Ladataan...
Isyyspakkaus

Vieläkö muistat tiilikasani, jonka hain viime kesän lopulla Espoosta? Puretun talon hormitiilien käyttötarkoitus oli vielä silloin hieman epäselvä (ainakin itselleni), mutta Rouva haaveili, että niistä tehtäisiin kasvihuoneeseemme hieman persoonallisempi uusi lattia. Voilà.

Irrotin muutamat lattialaatat jo viikonloppuna ja testasin tiilien latomista niiden paikalle. Laattojen alta paljastui hiekkapohja, jolle ei tarvinnut tehdä muuta kuin hieman tasoittaa. Tiiletkin olivat juuri sopivan kokoiset tilaan niin, ettei niitä tarvinnut alkaa pilkkoa eikä reunoille jäänyt myöskään tyhjää tilaa.

Otin lattian uusimisen vappuprojektikseni. Poksautimme Rouvan kanssa pullon kuplivaa ja kävin tiilten kimppuun.

Tyttö halusi auttaa. Hän oli tohkeissaan, kun hän sai käyttää sorkkarautaa vanhojen lattialaattojen kohottamiseen, ja laittoi hän joitain tiiliäkin paikoilleen. Siinä toki en kaivannut hirveästi apua, sillä hivenen erikokoisten tiilten sovittelu lattialle vaati mallailua ja kokeiluja, ja tiilten alle oli välillä lisättävä hiekkaa ja välillä otettava sitä pois. Eniten apua taisi olla siitä, kun Rouva vei lapset lopulta kotiin, ja tulin itse hieman myöhemmin perässä.

Lopputulos on oikein hyvä. Jotkin tiilet ovat hieman enemmän kohollaan, toiset hieman kuopalla, mutta kyse on kuitenkin vain kasvihuoneen lattiasta.

Reilusta kahdestasadasta tiilestä lattiaan meni noin 150. Lopuilla reunustettaneen kukkapenkkejä.

Voisin kesällä hakea kottikärryllisen tai pari hienoa hiekkaa ja täyttää tiilten välit sillä - tai sitten en.

Nyt kuitenkin kasvihuone on ikkunoiden pesua vaille valmis ottamaan kurkut, tomaatit ja melonit vastaan! En vaan tiedä, milloin ne uskaltaisi sinne istuttaa.

 

Lisää puutarhamökistä:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Spontaanius. Se ei oikein kuulu pienten lasten vanhemmille, joilla ei ole juurikaan tukiverkkoa. Olen edelleen sitä mieltä, että lasten kanssakin voi matkustella ja käydä ulkona syömässä, mutta toisinaan on kiva tehdä asioita ihan vain kahdestaan Rouvan kanssa. Spontaanius on kuitenkin kaukana, kun yhteiset illanvietot on laitettava kalenteriin viikkoja aiemmin ja lastenhoitajaa alettava kysellä viimeistään pari viikkoa ennen.

Ei olekaan vaikea arvata, mitä kysyimme Rouvan veljiltä lähes ensimmäisenä, kun he tulivat kyläilemään lauantaina. "Ettekös te voisi jäädä vähäksi aikaa leikkimään lasten kanssa, jos me käydään kahdestaan vähän jossain?"

"Vähän jossain" tarkoitti leppoisaa pyöräretkeä Helsingin rantoja pitkin Tehtaankadulle ja illallista Basbas & Staff Winebarissa.

Edellisestä kerrasta ehtikin vierähtää jo tovi. Siis sekä illallisesta ihan kahdestaan että käynnistä Basbasin viinibaarissa.

Valitsimme listalta lajitelman tapas-tyyppisiä annoksia (pääosin à 6 - 8 €): kuha-cevicheä, tofua ja broccolinia, turskaa ja parsaa...

...katkarapuja...

...ja coppa-kinkkua. Kaikki aivan törkeän hyvää. Parsakin niin hyvää, että sitä oli tilattava vielä toinen annos. Ja vielä ihanaa Brillant Savarin -briejuustoa.

Monet baarin viineistä ovat natural-viinejä eli alkuviinejä. Niihin ei lisätä valmistuvaiheessa mitään eikä niitä myöskään suodateta, joten viinit jäävät tarkoituksellisen sameiksi. Baarista sai tällä kertaa mm. näin kauniin väristä oranssia viiniä. Ei siis valkoista, punaista eikä roseeta vaan oranssia.

En voinut vastustaa kiusausta vaan tilasin loppuun vielä nutella-kakun, joka oli juuri niin hyvää kuin kuulostaakin.

Lapsilla ja enoilla oli ollut hauska ilta, ja tyttö kertoi silmät loistaen, miten he olivat pelanneet pelejä, koonneet legoja ja leikkineet sirkusta. Kaikki olivat iltaan hyvin tyytyväisiä.

Että tervetuloa vaan kyläilemään meille toistekin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuulkaas enot, nyt lähdetään Lintsille!

Linnanmäen huvipuiston avautumista on odotettu meillä lähes yhtä paljon kuin kahden viikon päästä juhlittavia 6-vuotissynttäreitä.

Portit avautuivat perjantaina, ja kun Rouvan veljet tulivat viikonloppuna kyläilemään, otimme tytön kanssa enot mukaamme ja istutimme heidät heti ensimmäisenä Hypyttimeen. Enot pääsivät myös tutustumaan Linnunrata Extraan ja Lohikäärmeeseen, ja siinä olikin heille kuulemma aivan riittävästi.

Edellisestä kerrasta oli kulunut yli 40 vuotta.

Me puolestaan olemme ehtineet kiertää tytön kanssa hänelle sallitut laitteet jo niin monesti, että odotamme molemmat kovasti, että pääsisimme jo seuraavalle kokemustasolle. 

Harmillisesti tästä maagisesta 120 cm:n pituudesta puuttuu (kenkien kanssa) vielä pari senttiä, joten emme edelleenkään pääse Vuoristorataan, Hurjakuruun, Kehrään, Salamaan tai Tulirekeen. 120 cm:n pituinen lapsi pääsee myös yksin useisiin laitteisiin, joihin kaksi senttiä lyhempi tarvitsee vielä aikuisen (tai yli 15-vuotiaan) mukaansa.

Tyttö on kasvanut viime kuukausina sentin kuukaudessa, joten toivomme toki, että tämä tahti jatkuu edelleen, jolloin 120 cm tulisi täyteen vielä tämän kesän aikana.

Tällä kertaa tyydyimme edellä mainittujen laitteiden lisäksi Pikajuna-vuoristorataan ja Autorataan, joissa kävimme ostamillani Lippunippu-kertalipuilla. En suoraan sanoen pidä järkevänä ostaa melko hintavia rannekkeita ennen kuin pääsemme tytön kanssa useampiin laitteisiin. Ja sitten kun seuraavan kerran ostan rannekkeen, haluan käydä samalla hinnalla itsekin kaikista hurjimmissa laitteissa yksin.

Avajaisviikonlopun lauantai oli kyllä mainio päivä vierailla Lintsillä: ilmat suosivat ja koska ihmisiä oli liikenteessä vielä hyvin vähän, laitteisiin ei ollut jonoja. Monia laitteita pyöritettiinkin vain parille asiakkaalle.

Tämän kesän uutuuksia Lintsillä ovat uudistettu Linnunrata Extra ja Pellen Talo.

Linnunrata Extra on vesitornin sisällä kulkeva vuoristorata, jonka kyydissä istutaan virtuaalitodellisuuslasit päässä. Tähän asti VR-laseilla on voinut katsella avaruusseikkailua, mutta nyt voi itse valita sen ja kahden muun VR-elokuvan välillä. Me valitsimme hauskan liitohyppyelokuvan, jossa noustaan ensin Linnanmäen puuvuoristorataa ylös, minkä jälkeen vaunu lähteekin liitelemään ilmaan, lentelee rotkojen yläpuolella, syöksyy sademetsään ja laskeutuu lopulta Linnanmäen vesitornin päälle. Todella hauska elokuva, suosittelen! Vielä on näkemättä kolmas, kauhuteemainen elokuva.

Pellen Talo valmistuu vasta toukokuun aikana, ja se nousee Kingin viereen, paikkaan, jossa oli aiemmin maksuton Miniautot-autorata. Pellen Talosta lupaillaan korvaajaa viime vuonna puretulle Vekkulalle, ja nähtäväksi jää, mitä Vekkulasta tuttuja elementtejä uuteen laitteeseen tulee.

Vuoden päästä puistoon tuleekin uusi Taiga-niminen vuoristorata, josta kerrotaan tulevan Suomen pisin ja Pohjoismaiden nopein! Sitä odotellessa.

 

linnanmaki.fi

Ladataan...
Isyyspakkaus

Oikea polveni on reistaillut jo vuosia. Se kipeytyy helposti, ja toipuminen vaatii useamman viikon levon. Kipu tuntuu sekä vihlaisuina kävellessä että epämääräisenä paineen tunteena, kun kyykistyn. Olenkin alkanut vältellä polven rasittamista ja kaikenlaista kyykistelyä, mutta silloin tällöin intoudun kokeilemaan, kestäisikö polvi liikuntaa.

Olen useasti yrittänyt motivoida itseäni lenkkeilemään, mutta innostus on loppunut yhtä usein polven kipeytymiseen.

Pari vuotta sitten kokeilin kehonpainotreenejä kotona sillä seurauksella, että polveni oli kipeä viikkoja. 

Kävin näyttämässä polvea lääkärille 1,5 vuotta sitten, mutta siitä ei löytynyt röntgenkuvissa muuta kuin lievää kulumaa. Suvussani on nivelrikkoa, joten jotain sellaista saattaa olla odotettavissa itsellänikin.

Sain polven kipeytymään lievästi myös pyöräilyllä viime syksynä, mutta muutaman viikon levon jälkeen se oli taas kunnossa. Sitten kävin laulamassa Tuomiokirkossa ja kiipesin kryptan portaat muutamaan otteeseen alas ja ylös sillä seurauksella, että polveni oli kipeä useamman viikon.

Alkuvuodesta polvi oli taas täysin kunnossa, ja kävin maaliskuun alussa yhdellä aikuisten hip hop -tunnilla tytön tanssikoululla. Polveen sattui vielä kuusi viikkoa myöhemminkin, ja silloin varasin uuden ajan lääkärille.

Uusia röntgenkuvia polvesta ei otettu, mutta lääkäri katsoi edellisen lääkärin lausuntoa ja totesi saman: vanhuuden vaiva, ei voi tehdä muuta kuin vaihtaa joskus myöhemmin keinoniveleen.

Yritin nyt kuitenkin saada selville, mitä voisin tehdä polven kanssa kuntouttaakseni sitä, ja lääkärin suositus oli, että vahvistaisin jalan lihaksia silläkin riskillä, että polvi kipeytyy.

Juoksua asfaltilla ei suositella, ja vaikkapa pyöräily on parempi liikuntamuoto. Myös kuntosalilla kannattaa käydä tekemässä jalkaliikkeitä. Jos polvi kipeytyy, syön tulehduskipulääkkeitä muutaman päivän ja jatkan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lisäksi sain toista erityisesti nivelvaivoihin tarkoitettua lääkettä, jota voin käyttää tarvittaessa.

Nyt uskaltauduin siis taas salille tekemään jalkaliikkeitä, ja tarkoitukseni olisi käydä pyörällä töissä ainakin kahdesti viikossa. Katsellaan. Polvivaivat eivät tulle iän myötä helpottamaan, joten niiden kanssa on vain opittava elämään.

Vielä ei kuitenkaan ole keinonivelen aika.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ohoh, kevät tuli rytinällä, ja puutarhamökillekin kytketään vedet tulevana viikonloppuna!

Kävimme viime sunnuntaina mökillä ensimmäistä kertaa lumien lähdön jälkeen katselemassa sekä kevään merkkejä kukkapenkeissä että remontin etenemistä mökin sisätiloissa.

Rouvaa ilahdutti kovasti, että pionit puskivat jo versoa maasta. Ainakin osa niistä näyttää siis selvinneen talvesta.

Viime syksynä istutetut tulppaanit näyttivät myös olevan paikoillaan, ja viritin niiden ympärille verkkoaitaa, kun huomasin muutamissa lehdissä hampaanjälkiä. Viime keväänä kauriit kävivät nimittäin tekemässä tuhojaan useamman mökin pihassa.

Mökin sisälle talvehtimaan nostettu ruusu oli kasvattanut paljon uusia lehtiä. Niin ikään mökin sisään nostetut daalian juurakot näyttivät hieman kuivahtaneilta, mutta nekin olivat alkaneet kasvattaa uusia juuria. Rouva laittoi ne nyt multaan mökin sisälle.

Mökin remontti on sekin edennyt. Suurin ilon aiheemme on tuleva makuualkovi, joka on tehty yhdistämällä entinen vaatekomero ja kuivakäymälän tila. Emme tarvinneet kumpaakaan. (Vaatteille on tulossa iso kaappi, ja yhdistyksen käymälä on niin lähellä, että ei tulisi mieleenkään lähteä itse huolehtimaan oman tyhjentämisestä.)

Niistä syntyvä tila on kooltaan n. 140 cm x 210 cm, eli sinne mahtuu oikein hyvin kerrossänky lapsille. Joskus myöhemmin vaikkapa 120 - 140 cm leveä runkopatja. Vaikka mökin tupa on täynnä tavaraa, nyt jo vaikuttaa, että mökistä tulee mukavan avara, alkovi antaa siihen kivasti lisätilaa, saamme kuin saammekin koko perheelle nukkumapaikat tupaan ja siitä huolimatta tilaa jää vielä keittiölle ja pienelle pöytäryhmälle.

Erillistä sohvaa emme ehkä hanki, vaan ostanemme itsellemme jonkinlaisen sohvasängyn, jota voi pitää istumapaikkana silloin, kun mielessä ei ole yöpyä mökillä.

Sen lisäksi, että tuvan seinään on nyt tehty tämä reikä, vanhat lattialaudat alkovissa on vaihdettu uusiin, maata kaivettu pois lattian alta, jotta laudat eivät kostu, ja korotettu alkovin lattiaa tuvan lattian tasalle. Jäljellä alkovissa on enää vanhan ulko-oven tukkiminen, lattian laudoitus ja seinien ja katon panelointi.

Käytämme remonttifirmaa lähtökohtaisesti vain sellaisiin hommiin, joihin meillä ei olisi missään tapauksessa omaa osaamista. Aiomme siis itse maalata ja tapetoida ja hoitaa muutenkin kaikkien kalusteiden kiinnitykset sitten, kun niiden aika on.

Tuleva keittiömme, joka sijoittuu alkovin vasemmalle puolelle, ei siis tule valmistumaan tässä remontin ensimmäisessä vaiheessa. Emme ole itse asiassa edes valinneet keittiöön muita kalusteita kuin yhden yläkaapin, jonka toimme vanhasta kotikeittiöstämme.

Pyysimme remonttifirmaa tarkistamaan muutenkin, ovatko rakenteet kunnossa, ja vain tulevan alkovin puretun lattian lattialaudoissa näkyi pieniä kosteuden merkkejä. Sen sijaan vaikkapa lasikuistin muovimaton alta paljastunut lattia näyttää täysin terveeltä, eikä se vaadi edes tiivistämistä ennen maalausta.

Mökin ja sen vintin ilmanvaihdon parantaminen on myös agendalla, jotta sisäilma ei käy tunkkaiseksi eikä mökin kattorakenteisiin keräänny kosteutta. Sinne on nimittäin viritetty joskus aiempien vuosikymmenten remonteissa villat ja muovia, ja niiden poistaminen olisi vaatinut koko välikaton purkamisen. Siihen emme lähteneet. Nyt jo vaikuttaa, että tietty tunkkainen haju, joka mökissä tervehti joka kerta vielä viime vuonna, on kadonnut. 

Tulevana viikonloppuna nähdään sitten, miten paljon remontti on edennyt tällä viikolla! Ja pian päästäänkin maalihommiin - niin sisällä kuin ulkona.

 

Lisää puutarhamökistä: Tästä alkaa puutarhamökin remontti

Ja kasvavassa olevista taimista: Puutarhamökkikausi lähestyy ja taimet kasvavat vauhdilla

Ja tältä siellä näytti vielä viime syksynä: Viimeisiä mokkiviikkoja viedään

Ladataan...
Isyyspakkaus

Luin eilen Natan arvion Gastro Cafe Kalliosta ja muistin jotain hätkähdyttävää. Olen unohtanut tyystin kirjoittaa ravintolasta, vaikka kävimme siellä illallisella jo niin monta viikkoa sitten, että kehtaanko edes kertoa sitä...

Eipä sitä muuten huomaisikaan, mutta kuvista voi vielä aistia talvisen valaistuksen eli luonnonvalon täydellisen puutteen alkuillasta. Okei paljastetaan: nämä kuvat ovat helmikuulta.

Gastro Cafe Kallio on meille tuttu useammalta lounaalta, brunssilta ja aamiaiselta, ja Rouva pohdiskelikin, että hän on käynyt tässä ravintolassa lounailla ja brunsseilla useammin kuin missään muussa. Itsekin ehdin nauttia kaupunkilounaani Gastro Cafessa pariin otteeseen. Illallinen oli meille kuitenkin ensimmäinen.

Ravintola pääsi hiljattain Suomen 50 parhaan ravintola listalle, mikä oli itselleni hyvin suuri yllätys. Ei siksi, että ruoan tasossa olisi ollut koskaan moitittavaa vaan siksi, että ravintola on profiililtaan hyvin erilainen kuin muut tuntemani ravintolat listalta. Eikä siinäkään mitään, hienoa homma Gastro Cafelle! Tyypillisesti listan ravintolat ovat kallellaan fine diningiin, vaikka ote olisikin rento, kun taas Gastro Cafe Kallio on enemmänkin rento korttelikuppila, joka sattuu tarjoamaan tosi hyvää ja mielenkiintoista ruokaa.

Ruokalista vaihtuu ravintolassa usein, joten herkullista leipää lukuun ottamatta tietyn annoksen perässä paikkaan ei kannata mennä. Päivän ruokalistan löytää Facebookista.

Tällä kertaa alkuun oli tarjolla mm. sinisimpukoita ja blinejä.

Tyttö halusi itselleen simpukat (11 €), ja Rouvan kanssa aloittelimme blineillä (16 €, lisäblini 10 €). Rouva itse asiassa ajatteli, että hän söisi vain kaksi bliniä, mutta koska blineistä merkittävä osa katosi lasten suihin, hän tilasi vielä lisää ruokaa.

"Mikä pääruoista tulee kaikkein nopeiten?" hän tiedusteli.

Se oli paahdettua selleriä, linssejä ja kuminajogurttia (24 €). Annos oli kuulemma oikein hyvä, mutta itse pidin sitä hivenen hintavana paahdetuksi selleriksi.

Oma pääruokani oli kaninkoipea, linssejä ja dijon-kermaa (29 €). Se oli yksinkertaisesti todella hyvää. Myös tyttö ihastui siihen, ja hänen oli vaikea uskoa, että se ei ole kanaa.

Yhteisenä lisukkeena oli vielä hunajavoin kera paahdettua savoijinkaalia (4,50 €). Erinomaista! Jälkiruoan jouduimme tällä(kin) kertaa jättämään väliin pienten seuralaistemme vuoksi. Plussaa muuten lapsiystävällisyydestä ja siitä, että illallisellekin oli valittavissa tällainen pöytä, johon ei ollut levitelty valkoisia liinoja. Tänne voisin siis hyvin tulla toisenkin kerran nimenomaan lasten kanssa. Myös syöttötuoli järjestyi taaperolle.

Kokonaisuutena olimme hyvin tyytyväisiä illallisen ruokiin, ja vaikka selleriannoksen hinta yllättikin loppulaskussa, kaniannoksessa hinta-laatusuhde oli mielestäni kohdallaan. Gastro Cafessa on omanlaistaan rouheutta, joka tekee paikasta toisaalta sympaattisen mutta toisaalta panostus ammattimaiseen tarjoilijaan illallisella olisi nostanut kokemuksen vielä toiselle tasolle.

Seuraavan kerran haluan kuitenkin päästä taas viikonloppubrunssille - tai oikeammin All Day Breakfastille. Eggs Flemari... Bloody Mary.... mmm....

Pages