Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme viettäneet kesälomaamme Helsingissä ilman sen kummempia suunnitelmia. Vaikka joitain toiveita on ollut, tarkoitus on ollut vain olla ja katsoa fiiliksen ja säiden mukaan, mitä tehdään.

Olen pohtinut samaa mitään tekemättömyyttä ja mitään suunnittelemattomuutta kuin Puutalobaby-Krista postauksessaan Pitääkö kesälomalla tehdä jotain. Tietysti kesälomalla voi tehdä tai olla tekemättä juuri sen verran, mikä itse kutakin parhaiten rentouttaa, ja juuri tänä kesänä meilläkin tavoitteena on ollut vain olla perheen kesken ja tehdä sitä, miltä tuntuu.

Kysymys on kuitenkin osuva, sillä me olemme Rouvan kanssa olleet aina juuri niitä lomailijoita, joiden on päästävä lomalla pois kotoa, ja jokin matka on mielellään tehtävä. Viime vuosina kesälomamatkat ovat vakiintuneet kotimaanmatkoiksi.

Olen ollut juuri niitä, joiden mielestä loma menee hukkaan, jos lomalla ei tee jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa.

Mutta eihän sen tavallisuudesta poikkeavan asian tarvitse olla mitään suureellista.

Meillä on tietysti nyt Herttoniemen puutarhamökki, jonka hoitamisessa on riittävästi kesätekemistä, mutta olemme silti pyrkineet keksimään tytölle useina päivinä jotain hänen normiarjestaan poikkeavaa kivaa puuhaa, joka on tarkoitettu vain hänelle.

Se on voinut olla leikkipäivä kovasti ikävöidyn päiväkotikaverin kanssa, retki Allas Seapooliin tai vaikkapa jäätelön ostaminen jäätelökioskista, mutta lapselle riittävää tekemistä voi olla ihan vaan se, että pääsee kiireettömästi leikkipuistoon.

Leikkipuistoretkestäkin saa erityisen menemällä toiseen leikkipuistoon kuin yleensä. Eilen kävimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa Sepän leikkipuistossa, jossa lapset saivat myös kaupungin tarjoaman maksuttoman lounaan. Pitäähän sekin edes kerran kesässä kokea.

Erityisen retkestä teki vielä se, että poikanen oli ensimmäistä kertaa matkassa pyörän kyydissä ja pääsi käyttämään uutta Nutcase-pyöräilykypäräänsä, joka päässään hän näyttää pieneltä purkkapallolta tai tikkarilta. 

Samalla retkellä poikkesimme myös läheiselle Meripuiston leikkipaikalle, jonka merihirviötä ja laivan muotoista kiipeilytelinettä tyttö muisteli viime kesältä. Tämäkään puisto ei ole omien reittiemme varrella, joten retki oli kaikille hyvin virkistävä.

Yksi meistä tosin nuokahti pyörän selkään - onneksi kuitenkin hän, joka ei vielä itse aja.

Ja kyllähän hän sitten heräsi, kun sadekuuro kasteli sekä puiston että meidät. Päivän piti olla sateeton, mutta Suomen kesä yllätti jälleen. Pojan sain sentään suojaan takkini alle, ja tytölläkin oli mukanaan kuoritakki, mutta sateen loputtua kaikkien oli lähdettävä kotiin kuivattelemaan ja lämmittelemään.

Tänä kesänä siis näin, mutta olen kyllä kieltämättä katsellut kaihoisasti tuttujen ja tuntemattomienkin aurinkoisia lomakuvia sieltä, missä on oikeasti lämmintä. Jos lomaani olisi vielä viikko enemmän voisin jopa harkita jonkin äkkilähdön ottamista johonkin, vaikka niin vannoin, että vähään aikaan emme matkusta lasten kanssa mihinkään. Paitsi junalla.

Niin, siis onhan meillä sitten se yksi oikea suunnitelmakin! Olen kirjoittanut haaveilemastani Tampereen-matkasta jo useampaan otteeseen, ja nyt on hotellihuone varattu ensi viikolle! Ellei nyt juuri sille suunnittelemalleni Särkänniemi-päivälle luvata viikonloppuna kaatosadetta, mikään ei saa tulla minun ja Tampereen väliin.

Sillä kyllä taidan kuitenkin kallistua enemmän siihen, että jokin matkasuunnitelma kesälomalle pitää olla ;)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tehdään heti alkuun selväksi, että en tiedä juuri mitään skeittauksesta. En osaa skeitata, en tunne skeneä enkä osaa puhua siitä käyttäen oikeaa sanastoa. Mutta tässä sitä vaan yritetään tutustuttaa tyttöä lajiin.

Olin itse kömpelö ja epäliikunnallinen lapsi, joka oli aivan liian arka edes ajattelemaan skeittaamista. Minulla ei ole oikeastaan edes minkäänlaista mielikuvaa siitä, oliko laji kuinka suosittua silloin 1980- ja 1990-lukujen Jyväskylässä, mutta luulisin että skeittaajia ei näkynyt kaupungissa niin paljon kuin Helsingissä nykypäivänä.

On ollut ilo havaita, että tyttömme on paljon liikunnallisempi, ketterämpi ja rohkeampi kuin itse olen koskaan ollut, ja hän on myös utelias kokeilemaan uusia asioita.

Rouva oli ennen joulua tytön kanssa kävelemässä kaupungilla, ja he näkivät siellä myynnissä värikkäitä Penny Skateboardsin lautoja. Tyttö yllätti äitinsä kertomalla, että hän haluaisi skeittilaudan ja haluaisi opetella skeittaamaan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Neuvoteltuamme asiasta Rouvan kanssa päätimme, että tyttö saa joululahjaksi turkoosin skeittilaudan ja mietimme sitten myöhemmin, miten sitä opetellaan käyttämään. Käytännössä meni kesään asti ennen kuin saimme ostettua tarvittavat suojukset, ja vielä suurempi kynnys aloittamiselle oli se, etten itse oikein tiennyt mistä aloittaa.

Katsoin lopulta netistä muutaman videon, ja sitten lähdimme kokeilemaan talomme takapihalle. Voisin sanoa, että olin yllättynyt siitä, miten hienosti tyttö pysyi tasapainossa laudan päällä, mutta ei se minua oikeastaan yllättänyt yhtään. Vaikka tyttöä selvästi jännitti, hän oli innokas kokeilemaan uudestaan.

Viime viikonloppuna kävimme Tyttörullalautailijat ry:n TRL goes HELride -tapahtumassa Suvilahdessa ja menimme sen jälkeen vielä potkuttelemaan läheiselle Kalasatamanpuiston leikkikentälle, jonne on rakennettu kiipeilytelineiden lisäksi myös skeittimäkiä.

Tyttörullalautailijat neuvoivat oikean asennon ottamisessa ja hakemisessa, ja oli kiva kuulla, että emme olleet aivan hakoteillä.

Tyttö pääsi kokeilemaan myös laudan kääntämistä ja edestakaisin... öö... rullausta... hmm... skeittikourussa (?). (Sanoinhan jo aiemmin, ettei minulla ole oikeaa sanastoa tälle hommalle?)

Kuulimme, että pieni Penny-rullalauta voi olla alkuun hieman kiikkerä, ja tasapainoa kannattaisi harjoitella ns. oikealla ja vähän liian isolla skeittilaudalla, joka on vakaampi. Että sellainen kannattaisi hommata käytettynä.

No mutta tästä se sitten lähtee, ja hienostihan tämä tasapaino näyttää pysyvän Pennynkin päällä!

Nyt voimme käydä harjoittelemassa vaikkapa juuri Kalasataman leikkipaikalla, joka on kätevästi matkan varrella puutarhamökille mennessä, ja syksyllä on mahdollisuus käydä esimerkiksi Tyttörullalautailijoiden vuorolla Kontulan skeittihallissa, josta saanee myös alkeisopetusta ajoittain.

Upea skeittimimmi sinusta tulee!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jännintä puutarhanhoidossa on katsoa, millaista satoa hyötykasvit, puut ja pensaat tuottavat.

Omenoiden suhteen vuosi on selkeästi heikompi kuin viime syksy. Mutta silloin omenaa tulikin vähän liikaa, joten vähempikin määrä riittää.

Makeita kesäomenia tuottavassa puussa (yllä) on raakileita kasvamassa, mutta ehkä vähemmän kuin viime vuonna.

Iloksemme paras omenapuumme (alla), se jota myös leikkasin vähän väärään aikaan, ei leikkaamisesta loukkaantunut, ja omenaa näyttää tulevan taas riittävästi.

Pienin omenapuu näyttää tekevän jonkin verran satoa, mutta kaksi muuta omenapuuta ovatkin sitten täysin tyhjät.

Toinen niistä teki viime vuonna aivan valtavan sadon, mutta se kypsyi niin myöhään, että mekin olimme kypsyneet jo omenoihin ja lahjoitimme kaiken naapureillemme. Omenapuiden sadon vaihtelu vuosittain ei ole lainkaan tavatonta, ja hyvän omenavuoden jälkeen usein koittaakin vähäomenaisempi vuosi. Mökkinaapurimme valittelivat, että heille ei ole omenia tulossa juurikaan.

Makeita keltaisia luumuja näytetään nautittavan tänä vuonna vähemmän kuin viimeksi. Onneksi hedelmää kuitenkin tulee jonkin verran.

Karhunvatukka sen sijaan tekee jättisatoa. Vadelmasta en oikein ottanut vielä selvää.

Muiden marjapensaiden suhteen näyttää vaihtelevalta. Puna- ja valkoherukat tekevät marjaa hyvin, ehkä silti vähän vaatimattomammin kuin viime vuonna. (Ihan suoraan sanoen en ole varma, onko alemmassa kuvassa kumpi herukka...)

Mustaherukkaa tulee selkeästi vähemmän.

Karviainen näyttää tekevän ihan keskinkertaisen sadon.

Kasvihuoneen puolella tomaatit jatkavat edelleen raakileittensa kasvatusta, eikä yksikään ole punertunut.

Yksi chilin palko on sen sijaan jo vaihtanut väriä, mutta muut hedelmät ovat vasta aloittamassa kukkimistaan. Saas nähdä, miten ehtivät kypsyä.

Kasvihuoneeseen kylvetyt kurkut kasvattavat vasta taimiaan, ja sidoin ne ensimmäistä kertaa tukinaruihin.

Koin myös aikamoisen facepalm-hetken, kun taisin katkaista vahingossa yhden kolmesta taimesta vahingossa. Nostin vartta sitoakseni sen pystyasentoon ja kuulin yllättäen kasvin juuresta napsahduksen. Varsi ei katkennut kokonaan, ja kiedoin sen ympärille teippiä, joten nähtäväksi jää, mitä kasville nyt käy. Tästäkin opitaan varmaan jotain. Ainakin sen, että ensi vuonna kurkun varret kannattaa nostaa tukilangoille jo pienempinä. Ja ehkä laittaa varmuuden vuoksi kasvamaan useampia taimia.

Seuraamme tilannetta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tästä piti tulla postaus, jossa ihastelen Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden kuuluisia jättilumpeita ja fiilistelen sillä, että kasvihuoneisiin pääsee nykyisin Museokortilla. Sääkin oli kasvihuonereissullemme mitä parhain, sillä suunnittelemallemme retkipäivälle luvattiin epävakaista ja sateista ilmaa.

Jätin kuitenkin tarkastamatta poikkeusaukiolot ja huomasin vasta kasvihuoneiden ovella, että ne on suljettu juhannuksesta aina elokuun puoliväliin saakka remontin vuoksi. Olisitpa nähnyt ilmeeni. En voinut yksinkertaisesti uskoa, että kasvihuoneiden kaltainen paikka suljettaisiin juuri silloin, kun kaupungissa on eniten turisteja. Ehkäpä ajatus oli, että kesällä kaikki haluaisivat katsella ulkopuutarhoja, ja kasvihuoneet vetävät enemmän väkeä taas syksyn tullen. Ei varmaan kaukana totuudesta sekään.

Onneksi sadetta saatiin odotella sen verran, että ehdimme hyvin kiertää uusittua ulkopuutarhaa.

Kaisaniemen ulkopuutarhan kunnostustyöt valmistuivat itse asiassa aivan hiljattain, ja puutarhan systemaattiseen osioon rakennettu "evoluutiopuu" esittelee nyt kasveja niiden kehityshistoriaa mukailevassa muodossa.

Jo aiemmin uusittuja osioita ovat aistien puutarha sekä kivikkopuutarha, joiden remontit valmistuivat vuosi sitten.

Aistien puutarha kutsuu nuuhkimaan ja koskettelemaan kasveja.

Komeat lehtikaalit saivat haaveilemaan oman kaalilaatikon (heh) perustamisesta puutarhamökille ensi kesänä.

Kivikkopuutarha sijaitsee rinteellä puutarhan keskellä olevan Kasvimuseon nurkalla.

Tiesitkö muuten, että jos Suomessa olisi kuningas, kuten joskus oli suunnitteilla, tämä nykyinen Kasvimuseo olisi kuninkaan residenssi? Voisi olla Kaisaniemen puiston ympäristö silloin vähän toisenlainen kuin nykyisin.

Kävimme pienellä välipalalla Kaisaniemenrannan puolella sijaitsevassa kahvila Violassa. Violan rakennuksen on suunnitellut C. L. Engel, se on peräisin vuodelta 1823 ja se on sijainnut alun perin Uudenmaankadulla, josta se on siirretty nykyiseen paikkaansa vuonna 1991.

Saimme välipalan jälkeen seuraamme myös Rouvan ja poikasen, ja tyttö pääsi innoissaan esittelemään äidilleen puutarhan pionipenkkejä.

Kävin vielä ennen lähtöä kurkkimassa kasvihuoneiden lummehuoneen ikkunasta sisään ja siellähän ne komeilivat, kuuluisat jättilumpeet. Aivan viereen en siis päässyt, mutta melko lähelle kuitenkin.

Lumpeet ovat kasvihuoneiden ja koko puutarhan vanhimmat kasvit: kun kaikki muut kasvit jäätyivät hengiltä sota-aikana, jättilumpeen siemenet säilyivät hengissä jäätyneen lumme-altaan pohjalla. Lehdet voivat olla halkaisijaltaan lähes kaksimetrisiä ja kestää jopa 70 kilon painon.

Tyttönen oli niin vaikuttunut puutarhasta, että hän kysyi heti seuraavana päivänä, voisiko sinne mennä uudestaan. No, jospa odotetaan vähän aikaa, jos jotkin uudet kukat alkaisivat vielä kukkia.

Ja viimeistään sitten, kun kasvihuoneet aukevat taas elokuussa, tullaan uudestaan. Museokortilla vaikka joka päivä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olisitko uskonut vielä muutama vuosi sitten, että Helsingin kauppatorin kupeessa olisi upea ulkoilmakylpylä saunoineen ja hiekkarantoineen? Minä en.

Joka kerta, kun lehdessä esitellään jonkun visionäärin suunnitelmia siitä, mitä hienoa kaupunkiin rakennettaisiin lähitulevaisuudessa, skeptikko minussa hokee kahta asiaa: "Ei tule toteutumaan". "Tai jos tulee, ei se näytä tältä kuin kuvissa".

Sitten tuli Allas Sea Pool. Helsingin paraatipaikalle suunniteltu ulkoilmauimala, jossa on aurinkoterasseja monessa tasossa ja ruskettuneet ihmiset nauttivat auringosta, ravintolan tarjonnasta ja amerikkalaistyylisestä ulkokuntosalista. Ei, kyllä tässä jokin takapakki vielä tulee ja koko projekti perutaan.

Vaan eipä peruttukaan! Vuoden ympäri auki oleva Allas Sea Pool aukesi jo viime syksynä ja se on tänä kesänä päässyt täyteen toimintaansa, kun sen päärakennuskin on nyt täysin valmis.

Kävimme tutustumassa paikkaan ensimmäistä kertaa eilen, kun sääennuste lupaili suotuisia lämpötiloja. Olin luvannut tytölle jo aiemmin, että jonain lämpimänä päivänä suuntaamme sinne, ja nyt näytti siltä, että kaikki muut suunnitelmat saisivat väistyä tältä iltapäivältä ja illlalta.

Ja paikka oli todella positiivinen yllätys. Postikorttimaisemiin sijoitettu kylpylä suorastaan kerjäsi tulla kuvatuksia kaikista mahdollisista kuvakulmista, ja aurinko paistoi paikkaan koko illan.

Altaita on kolme. Aikuisten ja lasten altaan vesi on kuin uimahallissa, lämpötilaltaankin 28 astetta.

Kolmannen altaan vesi on suodatettua merivettä, joka on lämpötilaltaan täysin samaa kuin ympäröivässä satama-altaassa. Jokunen hurjapää uskaltautui kokeilemaan sitäkin.

Alueella on myös hiekkaranta ja kuntoilulaitteita. Altaalla voi siis esimerkiksi steppailla näillä kuntolaitteilla katsellen satamaa ja Etelärantaa.

Altaan lippu on voimassa koko päivän, joten pulikoimaan voi tulla aamulla, käydä jossain asioilla välissä ja tulla jatkamaan myöhemmin. Jos nälkä yllättää, alueella on myös kahvila ja bistro. Niihin emme tällä kertaa tutustuneet.

Allas järjestää myös ohjelmaa: tapahtumia ja konsertteja on kesäkaudella useita.

Allas on siis paitsi edustava ja kuvauksellinen matkailukohde, myös jonkin palkinnon arvoinen asia Helsingin kaupunkikulttuurille. Kauppatorin seutu ja Katajanokan ranta eivät ole aiemmin olleet paikkoja, joihin helsinkiläisillä olisi hirveästi asiaa, mutta Allas on elävöittänyt seutua merkittävästi.

Tämä vierailu oli meille todellakin ensimmäinen, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Lippujen hinnat (12 € aikuiselta, 6 € lapselta) ovat kalliimmat kuin uimahalliin, mutta sijainti ja miljöö ovat aika ainutlaatuiset.

Vaikka kesäinen ja aurinkoinen päivä oli upea tälle vierailulle, uskon että Altaassa on kiva käydä myös kylmillä ilmoilla, kun lämmitettyjen altaiden vesi höyryää yhtä lämpimänä kuin kesällä ja saunat ovat kuumina.

Jee! Mahtavaa! Milloinkas mentäisiin seuraavan kerran?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka tavallaan jo hyväksyin, etten tee tänä kesänä puutarhamökillä juuri muuta kuin vahdin poikaa, voihan sitä vielä yrittää hieman uusin konstein.

Pienellä poikasella on siis niin kova meno päällä, että toinen vanhemmista joutuu käyttämään kaiken aikansa hänen vahtimiseensa. Hänen suustaan saa kaivella asioita ja häntä on vähän väliä siirrettävä pois jostain, mihin hänen ei ole hyvä mennä.

Minulle on jo muutaman kerran ehdotettu, että hankkisimme mökille jonkinlaisen keinun, jossa taapero pysyisi tyytyväisenä.

Rouva itse asiassa olikin jo tekemässä sellaista. Malli on otettu Pinjacolada-blogin DIY chid swing -ohjeesta muutaman vuoden takaa. Kiitos vaan Riikalle vinkistä.

Keinun kankaat ja kanttinauhat Rouva löysi kotoa kaapista, jossa ne ovat odottaneet jotain käyttöä ainakin vuosikymmenen.

Pohjan istuinlevyn isäni toi omasta varastostaan, samoin tukikepeiksi pilkotun harjanvarren.

Kiinnitykseen käyttämäni narun ja palomiehenhakasen ostin rautakaupasta.

Päädyin kiinnittämään keinun omenapuuhun siten, että keinu on irrotettavissa helposti ja vietävissä sateella sisään. Keinulle voi näin keksiä myös toisen ripustuspaikan ja siirtää sitä tarpeen mukana paikasta toiseen.

Oli jännittävää laittaa poika keinuun ensimmäistä kertaa. Kyllä hän siitä näytti pitävän. 

Vielä emme ole ehtineet käyttää keinua kovin montaa kertaa, joten en osaa sanoa, onko siitä paljoa apua vai vaatiiko lapsi aivan yhtä paljon vahtimista myös siinä istuessaan. Ei hän ainakaan aivan loputtomasti jaksa siinä keinua vaan haluaa lähteä aika pian taas liikenteeseen.

Pääasia on kuitenkin se, että hauskaa näyttää olevan edes sen lyhyen ajan!

Kyllä tällä välin ainakin muutaman vuohenputken ehtii käydä nyhtämässä maasta irti.

Share

Pages