Ladataan...
Isyyspakkaus

Gastronaatti II:n julkkarit pidettiin torstaina kotonamme. Halusimme järjestää pienet ja intiimit juhlat, ja Rouva tietysti päätti valmistaa kaikki juhlissa tarjottavat ruoat itse.

Olin itse niin keskittynyt seurustelemaan, että kuvien ottaminen unohtui lähes kokonaan. Onneksi kustantaja oli ollut kaukaa viisas ja pyytänyt paikalle ammattiapua, ja sainkin valokuvaaja Kaisu Joupilta niin hienoja kuvia tilaisuudesta, että oli vaikea valita postaukseen vain kaksitoista niistä! Olen kyllä todistettavasti kulkenut kameran kanssa, mutta esimerkiksi pitopöydän ruoat jäivät itseltäni kuvaamatta täysin.

Tarjolla oli tietysti herkkuja kirjan sivuilta: Munakoiso-kvinoasalaattia ja uunissa paahdettua fetajuustoa, porkkananugetteja ja basilika-jogurttidippiä sekä basilika-cashewtahnaa leivän päälle. Juurileipä ei ole itse asiassa mukana kirjassa, mutta kaikki Rouvan Instagram-seuraajat kyllä tietävät, miten innokkaasti hän leipoo leipää jopa useita kertoja viikossa. Jälkiruoaksi oli vielä omenapiirakkaa ja maailman parasta mudcake-tyylistä suklaa-pähkinäkakkua, jota olemme tarjonneet kaikissa juhlissamme yli kymmenen vuoden ajan.

Paikalla oli tuttuja toimittajia ja bloggaajia. Tilaisuus alkoi tietysti kirjan signeerauksilla.

Pohdimme ennen juhlia, pitäisikö lasten olla jossain hoidossa, mutta se alkoi tuntua jotenkin väärältä. Hekin ovat niin vahvasti läsnä sekä blogissani, Rouvan instassa että kirjassamme, että heidänkin piti saada olla mukana juhlimassa, varsinkin kun juhlat järjestettiin kotonamme.

Pienempi heistä oli se, jota varsinaisesti jännitimme. Pelko oli, että hän ei antaisi äitinsä olla hetkeäkään rauhassa ja päätyisi kirkumaan lattialle. Vielä mitä: hän meni sylistä syliin ja kävi halailemassa useampaa vierasta. Äiti sai seurustella rauhassa vieraiden kanssa, eikä kukaan kirkunut lattialla.

Kirjan kustantaja, Hanna Gullichsen, kertoi, että Rouva on tavattavissa sekä Helsingin kirjamessuilla lokakuussa että jo ensi viikolla ke 4.10.2017 Helsingin keskustan Stockan Herkussa, jossa hän on kokkailemassa iltapäivästä alkaen. Tarkemmista aikatauluista saa tietoa molempien leidien Instagram-tileiltä.

Oli jännittävää, kun vieraat pääsivät ensimmäistä kertaa selailemaan kirjaa. 

"Noo... miltä näyttää..?"

Kovastihan kaikki tietysti kehuivat kirjaa ja sen kuvia. Ja kyllähän se kieltämättä näyttää hyvältä omaan silmäänkin. Painojälki on todella hyvää, kuvat ovat kirkkaat, raikkaat, valoisat ja terävät, ja ne näyttävät hyvin pitkälti siltä, miltä omalla ruudullanikin.

Juhlat menivät aivan liian nopeasti, ja niitä olisi hyvin voinut jatkaa vaikka iltaan saakka.

Nyt tietysti toivomme, että mahdollisimman moni innostuu kirjasta, kertoo siitä kavereille ja että se näkyisi myös mediassa. Tiedän ainakin, että monet lehdet ovat pyytäneet siitä arvostelukappaleita.

Ensimmäiset kommentit lukijoilta ovat olleet hyvin positiivisia. Kuulemme niitä mielellämme myös lisää, joten jos olet jo päässyt hypistelemään kirjaa, kerro täällä tai Rouvan Instagram-tilillä, oletko sinä jo rakastunut ruoanlaittoon. Myös kirjan kuvia saa kehua vuolaasti! :)

 

Postauksen kuvat: Kaisu Jouppi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kulunut viikko on ollut kovin jännittävä ja tapahtumarikas. Tärkein ja jännittävin asia oli tietysti se, että kirjamme, Gastronaatti II - Kuinka rakastua ruoanlaittoon, tuli vihdoin painosta alkuviikosta ja sen toimitukset kirjakauppoihin ja ennakkotilaajille alkoivat!

Vaikka olen kertonut kirjasta ja sen tekemisestä jo useamman kerran, kirjan varsinainen sisältö on pysynyt salaisuutena. Annetaanpa Rouvan siis kertoa siitä ihan omin sanoin. Mikä ihme ensinnäkin on Gastronaatti?

"Gastronaatti on mun kehittämä ruokafilosofia, jossa lähdetään raaka-aineista, ei resepteistä, ja syödään kaikki syötäväksi kelpaava. Ja kun keittiössä ollaan, tehdään kerralla useampia asioita ja ajatellaan myös pidemmälle kuin vain seuraavaan ruokailuun."

Mistä nimi Gastronaatti on tullut?

"Tommi keksi sen saunassa mökillä vuonna 2013, kun aloin haaveilla ensimmäisen kirjani kirjoittamisesta. Olen kotoisin Savosta, jossa ruoasta naatitaan. Nimi viittaa tietysti myös juuresten naatteihin, sillä ensimmäisessä kirjassa myös niitä käytettiin ruoanlaittoon."

Ensimmäinen kirjamme, Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin julkaistiin syksyllä 2014. Mikä siis on Gastronaatti kakkonen ja miten se eroaa ykkösestä?

"Ykkösessä korostettiin sitä, miten paljon kaikissa raaka-ainessa on syötävää, ja sitä, miten voi hyödyntää myös niitä osia, jotka menevät usein biojätteeseen - kuten porkkanan naatit, sitruunankuoret tai kalan ruodot.

Kakkosen kantava ajatus on kertoa, miten keittiössä voisi viihtyä. Itselleni on käynyt niin, että juuri tiettyjä raaka-aineita sisältäviin resepteihin on nykyisin vaikea tarttua. Ruokaa pitää laittaa arjessa niin paljon, että tämä pidemmälle ajattelu ja raaka-ainelähtöisyys auttaa mua enemmän arjessa.

Kirjassa on kaksitoista lukua ja kaksitoista raaka-ainetta, yksi jokaiselle kuukaudelle. Jokaisen luvun raaka-aine on siihen aikaan vuodesta parhaimmillaan, ja kyseistä raaka-ainetta käytetään viidessä - kuudessa reseptissä joko pääraaka-aineena tai muun ruoan lisukkeena. Jokainen näistä raaka-ainesta on myös opettanut mulle jotain syvempää ruoanlaitosta ja arjen hallinnasta ja kerron lukujen alussa näistä oivalluksista.

'Kuukausi' pitää kuitenkin ymmärtää laajasti, sillä monia raaka-aineita voi tietysti syödä pidempiäkin aikoja. Jokaiselle on kuitenkin optimihetkensä, jolloin itse tykkään syödä niitä."

Kirja lupaa kertoa, kuinka rakastua ruoanlaittoon. Kuinka sinä itse rakastuit ruoanlaittoon?

"Mua itseäni auttaa paljon se, ettei tarvitse lähteä joka kerta nollasta ja että pakastimessa ja jääkaapissa on valmiita asioita, joita voi jalostaa eteenpäin. Odotusajat voi myös käyttää hyödyksi, mikä säästää aikaa seuraavalta ruoanlaitolta: kun odotan, että perunat kiehuvat, voin vaikka samalla pilkkoa porkkanat seuraavalle päivälle tai tehdä piirakkataikinan odottamaan jääkaappiin.

Sekin auttaa, että keittiö on meillä huone, jossa on kiva hengailla. Siellä on sohva, ja radiosta kuuluu klassista musiikkia. Vieraammekin istuvat usein keittiössä, sillä huone on niin viihtyisä.

Tykkään kattaa kauniisti ja käyttää kauniita servettejä. Kun pysähtyy ruoan äärelle, tuntuu mukavalta."

Kirjassa puhut paljon armollisuudesta. Mitä tarkoitat sillä?

"On paljon kokkiohjelmia, joissa kaiken pitää olla täydellistä. Voi tulla paineita, että kotonakin ruoan pitäisi olla aina jotenkin ihmeellistä ja hyvin harkittua.

Meillä syödään paljon nimettömiä ruokia. Jääkaapissa olevia aineksia yhdistetään pastaan tai quinoaan, ja se on aivan hyvää kotiruokaa, vaikka sillä ei ole erityistä nimeä. Ruokaa voi tehdä rennostikin."

Miten pitkä kirjaprojekti oli?

"Hirveän pitkä! Pari vuotta sitten aloin pyöritellä ajatusta toisesta kirjasta. Oli kulunut tarpeeksi aikaa ykkösen tekemisestä, ja olin unohtanut, miten työlästä se oli, ja mieheni kannusti, että siitä vaan! Ruokia alettiin kuvata puolitoista vuotta sitten, kun odotin poikaamme, mutta ne kuvattiin suurimmaksi osaksi vasta hänen syntymänsä jälkeen.

Reseptit on toki kehitetty ja kirjoitettu kuvauksien aikana, mutta varsinaisia tekstiosuuksia aloin kirjoittaa NYC:in matkalla vuoden vaihteessa. Kun tulimme kotiin, kirjoitin kirjan melko pian loppuun.

Miksi kirjan tekemisessä kesti niin pitkään?

"Kirjan tekeminen ja ruoka ovat mulle oma harrastus ja intohimon kohde. Tykkään tehdä hommia perhepiirissä niin, että mies kuvaa ruoat. Se ei kuitenkaan saa viedä liikaa aikaa perheeltä, joten mulle sopii hyvin hidas kehitteleminen.

Ja onhan ruokakirjassa konkreettisesti paljon tekemistä: ideat, reseptit, raaka-aineet, astiat ja muu rekvisiitta, ruokien valmistaminen, stailaaminen, kuvaaminen..."

Missä kuvat on otettu?

"Pääosin meidän olohuoneessa ikkunan alla. Ruokapöytä työnnettiin sivuun ja kuvattiin. Joitain viime vuonna otettuja kuvia halusin kuvata uudestaan tänä keväänä, sillä olin muuttanut kirjaan tulevaa reseptiä. Kun poika osasi jo liikkua, olikin oma lukunsa, miten hänet saatiin pysymään pois."

Jäikö kirjasta pois jotain, jota olisit halunnut mahduttaa siihen?

"Ei todellakaan mahtunut kaikki! Ihanat kustantajani Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila antoivat kyllä kasvattaa sivumäärää 128:sta 160:een, mutta silti tilaa ei ollut aivan kaikelle. Pois jäivät esimerkiksi parsarisotto ja mansikkafruitie.

Pitkään mietittin myös juurileivonta-asioita, sillä ne ovat olleet tänä vuonna pinnalla, mutta niille ei valitettavasti ollut tilaa."

Oletko kehittänyt reseptit vain tätä kirjaa varten?

"Ei, kyllä nämä ovat ruokia, joita olemme ihan oikeasti syöneet perheen kanssa aiemminkin.

Kirjan ruoista teemme usein esimerkiksi kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä, omena-muikkutahnaa, cashewpähkinävoita, omenapiirakkaa ja samaan pohjaan muitakin piirkoita, omenahilloa, croque monsieur -leipiä, quinoa-salaattia, munakoisosalaattia, vispipuuroa... Gluteeniton suklaakakku on ollut juhlissamme mukana kymmenen vuotta, mehujäitä syödään saunassa joka viikko, britakakkua teen joka kesä, hiivatonta ihmetaikinaakin usein... Listaa voisi vielä jatkaakin, eli ruoat ovat ihan omasta arjestamme."

Kuinka paljon kirjassa on kasvisruokia?

"Suurin osa on kasvisruokia. Meillä käytetään ruoanlaitossa maitoa ja munia, mutta reseptien joukossa on myös vegaanisia ruokia kuten cashew-basilikatahna, linssi-kaalilaatikko tai papupata."

Kerro jokin salaisuus tai fun fact kuvauksista.

"Jossain kuvassa taitaa olla valkoviiniä, joka on oikeasti tehty liottamalla teepussia vedessä. Ruoat ovat kyllä oikeita.

Kun kuvasimme voileipäkakkua, olin viimeisilläni raskaana. Olisin halunnut lähteä pyöräilemään keskuspuistoon hakemaan ketunleipiä, mutta mieheni ei päästänyt lähtemään vaan kävi poimimassa ketunleivät itse."

Kirja on siis nyt saatavilla, ja ensimmäiset ennakkotilauksen tehneetkin ovat saaneet sen jo kotiinsa!

Jos oma lähikirjakauppasi ei ole vielä saanut kirjaa hyllyyn, voit tilata sen No Tofu Publishingin verkkokaupasta ilman toimituskuluja, linkki verkkokauppaan on tässä. Jos haluat Rouvalta omistuskirjoituksen, lisää pyyntö tilauksen lisätietoihin.

Lähiaikoina luvassa tunnelmia kirjan julkkareista!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Luin vain pari päivää sitten Hesarista jutun, joka käsitteli lastenteatteria. Jutun alussa lainattiin teatteriteoreetiiko Konstantin Stanislavskia, jonka kerrotaan sanoneen: "Aikuisille ja lapsille suunnatun teatterin välillä on yksi ero. Lastenteatterin täytyy olla parempaa."

Lastenteatterilla menee nyt lujaa, ja Helsingin kaupunginteatterikin palautti ohjelmistoonsa Peppi Pitkätossun, joka sai ensi-iltansa jo kaksi vuotta sitten. Kävimme katsomassa esityksen tiistaina - vain kolme päivää edellisen teatteriretkemme jälkeen. Olin varannut liput jo ennen kuin lauantain Cats-retkemme ajankohta varmistui, joten pääsimme nyt teatteriin näin lyhyellä aikavälillä kahdesti. Mikäpäs siinä, emme me tästä mitenkään kärsineet!

Jos palataan vielä postauksen alun sitaattiin, niin täytyy sanoa, että siinä on kyllä perää. Vaikka itsekin olen melko kriittinen teatterin katsoja, lapset ovat suorastaan armottomia. Jos esitys ei kiinnosta, palaute tulee aika välittömästi ja kiertelemättä: "Koska tämä loppuu?" Aikuiset todennäköisesti istuvat huononkin esityksen loppuun saakka ja saattavat vielä senkin jälkeen kehua näytöstä hyväksi: "Parani loppua kohti."

Pepin kanssa tällaisia lauseita ei tarvittu. Lapsiyleisö uppoutui nauruista päätellen erinomaisesti Pepin kohellukseen, tahallisiin väärinymmärryksiin ja aikuisia hermostuttavaan näsäviisauteen. Seurasin omaakin tytärtäni vaivihkaa sivusilmällä, ja kyllä hän katsoi näytelmää leveä hymy kasvoillaan. Kun Peppi heitti pieru-kakka-räkä-vitsejään, tyttö katsahti minuun päin kuin tarkastaakseen, voiko näille asioille nauraa. Siitä vaan, anna mennä!

Peppi oli esityksenä hyvin odotusten mukainen. Tarina on niin tuttu ja nähty erilaisina tv-, näytelmä- ja nukketeatteriversioina niin monta kertaa, että tällaisen vanhan jäärän on vaikea yllättyä juuri mistään. Peppi (Anna-Riikka Rajanen/Maija Lang), Tommi (Petrus Kähkönen) ja Annika (Raili Raitala) viihdyttävät onnistuneesti lapsia, mutta aikuiskatsojat löytänevät toisen tason näytelmän sivuhahmoista.

Esimerkiksi steppaavat poliisit Jeppe ja Juppe (Risto Kaskilahti ja Tuukka Leppänen) tuovat näytelmään omaa huumoriansa, ja paikoitellen vaikutti siltä kuin näyttelijät improvisoisivat osan repliikeistä yrittäen pudottaa toisensa lavalla. Sitä oli hauska seurata.

Mainio hahmo oli myös sosiaaliviraston rouva Ryppynaama... siis Ryöppyvaara (Ursula Salo/Helena Haaranen).

Aikamoista kohellusta esitys on, ja Peppi juuri niin ihanan ärsyttävän energinen kuin pitääkin. Poistuimme teatterista hymyssä suin ja olimme yksimielisiä siitä, että kyllä kannatti katsoa. Oli hauskaa näyttää tytölle myös teatteritaloa, jossa hän ei ollut käynyt aikaisemmin rakennuksen remontin vuoksi.

Mutta mikäpäs oli vastaus siihen suureen kysymykseen, jonka halusin tietää: Kumpi oli parempi Tampereen Cats vai Helsingin Peppi? 

"Cats", vastasi tyttö.

Okei, okei, onhan kyse aivan erilaisista teoksista, joten onhan se kuin vertaisi omenoita ja appelsiineja, kuten sanotaan. Onneksi nämä eivät ole kuitenkaan toisiaan pois sulkevia asioita: voi nauttia sekä appelsiineista että omenista, lastennäytelmistä että musikaaleista!

 

 

Näyttämökuvat: Mirka Kleemola, HKT.

hkt.fi/esitykset/peppi-pitkatossu/

Liput esitykseen saatu HKT:lta.

* * *

Kävimme Rouvan kanssa katsomassa hiljattain myös HKT:n Myrskyluodon Maijan. Arvio täällä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viikonloppuna oli lämpimämpää kuin useana päivänä kesäkuussa. Voiko tätä siis sanoa intiaanikesäksi?

Kävin jälleen puutarhamökillä keräilemässä tomaatteja ja karhunvattuja, ja otin samalla mukaani myös loput herneet sekä kassillisen maahan pudonneita omenia.

Lopuille omenille varasin mehustusajan Sipoon mehuasemalta lauantaille.

Ihmettelin, miten maa-artisokat voivatkin kasvattaa jopa kolmemetriset varret ja miten näyttävät keltaiset kukat niillä on. Kasvi myös näyttää leviävän kuin rikkaruoho, joten voisimme lähiaikoina kaivaa taas säkillisen mukuloita syötäväksi ja vaikkapa annettavaksi tutuille.

Puutarhakausi alkaa olla lopuillaan ja vedet katkaistaan varmasti jo muutaman viikon sisällä. Sitten alkaa remontti.

Olemme sopineet perinnerakentamiseen ja entisöivään remontointiin erikoistuneen Trähusin kanssa, että he tekevät mökissä sellaisia rakennus- ja kunnostustöitä, joihin oma osaamisemme tai aikamme ei riitä.

Ulkolaudoituksessa on korjattavaa, ikkunoiden karmit ovat huonossa kunnossa ja haluaisimme myös tehdä muutoksia sisätiloihin. Saatamme luopua omasta kuivakäymälästä ja käyttää senkin tilan johonkin muuhun. Aloimme myös haaveilla veden vetämisestä sisälle mökin keittiöön, sillä nyt vesi tulee vain mökin ulkopuolelle.

Työt olisi tarkoitus saada tehtyä syksyn ja talven aikana niin, että ensi keväänä ja kesänä pääsemme sisustamaan mökkiä ja vähitellen myös yöpymään siellä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ovela juoneni kasvattaa tyttärestäni itselleni musiikkiteatteriseuraa otti jälleen ison harppauksen eteenpäin. Teimme lauantaina aivan kahdestaan retken Tampereelle katsomaan Tampereen teatterin Cats-musikaalia, joka sai ensi-iltansa vain kaksi viikkoa sitten.

Cats on moderni musikaaliklassikko, jonka jokainen varmasti tunnistaa vähintään nimeltä. Andrew Lloyd Webberin säveltämä musikaali perustuu T. S. Eliotin runokokoelmaan Old Possum's Book of Practical Cats. Se sai ensi-iltansa 1982 ja pyöri sekä Lontoossa että New Yorkissa kaksi vuosikymmentä, ja oli silloin pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty musikaali Broadwaylla.

Teos esittelee useita erilaisia ja hyvin inhimillisiä kissoja, joilla jokaisella on omat luonteenpiirteensä ja erikoisuutensa. Jokainen kissa esittäytyy vuorollaan, jotta kissojen johtaja, Vanha Deuteronomi, voi päättää, kuka kissoista pääsee nousemaan jonkinlaiseen kissojen taivaaseen ja saa palata sieltä elämään uutena kissana.

Minulle Catsin suuri suosio on ollut suoraan sanoen suuri mysteeri. Teos ei ole helpoimmasta päästä, ja siinä on monta tekijää, joiden luulisi ajavan pois ainakin kaikkein kyynisimmät katsojat. Musikaalissa ei ole oikeastaan mitään juonta, esitys on läpilaulettu eikä siinä ole yhtään repliikkiä, laulut ovat monin paikoin höpsöjä kielellä leikitteleviä loruja ja koko casti on todella pukeutunut erivärisiksi kissoiksi. Tampereen versiossa mukana on myös yksi rotta.

Kävi katsomassa musikaalin Broadwaylla vuonna 1990 mutta taisin olla silloin hieman liian väsynyt ja pieni. Kun en oikein ymmärtänyt laulujen sanoista tarpeeksi, nukahdin kesken esityksen. Musikaalista jäi siis mielikuva että se oli vähän tylsä ja outo eikä siinä tapahtunut mitään.

Tältä pohjalta olin hieman jännittynyt, miten tyttö ottaisi esityksen vastaan. Esityskieli oli toki suomi eikä takana ollut kymmenen tunnin lentoa jetlageineen, joten onnistumisen mahdollisuudet olivat suuremmat.  Kerroin tytölle etukäteen, mitä olisi odotettavissa ja soitin varmuuden vuoksi vielä joitain kertoja musikaalin tunnetuinta kappaletta Memory. Kylläpä olinkin tyytyväinen kun tyttö alkoi spontaanisti hyräillä kyseistä kappaletta silloin tällöin ennen esitystä. 

Ohjaaja Georg Malvius on saanut Tampereella paljon vapauksia tehdessään versionsa musikaalista.

Lavastuksessa ei nähdä alkuperäisen kaltaisia kaatopaikan tavararöykkiöitä, vaan kissat kujeilevat rakennusten takapihoilla.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Esitykseen on myös lisätty hahmo, jota ei ole aiemmin nähty: rotta, joka haaveilee olevansa kissa. Kissojen kohtaaminen tapahtuu tämän rotan unessa. Rotta ei itse laula tai ole esityksen keskiössä mutta hiippailee kissojen taustalla ja on mukana monissa kohtauksissa tehden mitä milloinkin. 

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Jo musikaalin avausnumero lupailee hyvää. Vaikka Jellikkilauluja jellikkikissoille on sanoituksiltaan lähes siansaksaa, esitys tempaa mukaansa. Lavalla tapahtuu jatkuvasti, ja esiintyjäkaartissa on niin huikeita laulajia, tanssijoita ja akrobaatteja, etten voi edes käsittää, miten tällainen porukka on saatu kasaan. Vauhdikkaat numerot seuraavat toinen toistaan, ja tanssia ja laulua ihaillessani unohdan kokonaan katselevani kissoiksi pukeutuneita ihmisiä, jotka laulavat lastenloruja.

Teoksen suomennus ei ole varmasti ollut helppo tehtävä. Tampereen teatteri käyttää alun perin vuodelta 1986 peräisin olevaa suomennosta, jonka on tehnyt Jukka Virtanen. Työn laatua voi arvioida esityksen aikana, sillä näyttämön päällä juoksevat laulujen tekstitykset sekä suomeksi että englanniksi.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Jos Amerikassa puhutaan musikaalinäyttelijöistä termillä triple threat, jolla tarkoitetaan sitä että musikaaliesiintyjän pitää osaa sekä laulaa, tanssia että näytellä, tässä esityksessä osa esiintyjistä pääse esittämään myös neljännen uhan, sirkusakrobatian.

Sekä roolitus että Adrienne Åbjörnin koreografia on hyvin onnistunut, sillä esiintyjäkaarti vaikuttaa hyvin tasaiselta. Kun esitystä katsoo, ei ole lainkaan silmiinpistävää, kuka esiintyjistä on ensisijaisesti laulaja, kuka tanssija ja kuka näyttelijä.

Toki joitain suorituksia nousee ylitse muiden esimerkiksi Murr-Roopea ja kahta muuta kissaa esittänyt Tero Harjunniemi paljastui oopperatenoriksi, joka on laulanut muun muassa Kansallisoopperassa.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Toinen kissa taas oli poikkeuksellisen näyttävä tanssija, ja maskin takaa paljastuikin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tutuksi tullut tanssinopettaja Aleksi Seppänen.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Ja sitten on sellaisia esiintyjä kuten Katra Solopuro, jonka Demeter-kissa loistaa sekä laulajana, tanssijana että sirkustemppuilijana.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Show'n näyttävimmästä numerosta vastasi taikurikissa Mister Mistofeli eli Aleksi Seppänen, joka pääsi esittämään hämärässä teatterissa illan upeimman valoshown. Hän ja toinen tanssija pyörittelivät ilmassa led-valoilla varustettuja keppejä ja hulavanteita jotka muodostivat ilmaan pyörivän led-näytön, jossa näkyi värikkäitä ja musiikin mukaan vaihtuvia kuvioita. (Tämä on vaikea selittää pelkin sanoin, joten kurkkaa tämä video niin ymmärrät, mistä on kyse. Video ei liity Catsiin mitenkään.)

Ja onhan se hienoa kuulla livenä Grizabella-kissan hittikappale Memory eli suomennettuna Muisto. Roolissa vuorottelevat Irina Milan ja Ritva Jalonen. Siinä on jälleen taattu korvamato useaksi päiväksi esityksen jälkeen. 

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia kuluu niin vauhdilla, että huomaan esityksen päättyessä ajattelevani: "Joko nyt?" Olisin siis voinut hyvin jatkaa katselemista vielä pidempäänkin, mutta seuralaiselleni esitys taisi olla juuri sopivan mittainen.

Kaikki oli kohdallaan: esiintyjät, lavasteet, upeat puvut, yksityiskohtaiset maskit, soitto, laulu, tunnelma... Huikeaa!

Tyttönen seurasi esitystä silmät suurina ja kuiski sen aikana korvaani ihastellen tanssijoita, valoja ja akrobaattien heittämiä voltteja. Pari kertaa hän kyseli minulta kovasti, itkenkö minä, mutta mitään en myöntänyt.

Kun kysyin sitten esityksen jälkeen, mitä hän piti, hän sanoi tykänneensä siitä kovasti. Kun kysyin vielä, kumpi oli parempi: Tampereen Cats vai Aladdin Broadwaylla, hän piti Catsia ehdottomasti parempana. Oho, se on nimittäin paljon se! Parasta oli kuulemma Mister Mistofelin valoshow, mutta olen varma, että tanssinumerot olivat lopulta se, joka piti tämän pienen tanssijattaren mielenkiinnon yllä.

Nyt hän haluaisi nähdä esityksen heti uudestaan.

Teatteriretki oli siis erittäin onnistunut, ja olen hyvin onnellinen, että se oli näin suuri elämys pienelle tytölle. Vaikka halusin nähdän esityksen itsekin, hänelle minä halusin tämän shown' näyttää. Olen myös äärettömän iloinen siitä, että hän todella nauttii musiikkiteatterista, laulusta ja tanssista ja lähtee mielellään katsomaan teatteria kanssani.

Nyt voimme sitten leijua yhdessä muutamia päiviä jossain musikaalisfääreissä, jotka vain me kaksi ymmärrämme.

 

Liput esitykseen saatu Tampereen Teatterilta.

* * *

Kävimme tytön kanssa katsomassa viime vuonna myös Shrek-musikaalin HKT:ssa ja Aladdininin Broadywaylla tammikuussa.

Muutama viikko sitten näimme Rouvan kanssa HKT:n Myrskyluodon Maijan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Valio

Perheessämme käytetään paljon maitotuotteita. Lapset juovat tietysti maitoa useasti päivässä, mutta olen itsekin aikamoinen maitopoika. Juon maitoa aina ruokajuomana - ja ehkä joskus vähän janoonkin. Myös juustot ja jogurtit kuuluvat jokapäiväiseen arkeemme, ja tyttömme syö käytännössä joka ilta iltapalaksi Valion turkkilaista luomujogurttia marjojen tai itse keitettyjen hillojen kanssa.

Olemme jo vuosikaudet ostaneet lähes kaikki maitotuotteemme luomuna, ja luomutuotteiden valikoima on vuosien varrella myös kasvanut ilahduttavasti.

Luomun käyttömme ei ole rajoittunut vain maitotuotteisiin, kuten blogin pitkäaikaiset lukijat ovat huomanneetkin. Ostamme luomuna lähes kaiken muunkin ruoan ja raaka-aineet: lihan, kananmunat, hedelmät, vihannekset, jauhot, puurohiutaleet... Kun kylvimme alkukesästä puutarhamökillemme vihanneksia ja juureksia, käytimme luomusiemeniä, ne istutettiin luomumultaan ja lannoituksessa käytettiin luomulannoitetta. Jopa viinit valitsemme useimmiten luomuvalikoimasta.

Kuulostaako erikoiselta? Todennäköisesti ei, sillä suomalaisten suhtautuminen luomuun on muuttunut viime vuosina huomattavasti.

Kun vielä pari vuotta sitten luomua suosittiin lähinnä pääkaupunkiseudulla ja ehkä hieman yllättäen 39 - 45 -vuotiaiden miesten joukossa, nyt luomua käytetään tasaisemmin koko maassa ja myös kaiken ikäiset naiset ostavat säännöllisesti luomutuotteita. Päivittäin luomutuotteita kuluttaa jo 1,5 miljoonaa suomalaista. *) 

Luomutuotteiden myynti on puolestaan kasvanut viidessä vuodessa (2011 - 2016) huimat 67 %, ja pelkästään viime vuonna kasvua oli 14 % verrattuna edelliseen vuoteen. **)

*) Tutkimus: Kampanja lisäsi luomun tunnettuutta ja siihen suhtaudutaan yhä myönteisemmin / MMM.fi, toukokuu 2017
**) Luomun myynti huimassa kasvussa: +14% vuonna 2016 / Proluomu.fi, tammikuu 2017

Uskon, että monet valitsevat luomun samoista syistä kuin itsekin teemme: luomuruoan kasvatuksessa käytetään vähemmän torjunta-aineita ja eläimille tarjotaan mahdollisimman paljon vapaata elintilaa niiden lajinmukaista elämää varten.

Luomun terveellisyydestä ja ekologisuudesta on kirjoitettu monia kriittisiäkin artikkeleita, joissa pyritään kumoamaan väitteitä positiivisista terveysvaikutuksista ja korostamaan sitä, miten luomuviljely vaatii enemmän tilaa, sillä sadot ovat pienempiä.

Minulla ei ole esittää näistä asioista sen tarkempia faktoja kuin asiaa eri puolilta tutkineilla ja eri tuloksiin päätyneillä asiantuntijoillakaan, mutta ajattelen, että ei siitä ainakaan mitään haittaa ole, että valitsen tuotteita, joissa on vähemmän myrkkyjä ja joiden tuottamisessa eläimillä on ollut paremmat elinolot.

Myös Valio on panostanut vahvasti luomutuotteisiinsa, ja tänäkin vuonna valikoimaan on tuotu useita uutuuksia.

Turkkilaisen luomujogurtin lisäksi jokapäiväiseen elämäämme kuuluvat luomukevytmaito ja luomuvoi. Aamupalalla maistuu usein itse tehty juureen leivottu leipä, luomujauhoista sekin, ja Valion uusi luomugouda on jo ehtinyt muodostua jääkaappimme vakiovarusteeksi. Näissä aamupalakuvissa on muuten vielä itse kasvattamiamme tomaatteja ja kurkkuja, jotka nekin täyttäisivät luomutuotannon kriteerit.

Tarvittaessa käytämme leivonnassa ja ruoanlaitossa muitakin luomutuotteita kuten kuohukermaa, ja on ollut hauskaa havaita miten useimpia perusmaitotuotteita kuten maitorahkaa, kermaviiliä ja tuorejuustoa saa jo luomuna.

Uusi herkullinen luomututtavuus oli Valion välipalarahka, jota maistoimme lasten kanssa ja pidimme kaikki tuotteesta. Makuja on kaksi: persikka-banaani ja mansikka-mustikka.

Molempiin rahkoihin makeus tulee vain hedelmien ja marjojen omista sokereista, joten tällaista välipalaa antaakin lapsille oikein mielellään. Pakkauksessa on mukana myös pieni kertakäyttölusikka, joten se soveltuu erittäin hyvin otettavaksi mukaan vaikkapa evääksi.

Ja sieltähän se toinenkin tulee osingoille. Odotapas, niin laitan tämän kameran pois ja tulen avaamaan sen toisen purkin.

 

Lue lisää Valion luomutuotteista täältä: https://www.valio.fi/luomu/

Share

Pages