Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Fazer

Yksi asia on jälleen yllättänyt meidät: se, miten ylettyväinen ja ulottuvainen lähes 1,5-vuotias taapero voikaan olla.

Pojallamme on menossa vaihe, jossa saamme käyttää merkittävän osan ajastamme siihen, että nostelemme tavaroita hänen ulottumattomiinsa, ja toisaalta viemme häneltä kädestä kaikkea, mitä hän on onnistunut pöydiltä ja tasoilta nappaamaan: kirjoja, lehtiä, tusseja, puhelimia, pikkulegoja, siskon aarteita, lautasia, juomalaseja, saksia, veitsiä... ja tietysti syötävää.

Yleensä jos on hetken aikaa liian hiljaista, on parasta käydä kurkistamassa, mitä nurkan takana tapahtuu.

Mitä teet?

Haukkasit palan jokaisesta leivästä ja järsit kurkkuakin?

Aiemmin hampaanjälkiä on nähty kurkkujen lisäksi esimerkiksi kesäkurpitsoiden, avokadojen ja nektariinien kyljissä. On se toki kivaa, että pojalle ruoka maistuu ja että hän osoittaa myös kiitettävää oma-aloitteisuutta.

Kun ikää tulee lisää, lapsi oppii avaamaan yhä useampia ovia ja laatikoita ja pääsemään käsiksi yhä kiinnostavampiin asioihin yhä vaikeammissa paikoissa. Enää häntä eivät pidättele liukuovet eivätkä kannelliset laatikot, ja hänellä on jo voimaa vetää yllättävän painaviakin vetolaatikoita auki.

Viime viikolla hän löysi leimasintyynyn ja sotki itsensä, vaatteensa, pöydän ja lattian musteella sillä aikaa, kun katsoin hetkisen muualle. Olin tapahtuman aikaan vain kahden metrin päässä.

Sosiaalisessa mediassa yritämme usein näyttää täydellisiltä, mutta lapsiperheiden arjesta tämä sliipattu täydellisyys ja harmonia ovat usein hyvin kaukana todellisuudesta. On päiviä, kun leluja, palapelejä, tyynyjä, peittoja ja ympäri asuntoa leviteltyjä kenkiä on edes turha yrittää kerätä lattialta, kun ne on levitelty sinne takaisin vain pienen hetken päästä.

On myös niitä hetkiä, kun huomaa joka ikisen yli reilun metrin korkeudella olevan tason olevan täynnä tavaraa, joka on nostettu sinne taaperon ulottumattomiin.

Meillä tällaisia tavaroiden turvapaikkoja on käytännössä vain muutama, ja niistä suosituimmat ovat pianon ja sen viereisen kaapin päällys. Kuten arvata saattaa, pianon päälle ehtii kertyä jo muutamassa päivässä aikamoinen kasa turvapaikkaa etsivää kamaa.

Huomaa myös vasemmanpuoleisen kaapin oven väliin sullottu sanomalehti, joka estää taaperoa toistaiseksi avaamasta kaapin ovea. Paperi toki otetaan pois, jos paikasta otetaan edustavampia kuvia.

Pianon ja kaapin päältä löytyykin jo mm.

  • Tietokone: Ainoa paikka, jossa sitä pystyy lataamaan
  • Puhelin: Onneksi laite menee kuitenkin lukkoon vain muutamiksi minuuteiksi kerralla
  • iPadit: ks. edellinen
  • Kaukosäädin: Kuinka kovalle tv:n voikaan laittaa?
  • Tussit: Ruokapöytään on kyllä jo piirretty niillä, mutta yritetään välttää lisävahingot
  • Kuulakärkikynä: ks. edellinen
  • Askartelulaatikko toisesta kaapista: Sisältää mm. leimasimet, ks. kaksi kuvaa ylöspäin
  • Muovailuvahat: niitä toki on jo maistettu ja pahanmakuisiksi todettu. Mutta aina voi maistaa uudelleen ja syljeskellä palaset lattialle
  • Valokuvauskamat: Vähintään toinen objektiivi nököttää pianon päällä lähes pysyvästi
  • Kellopeli: Pelastin sen lattialta ja löysin kahta vaille kaikki kielet toisesta paikasta lattialta
  • Viulu: Tytön opettaja kehotti pitämään viulua helposti saatavassa paikassa mielellään laukku avoimena. Yeah right
  • Desimitta: ...?
  • Koruja, tarroja, lehtiä, kirjoja...: Mikä tahansa voi olla palasina milloin tahansa
  • ja superyllätys, tarjottimellinen kuivumassa olevaa pastaa! Emme löytäneet sille eilen mitään muuta järkevää tai järjetöntä paikkaa.

Poika on tietysti jo keksinyt, että pianotuolille voi nousta seisomaan, jolloin ylettää korkeammalle...

Myös Fazer Puikula haluaa tuoda esiin oikean kaunistelemattoman ja rehevän tosiarjen, joka voi yllättää ja olla välillä rankkaa mutta myös rikasta ja täynnä hauskoja sattumuksia. Fazer teetti lapsiperheille Tosiarki-tutkimuksen, johon osallistui 500 vastaajaa. Voit lukea Fazerin sivuilta tutkimuksen tuloksista ja siitä, mikä muissa lapsiperheissä aiheuttaa harmaita hiuksia tai yllättävää arkikomiikkaa.

Jospa me nyt kuitenkin siirrytään syömään leivät pöydän ääreen ja otetaan vielä vähän juustoa ja tomaattia lautaselle. 

Äh, ja sinnehän se tomaatti sitten meni jo rinnuksille, kun en laittanut ruokalappua. No, mutta tätä se on, tosiarki. Totuuden kaunisteleminen läpsäisi heti kasvoille.

 

Lue lisää: Fazer Puikulan Tosiarki-tutkimus.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Isänpäivä oli laskelmieni mukaan kuudes. Myös tänä vuonna loikoilin sängyssä toista tuntia odottaen herätystä ja ehdin lähettää Rouvalle tällä välin jo yhden viestinkin. Neuvoin, mistä kadonnut sydänpiparimuotti saattaisi löytyä.

Hyvää kuitenkin kannatti odottaa: aamiaispöytään oli katettu loikoillessani croque madamet, hedelmäsalaatit ja herkullinen omena-päärynäpiiras.

Rakastan omenapiirakkaa kaikissa muodoissa, mutta tämä oli jotenkin poikkeuksellisen hyvää. Taikinakannen alla oli omenahilloketta, ja lopputulos muistutti niitä hampurilaisketjujen uppopaistettuja omenapiirakoita, joissa on polttavan kuuma hillosisus. Tämä piiras oli toki paljon parempaa.

Kun poikanen nukkui päiväuniaan, teimme Rouvan ja tytön kanssa punajuurella värjättyä pastaa: ricottatäytteisiä ravioleja ja lopusta taikinasta tagliatellea.

Tagliatelle jätettiin kuivumaan myöhempää käyttöä varten.

Tulipa ravioleista herkullisia ja niin hauskan värisiä! Ne nautittiin voi-salviakastikkeen kanssa.

Illalla sain vielä tohottaa Rouvan pyöräyttämiin crème brûléeihin sokerikuoret.

Ja kuin ihmeen kaupalla sain molemmat lapset sohvalle, katsomaan kameraan ja hymyilemään yhtä aikaa. Ainakin melkein.

Loppuun vielä lainaus tytöltä perjantaina päiväkodin isänpäiväaamiaisella saamastani isänpäiväkortista:

"Isi on kiva, tosi herkkä hermostumaan. Isi pitää mun yllätyksistä. Isi tykkää kun käyttäydyn tosi hyvin, se pitää mun korteista ja askarteluista. Me käydään HopLopissa ja uimassa. Isi on hyvä muistikorteilla pelaamisessa ja piirtämisessä."

Olette rakkaita! :)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Sanoista teoksi. Kun huomasin aiemmin tällä viikolla, että emme ole viettäneet koko syksynä yhtään pizzaperjantaita, päätin viedä lapset eilen tytön tanssitunnin jälkeen pizzalle Putte'siin (Kalevankatu 6).

Rouva oli omien kavereidensa kanssa BasBasissa, joten hän ei ollut tällä kertaa mukana.

Kerta oli ensimmäinen tällä porukalla, mutta aivan hyvin homma toimi kahden lapsenkin kanssa. Taaperolle löytyi syöttötuoli, ja hän vaikutti tyytyväiseltä ruokaansakin.

On kiva, että elämässä on jotain pysyvyyttä, joten syön Putte'sissa aina saman pizzan.

Silence of the Lambs oli tosi hivenen liian mausteinen pojalle, joten hän jakoi tytön kanssa Prosciutto-pizzan, joka on puolestaan tytön vakiovalinta.

Ilmakuivatun kinkun ja rucolan poika tosin syötti minulle, mutta muuten pizza maistui. Yhdessä he söivät kaksi kolmannesta pizzasta. Loput otimme mukaan laatikossa.

Putte's on aina yhtä suosittu, ja lähtiessämme pizzeriasta ulko-ovella oli jonoa. Ei ihmekään, sillä pizzat ovat kaupungin parhaimmistoa. Ja emmeköhän mekin tule tänne taas pian uudelleen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kansallisbaletin talven suurteos Kalevalanmaa sai ensi-iltansa viime viikolla. Pian Kansallisbaletin jättävä johtaja Kenneth Greve on luonut oopperatalon lavalle sellaisen ylistystanssin Suomelle ja suomalaisille, että sen vertaista saa hakea.

Aino (Terhi Talo) / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Baletin päähenkilöt ovat kalevalaiset hahmot Aino, VäinämöinenIlmarinen ja Lemminkäinen sekä Pohjan akka, Louhi.

Lavalla ei kuitenkaan kerrata Kalevalan tapahtumia vaan hahmot johdattavat katsojat tutustumaan siihen kansaan, joka Kalevalanmaassa asuu. 

Väinämöinen (Michal Krčmář) ja Sisu (Arne Estlander) / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Esitys ei käsittele sen vähempää kuin koko Suomen historian aina jääkauden päättymisestä nykypäivään saakka ja onnistuu erinomaisesti kiteyttämään monia olennaisia tapahtumia maamme käännekohdista: suomalaisuuden nousun, sodat, maaltamuuton ja jopa viime vuosikymmenten menestystarinat urheilun, viihteen ja teknologian saralla.

Yksi päähenkilöistä on myös suomalainen sisu. Tarkemmin sanottuna pieni piikkitukkainen Sisu-poika, joka tsemppaa suomalaiset jaksamaan, kun muut jo luovuttaisivat.

Enpä olisi uskonut, että näkisin Kansallisbaletin lavalla yhtä aikaa Angry Birdsin Redin, Tom of Finlandin nahkahousuhomon, Katri Helenan ja Jorma Uotisen, mutta siellä he kaikki olivat hevareiden, jääkiekkoilijoiden ja vapun juhlijoiden seurassa hytkymässä Daruden Sandstormin tahtiin.

© Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Baletissa on kaksoismiehitys, ja näkemässämme esityksessä pääosissa nähtiin Terhi Talo (Aino), Michal Krčmář (Väinämöinen), Hanako Matsune (Pohjan akka), Sergei Popov (Ilmarinen) ja Thibault Monnier (Lemminkäinen). Väliajan jälkeen Sergei Popovin ilmoitettiin loukkaantuneen, ja Ilmarisen roolissa jatkoi toisen miehityksen tanssija Frans Valkama.

Erityisesti Hanako Matsune pääsi loistamaan Suomi-neitoa alati varjostavana Pohjan akkana Tuonelan joutsenparvineen.

Hanako Matsune, Terhi Talo / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Baletin tarinaa on suomalaisena helppo seurata, vaikkei olisi etukäteen tutustunut siihen, mitä lavalla tapahtuu. Jääkauden väistyttyä Suomen asuttaa kalevalainen kansa, joka kulkee vähitellen kohti itsenäisyyttä. Mukana on sekä historiallisia tapahtumia ja merkkihenkilöitä kuten Elias Lönnrot, J. L. Runeberg, J. V. Snellman ja Minna Canth että kalevalaista mytologiaa.

Tansseissa viitataan myös tuttuihin maalauksiin. Lemminkäisen äiti näyttää juuri niin kärsivältä poikansa ruumiin vierellä kuin Gallen-Kallelan maalauksessa, ja sisällissodan taustalla kannetaan haavoittunutta Suomi-neitoa kuin enkeliä Hugo Simbergin taulussa.

Sisällissotakohtaus oli muutenkin yksi liikuttavimmista: punainen ja valkoinen sotilas taistelevat kuin pakotettuina olemaan eri puolilla vasten tahtoaan, ja kuoron laulama Suojelusenkeli ("Maan korvessa kulkevi lapsosen tie") nostaa väkisin pala kurkkuun.

Pidin hienona oivalluksena myös toista sota-aikaan liittyvää pientä asiaa, joka monilta saattoi jäädä huomaamatta. Sodan alkaessa orkesterimonttuun laskettiin tikkaat, ja rumpaleita kutsuttiin lavalle joukkoihin kuin muistutuksena siitä, miten sota kosketti kaikkia riippumatta asemasta tai ammatista.

Atte Kilpinen, Ilja Bolotov / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Baletin musiikki yhdistää säveltäjä Tuomas Kantelisen tuotantoa kalevalaisiin kansansävelmiin ja suomalaisille merkityksellisiin sävellyksiin. Kaikkein ilmeisimpiä kappaleita kuten Sibeliuksen Finlandiaa tai Paciuksen säveltämää Maamme-laulua ei lavalla kuulla, mutta Maamme-laulu on mukana mielenkiintoisella tavalla J. L. Runebergin säveltämänä ja vähemmän tunnettuna versiona. Se myös lauletaan alkuperäiskielellä, ruotsiksi. Kansallishenkeä nostattaa myös Paciuksen säveltämä Suomen laulu.

Kalevalanmaassa todella lauletaan paljon, joten aivan pelkkänä balettina teosta ei voi pitää. Se on myös tässä teoksessa erinomainen ratkaisu. Oopperan kuoron lisäksi lavalla esiintyy kansanmusiikkiyhtye Värttinä.

Eikä suomalaisuudesta voi kertoa ilman tangoa ja yhteislaulua ja jopa näitä molempia yhdessä. Koko yleisö saakin laulaa mukana, kun lavalla esitetään Unto Monosen Satumaa.

Susan Aho, Mari Kaasinen, Karoliina Kantelinen / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Mikki Kuntun mahtipontinen lavastus, valaistus ja projisoinnit viimeistelevät kokonaisuuden niin, että kaikki vaikuttaa viimeistä yksityiskohtaa myöten harkitulta. 

© Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Kalevalanmaa on hauska ja liikuttava, kepeä ja mahtipontinen. Verkkaisen alun jälkeen erityisesti toinen puoliaika on varsinaista tykitystä, ja aineksia olisi selvästi ollut pidempäänkin spektaakkeliin.

Kansallisbaletin Kalevalanmaa yhdistelee ennakkoluulottomasti klassista ja populaaria, kansantaidetta ja korkeakulttuuria, laulua ja tanssia. Se on helposti lähestyttävä teos kaikille meille, joille baletti on vieraampi taidemuoto, mutta uskon sen osuvan myös baletin suurkuluttajiin. Se saa katsojat nauramaan, kyynelehtimään ja viihtymään, ja uskon teoksen olevan suuri hitti Kansallisbaletille. Onnittelut tekijöille tästä täysosumasta!

© Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

 

Lippu esitykseen saatu Suomen Kansallisbaletilta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun julkaisin jokin aika sitten postauksen New Yorkin 42:sta parhaasta ravintolasta, minulta pyydettiin vastaavaa postausta myös Helsingistä.

Naureskelin, että minun on helpompi tehdä sellainen postaus juurikin New Yorkista kuin Helsingistä, sillä omassa kotikaupungissa tulee ensinnäkin käytyä vähemmän ulkona syömässä ja toisaalta helpommin mentyä niihin samoihin paikkoihin kuin aiemminkin.

Sitten Helsinki Marketing pyysi minua kokeilemaan uutta My Helsinki -palvelua ja tekemään sinne jonkin listan, joka kokoaa yhteen mitä tahansa Helsingin palveluita. Päätin listata palveluun omat lempiravintolani.

Listalla voisi olla paljon enemmänkin paikkoja, mutta jostain syystä toiset ravintolat vetävät puoleensa useamminkin ja joissain sinänsä erittäin kivoissa ravintoloissa ei vastaavasti ole tullut käytyä kuin kerran. Siispä ajattelin laajentaa listaa nyt tähän postaukseen ja otin mukaan myös kolmisenkymmentä muuta paikkaa, joita suosittelen tai joissa haluaisin itse käydä seuraavaksi. Tässä siis (noin) 40 lempiravintolaani Helsingistä!

* * * 

Listalla ensimmäisenä on kahdeksan loistavaa illallispaikkaa, yksi lounasravintola sekä omat lempparini, jos menisin nyt sushille, pizzalle tai hampurilaiselle. Mukaan pääsi myös kaksi drinkkibaaria.

Kolmen kärki on toki edelleen sama, joista kirjoitin myös taannoisessa 20 x Syö Suomessa -postauksessani.

1. BasBas

Tehtaankatu 27 - 29
basbas.fi

Baskeri ja Basso Bistro - eli tuttavallisemmin BasBas - on ravintola, jossa mielestäni jokaisen tulisi käydä. Ravintolassa on kohdallaan kaikki: tunnelma, miljöö, ruoka, palvelu. Ravintola on ollut toiminnassa nyt kaksi vuotta, ja siitä tuli kertaheitolla lempparimme.

Viimeksi nautimme BasBasissa illallisen elokuussa, kun juhlimme 15-vuotishääpäiväämme, ja ilta oli kaikin puolin täydellinen. Lue lisää...

2. Kuurna

Meritullinkatu 6
kuurna.fi

Kuurna on puolestaan kestosuosikkini Helsingin Kruununhaassa, hieman syrjäisessä paikassa, johon kukaan ei koskaan vahingossa eksyisi. Kuten BasBasissa, myös Kuurnassa lista vaihtuu usein ja sisältää sitä, mikä on milloinkin parasta. En ole kertaakaan pettynyt ruokiin, ja paikan intiimi tunnelma on ainutlaatuinen.

Kuurnassa olen käynyt hiljattain kahdestikin, kerran Rouvan ja kerran bisneskumppanien kanssa. Lue lisää...

3. Farang

Ainonkatu 3
farang.fi

Gastronomisen supertähden, Tomi Björckin, ensimmäinen ravintola on edelleen suosikkini BW-ravintoloiden ketjussa. Farangin kaakkoisaasialaiset maut maistuvat omaan suuhuni ihanan mausteisen raikkailta. Lue lisää...

4. Gaijin

Bulevardi 6
gaijin.fi/

Jos Farang on oma BW-suosikkini, vaimoni valitsisi Björckilta Gaijinin. Maut tulevat Japanin ja Korean suunnalta, mutta ruoissa on paljon samaa henkeä kuin Farangissa. Viimeksi kävin tosin ravintolassa kaverini kanssa, lue lisää...

5. Vinkkeli

Pieni Roobertinkatu 8
ravintolavinkkeli.fi

Omaan top-listaani ei olekaan tullut pitkään aikaan uusia paikkoja, mutta viime vuonna avattu Vinkkeli tuntui heti kiinnostavalta ja myös osoittautui erinomaiseksi. Ulkoisesti ravintola vaikuttaa muodollisemmalta edellisiin verrattuna, mutta valkoiset liinat vain hämäävät: tunnelma on aivan yhtä välitön ja rento kuin muissakin lemppareissani. Lue lisää...

6. Kolmon3n

Kolmas Linja 11
kolmon3n.com

Kolmannella linjalla sijaitseva Kolmon3n on suositukseni kaikille niille, jotka luulevat, että Kalliossa on vain olutkuppiloita. Pieni ja viihtyisä ravintola tarjoaa hyvistä raaka-aineista valmistettua ensiluokkaista ruokaa ja ystävällisen palvelun. Viimeisen parin vuoden aikana kävimme useamman kerran samojen omistajien Loung3:ssa, mutta sen suljettua ovensa voimme kulkea Kolmatta Linjaa takaisin Kolmos33n. Lue lisää...

7. Gastro Cafe Kallio

Fleminginkatu 11
gastrocafe.fi/

Gastro Cafe Kallio (ent. Galleria Keidas) on itselleni toistaiseksi tuttu "vain" yhtenä kaupungin parhaista brunssipaikoista ja lounasravintoloista, mutta Gastro Cafe tarjoaa nykyisin myös illallisia. Nyt kun olen jo pari kertaa lyhyen ajan sisällä maininnut nämä illalliset, lienee aika varata pöytä sellaiselle. Lue lisää...

8. Putte's Bar & Pizza

Kalevankatu 6
puttes.fi/

Vakiopizzeriamme on Kalevankadun Putte's, ja vakioaikamme perjantaisin tytön tanssitunnin jälkeen. Ei toki joka viikko, ja nyt emme olekaan tainneet käydä pizzalla koko syksynä. Tilanne pitää korjata. Lue lisää...

9. Sushibar + Wine (Freda)

Fredrikinkatu 42
sushibar.fi/

Todennäköisin paikkamme sushi-illalliselle tai take away -aterialle on Fredan Sushibar + Wine. Sushit ovat aina olleet todella hyvät, ja ravintola on myös helposti saavutettavissa raitiovaunulla. Huomasin, että blogiin asti Fredan Sushibarin sushit eivät ole päätyneet, ja ylläoleva kuva on Korjaamon Sushibar + Winesta, lue lisää...

10. Roslund Teurastamon portti

Työpajankatu 2
roslund.fi/teurastamon-portti/

Hampurilaista havittelevan ohjaisin Teurastamon portin Roslundille, josta saa aidolla hiiligrillillä paistettuja purilaisia. Jos on valinnanvaraa, ottaisin hampurilaisen, jossa sisällä ei ole kaalisalaattia. Se tekee hampurilaisesta hivenen liian märän, vaikka maukashan hampurilainen on senkin kanssa. Lue lisää...

11. Himshikhar

Siltasaarenkatu 3
himshikhar.fi

Luottonepalilaisemme Hakaniemessä toimii hyvin sekä take awayna että paikan päällä. Herkulliset lammascurryt, kasvispyörykät ja varsinkin nepalilaiset momo-nyytit, eli liha-, kasvis,- tofu- tai juustotäytteiset mykyt. Suosittelen! Ehkäpä seuraavan kerran muistan myös ottaa ruoista pari kuvaa blogiin! :)

12. Korea House

Mariankatu 9
koreahouse.fi/

Viimeisenä tällä listalla vielä korealaisia herkkuja. Korealaisia ravintoloita ei taida Suomessa kovin montaa olla, mikä on sääli, sillä korealainen ruoka on erittäin hyvää. Kokeile esim. sushi-tyyppistä merilevärullaa (kimbap), lihatäytteisiä taikinanyyttejä (mandutygim), kimchi-omelettia (kimchi jeon), keittomaisia hot pot -patoja (chigae) tai kasvis-riisi-liharuukkua, jonka päällä on paistettu kananmuna (bibimbap). Kaikki pääruoat tarjotaan tulisen kiinankaalin (kimchi) kanssa, joka kuuluu korealaiseen ruokaan kuin munavoi karjalanpiirakalle.

+ Liberty or Death

Erottajankatu 5
libertyordeath.bar/

Hieman parempia drinkkejä hakisin Liberty or Deathista, Erottajalta. Hauska pieni paikka, jonka drinkkilista vaihtuu usein ja juomat tarjotaan mielikuvituksellisissa astioissa.

+ Trillby & Chadwick

Katariinankatu
trillbychadwick.fi/

Toinen hauska drinkkibaari on Katariinankadun salakapakka, "Etsivätoimisto" Trillby & Chadwick. Ravintolan tarkka sijainti on salaisuus, ja se pitää vain tietää tai etsiä nykimällä ovenkahvoja. Baarin olemassaolosta ei kerrota edes sen ovessa tai ikkunoissa. Suosittelen kokeilemaan!

* * *

Yllä olevat valinnat oli helppo tehdä, mutta muita suosituksen arvoisia ravintoloita olisi tietysti vielä pitkä lista...

Ja näissä pitäisi käydä, heti kun vaan ehtii:

Nyt sitten mietin, mitä kaikki unohdin mainita yllä. Voit heittää omia suosituksiasi myös kommentteihin, ja saatanpa päivittää listaa myöhemmin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistatko, miten kävi, kun yritin kesällä vierailla Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa? No, niissä oli juuri alkanut remontti, joten tutustuimme kasvihuoneen sijaan hiljattain uusittuun ulkopuutarhaan. Nyt remontti on jo valmis, ja kasvihuoneet kutsuvat nuuhkimaan niiden lämmintä ja kosteaa ilmaa.

Tyttö on pitänyt yhden vapaapäivän viikossa päiväkodista, ja nämä vapaapäivät ovat erinomaisia pienille retkille. Kävimmekin kasvihuoneissa juuri tällaisena vapaapäivänä ja varauduimme matkaan myös eväin ja piirustusvälinein.

Tytön kanssa olemme käyneet kasvihuoneissa kerran aiemminkin, mutta siitä on aikaa jo liki kolme vuotta, eikä hän muistanut enää käyntiämme.

Nyt uskon, että kasvihuoneissa tulee käytyä useamminkin, sillä sisään pääsee Museokortilla vaikka joka päivä! 

Kasvihuoneiden suurimmat suosikit ainakin meidän perheessämme ovat kasvihuoneiden korkein osa, Palmusali...

...sekä hieno Lummehuone, jonka vesialtaassa sijaitsevat kasvihuoneiden kuuluisat jättilumpeet.

Lapsesta oli hauskaa nähdä, miten banaani ja kahvi kasvavat.

Ja pitihän sitä kokeilla, ovatko kaktuksen piikit oikeasti niin terävät kuin miltä ne näyttävät.

Kasvihuoneissa omien eväiden nauttiminen on sallittu kaikilla penkeillä ja pöytien ääressä, joten retkeen voi hyvin yhdistää trooppisen piknikin.

Pieni taiteilija halusi myös piirtää näkemiään kasveja.

Jotenkin hyvin rauhoittavaa tämä vihreys ja kostea lämpö. 

Tekisikin oikeastaan mieli tulla tänne heti uudestaan. Vaikka yksin.

luomus.fi/fi/kaisaniemen-kasvitieteellinen-puutarha

Share

Pages