Ladataan...
Isyyspakkaus

Kävin eilen ensimmäistä kertaa talven jälkeen puutarhamökillämme. Isäni auttoi lämminvesivaraajan siirtämisen kanssa (siis teki sen minun puolestani), sillä sen vanha sijainti aiheutti ongelmia talvisin.

Edellinen omistaja kertoi, että putkia ei saanut täysin tyhjennettyä vedestä syksyisin, ja ne halkesivat joka talvi. Nyt sitä ongelmaa ei pitäisi olla, sillä putkiin ei jää enää sellaista mutkaa, johon vesi jäi aiemmin seisomaan. Isäni aloitti työt jo syksyllä ennen pakkasia, mutta nyt ne oli tehtävä loppuun, sillä alueelle kytketään vesi jälleen ensi viikolla!

Rouva ja tyttö kävivät mökillä tarkastamassa paikat jo viime viikolla, joten tiesin, että mökki on pääosin kunnossa. Ainoa talvivahinko oli se, että tuuli oli vienyt kasvihuoneen kattopleksit mennessään, joten ne pitää liimata takaisin seuraavalla käynnillä. (Muistutus itselle: ota mukaan metallilasta ja liimamassaa.)

Raparperipenkissä näkyi eloa, viime syksynä istutetut tulppaanit näyttivät myös selvinneen talvesta ja jotain pientä kukkaa kukkii jo.

Mutta kevätsää saattaa vielä yllättää, kuten huomasimme raekuuron iskiessä.

Tästä se sitten alkaa, ja toden teolla päästään hommiin  viikon päästä. Jään nimittäin silloin koko toukokuuksi isyysvapaalle, ja tarkoitus olisi laittaa mökin pihaa kuntoon oikein urakalla: kuopsutella kukkapenkkejä, karsia saniaisia ja kuunliljoja ja perustaa uusia kasvatuslaatikoita. Ja tietysti keräillä kotiloita...

Nähdään pian uudelleen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikkoina parasta antia Rouvan arkiruokakeittiössä olivat moussaka sekä pitkään haudutettu karitsan potka. Tai no, oikeastaan Rouva valmisti potkan anopin keittiössä pääsiäiseksi, eikä se ollut varsinaisesti arkiruokaakaan - mutta silti. Ehdin testata moussakan reseptin kertaalleen itsekin, ja siitä tuli erinomaista!

"Viime viikon kokkikurssista innostuneena tein vauvakerhomme treffeille moussakaa. Ja kuulkaas hyvää se oli, vaikka feta unohtui kauppaan enkä raaskinut ostaa tuoreita tomaattejakaan. 

Koska ohjetta kaivattiin, tässä sellainen tulee, olkaat hyvät!Viipaloin kolme pientä munakoisoa (n. 600 g) parin millin viipaleiksi, levitin pellille leivinpaperin päälle, sipaisin päälle oliiviöljyä ja paahdoin vartin 225-asteisessa uunissa. Pesin, kuorin ja viipaloin noin 10 keskikokoista perunaa (n. 700 g), levitin uunipellille leivinpaperin päälle ja paahdoin vartin 225-asteisessa uunissa.Kuorin ja hienonsin ison sipulin ja kuullotin oliiviöljyssä paistinpannulla. Lisäsin 400 g karitsan jauhelihaa ja paistoin kypsäksi. Seuraavaksi lisäsin yhden raastetun porkkanan koska sellainen jääkaapissa oli (ehkä nyt kreikkalainen mamma pyörtyy), kourallisen lehtipersiljaa hienonnettuna, 3 rkl tomaattipyrettä ja 2 dl vettä ja annoin kiehua niin kauan, että vesi haihtuu. Lopuksi lorautin pannulle tilkan sitruunamehua ja maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Ladoin aineet kerroksittain uunivuokaan: ensin perunoita, pikkuisen suolaa ja pippuria myllystä, sitten munakoisoja ja jauhelihaa ja sitten sama alusta. Lopuksi tein päälle valkokastikkeen: sulatin 3 rkl voita kattilassa, lisäsin 3 rkl vehnäjauhoja, paistoin hetken ja sitten lisäsin 5 dl maitoa vähän kerrallaan kiihkeästi kierrevatkaimella sekoittaen. Keitin kastiketta niin kauan, että se sakeutui, ja lopuksi lisäsin 100 g raastettua juustoa ja maustoin kastikkeen suolalla ja muskottipähkinällä. Hulautin kastikkeen vuokaan ja työnsin sen 200-asteiseen uuniin 40 minuutiksi. Sitten vain ääntä kohti!

#keittiössänyt #moussaka #vauvakerho"

"Pääsiäisen kunniaksi haudutin piiiitkästä aikaa karitsanpotkaa uunissa. Kun tein sen seuraksi risottoa tajusin, että joku (=minä itse) oli käynyt kaupassa aika puoliteholla: ei ollut parmesaania, ei varsiselleriä, ei edes sitruunaa! Noh, hätä (taas) keinot keksii. Maukas pohja syntyi karitsanpotkien haudutusliemestä, hapokkuutta antoi kuiva omenasiideri ja pehmeyttä taas äidin kaapista löytynyt kuohukerma. Seuraksi paahdoin pellillisen kukkakaalin nuppuja. Ihan kelpo suoritus, sanoisin! #maalla #pääsiäinen"

"Kun @pipsahurmerinta meilasi viime viikolla kysyäkseen, ehtisinkö antaa muutaman pääsiäisjämäruokavinkin Ruokatunti-ohjelmaan, vastasin tietysti kyllä. Kyllähän täällä niitä ideoita piisaa, niin kuin vaikka tuo kuvan kvinoasalaatti, johon työnsin kaikenlaisia pääsiäisestä jääneitä asioita: karitsanpotkaa, uunikuivattuja tomaatteja, rucolaa, korianteriöljyä ja yhden jo vartta kasvavan sipulin. 

Eilisen ohjelman podcast löytyy @radiohelsinki'n nettisivuilta, käy ihmeessä kuuntelemassa, jos kaapissa kököttää pala lammasta tai pashakeko! #keittiössänyt #metamorfoosi"

"Ollaan vauvan kanssa syöty puolukat, punaherukat, valkoherukat, tyrnit, omenasoseet, mustikat ja mansikat, joten jouduin turvautumaan jo vadelmiin. Vähän vaatimaton vispipuuro, mutta kyllä tämäkin syötyä tulee. Ja kyllä, yläreunassa on Eppu-koiran tassu. #keittiössänyt"

"Jääkaapissa oli kukkakaali ja puolikas keräkaali, ja siitä se ajatus sitten lähti. Mausteena tietty jeeraa, koska vielä tuntuu talvelta. #keittiössänyt #kaaliauunissa #missäkevät"

"Jääkaapissa oli jo vähän raukeaa lehtipersiljaa, joten tein siitä yrttiöljyn, ja sitten ajauduinkin tekemään risoton. Tyypillistä toimintaa tässä keittiössä. #keittiössänyt #jokurisotto #kaikkimeni"

"Tämän kevään ensimmäiset <3 #keittiössänyt #parsakausi"

"Koska parsakausi on avattu, parsaa syödäänkin heti joka päivä. Tänään salaattina: uunissa paahdettuja parsoja, avokadoa, #gastronaatti-tomaatteja, aiemmin uunissa paahdettuja saksanpähkinöitä ja @pipsahurmerinta'n nerokkaita paistinpannu-uppomunia, mausteena tietysti sitruunaa, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja raastettua parmesaania <3 #keittiössänyt #parsakausi"

"Juu-u, meillä on nykyisin jo kohotuskori :-o #keittiössänyt #leipähulluus #juurileivonta #mitäseuraavaksi"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #18
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #17
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #16

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilen ei ollut mikään tavallinen keskiviikko. Sen lisäksi, että tyttö on koko viikon mummolassa, myös Rouva ja poika olivat poissa kotoa, tarkemmin sanottuna yön-yli-retkellä Porvoossa. Ja mitä se tarkoitti?

Sitä että minulla oli koko ilta aikaa tehdä ihan mitä vain ilman koiran ulkoilutusta ja ruokkimista kummempia velvollisuuksia! Ja mitä tein? Kirjoitin blogipostauksia varastoon, käsittelin hullun lailla kuvia, tein kotona rästihommia, suunnittelin reseptejä tuleviin postauksiin ja kävin kuntosalilla?

No en.

Menin ensin teatteriin. Ajattelin siis tehdä jotain, jota en ole tehnyt aikoihin ja jota tulee tehtyä ylipäänsä liian harvoin. Kävin katsomassa HKT:n Arena-näyttämöllä Tenorit Liemessä -farssin, joka oli saanut hyvät arviot.

Huippunäyttelijät (Riitta Havukainen, Jonna Järnefelt, Oona Airola, Taneli Mäkelä, Iikka Forss, Eero Saarinen ja Santeri Kinnunen) tekivät hyvää työtä Jaakko Saariluoman ohjauksessa. Oopperakonsertin kulisseissa ovet paukkuivat ja väärinkäsitykset kumuloituivat, kuten kunnon farssissa kuuluukin. Hauska esitys, ja hyvä, että tuli lähdettyä, vaikka päätös syntyikin aika viime tipassa.

Kun kerran kotiin ei ollut mikään kiire, päätin käydä vielä pienellä iltapalalla, ja nousin Kolmatta Linjaa Loung3:en burgerille. Oli jotenkin hassua käydä yksi syömässä näin illalla, mutta samalla aika mukavan rentoa, kun ei ollut mihinkään kiire.

Yhden yksinäisen ja velvollisuudettoman illan jälkeen olo on rentoutunut ja levännyt. Aamullakaan ei ollut kiire päiväkotiin, joten sain nukkua hieman tavallista pidempään. Niin tärkeä ja rakas kuin oma perhe onkin, joskus tekee hyvää olla ihan vaan yksin ja hiljaa.

Tänään ohjelmassa on työpaikan järjestämä iso konferenssi. Jännää nähdä, mitä se sisältää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä muistui taas pääsiäisenä mieleen, miksi emme nykyisin matkustele enää juurikaan autolla.

Autoahan meillä ole, mutta olemme olleet ahkeria vuokra-auton käyttäjiä - kunnes meitä olikin neljä.

Sen lisäksi, että lähtöä valmisteltiin jo torstaina, teimme lähtöä neljä tuntia perjantaiaamuna. Emme edes näppäilleet mitään ihmeellistä vaan pakkasimme kassit, veimme ne autoon, syötimme ja laitoimme lapset matkakuntoon, veimme roskat jne. Tämä kaikki tapahtui tietysti pienemmän lapsen huutaessa lattialla suoraa huutoa, sillä hän ei saanut kaipaamaansa huomiota. Ei siis ihmekään, että osa tavaroista unohtui kotiin. Siis se reppu, jossa oli tietokoneeni ja kamerani.

Kun autossa vihdoin oltiin, matka alkoi itkun saattelemana. Poika onneksi nukahti pian, mutta reilun tunnin jälkeen hän alkoi huutaa jälleen. Näin ollen Rouva joutui tunkemaan itsensä kahden turvaistuimen väliin takapenkille, jotta hän sai pidettyä pojan hiljaisena. Matka kesti kolme tuntia.

Haaveet kuunnella S-Town-podcastia menivät siis siinä, sillä Rouva ei oikein kuullut takapenkille mitään tytön katsellessa iPadilta joitain omia mylittleponyjaan.

Paluumatkalla oli hieman helpompaa, sillä tyttö meni viikoksi mummolaan, joten Rouvalla oli paremmin tilaa takapenkillä. Poika itki siitä huolimatta puolet matkasta.

Että miksi käydään harvoin? Juuri tästä syystä.

Kolmen viikon New Yorkin -matkalle lähtö vaatii vähemmän ponnisteluja kuin se, että lähtee kolmeksi päiväksi maalle. Mukaan lähtee huomattavasti vähemmän tavaraa, valmistautuminen vie vähemmän aikaa ja kulkuvälineessä istuminenkin on miellyttävämpää. Enkä itsekään erityisemmin pidä autolla ajamisesta monesti hyvin epämääräisessä säässä ja talvella pimeässä.

Pelkästään viikonlopun vuoksi tällaista vaivaa ei viitsi nähdä, ja jotta perjantaina ehtisi ihmisten aikoihin perille johonkin, olisi otettava koko päivä vapaaksi töistä.

Tiedoksi siis kaikille, joita asia kiinnostaa ja koskee: kiitos kutsusta, mutta emme juuri nyt ole tulossa kyläilemään. Katsotaan uudelleen tuossa joskus lähivuosina.

Mutta tervetuloa meille! Sieltä on Helsinkiin on yhtä lyhyt matka kuin täältä sinne - paitsi jos matkassa on pieniä lapsia. Matkan pituus kasvaa selvästi jokaisen lapsen myötä seuraavaan potenssiin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vietimme pääsiäisen perinteisesti anoppilassa, ja omat vanhempanikin tulivat sinne vierailulle sunnuntaina.

Pääsiäisen kohokohtia olivat:

  • Anopin itse tekemä mämmi. Tein sitä kerran itsekin, ja siitä tuli oikein hyvää. Ehkäpä ensi vuonna voisi kokeilla taas itse. Anopin mämmi ei ole niin makeaa kuin kaupassa, joten lisään siihen päälle reilusti sokeria

  • Mignon-munien piilotus. Tyttö piilotti itse osan munista ja otti vihjekuvat piilopaikoista. Löytäisitkö piilotetun munan ylläolevan vihjeen perusteella? Rouva löysi

  • Tyttö sai etsiä oman suklaamunansa sanallisten vihjeiden perusteella. Kaksitoista lorumuotoista vihjettä johdatti hänet perille sinne, "missä hän vetelee unia"

  • Pääsiäissunnuntain ateria. Rouva haudutti karitsanpotkaa ja teki sen liemestä risottoa, ja äitini toi lasagnea. Tyttö tykkäsi potkasta niin kovasti, että halusi vielä "lisää sitä kanaa"

  • Kuntosali. Hommasin paikalliselle kuntosalille kortin jo joskus reilut kymmenen vuotta sitten, kun kuntoiluinnostukseni oli kaikkein korkeimmillaan. Kuntosalilla käyminen taisi olla silloin vähän hassua appivanhemmistani, mutta nykyisin anoppini osaa jo tiedustella, olenko menossa salille. Kävin kahdesti

  • Loma mummolassa. Mummo ja pappa ottivat tytön mukaansa, ja hän pääsi lomailemaan mummolaan koko viikoksi. En ole varma kuka meistä odotti sitä kaikkein eniten.

Suuntaamme muut pian takaisin Helsinkiin, ja tyttö palautuu sinne mummon ja papan mukana ensi viikonlopuksi. Tulee varmasti oudon rauhallinen viikko.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kylläpä eteni lukeminen joutuisasti, kun otin työn alle Joël Dickerin uusimman kirjan Baltimoren sukuhaaran tragedia (Tammi 2016). Asiassa auttoi se, että kun lähdimme pääsiäisen viettoon maalle, anoppilaan, unohdin reppuni kotisohvalle. Repussa olivat tietokoneeni ja kamerani, joten kuvien ottaminen ja niiden käsitteleminen jäivät automaattisesti pois pääsiäisen suunnitelmista.

Kirja itsekin on kyllä koukuttavaa luettavaa. Olin lukenut sen ensimmäisen puoliskon työmatkoilla bussissa, ja toisen puoliskon ahmaisin lähes yhdeltä istumalta maalle saavuttuamme. Vähän piti nukkua välissä, mutta onneksi lapset herättivät tänään jo aamuseitsemältä jatkamaan.

Kirja on itsenäinen jatko-osa saman kirjailijan hittiteokselle Totuus Harry Quebertin tapauksesta, jonka luin kaksi vuotta sitten ja josta pidin erittäin paljon. Molempien kirjojen päähenkilö on kirjailija Marcus Goldman. Edellisessä kirjassa Marcus esiteltiin menestyskirjailijana, jolla oli ensimmäisen kirjansa jälkeen vaikeuksia saada uutta teosta alkuun. Hän alkoi selvittää vanhaa murhaa ja sai siitä ainekset uuteen kirjaansa.

Baltimoren sukuhaaran tragediassa palataan Marcuksen menneisyyteen. Hän matkustaa kirjan alussa setänsä, Saul Goldmanin, luo Floridaan ja tapaa siellä yllättäen entisen tyttöystävänsä, laulajatähti Alexandran. Heti kirjan alussa käy ilmi, että seitsemän vuotta aiemmin Marcuksen Baltimoren-serkkujen perheelle on tapahtunut jotain järkyttävää. Näihin tapahtumiin viitataan vuoden 2004 Tragediana, ja sen myötä myös Alexandran ja Marcuksen välit ovat viilenneet.

"Alexandra, he... he kuolivat!" tokaisee Marcus Alexandralle, mutta juuri muuta lukijalle ei kerrota. Mitä siis on tapahtunut ja ketkä tarkalleen ottaen ovat kuolleet?

Tapahtumia aletaan kerrata Marcuksen ja tämän serkkujen Woodyn ja Hillelin lapsuudesta alkaen, ja tarinaa juoksutetaan usealla aikatasolla. Marcus elää keskiluokkaista elämää vanhempiensa kanssa Montclairissa, New Jerseyssä ja ihailee rikkaita Baltimoren serkkujaan, joiden elämässä kaikki on paljon paremmin ja jotka onnistuvat kaikessa.

Marcus häpeää sitä, että hänen omat vanhempansa, "Montclairit", eivät ole yhtä varakkaita kuin Saul-setä ja hänen Anita-vaimonsa "Baltimoret". Poikakolmikko viettää kuitenkin yhdessä kaikki lomansa ja ovat koko lapsuutensa ajan kuin veljekset.

Dicker paljastaa Goldmanien suvun historian pala palalta, ja tarina ja juonenkäänteet etenevät kuin dekkarissa. Suuri salaisuus ei vaan olekaan, kuka sen teki vaan mitä tapahtui ja miksi. Vastauksia viimeisiin kysymyksiin saadaan odottaa aivan kirjan loppuun saakka.

Kirja on erittäin hyvin ja koukuttavasti rakennettu juoneltaan, ja sen avattuaan sitä on vaikea laskea kädestään. Rouva piti tätä kirjaa jopa Harry Quebertin tapausta parempana. Lämpimät suosittelut!

Ja nyt pitäisi osata valita, mitä lukea seuraavaksi.

Share

Pages