat. Ensi kesä on varmasti jo toisenlainen.

Lasten kanssa havahtuukin usein siihen, miten ainutkertaisia monet hetket ovat nykyisin. Jos vielä joitain vuosia sitten kesäloma oli vain yksi muiden kesälomien joukossa, nyt jokainen kesäloma on aivan varmasti täysin erilainen kuin edellinen tai sitä seuraava.

Kasvihuoneen olemme kuitenkin saaneet kukoistamaan, ja eilen Rouva latvoi urakalla sekä tomaatteja, kurkkuja että munakoisoja. Myöhään istutettu kurkku näyttää yhtäkkiä vallanneen puolet kasvihuoneesta.

Myös kasvihuoneen oven ulkopuolelle istutetut kesäkurpitsat kukoistavat kuin mitkäkin pensaat.

Kesäloman viimeisen viikonlopun varsinainen teema olivat tiilet. Rouva on haaveillut tekevänsä kasvihuoneeseen lattian vanhoista punatiilistä ja käyttävänsä niitä myös kukkapenkkien reunustamiseen. Reilu viikko sitten hän löysi Tori.fi:stä ilmoituksen, jossa myytiin tiilikasaa. Hain tiilet lauantaina Espoosta pakettiautolla, ja eilen kannoimme ne vielä yhdessä mökin portilta niiden väliaikaiseen sijoituspaikkaan odottamaan käyttöä.

Tiilet ovat peräisin 1950-luvulla rakennetun omakotitalon hormista. Talo oli purettu uuden rakennuksen tieltä, ja hormin tiilet olivat jääneet odottamaan uutta käyttöä. Niitä oli reilu 200, ja arvioisin niiden painaneen yhteensä lähemmäs tonnin.

Vaikka kesäloma loppui, kesä jatkuu vielä puutarhamökillä. Lähiviikkoina pääsemme jo keräämään sekä marjoja että voimia tämän vuoden omenashow'hun. Hedelmää ei tule niin paljoa kuin viime vuonna, mutta paras puumme tekee kyllä ihan hyvää satoa.

Illalla nautimme vielä puutarhassa tomaattipiirakkaa ennen kotiinlähtöä.

Nyt kuitenkin päivätöiden pariin, morot!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään, ja paljon puhuttu Tampereen-matkakin on jo tehty alkuviikosta. Nyt kun pari päivää on hengähdetty kotona, lienee aika kertoa reissusta bloginkin puolella.

Tänä kesänä emme tehneet muita matkoja emmekä vuokranneet edes autoa kuten monena muuna kesänä. Poikanen oli kevään aikana niin mahdottoman äänekästä ja pahantuulista autoseuraa, että vannoimme jo aiemmin, että poistumme Helsingistä vain raiteita pitkin.

Siihen päätökseen yhdistyi hyvin toiveeni päästä pitkästä aikaa Tampereelle ja syömään Ravinteli Huberissa. Halusin myös viedä tytön käymään Särkänniemessä ja tutustua itse kesäkuussa avattuun uuteen Muumimuseoon. Rouvan silmissä pyörivät Pyynikin Munkkikahvilan munkit, joten häntäkään ei tarvinnut varsinaisesti suostutella retkelle.

Juna oli täydellinen valinta matkustusvälineeksi. Lapset saivat laskea liukumäkeä ja tepastella leikkivaunussa mennen tullen, ja heistä oli kivaa lukea leikkivaunun kirjahyllystä löytyneitä kirjoja. Matkalla tyttö sai junabingo-lappuset itselleen ja veljelleen, ja kun he olivat bonganneet ikkunasta sillan, pellon, toisen junan jne., he saivat hakea ravintolavaunusta vaniljaeskimot. Voi sitä tyytyväistä hymyä!

Ainoa haaste oli se, että koska meillä oli myös koira mukana, emme voineet matkustaa kaikki samassa vaunussa. Mennessä olin itse lasten kanssa leikkivaunussa ja paluumatkalla otin koiran kanssa unet lemmikkivaunun puolella.

Hotellihuoneen kanssa menimme helpoimman kautta ja valitsimme yösijamme Tampereen Tornista. 120 euron arkihinta per yö ei tuntunut pahalta, kun majoittujia on nykyisin neljä. Lisäksi maksoimme koirasta lemmikkimaksua 10 euroa vuorokaudelta.

Hotelli sijaitsee kätevästi aivan rautatieaseman vieressä, ja Tampere-talokin on aivan kulman takana. Tampere-talon bussipysäkiltä pääsee muuten myös Särkänniemeen Nyssen kesälinja 100:lla, johon saa VR:n Veturi-asiakkaana ilmaiset matkat kahdeksi päiväksi, kun junalipun matkan määränpää on Tampere.

Tyttö nukkui lisävuoteessa, joka piti vetää kiinni meidän sänkyymme, jotta hän ei putoa sängystä. Pojalle otimme mukaan kevyen "Kupla"-matkasängyn.

Lähtöpäivänä pidimme hotellihuonetta lisämaksusta (10 € / h) viiteen asti, jotta koira sai lepäillä siellä rauhassa, kun me muut kävimme vielä kaupungilla. Onneksi se oli mahdollista, sillä muuten olisimme joutuneet lähtemään kotiin heti huoneen luovutuksen jälkeen.

Torni oli hotellina oikein jees. Kaikki on vielä uutta, eikä mikään paikka ole päässyt römpsähtämään. Aamupala oli runsas, sisälsi myös mustaamakkaraa, ja leikkihuone pomppulinnoineen lapsista hauska.

Ja näköalat 25. kerroksen Moro-baarista tietysti hienot. Hivenen hotelli oli näin kesäloma-aikaan kapasiteettinsa rajoissa, ja jonot sisäänkirjautumiseen ja hisseihin olivat ajoittain yllättävän pitkät.

Matkan pääkohde oli tietysti Särkänniemi, mutta siitä kerron toisessa postauksessa.

Lähes yhtä odotettu kohde oli Tampere-talossa sijaitseva maailman ainoa Muumimuseo (*), jossa on esillä Tove Janssonin alkuperäiset Muumi-kirjojen kuvitukset ja Tuulikki Pietilän ja Pentti Eistolan kanssa tehdyt Muumikuvaelmat. Museossa ei valitettavasti saanut kuvata (mitä jaksan aina ihmetellä), joten voit katsella kuvia samoista teoksista vaikkapa postauksestani Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä kolmen vuoden takaa.

Museo on ehdoton kohde jokaiselle Muumi- ja Tove Jansson -fanille, mutta jos piirrokset ja kuvaelmat on nähnyt jo useaan kertaan aiemmin Tampereen pääkirjastossa, Tampereen taidemuseossa tai Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä, kovin paljoa uutta itse näyttely ei tarjoa. Tila on kyllä hauskasti ja tunnelmallisesti sisustettu, ja lapsesta oli hauska lukea kaksimetristä Kuinkas sitten kävikään -kirjaa, jossa tarinaan pystyi lähestulkoon hyppäämään itse mukaan.

Koska aikataulu sen salli, kävimme vielä tutustumassa Koskipuistossa sijaitsevaan Pikku Kakkosen leikkipuistoon, joka voitti 5-vuotiaan mielestä kaikki Helsingin leikkipuistot.

Ja olihan se hieno: kiipeilytelineitä, liukumäkiä ja keinuja oli monia, ja niistä löytyi tekemistä monen ikäisille.

Entäpä kaikki ruokaelämykset ja ne Pyynikin munkit?

Taitavat olla vähäksi aikaa menneet ne ajat, kun päivässä voi käydä syömässä kahdessa tai kolmessa mainitsemisen arvoisessa ravintolassa. Aamiaiset söimme siis käytännön syistä hotellilla, samoin Särkänniemen-retken jälkeisen illallisen. Huberista olimme varanneet pöydän heti ensimmäiselle illalle, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.

Ennen kotiin lähtöä ehdimme sentään vielä myöhäiselle lounaalle Kauppahallin 4 vuodenaikaan, jonka bouillabaisse on klassikko. 

Ja vain parin korttelin päästä saa niitä Rouvan himoitsemia munkkeja. Varsinainen munkkikahvila sijaitsee Pyynikin näkötornissa, mutta samoja munkkeja tarjotaan myös Keskustorin munkkikahvilassa. Nam!

Reissu oli hyvin onnistunut, ja oikeastaan samalla vaivalla olisi voinut hyvin olla vielä vaikka yhden yön pidempään. Mutta ainahan Tampereelle pääsee uudelleen, eivätkä ne junaliputkaan Helsingistä niin kalliit ole.

 

(*) Muumimuseon lippu saatu Visit Tampereelta

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsinkiin on avautunut viime aikoina useampi tutustumisen arvoinen pizzeria. Koska minun on nykyisin kovin vaikea ehtiä mihinkään uuteen ravintolaan etujoukoissa, olen hyvin tyytyväinen, että pääsimme käymään Töölön uudessa Daddy Greens Pizzabarissa (Humalistonkatu 3) vain päiviä sen avautumisen jälkeen.

Pizzeria on tyyliltään napolilais-newyorkilainen.

Pizzat paistetaan aidossa napolista tuodussa kaasu-uunissa, ja pizzoja pyörittelee ravintolan toinen omistajista, New Yorkista kotoisin oleva David Smith. Sekä hän, että toinen omistaja, Eero Kokkonen, ovat ravintola-alan ammattilaisia, jotka aloittivat pizzeria-toimintansa jo vuosi sitten pop-up-tyyliin. Nyt Daddy Greens on saanut pysyvät tilat Töölöstä Humalistonkadulta liikehuoneistosta, joissa kuulemma toimi aiemmin kiinalainen ravintola.

Myöhäisenä lauantai-iltapäivänä kunnon sadekuuron jälkeen ravintola oli vielä lähes tyhjä, mutta jo reilua tuntia myöhemmin viimeinenkin pöytä täyttyi. Uteliaat töölöläiset kävelivät ravintolan ohi ja kurkkivat ikkunasta sisään. Hyviä pizzerioita ei voi olla liikaa, joten kiinnostus on ymmärrettävää.

Pizzoissa oli juuri oikeanlaiset, hieman sitkeät pohjat, ja täyteyhdistelmät olivat hyvin onnistuneet. Omassa pizzassani oli mausteista makkaraa ja hunajaa. Lapselle tilaamassani pizzassa toisenlaista miedompaa makkaraa ja sieniä.

Rouva rakastaa valkoista pizzaa, joten hän valitsi ricotta-mozzarella pizzan ilman tomaattikastiketta. Täytteenä oli kuitenkin keltaista tomaattia, ja pizzan päälle oli pirskoteltu sitruunaöljyä, joka antoi sille hauskalla tavalla erikoisen sitruunaisen maun.

Kaikki pizzat syötiin viimeistä murua myöten.

Mene siis sinäkin ihmeessä ennen kuin kaikki muutkin kuulevat tästä paikasta! Perille on helppo tulla: esim. raitiovaunuilla 4 tai 10 Töölön halleille ja siitä puoli korttelia sivuun. Et varmasti pety!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Poikanen rakastaa kirjoja. Hän saattaa selailla niitä pitkät ajat sohvalla tai lattialla, ja toisinaan hän nousee myös ruokapöydän ääreen selailemaan sanoma- ja aikakauslehtiä.

Hänen rakkautensa on kuitenkin hyvin fyysistä. En tiedä, miten näin on edes päässyt tapahtumaan, mutta poika on onnistunut tuhoamaan lähes jokaisen paksulehtisen vauvakirjan, joka hänen siskoltaan jäi jäljelle. Ei niillä mitään varsinaista tunnearvoa ole, mutta olisihan hän niitä voinut katsella vähän pidempäänkin.

Olen joitain kirjoja liimaillut ja teippaillut takaisin kasaan, mutta toiset teokset ovat alkaneet olla jo niin palasina, että ne ovat siirtyneet vähin äänin paperinkeräyslaatikkoon.

Niin kävi eilen myös näistä pahimmin hajonneille kuvakirjoille, sillä kävimme juuri viime viikolla ostamassa kierrätyskeskuksesta pinon uusia paksulehtisiä kuvakirjoja tämän kirjatermiitin rakastettavaksi.

Täysin ehjinä tytöltä jääneistä kirjoista pojan käsittelyssä ovat säilyneet vain Angry Birds -kuvakirjat (Tammi), Vauva! (WSOY) ja Tiitiäisen Runolelu (WSOY) sekä Little Animal Books -minikirjapino, joka lienee peräisin jostain ulkomailta.

Sen sijaan täysin toisenlaiset ennätykset tehtiin Pipsa Possun Tömistä ja ärjy -äänitehostekirjan (Otava) kanssa, jonka takakansi irtosi liimauksesta alle vuorokaudessa. Teippasin sen kyllä kiinni, mutta tämä pöriläs on niin kiinnostunut kaikista teipeistä ja muista mahdollisesti irti revittävistä asioista, että jos hän huomaa teipin, se ei kauaa pysy paikoillaan. Samasta syystä kaikki kurkistusluukkukirjat ovat menettäneet jo luukkunsa.

Onko muilla vastaavia havaintoja? Miten saat kirjat kestämään kovaa käyttöä? Vai onko sitten vaan hyväksyttävä, että aika ajoin haetaan Kierrätyskeskuksesta uusi pino kirjoja, ja vanhat laitetaan pois?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Huomasin juuri, että olen jättänyt kertomatta yhdestä erittäin lämpimien suositusten arvoisesta paikasta Amsterdamissa. Palataan siis toukokuuhun ja Bakers & Roasters -kahvilaan De Pijpissä (Eerste Jacob van Campenstraat 54, Amsterdam).

Paikan kerrotaan olevan uusiseelantilainen kahvila, joka sisältää runsaan annoksen Brasiliaa - perustajiensa kotimaiden mukaan tietysti. Kahvila on hyvin suosittu, joten pöytäpaikkaa on varauduttava odottamaan melko pitkään.

Kun yritimme kahvilaan ensimmäisen kerran, pöytää olisi pitänyt odottaa yli tunti, joten vaihdoimme toiseen paikkaan. Toisena päivänä sisätilat olivat jälleen täynnä, mutta terassilla oli yksi pöytä vapaana. Ilmat olivat vielä silloin hieman viileämmät, joten muut jonossa olleet halusivat istua mieluummin sisätiloissa. 

Brunssiannoksemme olivat muhkeat ja maukkaat: itse valitsin rapean tortillan päälle tehdyn ja mausteisen Huevos Rancherosin.

Rouvan Kiwi Brekkie oli tuhti, makkarainen ja perunainen.

Myös tytön Fresh as a Summer Hash oli niin runsas, että siitä riitti nyhtölammasta ja perunaa myös isille ja äidille.

Jälkiruoiksi voi valita herkkuja sisätiloissa olevasta kakkupöydästä. Me otimme mutakakkua ja Rocky Roadia, nam!

Kyllä tänne toistekin tulisin, jos nurkilla olisin!

* * *

Ja kun nyt olet jo menossa De Pijpiin brunssille, käy samalla tsekkaamassa muutaman korttelin päässä oleva juhlatarvike- ja lelukauppa De Kinderfeestwinkel (Gerard Doustraat 65, Amsterdam). Todella söpö paikka, jossa on paljon kaikkea pieniä ihmisiä kiinnostavaa!

Nyt on Amsterdamin-matka loppuun käsitelty. Ja vaikka matkalla olikin omat haasteensa lasten kanssa, kyllä oli kuitenkin kiva käydä pitkästä aikaa!

 

Muut ravintolavinkkini Amsterdamista:

Share

Pages