Ladataan...
Isyyspakkaus

Pienellä tytöllä oli superviikonloppu. Hän kuuli torstaina pääsevänsä katsomaan Disney on Ice - Frozen -näytöstä Hartwall-Areenalle sunnuntaina. Sitä piti fiilistellä jo perjantaina ja lauantaina ja vaihtaa vuosi sitten samasta paikasta ostettuun taikasauvaan tuoreet paristot. Hän sai ottaa sen mukaan näytökseen.

Lauantaina oli kuitenkin luvassa myös toinen superyllätys, jota oli toivottu ja josta oli puhuttu ainakin vuosi: tyttö pääsi ensimmäistä kertaa ikinä yökylään päiväkotikavereidensa luo. Vaikka retki oli odotettu, se oli myös kovin jännittävä. Entä jos tulisikin ikävä isiä ja äitiä?

Olin varma, että kun hän on kavereidensa kanssa, isi ja äiti unohtuvat heti. Hän halusi kuitenkin äidin villapaidan mukaan turvarievuksi, ja ottikin sen nuuhkittavaksi heti, kun olimme perillä kavereiden luona.

Kotiin palasi ikionnellinen tyttö. Yökylässä oli leikitty, katsottu elokuvaa ja syöty jäätelöä, ja kaikki oli mennyt hienosti. Ja kuten arvata saattaa, tytöt olivat käyneet nukkumaan vähän liian myöhään ja heränneet aikaisin, joten aivan ensimmäisenä kotiin palattuaan tyttö kaatui sänkyyn ja otti pienet päiväunet.

Isi ei tänä vuonna päässyt mukaan Disney on Ice -näytökseen vaan jäi viettämään laatuaikaa toisen poikasen kanssa. Näytös oli ollut kuulemma hieno. Poikanen leikki lattialla, ja isi katsoi telkkaria.

Alkavasta viikosta tuleekin sitten varsinainen superviikko itselleni, sillä menoja on useammalle illalle. Palataan asiaan!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Blogini täytti tällä viikolla viisi vuotta. Juhlapäivää vietettiin kaikessa hiljaisuudessa, sillä unohdin koko asian. Viisi vuotta on kuitenkin pitkä aika blogille, joten juhlapäivä olisi ansainnut tulla vähintään mainituksi. Onneksi vieläkään ei ole myöhäistä.

Tästä se alkoi vuonna 2012

Yllä oleva postaus on tämän blogin ensimmäinen. Tämä postaus on puolestaan numero 1 414. Lukijoita blogilla on ollut Google Analyticsin tietojen mukaan viiden vuoden aikana yli miljoona ja sivulatauksia kuusi miljoonaa. Kuukausitasolla lukijoita on n. 30 000.

Hurjilta tuntuvat nämä luvut, kun ottaa huomioon, että koko blogin pitäminen alkoi vain hetken mielijohteesta ja tarkoitus oli kirjoittaa silloin tällöin, ehkä pari - kolme kertaa viikossa.

Lukijamäärän lisääntyessä kahden postauksen viikkotahtini muuttui kuitenkin tiheämmäksi, ja pian huomasin päivittäväni blogia jopa kuudesti viikossa.

Blogin aihepiirit ovat pysyneet yllättävän muuttumattomina alusta asti. Lapset, perhe, ruoka ja matkat ovat olleet läsnä jo aivan ensimmäisissä postauksissakin, mutta kausivaihtelua tietty on. Blogin nimestä huolimatta suurin osa postauksista koskee aivan muita asioita kuin isyyttä tai lapsia. Lapsi ei muuten aivan alussa esiintynyt blogissa kasvoillaan, mutta myöhemmin luovuin tästä rajauksesta. Lasten nimet olen kuitenkin pitänyt poissa blogiteksteistä. Alussa kirjoitin räväkämmin ja kantaaottavammin, mutta koettuani muutamat paskamyrskyt päätin pitää jatkossa kieleni keskellä suuta ja keskittyä positiivisiin aiheisiin.

Kaupallisuus ja blogilla ansaitseminen eivät olleet koskaan syy perustaa blogia, vaikka ajattelinkin, että olisihan se kivaa, jos harrastuksesta saisi vielä jotain pientä sivutuloa. Lukijamäärien kasvu sai minut kuitenkin ymmärtämään, että blogilla olisi myös kaupallista potentiaalia. Kokopäiväisestä bloggaajan urasta en ole kuitenkaan koskaan haaveillut.

Vuoden 2013 alussa siirryin pyynnöstä Lilyn sopimusbloggaajaksi. Sovimme pienestä kuukausikorvauksesta ja mahdollisuudesta saada lisätuloja kaupallisilla sisältöyhteistöillä. Käytännössä näitä yhteistöitä oli alussa hyvin vähän, minkä luulen johtuvan ainakin osittain siitä, että blogini oli - ja on edelleen - aikamoinen outolintu muuten naisvaltaisessa ja itseäni keskimäärin nuoremmassa skenessä.

Sittemmin sopivia yhteistöitä on löytynyt kivasti, mutta mainosten määrä on pysynyt silti maltillisena. Minun ei ole pakko lähteä mukaan yhteenkään kampanjaan, ja jokaisesta maksetaan erikseen sovittu kertakorvaus. Joissain toisissa blogeissa paljon puhuttanutta ilmaista tavaraa en saa blogin kautta juurikaan, ja kehotan aidoista kaupallisista yhteistöistä kiinnostuneita tahoja olemaan yhteydessä A-lehtiin ja sopimaan kaupalliset ehdot heidän kanssaan. En ole nähnyt tarpeelliseksi perustaa omaa yritystä blogin palkkioiden laskutusta varten vaan teen hommat A-lehdille verokortilla. Blogissa on nykyisin kaupallisia yhteistöitä keskimäärin muutaman kerran kuukaudessa, mutta vaihtelua kuukausien välillä on paljon. 

Täytyy sanoa, että vaikka tulojen saaminen bloggaamisesta ei ollut syy perustaa blogia, jossain vaiheessa siitä tuli syy jatkaa harrastusta. On myönnettävä, että viiteen vuoteen on mahtunut myös niitä hetkiä, kun kirjoittaminen on tuntunut vaikealta ja liikaa aikaa vievältä ja olen harkinnut koko homman lopettamista. Sitten olen kuitenkin ajatellut, miten paljon aikaa ja vaivaa olen jo nähnyt blogin eteen, ja päättänyt, että ei sitä kaikkea kannata vielä heittää hukkaan. Ja sitten jostain on löytynytkin uutta intoa ja uusia aiheita, joista kirjoittaa.

Postausten määrät ovat vaihdelleet kausittain. Kun siirryin sopimusbloggaajaksi, minulla oli alkuun sovittu postausten vähimmäismääräksi 23 postausta kuukaudessa eli 5 - 6 postausta viikossa. Se alkoi tuntua liian raskaalta, joten jossain vaiheessa sovimme, että postausten määrää vähennetään 18:aan eli 4 - 5 postaukseen viikossa. Joskus syksyllä 2015 sekin alkoi tuntua liialliselta, ja pohdin jälleen vakavasti, mitä tekisin blogin kanssa. Olin jopa aikeissa lopettaa, mutta sittenpä saimmekin tietää toisen lapsemme tulosta, ja sain erittäin hyvän syyn jatkaa blogin pitämistä.

Postausten määrä oli kuitenkin suuri kysymysmerkki, sillä sen neljäkin postauksen aikaansaaminen tuntui monesti vaivalloiselta, ja tein sitä usein jopa yöunien piikkiin. Keskustelin aiheesta mm. WTD-Natan kanssa, ja hänellä oli minulle hyvin silmiä avaava neuvo: on parempi tehdä pieniä postauksia useammin kuin isoja postauksia harvoin. Esimerkiksi joltain matkalta ravintolavinkkejä voi postata aivan hyvin matkan jälkeenkin ravintola kerrallaan ja sitten vasta myöhemmin tehdä iso koostepostaus, johon kerää parhaat palat ja lempparit.

Mitä siis tein? Sen sijaan, että olisin vähentänyt kirjoitusten määrää, ratkaisin motivaatio-ongelmani alkamalla kirjoittaa vuonna 2016 joka päivä. Aivan paria poikkeusta lukuunottamatta postasin viime vuonna uuden jutun päivittäin, ja vuoden postausten kokonaismäärä oli 361. Havaitsin, että kun kirjoittaa useammin, tekstiä syntyy helpommin. Ja kun postaa joka päivä, antaa itselleen myös luvan postata aivan jostain pienestäkin asiasta. Jokaisen postauksen ei tarvitse olla spektaakkeli.

Sovimme vuosi sitten myös uudesta palkkiomallista Lilyn kanssa. Sen sijaan, että saisin kiinteää kuukausikorvausta, palkkioni on nyt sivulatausperusteinen, ja voin itse päättää, minkä verran postaan tai olen postaamatta.

Postaaminen joka päivä oli tavallaan helppoa, mutta silti niin aikaa vievää, että tänä vuonna olen päättänyt harventaa tahtia. Olen luvannut itselleni, että en aio enää tehdä postauksia yöunien piikkiin ja jos jonain iltana en ehdi kirjoittaa, seuraavana päivänä ei tule postausta. Enkä tunne siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Blogin pitäminen siis jatkuu edelleen, ja blogin painotuksissa ei ole nähtävissä muutoksia tällä kuudennella tuotantokaudella. Kevään tullen nähdään enenevässä määrin postauksia puutarhamökiltä, ja lähiaikoina paljastan lisää uudesta kirjaprojektistamme, joka tulee näkymään blogissakin runsaasti vuoden mittaan.

Kiitos, että olet mukana!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mistä oli pienen tytön New Yorkin -matka tehty?

Kävelyistä isin, äidin ja pikkuveljen kanssa.

Verkkaisista aamuista Park Slopessa.

Metromatkoista Manhattanille.

"Linnoista". ("Wau! Isi anna kamera!")

Joulukoristeista.

Isoista ruseteista.

Koristeellisista näyteikkunoista.

Perhosista.

Museoista.

Kirpputorilöydöistä.

Aladdin-musikaalista.

Pretzeleistä.

Houkutuksista kadun varrella.

Vaikuttavista kylteistä.

Pienistä linnuista.

Kenkähaaveista.

Kauniista kukkasista.

Kivoista retkistä.

Pilvenpiirtäjistä.

Vapaudenpatsaasta.

Pitkistä ja runsaista brunsseista.

Hampurilaisista.

Herkuista.

Niistä oli pienen tytön New Yorkin -matka tehty!

Kaikki kuvat ovat hänen itse ottamiaan. Paitsi tämä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On aika palata arjen ruokavinkkien ja Rouvan Instagram-kuvien pariin New Yorkin -matkan mittaisen tauon jälkeen. Ja kylläpä onkin ollut mahtavaa saada tuttua kotiruokaa! Tällä viikolla olen ollut erityisen ilahtunut ruusukaaleista ja herkullisista juurella kohotetuista sämpylöistä, jotka ovat rapsakoita päältä ja juuri sopivan pehmeitä mutta sitkeitä sisältä!

"Tämmöiset tyypit sujahtavat kohta uuniin. Mausteena tässä vaiheessa oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja tietenkin puutarhamökin timjamia, koska sitä riittää aina vaan. #keittiössänyt #ruusukaali"

"Tämäkin aamu oli hyvä aloittaa puristamalla veriappelsiineja. #veriappelsiinihulluus"

"Juurisämpyläharjoitukset jatkuivat, kun saimme odotettua lounasseuraa. Kulhossa linssi-kvinoasalaattia: puy-linssejä, kvinoaa, sipulia, #gastronaatti-tomaatteja, avokadoa, uunissa paahdettuja cashewpähkinöitä, vuonankaalia ja rucolaa, kastikkeena oliiviöljyä, sitruunaa (tietysti) ja suolaa. #keittiössänyt #leipähommia #salaattihommia"

"Saanko esitellä uuden perheenjäsenemme, joka kaipaa huolenpitoa ja hellyyttä siinä missä muutkin? Hän on vehnähapanjuuri, jonka ihana @vatsasekaisinkilinkolin toi tuliaisiksi viime viikolla <3 Pitäisikös hänelle keksiä nimi? #keittiössänyt #leipähommia"

"Teen harvoin uudenvuodenlupauksia, mutta vielä tämän vuoden puolella meillä syödään yhtä hyviä juurisämpylöitä kuin ravintola Kuurnassa. Ugh! #keittiössänyt #leipähommia #superjuuri from @vatsasekaisinkilinkolin"

"Tältä näyttävät meikäläisen ensimmäiset juurisämpylät. #keittiössänyt #leipähommia"

"Ja niin koitti neljävuotiaan lempiruokapäivä. "Parempaa kuin karkki", arvioi hän tänään. (Yleensä laitan risottoon sitruunamehua, mutta tänään päätinkin käyttää veriappelsiinin mehua. Nam) #keittiössänyt #punajuuririsotto #pikkunaatti"

"Koska eilinen punajuuripiirakka maistui pitkästä aikaa vähän liiankin hyvältä ja jääkaapissa oli keitettyjä punajuuria, päätin leipoa uuden. Ja koska ohjetta kaipailtiin, tässäpä se tulee, olkaa hyvät:

Nypin kulhossa 100 grammaa kylmää voita, 1/2 dl seesaminsiemeniä, 1/2 tl suolaa, desin kaurahiutaleita ja kaksi desiä vehnäjauhoja murumaiseksi seokseksi. Sitten lisäsin 3 rkl kylmää vettä ja sekoitin nopeasti taikinaksi. Painelin taikinan irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille, pistelin pohjaan reikiä ja nostin jääkaappiin tunniksi.

Tunnin jälkeen esipaistoin pohjaa, kunnes reunat irtosivat vuoasta, kymmenisen minuuttia. 

Esipaistetun pohjan päälle lisäsin kolme karkealla terällä raastettua punajuurta ja yhden hienonnetun ja kuullotetun sipulin. Lopuksi tein vielä munamaidon, johon tuli desi raastettua cheddaria (koska jääkaapissa oli yksi juustonkäntty), yksi kananmuna, 1 1/2 dl maitoa, puoli pakettia murennettua Aura-juustoa, pikkuisen kuivattua timjamia (mökiltä) ja valkopippuria.

Kaadoin seoksen vuokaan ja paistoin 200-asteisessa uunissa, kunnes pinta ruskettui, vajaa puolisen tuntia. 

Ihanaista viikonloppua!

#keittiössänyt #punajuuripiirakka"

"Yksikätisten lounas, eli #vauvakerho meillä tänään. Tein pitkästä aikaa punajuuripiirakkaa (eilen keitetyistä punajuurista tietenkin), salaatissa oli vuonankaalia, rukolaa, avokadoa ja joskus aiemmin paahdettuja cashewpähkinöitä, ja pikkulisukkeeksi keitin puylinssejä, jotka maustoin sitruunamehulla (tietysti), sipulilla, suolalla, pippurilla ja öljyllä. Kiitos kun tulitte @jonna_suolaajahunajaa @vatsasekaisinkilinkolin @52weeksofdeliciousness & bebet <3"

"Keitin ruodoista liemen, ja tänään on kalasoppapäivä. #keittiössänyt #gastronaatti"

""Nyt kun ei enää olla Jyy Nookissa, ei tarvitse syödä hampurilaisia. Voi syödä äidin ruokia, vaikka risottoa", mietti nelivuotias aamulla. Ja niin risottoa tuli. #keittiössänyt #mustatorvisienirisotto #pikkunaatti"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #14
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #13

Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #12

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: 112

Koti on maailman vaarallisin paikka. Sen huomaa erityisesti, kun perheessä on pieni vauva, joka alkaa tehdä omia tutkimusmatkojaan. Kodin turvallisuutta voi kuitenkin parantaa ja monet vaaratilanteet jopa estää aivan pienilläkin teoilla.

Tästä haluaa muistuttaa myös 112-päivä, joka on Suomen turvallisuustoimijoiden yhteinen kampanja arjen turvallisuuden parantamiseksi. Päivää vietetään helmikuun yhdestoista, siis 11.2, ja tämän vuoden teema on erityisesti lapsiperheiden turvallisuus.

Kodin turvallisuus on muutakin kuin toimiva palovaroitin. Kun lapsi alkaa liikkua, nousta pystyyn ja tavoitella kiinnostavia asioita, vaaratilanteet voivat tulla eteen hyvinkin yllättäen.

"Hei, mitäs ihanan kiiltelevää tuolla onkaan?"

Kerran juuri kävelemään oppinut tyttömme onnistuikin pudottamaan liian lähelle pöydän reunaa jääneen veitsen lattialle niin, että se putosi terä edellä aivan hänen viereensä. Onneksi mitään ei sattunut.

Keittiö on muutenkin paikka, jota pidän vaarallisimpana kodissamme, ihan jo sen vuoksi, että vietämme siellä hyvin merkittävän osan ajastamme. Kun aikuiset ovat keittiössä, siellä ovat myös lapset.

Poikamme myös rakastaa astianpesukonetta, joten sitä tyhjennettäessä ja täytettäessä on aina tarkkailtava, että hän ei nappaa mitään aterinlokerosta eivätkä pienet sormet ole välissä, kun luukun laittaa kiinni.

Oikeastaan myös tästä syystä pidämme keittiössä isoa laatikollista duplo-legoja, joista poika on kovin kiinnostunut. Kun hänet nostaa legojen luokse, hän jää usein tutkimaan niitä pitkäksi aikaa eikä pyri heti takaisin sinne, mistä hänet juuri siirrettiin pois.

Toinen, vielä suurempi vaaran paikka on liesi. En tarkoita edes kaasulieden liekkiä, sillä sitä ei saa sytytettyä mitenkään vahingossa, vaan kaikkea sitä, mitä liedellä kiehuu.

Jos lapsi osaa jo kiipeillä, hän saattaa kiinnostua siitä, mitä kattilassa tapahtuu ja hakea avuksi vaikkapa tuolin. Vahinkoja voi sattua myös aikuiselle. Itse siirrän vauvan aina pois lieden ja tiskipöydän luota, jos esimerkiksi nostan kuumaa vettä sisältävää kattilaa liedeltä tiskialtaaseen. Käännämme myös kahvat aina poispäin huoneesta ja siirrämme kattilat lähemmäs seinää, kun ruoka on valmista.

Yllä mainittuihin legoihin liittyy tietysti myös oma vaaransa. Ei juuri duploihin vaan niihin pienempiin, joilla tyttömme jo leikkii. Olen suorastaan hysteerinen niiden kanssa ja olen määrännyt, että niitä saa koota vain ruokapöydän ääressä ja jokainen lattialle pudonnut osa pitää löytää välittömästi.

4-vuotias onneksi ymmärtää jo itsekin, että kaikki pienet esineet voivat olla vauvalle vaarallisia. Tyttö keräilee usein lattioilta sinne pudonneita pieniä esineitä ja paperinpaloja ja ilmoittaa suureen ääneen, että nostaa ne pois, etteivät ne mene vauvan suuhun. Hän muistaa tarkistaa myös aina meiltä, voiko jotain lelua antaa pikkuveljelle ja on välillä sen suhteen jopa konservatiivisempi kuin vanhempansa.

Niin, ja aikuinenhan voi sitten liukastua niihin duploihin, joten ne on hyvä kerätä ainakin kerran päivässä pois sieltä keittiön lattialta.

Jos jotain sattuu ennakoinnista huolimatta, yleinen hätänumero 112 auttaa. Numero toimii muuten koko Euroopassa, ja Suomessa voit käyttää yhteydenottoon myös 112 Suomi -sovellusta, jonka saa ilmaiseksi sekä App StorestaGoogle Playsta että Windows Storesta. Sovellus kertoo soittajan sijainnin hätäkeskukselle GPS-tietojen perusteella, joten myös lapset voi opettaa käyttämään sitä, vaikka he eivät osaisikaan kertoa kotiosoitettaan.

Lisää 112-päivästä voit lukea 112-päivän nettisivuilta ja Facebookista, jossa jaetaan päivittäin myös turvallisuusvinkkejä.

Tutustu myös Turvallinen koti vauvalle -oppaaseen sekä lataa sivuilta 112-päivän tehtäviä lapsille.

* * *

Ja katsopas tätä! Se on Oiva Toikan suunnittelema, talouspaperirullan kokoinen Phoenix-ensisammutin, joka sammuttaa jopa 25 litraa palavaa rasvaa, mutta soveltuu myös esimerkiksi alkavien sähköpalojen tukahduttamiseen. Ja näyttää lisäksi hauskalta!

Jos haluaisit tällaisen sammuttimen itsellesi, heitä kommenttikenttään terveisesi ja kerro sähköpostiosoitteesi. Arvon yhden sammuttimen kaikkien su 12.2.2017 klo 18 mennessä vastanneiden kesken. Sammuttimen hinta kaupassa on noin 80 €.

Arvonta on päättynyt, kiitos mielenkiinnosta!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Isyyspakkaus

Käytimme lauantaina lastenhoitotilaisuuden hyväksi ja karkasimme Rouvan kanssa elokuviin Jyväskylän Fantasiaan. Edellisen kerran taisimmekin käydä yhdessä elokuvissa kolmisen vuotta sitten, ellei viime kevään Angry Birds -elokuvaa lasketa. Nyt halusimme nähdä kehutun La La Land -musikaalielokuvan.

Elokuva on ohjaaja Damien Chazellen kunnianosoitus hollywoodin kulta-ajan musikaalielokuville. Se on Los Angelesiin sijoittuva aikuisten satu, jossa jazz-pianisti Sebastian (Ryan Gosling) ja näyttelijä Mia (Emma Stone) kipuilevat omien urahaaveidensa kanssa. Sebastian haluaisi avata perinteisen jazz-klubin mutta tyytyy soittamaan joululauluja Samba & Tapas -baarissa, ja Mia kiertää koe-esiintymisissä ja tienaa elantonsa tarjoilijana kahvilassa.

Elokuvan juoni ei suuria yllätyksiä tarjoa, joten käydään suoraan käsiksi musikaalin olennaisimpaan asiaan: musiikkiin. Ja sanon aivan heti, että elokuva jätti sen suhteen ristiriitaiset fiilikset.

Musiikkia elokuvassa oli paljon mutta laulunumeroita yllättävän vähän. Koska menin katsomaan elokuvaa juuri musikaalina, olin odottanut enemmän laulua, ja olisin myös toivonut että Gosling ja Stone olisivat yllättäneet musikaalitähtinä positiivisesti samoin kuin vaikkapa Ewan McCregor ja Nicole Kidman Moulin Rougessa. Karismaattisia näyttelijöitä molemmat kyllä olivat, ja tanssijoina varsin uskottavia, mutta laulajina kovin keskinkertaisia. 

Laulujen sijaan elokuvassa oli paljon jazz-musiikkia, joka svengasi hyvin, ja musiikki ylipäänsä oli hienoa. Gosling esitti jazz-pianistia myös erittäin hienosti, ja hänen olisi voinut jopa uskoa soittavan itse pianoaan. 

Elokuvan huippukohtia olivat (hivenen korni) alkunumero, jossa lauletaan ja tanssitaan moottoritien rampilla, Sebastianin ja Mian duetto Hollywoodin kukkuloilla steppausnumeroineen (ks. elokuvan juliste) sekä aivan elokuvan lopussa ollut epilogi, jossa Mia käy mielessään läpi aiempia tapahtumia. Olisin kuitenkin toivonut näkeväni jotain yhtä pakahduttavaa kuin Moulin Rouge tai järisyttävää kuin Les Miserables, jonka jälkeen en voinut lähestulkoon puhua liikutukseltani.

Pohdin elokuvateatterista lähtiessäni, että ei tämä sellainen elokuva ollut, jota haluaisin katsella uudelleen ja uudelleen. Kuuntelimme soundtrackin siitä huolimatta Spotifysta, ja huomasin, että musiikki toimi yllättävän hyvin myös elokuvasta irrotettuna ja että pidin parista kappaleesta toisella kuuntelulla enemmän kuin leffassa. Esimerkiksi Mian koelaulu (Audition / The Fools Who Dream) jäi madoksi korvaan, ja hyräilen välillä myös City of Starsia. Molemmat kappaleet ovat myös Oscar-ehdokkaita.

Mielenkiintoista on, että kappaleiden sanoitukset on tehnyt sama parivaljakko Pasek & Paul, jotka olivat Broadwaylla juuri katsomani Dear Evan Hansen -musikaalin musiikin takana. Kyseisen musikaalin musiikki on yksi parhaista kuulemistani, ja olen kuunnellut sitä viime päivinä Spotifystä useita kertoja, sillä levytys julkaistiin vain muutama päivä sitten.

Elokuva oli kaunis, värikäs, hauska, sympaattinen ja viihdyttävä, mutta jotain jäi puuttumaan. Ehkä odotukset oli asetettu liian korkealle. Ehkä otin termin 'musikaali', liian kirjaimellisesti ja elokuva olisi pitänyt katsoa täysin tuorein silmin ja musikaaleihin tottumattomin korvin eikä odottaakaan laulajilta Broadway-tason belttausta. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen näkemäni musikaalielokuva, olisin saattanutkin ihastua lajityyliin.

Ehkä pitää kuitenkin katsoa elokuva joskus toisen kerran uudelleen kotioloissa.

Ja eiköhän tämä leffa ne Oscarinsa joka tapauksessa voita.

Share

Pages