Ladataan...
Isyyspakkaus

Uusin, tänään ilmestynyt Trendi-lehti käsittelee työtä ja uraa ja haastaa kaikkia jakamaan omia uraoivalluksiaan avuksi myös muille.

Omalle 18-vuotiselle työuralleni on mahtunut enemmänkin oivalluksia kuin tähän postaukseen voi kirjoittaa, mutta ehdottomasti tärkein niistä oli se, jonka sain aika tasan kaksikymmentä vuotta sitten ennen päätymistäni nykyiselle uralleni. Se oli se, kun huomasin, että aiemmat urahaaveeni olivatkin aivan vääriä ja löysin tulevaisuudelleni täysin uuden ja arvaamattoman suunnan, kun päädyin puolivahingossa kokeilemaan jotain, josta en tiennyt aiemmin mitään.

Mitä siis oikein tapahtui?

Olin hyvä koulussa, lukuaineiden keskiarvo lähellä kymppiä, ja ylioppilaaksi kirjoitin neljällä laudaturilla ja kolmella eximialla. Papereiden puolesta olisin voinut siis varmasti hakeutua mihin vain, mihin lukemalla pääsee. Ongelmani oli vain se, etten tiennyt lainkaan, mitä haluaisin tehdä työkseni. Siis aivan rehellisesti sanottuna, minulla ei ollut siitä pienintä aavistustakaan. Olin tasaisen kiinnostunut monista asioista, mutta en tuntenut palavaa intohimoa juuri muuta kuin esiintymistä ja laulamista kohtaan. 

Olin jotenkin niin syvällä silloisessa teatteri-, musiikki- ja esiintymismaailmassani, että kuvittelin myös tulevan työni liittyvän jotenkin esiintymiseen ja kaikki muu tuntui kovin tylsältä. Toisaalta halusin korkeakouluun, sillä ajattelin hyvän koulumenestykseni menevän muuten hukkaan. Lääkis ja Oikis eivät kiinnostaneet, ja vaikkapa Kauppakorkeakoulua ja Teknillistä korkeakoulua en pitänyt edes vaihtoehtoina.

Ajattelin siis kokeilla Tampereen teatterikoulua, ja varasuunnitelmani oli hakeutua toimittajaksi, sillä ajattelin työssä olevan mahdollista hyödyntää esiintymistaitoja ja olin riittävän hyvä myös kirjoittamisessa. Nyt ymmärrän jo paremmin, miten vähän silloin ymmärsin, ja pyörittelen silmiäni näille suunnitelmille. Eihän minulla ollut lukioikäisenä minkäänlaista kosketusta todelliseen työelämään, enkä edes ymmärtänyt, millaisia ammatteja erilaisissa yrityksissä eri toimialoilla on olemassa.

* * *

Omassa maailmassani oli esimerkkejä vain hyvin konkreettisista ammateista. Siis sellaisista ammateista, jotka on helppo selittää kenelle tahansa ja joita opiskellaan ammattiin valmistavassa koulussa (tai korkeakoulussa) ja tehdään sen jälkeen sellaisenaan jossain työpaikassa. Siinä maailmassa oli esimerkiksi metallimiehen koulutuksen saaneita metallimiehiä, parturi-kampaajan koulutuksen saaneita parturi-kampaajia, opettajankoulutuslaitoksen käyneitä opettajia ja näyttelijäksi opiskelleita näyttelijöitä. 

Lähipiiriissäni ei ollut lainkaan vaikkapa diplomi-insinöörejä, ekonomeja tai oikeustieteilijöitä, joilta olisin kuullut tai nähnyt esimerkkejä abstraktimmista töistä, joita yritykset tarjoavat. Olinkohan koskaan edes kuullutkaan esimerkiksi sellaisista ammateista kuin ohjelmistosuunnittelija, projektipäällikkö, konsultti tai tuottaja? Enpä olisi uskonut, että vielä joskus päätyisin sellaisiin tehtäviin.

* * *

Koska en päässyt heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelemaan näyttelijäksi tai toimittajaksi, lähdin inttiin. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu uskomattomalta, ettei papereillani saanut opiskelupaikkaa, mutta hainkin aivan vääriin paikkoihin ja varmasti myös vääristä syistä.

Inttiaikana ei ollut mahdollisuutta valmistautua runsaasti lukemista vaativiin pääsykokeisiin, joten hain seuraavana vuonna vielä uudelleen viestinnällisiin aineisiin (journalistiikka, puheviestintä) ja laitoin siinä sivussa paperit myös Jyväskylän yliopiston Tietojenkäsittelytieteiden laitokselle, jonne tiesin pääseväni opiskelemaan tietojärjestelmätiedettä ilman pääsykokeita pelkillä papereilla. Sinne myös päädyin, kun Viestintätieteiden laitos ei avannut toisellakaan kerralla oviaan.

Ajattelin katsella vuoden verran, millaista IT-alan opiskelu on ja miettiä samalla, mihin hakisin seuraavana vuonna. Enhän minä tiennyt tietokoneistakaan juuri mitään, enkä ollut käynyt edes koulun ATK-tunneilla. Olin kuitenkin kuullut, että IT-hommissa on hyvä työtilanne, ala on kovassa kasvussa ja töistä maksetaan kivasti. 

Ensimmäinen opiskeluvuoteni oli todella silmiä avaava. Oivalsin, että olin puolivahingossa valinnut alan, joka olikin vastoin ennakkokäsityksiä kiinnostava ja joka avasi mahdollisuuksia työskennellä hyvin erilaisilla toimialoilla ja monenlaisissa tehtävissä. Myös taloustieteiden opinnot auttoivat ymmärtämään yritysmaailmaa ja liiketaloutta.

Menestyin hyvin opinnoissani ja huomasin olevani hyvä siinä, mitä teen. Kävi niin, etten koskaan vaihtanut pääainetta, ja neljä vuotta myöhemmin tein graduni ja valmistuin tietojärjestelmätieteestä kauppatieteiden maisteriksi sivuaineenani laskentatoimi, multimedia ja viestintä.

* * *

Yliopiston jälkeen päädyin kaupallis-teknisiin tehtäviin: ensin ohjelmistosuunnittelijaksi, sittemmin teknologiaan keskittyneeksi liikkeenjohdon konsultiksi ja myöhemmin pelituottajaksi. Eikä tässä hassummin ole käynyt. Nyt olen hyvin tyytyväinen siihen, etten jumiutunut teini-iän käsityksiini siitä, mitä työksi voi ylipäänsä tehdä ja lähdin kokeilemaan jotain täysin uutta, josta en tiennyt mitään. Jos en olisi kokeillut sitä, en olisi koskaan voinut todeta olevani siinä hyvä.

En tiedä, millaista oppilaanohjaus on nykyisin lukioissa, mutta toivon todella, että tämän päivän abiturienteille avataan hieman paremmin, mitä kannattaisi realistisesti opiskella ja missä.

Se, että haluaa tehdä jotain, ei tarkoita automaattisesti, että joku haluaa maksaa siitä jotain. Se, että on hyvä jossain, ei tarkoita automaattisesti, että siitä kannattaisi tehdä itselleen ammatti. On varmasti niitäkin, jotka ovat itsepintaisesti jatkaneet hakeutumista sille tietylle alalle, joka on ollut suurin intohimon kohde, ja lopulta sille päässeet. Minua auttoi kuitenkin oivallus siitä, että minun ei pidä jumiutua siihen kaikkein ilmeisimpään mutta silti hieman epämääräiseen asiaan vaan kokeilla jotain aivan muuta

Jos jonkin ohjeen haluaisin antaa nyt ammatinvalinnan kanssa painiville lukiolaisille tai vähän vanhemmillekin, se on että ota hieman itseäni enemmän selvää, millaisia tehtäviä yrityksissä on ja millaisiin ammatteihin ja millaisille toimialoille eri oppilaitoksista, tieteenaloilta ja koulutusohjelmista valmistutaan. On hyvä miettiä realistisesti myös sitä, millainen työllisyystilanne kiinnostavalla alalla on ja sitä, mihin muuhun työhön hankittua osaamista voi käyttää. Nykyisin työpaikkoja ja jopa työuria vaihdetaan huomattavasti enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Myöhemmin olen kyllä oivaltanut senkin tärkeän asian, että epämieluisiin töihin ei kannata jäädä roikkumaan pitkäksi aikaa vaan hakeutua tekemään jotain muuta, jos työt alkavat nyppiä. Kirjoitin tästä juuri muutama kuukausi sitten, joten jos tämä kirjoitus oli mielestäsi kiinnostava, lue seuraavaksi siitä, miten tein harrastuksesta itselleni unelmaduunin, jossa kerron nykyisistä töistäni pelituottajana. (Sivuan myös tätä toista työtäni blogiyrittäjänä.) Ja jos peliala kiinnostaa, kirjoitin jo joskus aiemmin ajatuksiani siitä, mitä kannattaisi opiskella, jos haluaa pelialalle.

* * *

Kiitos Trendille tästä haasteesta! Oli ensinnäkin hauska kaivella vanhoja, ja toisekseen olen hyvin iloinen, jos tämä kirjoitus avaa jonkun toisenkin jumiin jääneen silmät muille mahdollisuuksille ja auttaa löytämään tien uudelle uralle!

Oletko sinäkin löytänyt työurasi aivan jostain muualta kuin joskus aiemmin ajattelit?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Kikkoman

Soijakastike tuo monille varmasti mieleen aasialaisen keittiön, mutta suolaisen umaminen kastike sopii hyvin mausteeksi myös muihin ruokiin. Käytin tällä kertaa soijakastiketta nyhtöpossun marinadiin ja kääräisin possun itse tehtyjen vehnätortillojen sisään. Lisukkeena on myös avokadosalsaa, joka sekin on maustettu suolan sijaan Kikkomanin luomusoijalla. 

Muutaman vuoden takainen nyhtöpossu- eli pulled pork -buumi on jo hieman laantunut, joten on hyvä muistuttaa jälleen siitä, miten helppoa ruoanlaittoa lihan hauduttaminen on, vaikka se viekin hieman aikaa.

Lihaa kannattaa toki valmistaa kerralla isompi satsi, sillä se tulee samalla vaivalla kuin pienikin, ja nyhtöpossua voi hyvin syödä useampana päivänä eri muodoissa.

Vehnätortillat voit ostaa kaupasta, mutta varsinkin jos omistat yleiskoneen, tortillataikina vaivautuu samalla, kun teet avokadosalsan. Jos tortillat valmistaa jo edellisenä päivänä, niitä voi kostuttaa esimerkiksi suihkupullolla ja lämmittää hieman mikrossa ennen tarjoilua, jolloin ne pehmenevät jälleen.

Salsaan voi kätevästi upottaa lähes mitä kasviksia tahansa. Tällä kertaa tein hyvin yksinkertaisen avokadosalsan, joka sisältää lähinnä avokadoa ja fenkolia. Jos vuodenaika olisi ollut melkein mikä muu vain, olisin laittanut salsaani tomaattia, mutta tähän aikaan vuodesta tomaatit eivät ole aivan parhaimmillaan. Jos haluat lisää väriä, voit laittaa salsaan vaikkapa punaista paprikaa.

Pienten lasten kanssa ruoan maustamisen kanssa on oltava varovainen. Käytämmekin chiliä ja suolaa ruoissa maltillisesti ja lisäämme mausteita vasta lautasella. Nyt tein chilistä, limetistä ja soijakastikkeesta seoksen, jota pirskottelin oman tortillani mausteeksi, mutta jätin sen lapsen lettusesta pois.

Muina täytteinä tarjolla oli ranskankermaa, fetajuustoa ja silputtua korianteria.

Ja tässä ovat reseptit:

Soijamarinoitu nyhtöpossu

Ainekset

  • 1 1/2 kg porsaan kassleria tai muuta rasvaista osaa

Marinadi

  • 1 dl soijakastiketta
  • 1 limen mehu
  • 2 dl hapokasta omenamehua
  • 2 tl jeeraa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 chilipalko

Valmistaminen

  1. Yhdistä marinadin ainekset. Jätä chilipalko kokonaiseksi, niin voit noukkia sen myöhemmin pois
  2. Laita porsaan kassler isoon kulhoon, kaada marinadi sen päälle ja hiero se lihaan
  3. Nosta liha jääkaappiin maustumaan yön yli
  4. Seuraavana päivänä laita liha uunipataan marinadin kanssa ja hauduta sitä 150-asteisessa uunissa kannen alla viisi tuntia. Käännä liha puolessa välissä haudutusta
  5. Kun liha on valmista ja hieman jäähtynyt, revi se kahdella haarukalla palasiksi.

(Säästä paistoliemi. Voit käyttää sitä maustekastikkeena muussa ruoanlaitossa tai vaikkapa lihakeiton pohjana.)

Vehnätortillat (8 kpl)

Ainekset

  • 2 dl vettä
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 3/4 tl suolaa
  • n. 5 dl vehnäjauhoja

Valmistaminen

  1. Sekoita vesi, leivinjauhe ja suola kulhossa
  2. Lisää jauhot ja alusta taikinaa ainakin 15 minuuttia, jotta siihen tulee hyvä sitko
  3. Jaa taikina kahdeksaan osaan ja kauli palat ohuiksi letuiksi
  4. Paista lettuja kuivalla valurautapannulla n. 2 minuuttia molemmilta puolilta, kunnes niihin tulee tummia laikkuja
  5. Nosta valmiit tortillat pehmenemään kulhoon kelmun alle.

Avokadosalsa

Ainekset

  • 1 avokado
  • 1/4 fenkolia
  • kourallinen tuoretta korianteria
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 2 rkl soijakastiketta

Valmistaminen

  1. Paloittele avokado ja hienonna fenkoli ja korianteri
  2. Purista sitruunasta mehu ja mausta salsa mehulla ja soijakastikkeella.

Laita lisäksi tarjolle silputtua tuoretta korianteria, ranskankermaa ja chilistä, soijakastikkeesta ja limetin mehusta sekoitettu chilikastike.

Lisää ideoita löydät Kikkomanin sivuilta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Oopperaa taaperoille? No mikä ettei! Vauvojen taidetuokio marraskuun lopussa oli niin hauska kokemus, että nyt vein taaperon siskonsa kanssa Kansallisoopperan Tuhkimo-minioopperaan, jota esitetään Oopperatalon parvilämpiössä.

Miniooppera on suunnattu taaperoille ja päiväkoti-ikäisille, ja esitys kestää noin puoli tuntia. Rento esityspaikka madaltaa kynnystä lähteä katsomaan oopperaa sellaistenkin lasten kanssa, jotka ovat vielä tottumattomampia istumaan teatterisalien penkeissä. 

Poikamme oli yksi esityksen pienimmistä katsojista, ja hyvin hänkin jaksoi seurata sitä siskonsa kainalossa. Aivan lopussa alkoi olla ilmassa levottomuutta, joten otin hänet sivuun ja syliini ja lykkäsin hänen suuhunsa rusinoita.

Miniooppera on lyhennelmä Giacomo Rossinin oopperasta La Cenerentola, ja tarina esitetään kahden laulajan ja kahden muusikon voimin.

Näkemässämme esityksessä Tuhkimoa esitti sopraano Saara Kiiveri ja prinssiä baritoni Sampo Haapaniemi.

Laulajat esittävät esityksessä myös muut roolit, ja sehän on aina hauskaa, kun mies pukeutuu naiseksi. Tässä Haapaniemi esittää toista Tuhkimon ilkeistä sisarpuolista, Clorindaa.

Kohtauksissa, joissa hahmoja tarvitaan lavalle useampia, apuun tuodaan rooliasuihin puettuja Barbie- ja Ken-nukkeja. Nuket esiintyvät näyttämölle avautuvassa pienoisteatterissa ja myös ajavat autolla näyttämön halki. Aivan hittikamaa lasten mielestä.

Esitys oli todella hauska, ja tarinaa oli modernisoitu pilke silmäkulmassa: Prinssi kertoi kokeilleensa jo kaikki mahdolliset keinot ja Tinderit, mutta puolisoa ei ollut löytynyt. Tuhkimo ei suinkaan saapunut juhliin hevosten vetämänä vaan helikopteriksi muutetussa kurpitsassa.

Pidimme kovasti esityksestä - ainakin ne meistä, jotka osaavat puhua. Lapsillemme klassinen musiikki ja oopperalaulu ovat sen verran tuttuja jo kotoa, jossa kuuntelemme lähinnä Radio Classicia, että musiikki kuulosti heistä varmasti ihan tavalliselta. Hauskaa siis, että oopperaa tarjotaan myös aivan pienimmille katsojille!

Voisikohan Oopperalta toivoa ohjelmistoon myös jotain ihan oopperan lavalla esitettävää lastenoopperaa samaan tapaan kuin Muumipeikko ja taikurin hattu baletin puolella? Milloinkas Muumioopperaa on esitetty viimeksi Kansallisoopperassa..?

 

 

Kuvat kahta ensimmäistä lukuun ottamatta: Heikki Tuuli, Suomen Kansallisooppera

Pressilippu esitykseen saatu Kansallisoopperalta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme eläneet hyvin vaihtelevaa aikaa taaperon unien suhteen. Muutama viikko sitten alkanut kirkuminen nukkumaan mennessä näyttäisi vähitellen helpottavan, mutta edelleen lapsi protestoi nukkumaanmenoa vastaan useammin kuin käy maate mielellään.

Näiden viikkojen aikana olemme käyneet läpi jo useampia vaiheita ja kokeilleet erilaisia lähestymistapoja, jotka ovat kaikki olleet aika lailla yhtä huonoja.

1) Ei päiväunia

Ensin kokeilin väsyttää pojan päivisin niin, että hän ei nukkunut lainkaan päiväunia. Ajatus oli, että hän olisi niin väsynyt illalla, että nukahtaisi heti.

Se ei toiminut. Sen lisäksi, että hän oli päivisin ja iltaisin aivan yliväsynyt, saimme myös uuden ongelman: kirkumisen keskellä yötä. En tiedä, miten nämä asiat liittyvät toisiinsa, mutta poika todella heräsi useampana peräkkäisenä yönä kirkumaan aamuyöllä. Ei sitä pitkään kestänyt, mutta kuitenkin sen verran, että heräsin huutoon enkä saanut enää sen jälkeen itse unta.

Yöunille mennessä hän todella nukahti ensimmäisenä iltana huutamatta, mutta ongelma palasi jo seuraavana iltana. Näin ollen kuuntelimme kirkumista sekä illalla että yöllä. Ei hyvä.

2) Lyhyet päiväunet rattaissa

Poika on tähän mennessä nukkunut päiväunensa vain sisällä. Kyllä hän rattaissakin on joskus nukahtanut, mutta rattaiden on pitänyt olla jatkuvassa liikkeessä, jotta unta on tullut riittävästi.

En halunnut palata takaisin päiväunihuutoihin omassa sängyssä, joten aloin tehdä pojan kanssa retkiä kaupungille juuri päiväuniaikaan. Hän vaipuikin unten maille heti, kun haistoi raikkaan ulkoilman ja nukkui oikein kivasti ulkosalla. Pari kertaa kävi myös niin, että hän ei ollut herännyt kotiinpaluuseen mennessä, joten jätin hänet vielä nukkumaan unensa loppuun sisäpihalla ja kävin katselemassa aika ajoi, joko hän olisi herännyt.

Iltaisin hän jatkoi edelleen nukkumaanmenoitkujaan.

3) Muutama parempi ilta

Välissä oli muutama ilta, jolloin lapsi meni nukkumaan itkuitta. Ensimmäinen itkuton ilta oli se, jossa annoimme hänelle silikonisen vesipullon, jossa oli hieman vettä. Siinä oli sen verran uutuudenviehätystä, että hän nukahti pullo kainalossaan. Itku palasi taas seuraavana iltana.

Kun olin tytön kanssa Jyväskylässä, Rouva sai pojan nukkumaan hymyssä suin. Kun palasimme kotiin, itkukin palasi.

Kun olimme Rouvan kanssa oopperassa ja hoitaja laittoi lapset nukkumaan, molemmat heistä olivat menneet iloisesti nukkumaan ilman itkuja. Seuraava ilta oli taas huutoa.

Kun Rouva laittoi tytön ja pojan yksin nukkumaan, he menivät nukkumaan nätisti, mutta seuraavana iltana minun kanssani homma meni taas kirkumiseksi.

Mikä edellisille onnistumisille oli siis yhteistä? Se, että minä olin poissa. No, ei sekään ole vaihtoehto, että minä en laita poikaa nukkumaan.

4) Eroon kuplasta

Poika on tähän asti nukkunut omassa sängyssään niin, että sängyn sisään on laitettu kevyt Pop-up Bubble -matkasänky. Jos ihmettelet asiaa, niin tämä tapa alkoi jo tytön kanssa viisi vuotta sitten, kun huomasimme, että hankkimassamme vanhassa pinnasängyssä pinnat ovat niin harvat, että pienen vauvan pää mahtuisi niiden välistä ulos.

Tyttö nukkui siis myös alkuun tämän kuplasängyn sisällä, kunnes noin vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä kuplasta luovuttiin. Poika on nyt saman ikäinen.

Hän on kyllä viihtynyt kuplassa hyvin, ja vetänyt itsekin mielellään kuplan vetoketjun kiinni. Mutta näiden iltaitkujen alkamisen aikoihin vetoketjusta alkoi tulla ongelma. Poika saattoi osoitella vetoketjua ja toistella itkuisena "Avaa, avaa, avaa." Vetoketjuun ei kuitenkaan saanut koskea eikä varsinkaan vetää sitä kiinni. Jos laitoin luukun kiinni, hän raivostui ja avasi sen ja jäi itkemään.

Kun hän oli itkunsa itkenyt ja rauhoittunut, hän sulki vetoketjun itse ja jäi nukkumaan kuplaan.

Kun parina iltana vetoketju jäi kuitenki auki koko yöksi, päätin, että kupla lähtee. Se tapahtui viikko sitten.

5) Unet pehmolelujen keskellä

Samalla, kun kupla lähti, poika siirtyi jälleen nukkumaan päiväunet omassa sängyssään. Toisina päivinä hän on nukahtanut niille itkuitta, toisina ei. Sama koskee iltaunia. Muutamana iltana hän on jäänyt sänkyynsä iloisena ja huudellut: "Moi moi!" mutta toisina iltoina on saatu kuunnella huutoa.

Se ei kestä kuitenkaan enää pitkään. Ehkä puoli minuuttia. Sen jälkeen hän alkaa keräillä ikkunalaudalla olevia pehmoleluja sänkyynsä ja nukahtaa lopulta niiden keskelle. Myöhemmin, ennen kuin menen itse nukkumaan, käyn keräilemässä lelut takaisin ikkunalaudalle, suoristan lapsen ja peittelen hänet kunnolla.

Nukkumaanmeno on siis nyt helpottunut jo merkittävästi, ja noin joka toinen päivä ei tarvitse kuunnella itkuja lainkaan.

En sitten tiedä, voisiko kiukkuisuus johtua uusien poskihampaiden puhkeamisesta. Ehkä ikeniä on pakottanut illalla, kun hän on käynyt pitkäkseen. Hän on myös joskus osoitellut suutaan ja sanonut: "Au."

Ongelma voi olla jokin muukin, ja edelleen hän yrittää kertoa jotain, joka liittyy peittoon, mutta en ymmärrä, mistä on kyse. Hän osoittelee peittoaan ja hokee surullisena: "Peitto, peitto, peitto" (tai oikeammin "peippo, peippo, peippo"), mutta en ota selvää, mitä hän haluaa. Kyse ei ole siitä, että hän haluaisi peiton päälleen. Peittoa ei saa myöskään ottaa pois, asettaa sivuun tai päätyyn, kierittää palloksi tai asetella tyynyksi hänen alleen. Lopulta on vain todettava: "Kyllä, se on peitto. Laita se miten haluat. Kauniita unia."

Kai tämä on vain jokin vaihe, joka menee pian ohi.

Ja sitten tulee jokin uusi vaihe. Sitä odotellessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämän vuoden yhteisvastuukeräys muistuttaa meitä siitä, että maailman suurin ruokatrendi ei suinkaan liity luomuruokaan, persimoneihin tai kukkakaaliin. Miljoonille ihmisille ympäri maailman suurin ruokatrendi on se, että ruokaa ei ole.

Pienten lasten vanhempana kuulen päivittäin ruoasta nirsoilua. "En tykkää." "Vieläkö pitää syödä?" "Ei ei ei ei ei!"

Eivät lapset vielä ymmärrä sitä, miten etuoikeutettuja he ovat, kun heillä on varaa nirsoilla. Turha heidän edessään on myöskään heilutella Afrikka-korttia, sillä he tietävät saavansa jotain muuta syötävää toisella aterialla, vaikka edellisellä söisi miten vähän tai paljon tahansa.

Vanhemmalle lapselle voi toki jo opettaa ruoan arvostusta ja kertoa siitä, miten kaikissa maissa lapsilla ei ole ruokaa, mutta vielä tehokkaammin viisivuotiaaseen tehoaa vetoaminen ikään. Viisivuotias kun on jo niin iso, niin hän voi syödä sellaisiakin asioita, joista ei niin hirveästi pidä.

Sitten on huvittavaa kuunnella, miten viisivuotias selittää ruokalautastaan pois päin tönivälle pikkuveljelleen, miten hänenkin pitää syödä reippaasti, sillä kaikilla maailmassa ei ole ruokaa.

Me aikuiset ymmärrämme sen, että nälkää näkevillä lapsilla ei ole sen enempää ravintoa tarjolla, vaikka omamme söisivätkin reippaasti. Sodat, levottomuudet ja kuivuus piinaavat monia maita, ja nälkä ja köyhyys ovat arkipäivää myös monessa suomalaisessa perheessä.

Osallistumalla yhteisvastuukeräykseen voit tukea taloudellisesti vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä. Suomessa avun vievät perille Kirkon diakoniarahasto ja paikallisseurakunnat, ja ulkomailla Kirkon Ulkomaanapu auttaa katastrofeista ja konflikteistä kärsiviä.

Lue lisää: yhteisvastuu.fi

Lahjoittaa voi osoitteessa: yhteisvastuu.fi/lahjoita

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka se uskomattomalta tuntuukin, nyt alkaa olla aika ajatella tulevaa kesää ja puutarhan kasvukautta. Esikasvatusta vaativat vihannekset laitetaan itämään maaliskuussa, ja kävinkin eilen siemenostoksilla Hyötykasviyhdistyksen Alku & Juuri -kivijalkakaupassa Töölössä (Mechelininkatu 51).

Valtavasta siemenvalikoimasta löytyy kaikki mahdolliset hyötykasvit ja paljon kesäkukkia. Monista vihanneksista on saatavilla useampia lajikkeita, ja asiantunteva henkilökunta osaa opastaa sopivien lajikkeiden valinnassa, jos itse ei osaa tehdä päätöstä.

Ja tällaisella setillä lähdetään uuteen kasvukauteen.

Suurin ilonaiheemme viime kesänä olivat kurkut ja tomaatit. Siksipä otimme tomaatteja useampia lajikkeita, ja kasvihuonekurkkujen lisäksi ajattelin laittaa kasvamaan myös avomaankurkkua pikkelöitäväksi. Hyvin kasvavat myös lehtipersilja, retiisi ja korianteri.

Epäonnistumisia olivat puolestaan keltaiset porkkanat, munakoisot ja chilit. Porkkanoiksi valitsin siis oranssit versiot, ja munakoisot ja chilit saavat tänä vuonna jäädä. Muusta edellisen mökkikauden tilinpäätöksestä voit lukea täältä.

Nyt haluamme myös oman "kaalilaatikon"! Siis kasvatuslaatikon, johon tulee keräkaalia, kukkakaalia ja ruusukaalia!

Lisäksi ajattelimme kokeille hunajamelonia, ja hernettäkin laitetaan, vaikka viime vuonna ensimmäiset versot menivätkin pupun suuhun.

Kesäkurpitsan siementä taisi olla viime vuodelta.

Tässähän alkaa jo ihan kutkuttaa multapeukaloa!

Share

Pages