Ladataan...
Isyyspakkaus

Kansallisbaletin kevään viimeinen ensi-ilta, koreografi Angelin Preljocaj'n Les Nuits - Yölliset tunnit, nähtiin viime viikonloppuna. Kävimme katsomassa esityksen Rouvan kanssa lauantaina.

On myönnettävä, etten tiennyt oikeastaan, mitä olin menossa katsomaan. Olin lukenut etukäteen vain teoksen lyhyen esittelytekstin, jossa sen kerrottiin pohjautuvan Tuhannen ja yhden yön tarinoihin. Tämä kuvaus ja teoksen markkinoissa käytetyt kuvat asettivat odotukset jonnekin Aladdinin maisemiin, ja ajattelin jostain syystä näkeväni klassista balettia Tuhannen ja yhden yön hengessä.

Esityspä ei ollutkaan laisinkaan klassista balettia vaan sekoitus nykybalettia ja nykytanssia, ja Tuhat ja yksi yötä olivat mukana enemmänkin henkisesti kuin inspiraation lähdettä alleviivaavasti kuvittavana. Katsojat vietiin 19 kohtauksesta koostuvalle sensuellille matkalle, joka alkoi itämaisesta kylpylästä mutta veikin myöhemmin myös Bollywoodiin ja James Bond -tunnelmiin. Yhdistävä tekijä kohtauksissa oli eroottinen lataus, eikä esityksessä säästelty paljasta pintaa.

Esityksessä liikuttiin kyllä itämaisissa tunnelmissa, ja erityisesti musiikki vei monissa kohtauksissa jonnekin Arabian öihin, mutta mukana oli myös kappaleita aivan muista ulottuvuuksista. It's a Man's, Man's, Man's World ja We Only Live Twice yllättivät ja jäivät jotenkin hieman irrallisiksi, sillä en ymmärtänyt, miten kappaleet liittyivät Tuhanteen ja yhteen yöhön tai ylipäänsä kokonaisuuteen.

Pitää myös myöntää toinen asia, josta olen kyllä kirjoittanut aiemminkin: minun on ylipäänsä vaikea ymmärtää vain tanssin keinoin kerrottua tarinaa. Tarvitsisin kertojan vääntämään rautalangasta, mistä on kyse ja mitä lavalla tapahtuu. Tämän esityksen taustalla ei ollut tiettyä tarinaa, jonka olisi voinut lukea etukäteen ja siten saada selville, mitä tanssijat liikkeillään kertovat.

Tanssi itsessään oli upeaa katsottavaa: sulavaa, yhdenaikaista ja varmasti hyvin vaativaa. 31:llä huikean taitavalla tanssijalla sai aikaiseksi näyttäviä kohtauksia, mutta mukana oli myös hyvin intiimejä duoja, joissa lavalla oli vain kaksi tanssijaa.

Constance Guisset'n lavastus ja Cécile Giovansili Vissièren valaistus olivat paikoin hyvin minimalistisia, mutta joissain kohtauksissa nähtiin myös sitä itämaista kuvastoa, jota ajattelinkin näkeväni. Lopussa nähty numero mashrabiya-ikkunoiden edessä oli esityksen visuaalisimpia.

Tutustumismatkani baletin maailmaan jatkuu varmasti myös ensi kaudella. Tyttäreni on nimittäin niin päättäväisesti menossa balettitunneille, että isänkin on parasta olla perillä taidemuodosta. Luulen, että seuraavan kerran pyrin kuitenkin löytämään klassisemman teoksen, joka kertoo jonkin tutun tarinan ja jossa on suuria hyppyjä ja näyttäviä piruettisarjoja.  

 

Aiemmin olen tutustunut Kansallisbaletissa näihin teoksiin:

Kuvat: Mirka Kleemola / Suomen kansallisbaletti

Lippu esitykseen saatu Kansallisbaletilta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Apua! Kevään lämpimin viikonloppu, emmekä me ehdi edes käymään mökillä! Kaikki muut ovat jo perustaneet kasvatuslaatikkonsa ja istuttaneet kasvinsakin niihin! Nyt koko kevät menee ohi, emmekä me saa mitään aikaiseksi! Miksi edes on mitään mökkiä, jos on niin paljon kaikkea muuta tekemistä, ettei mökillä ehdi käydä?

Tällaisissa tunnelmissa otimme vastaan kevään tähän mennessä lämpimimmän ja hyvin aurinkoisen viikonlopun. Ennalta sovittuja menoja kun oli sekä lauantaille että sunnuntaille, mökillä jäi käymättä. Jos olisikin ollut kylmää ja sateista, mutta kun ei.

Tilannetta pahentaa sekin, että myös ensi viikonloppuna on muuta tekemistä sekä lauantaille että sunnuntaille, ja hyvin monena muunakin viikonloppuna touko-kesäkuussa on sellaisia pakollisia menoja, että mökille päästään vain jompanakumpana päivänä, jos silloinkaan.

Ymmärrän kyllä, että ei tästä pitäisi ottaa mitään painetta ja ei mökillä käymisen pitäisi olla mikään pakko, josta pitää stressata, mutta toisaalta juuri nyt pitäisi saada asiat maahan ja kasvihuoneeseen kasvamaan ja myös remonttihommia edistettyä. Kohta pääsemme jo maalaamaan mökin sisätilojakin, mutta mistäs se aika maalaamiselle revitään?

Ehdottelin Rouvalle, että käydään mökillä vuorotellen joinain päivinä töiden jälkeen. Lasten kanssa mökillä ollessa toinen joutuu joka tapauksessa vahtimaan pienempää, joten se on hommien edistymisen kannalta aivan sama, ollaanko paikalla koko porukalla.

Katselin heti kalenterista, minä päivinä ehtisin töiden jälkeen pesemään kasvihuoneen ikkunoita, ja Rouvakin otti helatorstain jälkeisen perjantain töistään vapaaksi. Kävin vielä sunnuntai-illan päätteeksi tilaamassa Plantagenista lisää kasvatuslaatikoita ja multaa ja sovin toimituksen perjantaille. Hain samalla reissulla vielä Mellunmäestä ison keraamisen ruukun, jonka Rouva oli löytänyt jostain käytettynä (ylin kuva). Se kulki kätevästi taksilla Herttoniemeen, ja siihen laitettaneen kasvamaan kesäkurpitsaa.

Nyt hengitetään syvään ja toistetaan perässä: "Ei mitään stressiä, tehdään sen verran kuin ja silloin kun ehditään. Ei mitään stressiä..."

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kappas, töihin paluusta on jo reilu kuukausi! Ensimmäiset viikot töissä olivat aikamoista pehmeää laskua, mutta nyt olen päässyt kiinni molempiin uusiin projekteihini, ja kylläpä on kivaa olla taas töissä ja aikuisten parissa. Uusien tehtävien myötä tuntuu lähes kuin olisi aloittanut täysin uudessa työpaikassa, ja on virkistävää olla taas kädet kunnolla savessa! 

Töihin paluu tarkoitti suurta muutosta myös lapsille. Poika aloitti päiväkotinsa, ja tyttökin palasi siihen arkeen, jossa päiväkodissa ollaan viitenä päivänä viikossa ja hoitopäivä on puolisen tuntia pidempi kuin hoitovapailla ollessamme.

Päiväkodin alku on sujunut yllättävän hienosti. Poika sopeutui uuteen arkeensa erinomaisesti jo ensimmäisellä harjoitteluviikolla eikä itkeskellyt perääni kuin aivan muutamana aamuna. Alkua on toki helpottanut se, että isosisko on koko ajan siinä lähellä, auttaa kaikessa ja leikkii ulkonakin pikkuveljen kanssa.

Päiväkodin aikuiset raportoivat, miten poika leikkii kaikki päivät iloisesti muiden lasten kanssa, kulkee rohkeasti pihalla kuin olisi ollut siellä pidempäänkin, oppii päivittäin uusia sanoja ja on ylipäänsä hyvin aurinkoinen ja peruspositiivinen. Oli hauskaa kuulla, että hänestä käytettiin juuri näitä sanoja, sillä niin olemme kuvailleet poikaamme itsekin.

Vaan kotona on nyt hieman toinen meno. Päiväkodin alku on ollut kuitenkin sen verran stressaavaa, että lapsiraukka on iltaisin todella väsynyt ja suuttuu ja itkee herkästi. Muistan, että tytön päiväkodin alun kanssa 4,5 vuotta sitten oli aivan samanlaista juuri ensimmäisen kuukauden kohdalla, joten tämä oli odotettavissa. Toivottavasti saamme pian sen aurinkoisen pojan takaisin myös kotiimme.

On tämä muutos kuitenkin ollut vanhemmalle lapsellekin melko rankkaa, ja myös hän on ollut väsyneempi kuin vielä talvella. Tällä viikolla lapset ovat kyllä jo vaikuttaneet virkeämmiltä iltaisin ja heränneet myös aamulla hyväntuulisina, joten ehkä hekin alkavat jo tottua uuteen arkeen.

Itselläni rutiinit päiväkotilogistiikassa ovat alkaneet löytyä - pyöräilyä lukuun ottamatta. Nyt, kun päiväkotiin pitää taas mennä rattaiden kanssa, pyörän mukaan ottaminen on jos ei mahdotonta niin ainakin hyvin hankalaa. Niinä päivinä, kun haluan pyöräillä töihin, joudun siis käytännössä tekemään päiväkotireissun erikseen ja joko palaamaan kotiin hakemaan pyörää tai viemään sen kotiin ennen kuin haen lapset päiväkodista.

Ei se matka ylitsepääsemättömän pitkä ole, mutta kun muutenkin tunnen olevani joka päivä sekä jostain myöhässä että lähteväni kaikkialta liian aikaisin, jokainen hukkaminuutti näissä siirtymissä on liikaa. Lapsen voisi tietty kuljettaa pyörän istuimessa, jos istuimen jättää sitten päiväkotiin odottamaan lapsen noutoa.

Vaan kyllä täytyy sanoa, että omat energiatasoni iltaisin ovat aivan toisenlaiset kuin hoitovapaalla tai ennen sitä. Iltaisin on vaikea jaksaa tehdä mitään ylimääräistä, ja huomaan ajatuksieni olevan lähinnä työasioissa. Mutta kyllä tämä tästä varmasti vähitellen tasaantuu, ja löytänen itsekin taas sopivan tasapainon työn ja vapaa-ajan - ja bloggaamisen - välillä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tapahtui eräänä keskiviikkona hoitovapaani loppupuolella lounasaikaan. Olin ajatellut käydä yhdellä viimeisistä kaupunkilounaistani Pikku-Roballa sijaitsevassa ravintola Pastiksessa. Kävi kuitenkin niin hassusti, että ravintola oli myynyt lounaansa yksinkertaisesti loppuun, enkä halunnut tilata mitään à la carten puolelta. Jatkoin siis matkaani, ja katseeni kiinnittyi kadun toisella puolella sijaitsevaan Krog Robaan. Haa!

Ravintola ei ollut minulle entuudestaan tuttu, ja sen nimikin soitteli kelloja vain etäisesti mutta kuitenkin duurissa. Kurkistettuani sisään palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Kävi ilmi, että paikka on hotelli Lilla Robertsin ravintola. Helsingin hotelliskene ei ole itselleni hirveän tuttu, sillä en yövy täällä koskaan hotellissa, mutta Lilla Robertsin nimeen olen törmännyt useamman kerran Helsingin ulkopuolelta kaupunkiin saapuneiden tuttujen postauksissa. Hotelli ja ravintola on avattu vuonna 2015 tiloihin, joiden edellinen haltija oli Helsingin Poliisi. 

Krog Roban lounas on ns. astetta parempi ja hintakin ravintoloiden peruslounaita korkeampi: 2 lajia 23 € ja 3 lajia 29 €.

Alkuun tarjottiin punajuurisalaattia, jossa oli punajuuren lisäksi ohuita lihasiivuja. Mistä tiesivätkin, että minut on helppo voittaa puolelleen juuri punajuurella?

Pääruoaksi valitsin Haukiwallenbergaren, puikulaperunamuusia ja paahdettua voita. Aivan täydellinen annos, jonka kanssa tarjottiin myös etikkaiset ja tillillä maustetut kurkut. Jotenkin annos lupaili jo, että kesäkin on lähestymässä.

Jälkiruoaksi tilasin vielä Banaanikakkua, kinuskia ja maitojäätelöä. Aaah...

Lounas oli erittäin hyvä, ja Krog Roba miljöönä hyvin kaunis niin sisustukseltaan kuin arkkitehtuuriltaankin. Tänne tulisin kyllä toistekin, jos hoodeilla olisin!

 

Lisää lounassuosituksia kaupungilta:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vieläkö muistat tiilikasani, jonka hain viime kesän lopulla Espoosta? Puretun talon hormitiilien käyttötarkoitus oli vielä silloin hieman epäselvä (ainakin itselleni), mutta Rouva haaveili, että niistä tehtäisiin kasvihuoneeseemme hieman persoonallisempi uusi lattia. Voilà.

Irrotin muutamat lattialaatat jo viikonloppuna ja testasin tiilien latomista niiden paikalle. Laattojen alta paljastui hiekkapohja, jolle ei tarvinnut tehdä muuta kuin hieman tasoittaa. Tiiletkin olivat juuri sopivan kokoiset tilaan niin, ettei niitä tarvinnut alkaa pilkkoa eikä reunoille jäänyt myöskään tyhjää tilaa.

Otin lattian uusimisen vappuprojektikseni. Poksautimme Rouvan kanssa pullon kuplivaa ja kävin tiilten kimppuun.

Tyttö halusi auttaa. Hän oli tohkeissaan, kun hän sai käyttää sorkkarautaa vanhojen lattialaattojen kohottamiseen, ja laittoi hän joitain tiiliäkin paikoilleen. Siinä toki en kaivannut hirveästi apua, sillä hivenen erikokoisten tiilten sovittelu lattialle vaati mallailua ja kokeiluja, ja tiilten alle oli välillä lisättävä hiekkaa ja välillä otettava sitä pois. Eniten apua taisi olla siitä, kun Rouva vei lapset lopulta kotiin, ja tulin itse hieman myöhemmin perässä.

Lopputulos on oikein hyvä. Jotkin tiilet ovat hieman enemmän kohollaan, toiset hieman kuopalla, mutta kyse on kuitenkin vain kasvihuoneen lattiasta.

Reilusta kahdestasadasta tiilestä lattiaan meni noin 150. Lopuilla reunustettaneen kukkapenkkejä.

Voisin kesällä hakea kottikärryllisen tai pari hienoa hiekkaa ja täyttää tiilten välit sillä - tai sitten en.

Nyt kuitenkin kasvihuone on ikkunoiden pesua vaille valmis ottamaan kurkut, tomaatit ja melonit vastaan! En vaan tiedä, milloin ne uskaltaisi sinne istuttaa.

 

Lisää puutarhamökistä:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Spontaanius. Se ei oikein kuulu pienten lasten vanhemmille, joilla ei ole juurikaan tukiverkkoa. Olen edelleen sitä mieltä, että lasten kanssakin voi matkustella ja käydä ulkona syömässä, mutta toisinaan on kiva tehdä asioita ihan vain kahdestaan Rouvan kanssa. Spontaanius on kuitenkin kaukana, kun yhteiset illanvietot on laitettava kalenteriin viikkoja aiemmin ja lastenhoitajaa alettava kysellä viimeistään pari viikkoa ennen.

Ei olekaan vaikea arvata, mitä kysyimme Rouvan veljiltä lähes ensimmäisenä, kun he tulivat kyläilemään lauantaina. "Ettekös te voisi jäädä vähäksi aikaa leikkimään lasten kanssa, jos me käydään kahdestaan vähän jossain?"

"Vähän jossain" tarkoitti leppoisaa pyöräretkeä Helsingin rantoja pitkin Tehtaankadulle ja illallista Basbas & Staff Winebarissa.

Edellisestä kerrasta ehtikin vierähtää jo tovi. Siis sekä illallisesta ihan kahdestaan että käynnistä Basbasin viinibaarissa.

Valitsimme listalta lajitelman tapas-tyyppisiä annoksia (pääosin à 6 - 8 €): kuha-cevicheä, tofua ja broccolinia, turskaa ja parsaa...

...katkarapuja...

...ja coppa-kinkkua. Kaikki aivan törkeän hyvää. Parsakin niin hyvää, että sitä oli tilattava vielä toinen annos. Ja vielä ihanaa Brillant Savarin -briejuustoa.

Monet baarin viineistä ovat natural-viinejä eli alkuviinejä. Niihin ei lisätä valmistuvaiheessa mitään eikä niitä myöskään suodateta, joten viinit jäävät tarkoituksellisen sameiksi. Baarista sai tällä kertaa mm. näin kauniin väristä oranssia viiniä. Ei siis valkoista, punaista eikä roseeta vaan oranssia.

En voinut vastustaa kiusausta vaan tilasin loppuun vielä nutella-kakun, joka oli juuri niin hyvää kuin kuulostaakin.

Lapsilla ja enoilla oli ollut hauska ilta, ja tyttö kertoi silmät loistaen, miten he olivat pelanneet pelejä, koonneet legoja ja leikkineet sirkusta. Kaikki olivat iltaan hyvin tyytyväisiä.

Että tervetuloa vaan kyläilemään meille toistekin!

Pages