Ladataan...
Isyyspakkaus

Lupaan, että mainitsen omenat viimeistä kertaa tänä vuonna. Se on myös helppoa luvata, sillä viimeisetkin omenat on nyt kerätty puutarhamökiltä.

Naapurimies kävi lauantaina keräämässä 60 kg puusta, ja me keräsimme eilen loputkin omenat, ja niitä saatiin noin 40 kg. Osa meni työkaverilleni ja loput laitoin äitini ja isäni mukaan, jotka olivat kyläilemässä meille viikonloppuna.

Sitten pääsinkin uuteen lempipuuhaani: omenapuun leikkaamiseen. En tiedä kumpi oli hauskempaa, oksien leikkaaminen pitkällä teleskooppivartisella leikkurilla vai kiipeäminen puun latvaan sahan kanssa.

Enpä ollut aiemmin leikannutkaan omenapuuta, mutta ajattelin, ettei se mitään rakettitiedettä voi olla. Leikkaa vaan pois kaikki ylöspäin kasvavat ja toisten oksien kanssa risteävät oksat ja pyrkii tekemään puusta tavallaan sateenvarjon muotoisen.

Ehkäpä tämä vähän hillitsee omenoiden määrää tulevina vuosina. 

Rouva puolestaan päätti katsastaa maa-artisokkapenkin sadon, ja sehän näytti huikealta. Hän nosti maasta kymmenisen artisokan vartta ja sai mukaan kassillisen perunan kokoisia maa-artisokkia! Aah, maa-artisokkarisottoa! Paahdettua maa-artisokkaa! Ruokaa voi vielä maustaa piparjuurella, jota Rouva kaivoi mukaan pätkän toisesta penkistä.

Kaikkea tätä seurasi vierestä pieni punarinta, joka on ollut mökillä seuranamme useamminkin. Luulemme, että hän asuu siellä ja on myös kovin kesyn tuntuinen.

Mutta hei kaveri, eikös sinunkin pitäisi jo alkaa lähteä? Täällä alkaa olla jo pidot pidetty tältä vuodelta, ja ajatus talven viettämisestä Etelä-Euroopassa ei kuulostaisi yhtään pahalta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Siinä missä lauantai meni vähän perjantain juhlista toipuessa, sunnuntai olikin varsin aktiivinen päivä. Kaikkein tyytyväisin olen siitä, että sain vietyä kellariin yhden laatikon, joka on odottanut sitä eteisen nurkassa ehkä jo puoli vuotta. Ehdin käydä illalla myös kuntosalilla, mikä oli kovin hienoa. 

Yksi suurimmista ilonaiheista oli myös se, että kävin poimimassa puutarhamökiltä noin 25 kiloa omenia, mutta sen sijaan, että olisin raahannut ne metrolla kotiin (kuten tein viikko sitten 35 kilon + yhden kurpitsan kanssa...), jätin ne puun alle pusseihin.

Sitten kilautin naapurirapun tutulle miehelle, että mökillä odottaisi kolme kassillista valmiiksi kerättyjä omenia ja kehotin noutamaan ne sieltä mahdollisimman pian. Ja sanoin myös, että he voivat kerätä samalla puusta aivan niin paljon kuin haluavat. Me nimittäin päätimme, että talouteemme ei kanneta tänä syksynä enää yhtään kiloa omenaa.

Sain myöhemmin illalla viestin, jossa hän kiitti omenoista ja kertoi, että he olivat noutaneet jo samana iltana. Jee!

Puutarhamökkikausi alkaa olla muutenkin jo lopuillaan, sillä vedentulo koko puutarhaan lakkasi tällä viikolla. Se tarkoittaa automaattisesti sitä, että vauvan kanssa mökillä ei viitsi enää käydä, sillä vesi on kovin olennainen ja tarpeellinen elementti vauvanhoidossa. Tytön kanssa voimme toki käydä siellä vielä tekemässä joitain syyshommia.

Alkava viikko onkin kovin työntäyteinen ja kiireinen, sillä joka illalle ja päivälle on jotain erityistä menoa suunnitteilla aina viikonloppuun asti, ja viikonloppuna pitäisi tulla jatkamaan mökkihommia.

Iloista viikkoa kaikille!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Unikulma

Odotan suoraan sanottuna jo aika lailla, että vauva siirtyy nukkumaan omaan sänkyynsä. 

Viime aikoina hän on nukkunut vähän levottomammin ja vaatinut ruokaa parin tunnin välein, ja oma sänkymmekin on alkanut tuntua kapealta kolmelle ihmiselle.

Isosiskolla käytössä ollut pinnasänky odottaa jo lastenhuoneessa pikkuveljeä, ja taitaapa isosiskokin odottaa vähän sitä, että he pääsevät nukkumaan samaan huoneeseen. Mutta ennen sitä olisi kuitenkin päästävä eroon yösyötöistä, ja aivan vielä ei ole sen aika.

Tyttömme oli noin seitsemän kuukauden ikäinen, kun siirsimme hänet perhepedistä omaan sänkyynsä, ja se oli silloin erittäin tervetullut muutos. Hän heräsi vielä silloin syömään kerran yössä, mutta varsinainen ongelma oli kuitenkin se, miten levoton nukkuja hän oli. Hän itse nukkui kyllä sikeästi, mutta piti potkimisellaan minut hereillä.

Vieroitimme hänet lopulta yösyötöistä kolmessa yössä, jonka jälkeen hän alkoi nukkua levollisesti kellon ympäri, ja mekin saimme oman sänkymme takaisin!

Vaikka vauvan sänky pysyy samana kuin aiemmin, nyt oli aika päivittää sen patja. Valinta oli helppo, kun kuulin Unikulman Air-O-Baby-patjasta. Pienille lapsille tarkoitettu patja on nimittäin täysin pestävä, mikä on erittäin kätevää, kun vauvoille ja taaperoille voi tapahtua sängyssä kaikenlaisia vahinkoja.

Patjanpäällisen voi toki pestä muissakin patjoissa, mutta tämän patjan erikoisuus löytyy vetoketjun takaa.

Air-O-Baby-patjan sisältä ei löydy vaahtomuovia tai jousia vaan tiheä sykerö jämäkkää nailonlankaa. Patja on paitsi hengittävä siis myös täysin pestävä. Jos lapselle tapahtuu vahinko ja patja kastuu, päällisen voi heittää pesukoneeseen ja itse patjan puhdistaa käsisuihkulla. Se kuivuu kuulemma myös nopeasti. Kätevää!

Päälliseen kiinnitetty tarra muistuttaa hauskasti, että patjojakin on hyvä vaihtaa ajoittain: "Parasta ennen 9/2021".

Unikulman Baby Dreams peitto- ja tyynysetin tyyny saa odottaa vielä hetkisen, sillä tyynyähän ei voi käyttää ennen kuin lapsi on noin kaksivuotias. 

Isommille lapsille Unikulmalla on muuten kätevä Junior Dreams -tyyny, jonka sivussa olevan vetokejun ansiosta tyynyn täytteen määrää voi tarvittaessa vähentää ja lisätä. 

Tutustu Unikulman lastentuotteisiin Unikulman internetsivuilla ja käy lukemassa Kotivinkin sivuilta viisi vinkkiä lapsen parempaan uneen.

Saat myös Unikulman tuotteista 20 prosentin alennuksen koodilla A-asiakas. Tarjous koskee Unikulman valmistamia omia normaalihintaisia tuotteita, ja sitä ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tarjous on voimassa Unikulman myymälöissä ja verkkokaupassa 9.12.2016 asti.

 

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juuri nyt tuntuu, että viime päivinä elämään ja ajatuksiin on mahtunut vain omenoita. Niitä on syöty omenapiirakassa, omenapaistoksessa, omenahillossa ja tietysti aivan sellaisenaan. Nyt oli kuitenkin vihdoin suuren omenamehupäivän vuoro.

Olin varannut täksi päiväksi ajan Sipoon mehuasemalta, ja keräsin mukaani neljätoista kassillista keltakaneliomenaa. Pesin omenat ennen lähtöä ja hurautin iltapäivän päätteeksi kaverien autolla Sipooseen.

Perillä selvisi, että omenaa oli 120 kiloa, huh heijaa.

Hedelmät heitettiin isoon mehupuristimeen, joka ahmaisi ne kitaansa ja sylki toisesta päästä ulos kuivaa mäskiä ja litrakaupalla mehua. Tarkemmin sanottuna 80 litraa, mikä selvisi, kun mehut oli pullotettu.

Mehu kaadettiin isoon keittimeen, joka pastöroi sen 80 asteessa. Laskin itse kuuman mehun pulloihin ja laitoin korkit kiinni.

Mehulitran hinnaksi tuli karvan verran alle euro pastöroituna ja c-vitaminoituna. C-vitamiini kuulemma auttaa mehua pysymään väriltään vaaleana. Pullot sai ostettua mehuasemalta, ja niitä voi käyttää uudelleen tulevina vuosina.

Maistoimme paströinnin jäljiltä edelleen lämmintä mehua kotona, ja olipa se hyvää. Annoimme osan mehuista kavereille, joiden auto mahdollisti koko mehuretken, sillä 80 litraa mehua on aika paljon juotavaa ja säilytettävää. Mehun pitäisi säilyä huoneenlämmössä, mutta sitä suositellaan säilytettävän viileässä ja pimeässä.

Nyt meillä alkaa olla omenaa jo sen verran, että enää sitä ei oikeastaan tarvitsisi tulla lisää. Ei siis paljoa naurata, että yksi puullinen talviomenaa on vielä kypsymässä.

Tämän puun oksilla keikkuu varmasti useampi sata kilo omenaa, joka kypsynee lähiviikkoina. Ideoita?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Myrskytuulet ovat riepotelleet Suomea viime päivinä, joten oli jännittävää mennä puutarhamökille katsomaan, mitä puissa jäljellä oleville omenoille oli tapahtunut. 

Suurin osa keltakaneliomenoista, joista olen tekemässä huomenna mehua, olikin pudonnut maahan, mutta ne olivat onneksi pysyneet hyväkuntoisina. En usko, että omenat ehtivät pilaantua huomiseen menessä, vaikka niissä jokin kolhu olisikin.

Oli osa hedelmistä pysynyt silti myös puussa, ja kiipeilin niiden perässä puun latvaan.

Tein perjantaina siis pitkän päivän ja poimin maasta ja puusta yhteensä kolmetoista kassillista omenoita. Tämän jälkeen enää yhdessä omenapuussa on hedelmää, mutta kyseisen puun omenat näyttivät sekä pieniltä että rupisilta ja olivat myös vielä aivan raakoja.

Kaksi kassillista punakaneliomenaa vein kotiin, mutta keltakaneliomenat jäivät odottamaan mehustamista. Ja koska ahkeroin tänään niin kovasti, huomenna on edessä vain omenoiden peseminen ennen puristamista. Ja tietysti pitää vielä katsoa, miten paljon puuhun jäi omenaa, jota en pimeässä saanut sieltä poimittua.

Huomenna mehuasemalle!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Omenapuiden sadonkorjuu lähestyy. 

Puutarhamökin kuudesta omenapuusta on jäljellä enää viisi, kun huonokuntoisin kaadettiin viikko sitten.

Jäljellä olevista puista yksi on pudottanut kaikki omenansa, kaksi muuta jo suurimman osan, mutta kahdessa on vielä hyvin omenaa jäljellä. Varasin ensi viikonlopuksi ajan mehupuristamosta Sipoosta ja tarkoitukseni olisi kerätä näistä kahdesta puusta niin paljon omenaa kuin pystyn perjantai-iltana ja lauantaina päivällä.

Omenat antavat ilmeisen hyvin mehua, ja jos omenoita vie puristamoon vaikkapa 100 kg (noin 10 muovikassillista), odotettavissa on 50 - 70 litraa tuorepuristettua mehua. Mehu C-vitaminoidaan ja pastöroidaan halutessa samalla, ja se säilyy pullotettuna huoneenlämmössäkin. Hintaa tälle tulee 0,60 €/kg, joten mehulitran hinnaksi tulee reilu euro. Päälle tulee vielä muovipullojen hinnat, mutta pulloja voinee käyttää useampana vuonna.

Nyt ainoat kysymykset ovat: ovatko omenat puussa vielä viikon päästä, onko niissä riittävästi hyväkuntoisia hedelmiä (pintaviat ja rupi eivät haittaa) ja miten paljon saan oikeasti kerättyä omppuja yhdessä illassa ja yhdessä iltapäivässä.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meillä on viikon päästä aika sikapaljon omenamehua, ja sitä riittää juotavaksi ja jaettavaksi kavereille koko talveksi.

Palataan asiaan.

Pages