Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Tutustuin viime vuonna kirjojen Spotifyksikin kutsuttuun BookBeatiin ja minusta tuli heti kestotilaaja. Palvelusta voi kuunnella ja lukea pelkällä kuukausimaksulla rajattomasti ääni- ja e-kirjoja, ja jäin pahasti koukkuun juuri äänikirjoihin.

Viime syksynä kuuntelin monta kirjaa, kun keräilin omenia joskus jopa myöhään iltaan saakka. Nyt kevään tullen mökkihommat jatkuvat, ja niinä päivinä, kun käyn puuhailemassa yksin, laitan kirjan soimaan heti kotoa lähtiessä ja kuuntelen kirjaa siihen asti, kunnes palaan taas kotiin.

Kirjoja on ollut mukavaa kuunnella myös työmatkoilla ja kuntosalilla. Olen siis viimeisen vuoden aikana kuluttanut enemmän kirjoja kuin useamman edellisen vuoden aikana yhteensä.

Palvelussa on sekä suomen-, ruotsin- että englanninkielisiä kirjoja. Kuuntelen enimmäkseen fiktiivistä viihdekirjallisuutta, ja olen aina pitänyt kovasti dekkareista ja trillereistä.

Omat suositukseni kuuntelulistalle ovat:

  • Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Amerikkalais-suomalainen pariskunta elää Helsingissä ja työskentelee tutkijoina akateemisissa piireissä. Pari saa pojan mutta päätyy eroon, ja mies muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin. Myöhemmin molemmat elävät uusien perheidensä kanssa, ja myös poika on kasvanut aikuiseksi. Kirja käsittelee suomalaisuutta, amerikkalaisuutta, yliopistotutkimusta, eläinkokeita, teknologian kehitystä, rakastumista, eroamista, nuoruutta ja kasvamista. Se on yhtä aikaa viihdettä, satiiria, jännitystä, yhteiskuntakritiikkiä, realismia ja dystopiaa. Todennäköisesti paras kotimainen kirja, jonka olen lukenut. 
  • Lars Kepler: Playground. "Yliluonnollinen trilleri" kuulostaa enemmänkin Stephen Kingin tuotannolta, mutta tässä kirjassa yliluonnollisuus on jotain muuta kuin kummituksia. Kirjan päähenkilö on Jasmin, joka haavoittuu kuolettavasti ja herää kiinalaisessa satamakaupungissa. Kaupunki on elämän ja kuoleman rajalla oleva satama, josta osa jatkaa matkaansa tuonpuoleiseen mutta osalle annetaan mahdollisuus palata takaisin elämään. Jasmin herää henkiin ja jatkaa elämäänsä. Vuosia myöhemmin hän saa lapsen, mutta lapsi loukkaantuu vakavasti ja Jasmin joutuu palaamaan takaisin satamakaupunkiin pelastaakseen pienen poikansa takaisin elämään. Erittäin jännittävä ja koukuttava kirja.
  • Stephen King: Mersumies ja Etsivä löytää: Kummitusjuttujen mestari on puolestaan alkanut kirjoittaa trillereitä, joissa ei ole mitään yliluonnollista. Mersumies avaa kolmen kirjan sarjan, joissa ex-poliisi Bill Hodges tutkii julmia rikoksia. Mersumiehessä tuntematon mies ajaa väkijoukkoon autolla tappaen monta. Sitten hän alkaa lähetellä kirjeitä Bill Hodgesille. Seuraava kirja jatkaa Hodgesin tarinaa, ja siinä tutkitaan kolmekymmentä vuotta aiemmin tapahtunutta kirjailijan murhaa. Sarjan kolmatta osaa "End of Watch" ei ole vielä suomennettu.
  • Anneli Auer: Murhalesken muistelmat. Kirjan lukee itse Anneli Auer. Hyytävää.
  • Lars KeplerJoona Linna -sarja. Huomasin aiemmin, että Keplerin uusi Kaniininmetsästäjä on ilmestynyt palveluun. Se on kuitenkin osa sarjaa, jota en ollut aiemmin lukenut. Aloitin siis sarjan ensimmäisestä osasta, Hypnotisoija. Siinä suomalainen mutta Tukholmassa asuva Joona Linna tutkii raakaa perhemurhaa, josta on selvinnyt hengissä vain perheen poika. Apua pyydetään myös hypnotisoijalta, ja hypnoosissa paljastuu jotain yllättävää. Ehdottomasti kuuntelen lisää tämän sarjan kirjoja!

  • Sophie Hannah: Suljettu arkku ja Nimikirjainmurhat. Brittiläinen kirjailija jatkaa Hercule Poirot'n tarinoita Agatha Christien hengessä. Suljetussa arkussa joukko ihmisiä, mukaan lukien Poirot, viettää viikonloppua kartanossa, mutta talon emäntä murhataan. Voiko klassisempaa murhamysteeriä ollakaan? Viihdyttävä teos, joskaan ei aivan itsensä Christien veroinen. Nimikirjainmurhat on itselläni vielä kuuntelematta.
  • Paulo Coelho: Alkemisti. Espanjalainen paimen lähtee tavoittelemaan unelmaansa nähtyään unen, jossa hänelle kerrotaan aarteesta, joka odottaa Egyptin pyramidien luona. Coelho varmasti jakaa mielipiteitä, enkä itse ole aivan näin vertauskuvallisten tarinoiden ystävä. Mutta uskon sen antavan kuitenkin monille ajattelemisen aihetta siitä, mitä elämässä kannattaa tavoitella.
  • Suzanne Collins: Nälkäpeli. Dystopiassa eletään Pohjois-Amerikassa, joka on luonnonkatastrofien ja sotien runtelema ja se on jaettu sektoreihin. Nälkäpeli on tosi-tv-ohjelma, jossa jokaisesta sektorista arvotut nuoret joutuvat taistelemaan keskenään luonnonoloissa, kunnes jäljellä on vain yksi selviytyjä. Taistelulla tarkoitetaan todellista taistelua, jossa häviäjät menettävät henkensä. Tyyli on vähän teinahtava ja lukujen cliffhanger-loput alkoivat ärsyttää, mutta oli silti mielenkiintoista kuulla, mistä tässä tarinassa on kyse. 
  • Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita. "Ei herrajjumala, sanoikos se sen oikeasti ääneen?" Kirja jonka parissa nauroin ääneen kulkiessani kaupungilla.

Nyt avasin ensimmäistä kertaa myös englanninkielisen äänikirjan ja aloin kuunnella Yuval Noah Hararin äärettömän mielenkiintoista kirjaa Sapiens - A Brief History of Humankind. Kirja kertoo niin sanotusti kaiken ihmisen kehityksestä. Miksi homo sapiens syrjäytti muut ihmisrodut ja miksi ihmisestä tuli voimakkaampi kuin muista eläimistä? Miten vilja kesytti ihmisen ja miksi maatalouden kehittyminen oli suuri virhe ihmiselle lajina? Mitä ovat tasa-arvo ja yhdenvertaiset ihmisoikeudet ja onko sellaisia edes olemassa? Mikä on luonnollista ja luonnotonta? Mihin tarvitaan rahaa? Ja niin edelleen.

Hararilla tuntuu olevan jonkinlainen selitys ja teoria kaikkeen siihen, miksi olemme nyt tässä ja millaiseksi länsimainen yhteiskuntamme on kehittynyt. Kirjan tyyli on hyvin provokatiivinen ja tiedettä popularisoiva ja se laittaa monta mutkaa suoraksi, mutta siitä huolimatta se antaa hyvin paljon ajateltavaa. Yksi mielenkiintoisista ajatuksista on se, miten ihmiset tarvitsevat myyttejä ja tarinoita voidakseen toimia isoissa joukoissa. Vain ihmisellä on kyky kuvitella ja kuvailla asioita, jotka ovat olemassa vain hänen mielikuvituksessaan ja perustella sekä omaa toimintaansa että ohjata muita näiden tarinoiden pohjalta.

Usko jumaliin on ohjannut ja ohjaa edelleen monia, mutta periaattessa kaikki, mikä pitää yllä nykyaikasta talousjärjestelmää ja vaikkapa suomalaista yhteiskuntaa on yhtä lailla ihmisen mielikuvituksen tuotetta: valtiot, lait, nykyaikaiset yritykset, kapitalismi, rahan arvo, ihmisoikeudet. Kaikki ovat asioita, joita ei ole fyysisesti olemassa, mutta kun riittävän moni uskoo niihin, ne muuttuvat todeksi ja ohjaavat ihmisten toimintaa.

Todella kiehtova teos, jota suosittelen aivan kaikille, jotka haluavat pohtia ihmisyyttä hieman teoreettisemmin.

Pienten ja miksei vähän isompienkin lasten vanhempia kiinnostanee myös se, että BookBeatista löytyy nykyisin myös koko Tove Janssonin Muumi-tuotanto äänikirjoina!

Jos taas e-kirjoja kaipaat, suosittelen Joël Dickerin kirjoja Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja Baltimoren sukuhaaran tragedia. Erittäin koukuttavia kirjoja. Ensimmäisessä kirjassa kirjojen päähenkilö, menestyskirjailija Marcus Goldman tutkii vuosikymmeniä vanhaa murhaa. Toisessa taas selvitetään, mitä tapahtui Marcuksen Baltimoren serkuille ja mikä oli se tragedia, josta vihjaillaan jo kirjan kannessa.

Nyt voit tutustua itsekin BookBeatiin ilmaiseksi kuukauden ajan!

Mene osoitteeseen bookbeat.com/fi/ ja anna palveluun koodi 'isyyspakkaus' (alennuskoodi on mukana myös edellisessä linkissä). Koodi on voimassa 30.9.2017 saakka, ja se koskee uusia asiakkaita. Tämän jälkeen palvelun käyttäminen maksaa 16,90 €/kk.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tähän on tultu. Ikkunalaudoillamme itää 31 ruukullista kasveja, jotka odottavat pääsyään puutarhamökille.

Eikä siinä kaikki: Ruokapöytämme pohjoispäädyn ovat vallanneet tomaatti, kurkku, 17 turveruukullista yrttejä ja pari kippoa kesäkukkia. Kurkku yrittää kyllä vallata enemmänkin tilaa, ja juuri äsken irrotin yhden sen lonkeroista ruokapöydän päällä roikkuvasta valaisimesta.

Pääsipä tytön tekemä pääsiäisruohorasiakin uusiokäyttöön, ja siitä versoo pian kosmoskukkia.

Vielä on liian kylmää siirtää kasveja puutarhamökille, mutta heti kun se on mahdollista, sinne pääsevät muun muassa leijonankidat...

munakoisot...

ja chilit.

Yksi laatikollinen liljoja (60 sipulia) vietiin sentään eilen mökin verannalle kasvamaan, sillä niille ei olisi enää löytynyt tilaa kotoamme, jos siis haluamme vielä esimerkiksi syödä ruokapöydällämme.

Lisäksi meillä on jääkaapissamme kymmenen parsan juurakkoa, jotka Rouva osti kevätmessuilta. Nyt Rouva on tutkinut Hanne Kinnusen Parsaa omasta pihasta -kirjaa ja yrittänyt pohtia, mikä olisi paras paikka mökkpihassa parsan kasvattamiselle.

Toinen Rouvaa inspiroinut kirja on Heidi Haapalahden, Suvi Lehtosen ja Teija Tuiskun Lavatarhuri - Kasvata satoa viljelylaatikossa. Viljelylaatikoihin meidänkin olisi tarkoitus laittaa hyötykasvimme kasvamaan, sillä pelkäämme, että muuten ne päätyvät kotiloiden ruoaksi.

Parsan voisi laittaa myös laatikkoon. "Vaikeusaste: melko vaikea". No, pitäähän sitä elämässä joitain haasteita olla.

Sain kustantajalta (Readme.fi) myös Tomaatti!-kirjan, joka opastaa täydellisen tomaatin kasvattamiseen. Monikaan ei varmasti tiennyt, että laulaja Sonja Lumme on myös puutarhakirjailija ja -toimittaja, ja hän kasvattaa äitinsä kasvihuoneessa 50:tä erilaista tomaattilaatua.

Tänä vuonna tomaattilajike valittiin mutu- ja fiilispohjalta, mutta ensi vuonna sen/niiden valintaan ja täydellisiin kasvatusolosuhteisiin voi kiinnitää sitten enemmän huomiota.

Seuraava askel tässä projektissa on kasvihuoneen kattopleksien kiinnittäminen takaisin. Ja se tapahtuu ehkä jopa tänään! Lähiaikoina siis luvassa lisää uutisia puutarhamökiltä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vappu muutti elämäni. Ei juuri tämä vappu vaan se, joka oli tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Ilman vuoden 1997 vappubileitä kaverini luona en nyt viettäisi tätäkään vappua tämän saman vappuheilan kanssa. Juhlan kunniaksi kilistimme kuohuvalla, ja tyttökin sai omalle simalleen jalallisen lasin.

Lasken yhteisen elämämme Rouvan kanssa alkaneen juuri siitä vapusta, vaikka seurusteluksi se tapaaminen ja sitä seurannut tapailu syvenikin hieman myöhemmin. Olimme kyllä tavanneet Rouvan kanssa jo kaksi vuotta aiemmin, sekin vappuna, mutta vasta abikevään vappuaatto oli se varsinainen kohtalon ilta.

On uskomatonta ajatella, että on viettänyt jo yli puolet elämästään saman ihmisen kanssa. Kiitos siis siitä (ja kaikesta) ja onnea meille!

Vapputraditioita emme ole koskaan ehtineet kehittämään, onhan aikaa siihen ollut vasta kaksikymmentä vuotta. Tänäkin vuonna vietimme vappuaaton kotosalla, ja vappupäivänä menemme todennäköisesti käymään puutarhamökillä, jos ei vaan tule räntää.

Tyttönen pääsi sentään käymään kaverinsa kanssa lasten vapputapahtumassa, jonne päiväkotikaverin äiti haki hänet ystävällisesti mukaansa.

Kävelimme vielä iltapäivän päätteeksi hakemaan (niin törkeän hintaisen) ilmapallon (että haluan unohtaa sen hinnan). Yksisarvinen pääsi mukaan myös vappuaaton illalliselle.

Parsakauden ollessa parhaimmillaan Rouva pyöräytti pöytään parsaa kahdella tavalla: parsasalaatin sekä uunissa paahdetut kinkkuparsat, josta ei parsaruoka voi paremmaksi muuttua.

Poikanen herkutteli omalla mansikkapuurollaan ja mutusteli innokkaasti myös Rouvan leipomaa juurileipää.

Minulta on taidettu kysyä useammankin kerran, mikä on pitkän suhteemme salaisuus. Parisuhdevinkkejä en todellakaan osaa tai halua antaa, mutta kaipa se on yhdistelmä siitä, että on riittävästi asioita, jotka yhdistävät ja tarpeeksi vähän asioita, joista ollaan jyrkästi eri mieltä. Aikaa vietetään sopivasti yhdessä ja yhteisten kiinnostusten kohteiden parissa, mutta molemmilla on aina ollut mahdollisuus ja vapaus harrastaa myös omia juttuja ja tavata omia kavereita. Vihaisena ei saa mennä nukkumaan. Ja siivoojan käyttäminen säästää monelta riidalta.

Vappuaaton iltana näytti, että karmea lumi- ja räntäsaderintama olisi vihdoin väistynyt ja alkavalle viikolle on luvassa aurinkoa ja keväisempiä säitä. Hauskaa vappua siis kaikille, kyllä se kevät sieltä tulee!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos kävit eilen somessa, et voinut olla huomaamatta hashtagia #pinghelsinki. Kyseessä oli nyt kolmatta kertaa järjestetty sisältö- ja vaikuttajamarkkinoinnin bisnesfestivaali, jonka kohdeyleisöä olivat sekä me sisällöntuottajat (#contentguru) että yritykset, jotka ostavat sisältöjä (#businesshippie).

Itsekin ilahdutin perhettäni viettämällä ensimmäisen isyysvapaapäiväni festivaaleilla.

Osallistuin tapahtumaan ensimmäistä kertaa enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Lähdin kuitenkin avoimin mielin katsomaan, mistä on kyse, ja sovin jopa pari tapaamista kaupallisista yhteistöistä kiinnostuneiden tahojen kanssa. Kaiken kaikkiaan osallistujia taisi olla kuutisensataa, joista sisällöntuottajia n. 250.

Tällä kertaa tapahtuma oli hyvin helposti saavutettavissa, tarkemmin sanottuna Jätkäsaaren Clarion-hotellissa.

Ja kylläpä oli hauska päivä ja ilta! Alun perin en ollut ajatellut edes tehdä koko tapahtumasta postausta, mutta sitten alkoi tuntua, että minun on sekä taltioitava blogipostukseen se hyvä fiilis, mikä eilisestä jäi, että kiittettävä kaikkia tapahtuman järjestäjiä ja muita osallistujia tämän fiiliksen mahdollistamisesta!

Enkä todellakaan ollut kuvauskeikalla, kuten kuvista näkyy. 

Keynote-puheenvuoroista erityisesti sisältömarkkinointiguru Ann Handleyn esitys oli inspiroiva, ja hän oli puhujana erinomainen. Youtube-tähti Casey Neistat (7 miljoonaa tilaajaa) oli itselleni aiemmin tuntematon suuruus, mutta tubettajille hänen tapaamisena oli varmasti iso juttu.

Iltapäivällä, keynote-puheiden välissä, porukka jakautui useampiin huoneisiin kuuntelemaan keskusteluja ja puheita itseään kiinnostavista teemoista.

Itse kävin kuuntelemassa Satu Rämön emännöimän erittäin mielenkiintoisen paneelikeskustelun, jossa aiheena oli oman työn hinnoittelu ja sen vaikeus.

Toinen sessio sen jälkeen käsitteli virtuaalitodellisuutta sisällöntuotannossa, ja siinä kolmen yrityksen edustajat kertoivat omista virtuaalitodellisuusratkaisuistaan, ja lopputuloksena todettiin, että teknologia on nyt olemassa, vielä tarvittaisiin se sisältö.

Parasta antia olivat kuitenkin ne kaikki muut ihmiset siellä. Oli hauska tavata sekä järjetön määrä tuttuja ja puolituttuja tyyppejä, joista osan oli tavannut aiemmin vain virtuaalisesti, että aiemmin tuntemattomiakin ihmisiä. Vaikka monien bloggaajien kanssa tavataankin toisinaan, harvoin tulee oikeasti keskusteltua niin paljon ja niin syvällisesti vain bloggaamisesta ja bloggaamisen kaupallisesta puolesta. Oli mielenkiintoista kuulla toisten bloggaajien lukijamääristä, sivulatausmääristä ja kaupallisista yhteistöistä.

Ja tietysti ihan siitä muustakin sisällöntuotannosta. Olen nimittäin ollut varovaisen kiinnostunut sekä videoiden että podcastien tekemisestä, mutta niiden tuottaminen on kuitenkin jäänyt ajanpuutteen lisäksi myös idean putteeseen. Että mitä sitten muka sanoisi ja ketä se kiinnostaisi. Jatkan edelleen asian harkintaa.

Ja kyllähän siellä tietty syötiinkin. Clarionin ravintolassa tarjottu lounas ja illallinen olivat todella erinomaiset, ja jälkiruokabuffet'ssa olisin tarvinnut tarjottimen herkuilleni.

Iltabileet jatkuivat yöhön asti. Lähdin kotiin yhdeltä.

Yksi tapahtumasta hyötynyt taho oli varmasti Clarion. Sumuisen aamun jälkeen tuli aurinkoinen iltapäivä ja ilta, ja kuvat hotellin 16. kerroksen Sky Roomista täyttivät sosiaalisen median. Hotellissa yöpyneet vieraat näyttivät jakaneen hyvän määrän videoita ja kuvia myös aamu-uinneiltaan hotellin kattokerroksen uima-altaalla.

Kiitos siis vielä kerran järjestäjille kutsusta ja upeista järjestelyistä, ja toiset kiitokset kaikille, joiden kanssa ehdin eilen jutella! Oli tosi hauskaa! Ja jäi jotenkin poikkeuksellisen hyvä fiilis kaikesta! Ensi vuonna toivottavasti uudelleen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kerroin töissä useille kollegoilleni ja bisneskumppaneilleni, että jään koko toukokuuksi isyysvapaalle. Sain vastaukseksi useita onnitteluja.

Niin... vauvahan täyttää siis pian jo vuoden, selitin.

Meillä Suomessa isät saavat yhdeksän viikkoa isyysvapaata, mutta vain kolme viikkoa saa pitää heti, kun lapsi on syntynyt. Loput kuusi viikkoa voi pitää vasta sen jälkeen, kun äidin vanhempainarahakausi on päättynyt eli lapsi on noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Tai siis voi isäkin jäädä jo aiemmin lapsen kanssa kotiin ja saada vanhempainrahaa, jos äiti palaakin töihin aiemmin.

Niin, ei vaimoni siis vielä töihin mennyt. Hän on kotona lapsen kanssa, eli saamme yhteistä vapaata. Tai oikeastaan hän on tavallaan tällä hetkellä kesälomalla, jonka hän pitää nyt ennen kuin aloittaa hoitovapaansa. Äh... tämä taitaa kuulostaa vähän monimutkaiselta.

Sanotaan nyt vaan, että minulla on kuusi viikkoa pitämättömiä isyysvapaita, ja ne pitää pitää siihen mennessä, kun lapsi on kaksivuotias.

Nyt olen siis itse kuukauden kotona perheen kanssa, sitten tulen kuukaudeksi töihin, sitten olen kuukauden kesälomalla, sitten palaan taas kahdeksi kuukaudeksi töihin. Lokakuun alusta vaimoni aloittaa jälleen työnsä, ja itse jään silloin puoleksi vuodeksi kotiin pojan kanssa!

Eikös ole aika mahtavaa, että tämä on Suomessa mahdollista?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ooppera on ollut minulle jostain syystä hyvin vaikeasti lähestyttävä taiteenlaji. Olen nähnyt aiemmin livenä vain Mozartin Taikahuilun, kolmesti, mutta muuten en ole uskaltautunut katsomaan edes tunnetuimpia teoksia. Tavallaan olen ollut kuitenkin kiinnostunut, mutta kynnys lähteä oopperaan on ollut liian iso. Mistä aloittaa, kun ei tunne teoksia juurikaan?

Innostuimme Rouvan kanssa jo hyvän aikaa sitten kuuntelemaan kotona radiosta päivittäin Radio Classicia, ja vähitellen sisälläni alkoi syntyä oopperakipinä. Kuuntelin radion sunnuntaisissa oopperailloissa korvat höröllä mm. Verdin La Traviataa ja Puccinin Madama Butterflyta, ja radiosoittoon päässeet yksittäiset aariat ja ensemblet alkoivat kuulostaa hyviltä.

Päätin tutustua taidemuotoon myös livenä.

Nyt olen käynyt katsomassa viime kuukausina Mozartin Figaron häät ja Wagnerin Lentävän hollantilaisen sekä NYC:in Metropolitan Operassa Rossinin Sevillan parturin. Olin oikeastaan ajatellut käydä katsomassa myös Kansallisoopperan version Sevillan parturista, mutta en saanut sitä aikaiseksi ennen kuin esitykset päättyivät tältä keväältä. Viime viikolla pääsimme Rouvan kanssa yhdessä katsomaan Tšaikovskin Jevgeni Oneginin.

Kirjoitin NYC:in matkalta Metistä, ihan jo legendaarisen oopperatalonkin vuoksi, mutta syksyn Kansallisooppera-kokemuksistani en kirjoittanut blogiin. Minun oli vaikea löytää sanoja. Musikaaleista olen kirjoittanut monesti, ja niiden suhteen osaan jäsennellä ajatuksiani paremmin, mutta oopperasta kirjoittaminen tuntui liian vaikealta. En tiennyt tarpeeksi eikä ollut vertailukohtia.

Nyt, kun olen nähnyt melko lyhyellä aikavälillä neljä oopperaa, pystyn analysoimaan jo hieman paremmin omia ajatuksiani näkemistäni teoksista.

Ensimmäinen odotukseni oli, että kuulisin oopperoissa tuttuja sävelmiä, ja olin yllättynyt, että niinkin tunnetusta oopperasta kuin Figaron häistä, en löytänyt tuttuja, Sevillan parturin Largo al factotumin veroisia aarioita tai samanlaista hittikimaraa kuin Taikahuilusta. Koominen epookkiooppera isoine peruukkeineen jätti päällimmäiseksi ajatuksen, että seuraavalla kerralla haluaisin kuulla jotain aivan muuta.

Wagnerin Lentävä hollantilainen oli musiikiltaan minulle tuntemattomapi kuin Figaron häät, mutta se oli todella vaikuttavaa. Huomasin pitäväni huomattavasti enemmän vakavammasta ja melankolisemmasta oopperasta. Lentävässä hollantilaisessa minua häiritsi kuitenkin teoksen modernisointi. Lentävä hollantilainen ei ollut lainkaan valtamerillä seilaava merikapteeni vaan alkoholisoitunut taidemaalari, joka liikkui taidepiireissä. Laiva oli vaihtunut taidegalleriaksi.

Ymmärrän, että kun samoja teoksia esitetään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, tekijät haluavat etsiä uusia tulkintoja ja monet katsojatkin varmasti arvostavat sitä. Mutta minua kummastutti, että libretossa tarina liikkuu merellä, laivalla ja satamissa ja näyttämöllä näkyy jotain aivan muuta. Modernisointi oli varmasti hyvin onnistunut ja lavastus toimi hienosti, mutta itse huomasin miettiväni koko ajan, että mitäköhän oopperassa oikeasti tapahtuisi tässä kohtaa. Olisi siis hyvä, että olisi nähnyt Lentävästä hollantilaisesta jonkin hyvin klassisen version ennen kuin lähtee etsimään uudempaa.

Nyt päästään vihdoin Jevgeni Oneginiin, ja tämän teoksen ansiosta uskalsin kirjoittaa tämän postauksen. Pidin oopperasta nimittäin todella paljon.

Tarina on kaikkea muuta kuin kepeä. Omahyväinen Jevgeni Onegin särkee tähän ihastuneen nuoren Tatjanan sydämen repimällä Tatjana kirjoittaman kirjeen palasiksi. Onegin alkaa flirttailla juhlissa Tatjanan sisaren ja ystävänsä Lenskin morsiamen, Olgan kanssa. Lenski haastaa juovuspäissään Oneginin kaksintaisteluun, jossa hän myös saa surmansa. Onegin tapaa Tatjanan uudelleen vuosien päästä, kun tämä on mennyt naimisiin vanhemman ruhtinaan kanssa, ja Onegin kiinnostuu tästä vihdoin. Tatjana suhtautuu häneen kuitenkin kylmästi.

Pääosissa olivat Josef Wagner Oneginina ja Elena Stikhina Tatjanana. Lenskin roolin lauloi Tuomas Katajala. Hienot suoritukset kaikilta.

Tšaikovskin musiikki oli upeaa, melankolista ja dramaattista. Lavastuksessa yhdistyivät kekseliäästi sisä- ja ulkotila, ja vino lattia ja seinät tekivät hauskan surrealistisen vaikutelman. Lavalla oli ajoittain myös valtavasti ihmisiä, joukkokohtauksissa jopa 60 laulajaa ja tanssijaa, mikä teki esimerkiksi juhlista todella eläväiset ja näyttävät. Oli hauskaa nähdä oopperassa myös tanssijoita. Puvustuskin oli säkenöivä. 

Aivan alussa pelkäsin, olisinko liian väsynyt katsomaan esitystä, mutta verkkaisen alun jälkeen se tempaisi pian mukaansa niin, että tapahtumia ja juonenkäänteitä seurasi aivan jännittyneenä. Olisin katsonut ooperaa pidempäänkin. Myös Rouva oli haltioissaan.

Eli tällaista lisää! Dramaattista ja melankolista! Suuria tunteita!

Onko suosituksia?

Toisaalta haluaisin nähdä klassikoiden klassikoita, mutta toisaalta tutustua johonkin moderniinkin oopperaan. Ensi kaudella näytti olevan tulossa jälleen mielenkiintoisia esityksiä kuten Verdin Rigoletto ja La Traviata ja Puccinin Madama Butterfly. Ja olisipa hienoa käydä joskus myös Savonlinnan oopperajuhlilla!

 

Olen muuten käynyt tutustumassa viime aikoina myös balettiin. Lue lisää:

Joutsenlammesta,
Romeosta ja Juliasta ja
Muumibaletista

Share

Pages