Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on koittanut se hetki, kun puutarhamökillä voidaan ottaa hetkinen hieman rennommin. Kasvihuone ja kasvatuslaatikot alkavat olla siinä vaiheessa, että kasvit kaipaavat vain vettä, ja sitten aletaan odotella vihannesten ja marjojen kypsymistä!

Kasvihuone onkin hieman täydempi kuin viime vuonna. Innostuimme niin kovasti maukkaista tomaateistamme, että tänä vuonna laitoimme niitä kasvamaan vieläkin enemmän ja useampaa laatua: Zuckertraubea, Sungoldia, Yellow Submarinea, Zlatavaa ja häränsydäntä. Kolme ensimmäistä on kirsikkatomaatteja, Zlatava normaalikokoinen ja häränsydän jättimäinen. Tomaattipuskia on kaikenkaikkiaan peräti 18!

Kasvihuoneessa on toistaiseksi vielä muutama kesäkukkaruukkukin, sillä Rouva ei ole uskaltanut roudata niitä ulos peläten sekä viileitä öitä että puutarhan alueella liikkuvia jäniseläimiä. Sekä kaneja että metsäjäniksiä on bongattu.

Tomaatit aloittelevat jo kukintaansa, joten pian päästään ravistelemaan varsia, jotta kukat pölyttyvät. Pisimmät taimet ylettävät kattoon, joten kohta niitä aletaan myös latvoa. Lehtien haaroista napsitaan myös pois ns. varkaat eli niihin kasvavat toiset lehdet.

Toisella seinustalla kasvaa neljä hunajamelonia ja kaksi kasvihuonekurkkua. Harmillisesti muut kurkkujen siemenet eivät itäneet, joten toivotaan, että edes nämä kaksi tekisivät yhtä hyvin hedelmää kuin kurkkumme viime kesänä.

Saimme kuin saimmekin hankittua lisää altakasteluruukkuja, ja vain kolme melonia ja kurkut laitettiin kasvamaan multasäkkeihin. Kurkut olivat niissä myös viime vuonna ja kasvoivat niissäkin todella hyvin. Kaikki taimet on toki lannoitettu hevosenlannalla, ja annamme niille myöhemmin vielä nestemäistä luomulannoitetta kasteluveden mukana.

Huomannet ruukkujen alta myös uuden lattiamme: hain viime kesänä pakettiautolla tonnin verran vanhoja punatiiliä Espoosta, ja toukokuun alkupuolella vaihdoin harmaat lattialaatat näihin punaisiin tiiliin.

Kasvihuoneen ovella kasvaa taas kesäkurpitsaa. Rouva ei löytänyt omia kesäkurpitsansiemeniään, mutta saimme toiselta puutarhurilta kaksi keltaisen kesäkurpitsan taimea. Luovutimme itse vastaavasti kaksi tomaatin taimea toiselle puutarhurille, kun totesimme, että 18 pensasta on aivan riittävästi.

Kasvatuslavoillakin tapahtuu. Yhdestä puskee valko- ja ruohosipulia ja piparjuurta, ja iskin niiden väliin vielä yhden avomaankurkun.

Toisessa laatikossa, harson alla, kasvaa retiisiä, porkkanaa, korianteria ja kukkakaalia. Retiisi tekee jo satoa.

Parsoja ei voi vielä kerätä, joten niiden annetaan kasvattaa vain vartta. Samassa laatikossa on myös lehtipersiljaa ja hieman hernettä.

Loput herneet kasvavat yrttilaatikossa, ja laitoin niiden ympärille myös verkon, jotta puput eivät söisi versoja tänä vuonna.

Yksi laatikoista on omistettu mansikoille. Sekä isoille että pienimarjaisemmille.

Uskomatonta, mutta mansikoissa on jo raakileita!

Toinen verkolla suojattu laatikko on perunalaatikkomme. Siiklien varret maistuvat kuulemma myös kaneille, ja ne kaivavat myös mukuloita ylös, vaikkeivat niitä syökään.

Kaalilaatikossamme, harson alla, kasvaa keräkaalia, ruusukaalia ja kukkakaalia. Väleistä nousee kehäkukkia.

Saimme toiselta puutarhurilta myös karhunlaukan sipuleita, sillä Rouvan omat siemenet eivät itäneet. Iskin ne köynnöshortensian juurelle maahan.

Omenan runsas kukinta näyttää tuottavan runsaasti myös hedelmää. Kukat ovat muuttuneet siis pieniksi raakileiden aluiksi, ja niitä on valtavasti!

Herukkapensaissa raakileet ovat pidemmällä.

Karviaiset näyttävät jo karviaisilta.

Istuttamatta on enää neljä avomaankurkkua, jotka laitettaneen kasvamaan isoihin ulkoruukkuihin, sekä Rouvan daaliat, jotka kasvattavat edelleen varsiaan sisätiloissa.

Nyt vaan toivotaan sateita (uskomatonta mutta totta), ettei kaikkea tarvitsisi käydä kastelemassa aivan joka toinen päivä letkulla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä postaus käsittelee varsinaisesti parin viikon takaista illallistamme ravintola Fabrikissa, mutta ensin muutama sana juuri päättyneestä toukokuusta.

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, onnistuin jälleen kerran täyttämään kalenterini hieman liian tehokkaasti, ja toukokuu oli kiireisin kuukausi miesmuistiin. Tai kiireinen ja kiireinen... En oikeastaan haluaisi käyttää sitä sanaa, sillä se, että sattuu olemaan paljon tekemistä ja menoja on eri asia kuin että olisi kiire johonkin.

Toki kuukauteen mahtui myös pakollisia ja ei niin mieluisia menoja, ja puutarhahommiin ja synttärivalmisteluihin kului oma aikansa, mutta onneksi kalenterissa oli näitäkin iltoja, jolloin ehti istua alas ja rentoutua: oopperaa, balettiamusikaalia ja illallista ystävien kanssa.

Ehdimme siis jo pari viikkoa sitten illalliselle ravintola Fabrikiin (Tehtaankatu 25). Kolme meistä neljästä täyttää tai on täyttänyt tänä vuonna 40, joten sovimme, että tämä on yhteinen juhlaillallisemme.

Fabrik on tänä vuonna mukana myös Taste of Helsingissä Töölönlahdella 14. - 17.6.2018. Olisin päässyt maistelemaan ToH:in annoksia pressitilaisuuksissa toukokuussa, mutta yksikään ei yksinkertaisesti mahtunut kalenteriini. Ravintola tuli kuitenkin nyt tutuksi, ja ToH-annoksia pääsen maistelemaan sitten ensi viikolla.

Itse aloitin illalliseni ranskalaisella maalaispateella, joka tarjottiin tartarkastikeen ja pienen salaatin kanssa. Rouva valitsi langustineja varsinaisen listan ulkopuolelta. Oh, miten kiva olisikaan käydä jossain, missä nämä äyriäiset ovat ihan jokapäiväistä ruokaa. Todella hyvää!

Pääruoaksi valitsin kyyhkkystä, sillä en muista maistaneeni sitä aiemmin - tai ainakaan pitkään aikaan. Kypsyys oli juuri sopiva, oma makuaistini ei taas erottaisi kyyhkystä muista linnuista. 

Rouvan raviolit korvasienillä olivat aikalailla täydelliset, ja vaikka sienissä olikin asiaan kuuluvasti hieman hiekkaa korvien uurteissa, ne aiheuttivat melko akuutin annoskateuden.

Jälkiruoaksi valitsimme suklaakakkua ja newyorkilaisen ravintolaketjun mukaan nimetyn Momofuku Cheesecaken.

Molempiin annoksiin kuului pallot jäätelöä.

Voi kyllä! Tämän illallisen perusteella voin suositella Fabrikia todella lämpimästi! Myös palvelu ravintolassa oli kerrassaan hurmaavaa, ja charmantti rusettikaulainen (oletettavasti) brittitarjoilija ansaitsee erityismaininnan. Nyt oli kaikki kohdallaan.

Vaikka tämä postaus ei varsinaisesti Taste of Helsinkiin liitykään, kurkkaapa Instagramin puolelle, jossa on käynnissä Taste of Helsinki -lippujen arvonta. Kukaties juuri sinä pääset nauttimaan Fabrikin tarjonnasta tapahtumassa!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppu kului varsinaisissa juhlatunnelmissa! Järjestimme jälleen lapsillemme yhteiset syntymäpäiväjuhlat, joihin kutsuimme omia ystäviämme tuvan täydeltä.

Ja täyttä todella oli. Laskeskelin jälkikäteen, että olin laittanut kutsut reilusti yli 50 vieraalle (lapset mukaan lukien), ja suurin osa kutsutuista myös pääsi paikalle. Vieraita oli lopulta päälle 30, joten ilmassa oli villiä melskettä, helinää ja helskettä.

Pulleat massut takasi Rouvan herkkupöytä, joka ei tälläkään kertaa pettänyt.

Aamulla paistettua juurileipää, kikhernetahnaa, pestoa, juustoja, linssinugetteja, karitsapyöryköitä, basilikajogurttia, uunikuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa, paahdettuja paprikoita...

Ruoan määrää oli taas vaikea arvioida, ja ehdimme jo huolestua, onko sitä riittävästi. Järkeilin kyllä, että jos juhlat alkavat klo 14, vieraat ovat syöneet jo lounaat, joten tarjoilut voivat olla enemmänkin pientä naposteltavaa kuin varsinainen täysi ateria.

Kaikkea muuta olikin melko sopivasti, mutta juustojen menekin yliarvioin (ostin n. puoli kiloa per laatu), ja uunikuivatuista tomaateista ja mozzarellasta tehtyä salaattia olisi mennyt enemmänkin. Tomaatteja kuivattiin kaksi kiloa.

50 linssinugettia ja 1,5 kiloa lihaa pulliksi pyöriteltyinä oli juuri sopivasti, mutta ei olisi haitannut, vaikka samalla vaivalla olisi pyöritellyt niitä enemmänkin.

Syntymäpäiväjuhlat olivat tänäkin vuonna tytölle jo toiset. Hän vietti 6-vuotisjuhlaansa jo pari viikkoa sitten omien kavereidensa kanssa, mutta pojalle kaverisynttärit lienevät ajankohtaiset vasta kahden vuoden päästä. Katsotaan sitten, vieläkö järjestämme yhtä isoja yhteisiä juhlia kaksien kaverisynttäreiden lisäksi.

Mutta hauskaahan sitä on nähdä omia kavereita! Nykyisin tulee harvemmin järjestettyä juhlia (en ole saanut järjestettyä vielä nelikymppisiäkään), ja juhlissa näkee ihmisiä, joita tulee nähtyä syistä tai toisista johtuen harvemmin. Lapset ovat siis erittäin hyvä tekosyy kutsua ihmisiä kasaan. 

Ja vaikka juhlien järjestämisessä onkin oma vaivansa, sanoisin, että se on sen vaivan arvoista. Ja miten iloisia pienet ihmiset ovatkaan saamastaan huomiosta!

Synttärikakkuja oli neljä. Kaksi kakkua oli perinteisiä täytekakkuja, joissa oli sisällä raparperimehun tekemisestä jääneellä raparperimäskillä maustettua rahkaa ja pakastemansikoita. Kuorrute tosin ei ollut kermaa vaan sveitsiläistä marenkia. Itse en ole niin suuri kermakakun ystävä, ja marenkikuorrute myös pysyy parempana, kun kakku seisoo jonkin aikaa jääkaapissa ja pöydällä. Samalla marengilla päällystimme muuten myös Frozen-kakun kaksi vuotta sitten, ja silloin se värjättiin vielä siniseksi mustikalla.

Molemmat lapset saivat puhaltaa omien kakkujensa päältä kynttilänsä. 2-vuotiaalle päivänsankarille puhaltaminen osoittautui tosin vielä turhan vaativaksi. 

Kaksi muuta kakkua olivat tänäkin vuonna jauhottomat pähkinä-suklaakakut, joka on ollut luottoreseptimme jo vähintään vuosikymmenen. Kakun resepti löytyy muuten myös Gastronaatti 2 -kirjastamme.

Jaa että maistuiko?

Näin sanoisin. Molempia laatuja jäi jäljelle vain pienet palaset.

Poikanen oli selvästi hieman hämillään kaikesta härdellistä ja varsinkin lahjapakettien avaamisesta.

Hei, kenenkäs lahja se piirustustaulu olikaan..?

Taisi olla aika hauskaa?

No oli! Niin isillä ja äidilläkin. Kiitos taas kaikille vieraille, teille on ilo järjestää kekkereitä!

Palataan niihin nelikymppisiin lähiaikoina.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pieni surffitukkainen hurmurimme täyttää tänään kaksi vuotta! Miten häntä kuvailisin?

Hän on iloinen, peruspositiivinen ja aurinkoinen halinalle. Hän nauraa ja hymyilee paljon. Hän on utelias ja kiinnostunut kaikesta. Hän on kujeileva ja vitsikäs. Hän on puhelias ja kertoo mielellään asioista.

Hän leikkii mielellään junaradoilla ja pikkulegoilla ja ja haluaa tehdä kaikkea sitä, mitä siskokin.

Hän pitää myös autoista, Frozenin Olafista, Ryhmä Hausta, muumeista ja Salama McQueenista.

Hän on aivan älyttömän söpö. Ja aivan järjettömän rakas meille kaikille.

Onnea ihana kultapoika <3

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppuna pääsimme ahkeroimaan puutarhamökillä toden teolla. Vanhempani hoitivat lapsia torstaista sunnuntaihin, joten saimme Rouvan kanssa yhdessä viikonlopussa aikaiseksi enemmän kuin normaalioloissa kokonaisessa kuukaudessa. Kaikkein akuuteimpien kasvihuone- ja kasvatuslaatikkohommien lisäksi ehdimme jatkaa myös villiintyneiden perennapenkkiemme kesytystä.

Hermostuin jo viime kesänä siihen, miten portilta mökille johtava käytävä alkaa loppukesästä muistuttaa viidakkoa, jonka läpi on raivattava tiensä. Massiiviset kuunliljat hipovat jalkoja toiselta puolelta, ja heinät, saniaiset ja muu pöheikkö rönsyävät laatoille toiselta.

Rouva perkasi jo aiemmin perennapenkkejä laattojen molemmin puolin ja hankkiutui eroon kasveista, joista emme pidä. Viime viikolla Rouva iski lapionsa kuunliljarivistöön ja kaivoi ylös osan niistä. Itse puolitin vielä jäljelle jääneet kuunliljat lapiolla ja kiikutin multapaakut kasveineen portinpieleen muiden puutarhureiden noudettavaksi. Kaivoimme ylös myös osan saniaisista, ritarinkannuksista ja jaloangervoista, jotka leviävät kuunliljojen tavoin hurjasti, sekä osan esikoista, joiden väristä Rouva ei pitänyt.

Kuunliljat eivät näyttäneet tästä harmistuneen, vaan muutama päivä myöhemmin näytti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Emme kuitenkaan vain hankkiutuneet eroon vanhoista kasveista vaan myös istutimme uusia.

Olimme viime kesänä ihmeissämme siitä, että alkukesän tulppaaniloiston jälkeen, ennen syyskukkien kukintaa, puutarhassa ei kukkinut juuri mikään. Eli juuri siihen parhaaseen aikaan heinäkuussa, kun mökillä vietetään eniten aikaa, kukkapenkit loistivat vain vihreän eri sävyissä.

Vihermaton muuttaminen kukkaloistoksi on toki pidempi projekti, ja esimerkiksi valtava kielopenkki pitäisi kääntää kokonaan ylösalaisin ja puhdistaa vuohenputkista, mutta siihen ei juuri nyt ole resursseja.

Pääsimme kuitenkin istuttamaan jo nyt jotain uutta, kun sain Viherpeukaloilta postissa laatikollisen perennojen taimia. Lähetys sisälsi valkoisia ja vaaleanpunaisia sulkaneilikoita, fuchsian värisiä harmaakurjenpolvia, valkoisia kellopeippejä, valkoisia kyläkurjenpolvia, valkoista morsiusharsoa, vaalean violettejä neidonkurjenpolvia, vaalean violettejä tarhasyysvuokkoja ja valkoisia verikurjenpolvia.

Taimet tulivat pahvilaatikossa kotiin, ja ne olivat laatikossa lähetyspäivä mukaan lukien kolme vuorokautta ennen kuin pääsivät maahan. Taimien mullat tuntuivat lauantaina edelleen kosteilta, mutta jos niiden olisi pitänyt odottaa pidempään, niitä olisi ollut varmasti tarpeellista kastella.

Jotta muistaisimme vielä myöhemminkin, mitä istutimme ja mihin, dokumentoin istutuspuuhamme valokuvin ja kirjoitin suoraan kuviin, mitä penkkeihin on upotettu ja minkä kokoista ja näköistä kukkaa sieltä pitäisi nousta.

Tarhasyysvuokoille raivattiin tilaa saniaisten vierestä.

Neidonkurjenpolvet ja kellopeipit pääsivät esikoiden paikalle vattupenkkiin.

Kyläkurjenpolvet kasvavat nyt omenapuun alla, juhannusruusun ja syysleimujen välissä.

Valkoiset sulkaneilikat pääsivät käytävän viereen omenapuun alle.

Harmaakurjenpolvet ja vaaleanpunaiset sulkaneilikat reunustavat pionipenkkiä.

Morsiusharso kohoaa kuunliljojen ja vattupuskien välistä.

Ja verikurjenpolvet sijaitsevat portin jälkeen heti vasemmalla.

Nyt sitten jännitetään, mitkä kasvit juurtuvat, mitkä pupu ehtii syödä, mitkä kukkivat jo tänä kesänä ja mitkä selviävät ensi kesään!

Uudet perennat on saatu Viherpeukaloilta. Viherpeukalot järjestää myös 100 euron lahjakortin arvonnan. Voit osallistua arvontaan jättämällä alle terveisesi ja yhteystietosi viimeistään to 7.6.2018. Lahjakortin voi käyttää Viherpeukaloiden verkkokaupassa ja tilata sillä vaikkapa juurikin laatikollisen perennoja!

Palataan toisella kerralla kasvihuoneeseen ja kasvatuslaatikoihin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Otin viime viikolla vastaan tähän asti suurimman oopperahaasteeni ja kävin katsomassa Richard Wagnerin Parsifalin Kansallisoopperassa. Haasteella tarkoitan sitä, että järkälemäinen teos kestää väliaikoineen viisi tuntia, ja väliaikojakin on kaksi.

Parsifal ei ole oopperana kaikkein helpoimmasta päästä. Pelkästään sen kesto tekee siitä vaikeasti lähestyttävän, mutta on teos haastava myös sisällöltään.

Teoksen libretto perustuu 1200- ja 1300-luvuilta peräisin oleviin graalin maljasta kertoviin teksteihin, joista Wagner on rakentanut oman tarinansa. Kuvaavaa on varmasti se, että vaikka olen nähnyt oopperan, lukenut sen käsiohjelman ja juonikuvauksen ennen ja jälkeen esityksen ja silmäillyt myös oopperasta kirjoitettuja Wikipedia-artikkeleja kahdella kielellä, en osaa oikeastaan kertoa, mitä oopperassa tapahtuu enkä varsinkaan miksi.

Tarina pyörii siis graalin maljan ja sitä vartioivien temppeliritarien ympärillä. Graalin nykyinen kuningas, Amfortas on haavoittunut pyhästä keihäästä, joka on päätynyt ritarikunnasta poiskäännytetyn ja taikuutta opetelleen Klingsorin haltuun. Graalin maille ilmestyy joutsenia metsästävä, hulluksi itseään kutsuva Parsifal, ja graalin vartija Gurnemanz vie hänet seuraamaan pyhää toimitusta, jossa ritarit imevät voimaa pyhästä graalista. Näyttämöllä ryömii myös outo nainen, Kundry, jonka kerrotaan elävän ainakin kolmatta elämäänsä ja pyrkivän hyvittämään sen, että nauroi Jeesukselle ristillä. Hän on kuitenkin Klingsorin vallassa, ja Klingsor pakottaa Kundryn viettelemään Parsifalin.

Parsifal eksyy Klingsorin mystiseen puutarhaan, jossa sekä puutarhan kukat että Kundry yrittävät saada Parsifalin pauloihinsa mutta epäonnistuvat yrityksissään. Siitä suutahtanut Klingsor heittää Parsifalia pyhällä keihäällä, mutta Parsifal nappaa sen ilmasta kiinni.

Tämän pidemmälle lienee tarpeetonta kertoa tapahtumista, mutta ymmärtänet, että tarina on hyvin korkealentoinen, ja ymmärtääkseen mitä tapahtuu ja erityisesti miksi, olisi tunnettava alkuperäiset tarinat tarkemmin. Oopperassa ei varsinaisesti selitetä mitään eikä esitellä hahmoja, vaan katsojien oletetaan tutustuneen etukäteen tapahtumiin, joita on tapahtunut ennen oopperan ensimmäisen näytöksen alkua.

Mutta vaikka olin lukenut kuvauksen tapahtumista ennen oopperan alkua ja lyhyet kuvaukset jokaisesta näytöksestä, en esimerkiksi ymmärtänyt, keitä kaikki hahmot olivat, ja vaikka joku mainittiinkin nimeltä, olin jo ehtinyt unohtaa, mitä hänestä kerrottiinkaan.

Yli 135-vuotiaan oopperan ja n. 800 vuotta vanhan alkuperäistarinan kritisointi on täysin tarpeetonta, joten sanon vain, että itse pidän enemmän esityksistä, joiden katsominen ei vaadi aivan näin paljon ponnisteluja. Enkä tarkoita edes oopperan viisituntista pituutta vaan sitä, miten hyvin tarina ja sen hahmot pitäisi tuntea ennen kuin esitystä saapuu katsomaan. Nyt lavalla tuntui tapahtuvan vain hyvin abstrakteja asioita, jotka eivät kuulosta ymmärrettäviltä edes jälkikäteen luettuina.

En missään tapauksessa suosittelisi Parsifalia vasta-alkajille. Wagnerin musiikki on kyllä todella upeaa ja ehdottomasti opperan parasta antia. Aiemmin tuttuja aarioita tai muita kappaleita en oopperassa kuitenkaan kuullut. Laulajien puolesta oopperan miehitys oli erinomainen. Nikolai Schukoff Parsifalina lauloi vaivattomasti, ja hänen voimakas tenorinsa oli hyvin miellyttävä. Kundry oli hahmona erikoinen, mutta roolissa kuultu Tuija Knihtilä, dramaattinen mezzosopraano, loistava.

Lavastus on näyttävä, ja se hyödyntää hienosti Oopperatalon suuren näyttömän tekniikkaa: keskellä lavaa on salaman muotoinen, valaistu koroke, joka koostuu useasta nousevasta ja laskevasta osasta. Lavalle saa siis luotua erilaisia miljöitä vain näitä osia siirtelemällä. Korokkeen vieressä on myös leveydeltään lähes koko lavan kokoinen pyörivä nosturi, jonka symboliikka ei tosin aivan auennut itselleni.

Oopperassa useammallakin tavalla mielenkiintoisin kohtaus nähtiin, kun Parsifal eksyi Klingsorin taikapuutarhaan. Puutarhan kukkaset yrittivät vietellä Parsifalin, ja Parsifal joutui vastustamaan kiusausta, vaikka nämä hipelöivät alastomia vartaloitaan - omiaan ja toistensa - hyvin kutsuvasti. Laulajat eivät sentään ilmestyneet lavalle ilman rihmankiertämää, vaan kohtaus oli toteutettu videoprojisoinneilla, ja videolla esiintyi aikuisviihdenäyttelijöitä. Eroottisesti, ei pornografisesti.

Tulipa käytyä, mutta täytyy sanoa, että ensi kerralla toivon näkeväni jotain helpommin sulavaa. Sellaisia teoksia kuten Madama Butterfly, jonka näin viimeksi.

 

Lippu saatu Kansallisoopperalta.

Kuvat: Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera.

Pages