Ladataan...
Isyyspakkaus

Jouduimme tänään heittämään hyvästit pienelle Eppu-koirallemme, vain muutama viikko ennen sen 16-vuotispäivää. 

Suru on nyt suuri. Jäljelle jää iloisia muistoja ja kova kaipaus.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tällä viikolla se oikeasti iski: kesä on ohi, ja syksy tulee vauhdilla. Vielä pari viikkoa sitten pystyi ajattelemaan, että elokuukin on kesäkuukausi ja monesti elokuussa on vielä lämpimiä säitä, mutta tämä viikko osoitti, että intiaanikesästä ei tarvitse tänä vuonna haaveilla.

Puutarhamökilläkin satokausi alkaa väistämättä kääntyä kohti loppuaan: marjat alkavat huveta, kurkkujen lehdet kellastua ja kesäkurpitsakin ehtyä. Omena odottaa vielä kypsymistä, ja kasvihuoneessa on paljon tomaatin raakileita, mutta ilmojen viilentyessä ne pitänee kerätä jossain vaiheessa sisään kypsymään.

Ei syksy minua varsinaisesti haittaa, oikeastaan pidän syksystä ja se on kesän jälkeen toinen lempivuodenaikani. Värikäs, aktiivinen ja energinen. Varsinkin koulu- ja opiskeluaikoina syksyihin liittyi aina jotain uutta ja jännittävää, ja omassa mielessäni uusi vuosi alkoi aina tavallaan syksystä.

Nyt kuitenkin tuntuu, että koko kesä oli kesän odotusta, joten syksy tuli aivan liian nopeasti ennen kuin lämpimistä säistä ehdittiin nauttia kunnolla. Tällä viikolla jouduin vetämään jo tuulitakin pyöräilypaitani päälle, sillä ilmat alkoivat tuntua liian kylmiltä ilman sitä. Ei se toisaalta ihmekään, eihän elokuun vaihtumiseen syyskuuksi ole edes viikkoa aikaa. Oho.

Tämä syksy tulee olemaan monin tavoin hyvin erilainen kuin edelliset ja varmasti mieleenpainuva.

Syyskuussa meillä on tietysti edessä jännittävät kirjajulkkarit, kun Gastronaatti 2 tulee painosta.

Mutta vähintään yhtä odotettu hetki koittaa maanantaina 2. lokakuuta, kun Rouva palaa töihin mutta minä en. Vietettyään vuoden ja viisi kuukautta kotona hän palaa takaisin Maku-lehteen ja minä puolestani yritän unohtaa työasiat puoleksi vuodeksi. Olen suunnitellut palaavani takaisin töihin 2. huhtikuuta, ja pojalle on haettu päiväkotipaikkaa maaliskuun puolivälistä alkaen.

Mitään matkoja ei ole suunnitteilla mutta olen muuten päättänyt ottaa kaiken irti hoitovapaastani. Suunnittelmissa on leppoisaa oleskelua kotona lapsen kanssa, kiireettömiä aamiaisia, vähän omaa aikaa kun poika ottaa päiväunia, lounaita kaikissa niissä ravintoloissa, joissa en ole ehtinyt käydä mutta Rouva on ja iltapäiväretkiä kodin ulkopuolelle ennen kuin tyttö haetaan päiväkodista.

Enää viisi viikkoa jäljellä. Jännää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Tammi

Oletko aiemmin kuullut gastrodekkarista? En minäkään.

Mutta tässä sellainen on, Heikki Valkaman uutuuskirja, Pallokala (Tammi 2017), joka ilmestyi juuri kauppoihin!

Pallokala on Tokioon sijoittuva jännityskertomus, joka pyörii pitkälti ruoan ympärillä.

Aivan kirjan alussa toistaiseksi tuntemattomana pysyvä henkilö ostaa Tokion Tsukijin kalatorilta pallokalaa ja suunnittelee tappavansa jonkun kalan myrkyllä. Mutta kenet ja missä? Ja kuka on tämä nimetön mysteerihenkilö, jonka murhavalmisteluja ja ahdistusta kuvataan kursiivilla painettuna pitkin kirjaa?

Kirjan päähenkilö on suomalainen Riku Mäki, joka on saanut ensimmäisenä suomalaisena koskaan kutsun Japanin keisarillisen kulinaarisen järjestön järjestämään keittiömestarikilpailuun, joka lähetetään myös suorana lähetyksenä Japanin televisiossa. Riku on Helsingissä uraa tehnyt ja Michelin-tähtiäkin kerännyt huippukokki, jolle kutsu kisoihin on tullut yllätyksenä. Riku epäilee, että kutsun takana on hänen entinen opiskelutoverinsa, japanilainen Kenta Maeda, joka on ollut samaan aikaan New Yorkissa kokkikoulussa ja tekee nyt ravintolabisnestä Tokiossa.

Rikulla on takanaan paitsi menestystä myös kipeä avioero, ja pian hän huomaa kiinnostuvansa nuoresta japanilaisesta naisesta, Shizuka Nakayamasta, joka toimii hänen tulkkinaan ja avustajanaan kisoissa.

Paitsi Rikun liikkeitä, kirjassa seurataan myös Tokion alamaailmassa yakuza-rikollisjärjestössä toimivan Atsuya Furutan puuhia, ja myöhemmin kirjassa tarinaan liittyy tokiolainen poliisi, Daisuke Matsuzaka. Ennen sitä tapahtuu kuitenkin järkyttävä murha...

Kirjailija Heikki Valkama on vaikuttanut viime vuodet Imagen päätoimittajana, ja kirja on hänen esikoisdekkarinsa. Valkama on asunut lapsuudessaan ja nuoruudessaan liki 20 vuotta Japanissa, ja hänen Japanin-tuntemuksensa välittyy kirjasta erinomaisesti. Faktoja Japanista ja japanilaisesta ruokakulttuurista jaetaan jännityskertomuksen sivussa pienen tietokirjan verran.

Ruoan lisäksi Valkaman Japanin-tuntemus näkyy myös muussa Tokion ja japanilaisen kulttuurin kuvauksessa. Erittäin mielenkiintoista oli kuulla myös Tokion alamaailmasta ja rikollisjärjestö yakuzasta, joka on - hämmästyttävää kyllä - täysin avoimesti ja laillisesti toimiva organisaatio, johon kuulumistakaan ei ole kriminalisoitu.

Kirjassa liikutaan Tokion Shinjukussa ja Ginzassa, ja vaikka en mikään suuri Tokion-tuntija olekaan kolmen matkani perusteella, oli hauska voida sijoittaa tapahtumia kartalle omassa mielessäni.

Japanilainen ruoka ja ruokakulttuuri ovat niin vahvasti mukana kirjassa, että sitä lukiessa tulee väkisinkin nälkä ja alkaa haaveilla japanilaisesta ruoasta.

Ei kuitenkaan siitä pallokalasta, josta kirjassa puhutaan useasti. Maistoin sitä viimeisellä Tokion-matkallani, ja ei kalaa todellakaan maun takia syödä. Se on sitkeää ja melko mautonta, ja suurin syy syödä kalaa lienee se mikä itsellänikin: että voi kertoa syöneensä sitä.

Vaikka todennäköisyys kuolla pallokalamyrkytykseen hyvätasoisessa ravintolassa on häviävän pieni, kyllähän se kävi silti mielessä. Edelleen Japanissa kuolee vuosittain ihmisiä, jotka ovat yrittäneet itse valmistaa pallokalaa, mutta eivät ole aivan tienneet, mitä tehdä.

Parempi siis pysytellä jatkossa näissä turvallisemmissa kaloissa, jotka ovat myös maukkaampia.

Kirja puhuttelee varmasti kaikkia Japanista ja sen ruokakulttuurista kiinnostuneita. Ja kukapa ei olisi? Dekkarin muotoon kirjoitettu kirja on helposti lähestyttävä, ja rikoksen selvittelyn lomassa tulee oppineeksi paljon uutta Japanista. Kiehtovaa on myös se, että Japanin-kuvaus on yhtä aikaa sekä täysin autenttista että suomalaisesta näkökulmasta kirjoitettua.

Kirja löytyy jo kirjakaupoista, ja minulla on ilo arpoa kaksi kirjaa myös blogin lukijoiden kesken. Kerropa kommentiboksissa, mikä on lempparisi japanilaisista ruoista, niin arvon kaikkien vastanneiden kesken kaksi kirjaa keskiviikkona 30.8.2017! Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi.

//Arvonta on päättynyt. Pallokala on saatavilla mm. Adlibriksessä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joko olet törmännyt kukkakaalitalkoisiin? Viime viikolla uutisoitiin, että kukkakaalisato on tänä vuonna kypsynyt äkillisesti ja niin yhdellä kertaa, että kukkakaalista on nyt ylitarjontaa. Sen johdosta kukkakaalin hinta on romahtanut, ja viljelijöille on ollut jopa edullisempaa jättää osa sadosta peltoihin mätänemään. Nyt kukkakaalireseptejä on jaettu somessa ahkerasti, ja Rouvakin jakoi omia vinkkejään Instagramissa. Kokeile vaikkapa näitä kukkakaalipyöryköitä ja tee niiden seuraksi ihana nepalilaishenkinen curry, joka sai ihastuneen vastaanoton niin kotona kuin somessa! Ohje pyöryköiden alla.

"Lisää kukkakaalia! Teki mieli kasvispullia, joten tein sellaiset sitten kukkakaalista. Keitin ensin kaksi desiä kuivattuja punaisia linssejä mahdollisimman vähässä vedessä muhjuksi kahden hienonnetun valkosipulinkynnen kanssa. Raastoin ison, 800 grammaa painavan kukkakaalin karkeaksi raasteeksi. Sekoitin linssit ja kukkakaalimurun kulhossa, lisäsin kolme isoa palaa kuivunutta leipää murusina, kolme desiä raastettua goudaa, teelusikallisen suolaa, mustapippuria ja todella ison kourallisen hienonnettua lehtipersiljaa ja kaksi kananmunaa ja sekoitin tasaiseksi. Annoin taikinan levätä jääkaapissa pari tuntia ja pyörittelin sen sitten palleroiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paistoin pullia 200-asteisessa uunissa runsaan puoli tuntia, käänsin pullat varovasti noin 20 minuutin jälkeen. Tulipa mehevät, ja sainpa ujutettua kuvaan myös auenneen daalian. #keittiössänyt #kukkakaalitalkoot #kasvispullat"

"Onko siellä ketään muuta, joka tilaa nepalilaisessa ravintolassa aina kasvispullia sellaisessa paksussa keltaisessa kastikkeessa? Olen tainnut onnistua tekemään karvalakkiversion tuosta maagisesta kastikkeesta, jota voisin lusikoida suoraan kattilasta.

Kas näin se syntyy: Kuumensin pienessä kattilassa tilkan öljyä ja lisäsin kaksi teelusikallista curryjauhetta ja teelusikallisen jeeraa ja sekoitin hetken. Seuraavaksi lisäsin kaksi hienonnettua sipulia ja kuullotin. Lisäsin kolme valkosipulinkynttä ja haudutin sipulit miedolla lämmöllä ihan pehmeiksi. Seuraavaksi lisäsin purkillisen kookosmaitoa ja kolme kukkurallista ruokalusikallista tomaattipyrettä ja keitin vartin, niin että kastike vähän sakeni. Ihan lopuksi nuijin desin cashewpähkinöitä muovipussissa rouheeksi lihanuijalla (en ymmärrä miksi meillä sellainen on, en ole kertaakaan eläessäni nuijinut mitään lihaa) ja lisäsin kastikkeeseen ja kuumensin hetken. Lopuksi maustoin suolalla. Tätä kastiketta voi sitten haarukoida riisin ja (uunissa paahdettujen) kasvisten kanssa, tai vaikka eilen vinkkaamieni kukkakaalipullien kera! #keittiössänyt #läpimurto #kukkakaalitalkoot #vegaaninen #vegan"

"Koska olin viikonlopun metsässä ja söin vain sieniä, #kukkakaalitalkoot uhkasivat mennä osaltani ohi. Onneksi mies oli hereillä ja kävi eilen ostoksilla. Kukkakaalisato kypsyi tänä vuonna kerralla, minkä vuoksi nämä ihanat kasvikset uhkaavat jäädä peltoon mätänemään :-( 

Kurvaapa siis tänään kauppaan ja tee vaikka tätä omaa lemppariani, uunissa paahdettua kukkakaalia: pese ja leikkaa vajaan kilon kokoinen kukkakaali suunnilleen samankokoisiksi paloiksi. Paloittele myös kanta ja lehdet. Sekoita tilavassa kulhossa 1/2 dl oliiviöljyä, 3 rkl Dijon-sinappia, 1/2 tl suolaa ja 1/4 tl mustapippuria. Lisää kukkakaalit kulhoon ja pyörittele käsin kastikkeessa. Kumoa kukkakaalit uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda 200-asteisessa uunissa napakan kypsiksi, noin 20 minuuttia. Jos haluat, voit vielä uunista ottamisen jälkeen raastaa päälle parmesaania. Yritä olla napsimatta kaikkia suoraan pelliltä. 

Me syömme nämä poikasen kanssa lounaaksi lihapullien kera, jos tähteitä jää, nakkaan loput illalla kantarellicarbonaraan. Nam <3 #gastronaatti"

"Äiti paistoi juustomaidosta lettuja, minä tein täytteet metsän ja kasvimaan aineksista: rouskuista, kesäkurpitsasta ja sipulista. Mmmmmmmm! #maalla #lettupäivä"

"Huristelin tässä päivänä eräänä ensimmäistä kertaa vispipuuron uudella yleiskoneellani. Jösses miten kuohkeaa siitä tuli! Ja koska vakkarijääkaappirasiani olivat muussa käytössä, jouduin jakamaan jämät tyhjiin hillopurkkeihin. Se osoittautui käteväksi systeemiksi: valmis aamupala odottaa nyt jääkaapissa vain kannen auki naksauttamista! #keittiössänyt #vispipuuroa #keittiöinnovaatio #mindblowing"

"Tein pitkästä aikaa iltaruoaksi risoton, tällä kertaa kesäkurpitsasta, koska niitä ON. Kuullotin ensin kaksi hienonnettua sipulia ja kaksi varsisellerin vartta oliiviöljyssä ja lisäsin sitten yhden keskikokoisen kesäkurpitsan raastettuna. Kuullotin kesäkurpitsan pehmeäksi, lisäsin riisit ja sitten (luiden rippeistä viikonloppuna keitettyä) kanalientä muutamassa osassa. Lopuksi lisäsin raastettua parmesaania ja ison kourallisen hienonnettua lehtipersiljaa ja maustoin suolalla ja mustapippurilla. Lautasella ripottelin päälle muutaman saksanpähkinän ja sipuleiden vihreät varret.

Kaikille maistui, jopa kesäkurpitsakriittinen viisivuotias haarukoi menemään <3 #keittiössänyt #kesäkurpitsarisotto"

"#keittiössänyt #paahtajanainen #kesäkurpitsahulluus"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #23
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #22

Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #21

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka olenkin uskollinen Hakaniemen kauppahallin asiakas ja haen sieltä kalani, nyt on kyllä ihasteltava Helsingin Tukkutorille avattua Tukkutorin kalaa (Työpajankatu 2b).

Huhtikuun loppupuolella ovensa avannut kalakauppa on valikoimaltaan varmasti kaupungin parhaita, ja mikä parasta, kalakauppa on myös kalaravintola!

Toistaiseksi Tukkutorin kalan ravintola tarjoaa vain lounasta ja viikonloppuna brunssia, mutta suunnitteilla olisi kuulemma tarjota jatkossa myös illallisia, kunhan anniskeluoikeudet tulevat kuntoon. Kiinnostavaa, todella kiinnostavaa!

Kävin Tukkutorin kalassa lounalla jo pieni hetki sitten. Päivän kalana tarjolla oli ahvenia ja uusia perunoita (14,90 €), ja annokseen sisältyi myös runsas salaattipöytä.

Päivittäin tarjotaan myös lohikeittoa, jonka voi ottaa joko salaattipöydän kanssa (12,90 €), ilman sitä (9,90 €) tai take awayna (7,90 €).

Lähtiessä voi ostaa vielä kalaherkut mukaan kotiin vietäväksi.

Itse vein rouvalle tuliaisiksi sekä tuoreita ahvenfileitä että savustettuja ahvenia.

Herkullista, tänne pian uudelleen! Ja toivottavasti illalliset käynnistyvät myös piakkoin! 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä taas kasvihuoneesta!

Nyt on kurkkua!

Kasvihuonekurkun satoisuus ja uusien kurkkujen kypsymisen tahti ovat yllättäneet todella. Haemme parin päivän välein kasvihuoneesta muutaman kurkun, ja ne ovat vielä melko kookkaita. Yhtenä päivänä Rouva kiikutti kotiin liki puolimetrisen hirviökurkun, joka painoikin yli kilon! Maku oli silti täydellinen eikä kurkku ollut lainkaan ylikypsä tai vetinen.

Tomaatit antavat sen sijaan edelleen odottaa itseään. Muutamia tomaatteja on kyllä poimittu, mutta suurin sato on vielä kypsymättä.

Keltaista chiliä on tulossa kivasti. Hieman lehdissä on ollut kirvoja, mutta chilit eivät vaikuta siitä pahastuneen. Sen sijaan munakoiso on niin kirvoja kuhiseva ja niiden syömä, että omista munakoisoista päästään tuskin nauttimaan. Yksikään kukka ei ole vielä edes kehittynyt raakileeksi, ja ensi kesänä tuskin viitsimme yrittää toista kertaa.

Ulkona kasvatuslaatikossa on koettu ihmeparantuminen. Aiemmin kesällä kanin syömät herneenversot alkoivat kuin alkoivatkin kasvattaa uutta vartta, joten tökkäsin tukikepit laatikkoon ja verkon ympärille estämään pitkäkorvien uudet vierailut. Nyt näkyy jo herneenpalkoja, joten pian päästää maistelemaan näitäkin!

Toisessa laatikossa kypsyvät porkkanat ja palsternakat. Viimeksi kun nyhtäisin yhden porkkanan maasta, se oli vielä aika pieni, joten odotellaan.

Viime päivinä olemme saaneet nauttia marjoista, ja lasten aamu- ja iltapuuroihin ja -jogurtteihin on sekoitettu vadelmia, valkoherukoita, mustaherukoita ja karviaisia. Vadelma-aika on juuri nyt parhaimmillaan, ja käymme poimimassa niitä parin päivä välein lisää. Eilen vadelmaa tuli niin kivasti, että sain jopa pienen pussillisen pakkaseen.

Mustaherukkasato on sangen vaatimaton, karviaisia tulee ihan kivasti, valkoherukkaakin saimme mutta punaherukat menivät ilmeisesti lintujen suihin.

Kylmä alkukesä viivästytti sekä kukkien istutusta että kukintaa, mutta nyt Rouvan daaliat alkavat availla nuppujaan.

Valitettavasti myös kotilot ovat päässeet jälleen villiintymään, ja osa daalioista on kärsinyt niiden vuoksi. Tästä ärsyyntyneenä kävin ostamassa rautakapausta 10 kg:n säkin Ferramol-rautafosfaattia, jota käytetään etanoiden ja kotiloiden hävittämiseen. Aine on vaaraton muille paitsi kotiloille, ja se on hyväksytty jopa luomukasvatukseen.

Ensi vuonna muistamme sitten hoitaa tämänkin asian toisin.

Share

Pages