Ladataan...
Isyyspakkaus

Tuossa se oli ensin, sohvan käsinojalla, kuten niin monet sadat kerrat aiemminkin.

Tuossa se oli vain hetkeä myöhemmin, lattialla, johon se putosi selkä edellä.

Apua!

Vaikka tyttäreni mielestä puhelin onkin isin tärkein asia, kyllä tavarapuolella MacBook Proni ylittää tärkeydessä kaiken muun ihan jo pelkästään tietokoneen sisällön vuoksi.

Ja nyt todella pudotin tietokoneeni lattialle näyttö edellä sillä seurauksella, että näyttö meni hajalle. Toivottavasti kyse ei ole isommasta ongelmasta, mutta se selviää vasta, kun huolto on tutkinut potilaan kunnolla.

Onneksi olin tällä kertaa melko varma, että koneen varmuuskopiot ovat kunnossa, mutta silti aina pelottaa, että toimivatko ne oikeasti ja niin edelleen. Ensisäikähdyksen jälkeen kävin kaivamassa varmuuskopiosta kaikkein tärkeimmät tiedostot Rouvan koneelle varmistaakseni, että ne ainakin ovat tallessa. Uusimmat varmuuskopioini olivat vajaan viikon takaa, eli jos jotain peruuttamatonta olisi tapahtunut, olisin menettänyt vain viimeisen viikon aikana tekemäni asiat, mikä ei olisi ollut paljoa.

Akuutein harmi oli, että olin juuri käsittelemässä kuvia eilistä piparkakkujuttua varten, enkä ollut ehtinyt siirtää kuvia vielä Lilyyn. Kun koneesta tuli käyttökelvoton, jouduin tekemään kaiken uudelleen käyttäen Rouvan konetta (onneksi ostin hänelle kesällä syntymäpäivälahjaksi uuden MacBookin), ja jouduin asentamaan siihen ensin käyttämäni kamerasoftan ja kuvankäsittelyohjelman. Onneksi juttua varten ottamani kuvat olivat sentään edelleen tallessa kamerassani.

Olen viime aikoina sattumoisin kiinnittänyt muutenkin paljon huomiota tietokoneeni varmuuskopioihin erityisesti valokuvien vuoksi.

Pitkään kuvien määrä oli niin rajallinen, että kaikki kuvani mahtuivat kannettavan tietokoneen muistiin, mutta viimeisen muutaman vuoden aikana sekä blogin pitämisen että järjestelmäkameran myötä kuvien määrä ja koko ovat kasvaneet huomattavasti. Jouduinkin harkitsemaan useampaan kertaan, miten ratkaisisin kuvaongelmani eli sen, että kuvani eivät voi sijaita tietokoneellani, mutta minun pitää voida päästä niihin tarpeen tullen käsiksi hyvin helposti aivan kuin ne olisivat tietokoneellani.

Samaan ongelmavyyhteen kietoutui myös puhelimeni ja sen kuvakirjasto, sillä vaikka puhelimeni muisti on melko iso, kyllä senkin täyteen saa melko helposti, kun vaan räiskii kameralla menemään eikä paljoa poistele huonoja otoksia.

Nyt olen päätynyt hajautettuun malliin, jonka olen pystyttänyt syksyn aikana.

1) MacBook Proni varmuuskopiointiin käytän Applen TimeCapsulea, joka tekee varmuuskopioit automaattisesti ja langattomasti ilman, että minun pitää itse muistaa tehdä muuta kuin tarkistaa ajoittain, että varmuuskopioinnissa ei ole ollut ongelmia.

Jostain syystä TimeCapsule nimittäin saattaa joskus kadota tietokoneen näkyvistä, mikä vaatii laitteen boottauksen. Näin oli käynyt juuri viime viikolla. TimeCapsule toimii myös langattoman verkon tukiasemana, joten monille pelkkä MacBook ja TimeCapsule ovat aivan riittävä ratkaisu omaan kotiin, jos vaan kaikki kuvat mahtuvat vielä tietokoneen muistiin.

Valokuvien ja videoiden säilyttäminen tietokoneella ei ole kuitenkaan paljon kuvaavalle pidemmän päälle hyvä ratkaisu, sillä niiden määrä ei yleisesti ottaen vähene vaan lisääntyy. Pelkälle TimeCapsulelle niitä ei viitsi siirtää, sillä silloin ne ovat jälleen vain yhdessä paikassa ilman varmuuskopioita.

2) Harkinnan jälkeen päädyin ostamaan kotiini oman QNAP-verkkolevypalvelimen, jossa on kahdennettu kiintomuisti. Nyt voin siis siirtää tietokoneeltani ei-aktiivisessa käytössä olevat tiedostot kotipilveen, jossa ne ovat asteen verran paremmassa turvassa, sillä ne on kopioitu fyysisesti kahdelle kiintolevylle. Jos siis toiseen levyyn tulee fyysinen vika, tiedot ovat tallessa toisella levyllä. Ja mikä hienointa: pääsen näihin tiedostoihin kotona ollessani käsiksi kuin ne olisivat koneellani ja selaimen kautta silloinkin, kun en ole kotona.

3) Aivan täydellistä disaster recoveryä tälläkään ei saavuteta, eli olen vielä tutkiskellut vaihtoehtoja tehdä verkkolevypalvelimen sisällöstä varmuuskopio pilveen. Olen testannut Googlen Cloud Storagea, jonka hinnoittelu on hyvin edullinen, ja sen suuruusluokka minun datamäärilläni on vain joitain kymmeniä senttejä kuukaudessa.

Hyvä puoli ratkaisussa on se, että QNAP-verkkolevypalvelimeni voi asettaa tekemään varmuuskopiot täysin automaattisesti. Palvelun asentaminen ja käyttöönotto vaatii tosin hieman teknistä ymmärrystä, eikä selvästi ole tarkoitettu aivan jokaiselle. Varmuuskopiointi on myös melko hidasta ensimmäisellä kerralla, ja työ kannattaa pilkkoa pienempiin palasiin resurssienkäytön minimoimiseksi. Tämä työ on itsellänikin vielä kesken.

4) Puhelimen valokuvia siirsin aiemmin talteen ensin tietokoneelle mutta se alkoi tuntua liian raskaalta ja tietokoneenkin muisti kävi vähiin. Nyt päätin ostaa lisää tallennustilaa Google-tililleni ja ottaa käyttöön Google Photosin. Kun otan kuvia tai videoita puhelimellani, Google Photos siirtää ne automaattisesti talteen Googlen pilveen. Tämän jälkeen kuvat ovat katseltavissa kaikilla mobiililaitteilla ja myös selaimen kautta, ja palvelu toimii vielä hämmentävän nopeasti. Google Photosissa on myös hienot hakuominaisuudet, ja se osaa jopa luokitella kuvia aiheiden mukaan.

Jos omaan käyttötarkoitukseen riittää heikompi kuvanlaatu, Google tarjoaa palvelun täysin ilmaiseksi, mutta jos kuvat ja videot haluaa talteen alkuperäisellä resoluutiolla, Google veloittaa tilan käytöstä. 100 Gt tilaa Google Drivella maksaa tällä hetkellä 1,99 €/kk.

Vielä en ole osannut päättää, olisiko Google Photos oikea ratkaisu myös edelliselle kohdalle 3), sillä kyse on lähinnä kuvista ja videoista. Katsellaan.

* * *

Toissapäiväinen episodi tuskin siis vaatii tietojen palauttamista varmuuskopioilta, mutta muistutti hyvin niiden tärkeydestä. Kaiken muun ehkä voisikin vielä korvata tai oppia elämään ilman, mutta kaikkien viimeisen 14 vuoden aikana otettujen valokuvien ja videoiden katoaminen olisi aikamoinen tragedia.

Mitenkäs sinun backupisi on hoidettu?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Look by Eskimo

En voisi kuvitellakaan joulua ilman piparkakkuja. Yleensä väkerrän jopa jonkinlaisen piparkakkutalon (kuten viime vuosien Elsan linnan, majakan tai piparikartanon), mutta nyt ajattelin tehdä piparkakuista joulukoristeita ja ripustaa ne ruokapöydän päällä olevaan valaisimeen. Koristeiden erikoisuus on värikäs ikkuna, joka on tehty nallekarkeista!

Piparkakkutaikinan olen tehnyt vuosia tällä Hyvä Kokki -pikkujättiläiskirjasta otetulla reseptillä. Pehmeä taikina on maukasta, mutta jos taikinasta haluaa helpomman kaulita ja käsitellä, jauhoja kannattaa laittaa enemmän, jopa 10 - 12 dl.

Piparkakut

Ainekset

  • 2 dl siirappia
  • 2 dl sokeria
  • 250 g voita
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl kaardemummaa
  • 2 tl inkivääriä
  • 1 tl pomeranssinkuorta
  • 1 tl neilikkaa
  • 1 kananmuna
  • 7 dl vehnäjauhoja (talon rakentamiseen 10 - 12 dl)
  • 2 tl soodaa

Valmistaminen

  1. Kiehauta siirappi, voi, sokeri ja mausteet isossa kattilassa ja anna jäähtyä niin, että seos ei enää polta sormia. Voit nopeuttaa jäähtymistä laittamalla kattilan pesualtaaseen kylmään veteen
  2. Kun seos on jäähtynyt riittävästi, lisää kananmuna
  3. Lisää jauhoihin sooda ja lisää jauhot taikinaan
  4. Sekoita taikina tasaiseksi ja laita se jääkaappiin jähmettymään yön yli
  5. Kaulitse taikinasta seuraavana päivänä muutaman millimetrin paksuinen levy. Käytä runsaasti jauhoja, ettei taikina tartu kiinni alustaan eikä kaulimeen
  6. Painele taikinasta muotilla piparkakkuja ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Jos teet piparkakkutaloa, ainakin isoimmat osat kannattaa kaulita ja leikata suoraan leivinpaperin päällä
  7. Paista 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Ota piparkakut pois heti, jos niiden reunat alkavat ruskettua. Syötävät pikkuleivät voivat hyvin jäädä hieman pehmeiksi, mutta rakentamiseen tarkoitetut piparkakkulevyt on paistettava niin kypsiksi kuin mahdollista polttamatta niitä.

Ehdimme tehdä pipareita itse asiassa jo toisenkin kerran tytön ja hänen ystäviensä kanssa, ja olin niin ylpeä, kun hän teki taikinan lähes kokonaan itse: siis mittasi aineet, keitteli siirapit ja sekoitti taikinaa sen verran, mihin omat voimat riittivät.

Tavallisten pipareiden lisäksi tein siis tällä kertaa koristeellisia sydänpipareita, joihin tein aukon toisella, pienemmällä sydänmuotilla ja laitoin aukkoon kaksi nallekarkkia. Kun piparit paistetaan uunissa, nallekarkit sulavat ja kovettuvat lasimaiseksi sokerilevyksi.

Muistin kylläkin liian myöhään, että karkit olisi kannattanut laittaa aukkoihin vasta, kun pipareita on paistettu jo hetkinen, sillä sulaneet karkit alkavat nopeasti kiehua ja kuohua ja voivat siten sotkea piparit. Toisaalta piparit koristellaan joka tapauksessa runsain koristein, joten eipä sillä ole hirveästi merkitystä, jos vaan sokeri ei ehdi palaa uunissa.

Kannattaa siis kokeilla ensin vaikka yhdellä piparilla ja katsoa, mikä sopii omaan uuniin parhaiten.

Kun piparkakut olivat vielä lämpimiä ja pehmeitä, pistelin niihin ripustuslangat pienellä neulalla.

Käytimme koristelussa tomusokerista ja vedestä tehtyä massaa, joka pursotettiin pipareiden päälle Eskimo-pursotinpussilla.

Pursotinpussin mukana tulee myös isommat suuttimet, joiden avulla voi koristella vaikkapa kermakakkuja, mutta näiden pienten piparkakkujen koristelemiseen riittää, kun pursotinpussin kärjestä leikkaa saksilla pois aivan pienen palasen. Kannattaa leikata ensin todella vähän ja suurentaa reikää tarvittaessa, sillä siitä tulee helposti liian iso.

Olen aiemmin käyttänyt pursottamisessa pakastuspusseja, mutta olihan tämä pursotinpussi pajon kätevämpi: massa ei tursua pussin yläosasta pois eikä tarvitse pelätä, että pussi hajoaa käsiin!

Koristelin sydänpiparit ensin toiselta puolelta, annoin sokerimassan kovettua ja koristelin sitten toisen puolen.

Tyttö odottaa nyt aivan malttamattomana, milloin lampussa roikkuvia herkkuja saa syödä. Toistaiseksi lupa on annettu vain pöydällä oleviin peruspipareihin.

Hauskoja piparkakkuhetkiä kaikille1

* * *

Muista myös, että Eskimo tarjoaa lukijoilleni mahdollisuuden tilata Eskimon verkkokaupasta eskimofinland.fi tuotteita jouluun tai ensi vuotta varten. Saat 15 % alennuksen tilauksestasi koodilla JOULUMIELI. Etu on voimassa Eskimon verkkokauppaan rekisteröityneille jäsenille joulukuun 2016 loppuun saakka. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hyvät uutiset: vuorokauden valoisa aika ei tästä enää paljoa vähene, ja päivä alkaa pidentyä jo ensi viikolla. Huonot uutiset: aika pimeää seuraavina kuukausina on silti. Onneksi meillä on nyt uusi vara-aurinko, joka tuo hieman lisävaloa hämäriin päiviin.

Vara-aurinko on tarkemmin sanottuna Innoluxin Tubo-kirkasvalolaite, jonka runko on vaaleaa saarnia.

Valaisin on sopivan pieni säilytettäväksi ikkunalaudalla, ja se on helppo siirtää keittiön tai olohuoneen puolelle tai vaikkapa ruokapöydälle sen mukaan, missä valoa milloinkin tarvitaan. Jarkko Ojan suunnittelema selkeä ja tyylikäs muotoilu miellyttää silmää myös silloin, kun valo ei ole päällä.

"Liian kirkasta", totesi tyttö, kun laitoin valaisimen päälle ensimmäisen kerran, mutta hänkin ehti jo tottua siihen, että enää ei olekaan niin hämärää. Enkä tiedä, kuvittelenko vain, vai onko koko perhe - tyttö mukaan lukien - ollut viime aikoina aiempaa virkeämpi, kun valoa on pidetty päällä iltapäiväisin ja alkuillasta. Joskus luin jostain, että valoa ei saisi kuitenkaan katsella enää iltaisin, sillä se virkistää liikaa. Tiedä häntä.

Aivan täysin auringonvaloa laite ei kuitenkaan korvaa, ja lähinnä luonnonvalossa valokuvia ottavana harrastelijana joudun toistaiseksi ajoittamaan mahdolliset kuvaussessioni viikonloppuihin, kun olen kotona myös päiväsaikaan.

Iso kiitos Innoluxille tästä jouluyllätyksestä!

Tuote on saatu lahjaksi Innoluxilta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hassua, kun täyteen kalenteriin ilmestyykin yhtäkkiä viikonloppu, jolloin ei ole mitään tekemistä. Tai olisi pitänyt olla, mutta suunnitelmat muuttuivat täysin.

Meidän piti nimittäin lähteä lauantaiaamusta ajelemaan Etelä-Savoon viettämään esijoulua vanhempieni ja Rouvan perheen kanssa. Päiväkodissa riehunut vatsapöpö iski kuitenkin pieneen tyttöön, ja kaikki viikonloppusuunnitelmat peruuntuivat. Olin tietysti ehinyt jo vuokrata auton, joka jäi seisomaan kadun varteen viikonlopuksi, ja jouduin maksamaan vielä pysäköintimaksuista enemmän kuin haluan ajatella.

Mutta tärkeintä on tietysti, että pieni sai levätä ja parannella itseään, ja hänen vointinsa paranikin huomattavasti iltaa kohti. Ajattelimme myös, että onneksi tauti iski juuri nyt eikä tulevina viikonloppuina, jolloin on luvassa vielä merkittävämpiä tapahtumia.

Eilisen kohokohta oli lopulta yhteinen elokuvailta, kun katsoimme yhdessä Disneyn Cinderella - Tuhkimon tarina -elokuvan. Siis sen, joka on tehty oikeilla näyttelijöillä. Tyttö tykkäsi, isi ei ollut ihan kohderyhmää. (Ihan oikeasti, henkisesti pahoinpidelty lapsi teljetään talon ullakolle, ja hän vain lauleskelee hymyillen?!?)

Lähes yhtä merkittävä tapahtuma oli jouluvalojen ripustaminen keittiöön, sillä tytön mielestä kotonamme ei ollut tarpeeksi jouluista.

Pieni poikanen hyödynsi yllättävän kotipäivän tekemällä täyden tutkimusmatkan ympäri asuntoa. Hän on alkanut viime aikoina liikkumaan yllättävän vauhdikkaasti paikasta toiseen ja toistaa täsmälleen samoja asioita kuin siskonsa neljä vuotta sitten.

Olimme erityisen huvittuneita siitä, kun poika kiinnitti huomionsa olohuoneen peltikaapin laatikoissa oleviin paperilappuihin. Jouduimme nimittäin ottamaan ne pois silloin, kun tyttö oli saman ikäinen, sillä hän onnistui irrottamaan kaikki laput, joihin hän yletti, ja silppuamaan muutaman niistä.

Nyt edessä on sunnuntai ilman mitään suunnitelmia, ja se on oikeastaan aika kivaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tällä kertaa Rouvan Gastronaatti-keittiössä nähdään mm. juuston herasta ja vauvan porkkanasoseesta tehtyjä lettuja, joulupuuron jämistä pyöräytettyjä törkeän hyviä riisipiirakoita sekä hallista kannetuista kalanruodoista keiteltyä kalasoppaa.

 

"Jos nelivuotias jotakin ruokaa inhoaa, niin porkkanasosetta. 'Vauvojen ruokaa!"' Niinpä hän oli aika epäileväinen, kun kerroin, että lounaaksi olisi porkkanalettuja, porkkanasoseesta, jota tein vähän liikaa vauvalle. Nesteenä oli soseen lisäksi viikonlopun juustonteosta yli jäänyttä heraa. Nelivuotias sai auttaa paistamisessa. 'Tämä ei olekaan yhtään pahaa", hän arvioi lopputulosta. #keittiössänyt #pikkunaatti #porkkanaletut #gastronaatti"

"Ovathan kaikki tietoisia tästä Tärkeästä Asiasta, että makaroneja ei ole pakko keittää makaronilaatikkoa varten? Sen kun heittää makaronit vuokaan, kaataa kastikkeen päälle ja sekoittaa. Kastiketta on hyvä olla niin paljon, että makaronit miltei peittyvät. Jos laatikko tuntuu kuivuvan kesken paistamisen, voi vuokaan kaataa vähän vettä. Kiitos @hannagullichsen & karitsaloota tästä vuosientakaisesta oivalluksesta! #keittiössänyt #makaronilaatikko"

"Jostain syystä kuvaan tuli kummallinen maitokahvin värimaailma, mutta mukissa on oikeasti tosi ihana jouluinen kuuma juoma. Puutarhamökin omppumehua riittää edelleen, joten keittelin litran sellaista vartin kattilassa kolmen tähtianiksen, kahden neilikan, kanelitangon sekä yhden appelsiinin kuoren ja mehun kanssa ja siivilöin sitten mukiin. Minusta tämä ei kaivannut makeutusta, mutta hyvin siihen voisi vähän hunajaa lisätä. Ja miksei myös pikkuisen terästystä. #keittiössänyt #glögihkö #joulutulee"

"Löysin pakastimesta nokareen karjalanpiirakkataikinaa, ja jääkaapissa oli pikkuisen viikonlopulta jemmattua riisipuuroa. Niinpä päätin paistaa muutaman piirakan. Hyvää itsenäisyyspäivää! #keittiössänyt #aamiaishommia"

"Vietiin heppa metsään eli lähdettiin lasten kanssa eväsretkelle. Perillä oli oltu viisi minuuttia, kun syömiset jo piti kaivaa laukusta. #retkellä #keskuspuisto'ssa"

"Tein eilen lounaaksi canneloneja. Ruokakomerossa oli puoli pakettia joskus jääneitä pastaputkia, ja (punaisen lapun) ricottahan sopii sellaisten täytteeksi mainiosti. Paistoin hienonnettua sipulia ja valkosipulia pannulla ja lisäsin joukkoon pienen raastetun kyssäkaalin. Sekoitin ne kulhossa ricottajuuston kanssa, maustoin seoksen suolalla ja valkopippurilla ja pursotin putkien sisään. Vuokaan lisäsin purkillisen tomaattimurskaa (tällä kertaa ei ollut aikaa hauduttaa kastiketta, mutta se oli ihan ok) ja päälle vielä vähän raastettua goudaa. Oikein sopiva pakkasruoka, ja jäi vähän täksikin päiväksi. #keittiössänyt #cannelonit"

"Tapaan ostaa aina välillä näitä punaisen lapun juttuja, jotta ne eivät menisi roskiin. Tänään tarttui mukaan ricottajuusto (josta teen canneloneja). Onko siellä kanssasisaria tai -veljiä? #keittiössänyt #gastronaatti #yhdennaisentaistelu"

"Superkuohkeaa (JA superkirpeää) vispipuuroa puutarhamökiltä pakastetuista punaherukoista. Ja koska ensimmäisen lapsen vispipuurokasvatus ei mennyt ns. ihan putkeen, tämän toisen kanssa päätin, että neljää päivää vaille puolivuotias voi jo aivan hyvin sitä maistella. #keittiössänyt #vispipuuro #mininaatti"

"Koska eilen tehtiin kalakeittoa, kalakeittoa syödään myös tänään, koska kalakeitto jos mikä vain paranee seuraavana päivänä, eikä minulla ole kerrassaan minkäänlaista estettä syödä samaa ruokaa useampana päivänä peräkkäin. Keitin eilen liemen kuuden kuhan ruodoista, vedestä, parista sipulista ja varsisellerin varresta. Puolet meni pakkaseen, ja itse keittoon tuli perunoita, sipulia, kuhaa, suolaa ja voita, mutta ei missään nimessä tilliä. Ihan niin kuin äitini on aina tehnyt, ilman turhia kotkotuksia. #keittiössänyt #kalakeitto"

"Annoin tänään nelivuotiaalle ensimmäisen kerran kuorimaveitsen. Ei kaduta. #keittiössänyt #pikkunaatti #perunateatteri #ovelajuoni"

"Sain eilen tuliaisia kalakaupasta. #keittiössänyt #kalaliemi #gastronaatti"

"Pitkästä aikaa lautasella: punajuuririsotto, nelivuotiaan lempiruoka. #keittiössänyt #punajuuririsotto #gastronaatti"

"Täten julistan, että paras päärynäpiirakka syntyy kivikovista, melkein raaoista päärynöistä. #keittiössänyt #päiväkahvit #mamalife"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #12
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #11
Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #10

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos minulta kysytään, yksi viime viikon parhaista uutisista oli tämä.

Ai että mitä?

Netflixistä voi nyt ladata ohjelmia offline-käyttöön! Ominaisuutta on toivottu jo ilmeisen pitkään, ja se tuotiin sovellukseen sen uusimmassa päivityksessä. Tämä tulee pelastamaan monta auto- ja lentomatkaa erityisesti lapsiperheissä, ja ulkomailla ollessakin lapsi voi nyt katsoa samoja sisältöjä ja samalla kielellä kuin kotona. Aivan kaikkia ohjelmia ei offline-käyttöön saa ladattua, mutta tytön lempisarjat onneksi löytyivät.

Sitten vaan poistamaan turhia pelejä ja muita appseja iPadin muistia, että ohjelmat mahtuvat laitteelle!

 

Share

Pages