Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos haaveenasi on tarjottimellinen puuhiilillä grillattua lihaa, tiedän juuri oikean paikan Brooklynissä! Fette Sau, "Läskipossu", (354 Metropolitan Avenue,  Brooklyn) on varmasti hauskin grilliravintola, jossa olen koskaan käynyt.

Ravintola tarjoaa kokonaisina grillattuja lihoja, joita ostetaan tiskiltä sen verran kuin haluaa, ja hinta määräytyy puhtaasti painon mukaan. Ruoat kasataan metallitarjottimelle ja kannetaan pöytään jaettavaksi seurueen kanssa.

Ravintolassa on myös huikea viskivalikoima, mutta siihen pääsin tutustumaan vain alkudrinkin verran.

Kuvittelepa, millaisen fiestan täällä järjestäisi isommalla kaveriporukalla, ja pitkät pöydät vielä kutsuvat saapumaan joukolla.

Lihavalikoima vaihtelee päivittäin, ja nyt meitä kiinnostivat eniten härän rintapala (brisket) sekä possun ribsit. Ja härreguud, miten maukasta, mukavan savuista ja mureaa liha oli! Otimme lisukkeiksi vielä hapankaalia, perunasalaattia ja parsakaalia.

Koska näiden jälkeen tuntui, että voisi vielä maistaa jotain, otimme palaset possun mahaa sekä härän ribsin. Onneksi emme kuitenkaan enempää, sillä härän ribsi osoittautui jättimäiseksi.

Maukasta ruokaa, laadukasta lihaa, hauska miljöö (vanha autotalli?), rento tunnelma, lapsiperheitä ja rivi paikallisia äijiä tiskillä. Tarvitseeko perustella enempää?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Heittelehtivä sää yllätti jälleen torstaina, kun lämpötila pompsahti yhtäkkiä 25 astetta ylemmäs ja päätyi +17:ään.

Kävimme lasten kanssa tervehtimässä kollegoitani New Yorkin -toimistollamme, joka sijaitsee 25. kadulla, Madison Square Parkin tuntumassa.

Siinä samalla oli tietysti hauska käydä leikkimässä Madison Square Parkin leikkipuistossa (ylin kuva) ja katsomassa viereistä Lego Storea...

...syödä Shake Shackin hampurilaiset ja hot dogit...

...ja ottaa vielä lämmin pretzel välipalaevääksi.

 

Päivän pääkohde oli kuitenkin Manhattanin lastenmuseo, Children's Museum of Manhattan eli CMOM.

Museo sijaitsee Upper West Sidella, 212 W 83rd St, ja se tarjoaa lapsille puuhailtavaa neljässä kerroksessa.

Yhdessä kerroksessa kerrottiin hyvin seikkaperäisesti ihmisen ruoansulatuksesta.

Toisessa seikkailtiin Doran ja Diegon kanssa, pelastettiin eläimiä ja valmistauduttiin fiestaan Doran talossa.

Alimmassa kerroksessa oli näyttely, joka esitteli islamilaisia maita ja niiden kulttuureja sekä tuotteita, joista maat ovat tunnettuja: egyptiläisiä mausteita, turkkilaista keramiikkaa, senegalialisia tekstiilejä...

Museo oli hauska, ja hyvin erilainen kuin Brooklynin lastenmuseo. Brooklynin museossa oli ehkäpä enemmän tekemistä ja katseltavaa lapselle, joka ei osaa lukea eikä puhu englantia, ja täällä taas monet näyttelyt vaativat tulkkia paikalle. Mutta mitäpä siitä, hauskaa oli. Jos kuitenkin pitäisi valita, suosittelisin vierailemaan mieluummin Brooklynissä.

Mutta onpa hienoa, että näin hauskoja paikkoja tehdään ihan vain lapsia ajatellen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Matkan viides (!) ja viimeinen Broadway-musikaalini oli Natasha, Pierre and the Great Comet of 1812, joka tunnetaan lyhyemmin nimellä The Great Comet. Musikaalin toisessa nimiroolissa esiintyy laulaja Josh Groban, ja on myönnettävä, että valitsin show'n pitkälti hänen vuokseen.

Josh Groban kimposi tähtitaivaalle esiinnyttyään vuonna 2001 Ally McBeal -tv-sarjassa, ja sieltä hänet itsekin muistan. Vaikka Groban onkin Suomessa vähemmän tunnettu, hänen levytyksiään kuulee silloin tällöin radiosta, ja esimerkiksi You Raise Me Up saattaa olla monille tuttu juuri hänen laulamanaan.

The Great Comet on puolestaan sovitus Leo Tolstoin Sota ja rauha -teoksen eräästä osasta, ja siinä keskitytään Natashan (hurmaava Broadway-debytantti Denée Benton) ja Anatolin (Lucas Steele) suhteeseen ja siihen, miten Pierre (Groban) etsii itseään ja elämänsä tarkoitusta. Natasha on kihloissa sodassa olevan Andrein kanssa, mutta rakastuu Anatoliin. Pierre puolestaan on onnettomasti naimisissa ja hukuttaa ahdistuksensa viinaan.

Toteutukseltaan musikaali on yksi erikoisimpia näkemiäni. Pelkkä lavarakennelma on jo hyvin poikkeuksellinen, sillä teatterissa ei ole lainkaan perinteistä esiintymislavaa. Yleisö on joka puolella esiintyjiä, ja esiintyjät ovat joka puolella yleisöä. He kävelevät rampeilla ja portailla ja ottavat välillä kontaktia lavalle rakennetuissa pöydissä istuviin katsojiin.

Musikaali on myös musiikkinsa puolesta erikoinen. Monetkaan sävellyksistä eivät ole lainkaan perinteisiä musikaalinumeroita, vaan musiikissa yhdistellään myös venäläisiä kansanlauluja, klassista musiikkia, indierockia ja dancea. Musikaali on läpilaulettu, ja sen libretto on paikoin sanasta sanaan Tolstoin tekstiä.

Groban on näyttelijänä varsin uskottava ja hänen äänensä on hunajaa korville. Hahmona Pierre on kuitenkin staattisempi ja yksiulotteisempi kuin Natasha tai Anatoli, jotka pääsevät molemmat loistamaan rooleissaan. Natashaa esittävälle Denée Bentonille voi povata upeaa Broadway-uraa.

Esitys on huikeaa tykitystä, ja yleisö kääntyilee tuoleissaan puolelta toiselle nähdäkseen kaiken mitä tapahtuu ympärillä ja välillä jopa selän takana. Musikaali on saanut erinomaiset arviot, monet kriitikot ovat pitäneet sitä vuoden parhaana uutena musikaalina ja sitä on verrattu tyylillisesti myös jättimenestys Hamiltoniin, jossa myös käsitellään historiallista ajanjaksoa olematta kuitenkaan puhdasta epookkia. Itse en ole Hamiltonia nähnyt, joten en pysty vertaamaan.

Olen erittäin tyytyväinen, että tämä musikaali oli viimeinen tällä matkalla näkemäni, sillä se tarjosi vastinetta lipun hinnalle koko rahalla ja jätti hyvän mielen.

Silti jäi vähän nyppimään, että emme olleet täällä myöhemmin kevällä, sillä maalis-huhtikuussa ensi-iltaan tulee monta mielenkiintoista esitystä kuten Amelie, Charlie and the Chocolate Factory, Groundhog Day ja Anastasia. Huhtikuusta alkaen on mahdollista nähdä myös Bette Midler Hello Dollyssa. Oi joi. No, ehkäpä joku näistä pyörii vielä ensi kerrallakin.

 

Lue täältä lisää tällä matkalla näkemistäni Broadway-musikaaleista:

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mistä tunnistaa parhaat ravintolat? Siitä että niihin haluaa palata aina uudelleen. Näin kävi Rouvalle, kun hän pääsi ensimmäisen kerran Buvette Gastrothèqueen New Yorkin West Villagessa (42 Grove Street). Tälläkin matkalla hän ehti käydä ravintolassa kolmesti.

Kyselin Rouvalta, miksi juuri tämä ravintola on hänestä niin ihana.

"Ravintola on varsinkin lounasaikaan todella elävä, tupaten täynnä ja siellä on ihana vilske.

Kaikki mitä he tekevät on yksinkertaisesti herkullista. Ruoka on yksinkertaista, ei mitään monimutkaista ja hankalaa. Hyvin valmistettua ja hyvin ranskalaista.

Tila on nätti.

Ja omistajan tekemä keittokirja on tosi ihana myös."

Näin iltapäivästä ravintolassa oli vähemmän tungosta, mikä oli lasten kannalta hyvä juttu, ja pöytä järjestyi helposti.

Tilasimme useita pieniä kylmiä annoksia jaettavaksi: ratatouillea ja häränhäntää pienten leipästen päällä, porkkanaraastetta (joka on Rouvan mukaan parasta maailmassa), ruusukaalisalaattia ja paahdettuja punajuuria.

Alkupalasten jälkeen saimme vielä voipaperissa kypsennettyjä katkarapuja ja kukkoa viinissä. Valitettavasti pienet seuralaisemme eivät jaksaneet jälkiruokaan asti.

Oma suosikkini oli häränhäntäleipä, mutta eipä pöydässä yhtään huonoa annosta ollut. Kannattaa tsekata myös ravintolan drinkkilista.

Jälleen yhdet lämpimät suositukset tälle paikalle!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Perjantai oli tärkeä ja odotettu päivä. Kävimme silloin tytön kanssa tervehtimässä Vapaudenpatsasta, jonka hän toivoi kovasti pääsevänsä näkemään. Olimme kyllä tiirailleet sitä jo Park Slopesta ja F-junasta käsin, mutta eihän se aivan sama asia ole kuin päästä itse aivan patsaan viereen.

Muistan, kun näin Vapaudenpatsaan itse ensimmäisen kerran. Olin kuoromatkalla vuonna 1990, 12-vuotiaana. Lauloimme usean muun kuoron kanssa Carnegie Hallissa ja teimme illalla konsertin jälkeen risteilyn East Riveriltä Manhattanin eteläkärkeä kohti ja Vapaudenpatsaan ympäri.

Pilvenpiirtäjien huiput kohosivat korkeammalle kuin uskoinkaan, ja olin haljeta, kun pimeydessä vihreänä hohtava patsas oli viimein silmieni edessä. Otin patsaasta monta kuvaa pienellä pokkarikamerallani, mutta pettymys oli suuri, kun valokuvat kehitettiin, sillä yksikään kuva ei ollut onnistunut.

Vapaudenpatsas ja New York tekivät minuun kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen, ja seuraavat vuodet keräilin ja piirtelin kuvia sekä patsaasta että pilvenpiirtäjistä ja haaveilin uudesta matkasta kaupunkiin. Haaveeni täyttyivät muutama vuosi myöhemmin, kun kävimme NYC:issä vanhempieni kanssa juuri ennen joulua 1994. Pääsin myös käymään Vapaudenpatsaassa ja kiipeämään sen kruunuun.

Nyt jouduimme jättämään kruunun väliin, sillä sinne on 120 cm:n pituusraja, ja tyttösen pitää kasvaa vielä pari vuotta siihen.

Pääsimme kuitenkin Liberty Islandille, jalustassa sijaitsevaan museoon sekä kiipeämään jalustan huipulle, patsaan jalkojen juureen.

Tyttö oli vaikuttunut patsaan näkemisestä, ja täytyy myöntää että on se edelleen itsestänikin sykähdyttävä näky, vaikka en enää suhtaudukaan siihen yhtä fanaattisesti kuin silloin liki 27 vuotta sitten. Patsas tuli kuitenkin ikuistettua jokaisesta kuvakulmasta, ja päiväkin oli mitä kaunein siihen.

Jalustassa vierailijat ottaa vastaan patsaan vanha soihtu, johon on jo sata vuotta sitten asennettu lasit ja valot, vaikka ne eivät kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan. Soihtu oli kuitenkin mennyt huonoon kuntoon, joten se korvattiin 1980-luvulla uudella, alkuperäisen kaltaisella soihdulla, joka on kullattu eikä sitä ole valaistu sisäpuolelta.

Jalustan huipulta avautuu hieno näköala Manhattanille.

Tyttö oli kyllä pahoillaan, ettei päässyt kruunuun, mutta lupasin, että hän pääsee sinne jokin toinen kerta.

Kruunuun kannattaa muuten ostaa lippu hyvissä ajoin etukäteen. Joku väitti, että liput kruunuun olisi loppuunmyyty kuukausiksi eteenpäin, mutta virallinen lippukauppa, Statuecruises.com, myi lippuja parin viikon päähän. Joka tapauksessa jos NYC:iin tulee lyhyeksi aikaa ja haluaa käydä patsaan kruunussa, lippu kannattaa hankkia jo ennen lähtöä.

Patsaan jalustassa on pieni mutta hyvin mielenkiintoinen museo, joka esittelee sekä patsaan historiaa että sen valmistusmenetelmiä. Esillä on myös aidon kokoisia kopioita patsaan kasvoista ja varpaista.

Päivä oli varmasti yksi matkan kohokohdista pienelle tytölle. Isikin oli siitä iloinen.

Bye bye, Lady Liberty, have a good one! Nähdään ensi kerralla kruunussa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hyvää pizzaa saa monesta paikasta, mutta Franny's (348 Flatbush Avenue, Brooklyn) oli poikkeuksellisen hyvä pizzeria. Tässä 7 + 1 syytä, miksi.

1. Pizzat. Sopivan sitkeä mutta rapsakka pohja ja hillitysti harkittuja täytteitä.

2. Sakset. Vihdoin joku muukin on ymmärtänyt, että pizzaa kannattaa leikata saksilla eikä hinkuttaa palasiksi tylsillä veitsillä!

3. Cocktailit. Kokeile vaikkapa Brooklyn: vermuttia, bourbonia ja sitruunaa. Mmmm...

4. Arancinit. Paistetut riisipallot ovat olleet suosikkejamme Italiassa, ja nämä olivat parhaat arancinit, joita olemme maistaneet Napolin ulkopuolella! Rouvan piti tilata vielä toinenkin annos.

5. Cannolit. En ole juurikaan nähnyt näitä sisilialaisia jälkiruokaherkkuja Italian ulkopuolella. Rapean taikinaputkilon sisällä on makea ricottajuustotäyte. Ihanaa!

6. Limoncello. Kuuluu Italialaiseen ravintolaan kuin mozzarella pizzaan!

7. Ilmapiiri. Konstailematon, ei hienostelua.

+1: Ravintolan raaka-aineet tulevat luomu- ja lähituottajilta, se käyttää vain uusiutuvia energiamuotoja ja ekologisuus on tärkeää kaikessa sen toiminnassa. (Katso lisää täältä.)

Hyvin lämpimät suositukset, kannattaa tulla Manhattaniltakin asti!

Share

Pages