Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä iloisesta Amsterdamista! Lähdimme koko porukalla tänne muutamaksi päiväksi tapaamaan kavereita.

Ystäväni muutti Hollantiin jo vuosia sitten, mutta emme ole koskaan käyneet kylässä hänen ja hänen perheensä luona.

Nyt, kun toinenkin ystävämme muutti puoleksi vuodeksi Amsterdamiin, päätimme lähteä tapaamaan heitä molempia, kun olen vielä sopivasti vapaalla koko kuukauden. He vielä tuntevat toisensa, joten voimme tavata isommallakin porukalla.

Yövymme toisen kaverini talossa Amsterdamin esikaupunkialueella, Schipolin lentokentän lähellä.

Talossa asuu lähes samanikäinen tyttö kuin meillä, joten lelut ja muut välineet löytyvät talon puolesta, ja pihalle pääsee suoraan talon alakerrasta, jonka saimme käyttöömme.

Toinen kaverini asuu vielä kuukauden ajan aivan kaupungin keskustassa, päärautatieaseman vieressä.

Hänellä on kaunis kaksikerroksinen asunto vanhassa talossa, josta on kanaalinäköala (ylin kuva) ja jonka katolla on hieno kattoterassi. 

Kevät on ollut Hollannissakin kylmä, mutta se on silti paljon pidemmällä kuin Suomessa. Kukat kukkivat jo, ja puissa on lehdet. 

Keskiviikkona oli vielä viileämpää, mutta torstaina lämpötila kohosi t-paitalukemiin.

Ohjelmaa ei ole paljoakaan suunniteltu etukäteen, vaan mennään lasten ja oman jaksamisen mukaan. Keskiviikon aikainen aamulento aiheutti nimittäin sellaisen univajeen kaikille, että olemme kuin pahemmassakin jetlagissa. Seuraavalla matkalla muistanemme jälleen, että iltapäivälento sopii lasten kanssa matkustaessa huomattavasti paremmin kaikille.

Viikonlopuksi on luvassa mahdollisesti sadekuuroja, todennäköisesti jokin museoretki ja aivan varmasti jotain hyvää ruokaa. Hauskaa vikonloppua sinullekin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Taste of Helsinki kutsui minut ja reilun tusinan muita bloggaajia ja toimittajia ravintolasafarille, jossa käytiin kaikissa kuudessa tapahtumaan osallistuvassa helsinkiläisravintolassa. Ravintolat tarjosivat yhden tai kaksi annoksistaan, ja jokaisessa ravintolassa paikalla oli myös yksi viinien maahantuojista kertomassa annoksen pariksi valitusta ruokajuomasta.

Ensimmäinen ravintola oli Grön (Albertinkatu 36), joka tarjosi tartarpihvin.

Olen ennenkin maininnut, että en ole suuri tartarpihvin ystävä, mutta tämä sinappisella lehtikaalilla ja lipstikalla maustettu annos oli erittäin maukas.

Seuraavana vuorossa oli ravintola Savoy (Etelä-Esplanadi 14), joka lähti mukaan tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Ravintolasafarille Savoy oli valinnut perinteistäkin perinteikkäämmän Vorschmackin. Lähtokohtaisesti tuhti annos tuntui yllättävän kevyeltä ja ilmavalta, ja siinä olivat maut kohdallaan. Pohdimme pöydässä, miten vaikea on arvioida, tuleeko jostain annoksesta hitti vai huti, ja miten sää vaikuttaa annosten menekkiin. Vorschmack tuntuisi viileämmän sään ruoalta, mutta veikkaan sen olevan joka tapaukessa hitti.

Pääsimme muuten kurkistamaan myös Savoyn keittiöön.

Savoysta siirryimme ravintola Passioon (Kalevankatu 13), jossa meitä odotti sekä samppanjatasting että kaksi annosta.

Gazpachosorbet oli mukavan raikas ja toimii varmasti erityisesti lämpimän sään sattuessa kohdalle.

Makkaraperunat veripaltulla oli yksinkertaisuudessaan erittäin maukas. Heitin muuten ravintoloitsijalle, että olisipa kiva, jos annoksessa olisi mukana puolukkaa, ja hän piti sitä hyvänä ideana. Jos ToH:issa annokseen on ilmestynyt lisukkeeksi puolukkaa, idea oli minun.

Seuraavaksi minibussi kuljetti meidät Erottajan Pastor-ravintolaan (Erottajankatu 4), tilaan, jossa sijaitsi aiemmin ravintola Cuba.

Marinoitu artisokan sydän, tomaatti ja ponzu-kastike muodostivat raikkaan kokonaisuuden.

Viimeinen pääruoka ja ensimmäinen jälkiruoka nautitiin Tocassa (Unioninkatu 18). Toca teki viime kesänä tapahtumaan suuren suosion saavuttaneet arancini-pallerot, joten odotukset olivat korkealla.

Juustotäytteiset raviolit pinaattikastikkeella olivat niin herkulliset, että povaan tällekin annokselle suurta suosiota.

Jälkuoassa maistuivat sitruuna, valkosuklaa ja kamomilla. Nam.

Illan päätti Shelterin (Kanavaranta 7) jälkiruoka.

Shelterissä oli meneillään yksityistilaisuus, joten maistelimme jälkkärin yläkerran baarissa, Rustyssa.

Raparperi, valkosuklaa ja seljankukkasorbetti päättivät illan tyylikkäästi, ja safarilaiset nyökyttelivät tyytyväisinä.

Sitten toivotaan vaan hyviä säitä eikä samanlaista kaatosadetta kuin viime kesänä. Tapahtuman omistaja, Barry MacNamara, kertoi myös, että Taste of Helsinki järjestetään nyt viimeistä kertaa Kansalaistorilla, sillä ensi vuonna aukio ei ole enää käytettävissä tapahtumapaikkana. Mietimme, että Helsingissä ei ole kovin montaa paikkaa, jossa tapahtuma voitaisiin järjestää, varsinkin, kun järjestäjät toivoisivat paikkaa, jossa olisi käytettävissä myös kiintet sisätilat.

Taste of Helsingin menu on julkaistu ja tapahtuman lippujen myynti alkanut. 15. - 18.6.2017 siis tärähtää Kansalaistorilla!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin Sanomien Musta Laatikko on jotain, mitä Suomessa ei ole aiemmin nähty. Kymmenen journalistia kertoo Kansallisteatterin suurella näyttämöllä kymmenen tositarinaa lehden tekemisestä ja lehtijuttujen taustalta.

Miten lehtijuttu syntyi? Miksi se tehtiin? Mitä jutun tekeminen vaati? Kuka jutun takana on?

Musta laatikko -sarja alkoi keväällä 2016. Jokaisessa esityksessä kymmenen journalistia kertoo tositarinoita juttujensa taustoista. Esityksessä voidaan hypätä kotimaan uutisjutusta kulttuuriin, sieltä politiikkaan, sieltä urheiluun ja sieltä vielä kuukausiliitteen reportaasiin. Tarinat kerrotaan parina - kolmena iltana ja sen jälkeen vuorossa ovat uudet esiintyjät ja uudet tositarinat.

Sarjasta tuli välittömästi yleisön suosikki. Sarja sai lisäosia, ja esitykset siirtyivät pieneltä näyttämöltä suurelle. Kävin itse katsomassa tämän kevään viimeisen näytöksen pari viikkoa sitten, mutta syksyn näytökset (2.10. - 3.12.2017) ovat tulleet jo myyntiin. 

Esityksen juonsi hyvä ystävämme, Hesarin toimittaja Esa Lilja, joka on toiminut myös Mustan laatikon tuottajana.

Lavalla nähtiin mm. Hesarin vastaava päätoimittaja Kaius Niemi, joka kertoi oman tarinansa siitä, miten hän oli esiintynyt lapsitähtenä Kansallisteatterin näyttämöllä ja miten yksi näytelmistä oli muuttanut hänen elämänsä pysyvästi ja vaikuttanut myös hänen ammatinvalintaansa.

Valokuvaaja Rio Gandara kertoi kuvausmatkoistaan Rion olympialaisiin ja suomalaisiin hiihtokisoihin.

Yksi illan vaikuttavimmista esityksistä oli Tommi Niemisen tarina siitä, miten hän matkusti Himalajalle selvittämään, mitä tapahtui vuorikiipeilijä Samuli Mansikalle keväällä kaksi vuotta sitten. Lehtijuttu aiheesta julkaistiin uusimmassa HS:n kuukausiliitteessä, joka ilmestyi viime viikolla.

Lavalla nähtiin myös huumoria, kun Fingerporin piirtäjä Pertti Jarla esitteli sekä illan aikana piirtämänsä stripin että oman lempistrippinsä.

Kiehtova oli myös Jussi Sippolan esitys tekoälystä, ja lavalla vieraili aito Pepper-robotti.

Kaikki esitykset olivat hyvin erilaisia ja mielenkiintoisia, ja pidin konseptia erittäin onnistuneena! Onnittelut siis Hesarille ja koko tuotantotiimille sekä tietysti konseptin maahan tuoneelle Riikka Haikaraiselle!

Lähes kaikki illan esityksistä on katsottavissa HSTV:ssä. Samuli Mansikan katoamisesta kertova tarina julkaistiin erikseen, kun kuukausiliite ilmestyi.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan liput syksyn Musta laatikko -esityksiin heti, sillä ne tullaan myymään loppuun pian. Vielä ei voi tietää, mitä teemoja esityksissä käsitellään, mutta ne ovat varmasti mielenkiintoisia ja ammatitaidolla valmisteltuja!

Esitysajat löydä täältä: kansallisteatteri.fi/esitykset/musta-laatikko/.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva pääsi viikonloppuna harppauksen lähemmäksi himoitsemansa pionipenkin perustamista.

Kasvihuoneemme vieressä oli aiemmin kotilohautomoksi kutsumamme puska, jossa kasvoi runsaasti kuunliljaa, jota kotilot rakastavat, ja koristeheinää, joka tarjosi suojaisan piilopaikan niille. Vaan ei ole enää.

Peipistä tuskin pääsee eroon, mutta kuunliljan juurakot on nyt annettu Rouvan työkaverille, lipstikat siirretty toiselle puolelle mökkiä ja metsämansikat pelastettu toisiin penkkeihin.

Tyttönenkin osallistui innokkaasti puutarhatöihin, puuhaili välillä omia hommiaan, kävi leikkimässä keinukentällä muiden lasten kanssa ja palasi jälleen auttamaan haravoinnissa.

On mahtavaa nähdä, miten hienosti hän viihtyy mukana mökillä ja nauttii siitä, miten hän voi juoksennella pihalla vapaasti. Meillä kun ei omassa kodissamme ole minkäänlaista mahdollisuutta päästää häntä vapaasti ulkoilemaan vielä vuosi... kymmeneen. Tai kahteen.

Itselläni aika meni lähinnä viimevuotisten perennanvarsien katkomiseen ja haravointiin. Sain sentään perjantaina vietyä ison kasan romulautaa jätelavalle ja aiemmin viikolla korjattua myös kasvihuoneen katon, josta tuuli oli puhaltanut kaikki pleksit irti talven aikana.

Kasvihuoneeseen ei kyllä päästä vielä siirtämään mitään, sillä alkavalle viikolle on luvattu yöpakkasia. Myös sunnuntaina ilma oli erittäin viileä, vaikka aurinko paistoikin kauniisti.

Siinä missä tyttönen on yksi tämän mökkijutun voittajista, pieni poikanen joutuu tyytymään sivusta katseluun. Vaikka kuinka ajattelimme, että on hauskaa olla koko perheen kanssa keväällä ja tulevana kesänä puutarhamökillä, yksi perustavaa laatua oleva kysymys on ratkaisematta: mihin ihmeeseen tämä mini-ihminen laitetaan? Ei hän voi rattaissakaan istua koko kevättä ja kesää. Mitenkäs te muut pihalliset, puutarhalliset ja vauvalliset ihmiset olette tämän asian ratkaisseet?

Loppuun vielä yksi päivän aikana syntyneistä tytön taideteoksista. Vesiväriä, tussia, eläviä kukkia ja liimapuikkoa paperilla.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Uskotko, jos kerron, että Boulevard Socialissa (Bulevardi 6) on mahdollista syödä kahdeksan lajin ateria vain 29 eurolla? Siinä on hinta-laatusuhde kohdallaan, vai mitä? Kerrotaanpa, miten se onnistuu.

Ensinnäkin liikkeellä on oltava lounasaikaan. Boulevard Social tarjoaa kolmen annoksen lounassetin 29 eurolla. Listalta voi valita yhden kolmesta alkuruoasta, yhden kolmesta pääruoasta ja toisen jälkiruoista.

Miten sitten kolme annosta muuttuukin kahdeksaksi? Siten että menee syömään kolmen tai neljän hengen porukalla, jolloin voi tilata listalta kaikkea ja jakaa annokset! Neljän hengen kanssa yksi alkuruoka ja yksi pääruoka tilataan kaksinkertaisina.

Boulevard Social on samaa ravintolarypästä kuin Farang, Gaijin ja Bronda. Siinä missä Farang ja Gaijin ammentavat makunsa idästä, Bronda Italiasta, Espanjasta ja Ranskasta, Boulevard Socialin maut viittaavat Välimerta ympäröiviin maihin.

Lounasmenu vaihtunee viikoittain, ja listalta voi odottaa löytävänsä esimerkiksi hummusta, lammaskebabia, tabboulehia, bulguria... Tällä lounaalla tarjolla oli mm. lammaspyöryköitä, turskaa ja punajuurta.

Olipa todella hyvää, ja kiva käydä välillä tässäkin ravintolassa.

Tämä oli niin loistava konsepti päästä maistelemaan annoksia laidasta laitaan, että tätähän pitäisi tehdä useamminkin!

Mihinkäs mennään seuraavaksi?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

WTD Media Oy:n toimitusjohtaja Tolmatsova kävi meillä illallisella. Nata on toiminut useamminkin erinomaisena mentorina blogiasioissa, ja tälläkin kertaa hän pääsi vääntämään minulle asioita rautalangasta samalla, kun nautimme Rouvan kokkaamaa parsaillallista.

Blogi on ollut minulle ensisijaisesti harrastus, joka on jossain vaiheessa alkanut tuoda myös pientä lisätuloa.

En ole koskaan halunnut kutsua itseäni ammattibloggaajaksi (sillä ammattini on edelleen jotain aivan muuta), en ole pitänyt itseäni blogiyrittäjänä (eihän minulla ole edes yritystä) enkä todellakaan haaveile, että olisin joskus täysipäiväinen bloggaaja (pidän liikaa päivätöistäni ja siitä, että tiedän, minkä verran saan palkkaa ensi kuussa).

Kaupallisten yhteistöiden lisääntymisen myötä olen kuitenkin alkanut pohtia yhä enemmän sitä, kannattaako minun kuitenkaan laskuttaa blogitöitäni verokortilla ja näin ollen sekä nostattaa veroprosenttiani että maksaa palkkioista melko kovaa ansiotuloveroa.

Kaikki "oikeina" bloggaajina pitämäni tutut ovat neuvoneet useaan otteeseen, että minun kannattaisi perustaa yritys, jonka kautta tekisin blogitöitä.

Viimeksi puhuin aiheesta Satu Rämön kanssa (joka puolestaan julkaisi juuri hiljattain Unelmahommissa-kirjan Hanne Valtarin kanssa), ja nyt palasimme tähän teemaan Natan kanssa. Osakeyhtiön perustaminen olisi kuulemma toiminimeen verrattuna edullisempaa minulle (syistä, jotka joku muu saa selittää.) Itse en ole suoraan sanoen ollut aiemmin kiinnostunut koko asiasta, tai kun olen yrittänyt ottaa jostain selvää, kiinnostukseni on lopahtanut siihen, miten monimutkaiselta yrityksen perustaminen on tuntunut. Ja kun se oma liikevaihtokin oli aiemmin niin pientäkin.

Mutta entäpä jos se tästä yhtäkkiä kasvaisikin? Tai ihan vaikka pysyisi nykyisellä tasolla? Osakeyhtiö kuulemma kannattaisi.

Nukuin yhden yön yli, harkitsin asiaa vielä aamulla ja - hups - perustin osakeyhtiön.

Yhtiö aloittaa virallisesti toimintansa 1.6.2017 ja siitä lähtien tätä blogia kirjoittaa toimitusjohtaja Koivisto. Olisin nimittänyt Rouvan hallituksen puheenjohtajaksi, mutta silloin olisimme tarvinneet jonkun kolmannen henkilön (aikuisen) varajäseneksi. Nyt olen itse hallituksen ainoa jäsen ja firman ainoa työntekijä. Vaikka aikamoinen perheyritys tämä blogin pyörittäminen kyllä on.

Päivätyötäni en aio edelleenkään jättää, mutta nyt taidan jo joutua hyväksymään omalla kohdallani myös termit ammattibloggaaja ja blogiyrittäjä.

Share

Pages