Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, oletkos sinä se tyttö, jolla on uusi pyörä? Esittelisitkö vähän, miten sillä ajetaan?

No, pyörähän ei ole varsinaisesti uusi. Vain pari päivää sen jälkeen, kun kirjoitin tytön vanhan pyörän jääneen pieneksi, päätin hankkia hänelle isomman pyörän. Käytettynä. Edellinen pyörähän ei puolestaan ollut edes varsinaisesti vanha: se oli ostettu vuosi sitten, ja sen ajokerrat voi laskea muutaman käden sormilla.

Katselin pyörää ensin netistä useammastakin paikasta ja ehdin laittaa viestin parille myyjälle, mutta pyörät olivat jo menneet, vaikka ilmoitukset oli lisätty alle vuorokausi aiemmin. Todella: käytetyt lastenpyörät käyvät ilmeisesti netissä kaupaksi kuin kuumille kiville.

Sitten keksin laittaa tytön päiväkodin vanhempien Facebook-ryhmään viestin ja kysyä, olisiko jollain pieneksi käynyttä 16-tuumaista tyttöjen pyörää. Mikä tahansa kävisi, kunhan siinä vain on etukori. Se oli nimittäin ainoa asia, jota tyttö uudelta pyörältään toivoi.

Ei mennyt varmaan kuin vartti, kun sain viestin, että sopiva pyörä olisi noudettavissa vain muutaman korttelin päästä, ja sovimme treffit samalle illalle. Pyörän hinnaksi sovimme 40 €.

Pyörä on sopivasti elämää nähnyt, eli kun sillä kaatuilee ja sitä kolhii, uudet naarmut eivät niin haittaa.

Tyttö ei näitä kolhuja nähnyt, vaan hänestä pyörä oli ihana. Ja siinä oli valkoinen kori.

Tällä mennään sitten ainakin tämä ja ehkä vielä seuraava kesä. Oma tavoitteeni olisi totuttaa tyttö pyöräilyyn vähintään sen verran, että hän jaksaa polkea kotoa puutarhamökille ja takaisin. Nyt olemme lähinnä polkeneet pyörällä metrolle ja kulkeneet suurimman osan matkasta raiteita pitkin.

Siirtolapuutarhan alue on kyllä erittäin hyvää pyöräilyn harjoittelemiseen, sillä autoja ei varsinkaan viikonloppuisin liiku hiekkateillä kuin poikkeustapauksessa.

Kun ilmat tästä lämpenevät, voimme kätevästi pyöräillä vielä puutarhamökiltä Kivinokan uimarannalle, johon on matkaa mökiltä vain kilometri.

Kivinokka on puolestaan alue Herttoniemen siirtolapuutarhan tuntumassa. Se on kaikille avointa virkistysaluetta, ja moni varmasti yllättyy, miten niin metsäistä puistoaluetta löytyy niinkin keskeiseltä paikalta Helsingistä.

Kivinokassa on myös kesämökkejä mutta niissä ei ole samalla tavalla omia rajattuja pihoja kuin siirtolapuutarhassa, vaan pihat ovat puistoaluetta. 

Nyt kävimme vain katsomassa rantaa ja käännyimme takaisin. Itseäni ei olisi voinut vähempää innostaa mereen pulahtaminen, mutta tytön silmät säkenöivät, kun hän näki pienen hiekkarannan ja kaikki ne hiekkalelut ja liukumäen, joka oli vesirajan tuntumassa.

Mitäpä jos kuitenkin palattaisiin jo takaisin puutarhamökille, ja tullaan takaisin rannalle sitten, kun sää on vähän lämpimämpi? 

Nälkäkin on jo.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onko tässä Gastronaatti 2 -kirjan takakannen kuva?

Ehkä. Tai sitten se on tämä.

Joka tapauksessa uusi kirjaprojektimme on kaikessa hiljaisuudessa edennyt siihen pisteeseen, että kirjan taitto on takakannen kuvaa vailla valmis! Kääk! Olen nähnyt väliversioita kirjan taitosta, ja hitsiläinen, että se onkin näyttänyt hyvältä!

Annoskuvien lisäksi toimitin kirjan taittaneelle Pauli Salmelle fiiliskuviksi tukun kuvia digitaalisesta perhealbumistamme, mutta niiden taittoa en ole vielä nähnyt.

Onpa jännää saada lähiaikoina kirjasta ensimmäiset koko taiton printit viimeiseen oikolukuun ja tarkistukseen. Ja se odottaa vain ehkä tätä kuvaa.

Takakannen kuvat kävi ottamassa valokuvaaja Dorit Salutskij. Kuvausessio oli tuossa pari viikkoa sitten omassa keittiössämme. On hauskaa, että kirjan varsinainen kuvaajakin saa näin kirjaan edes jonkin kuvan itsestään.

Neljän ihmisen kuvaaminen on melko haastava homma, varsinkin kun yksi heistä on yksivuotias ja sen viisivuotiaankin keskittyminen herpaantuu melko herkästi.

Ei ollut helppoa löytää kuvaa, jossa kaikki katsoisivat yhtä aikaa kameraan ja ilme olisi suurin piirtein luonnollinen.

Lopullinen valinta on kuitenkin tehtävä nyt. Tämä se ei ole, mutta muuten kuva taitaa olla lempikuvani.

Lopputuloksen näette sitten elokuussa!

 

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Dorit Salutskij, ja olen itse käsitellyt ne hyvin pikaisesti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En malta olla kirjoittamatta vielä toista postausta Taste of Helsingistä, sillä sen merkeissä vietimme viikonloppua. Halusin tehdä tapahtumasta myös oman yhteenvetoni.

Meille tapahtuma on jo niin vakiintunut ohjelmanumero kesäkuussa, että sinne meneminen on itsestään selvää koko perheelle. Tyttäremme, 5-v, oli mukana jo kuudetta kertaa ja vuoden ikäinen poikammekin toista kertaa. Saimme mukaamme myös kavereitamme.

Tänä vuonna poikakin pääsi mukaan maistelemaan, ja ahmi puolitoista annosta Ludun lahna Wallenbergiä ilosta kiljahdellen.

Suomen kesä yllätti jälleen, ja vaikka sateen todennäköisyyden piti olla lähellä nollaa, juuri pääkaupunkiseudun päällä oli suurin piirtein koko Etelä-Suomen ainoa sadealue. Kuuro ei onneksi kestänyt kauaa, ja se ei tunnelmaa pilannut. Pakkauduimme vain tiiviimmin katoksen alle.

Tein tänä vuonna Taste of Helsingin kanssa myös kaupallisen yhteistyön ja pääsin maistelemaan tapahtumaan osallistuneiden ravintoloiden annoksia jo etukäteen.

Aivan kaikki annoksia en silti ehtinyt testata, ja joidenkin ravintoloiden festivaaliversiot erosivat aika lailla siitä, mitä vaikkapa taannoisella ravintolasafarilla tarjottiin. Esimerkiksi Grönin tartar (alla) oli erinomainen safarilla mutta lauantaina saamani annos valitettavasti ei. Aivan kuin siitä olisi puuttunut asioita.

Sen sijaan O Matin tartar (alla) oli omasta mielestäni tapahtuman parhaimmistoa, mikä on paljon sanottu, sillä en lähtökohtaisesti edes pidä tartar-pihvistä.

Mitä olen lukenut eri blogeista ja äänestystuloksista ja jutellut tuttujen kanssa, monet annokset jakoivat aika lailla mielipiteitä. Siinä missä toiset hehkuttivat TuoHi-popupin villiyrttiannoksia, toiset eivät niille lämmenneet ja kaipasivat enemmän makua.

Jonkun mielestä tallinnalaisen Noan kilohaili oli parasta illassa, toisten mielestä ylihintaista ja kuivaa. Joku moitti Passion makkaraperunoiden makkaroita ja palttua kuivahtaneiksi, itse äänestin sitä tapahtuman parhaaksi annokseksi.

Kaksi asiaa, joista haluaisin antaa ravintoloille yleisesti ottaen palautetta, on menun rakentaminen ja annosten nimeäminen. En tiedä, miten ravintolat omat menunsa keksivät ja kuulevatko he muiden ravintoloiden suunnitelmista ennen kuin menut lyödään lukkoon, mutta olin esimerkiksi hyvin yllättynyt, kun kuulin peräti kolmen ravintolan tarjoavan tartar-pihviä. Vähempikin olisi riittänyt.

Toivoisin myös, että ravintoloiden menu olisi jonkinlainen otos siitä, mitä he myös oikeasti tarjoavat. Esimerkiksi Noan kaksi kalaruokaa ja kaksi jälkiruokaa oli niin hämmentävä kokonaisuus, että se ei sellaisenaan houkuttele vierailemaan ravintolassa Tallinnan-matkalla.

Enemmän edukseen oli vaikkapa Pastor, jonka annosten voisin kuvitella tulevan suoraan ravintolan listalta. Alla ravintolan Black Angus -härkää, joka oli todella maukas annos.

Ja sitten annosten nimeäminen. Itse haluan tietää listan lukemalla, mitä saan, eli TuOHi:n "Kapteeni Grillisydän ja hänen Taikayrttinsä"-tyyppinen nimeäminen saa lähinnä ärsyyntymään. Kyseinen annos jäi myös maistamatta, sillä en tullut ottaneeksi selvää, mitä se sisälsi. Edellinen esimerkki oli kyllä ääritapaus, ja TuOHi:n muut annokset kuten ruista ja jalotofua (alla) olivat selkeämmin nimettyjä. Kuvassa myös Shelterin karitsa-annos.

Omasta mielestäni tapahtuman kolme parasta suolaista annosta olivat Passion Makkaraperunat, O Matin tartar ja Pastorin mustekala. Rouva piti eniten Ludun lahna Wallenbergistä, Savoyn Vorschmakista ja niin ikään Pastorin mustekalasta. Yleisön äänestyksen voitti muuten Ludun tartar, jota emme maistaneet itse lainkaan.

Tyttönen piti eniten O Matin possusta (alla), joka oli myös aikuisten mielestä erittäin onnistunut annos. Hyvin maistuivat makkaraperunatkin.

Jälkiruoista parhaat pisteet taisi viedä Vanhan Porvoon jäätelötehtaan jäätelökärry, sillä lapsi piti kaikkia varsinaisia jälkiruoka-annoksia jotenkin erikoisina ja kirpeinä. Alla Grönin kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä ja O Matin omenasorbettia. 

Aikuisempaan makuun parhaat jälkiruoat olivat O Matin omenasorbetti (alla), Passion passiopusu ja Savoyn lime-basilikaposset (vielä vähän alempana).

Ja tietysti Kyrö Distilleryn Napue- ja Koskue-drinkit.

Ammattilaisten äänestyksessä parhaan alkuruoan tarjosi Passio (gazpachosorbet, kuva alla), parhaan pääruoan Grön (tattarileipä, perunasalaattia, villiyrttejä, kaksi kuvaa alaspäin), parhaan jälkiruoan Toca (sitruuna, valkosuklaa, kamomilla) ja parhaan nimikkoannoksen Pastor (mustekala).

Omasta mielestäni kokonaisuutena paras ravintola oli mielestäni Passio, jonka jokainen annos oli herkullinen. Alla olevassa kuvassa Passion törkeän hyvä parsakeitto ja iberico-tempura.

Passion jälkiruoka, Passiopusu, oli myös täydellinen lopetus tälle tapahtumalle tänä vuonna.

Kiitos siis Taste of Helsinki vielä kerran, oli jälleen herkullista ja hauskaa. Jännä nähdä, missä tapahtuma pidetään ensi kesänä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

En muista, milloin olisin seurannut sääennusteita yhtä huolestuneena kuin viimeisen parin viikon aikana. Taste of Helsinki kärsi viime vuonna sateisista ilmoista, joten tällä kertaa kaikki toivoivat erityisen paljon, että ilmat olisivat suotuisat. Ja niinhän ne ovatkin!

Tapahtuman avajaiset pidettiin eilen torstaina, ja tapahtuman perustaja Barry MacNamara toivotti vieraat tervetulleiksi ja ihasteli tietysti säätä! Miten upeaa onkaan, että yhtä hyvää ja jopa vielä eilistä lämpimämpää keliä on luvassa koko viikonlopulle! Odotettavissa on varmasti vilkas festivaaliviikonloppu Kansalaistorin aukiolla. 

Tapahtuma järjestetäänkin nyt viimeistä kertaa Töölönlahdella Musiikkitalon kupeessa, sillä kaupungilla on aukiolle ilmeisesti muuta käyttöä jatkossa. Se liittynee Töölönlahden ja sen puistoalueiden rakentamiseen, ja uuden keskustakirjaston työmaa hipookin Taste of Helsingin aitauksia. ToH:in sijainnista ensi vuonna ei ole vielä tietoa.

Yleisö alkoi virrata sisään avajaisseremonioiden jälkeen viideltä, jolloin myös ravintolat avautuivat.

Olin maistanut monia annoksista jo tapahtuman lehdistötilaisuudessa ja taannoisella ravintolasafarilla. Nyt päätin, että maistan jokaisesta ravintolasta yhden annoksen ja jatkan maistelua sitten uudelleen lauantaina, jolloin tulen paikalle koko perheen kanssa.

Aloitin maistelun Ravintola Tocan Vitello Tonnatosta, joka oli erittäin hyvä alku illalliselleni. Tocan muut annokset maistelinkin jo illallisella hieman aiemmin.

Toinen alkupalani oli Pastorin nimikkoannos PULPO CON CAUSA Y HUEVAS DE TRUCHA - Grillattua mustekalaa, perunaterriiniä, kylmäsavustettua kirjolohenmätiä. Aivan törkeän pehmää ja ihana grillin maku. Suositukset tällekin.

Valitsin ruokajuomaksi kauniin hennon vaaleanpunaisen Vetere-luomuroseeviinin, joka löytyy Collaboratorion pisteestä. Valinta oli erinomainen!

Seuraava annokseni oli Passion Makkaraperunat: lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa. Ja mitä siellä lautasella onkaan lisukkeena? PUOLUKKAKASTIKETTA! Hahaa! Maistoimme nimittäin saman annoksen jo ravintolasafarilla, ja kuten kerroin, heitin silloin ravintoloitsijalle idena, että puolukka sopisi annokseen loistavasti. Lainaan itseäni: "Jos ToH:issa annokseen on ilmestynyt lisukkeeksi puolukkaa, idea oli minun." Joka tapauksessa tämä annos on niin erinomainen, että voisin syödä sen kolmannenkin kerran ja olen varma, että myös muu perheeni tulee rakastamaan sitä lauantaina.

Sitten vuorossa oli Ludun Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta sekä O Matin Grillattua porsasta, parsaa ja farrotto. Ai mikä grits? Mikä farrotto? Grits on rikotusta maissista tehty puuro, ja farrotto taas kuin risotto mutta tehty farro-viljasta.

Ludun grits-annos lupaili runsaan savuisella tuoksullaan ja ulkonäöllään voimakkaampia makuja, mutta annos olikin mauiltaan yllättävän kepeä. O Matin possuannos taas oli juuri niin maukas kuin miltä näyttääkin ja lihan suutuntuma mukava.

Enhän minä aivan yksin näitä kaikkia ruokia maistellut, vaan lyöttäydyin tuttujen bloggaajien ja toimittajien seuraan. Eino, Emmi, Tiia ja Anna olivat hupaisaa seuraa, ja tapahtumassa näkyi monia muitakin tuttuja. 

Seuraavat annokset hain Grönin ja Shelterin pisteiltä.

Grönin kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa syötiin lusikalla sipulin kuoren sisältä. Annos kannattaa muuten syödä heti, ettei kananmaksakreemi lämpene liikaa kuumasta sipulista.

Shelterin Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia oli erittän hyvä annos, ja itusalaatti kevensi kivasti vehnäpuuroa.

Viimeiset pääruoat hain Noasta ja Savoysta.

Tallinnalaisen Noan nimikkoannos ”KILOHAILI & CHIPS” savustettu rapeaksi / suolakurkku / karhunlaukkamajoneesi / ranskalaisia oli tapahtuman kallein (12 mk), ja hinta tuntui hivenen kovalta.

Savoyn Grillattua vuohenjuustomoussea, rosmariini-hunajamanteleita ja romesco-kastiketta oli ihanan raikas, rapean salaatin päällä tarjottu annos, joka oli mukavan keveä lopetus pääruoille.

Tapahtuman kymmenes ravintola on TuOHi popup, jossa neljä huippukokkia ovat yhdistäneet voimansa ja tarjoavat villiyrttien inspiroimia annoksia. TuOHi:n takana ovat Sasu Laukkonen / Chef & Sommelier, Ossi Paloneva / Egg, Ilkka Isotalo / Ravintola C ja Ragnar Eiríksson / Dill.

Valitsin heidän listaltaan jälkiruoalta kuulostavan annoksen Ternimaito blini, Pihka kermaa ja Hapatettua tattarihunajaa. Annos oli yllättävä ja erikoinen. Pieni lettunen oli suolainen, ja kermassa todella maistui pihka.

Tästä hämmentyneenä ajattelin, että haen sittenkin vielä yhden jälkiruoan ja uskaltauduin kokeilemaan, mikä on Noan Vana Tallinn. Se osoittautui kolmeksi Vana Tallinn -liköörillä maustetulla kreemillä täytetyksi pieneksi tuutiksi. Maukkaita kuin mitkä!

Tästä jatketaan sitten lauantaina, ja maistamatta on vielä hyvin monta annosta. Aiemmin maistelemistani annoksista suosittelen ehdottomasti myös ainakin Tocan ravioleja, Passion gazpachoa, Savoyn Vorschmackia, Grönin raakakypsennettyä nautaa, Shelterin karitsaa ja Pastorin Tres Leches -jälkiruokaa.

Muutamia herkulta kuulostavia annoksia jätin odottamaan lauantaita, jolloin voimme maistaa niitä yhdessä muun perheen kanssa.

Silloin voisin tehdä lähempää tuttavuutta myös tähän telttaan.

Ja tiedän yhden tyypin, joka on varmasti aivan innoissaan, kun näkee tämän kärryn.

Ja ihastellaanpa vielä kerran ilmaa, kun aurinko paistaa näin pilvettömältä taivaalta! Tätä oli niin toivottu, ja toive toteutui! 

 

Taste of Helsinki to 15. - su 18.6.2017 Kansalaistorin Puistossa Helsingissä.

Taste of Helsingin liput ovat myynnissä täällä, ja kaikkien ravintoloiden menut löydät täältä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Hyvin harvoin löytää niin perustavalla tavalla omia rutiineja ja käyttäytymistä muuttavia asioita kuin mitä BookBeat on minulle ollut.

BookBeat on äänikirjojen striimauspalvelu, josta voi kuunnella kiinteällä kuukausimaksulla niin paljon kirjoja kuin vain ehtii. Olen käyttänyt palvelua nyt reilun vuoden, ja se on muuttanut täysin suhtautumiseni työmatkapyöräilyyn.

Aiemmin olin melko laiska kulkemaan työmatkoja pyörällä, vaikka periaatteessa moni asia tuntuukin olevan kohdallaan.

Työmatkani on noin kymmenen kilometriä eli periaatteessa melko sopiva polkaistavaksi aamulla ja iltapäivällä, ja poljen sen fiiliksestä riippuen omaan rauhalliseen tahtiini noin puolessa tunnissa. Aamulla pitää toki varata aikaa suihkussa käyntiin työpaikalla, ja töistä lähtiessä menee joitain minuutteja siihen, että käy vaihtamassa pyöräilykamat päälle pukuhuoneessa. Silti olen pyöräilemällä usein nopeammin perillä kuin mitä olisin julkisella liikenteellä.

Syy laiskuuteen ei ole edes pyöräreitissä. Suurin osa työmatkaani on hyvää pyörätietä. 

Keskustan ohi pääsen pyöräilijöiden ohitustietä eli Baanaa pitkin. Baana on rakennettu entiseen satamaradan ratakuiluun Töölönlahden ja Ruoholahden välillä, ja siitä on tullut hyvin suosittu kevyen liikenteen väylä Helsingissä.

Siitä matka jatkuu Ruoholahden kanavan vartta pitkin kohti Lauttasaarta ja Länsiväylän vierustan pyörätietä aina Keilaniemeen saakka. Koko matka on pyörätietä, nyt kun Lauttasaarentiellekin on valmistunut pyöräkaistat.

Olen kuitenkin valinnut usein mieluummin julkisen liikenteen, sillä tämä edestakaisiin työmatkoihin päivittäin käyttämäni vajaat puolitoista tuntia on ollut aikaa, jonka saatan käyttää bussissa ja metrossa omien hommieni näppäilyyn. Voin pelata, ihan työnkin puolesta, voin katsoa ohjelmia suoratoistostopalveluista, voin selata Instagramia, voin lukea uutisia jne.

Jos kuljen matkan pyörällä bussin sijaan, kaikki tämä jää tekemättä, ja vain musiikkia kuuntelemalla aika tuntuu menevän tavallaan hukkaan.

Juu juu, kuntoilu on tietysti tärkeää, mutta silti pyöräily ei ole ollut minulle se mieluisa kulkemismuoto edes silloin, kun säät ovat olleet yhtä suotuisat kuin eilen.

BookBeat muutti kaiken. Nyt oikeasti odotan sitä, että pääsen pyöräilemään töihin ja jatkamaan kirjaani, joka jäi edellisenä päivänä kesken. En ole ottanut kesäkuulle edes HSL:n kausikorttia vaan kuljen päivittäin työmatkat pyöräillen. 100 km viikossa aiemman nollan sijaan on aika hyvä saavutus.

(Okei, käytän kyllä sellaista harkintaa, että jos koko päiväksi on luvattu kaatosadetta, jätän pyörän kotiin ja maksan matkani sitten matkakortin arvolla. Näin kävi juuri maanantaina.)

Mitä sitten kuuntelen? Pidän kovasti erilaisista listauksista BookBeatissa. Palvelusta ei välttämättä löydy juuri sitä kirjaa, jota kaveri on suositellut, mutta BookBeatin omat suositukset ovat toimineet hyvin.

Kirjoissa on toisten käyttäjien antamat tähtiluokitukset, ja palvelun ylläpitäjä myös kuratoi sisältöä. Olen kuunnellut palvelusta monta kirjaa, joita en olisi tullut muuten ikinä kuunnelleeksi tai lukeneeksi, ja hyvä niin. Selaan aina uutta kirjaa aloittaessani uutuudet ja luen kirjojen tiedoista niiden kuvaukset.

Tällä hetkellä olen esimerkiksi kuuntelemassa kesäkuun uutuutta Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä. Vakoilujuttu, rakkaustarina vai jotain muuta, mitä? Useassa maassa ja ajassa tapahtuva tarina on jännittävä kertomus kuolemansairaasta Leonardista, joka on järjestämässä 70-vuotisjuhliaan Lontoossa. Leonard on kuitenkin jollain tavalla sekaantunut vuosikymmeniä sitten itäeurooppalaisen vakoilurenkaan toimintaan, ja jotenkin tarinaan liittyy vielä Lontoossa toimiva sarjamurhaaja. Vielä on jonkin verran kirjaa jäljellä, ennen kuin saan totuuden selville.

Kuuntelen kirjat muuten usein 1,75-kertaisella nopeudella, joten ehdin kuunnella päivässä kirjaa noin kahta tuntia vastaavan ajan. Kokonaisen kirjan saa valmiiksi noin viikossa - riippuen tietysti kirjan pituudesta.

Uusi ominaisuus palvelussa ovat kirjasarjat. Sarjat tunnistaa valkoisesta kirjapinon kuvasta, ja suosituimpia sarjoja on kerätty myös palvelun avausnäytölle. Löysinpä sellaisenkin listauksen, jossa esitellään eri kirjasarjojen ensimmäisiä osia.

Esimerkiksi Leena Lehtolaisen Maria Kallio, Lars Keplerin Joona Linna, Suzanne Collinsin Nälkäpeli ja J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjat ovat minulle jo aiemmin tuttuja, ja haluan ehdottomasti kuunnella myös esim. Jo Nesbøn Harry Hole ja Viveca Stenin Sandhamn-sarjoja.

Lisää kuunteluvinkkejä löydät edellisestä BookBeat-postauksestani.

Olemme Rouvan kanssa melko eri linjoilla kirjojen kuuntelusta pyöräillessä. Hän ei voisi kuvitellakaan laittavansa nappeja korville, sillä hän haluaa kuulla kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Minä taas olen kuulokkeisiin niin tottunut, että niiden käyttäminen ei häritse.

Yksi tärkeä ominaisuus kuulokkeille on kuitenkin se, että ne eivät blokkaa ulkoa tulevia ääniä täysin, sillä liikenteessä on kuultava myös ympäristöä. En voi suositella tulppamallisia in-ear-kuulokkeita, mutta esim. iPhonen mukana tulevat kuulokkeet päästävät riittävästi ääniä läpi.

Saa nähdä, miten käy, kun tämän hetkisten tietojen mukaan Länsimetro ja työpaikkani vieressä oleva Keilaniemen metroasema avautuvat syyskuussa ja pääsen metrolla suoraan töihin. Voittaako helppous vai halu pyöräillä ja kuunnella siinä samalla kirjoja?

Nyt jatkan kuitenkin tyytyväisenä pyöräilemistä, säästän samalla rahaa bussimatkoissa ja olen vielä kenties paremmassa fyysisessä kunnossa kuin aikoihin!

Tutustu sinäkin BookBeatiin - ensimmäinen kuukausi on ilmainen!

Mene osoitteeseen bookbeat.com/fi/ ja anna palveluun koodi 'isyyspakkaus' (alennuskoodi on mukana myös edellisessä linkissä). Koodi on voimassa 30.9.2017 saakka, ja se koskee uusia asiakkaita. Tämän jälkeen palvelun käyttäminen maksaa 16,90 €/kk.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt kuules ihan mielipidekysymys. Kun olen miettinyt sellaista asiaa, että pitäisikö blogini kuville antaa enemmän tilaa. Muutin nyt kokeen vuoksi sisältöpalstan leveyttä huomattavasti leveämmäksi kuin aiemmin ja ajattelin kysyä, että mitä pidät. Kysymys liikuttaa lähinnä niitä, jotka lukeva blogia tietokoneella.

Kuvat ovat nyt noin 50 % leveämpiä kuin aiemmin, joten vaakakuvat näkyvät paremmin mutta pystykuvista tulee jo todella isoja. 

Mitä sanot: pidetäänkö vai vaihdetaanko takaisin? Sinulle minä tätä blogia teen, itselläni on kaikki kuvat käytössä täysikokoisina. Käy toki katsomassa muutama vanhempi juttu, jossa on enemmän kuvia, niin näet, miltä ne näyttävät.

Olen onneksi ladannut kuvat jo pitkään tuplakokoisina blogiin, joten niiden resoluutio riittää hyvin ylöspäin skaalattavaksi.

//Edit 14.6.2017: Blogin palstanleveys on palautettu jo ennalleen, sillä leveämpi sisältöalue sai murskakritiikkiä sekä luettavuuden että pystykuvien liian suuren koon vuoksi.

Share

Pages