Ladataan...
Isyyspakkaus

Jopa sattui hyvä tuuri! Kun suunnittelin tämän viikon Jyväskylän-matkaamme, katselin jo etukäteen, menisikö Jyväskylän kaupunginteatterissa jotain kiinnostavaa juuri tällä viikolla. No mutta! Georges Bizet'n Carmen-ooppera, haa!

Eihän minulla tietenkään ollut lippua esitykseen, ja kaikki näytökset olivat jo hyvissä ajoin loppuunvarattuja. Ajattelin kuitenkin, että voisinhan kokeilla onneani ja mennä kärkkymään jotain peruutuspaikkaa ennen keskiviikon tai torstain näytöstä.

Ooppera ei ole Jyväskylän kaupunginteatterin omaa tuotantoa, vaikka esitys teatteritalossa olikin. Sen takana on Jyväskylän ooppera, joka toimii yhdistyspohjaisesti ja tuottaa uuden produktion noin kahden vuoden välein. Niiden ensi-illat ovat usein uudenvuoden aattona, kuten tälläkin kertaa.

Jos nyt jollekin tulee maakuntaoopperasta jonkinlaiset harrastajateatterivibat, on alkuun korostettava, että tällainen mielikuva on aivan väärä. Tässäkin produktiossa oopperan orkesterina toimii Jyväskylä Sinfonia, ja sen solistit ovat samaa tasoa kuin Kansallisoopperassa. Moni heistä on siellä myös esiintynyt. Pääroleissa ovat kroatialainen Ivana Srbljan Carmenina ja brittiläinen Sam Furness Don Joséna. Merkittävät roolit tekevät myös Kaisa Ranta Micaëlana ja Waltteri Torikka Escamillona.

Oopperakuoron lisäksi lavalla nähdään myös lapsikuoro Vox Aurean laulajia, mikä tietysti herätti kiinnostukseni entisestään, sillä olen itsekin laulanut Voxin riveissä jokunen vuosi ...kymmen sitten. Ja teatteritalohan on siis itselleni tuttu vuosien takaa, kun olin mukana neljässä kaupunginteatterin produktiossa.

Kävin tiedustelemassa keskiviikkona jo aiemmin päivällä, onko moni oopperalippu vielä noutamatta, ja kuulin, että kannattaisi käydä kyselemässä juuri ennen esitystä. Olin teatterissa illalla jo puolisen tuntia ennen esityksen alkua, ja kuulin, että pari lippua saattaisi jäädä noutamatta. Tästä ei mennyt kuitenkaan kuin muutama minuutti, kun lippuluukulle tuli rouva, joka halusi palauttaa yhden lipun, sillä hänen tyttärensä oli sairastunut. Tämä ei ollut mahdollista, ja rouvaa kehotettiin myymään lippunsa jollekin toiselle. Satuin pyörimään lippuluukun lähellä juuri sillä hetkellä, ja työntekijät osoittelivat minua. Teimme kaupat.

Olin esityksestä todella vaikuttunut. En ollut nähnyt Carmenia aiemmin, enkä tuntenut tätäkään tarinaa entuudestaan. Yllätyin siitä, että Carmen ei ollutkaan oopperan varsinainen pääosa, vaan ooppera kertoo ensisijaisesti Carmeniin rakastuneesta sotilaasta, Don Josésta.

Carmen on tanssija ja prostituoitu, joka leikittelee Don Josén tunteilla ja saa tämän sekä menettämään sotilasarvonsa että joutumaan vankilaan autettuaan Carmenin pakoon virkavallalta. Tarinassa keskeisiä hahmoja ovat myös Don Joséa itselleen havitteleva Micaëla, joka on miehen sairaan äidin lähettämä kosijatar, sekä härkätaistelija Escamillo, johon Carmen iskee silmänsä. Lopputulos on varsinainen neliödraama, jossa kaikille ei käy hyvin.

Ooppera oli musiikiltaan todella hieno, ei ihmekään, että siitä on tullut yksi maailman esitetyimmistä oopperoista. Vaikka tunnetuimmat kappaleet ovatkin Carmenin Habanera ja Escamillon Toreador, kaikkein vaikuttunein olin Sam Furnessin (Don José) osuuksista. Tunteikkaat melodiat pääsivät todella oikeuksiinsa lyyrisen brittitenorin käsittelyssä, ja hänen äänensä oli varsinaista hunajaa korville. Upeasti omat roolinsa esittivät myös muut pääosat, ja musiikiltaan tämä oli varmasti yksi hienoimmista oopperoista, joita olen nähnyt. Myös Jyväskylä Sinfonian sointi oli upea.

Pidin siitä, miten laulujen välinen dialogi esitettiin puheena resitatiivien sijaan. Esityskieli oli ranska, ja auttavilla ranskantaidoillani puheosuudet kuulostivat sujuvan luontevasti ja aika ajoin ymmärsin joitain sanojakin. Esitys oli toki tekstitetty kuten Kansallisoopperassakin. Tekstitys ja esitys eivät tosin olleet aivan synkassa, mikä aiheutti välillä hieman hämmennystä, kun en ollut aivan varma, kenen repliikki tai fraasi olikaan kyseessä. Tekstityksessä puolestaan ihmetytti paikoin puhekielisyys ja alatyyliset ilmaukset, jotka eivät tuntuneet kuuluvan oopperan arvokkaaseen ilmapiiriin, mutta tämä on toki vain minun mielipiteeni.

Luin Keskisuomalaisesta kritiikkiä siitä, miten tapahtumat oli sijoitettu vastaanottokeskukseen, Carmenista tehty itseään tyrkyttävä hutsu ja Escamillosta tv-kameran kanssa kulkeva huomionkipeä julkkis, mutta koska minulla ei ollut vertailukohtaa, tämä sovitus ei minua häirinnyt.

Olen hyvin, hyvin iloinen, että sain lipun tähän esitykseen, ja pääsin katsomaan Carmenin juuri Jyväskylässä. Ehkäpä seuraavan kerran, vuonna 2019, muistan hankkia lippuni Jyväskylän Oopperan La Bohèmeen ajoissa!

 

Viime aikoina olen kirjoittanut myös

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Enpä olisi vielä joitain vuosia sitten arvannut, miten suuri nähtävyys lumi voi olla helsinkiläislapselle. Tänä talvena meillä päin on ollut lunta vain hetkittäin, ja edes pulkkamäkeen ei ole ollut asiaa kertaakaan. Siksipä tyttö oli aivan onnessaan nähdessään, millainen talven ihmemaa Jyväskylä oli.

Ja lunta todella riitti.

Mummo ja pappa olivat ostaneet lapsille rattikelkankin, jolla oli hauska laskea alas ison lumikasan päältä.

Pappa rakensi tytön kanssa lumiukon ja lumilinnan.

Taaperokin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään lumihankeen, mutta siinä liikkuminen osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Parasta oli kuitenkin se, että tyttö pääsi ensimmäistä kertaa laskettelusuksille, kun vein hänet kokeilemaan laskettelua Laajavuoren hiihtokeskuksessa, Laajiksessa, joka sijaitsee melkoisen kätevästi aivan Jyväskylän keskustan tuntumassa.

Laajiksen Lastenmaa sijaitsee eturinteen reunassa, ja siinä käytössä on yksi loiva rinne ja naruhissi.

Ja jälleen kerran tämä tyttö yllätti liikunnallisella lahjakkuudellaan. Hississä pystyssä pysyminen oli alkuun hankalaa, mutta itse laskettelu sujui paremmin kuin olisin osannut arvata. Hänhän ei ole ollut aiemmin minkäänlaisilla suksilla mutta pysyi yllättävän taitavasti myös skeittilaudalla, jota kokeilimme kesällä.

Jo ensimmäisten laskujen jälkeen hän osasi kääntyä, väistää esteitä ja pysähtyä vauhdista keskelle rinnettä. Hitaasta vauhdista, mutta silti. Pari laskua kokeilimme sauvojen kanssa, mutta niiden kanssa hommaan tuli liikaa säätöä eikä niistä ollut oikein mitään hyötyä.

Nyt kyllä harmittaa, että tätä ei päästä kokeilemaan useammin. Ensinnäkään meillä täällä etelässä ei ole lumesta tietoakaan ja vaikka olisi, lähimmät hiihtokeskukset ovat hyvin hankalasti saavutettavissa julkisilla kulkuvälineillä. 

Ehkäpä ehdimme käydä Jyväskylässä vielä toisenkin kerran tänä talvena. Mutta mitäs lapsen pitäisi osata ennen kuin hänet voi viedä johonkin Lastenmaata isompaan rinteeseen?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Instagram-seuraajani lienevätkin jo perillä, missä liikun täällä reaalimaailmassa. Terveisiä siis Jyväskylästä!

Olen hoitovapaani alusta asti suunnitellut, että voisin jonain viikkona tulla lasten kanssa vanhempieni luokse, mutta sopivaa hetkeä on ollut yllättävän vaikea löytää. Nyt se tuli vastaan, sillä tytön päiväkoti on vielä tämän viikon kiinni ja Rouva puolestaan koko viikon töissä.

Pakkasin siis tiistaina lapset, vaatteet ja tietokoneeni mukaani, ja hyppäsimme yhdessä Jyväskylän-junaan.

Kaikki voittivat: isovanhemmat saivat hyvin odotettuja vieraita, tyttö kivaa tekemistä jokaiselle päivälle, poikakin tavallisesta poikkeavaa ohjelmaa ja isi ja äiti hieman vapautusta lastenhoidosta. Olenkin antanut mummon ja papan hoitaa lasten ruokkimiset ja ulkoilutukset.

Sanoin keskiviikkona lounaan jälkeen moikat muille ja lähdin koko päiväksi omille teilleni: kävin kuntosalilla, elokuvissa *), syömässä **) ja parturissa. Päivän päätteeksi menin vielä kärkkymään Jyväskylän kaupunginteatterin lippuluukulle peruutuspaikkaa illan oopperaesitykseen - ja sainkin lipun ***). Aikamoinen superpäivä siis!

* * *

*) Solsidan-elokuva. Se oli pitkälti odotusten mukainen mutta tunnelmaltaan vakavampi kuin tv-sarja. Aivan elokuvan alussa käy ilmi, että Alex ja Anna ovat eroamassa, sillä Anna on löytänyt toisen miehen. Ove ja Anette puolestaan kärsivät lapsettomuudesta. Mickanilla ja Freddellä on tavanomaiset ongelmansa, mutta Fredden isä nostattaa miehen verenpainetta tavanomaista enemmän. Saa elokuvassa kuitenkin myös nauraa ja tietysti kiemurrella penkissä myötähäpeästä. Ove onnistuu jälleen järjestämään sekä parhaat naurut että suurimmat yllätykset ratkoessaan lapsettomuusongelmaansa. Elokuva oli erittäin hyvä, ja uskon kaikkien Solsidan-fanien pitävän siitä.

**) Egg-ravintola. Egg on Jyväskylän kävelykadulle, Kauppakatu 20:een, joulukuussa avautunut munakasravintola, joka aloitti toimintansa Helsingistä ja valloittaa nyt maailmaa Forenomin hostellien kanssa. Eggistä saa munakkaiden lisäksi myös mm. Huevos Rancheroseja, Croque Madameja ja pannukakkuja. Siinä missä Helsingin Egg tarjoaa ruokaa vain noin lounasaikaan, Jyväskylän Egg sijaitsee Forenomin hostellin yhteydessä ja on avoinna aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Itse nautin lihamunakkaan, ja se oli maukas ja mehevä.

***) Carmen-ooppera. Carmen on Jyväskylän oopperan tuotanto, ja vierailevien solistien lisäksi esityksessä kuullaan Jyväskylän sinfoniaa, oopperan kuoroa ja lapsikuoro Vox Aureaa. Haluan palata tähän esitykseen kuitenkin toisessa postauksessa.

* * *

Kylläpä olikin rentouttava päivä, ja kiitokset siitä siis vanhemmilleni, jotka viihdyttivät, ruokkivat ja nukuttivat lapset isin ollessa karkuteillä!

Aivan yhtä tiukkaa ohjelmaa en muille päiville kehittänyt. Eilen kävin lasten kanssa Saarijärvellä tapaamassa isovanhempiani ja koukkasimme paluumatkalla kavereilla istumassa iltaa. Tänään teen sekä jotain lasten kanssa että kahdestaan kaverini kanssa, jolloin isovanhemmat saavat jälleen nauttia lapsista koko rahalla.

Ja huomenna olisi tarkoitus palata kotiin Rouvan luo. Ikävä alkaa olla jo kaikilla osapuolilla.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Arla

Arlan Aamu-kissa on jo kasvanut ja oppinut uusia temppuja. 

Kerroin pari viikkoa sitten, miten Aamu-kissaa tiiraillaan puhelimen ruudulta Arilyn-sovelluksella osoittamalla puhelimella Arlan maitopurkin kylkeä. Arilyn havaitsee maitopurkissa kissan kuvan, ja hahmo herää eloon puhelimen ruudulla.

Vaikka perheen yhteiset ruokailut ovat meille muuten hyvin tärkeitä hetkiä, aamiaiset eivät kuulu siihen joukkoon.

Heräämme arkisin tällä hetkellä eri aikoihin ja syömme aamiaisemme eri paikoissa. Rouva herää ensimmäisenä ja syö leipänsä, kun muut vielä nukkuvat. Tyttö heräilee äitinsä jälkeen mutta syö aamupalansa vasta päiväkodissa. Pojan puuro taas keitellään, kun työ- ja päiväkotiväki on poistunut kotoa, ja itse en välttämättä syö aamulla mitään - tai jos syön, se on puuronjämiä pojan lautaselta.

Tämä tulee toki muuttumaan keväällä, kun poikakin aloittaa päiväkodin. Sen jälkeen ainoa, joka syö arkisin aamupalan kotona, on Rouva.

Viikonloppuisinkin syömme aamupalaa harvoin yhdessä, sillä toinen vanhemmista saa nukkua vuoroaamuin pidempään, jolloin kolme neljästä ehtii syödä aamupalan, kun yksi vielä nukkuu.

Viikonloppuna syömme kuitenkin usein brunssimaisen kakkosaamiaisen ja teemme silloin jotain arkiaamiaista spesiaalimpaa kuten paistettuja kananmunia.

Tällä kertaa viikonlopun brunssille pyöräytettiin yksinkertainen maitopirtelö.

Maitopirtelön pohjana oli kolme ylikypsää banaania, jotka ostin puoli-ilmaiseksi vihanneskaupan alekorista. Kuorin ne heti kotona ja heitin pakastimeen.

Mansikoiden ja maidon lisäksi pirtelöön ei välttämättä tarvitsisi mitään muuta, mutta makeutimme pirtelöä hieman vielä teelusikallisella Herttoniemen siirtolapuutarhasta kerättyä hunajaa.

Aamun mansikka-banaanipirtelö (neljälle)

Ainekset

  • 3 jäistä ylikypsää banaania
  • 3 dl jäisiä mansikoita
  • 4 dl maitoa
  • 1 tl hunajaa

Valmistaminen

  1. Laita jäiset banaanit, jäiset mansikat, maito ja hunaja blenderiin ja sekoita tasaiseksi
  2. Jos jäiset banaanit ja mansikat jäävät jumiin, pysäytä blenderi ja töki niitä lusikalla syvemmälle.

Blenderin pyöriessä voit silitellä Aamu-kissaa.

Jokos se on oppinut ammumaan?

Laitetaanpas se puhelin nyt kuitenkin pois ja mennään hörppimään pirtelöä.

Ai sinulle tulee se lasi, jossa on eniten?

Lataa puhelimeesi maksuton Arilyn-sovellus ja osoita sillä Aamu-kissan kuvaa Arlan maitopurkin kyljessä, niin pääset leikkimään kissan kanssa. Kun saat kissalta lahjan, voi osallistua kilpailuun Arlan sivuilla.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tutkimusmatkani oopperan maailmassa etenee, ja viime viikolla vuorossa oli Giuseppe Verdin La Traviata Kansallisoopperassa.

Markus Nykänen, Marie Fajtovà

La Traviata on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista oopperoista, ja moni varmasti tunnistaa sen vähintään nimeltä, vaikkei tuntisi yhtään sen kappaleista. Olen kuullut koko oopperan ja joitain sen yksittäisiä lauluja joskus radiosta ja halusin nähdä sen nyt myös Kansallisoopperan lavalla. Muina vaihtoehtoina Verdin tuotannosta tällä kaudella olisivat olleet Rigoletto ja Trubaduuri, mutta La Traviata kiinnosti näistä kaikkein eniten.

Erityisesti huomioni herättivät oopperan naispääosan, Violettan, vaativat osuudet kappaleessa Sempre Libera. Oopperan tunnetuin kappale lienee kuitenkin juomalaulu, Libiamo, jonka tunnistat varmasti, kun googlaat kappaleen.

Ooppera on ollut Kansallisoopperan ohjelmistossa vuodesta 1988, ja näimme esityksen numero 190.

Oopperan tarinaan tutustuin vasta oopperataloon astuttuani, ja tarina olikin yllättävän dramaattinen. Libretto perustuu Alexander Dumas nuoremman kirjaan Kamelianainen, joka kertoo keuhkotautia sairastavasta ja siihen lopulta kuolevasta kurtisaanista, Violettasta. Violetta elää säihkyvää ja juhlien täyteistä elämää mutta sairastuu tappavaan tautiin. Hän muuttaa yhteen häneen rakastuneen Alfredon kanssa mutta joutuu jättämään miehen tämän isän painostuksen vuoksi.

Violettan roolissa kuultiin tsekkiläistä Marie Fajtováa, ja Alfredon roolin teki Markus Nykänen. Alfredon isää esitti Jaakko Kortekangas. Hienosti kaikki lauloivat, mutta jotta osaisin arvioida heidän suorituksiaan tarkemmin, olisi oltava enemmän vertailukohtia.

Olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut vähitellen päästä sisälle oopperoihin ja arvostaa erityisen taidokkaita suorituksia ja vaativia rooleja. Vaikka jokin kappale ei melodialtaan olisi mieleenpainuvin, saatan kuunnella ihaillen laulajan suoritusta: puhtaita huiluääniä, trillejä ja äänen vaivatonta dynamiikkaa. Oopperalaulajia voisikin verrata huippu-urheilijoihin, jotka ovat harjoittaneet oman erityisosaamisensa tasolle, jolle tavallinen kuntoilija ei voi noin vain päästä, ja osaaminen vaatii paitsi lahjakkuutta myös hurjasti fyysistä työtä, harjoitusta ja lihaskuntoa.

Jaakko Kortekangas, Marie Fajtová

Vaikka tarina on dramaattinen, monet oopperan lauluista ovat iloisia juoma- ja juhlalauluja. Sovituksessa ei ole tässä produktiossa otettu vapauksia tai haettu erikoisuutta, vaan se on lavastettu ja puvustettu hyvin klassisesti.

Sovituksessa hämmensi hivenen se, miten kolminäytöksinen ooppera oli tehty väkisin kaksinäytöksiseksi. Toteutus voisi olla vähemmän alleviivaavaa, ja nyt ihmetytti, miten esityksessä oli selkeä tauko ensimmäisen ja toisen näytöksen välissä, jolloin myös saliin syttyi valot mutta yleisö ei poistunut väliajalle. Varsinainen väliaika oli taas toisen näytöksen keskellä. Sama toistui myös esityksen toisella puoliskolla toisen ja kolmannen näytöksen välissä. Myös laulajat kävivät näillä tauoilla kumartamassa välikiitoksensa. En tiedä, miten yleistä tämä on oopperoissa, mutta itse en ollut aiemmin nähnyt vastaavaa.

Teoksena viime keväänä näkemäni Pjotr Tsajkovskin Jevgeni Onegin oli kokonaisuutena vaikuttavampi, mutta olen iloinen, että La Traviatakin on nyt nähty. Ja kun Verdin Rigolettoa tai Nabuccoa on seuraavan kerran tarjolla, tartun mahdollisuuteen.

 

Kuvat: Heikki Tuuli, Suomen kansallisooppera.

Lippu esitykseen saatu Suomen kansallisoopperalta.

 

Aiemmin kirjoitin näin Jevgeni Oneginista ja Taikahuilusta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Uudenvuoden juhlintamme kavereiden kesken alkoi hyvissä ajoin iltapäivällä. Varasin pöydän ravintola Kolmos3sta kolmeksi, ja oli jotenkin hätkähdyttävää huomata, että tarvitsemme kahdelle perheelle jo kahdeksan hengen pöydän.

Olimme ravintolan ensimmäiset asiakkaat, mutta aikataulu oli meille lasten kanssa juuri sopiva, sillä ehdimme hyvin vielä puoli kuudeksi seuraamaan lasten ilotulituksia Töölönlahdelle ja hyvissä ajoin illaksi takaisin kotiin.

Kolmos3ssa oli tarjolla kiva neljän lajin illallismenu, joka alkoi valkosipulikeitolla.

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli savustettua maa-artisokkaa, mustajuurta ja maa-artisokkasipsejä. Erittäin hyvä annos.

Toinen alkuruoka oli suolattua turskaa ja krassia. Turska yllätti positiivisesti. Se on sekä maultaan että tuoksultaan hyvin voimakas mutta näin laitettuna ja sopivilla lisukkeilla sekä maku että rakenne toivat mieleen kampasimpukan.  

Pääruokana tarjottiin lohta ja värikkäitä porkkanoita.

Päivällisen viimeisteli tymäkkä Kolmos3n sekamelska. Se oli niin täyteläistä ja makeaa että lapsellekin riitti vain yksi lusikallinen.

Tyttö söi muuten puolestaan Kolmos3n hampurilaisen. Se oli niin hyvä, että minun lienee palattava toisena päivänä syömään itsekin sellainen. Siinä voisi olla myös potentiaalia listalleni kaupungin parhaista hampurilaista.

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä ja kylläisinä.

Lasten ilotulitukset Töölönlahdella alkoivat tasan puoli kuudelta. On hauskaa, että kaupunki järjestää uutenavuotena ohjelmaa myös perheen pienimmille. 

Varsinaiset uudenvuoden ilotulitukset ja uusivuosi otettiin vastaan kotona, kun pienimmät olivat jo nukkumassa. Ennen sitä tuhosimme kuitenkin perinteisesti piparkakkutalon, missä lapset ja varsinkin kavereiden kaksi isompaa poikaa auttoivat kiitettävästi.

Vuosi 2018 alkoi pitkillä unilla, runsaalla brunssilla ja kuntosalitreenillä kaverin kanssa. Tästä on pakko tulla hyvä vuosi!

Share

Pages