Ladataan...
Isyyspakkaus

Edellisessä Amsterdamin-postauksessa taisi olla lasi vähän puolityhjä, joten on hyvä muistuttaa, että olihan matkalla myös erittäin kivat hetkensä. Yksi niistä oli, kun vein lapset Amsterdamin kuninkaalliseen Artis-eläintarhaan, ja Rouva pääsi käymään kaupungilla sillä aikaa aivan itsekseen.

Artis on yksi Euroopan vanhimmista eläintarhoista, avattu vuonna 1838, ja se on eläinlajeiltaan yllättävän rikas. Puiston alueella on myös planetaario ja akvaario.

Tyttö toivoi eniten näkevänsä kirahveja, leijonia, norsuja ja krokotiileja, ja tämä toive täyttyi Artisissa. Isot kissat kyllä lekottelivat raukeina lämpimässä iltapäivässä, joten kovin vaikuttava näky leijonat eivät olleet.

"Kuka noista kirahveista on kuningas? Entä kuningatar?" tyttö pohti.

Hän ilahtui kovasti myös perhososastosta, jossa pääsi käyskentelemään lentelevien perhosten seassa. Hän oli kyllä pahoillaan, että yksikään perhonen istahtanut hänen kädelleen kuten NYC:in Luonnontieteellisen museon perhosnäyttelyssä.

Gorillat, simpanssit ja orangit sekä monet pienemmät apinat kiipeilivät omissa linnoituksissaan.

Ja mikä kiipeilyteline ja liukumäki löytyi kirahviaitauksen lähistöltä pienille ihmisapinoille!

Eläintarhaan olisi ollut kuulemma hyvä varata aikaa sellaiset kolme tuntia, mutta meille kaksi tuntia tuntui aivan riittävältä. Tarha meni toki silloin jo kiinnikin, mutta luulen, että keskittymiskykyä ei olisi ollut pidempään tutkimusmatkaan.

 

"Mikä oli parasta?" kysyin. Yllätyksekseni kuulin, että ne olivat flamingot. Ja tietysti norsut, leijonat, kirahvit ja perhoset.

Erittäin kiva ja kaunis eläintarha, jossa käyntiä voin suositella lapsiperheille, jos vaan hinta ei tunnu liian suolaiselta. Aikuisen 21,50 €:n sisäänpääsy saattaa nimittäin tuntua kalliilta, mutta vielä enemmän hätkähdyttää yli 3-vuotiaasta perittävä 18 €.

Vielä olisi jäljellä parit Amsterdamin ravintolajutut, mutta jatketaan sillä teemalla taas myöhemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki ja Ravintola Toca

Viime kesän Taste of Helsingissä yksi lempiannoksistani oli ravintola Tocan arancini, siis uppopaistettu risottopallo, joihin olemme ihastuneet Italian-matkoillamme. Tänä vuonna Toca on jälleen mukana tapahtumassa, ja saimme WTD-Natan kanssa kutsun heidän Kaartinkaupungin-ravintolaansa hakemaan esimakua tapahtuman ruoista.

Toca on ravintola, joka tarjoaa klassisia italialaisia makuja modernein ottein ja suomalaisin twistein. Makumaailma on peräisin omistajan, Gennaro Olivieron, kotiseudulta ja lapsuuskodin ruokapöydästä, mutta mitään tusinapastaa ja -pizzaa ei Michelin-tähtiravintoloissa työskenneeltä kokilta kannata odottaa.

Tocan Taste of Helsingin -menuun Gennaro on kerännyt annoksia, jotka olivat hänen hiljattain edesmenneen isänsä lempimakuja:

  • Mustekalaa, persilja-valkosipulimajoneesia ja savuperunaa - 6 mk
  • Vitello tonnato - 6 mk
  • Sitruunaa, valkosuklaata ja kamomillaa - 5 mk
  • Raviolit juustotäytteellä, basilikakastike ja tomaattipöly (v) - 8 mk

Jos ihmettele markkahintoja, "markka" on tapahtumassa käytettävä poletti, joilla ruoat ja juomat maksetaan. Yksi markka maksaa yhden euron, ja niitä saa ostaa markkojen myyntipisteistä. Näin tapahtumaan osallistuvien ravintoloiden ei tarvitse pyörittää itse rahoja.

Tällä illallisella Natan kanssa saimme maistaa myös muita annoksia kuin niitä, joista tehdään versio ToH:iin.

Alkupalaksi saimme juuri sen samaisen arancini-pallosen, jotka olivat viime kesän tapahtumassa supersuosittuja. Itse asiassa niin suosittuja, että ne myytiin ensimmäisenä päivänä loppuun ja ravintolan väki teki yötä myöten niitä lisää vain parin tunnin yöunilla.

Porkkanaa ja possua sisälsi myös täyteläisen porkkanakeiton ja törkeän hyvät ja rapeat lehtikaalit.

Kolmas annoksemme oli ensimmäinen myös ToH:issa saatavilla oleva annos: Mustekalaa, persilja-valkosipulimajoneesia ja savuperunaa. Mustekala oli erittäin mureaa, ja annokseen lisätty mustekalalla värjätty tapiokanäkkäri hauskaa ja rapsakkaa.

Niin ikään Taste of Helsinki -menusta löytyvät juustotäytteiset raviolit ilahduttivat kovasti. Ensinnäkin harvasta italialaisesta ravintolasta saa ravioleja, puhumattakaan alusta asti käsin tehdyistä täytetyistä pastoista. Toisekseen ToH:issa ei ole pastaa taidettu aiemmin nähdä, ja tässä annoksessa on potentiaalia samanlaiseksi yleisön suosikiksi kuin viime vuoden arancineillä.

Olimme Natan kanssa yksimielisiä siitä, että illan paras annos oli vasikkaa, varhaiskaalia ja varhaisperunaa. Todella mureaa ja maukasta. Tätä annosta ei ToH:ista saa, joten se sinun on käytävä maistamassa paikan päällä Unioninkadulla.

Jälkiruoka puolestaan löytyy myös tapahtumasta, ja kirpeän makea Sitruuna, valkosuklaa ja kamomilla oli mukavan raikas lopetus illalliselle.

Gennaro ehti istahtaa illan päätteeksi vielä kertomaan ruoistaan, edellisen vuoden Taste of Helsinki -kokemuksistaan, italialaisesta temperamentistä, Michelin-kriitikoiden vierailuista ravintolassa ja omasta, jo 14-vuotiaana alkaneesta ravintolaurastaan. Nyt, 21 vuotta myöhemmin, hän vaikuttaa silminnähden tyytyväiseltä saavutuksiinsa ja korostaa, miten tärkeää ravintolabisneksessä on tehdä juuri sitä, mihin uskoo ja mitä rakastaa. Ja Tocassa se intohimo ja rakkaus todella näkyy.

Tocan Vitello tonnato ei ollut mukana tällä illallisella, joten jotain uutta jäi vielä maistettavaksi Taste of Helsingissä. Luulen, että joudun kyllä maistelemaan vielä ainakin yhdet raviolit ja mustekalat itse tapahtumassakin. Olivat ne sen verran herkulliset.

* * *

Natan havainnot samalta illalliselta voit lukea täältä.

Tsekkaa myös Instagram-arvontani, josta voit voittaa kaksi lippua tapahtumaan!

* * *

Taste of Helsinki to 15. - su 18.6.2017 Kansalaistorin Puistossa Helsingissä.

Taste of Helsingin liput ovat myynnissä täällä, ja kaikkien ravintoloiden menut löydät täältä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä lyhyenä aikana, jonka olemme olleet siirtolapuutarhureita, olen havainnut kaksi erityisen hauskaa asiaa. Ensinnäkin vietän nykyisin aikaa ulkona huomattavasti enemmän kuin ennen. Toinen hauska asia on se, miten mielellään kaverit tulevat mökille vierailemaan!

Helatorstaina saimme mökille vieraiksi Lähiömutsi-Hannen perheineen ja vietimme hauskan iltapäivän grillauksen merkeissä. Pallogrilli oli ensimmäistä kertaa käytössä, ja itse asiassa kerta oli myös ensimmäinen, kun ylipäänsä laitoimme jotain ruokaa mökillämme. Tähän mennessä olemme vain tuoneet mukanamme sen, mitä aiomme syödä.

Lapset suhasivat keinukentän, kukkapenkkien ja mökin väliä, ja ihastelimme yhteen ääneen, miten kiva paikka siirtolapuutarhamökki onkaan lapsille.

Ja tietysti myös aikuisille!

Taisimme pahentaa Hannen mökkikuumetta aika lailla, sillä he ovat haaveilleet omasta kaupunkimökistä jo pidempään. Itselleni kaupunkimökkeily on edelleen kovin erikoinen konsepti - koko ajatuksenhan keksin vasta alle vuosi sitten.

Olen kasvanut paikassa, jossa siirtolapuutarhoja ei ollut, ja siellä mökki tarkoitti sitä kaikesta eristyksissä olevaa hirsirakennusta järven rannassa metsän laidalla. Se ei ole kuitenkaan koskaan ollut oma unelmani, ja tämä urbaani mökkeily kasvihuoneineen ja kasvatuslaatikoineen tuntuu enemmän minun jutultani.

Rouva kyllä viihtyisi hyvin myös siellä järven rannalla eristyksissä, mutta ehkä sen aika on taas joskus myöhemmin.

Mökille pääsee nyt niin helposti, että kynnys lähteä sinne on matala. Sinne ei tarvitse myöskään lähteä päivä- tai viikkokausiksi vaan yöksi voi tulla kotiin.

Emme itse asiassa ole edes aikoneet yöpyä mökillä todennäköisesti vielä tänä kesänä, sillä emme ole laittaneet mökin sisätiloja vielä lainkaan kuntoon, nukkumapaikkoja on vain kahdelle ja yksivuotiaan kanssa on muutenkin kivempi tulla kotiin nukkumaan.

Tämä puutarhamökki on meille ensisijaisesti puutarha, jossa sattuu olemaan mahdollisuus myös yöpyä. Haluamme toki, että yöpymisvalmiudet ovat jonain päivänä niin hyvät, että mökille voi jäädä nukkumaan ihan spontaanistikin ilman sitä, että kotoa on raahattava kassikaupalla tavaraa mukana.

Mutta ihan ensin on saatava puutarha kesytettyä, kotiloiden lisääntyminen hillittyä ja kasvihuone käyttöön. Lisäksi Hannen ja perheen lähdettyä aloin heti pystyttää kasvihuoneen taakse, entiseen rikkaruohomättääseen, kolmea kasvatuslavaa, joihin laitetaan kasvamaan vihanneksia kotiloiden ulottumattomiin. Niistä kuitenkin enemmän toisen kerran.

Kiitos vielä Hanne käynnistä ja tervetuloa uudelleen piakkoin! Pidämme unohtuneet lelut tallessa, ja sitä ruohosipuliakin voit ottaa sitten mukaan omaan kasvatuslaatikkoosi!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Weber Saint-Gobain

Tässä kuvassa iloinen puutarhuri istuttaa hortensiaa itse tekemäänsä betoniruukkuun.

Tässä kuvassa on toinen hortensia ja toinen betoniruukku, joka sekin on puutarhurin käsialaa.

Sain testattavaksi Weberin uutta HobbyConcrete-askartelubetonia, joka on tarkoitettu pieniin askarteluvaluihin ja pienten betoniesineiden valmistamiseen sekä sisä- että ulkotiloihin. Itse halusin valmistaa puutarhakäyttöön soveltuvan ulkoruukun, ja ruukkuja tulikin puolivahingossa kaksi. Betonia näiden ruukkujen valmistamiseen meni 2 x 15 kg:n säkin verran.

Betonivalussa suurin kysymys on, mitä käyttäisi muottina. Kukkaruukussa muottina toimivia astioita on oltava kaksi: toinen sisäpinnalle ja toinen ulkopinnalle. Löysin mökiltä sopivan kokoisen saavin ja sen sisään sopivasti mahtuvan melassipöntön, jotka saivat toimia muotteina.

Öljysin molemmat saavit ruokaöljyllä, minkä tulisi estää betonia ottamasta kiinni muotteihin.

Jotta sisempi muotti ei painuisi kiinni pohjaan ja jotta ruukkuun tulisi aukko, josta ylimääräinen vesi pääsee pois, laitoin saavin pohjalle paksumuovisesta jogurttipurkista leikkaamani pyörylän ja täytin sen soralla. Toinen vaihtoehto olisi liimata neljä viinipullon korkkia saavin pohjalle ennen valamista, mutta minulla ei sattunut olemaan viinipullon korkkeja käytettävissäni. Viinipullon korkit saisi irrotettua kuivasta ruukusta vasaralla ja jollain tylpällä esineellä.

Laastin sekoittaminen onnistui helposti ilman muita apuvälineitä kuin iso saavi, puukeppi ja puutarhalapio. Kuivabetoniin lisätään vain tarvittava määrä vettä ja massaa sekoitetaan viitisen minuuttia.

Lapioin kerroksen betonia muottina toimivan saavin pohjalle aina muovirasian yläreunaan asti.

Seuraavaksi asetin melassipöntön rasian päälle ja täytin kahden astian väliin jäävän tilan betonilla. 

Melassipönttöön oli vielä laitettava tiiliskiviä painoksi, jotta se ei lähtisi kellumaan pois paikoiltaan.

Koska minulla oli jäljellä vielä jonkin verran betonia, kokeilin, mitä tapahtuisi, jos taputtelisin betonin jonkin muovisen kukkaruukun sisäpuolelle ja löysinkin sopivan ruukun varastosta. Mitään sisämuottia en käyttänyt vaan toivoin, että betoni olisi sen verran jämäkkää, että se pysyy paikoillaan. Pysyihän se. 

Betoni kuivuu muutaman päivän ajan, ja valua tulisi käydä suihkuttelemassa vedellä vähintään kerran päivässä kuivumisen alettua.

Sisemmän muotin uskalsin irrottaa kolmen päivän jälkeen. Pönttö oli öljyämisestä huolimatta jämähtänyt kiinni betoniin, joten se lähti irti vain palasina. Pohdin, että kartiomaisempi muotti olisi saattanut irrota paremmin.

Jatkoin kuivattamista ja valun suihkuttelua vielä parin päivän ajan ennen kuin uskalsin kopauttaa ruukun irti muotistaan. Ulompi muotti irtosi hyvin, samoin pienemmän ruukkuni muotti.

Sisämuottini oli kuitenkin liikahtanut sen verran, että jogurttipurkin ja kivien päälle oli päässyt muodostumaan pieni betonikerros, ja jouduin naputtelemaan siihen reiän vasaralla ja taltalla.

Pienempi ruukku oli varsinainen yllättäjä. Siitä tuli hienon näköinen, vaikka sen sisäpuoli onkin röpelöinen. Eipä se kasveja haittaa eikä näy mihinkään.

Näistä tuli niin hienot, että pitää tehdä pian lisää ruukkuja, sillä betonia on vielä jäljellä!

Toinen hortensia ainakin tarvitsisi vielä tästä isomman ruukun. 

Lue lisää tuotteesta ja tutustu myös muuhun Weberin tee-se-itse-valikoimaan kuten Quickrep- ja Outdoor repair -korjauslaastit osoitteessa e-weber.fi/diy.html.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä on nyt matkustusmehut imetty näistä vanhemmista hetkeksi. Yleensä tähän aikaa vuodesta mietimme, missä autoilisimme kesällä ja jossain takaraivossa kolkuttelisi jo haave jostain seuraavasta ulkomaanmatkasta. Nyt ajattelemme vain, että onneksi ei tarvitse lähteä mihinkään ja epäilemme, ettemme jaksa lähteä tänä kesänä edes Etelä-Savon mökille.

Viisivuotias tyttö kyllä matkustaisi innoissaan, ja vaikka hänelläkin on omat väsymysromahduksensa, hän on kuitenkin pääasiassa mainiota matkaseuraa: on innoissaan lentämisestä, syö mielellään ravintoloissa, pitää museoista ja jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja. Ainakin jos hänet välillä ottaa vähän istumaan hartioille. Mutta hänen veljensä, pian 1 v, ei ole yhtä helppo matkakumppani.

Niin iloinen ja hauska veijari kuin pieni poikasemme onkin, juuri nyt hän on matkustamisen suhteen mahdottomassa iässä. Hän haluaisi liikkua ja tutkia itse asioita, mutta ei kuitenkaan osaa kävellä ja kaikenlainen paikallaan pysyminen on yhtä kähinää ja kiemurtelua.

Reilun kahden tunnin lento Amsterdamista takaisin tuntui pidemmältä kuin NYC:in lento, ja pienikin autossa istuminen on yhtä huutoa.

Rattaissa hän kyllä jaksaa istua, jos rattaat ovat liikkeellä, ja ravintolan pöydässäkin hän pysyy tyytyväisenä, jos saa syöttötuolin ja leivän palasia mutusteltavaksi. 

Mutta sitten on vielä se kaikki muu säätö, että saa kaksi lasta liikkeelle majapaikasta, ruokittua oikeaan aikaan ja nukutettua pienemmän vielä jossain välissä päiväunille. Siinä ei paljoa muuta ehdi tehdäkään päivässä.

Oikein kuvaavaa oli se, miten ajattelimme käydä Amsterdamissa museoissa.

Rouva oli etukäteen puhunut Hollannin kansallismuseosta, Rijksmuseumista, ja hän mietti myös, että haluaisi näyttää tytölle joitain tunnettuja tauluja Van Gogh -museossa. Meillä oli jopa museopäivä suunniteltuna, mutta kuten varmasti jo arvaat, emme ehtineet kumpaankaan museoista.

Suunnitelmia sotki toki hieman se, että aamu oli niin sateinen, että odottelimme hieman pilvien väistymistä ja pääsimme liikkeelle sateen lakattua yhden aikoihin. Sitten oli kuitenkin syötävä, joten etsiydyimme Cottoncake-nimiseen kahvila-kauppaan (1e van der Helststraat 76-hs, Amsterdam), joka vaikutti Rouvan mielestä kivalta. Koska majapaikkamme oli kaupungin ulkopuolella, matkaan meni kävelyineen vajaa tunti.

Söimme erittäin hyvän toast-kesärulla-vohvelilounaan ja lopettelimme vielä banaanileivällä.

Kun olimme valmiit lähtemään Rijksmuseumiin, kello olikin jo lähes neljä, ja hups museo olikin menossa kiinni viideltä. Ahaa, no jospa menisimme sitten Van Gogh -museoon, joka on saman Museumplein-aukion laidalla, ajattelimme. Kyseinen museo olisi vielä kahdeksaan asti auki.

Vaan eipä siihen museoon noin vain marssitakaan sisään. Jono lippuluukulle oli niin pitkä, että jonotus oli käytännössä mahdoton ajatus. Jonotusalueella oli näyttöjä, joissa kerrottiin, että jonon voi ohittaa ostamalla lipun netistä. Seuraava slotti, johon lippuja olisi siellä tarjolla, olisi puoli kuudelta. Siis puolentoistan tunnin päästä. Juu ei. Että lähdetäänkö vain takaisin sinne mistä tultiinkin vai keksitäänkö jotain muuta?

Rouva oli huomannut Museumpleinillä myös pienemmän Moco-museon, jossa oli Banksyn ja Dalín näyttelyt, joten päätimme mennä sinne. Ei tietenkään yhtä aikaa, sillä poikanen oli juuri nukahtanut rattaisiin ja rattaiden kanssa kyseiseen museoon olisi ollut mahdotonta mennä. Jäin siis itse museon ulkopuolelle, kun Rouva meni museoon tytön kanssa. Sitten tehtiin vahdinvaihto, ja tyttö tuli toiselle kierrokselle minun kanssani.

Tämä museoretki oli lopulta oikein onnistunut: tyttö pääsi museoon kahdesti, ja hän esitteli minulle tohkeissaan niitä teoksia, jotka olivat olleet hänen mielestään hienoja ja opasti minua museon tiloissa. Museo oli kooltaan juuri sopiva tytölle ja rakennus itsessään oli hieno.

Kuten sanoin jo pääsiäisen automatkan jälkeen: "Kiitos kutsusta, emme ole juuri nyt tulossa". Nyt aiomme pysytellä Helsingissä, ellemme saa sitten isovanhempia meille hoitamaan lapsia niin, että voimme käydä Rouvan kanssa jossain kahdestaan.

Tampereella voin lähteä käymään lasten kanssa, sillä sinne pääsee kätevästi junalla. Ja Jyväskylässäkin voin käydä sillä ehdolla, että matka tehdään junalla.

Muut matkat saavat odottaa toistaiseksi. Tai ainakin vähintään siihen asti, että olen unohtanut, että mitään kähinöitä, kiemurteluja ja huutoja koskaan on ollutkaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuva-arvoitus: mitä puuttuu tästä kuvasta?

Vihje... ei vaan vastaus näkyy tässä kuvassa.

Kyllä! Olemme vihdoin vallanneet Rouvan kanssa makuuhuoneen takaisin itsellemme, sillä poikanen siirtyi nukkumaan kuplansa kanssa lastenhuoneen pinnasänkyyn!

Siirtymä tapahtui uskomattoman (kop kop) helposti: poikanen ei ole ollut lainkaan ihmeissään uudesta nukkumapaikasta, hän ei ole heräillyt yöllä itkemään ja aamuisin hän on herännyt ensimmäisen kerran vasta seitsemän jälkeen. Pienet huraat tälle!

Teimme kyllä kahtena ekana iltana tyhmästi, ja yritimme nukuttaa poikaa jo ennen tyttöä. Eihän siitä mitään tullut. Eilen, kolmantenta iltana, odotimme pojan kanssa sen verran, että tyttö oli jo hiljentynyt sänkyynsä, ja poika nukahti heti, kun hänet nostettiin kuplaansa. 

Pojan yösyötöthän lopetetiin tammikuussa NYC:in-matkan jälkeen. Sen jälkeen hänelle annettiin maitoa vielä, jos hän heräsi aamulla viiden jälkeen itkemään, mutta sekin palvelu loppui jo muutama kuukausi sitten, ja poika alkoi nukkua heräämättä aamuseitsemään.

Voiko tämä oikeasti olla näin helppoa?

Share

Pages