Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime päivinä on ollut kovin piinallista lukea Yhdysvaltoja koskevaa uutisointia. Sen syvemmälle politiikkaan menemättä pohdin, että palasimme New Yorkista juuri oikeaan aikaan eli vain pari päivää ennen vallan vaihtumista, ja saimme viimeisinä lomapäivinämme keskittyä vain siihen, mikä oli tärkeintä: syömiseen. 

Kuten edellisenäkin päivänä, valitsimme lounaspaikaksemme jonkin tutun ja turvallisen ravintolan, ja päädyimme Freemansiin Lower East Sidelle (Freeman Alley).

Ravintola sijaitsee sivukujan päässä paikassa, johon kukaan ei ikinä eksyisi ohikulkiessaan.

Sisätiloiltaan ravintola on kuin siirtomaa-ajan salakapakka, ja rustiikkinen vanhan maailman henki näkyy myös ravintolan ruoissa.

Yksi asia meitä huvitti jälleen kovasti: sen lisäksi, että olemme käyneet tässäkin ravintolassa useammin, olemme aina onnistuneet istumaan joko juuri tässä tai sen viereisessä pöydässä. Tuli aivan kotoisa olo.

Freemansissa on otettava alkuun ehdottomasti kuumaa artisokka-juustodippiä, joka on taivaallista leivän päällä.

Tyttö halusi kuin halusikin vielä yhden burgerin, mutta hänkin pohdiskeli, että on kiva päästä kotiin ja syödä taas äidin ruokia ja kaikkea muuta kuin hampurilaisia ja hot dogeja.

Oma ruokani taas ei ollut burgeria nähnytkään, ehei, vaan se on paahtopaistisämpylä, joka tarjoiltiin perunasalaatin kanssa.

Rouva puolestaan huokaili ihastuksesta oman kukkakaali-kvinoasalaattinsa ja kokonaisena paistetun taimenensa äärellä. Mahtava yllätys oli, että kalasta oli jopa poistettu ruodot ennen tarjoilua!

Jälkiruokabrownie viimeisteli kokonaisuuden, ja poistuimme ravintolasta tyytyväisenä kaikkiin valintoihimme sekä ravintolan että annosten suhteen.

* * *

Viimeinen lomapäivämme päättyi vielä pikaiseen iltapäivävisiittiin Metropolitan Museum of Artissa, jossa ehdimme käydä katsomassa Egypti-osastoa, alakerrassa ollutta vanhoja pukuja esittelevää näyttelyä sekä itämaista puutarhaa. Museo on niin valtava, että sen osastoilla voisi viettää useita päiviä, joten parasta jatkaa taas ensi kerralla. Rouvalla myös taisi jäädä näkemättä se osasto, jota hän meni oikeastaan katsomaan.

Seuraavana aamuna oli aika pakata loputkin tavarat matkalaukkuihin, siivota asunto ja ottaa taksi kohti JFK:n kasiterminaalia.

Loma oli oikein onnistunut, ja ehdimme tehdä kaiken sen, mitä olimme ajatelleetkin etukäteen. Sen verran intensiivistä matkustaminen kahden lapsen kanssa kuitenkin oli, että tuntui jo olevan aika palata kotiin, eikä suoraan sanoen jäänyt yhtään sellaista voi-kun-olisi-voinut-olla-vielä-vähän-aikaa-fiilistä.

New Yorkin -lomamme alkaa nyt olla muuten loppuun käsitelty, mutta lupauduin tekemään vielä muutaman yhteenvedon parhaista paloista. Ja tytölläkin on niin hienoja kuvia omassa kamerassaan, etten malta olla esittelemättä myös niitä. Palataan niihin lähiaikoina.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Pingviini

Mitä yhteistä on pingviinillä ja veriappelsiinilla?

Oikea vastaus on tietysti veriappelsiinipirtelö.

Veriappelsiinipirtelö (2 - 3:lle)

Ainekset

  • 3 veriappelsiinia
  • 2 dl maitoa
  • 1/2 pkt Pingviini-vaniljajäätelöä
  • 1 rkl hunajaa
  • (1 tl lakritsijauhetta - jos haluat)

Valmistaminen

  1. Kuori ja lohko appelsiinit ja poista siemenet, jos niitä on
  2. Laita appelsiinit tehosekoittimeen ja hienonna ne
  3. Lisää muut ainekset ja anna tehosekoittimen käydä, kunnes pirtelö on tasaista ja juoksevaa
  4. Tarjoile korkeista laseista värikkäiden pillien kanssa.

Litran Pingviini-vaniljajäätelöpaketti on kuin tyhjä canvas, joka kutsuu keksimään uusia käyttötapoja, makuyhdistelmiä ja koristeita. 

Halusin tehdä ensimmäiseen Pingviini-jäätelöpostaukseeni pirtelöreseptin, ja yhtä luonnollista kuin vaniljajäätelö olivat veriappelsiinit, sillä ne ovat sesongissa juuri nyt ja maaliskuun alkuun saakka.

Maistelimme tätä veriappelsiinipirtelöä kolmen hengen testiryhmällämme ja olimme yksimielisiä siitä, että pirtelöstä tuli erittäin hyvää. Terästin ensimmäistä pirtelöerääni myös lakritsijauheella, mutta se jakoi testiryhmämme kahtia: Rouva rakasti appelsiinin ja lakritsin yhteistä makua, mutta tyttömme piti enemmän pelkästä appelsiinista, joten tähän toiseen satsiin en lakritsijauhetta laittanut.

Veriappelsiinit ovat siten jänniä, että ne voivat olla hyvin vähän verisiä tai aivan kauttaaltaan punaisia.

Tällä kertaa kävi niin, että appelsiinit olivat hyvin vähän punertavia, joten pirtelökin jäi melko keltaiseksi. Aiemmin, kun testasin pirtelöä punaisemmalla veriappelsiinilla, lopputuloksena oli hyvin kauniin pinkin sävyinen pirtelö.

Maku on kuitenkin sama väristä riippumatta: jonkin verran happamampi kuin tavallisissa appelsiineissa, ehkä jopa hieman greippimäinen.

Pirtelön voi luonnollisesti tehdä myös tavallisista appelsiineista, jos veriappelsiinit eivät satu kuulumaan lähikaupan valikomaan. Pingviini-jäätelöä saa varmasti jokaisesta pakastealtaasta.

Pingviini on kaikille suomalaisille tuttu ikoninen jäätelömerkki, joka on nykyisin Froneri Finlandin omistuksessa. Pingviini valmistaa kaikki jäätelönsä Turengin jäätelötehtaalla Hämeenlinnan kupeessa kuten on tehnyt jo yli viisikymmentä vuotta. Jäätelöissä käytetään vain suomalaista maitoa ja kermaa, joten se on ansainnut avainlipputunnuksen. Samalta tehtaalta tulevat myös monet muut rakastetut jäätelöt kuten Eskimo, Puffet, Classic ja Aino.

Katso lisää Pingviini-jäätelöreseptejä Pingviinin sivuilta tai kehitä itse aivan uusia! Itse palaan toisen jäätelöreseptin pariin helmikuun puolella.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Oman elämänsä matkajournalisti täällä taas, päivää. Kun on juuri käynyt työmatkalla Briteissä ja ollut monta viikkoa lomalla New Yorkissa, ei olisi aivan välttämätöntä lähteä heti perään uudelle työmatkalle Saksaan, mutta niin kävi. Yhdeksi yöksi Müncheniin, tarkemmin sanottuna.

Olen kyllä monta kertaa miettinyt, että matkalehden toimittajan työ olisi voinut olla ihan hyvä uravaihtoehto, ainakin ennen lapsia. Olen nimittäin siinä erittäin hyvä, siis matkailussa, ja kerron mielelläni matkavinkkejä muillekin.

Nyt turisteilu jäi toki vain yhteen tuntiin keskiviikkoaamuna, mutta ehdin sentään käydä vanhan kaupungin keskustassa Marienplatzin ympäristössä ja kävellä sieltä Karlsplatzille Obletter-lelukauppaan.

Pääsin myös huristelemaan matkat S-Bahnilla ja raitiovaunulla, mikä tekee mieleni aina iloiseksi vaikkakin vähän kateelliseksi niin kattavasta raideliikenneverkosta, johon kuuluu myös kahdeksan metro- eli U-Bahn-linjaa.

Obletter on Münchenin vanhin, suurin ja legendaarisin lelukauppa. 


Jos joulu olisi ollut vasta tulossa, olisin saattanut vallan villiintyä. Nyt ostin vain aivan pienen tuliaisen tytölle ja lahjan hänen kaverinsa synttäreille.

Ihastelin myös hienoja pienoisjunia ja mietin, ovatkohan ne tarkoitettu enemmänkin isille (tai miksei äideillekin) kuin lapsille (ks. hinta).

Paikalliset kumppanimme käyttivät meitä syömässä muutamassa paikassa, ja eniten pidin Löwenbräu-panimon ravintolasta Löwenbräukeller.

1800-luvun lopulta peräisin oleva oluthuone tarjoaa baijerilaisia (vaikkakin kuulemma Itävallasta aikoinaan omittuja) erikoisuuksia. Siis runsaasti lihaa.

Porsaanpotkaa (yllä) ja aitoja vasikanlihasta tehtyjä Wiener Schnitzeleitä (alla). En ole suuri Schnitzel-fani - Suomessa - mutta tämä vasikanleike oli todennäköisesti paras Schnitzel, jota olen maistanut. Leipä- ja perunamykyt olivat myös hyvin maukkaita ja hapankaali törkeän hyvää! En ole myöskään varmaan koskaan syönyt puolukkahilloa vasikanleikkeen kanssa, ja sehän toimi todella hyvin!

München vaikutti paikalta, jossa voisi olla kiva käydä kesällä, ja olen jo aiemmin miettinyt, että kaupungin lähistöllä sijaitseva Neuschwansteinin linna olisi hauska paikka vierailla tytön kanssa joskus. Se on se suuruudenhullu satulinna, joka on toiminut myös Disneyn Prinsessa Ruususen linnan esikuvana. Myös Alpeille olisi vain tunnin ajomatka!

Ehkäpä oman elämänsä matkajournalisti palaa tänne vielä joskus koko perheen kanssa!

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

New Yorkin -matkan lähestyessä loppua harkitsimme hyvin tarkasti, missä haluaisimme käydä syömässä viimeisinä päivinä. Sehän olisi kamalaa, jos kävisi kuten neljä vuotta sitten, jolloin viimeisenä iltana saimme niin limaisia ja mauttomia dim sumeja, että muuten erinomaisesta matkasta jäi vähän paha maku suuhun. Päätimme siis ottaa varmaan päälle ja käydä paikoissa, joista tiesimme pitävämme.

Buttermilk Channel. "Kun se nyt on tuossa lähellä ja varmasti hyvä, mennään sinne", ajattelimme. "Eipä tarvitse ainakaan pettyä."

Jouduimme kyllä odottamaan pöytää tunnin verran, mutta käytimme sen läheisessä leikkipuistossa, mistä tyttö oli erittäin iloinen. Positiivinen yllätys oli tekstiviestipalvelu, jolla henkilökunta ilmoitti pöydän olevan vapautumassa, ja vahvistimme itse toisella tekstiviestillä, haluammeko pitää varauksen vai vapauttaa sen. Pidimme.

Eggs Huntington ja House-cured Lox Platter. Siis piimäleipäset uppomunalla, kinkulla ja hollandaisekastikkeella sekä lohi-munakokkelia lisukkeineen.

Yhteiseksi jälkiruoaksi kasa piimäpannukakkuja voin ja vaahterasiirapin kanssa. Kaikki oli juuri niin simppeliä ja herkullista kuin miltä näyttää.

Nyökyttelimme Rouvan kanssa tyytyväisenä ja kiittelimme itseämme tästä valinnasta. Ei maailman kekseliän, mutta varmasti hyvä. Ensi kerralla sitten kokeillaan taas jotain uutta paikkaa.

Mutta tietysti tulemme takaisin myös Buttermilk Channeliin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä pieni vauhtiveijari on ollut viime viikkoina erityisen paljon koko perheen huomion keskipisteenä.

Hän oli New Yorkissa niin nuhainen, yskäinen ja monta päivää kuumeessakin, että kyselin jo online-lääkäriltä, miten pitkään kuumetta voi katsella. Kuulemma viikon. Kuume onneksi laski kuudentena päivänä, ja yskäkin alkaa lopulta nyt - lähes kuukauden sairastelun jälkeen - helpottaa.

Sen lisäksi hänelle puhkesi New Yorkissa ollessamme vielä kaikki neljä yläetuhammasta yhtä aikaa. Ihan vaan että olo olisi mahdollisimman kurja.

Tällä viikolla hän on kärsinyt puolestaan perheen pahimmasta jetlagista. Ensimmäiset yöt hän nukahti helposti mutta heräsi puolilta öin aivan virkeänä ja nukahti uudelleen vasta kahden tai kolmen tunnin jälkeen. Viime öinä hänen on ollut puolestaan vaikea nukahtaa, mutta sitten hän on nukkunut aamuun asti heräämättä. Ehkä tämä vähitellen tästä?

Jotain iloistakin sentään.

Ensinnäkin pikkuherra on yllättänyt meidät kaikki ruokahalullaan. Hänen siskonsahan ei samassa iässä pitänyt juuri mistään, mutta tämä kundi syö suurin piirtein kaiken, mitä annetaan. Varsinkin äidin tekemät kotiruoat uppoavat erinomaisesti, ja puuroa poika syö niin mielellään ja isoja annoksia, että kutsun häntä Puuropojaksi. Ei mikään ihmekään, että hän tuntuu kasvavan aivan silmissä.

Ja sitten tämä meno ja meininki: Vaikka poitsu ei vielä istu, hän kampeaa itseään jo kovaa vauhtia ylös maasta. Hän nousee polvilleen tukea vasten ja yltää yllättävän korkealle, jos näkee siellä jotain mielenkiintoista.

Seisomaan hän ei vielä nouse itse, mutta seisoo yllättävän jämäkästi, kun hänet nostaa jaloilleen ja tukee häntä. Ohhoh.

Kyllä tässä kohta ollaan ihmeissämme, kun tämä jässikkä lähtee tästä juoksemaan. Hän on jo nyt sekunneissa räpläämässä kylpyhuoneen lattiakaivoa, jos hän havaitsee oven jääneen auki.

Ja on pelottavan kiinnostunut isin tietokoneesta.

Share

Pages