Ladataan...
Isyyspakkaus

Jouduin eilen hieraisemaan silmiäni, kun näin tämän kurkun kasvihuoneessamme.

Kuvittelin, että kurkkumme olisivat pieniä cocktail-kurkkuja, mutta nämähän ovat ihan kunnon vonkaleita!

Kurkut ovat kasvaneet multapusseissa, joita on lannoitettu hevosenlannalla ja pari kertaa viikossa myös Kekkilän luonnonmukaisella tomaattilannoitteella, joka soveltuu myös kurkulle. Kastelua ne tarvitsevat paljon, mielellään jopa päivittäin, joten ensi vuonna tavoitteena on laittaa ne altakasteluruukkuihin.

Silloin voisimme laittaa kasvamaan myös avomaankurkkuja, sillä olisi kiva ajatus säilöä omia kurkkuja myös etikkaan.

En ole koskaan aiemmin kasvattanut kurkkuja, joten tämä tuntuu aivan taianomaiselta. Siellä niitä roikkuu rivissä odottamassa poimimista.

Emme ole itse asiassa maistaneet vielä ensimmäistäkään kurkkua, sillä emme olleet aivan varmoja, milloin ne pitäisi kerätä pois.

Mutta kyllä nämä pisimmät taitavat olla jo valmiita syötäviksi. Eiköhän siis vielä tänään maistella ensimmäisiä!

Vähintään yhtä malttamattomasti odotan tomaatteja. Kaksi kirsikkatomaattia on jo kerätty, ja lisää kypsyy hyvää vauhtia.

Mutta siinä missä kurkku kypsyy kukasta kypsäksi hedelmäksi vain päivissä, tomaatin kypsyminen vie yllättävän pitkään, näemmä viikkoja.

Luulen, että kaikki kukat eivät ehdi enää kypsyä hedelmiksi, joten kukkivat latvat voi hyvin katkoa pois.

Puutarhan puolella myös marjat alkavat kypsyä.

Eilen pääsimme keräämään vadelmia ja mustaherukoita. Poikanen keräsi niitä sekä suoraan suuhunsa että äidin kuppiin. Puna-ja valkoherukat sekä karviaiset ovat vielä hieman raakoja.

Tästä se kuitenkin lähtee, sadonkorjuu!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen toisinaan leikitellyt ajatuksella parran ajamisesta kokonaan pois. Olen kulkenut partasuuna kuusi vuotta, mutta toisinaan en jaksaisi muotoilla sitä monta kertaa viikossa. (Ja ei, se ei tule kysymykseen, että antaisin sen kasvaa vapaasti.)

Näin jopa pari päivää sitten unta siitä, että minulla ei ollut partaa, ja se tuntui hyvältä.

Liekö se johtunut siitä vai mistä, mutta seuraavana päivänä tapahtui seuraavaa: parranajoteknisistä syistä (eli väärin säädetystä trimmeristä) johtuen vetäisin nenän alle viiksiin ja partaan ison loven, joka meni lähes iholle. Enhän minä voinut toispuoleisessa parrassa ja puolittain puuttuvissa viiksissä kulkea, joten vedin koko parran yhtä lyhyeksi.

Vastaanotto oli murskaava.

"Mitä sä olet tehnyt?!?"

"Siis ei sulle sovi ollenkaan, että ei ole partaa."

"Näyttää tosi oudolta."

Parranajo särki myös pienen tytön sydämen. Hän kosketteli sänkeäni ja kyseli lohduttomasti:

"Miksi isin parta on harmaa? Sen pitäisi olla ruskea."

Sitten hän puhkesi itkuun. "Isi ei ole enää isi", hän nyyhki ja vuodatti isoja kyyneliä.

"No tietysti on, ihan sama isi, eihän sillä parralla ole mitään väliä", yritin ja ehdotin vielä, että ajaisin sen kokonaan pois samalla.

"Isi ei ole enää isi", sain jälleen vastaukseksi.

"Ei käy", komppasi Rouva taustalla.

Okei, okei, kai se on vain hyväksyttävä. Minun partani ei ole enää minun vaan osa paljon itseäni suurempaa kokonaisuutta.

 

Onko muissa perheissä havaittu yhtä fanaattista suhtautumista perheen miesväen karvoitukseen?

 

Edellisen kerran kirjoitin parrasta (ja kaksoisleuasta) maaliskuussa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Passi, rahapussi, puhelin, laturi, kuulokkeet... Näillä pärjääkin jo aika hyvin, vaikka kaikki muu unohtuisi matkasta. Ja sitten vaan luurit päähän ja kuuntelemaan äänikirjoja.

Olen hehkuttanut äänikirjojen striimauspalvelu BookBeatia jo useampaan otteeseen ja saanut konvertoitua myös ainakin joitain kollegoitani ja jopa Rouvan palvelun käyttäjäksi. En ole kuitenkaan kertonut yhdestä ominaisuudesta, joka on erityisen tarpeellinen kaikille, jotka matkustavat joskus johonkin, varsinkin lentäen.

BookBeatista voi nimittäin paitsi kuunnella rajattomasti äänikirjoja, myös ladata niitä yhtä rajattomasti offline-käyttöön, siis tilanteeseen, jossa ei ole nettiä saatavilla.

Nykyisin onkin tärkeää paitsi muistaa ottaa kuulokkeet mukaan matkaan myös ladata puhelimeen muutama uusi äänikirja.

Lentokoneessa äänikirja on parasta mahdollista viihdettä: sitä eivät keskeytä kuulutukset, sitä voi kuunnella myös nousun ja laskun aikana, sitä ei tarvitse lopettaa edes ruokaillessa eikä yöllisellä lennolla tarvitse häiritä muita lukuvalolla, jos itseä ei nukuta.

Kun puhelimeen yhdistää vielä langattomat vastamelukuulokkeet, koneen moottoreiden humina vaimenee omissa korvissa eikä johto sotkeennu mihinkään.

Lataan itse asiassa kaikki kuuntelemani kirjat aina offline-käyttöön, sillä vaikka laitteeseen ladattu kirja syö jonkin verran puhelimen muistia, ladatun kirjan kuunteleminen kuluttaa vähemmän laitteen akkua kuin sen striimaaminen. Ja jos kesken olevaa kirjaa haluaakin kuunnella jossain, missä nettiä ei ole saatavilla, on myöhäistä alkaa ladata sitä, kun yhteys on jo katkennut.

Viime aikoina olen kuunnellut hyvin erityyppisiä kirjoja.

Taisinkin kertoa jo aiemmin, että pidän kovasti dekkareista ja trillereistä, mutta tarpeeksi monta murhamysteeriä peräkkäin kuunneltuani totesin, että on aika kuunnella jotain muuta. Lars Keplerin Joona Linna, Jo Nesbøn Harry Hole ja Viveca Stenin Sandhamn -sarjat saavat siis nyt hetken odottaa.

Viime aikoina luureissa on pyörinyt mm.

  • Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa. Terkkuja vaan molemmille, olipa mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos, varsinkin näin kanssabloggaajana. Täysipäiväinen yrittäjyys ei ole oma unelmani, mutta oli todella kiinnostavaa kuulla sekä näiden supernaisten että heidän haastattelemiensa muiden oman tiensä kulkijoiden ajatuksia töistä ja niiden tekemisestä

  • Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia: Berliinipoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt. Norjalaista draamaa humoristisella otteella. Neshovin veljesten äiti vaipuu koomaan, ja veljekset kerääntyvät kotitilalleen puimaan menneitä ja nykyisyyttä. Tor Neshov on kotitilaansa pyörittävä sikafarmari, Margido Neshov Trondheimissa asuva hautausurakoitsija ja Erlend Neshov Kööpenhaminaan muuttanut umpihomo näyteikkunoiden somistaja. Kaikki miehet ovat perheettömiä, mutta Torilla on aikuinen tytär, Torunn, jonka hän on tavannut vain kerran aiemmin. Lämpimät suositukset.

  • Jussi Valtosen Siipien kantamat oli Finlandia-palkinnon voittaneeseen eeppiseen He eivät tiedä mitä tekevät -teokseen (joka löytyy myös BookBeatista) verrattuna pieni, vahva ja inhimillinen tarina. Lukion opettaja rakastuu oppilaaseensa, joka jakaa hänen kanssaan intohimon kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen.
  • Samuel Bjørkin I'm Travelling Alone -kirjan (suom. Minä kuljen yksin) päädyin kuuntelemaan äitini suosituksesta. Hän oli lukenut kirjan jo aiemmin suomeksi, ja kun satuin näkemään sen saatavilla englanniksi, ajattelin, että mikäpä siinä. Holger Munch selvittää kouluikäisten tyttöjen murhia Oslossa. 
  • Maaret Kallion Lujasti lempeä on self help -kirja, joka kertoo, ettei se ole self help -kirja. Havaintoja onnellisuudesta, armollisuudesta, parisuhteesta, kateellisuudesta. En muista kirjasta enää mitään. Ehkä sen, että sinun ei pidä odottaa muiden ihmisten toimivan omien odotustesi mukaan. Jos närkästyt siitä, että bussikuski ei tervehdi aamulla, ongelma on sinun eikä bussikuskin. Sinä voit edelleen jatkaa hänen tervehtimistään, jos se on sinulle tärkeää.
  • Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus on muumikirjojen tarkastelua filosofisesta näkökulmasta. Itsessäni ei ole pätkääkään filosofin verta, mutta oli silti mielenkiintoista kuulla tulkintoja hahmoista ja heidän motiiveistaan sekä siitä, miten Tove Janssonin tekstejä voi tulkita Kierkegaardin, Heideggerin tai Sartren teksteihin peilaten.
  • Sami Minkkisen Havaintoja parisuhteesta on parisuhdebloggaajan kokoelma lyhyitä blogitekstejä, jotka käsittelevät häntä itseään ja hänen parisuhdettaan. Teos on hyvin humoristinen ja itseironinen ja ajoittain jopa kiusallisen henkilökohtaisiin asioihin pureutuva. Että hatunnosto moiselle exhibitionistiselle heittäytymiselle.

Nyt kuuntelen Minna Rytisalon kirjaa Lempi, joka on Lapin sodan aikoihin sijoittuva rakkaustarina, jonka Rouva jo kuunteli ja josta hän piti kovasti. Hän suositteli myös Mari Mannisen teosta Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Ei sieltä keveimmästä päästä.

Listallani ovat myös:

  • Margaret Atwood: Orjattaresi - The Handmaid's Tale. Menestyssarjan alkuperäisteos, dystopia USA:sta, jossa uskonnolliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan,
  • Luca D'Andrea: Rotko. Trilleri, jonka kuvauksessa on mainittu myös Stephen King ja Joël Dicker
  • Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina. Koska Satu Rämö! Ja koska Islanti!

Ja enemmänkin kuuntelen heti, kun vaan ehdin!

Joko sain sinut vakuutettua siitä, että kannattaa tutustua BookBeatiin? Ensimmäinen kuukausi on ilmainen, toisen maksat jo mielelläsi!

Mene osoitteeseen bookbeat.com/fi/ ja anna palveluun koodi 'isyyspakkaus' (alennuskoodi on mukana myös edellisessä linkissä). Koodi on voimassa 30.9.2017 saakka, ja se koskee uusia asiakkaita. Tämän jälkeen palvelun käyttäminen maksaa 16,90 €/kk.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tampereen-matkamme pääkohde oli Särkänniemi, ja varasimmekin sille kokonaisen päivän. Vaikka kävimme pari vuotta sitten pyörähtämässä huvipuistossa ja kävin jopa yhdessä laitteessa, edellisestä varsinaisesta Särkänniemen-retkestäni on jo niin pitkä aika, etten edes muista, milloin se oli. Todennäköisesti viime vuosituhannella.

Nyt päätin viedä 5-vuotiaani katsomaan, millaisia laitteita täältä "Tampereen Lintsiltä" löytyy. (*)

Tytön pituus on vielä reilusti alle 120 cm, joten kaikkein hurjimpiin laitteisiin hän ei päässyt. Pienten lasten laitteista kävimme kokeilemassa paria, mutta vauhdikkaampien laitteiden makuun päässyt lapsi kaipaa jo vähän enemmän kuin hissukseen pientä ympyrää köröttelevää autoa.

Mietinkin, että juuri tämän ikäiselle ja kokoiselle huvipuistot ovat vähän hankalia paikkoja, sillä kaikkein pienimmille tarkoitetut laitteet ovat jo aivan liian lapsellisia ja moniin laitteisiin, joissa olisi kiva käydä, ei riitä pituus. Mutta sopivia laitteita kyllä löytyi silti sen verran, että tekemistä riitti koko päiväksi!

Ja 5-vuotiaamme mielestä Särkänniemen TOP 5 oli seuraava:

1. Tukkijoki

Välittyykö tästä kuvasta se, miten märkä olen? Tytölle oli onneksi mukana kuoritakki, ja suojelin häntä muutenkin pahimmalta kastumiselta - ja otin samalla itse vastaan kaikki roiskeet. 

Ja myönnetäänpäs myös sitten sekin, etten ollut eläissäni käynyt aiemmin Tukkijoessa tai missään vastaavassa laitteessa. Ajatus vaatteiden kastumisesta ei ole vain viehättänyt. Mutta hauskaahan se oli, ja tytön mielestä koko puiston paras laite! Voi niitä riemunkiljahduksia ja nauruja, kyllä ne olivat tämän kastumisen arvoiset.

2. Troika

Troika oli varmasti hurjin laite, johon tyttö on tähän mennessä päässyt. Korkealle ilmaan nousevat ja vinhasti kieppuvat vaunut olivat niin hauskat, että niihin piti päästä vielä toisenkin kerran. Äitiä hirvitti katsella vierestä.

3. Majakka

Äidistä puheen ollen: hän kun ei pidä mistään pyörivistä laitteista, saimme hänet houkuteltua tytön seuraksi Majakkaan, joka pomppii vain pystysuunnassa. Arvatkaa kuka huusi eniten kaikista laitteessa istuvista tyypeistä.

4. Angry Birds -seikkailurata

Kuvittele mielessäsi leikkipuiston kiipeilyteline ja kerro se noin 25:llä.

On portaita, putkiloita ja liukuja. Ja todella hyvät mahdollisuudet kadottaa lapsi, vaikka seisoisi itse vieressä.

5. Hattara

Hattara kuuluu huvipuistoon, ei sille mitään voi, ja se on myös yksi ensimmäisistä kysymyksistä, jos edes puhutaan mistään huvipuistoreissusta: "Saanko sitten hattaran." Eihän se hyväksi hampaille ole, mutta sokeria yhdessä hattarassa on kuitenkin vähemmän kuin pienessä pullollisessa limsaa.

* * *

Kävimme välissä tutustumassa myös Koiramäkeen, joka sijaitsee heti Särkänniemen huvipuistoalueen ulkopuolella.

Koiramäki ei ole meille vielä tuttu kirjoista, ja olemme lukeneet Mauri Kunnaksen teoksista vasta Koirien Kalevalaa ja Kaikkien Aikojen Avaruuskirjaa. 

Koiramäki on kuitenkin todella suloinen alue, johon on rakennettu sekä vanhan suomalaisen pikkukaupungin puutalokeskusta että punamultainen maalaisidylli. Maatilalla on myös ihan oikeita eläimiä paijattavana ja mahdollisuus ratsastaa ponilla.

Suurimman suosion Koiramäen kohteista sai Kreivi Drakkulan linna: monikerroksinen pompputalo liukumäkineen ja pallotykkeineen.

* * *

Pääsi poikanenkin kokeilemaan laitteita vielä ennen lähtöämme, kun olimme jo kastuneet Tukkijoessa.

Angry Birds Ride sopi aivan pienillekin ja hypytti mukavasti.

Ajoin jälkeen poika taputti käsiään. Taisi olla siis mieleen.

Myös viereinen Pikku Hinaaja oli hauska keinuva ja pyörivä laiva, joka nauratti pientä.

* * *

Entäpä isi, pääsikö hän mihinkään isojen poikien laitteisiin?

Jo vain! Kun muu perhe jäi syömään Näsinneulan juuren Neulaseen välipalaa, karkasin omille teilleni ja ehdin käydä kahdessa laitteessa.

Näistä ensimmäinen oli Tornado. Pitkä ja hurja vuoristorata-ajelu, jossa jalat roikkuvat ilmassa. Kyyti oli juuri niin hauskaa, miltä näyttääkin!

Koska Tornadoon pääsi jonottamatta, ehdin jonottaa vielä kesän uutuuslaitteeseen, Hypeen.

Hype on ylimmässä kuvassa näkyvä oranssi vuoristorata. Laite on Särkänniemen korkein ja nopein laite ikinä, ja se kulkee jopa 100 km/h. Ja olipahan aika hauska vekotin! Taisin jopa päästää suustani jonkin spontaanin huudahduksen, kun vaunu syöksyi suoraan alaspäin kovempaa kuin vapaassa pudotuksessa. Kai.

Jos aikaa olisi ollut vielä toiseen jonotukseen, olisin käynyt samassa kuvassa näkyvässä toisessa laitteessa, X:ssä. Se on massiivinen heiluri joka tekee täyden ympyrän ja laittaa matkustajat ylösalaisin. Ensi kerralla sitten.

Ja sitten vaan lapset kotiin kasvamaan ja takaisin Särkänniemeen, kun tyttönen on saavuttanut 120 cm:n pituuden! Saas nähdä, onko poika metrin mittainen ennen sitä.

 

(*) Särkänniemen elämyspassit saatu Särkänniemeltä

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Myllyn Paras

Voiko olla suomalaisempaa jälkiruokaa kuin mustikkapiirakka? Olen aika varma, että Suomessa on herkuteltu mustikkaisilla paistoksilla jo vuosisatoja ennen kuin vaikkapa omenasta oli edes kuultukaan. Ei ole siis mikään ihme, että mustikkapiirakka pääsi finaalisijoille Suomi 100 -kansallisruokaäänestyksessä, johon osallistui viime vuonna peräti 50 000 suomalaista.

Mustikkapiirakka saa tänä vuonna myös oman juhlapäivänsä, kun 6.8.2017 vietetään ensimmäistä valtakunnallista mustikkapiirakkapäivää.

Mustikkapiirakkapäivän takana ovat Myllyn Paras ja Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO, joka järjesti myös kansallisruokaäänestyksen.

Osallistuin itse Mustikkapiirakkapäivään kehittämällä reseptin Myllyn Parhaan järjestämään mustikkapiirakkakisaan ja haastan sinut sekä äänestämään suosikkiasi (tiedät varmaan, ketä) että jakamaan omat mustikkabravuurisi Instagramissa hashtagilla #mustikkapiirakkapäivä ja tagilla @myllyn_paras. 

Usein mustikat laitetaan piirakoissa piirakkapohjan päälle, ja niiden päälle kaadetaan kananmunasta, kermaviilistä tai jogurtista ja sokerista tehty seos.

Savossa, josta Rouvani on kotoisin, on kuitenkin perinteisesti tehty hieman toisenlaisia mustikkapiirakoita, joissa marjat piilotetaankin taikinakuoren alle. Rouvakin on tehnyt näitä mustikkakukkoja eli rättänöitä iät ja ajat, joten nappasin idean häneltä.

Aivan oikeaoppinen rättänä tämä paistos ei ole, sillä aito savolainen rättänä tehdään ruisjauhoista. Kutsunkin tätä siis mustikkakukkoseksi eli rättänähköksi.

Seurakseen se saa todellisen pikavaniljakastikkeen: sokerilla ja vaniljajauheella maustettua turkkilaista jogurttia, joka sopii tarjottavaksi myös monen muun makean piirakan lisukkeena.

Käytin piirakan tekemiseen Myllyn Paras Pyöreä piirakkataikina, makea -pohjaa. Piirakkapohja on erittäin helppokäyttöinen, mikä on näin mökkioloissa erityisen suotavaa. Koska pohja on valmiiksi pyöreä, sen voi hyvin kätevästi painella tai kaulia pyöreään piirakkavuokaan sopivaksi.

Piirakkapohjia on valikoimassa useampia, ne ovat kaikki laktoosittomia ja ne on valmistettu Suomessa kotimaisista raaka-aineista. Piirakkapohjat löytyvät useimpien kauppojen pakastealtaista, ja äkillisen tarpeen kuten yllätysvieraiden ilmaantuessa tarvitset pohjan lisäksi vain jonkin täytteen. Kuten vaikkapa mustikat.

Mitään muuta et sokerin lisäksi rättänään välttämättä tarvitsekaan, mutta itse maustoin piirakkani vielä kardemummalla.

Ainekset

Mustikkakukkonen:

  • 1 pkt Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikina, makea (380 g)
  • 1 l mustikoita (n. 600 g), joko tuoreita tai pakastettuja, enemmänkin voit laittaa jolloin rättänästä tulee vieläkin mehevämpi
  • 1 dl sokeria (jos mustikoita tulee enemmän, lisää sokeria samassa suhteessa)
  • 1/2 tl kardemummaa (hienoksi jauhettua)

Vaniljainen jogurttikastike:

  • 2 dl maustamatonta (turkkilaista) jogurttia
  • 2 rkl sokeria
  • 1/2 tl vaniljajauhetta

Valmistaminen

  1. Jos käytät pakastemustikoita, valuta niistä ylimääräinen mehu pois
  2. Levitä mustikat pyöreän piirakkavuoan pohjalle
  3. Ripottele sokeri ja kardemumma tasaisesti mustikoiden päälle
  4. Kauli piirakkataikina piirakkavuoan kokoiseksi, pyöreäksi levyksi ja nosta se mustikoiden päälle
  5. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 - 45 minuuttia, kunnes taikinakuori alkaa ruskettua, ja anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua
  6. Sekoita sokeri ja vaniljajauhe jogurttiin
  7. Tarjoile mustikkakukkonen lämpimänä jogurttikastikkeen kanssa.

Klikkaa siis itsesi seuraavaksi äänestyssivulle https://www.myllynparas.fi/kilpailut/mustikkapiirakka ja äänestä suosikkireseptiäsi viimeistään 13.8.2017. Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan 5 kpl Lékuén irtopohjapiirakkavuokia. Yhden palkinnon arvo on n. 30 €.

Ja kun leivot herkkuja rakkaillesi, jaa ne Instagramissa hashtagein #mustikkapiirakkapäivä ja tagilla @myllyn_paras.

Sitten vaan herkuttelemaan! Ja älä sotke sormiasi niin pahasti mustikoilla kuin mitä itse onnistuin tekemään!

 

Myllyn Paras on vuonna 1928 perustettu perheyritys, joka valmistaa, myy ja markkinoi jauhoja, hiutaleita, suurimoita ja pastaa sekä pakastetaikinoita ja leivonnaispakasteita.

Share

Pages