Ladataan...
Isyyspakkaus

Eräs lukijani ehti jo kysellä, miten perheen pienin viihtyi viime viikon autoreissullamme.

Kiitos, hyvin. Hän katseli maisemia lähinnä nahkaverhojen läpi ja nautti ravintoloissa omia ruokiaan.

Etsi kuvasta 6-viikkoinen vauva

Kun tyttö oli pieni, vannoimme kantorepun nimiin, ja mukana se oli nytkin. Vauva keikkui repussa ainakin Muumimaailmassa ja Kylmäpihlajan kallioilla, josta tyttö nappasi alla olevan kuvankin omalla puhelimellaan.

Vauva kuitenkin nukkuu niin mielellään ja sikeästi auton turvakaukalossa, että joihinkin ravintoloihin otimme hänet mukaan siinä. On myös niin paljon helpompaa syödä itse, kun rinnalla ei roiku ketään.

Ostin myös täysin ensimmäistä kertaa turvakaukaloon adapterit, jolla kaukalon saa sijoitettua Bugaboo-vaunuihimme sen vaunukopan tilalle. Tämä osoittautuikin hyvin käteväksi, ja esimerkiksi tässä ravintola Gotossa otetussa kuvassa bébé jatkaa samoja uniaan, jotka hän aloitti jo autossa.

Poju vaikutti retkellämme oikein hyvältä matkavauvalta. Hänen ongelmansa olivat suoraviivaisia, ja niistä selvittiin yleensä maidolla, vaipanvaihdolla tai tutilla. Hän nukkui yhtä kähinäyötä lukuun ottamatta yönsä hyvin levollisesti välissämme ja heräsi muina öinä syömään oman rytminsä mukaan eli noin kolmen tunnin välein.

Sen yhden yön kähinöiden päättelin johtuvan siitä, että kyseisenä päivänä olimme olleet pitkään autossa ja poika oli nukkunut lähes koko päivän syömisiä lukuun ottamatta. Sellaisena päivänä häntä on myös vaikeampi röyhtäyttää, joten ilma kertyy vatsaan ja muuttuu siellä pahaksi hengeksi, joka pitää manata ulos seuraavana yönä vauvan jalkoja pumppaamalla.

Hyvin meni siis vauvan kanssa, ja vaikka kotoa lähteminen jännitti, olemme nyt tyytyväisiä, että tuli lähdettyä. Pelkäsimme eniten, että vauva itkisi öisin ja häiritsisi muita, mutta näin ei käynyt. Edes majakkahotellin seinänaapurit eivät olleet kuulleet huoneestamme mitään häiritseviä ääniä, vaikka äänieristys taisi olla melko vähäinen.

Eli hyvä matkailija tästäkin tyypistä näyttää tulevan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hetkinen, jokos siitä on kuukausi, kun tämä pojanpallero pääsi pois teho-osastolta?

Todella! Ja kuukauden ikäinen pikkukundi on jo aivan toinen tyyppi kuin vain pari viikkoa sitten. Hän tarkkailee ja seuraa muuta perhettään ja on päivisin pitkiä aikoja hereillä. Ja kyllä, hän nukkuu yönsä rauhallisesti ja herää yleensä vain kerran syömään. Aika tyytyväinen tyyppi, jota itkettää enimmäkseen vain aamupäivisin.

Painoa hän kerää vajaat 50 grammaa päivässä, mikä on aikamoinen määrä.

Jotenkin tämän toisen lapsen kanssa on enemmän perspektiiviä asioihin, ja nyt ymmärtää paremmin, miten tilapäistä ja lyhytaikaista tämä vauva-aika on. Tuossa se tuhisee ja ähkii, mutta kohta se kääntyy vatsalleen, alkaa kävellä, opettelee ajamaan pyörällä ja sitten pian muuttaakin jo pois kotoa.

Vaikka vauva siis välillä itkee kurkku suorana ja omat yöunet jäävät liian lyhyiksi, tiedän, ettei tätä vaihetta oikeasti kestä kovin kauaa.

Joitain asioita voisi kuitenkin hieman nopeuttaa. Olisi esimerkiksi kiva nähdä jo oikeita hymyjä. Vaikka poika välillä vääntää kasvonsa leveään virneeseen, tiedän sen johtuvan vain vatsanväänteistä. Mutta ei sitäkään pitäisi joutua odottamaan kuin joitain viikkoja enää.

 

Kuvat: Nata / WTD.fi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä juhannus oli kovin erityinen, ja siihen mahtui monta asiaa, joita teimme ensimmäistä kertaa.

Vähäisin asia ei tietenkään ollut se, että tämä oli pojan ensimmäinen juhannus. Hän kyllä taisi missata suurimman osan viikonlopusta.

Tyttö puolestaan pääsi ensimmäistä kertaa melontaretkelle kumiveneellä...

...pelaamaan mölkkyä...

...ja paistamaan makkaraa hiilloksella.

Hän oli myös haljeta, kun kerroin, että minulla on hänelle puhallettava uima-allas, ja hän pääsi ensimmäistä kertaa polskimaan ja kellumaan siinä. 

Mutta huhheijaa, onpas tämä ollut intensiivinen viikonloppu vanhemmille, joille tämä oli ensimmäinen mökkijuhannus kahden lapsen kanssa: kaikki se mukaan pakattu tavara, kaikki vauvanhoitoon liittyvät asiat ilman juoksevaa vettä ja pelkällä aurinkosähköllä, ajoittain vatsanväänteistä itkevä kolmeviikkoinen vauva, katkonaiset yöunet ja siihen päälle vielä huomionkipeä nelivuotias.

Naureskelinkin Rouvalle puolitosissani, että ei tämä mökkeily ole ihan lapsiperheen hommaa.

Mutta sitten se kaikki vaiva ja väsymys unohtuu, kun näkee, miten onnellinen tyttö on tästä kaikesta. Ja juhannussää on ollut paras miesmuistiin.

Tämä juhannusretki oli vasta harjoittelua, sillä olen menossa vielä ensi viikolla töihin, mutta palaamme mökkitunnelmiin varmaan jo viikon päästä. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että ei tämä ylitsepääsemättömän hankalaa ole ollut.

Ja kyllähän tämä aika herkäksi vetää, kun näkee omat pienet ihmiset ensimmäistä kertaa ikinä nukahtaneena vierekkäin mökkituvan sängylle. Hyviä juhannusunia rakkaat!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onhan siinä puolensakin, että poika on tottunut tuttipulloruokintaan.

Eilen otin vauvan ja pullollisen maitoa lastenvaunuihin, ja hurautimme kahdestaan työpaikalleni Espooseen tervehtimään kollegoitani. Rouva sai käydä omilla asioillaan, ja me olimme pojan kanssa aivan muina miehinä kahden kesken.

Tyttömme ei suostunut vauvana koskemaankaan tuttipulloon, joten hän oli kiinni äidissään oikeastaan siihen asti, kun hän alkoi syödä kiinteitä ruokia. Eikä olisi tullut kysymykseenkään, että olisimme voineet lähteä tytön kanssa johonkin kahdestaan ilman äitiä.

Mutta tämä tilanne avaa nyt aivan uusia mahdollisuuksia!

Onhan tämä muutenkin aivan toisenlaista, kun voin itsekin osallistua vauvan syöttämiseen ja saan kokea vauvan kanssa sitä läheisyyttä, joka olisi muuten vain äidin koettavissa. 

Vaikka maidon pumppaamiseen menee jonkin verran aikaa, olen jo nyt havainnut, että kaiken kaikkiaan pojan syöttäminen käy nopeammin kuin tytön aikanaan. Edes pullojen pesemiseen ja desinfiointiin menevä aika ei ole mitään siihen verrattuna, että tyttö söi ensimmäisinä viikkoinaan kahden tunnin välein ja puolitoista tuntia kerrallaan. Siinä ei Rouva tehnyt juuri muuta kuin imetti. 

Rouvakin taitaa olla aika tyytyväinen siihen, että isi voi hoitaa yösyötöt. Toivotaan silti, että poika alkaisi vähitellen tottua paremmin myös imetykseen. Olisi aika kätevää, että olisi molemmat vaihtoehdot käytettävissä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lastenhuoneemme on kaivannut jo pitkään kivaa ja lastenhuoneeseen sopivaa valaisinta. Ennen putkiremonttiamme huone toimi keittiönä, ja myös huoneen valaisin oli sama, joka meillä oli keittiön valaisimena.

Rouva ihastui jo jonkin aikaa sitten Mathieu Challières'n "Les Volières"-lintuhäkkivalaisimiin ja päätti hankkia sellaisen lastenhuoneen kattoon vielä jonain päivänä. Se päivä koitti tänä keväänä, ja päätimme yllättää tytön hänen 4-vuotisyntympäivänsä kunniaksi tällä lintuparvella. Kattoon valaisin pääsi kuitenkin vasta tällä viikolla.

Valaisin sopii hyvin lastenhuoneeseen, jossa on muutenkin lintu- ja eläinteemaa. Valaisin sijoittuu sopivasti itse askartelemani lintuorigamimobilen ja Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein -tapetilla päällystetyn seinän väliin.

Valaisin on ostettu Zarrosta (Fredrikinkatu 37), ja se on lintuhäkkimalliston pienin kattovalaisin, "Petite Volière". Sen läpimitta on 45 cm ja korkeus 36 cm. Häkki on tehty kuparilangasta, ja sen pienet lintuset on päällystetty aidoin höyhenin.

Lintuja häkissä on 21, ja jokainen on yksilöllinen.

Kun kaikki on tehty vielä käsityönä, valaisin on myös astetta arvokkaampi, ja sen hinta oli 420 euroa. Ajattelimme sen kuitenkin säilyttävän arvonsa ja myös tuottavan hintansa verran iloa niin aikuisille kuin lapsillekin.

Lampuksi valitsimme Airamin Decor LED -lampun, joka antaa valoa myös lampun kannan suuntaan ja näyttää hauskalta ilman valoakin.

Kyllä, olemme hyvin tyytyväisiä ja onnellisia uuden lintuhäkin omistajia!

 

WWW: challieres.com/voliere.html

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme nyt olleet vauvan kanssa kotona viikon verran, mutta olo on edelleen kuin olisi jäänyt jyrän alle.

Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut niin monta tapahtumaa ja käännettä, että kun kerroimme niistä viime viikolla neuvolan terveydenhoitajalle, meitä alkoi oikein naurattaa, miten hurjalta tarina kuulosti.

Vauva on toipunut onneksi hyvin, ja tarkastupunnitus neuvolassa osoitti, että hänen painonsakin on lähtenyt kivasti nousuun kotiuduttuamme. Eikä ihmekään: poika syö hurjan paljon. Se on hyvä juttu, sillä se sekä edistää toipumista että on muutenkin hyvä merkki. Suurimman osan ruoasta poika saa edelleen tuttipullon kautta, sillä hän ehti tottua siihen ollessaan sairaalassa meistä erossa.

Pieni huoli meillä on edelleen pojan oikeasta kädestä. Hänen oikea käsivartensa tai olkapäänsä venähtivät rankassa syntymässä sen verran, että hän on arastellut käden käyttöä, eikä sen liikkuvuus ole yhtä hyvä kuin vasemmalla kädellä. Käden toipumista seurataan vielä pidempään fysioterapeutin ja lääkärin kanssa, mutta senkin täydelliseen paranemiseen on kaikki edellytykset.

* * *

On ilmiselvää, että en ole vielä valmis palaamaan töihin, ja onneksi ilmoitinkin heti pojan syntymän jälkeen olevani poissa sen koko kolme viikkoa, joka minulla olisi isyysvapaata. Sain kuitenkin tietää, että saan pojan sairaalapäiviltä Kelan erityishoitorahaa, joten voin nyt säästää puolet tästä isyysvapaastani ensi syksylle.

* * *

Kotona vauvan kanssa on ollut hyvin leppoisaa. Hän lähinnä nukkuu ja syö. Vaikuttaa ainakin toistaiseksi aika tyytyväiseltä tyypiltä, ja itkuista selviää joko maidolla, vaipanvaihdolla, hytkyttelyllä, sylillä tai tutilla.

Niin, poika todella lupsuttelee tuttia. Hänen siskonsa ei suostunut pitämään sellaista suussaan kuin kaksi kertaa.

* * *

Pieni isosisko puolestaan on niin ylpeä ja onnellinen pikkuveljestään, että hän haluaisi osallistua kaikkeen vauvanhoitoon. Välillä jopa liiankin kanssa. Olen nyt jo joutunut useampaan kertaan selittämään hänelle, että hän ei saa nostella vauvaa, eikä hän myöskään voi syöttää vauvaa omassa sylissään. Ja siitä hän tietysti loukkaantuu.

Vaikka tyttö suhtautuukin veljeensä suloisen huolehtivasti, huomaamme, että hän hakee poikkeuksellisen paljon huomiotamme ja myös uhmaa pyyntöjämme ja käskyjämme tavallista enemmän. Se on toki ymmärrettävää, mutta myös aika raskasta muutenkin hieman väsyneille vanhemmille.

Olemmekin yrittäneet omistaa vuorotellen tytölle omaa aikaa, jolloin hän saa kaiken huomion toiselta vanhemmalta ja tehdään yhdessä jotain kivaa. Rouva esimerkiksi kävi eilen tytön kanssa kahdestaan kirjastossa ja uudelleen Taste of Helsingissä.

Vaikka tyttö välillä osoittaa mieltään siitä, ettei saakaan kaikkea sitä huomiota mitä aiemmin, hän tuntuu kasvaneen näissä kahdessa viikossa hurjasti. Eikä kyse ole vain kontrastista vauvan ja 4-vuotiaan välillä. Hän todella auttaa paljon vauvan kanssa ja on muutenkin osoittanut monissa asioissa täysin uutta oma-aloitteisuutta.

* * *

Mutta on tämä aikamoista totuttelua meille kaikille. Nyt vielä ensimmäiset pari kuukautta menevät lähinnä vapailla ja kesälomilla, ja varsinainen työarki kahden lapsen kanssa iskee naamalle vasta elokuussa. Nautitaan siis vielä hetkinen tästä vauvakuplasta, kun siihen on mahdollisuus.

Share

Pages