Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen nähnyt useampiakin blogipostauksia, joissa pohditaan, mitkä ovat välttämättömiä hankintoja vauvalle ja mitkä puolestaan täysiä turhakkeita. Tällaista listaa on vaikea tehdä yhden tai kahdenkaan lapsen perusteella, sillä esimerkiksi rintapumppu oli ensimmäisen lapsemme kanssa täysin tarpeeton mutta toinen lapsi joi ensimmäiset kuukautensa kaiken maitonsa rintapumpun läpi kulkeneena. Sen sijaan yksi yllättävä asia jäi meidän perheessämme hyvin vähäiselle käytölle molempien lasten kanssa.

Ne ovat lastenvaunut. En tarkoita rattaita vaan sitä rattaiden vaunukoppaa, jossa vauvan olisi tarkoitus makoilla ja vedellä hirsiä ensimmäiset kuukautensa. Meillä kävi niin, että kumpikaan lapsista ei oikein viihtynyt vaunuissa, joten ne jäivät hyvin vähäiselle käytölle. He eivät yksinkertaisesti viihtyneet makuuasennossa. Tyttöä niissä kärryteltiin muistaakseni vielä jonkin verran, mutta kun totuimme hänen kanssaan kantorepun käyttämiseen, vaunut unohtuivat.

Poika ei ole vaunuissa ollut valehtelematta kuin muutaman kerran. Vaunuja käytettiin kyllä viime kesänä ja syksyllä useamman kerran mutta lähinnä tavaroiden kuljettamiseen puutarhamökille. Ne kerrat, kun poikaa on yritetty pitää vaunuissa, ovat päättyneet itkuun, ja hänet on pitänyt ottaa kantoreppuun. Kerran mökillä nostin hänet unilleen vaunuun, ja hän nukkui niissä puolisen tuntia. Laitoin vaunut joskus syksyllä lastenvaunuvarastoon, ja sen jälkeen niitä ei sitten ole käytettykään.

Nyt päätin, että on aika siirtyä vaunukaudesta takaisin ratasaikaan, ja vaihdoin Bugiksien vaunukankaan istuimeen. Olenkin oikeastaan vähän kaivannut rattaiden työntelyä.

Pojan ensimmäinen retki rattailla oli jännittävä kaikille osapuolille. 

Hän oli kuitenkin selvästi kiinnostunut kaikesta, mitä ympärillä tapahtui. Ei itkuja - eikä tarvetta päästä pois rattaista takaisin kantoreppuun. Eikä varsinkaan takaisin vaunuihin!

Ja mikä parasta: näistä kahdesta oli jopa seuraa toisilleen kaupungilla!

Tervetuloa siis rattaat takaisin arkeemme! Jos vaunut olivatkin turhake, näitä rattaita käytetään vielä sadat kerrat seuraavien kolmen vuoden aikana.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En voi uskoa, että edellisestä käynnistämme BasBasissa on jo liki vuosi! Olemme kyllä yrittäneet muutaman kerran vuoden aikana varata pöydän Baskeri ja Basso Bistrosta (Tehtaankatu 27), mutta olemme olleet liikenteessä liian lyhyellä varoitusajalla ja joutuneet turvautumaan varasuunnitelmiin.

Ei mikään ihmekään, sillä olen kuullut jokaisen ravintolassa asioineen kehuneen sitä vuolaasti ja ylisanoin. Nyt kerroin Rouvalle jo hyvissä ajoin, että ainoa syntymäpäivälahjatoiveeni on, että pääsen syömään BasBasiin. Toive kuultiin, ja se toteutui.

Ravintola on reilun vuoden olemassaolonsa aikana saavuttanut vakaan aseman, ja sen suosion innoittamana sen omistajat ja henkilökunta avasivat viime syksynä bistron viereiseen kadunkulmaan myös viinibaarin, Basbas & Staff Winebar. Maukkaat olivat senkin antimet, mutta nyt oli kiva saada taas BasBasin lämpimiä annoksia!

Tilasimmekin varmuuden vuoksi oikeastaan koko listan alusta loppuun. Vain alkupalojen puolella olleet anjoviksia & tomaattia jätettiin maistamatta, mikä tuntuu nyt oikeastaan vähän hassulta. Niin, ja mehän olimme tällä kertaa liikkellä koko perheen voimin, joten aloitimme illallisemmekin jo hyvissä ajoin, heti neljän jälkeen.

Alkupaloja pöytään kannettiin viidet.

 Lohicarpaccio oli paitsi kaunis myös herkullinen.

Mintulla ja basilikalla maustettu burrata-juusto maistui niin hyvältä leivän päällä, että olisin voinut syödä koko annoksen yksin. Ruusukaalia & hasselpähkinää oli aivan törkeän hyvää, ja pidimme sitä Rouvan kanssa yksimielisesti parhaana alkupaloista. Hyvä kakkonen oli ankkarillette (alla), eli pateen kaltainen liharuoka, jota syötiin paahdetun briossin kanssa. Se oli tytön lempparia.

Olen kirjoittanut aiemminkin, että tartar-pihvi ei ole aivan omia suosikkejani, sillä en ymmärrä tarvetta syödä raakaa lihaa, mutta tämä härän tartar oli varmasti laadultaan niin huippua kuin olla ja voi. Enkä myöskään kärsinyt sen syömisestä.

Väliruoiksi tarjottiin minttu-ruohosipulirisottoa ja cacio e pepe -pastaa. Risotto oli juuri niin valuvaa kuin kuuluukin ja pasta olisi voinut olla suoraan italialaisesta ravintolasta.

Tyttö söi sekä risottoa että pastaa hyvällä ruokahalulla.

Rouvan pääruoka oli kuhaa. Se oli erittäin hyvää.

Omalta lautaseltani löytyi Black Angus Flank Stake. Täydellinen kypsyys, ihastuttava savuinen maku pinnassa. Hiiligrilliä keittiöstä ei sentään löydy, vaan maun salaisuus on metallinen parila ja kova kuumuus.

Viiriäisenkoivet päätyivät tytölle. Koko annos. Olimme toivoneet saavamme maistaa niitä myös Rouvan kanssa, mutta niistä ei riittänytkään meille. Mutta koska tyttökin toivoi saavansa niitä lisää, päädyimme tilaamaan niitä vielä toisenkin satsin.

Keittiö valmisti sen varmuuden vuoksi vielä tupla-annoksena, että koivet varmasti riittäisivät nälkäiselle perheelle.

Ja hyvä, että valmistivat, sillä tyttökin päätyi syömään seitsemän koipea!

Mitenköhän suuria annoksia tämä suursyömäri vetää, kun tästä vähän kasvaa?

Koska alku- ja pääruoat oli syöty niin reippaasti, myös jälkiruokia tilattiin reippaasti. Tyttö valitsi itselleen vaniljajäätelön, ja pääsimme maistamaan myös aivan ihanaa pistaasi-pinjansiemenjäätelöä, jota keittiö oli kehittelemässä.

Oma jälkiruokani oli mustaherukkaparfait kinuskikastikkeella.

Rouva ei malttanut olla ottamatta suklaa fondantia, jonka kuuma suklaasydän valui ihanasti lautaselle.

Poistuimme ruokapöydästä leveästi hymyillen ja ihastellen, miten hyvää kaikki olikaan ja miten kiva ilta oli ollut kaikin puolin.

Sanoin tämän jo aiemmin ja sanon sen jälleen: BasBasissa on yksinkertaisesti kaikki kohdallaan. Ruoka ja palvelu eivät voisi olla paremmat, ilmapiiri on välitön ja iloinen ja ravintola on vielä tilana todella tunnelmallinen.

Kiitos siis vielä kerran Baskerille (Nicolas Thieulon)...

...ja Bassolle (Kalle Kiukainen)! Hyvin te vedätte!

Nyt emme odota vuotta ennen kuin tulemme seuraavan kerran!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö on jo pitkään toivonut Helinä-keijun asua. Etsimme sellaista New Yorkista, mutta emme löytäneet sitä Disney Storestakaan. Lupasin, että katselen asua netistä, kun tulemme kotiin. Tori.fi:stä tärppäsi.

Pidin löydön kuitenkin salassa ja odottelin sopivaa hetkeä. 

Tyttö sai kerätä pari viikkoa tähtitarroja, joita ansaitsi reippailla aamuheräämisillä ja auttavaisuudella. Keroimme, että kun kasassa on kaksikymmentä tarraa, hän saa superkivan yllätyksen. Kun hänellä oli jo puolet tarroista, kerroimme, mikä yllätys on. Se oli hyvin mieleinen.

Eikä tässä vielä kaikki: samassa paketissa Helinä-keijun mekon kanssa tuli myös kaksi prinsessamekkoa. Toinen on Tuhkimon mekko ja toinen kääntömekko, jonka toisella puolella on Bellen mekko ja toisella Prinsessa Ruususen mekko. Ne ovat vielä piilossa. 

Tyttö myös toivoi, että hänen viisivuotissynttärinsä olisivat naamiaiset, ja hän haluaisi, että etsisin hänelle Prinsessa Ruususen mekon juhliin. Kuulen jo isipisteiden ropisevan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vietin hyvin vähäsomeisen viikonlopun. Rouvalla oli lauantaina kirjoituspäivä, ja minä vietin päivän lasten kanssa. Iltapäivällä menimme lasten kanssa pulkkamäkeen, ja sää oli siihen mitä täydellisin.

Viikonloppu oli muutenkin erityisen tervehenkinen. Kävin perjantai-iltana kuntosalilla, lauantai-iltana joogasimme Rouvan kanssa kotona ja sunnuntainakin kävin vielä illalla salilla, kun lapset olivat nukkumassa. Olen todennut, että ainoa aika, jolloin ehdin harrastaa liikuntaa, on illalla yhdeksän jälkeen.

Olin kuitenkin kummallisen väsynyt ja valittelin Rouvalle särkeviä lihaksia.

Maanantai-iltana olo alkoi tuntua etovalta, ruoka ei oikein maistunut ja pian kaaduinkin jo kuumehorkasta vapisten sängyn pohjalle. Sain siis syntymäpäivälahjaksi yhdentoista tunnin kylmänhikiset yönet. En tiedä, oliko tämä sitä samaa oksupoksua, jota on ollut liikkeellä, mutta olo ei siitä kuitenkaan pahentunut.

Lepäilen vielä huomenna kotona, mutta toivon todella, että pääsemme illalla sinne Basbasiin. Kaipa tämä tästä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään yritän tuntea oloni kaikkea muuta kuin vanhaksi...

...vaikka tänä vuonna on kulunut jo 20 vuotta siitä, kun

  • Olin viimeistä vuotta teini-ikäinen
  • Aloin seurustella vaimoni kanssa
  • Kirjoitin ylioppilaaksi
  • Lähdin armeijaan
  • Kävin katsomassa elokuvissa mm. Englantilaisen potilaan, The Fifth Elementin ja Romeon ja Julian
  • Prinsessa Diana kuoli
  • Radiossa soivat Candle in the Wind, Un-break My Heart, Wannabe ja Torn
  • Radio Nova, Nelonen ja Taloussanomat aloittivat toimintansa
  • Michael Jackson esiintyi Helsingissä (Rouva oli katsomassa)
  • Olin ensimmäistä kertaa oikeasti aikuinen ja täysin vapaa päättämään, mitä haluan elämälläni tehdä.

Eihän tästä kaikesta nyt niin kauaa ole, eihän?

Mutta miten voin täyttää ensi vuonna jo neljäkymmentä? Absurdia.

Syntymäpäivää vietettiin tänään kotioloissa, ja keskiviikkona pääsen kuulemma vielä Basbasiin! Jee!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouvan Instagram-fiidi on täyttynyt viime viikkoina sämpyläkuvista siinä määrin, että hän joutuu kuulemma jo rajoittamaan niiden postaamista. Mutta voi härreguud, miten herkullisia sämpylät ovatkaan! Ne tuntuvat kohoavan kerta kerralta paremmin ja olevan aina edellistä kertaakin makoisampia. Tänäänkin söin neljä, ja voisin oikeastaan ottaa vielä yhden!

"Olen nyt pari viikkoa harrastanut juurisämpyläleivontaa. Jo tässä ajassa olen tehnyt ällistyttäviä havaintoja:

1. Sämpylät ovat olleet joka kerta parempia kuin hiivalla leipomani. 2. Sämpylät ovat valmistuneet vaivattomammin kuin hiivalla. 3. Sämpylät maistuvat oikein hyviltä myös seuraavana päivänä toisin kuin hiivalla leivotut. 

Nyt herää kysymys: miksi ihmeessä en ollut kokeillut tätä jo aiemmin? Ja miksi tästä on mielikuva hankalana ja monimutkaisena puuhana? 

#keittiössänyt #leipähommia"

"Minusta on tulossa Maaninen Leipojanainen. #keittiössänyt #leipähommia"

"Maaninen juurisämpylänainen leipoi pellillisen ja lähti sitten KIRJOITTAMAAN. (Ymmärrän, jos näitä sämpyläkuvia tulee jo korvistasi, mutta en mahda itselleni mitään. Olen vilpittömän hämmästynyt joka kerta, kun pelti tulee uunista. Niin kauniita! Niin rapeita! Niin täydellisen sitkeitä! Aion levittää tätä ilosanomaa vastakin.) #keittiössänyt #leipähommia"

"Oho, nyt kuvaaja havahtui vasta, kun kulhot oli jo melkein tyhjennetty. Saimme kovasti odotetun @natawhitetrash'in illallisvieraaksi, ja katoin pöytään kvinoasalaattia, linssinugetteja, korianterilla maustettua perunasalaattia ja niitä juurisämpylöitä. #keittiössänyt #taassyödään"

"Äiti, voidaanko leipoa välipalaksi lettuja", kysyi nelivuotias. No voidaanhan me. Ja niin hän rikkoi kananmunan, mittasi millintarkasti maidon, vatkasi sekaan kärsivällisesti jauhot ja pystyi jo kääntämäänkin puoliksi paistetun letun oikealla hetkellä. Avattiin vielä jääkaapista viime kesänä tehty nektariinihillo, hyvä ihme miten hyvää. #keittiössänyt #pikkunaatti #letunpaistaja"

"Ennen New Yorkin -matkaa jääkaapissa oli puolikas keräkaali, jota ei vain mitenkään saatu syötyä ennen lähtöä. Viimeisinä puhdetöinä suikaloin sen ja työnsin pakastimeen, ja kas tässä se on menossa näin kaksi kuukautta myöhemmin kaalilaatikkona uuniin. Nähdään illalla! #keittiössänyt #kaalilaatikko"

"Syödäänpäs tänään uunissa paahdettua kukkakaalia, mausteena Dijon-sinappia, öljyä ja suolaa. Samalle pellille pääsevät myös sipuli ja paketti fetaa. #keittiössänyt"

"Olin eilen ehtinyt jo nukkumaan, kun päähäni laskeutui ajatus rouskuista. Niin ei auttanut muu kuin nousta ja mennä penkomaan pakastinta keskellä yötä. #keittiössänyt #sienihulluus"

"Ystävä lupasi tuoda mukanaan pullat, joten minä tein täytteeksi cashewpähkinävoita. Toki tarjolla on myös viimekesäistä vattuhilloa ja kermavaahtoa.  Leppoisaa laskiaissunnuntaita. #keittiössänyt #cashewpähkinävoi"

"Tänään on kasvislasagnepäivä! Täytteessä aiemmin paahdettuja fenkolia, kukkakaalia, varsiselleriä ja sipulia, viime kesän kantarelleja, juustokastike ja päällä vielä pallo mozzarellaa. Oijoi. #keittiössänyt #lasagnea"

* * *

Ja kyllähän Rouva iloitsi omassa kanavassaan myös yhteisestä kirjaprojektistamme, josta kerromme lisää kevän ja kesän mittaan!

"Vihdoin voin paljastaa pakahduttavan onnekkaita kirjauutisia: #gastronaatti-esikoisemme saa pienen sisaruksen ensi syksynä! Minä kokkaan, kirjoitan, ideoin ja koluan astiakaappia, mies @isyyspakkaus taikoo valokuvat, jotka ovat täysin objektiivisesti sanoen vieläkin upeampia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan kustantaa No Tofu Publishing, ja on iso ilo ja kunnia päästä työskentelemään tässä projektissa niin inspiroivien @hannagullichsen'in ja @joonas_laurila'n kanssa. Kiitos Hanna ja Joonas luottamuksesta, teemme parhaamme ollaksemme sen arvoisia!

Kiitos myös teille kaikille, jotka olette esikoiskirjan lukeneet, siitä kokanneet ja ihania viestejä laittaneet <3 Tätä ei olisi tapahtunut ilman teitä. Tervetuloa mukaan tähän uuteen matkaan! Kuva: @isyyspakkaus 

#notofupublishing #jännää #tosijännää #halkeanonnesta"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #15
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #14

Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #13

Share

Pages