Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme nyt olleet vauvan kanssa kotona viikon verran, mutta olo on edelleen kuin olisi jäänyt jyrän alle.

Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut niin monta tapahtumaa ja käännettä, että kun kerroimme niistä viime viikolla neuvolan terveydenhoitajalle, meitä alkoi oikein naurattaa, miten hurjalta tarina kuulosti.

Vauva on toipunut onneksi hyvin, ja tarkastupunnitus neuvolassa osoitti, että hänen painonsakin on lähtenyt kivasti nousuun kotiuduttuamme. Eikä ihmekään: poika syö hurjan paljon. Se on hyvä juttu, sillä se sekä edistää toipumista että on muutenkin hyvä merkki. Suurimman osan ruoasta poika saa edelleen tuttipullon kautta, sillä hän ehti tottua siihen ollessaan sairaalassa meistä erossa.

Pieni huoli meillä on edelleen pojan oikeasta kädestä. Hänen oikea käsivartensa tai olkapäänsä venähtivät rankassa syntymässä sen verran, että hän on arastellut käden käyttöä, eikä sen liikkuvuus ole yhtä hyvä kuin vasemmalla kädellä. Käden toipumista seurataan vielä pidempään fysioterapeutin ja lääkärin kanssa, mutta senkin täydelliseen paranemiseen on kaikki edellytykset.

* * *

On ilmiselvää, että en ole vielä valmis palaamaan töihin, ja onneksi ilmoitinkin heti pojan syntymän jälkeen olevani poissa sen koko kolme viikkoa, joka minulla olisi isyysvapaata. Sain kuitenkin tietää, että saan pojan sairaalapäiviltä Kelan erityishoitorahaa, joten voin nyt säästää puolet tästä isyysvapaastani ensi syksylle.

* * *

Kotona vauvan kanssa on ollut hyvin leppoisaa. Hän lähinnä nukkuu ja syö. Vaikuttaa ainakin toistaiseksi aika tyytyväiseltä tyypiltä, ja itkuista selviää joko maidolla, vaipanvaihdolla, hytkyttelyllä, sylillä tai tutilla.

Niin, poika todella lupsuttelee tuttia. Hänen siskonsa ei suostunut pitämään sellaista suussaan kuin kaksi kertaa.

* * *

Pieni isosisko puolestaan on niin ylpeä ja onnellinen pikkuveljestään, että hän haluaisi osallistua kaikkeen vauvanhoitoon. Välillä jopa liiankin kanssa. Olen nyt jo joutunut useampaan kertaan selittämään hänelle, että hän ei saa nostella vauvaa, eikä hän myöskään voi syöttää vauvaa omassa sylissään. Ja siitä hän tietysti loukkaantuu.

Vaikka tyttö suhtautuukin veljeensä suloisen huolehtivasti, huomaamme, että hän hakee poikkeuksellisen paljon huomiotamme ja myös uhmaa pyyntöjämme ja käskyjämme tavallista enemmän. Se on toki ymmärrettävää, mutta myös aika raskasta muutenkin hieman väsyneille vanhemmille.

Olemmekin yrittäneet omistaa vuorotellen tytölle omaa aikaa, jolloin hän saa kaiken huomion toiselta vanhemmalta ja tehdään yhdessä jotain kivaa. Rouva esimerkiksi kävi eilen tytön kanssa kahdestaan kirjastossa ja uudelleen Taste of Helsingissä.

Vaikka tyttö välillä osoittaa mieltään siitä, ettei saakaan kaikkea sitä huomiota mitä aiemmin, hän tuntuu kasvaneen näissä kahdessa viikossa hurjasti. Eikä kyse ole vain kontrastista vauvan ja 4-vuotiaan välillä. Hän todella auttaa paljon vauvan kanssa ja on muutenkin osoittanut monissa asioissa täysin uutta oma-aloitteisuutta.

* * *

Mutta on tämä aikamoista totuttelua meille kaikille. Nyt vielä ensimmäiset pari kuukautta menevät lähinnä vapailla ja kesälomilla, ja varsinainen työarki kahden lapsen kanssa iskee naamalle vasta elokuussa. Nautitaan siis vielä hetkinen tästä vauvakuplasta, kun siihen on mahdollisuus.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Posti toi tällä viikolla pojallemme Vaavisängyn

Kyseessä on pyörillä varustettu metallinen vauvan ensisänky, joka siirtyy kätevästi mukana siihen huoneeseen, jossa olemme itsekin. Vauva voi olla mukana keittiössä, läsnä ruokapöydässä tai vaikkapa kiinni aivan sohvan käsinojassa, joten hän näkee tutut kasvot heti herätessään päiväunilta.

Sänky on meille tuttu tuote jo neljän vuoden takaa: tyttömme nukkui siinä ensimmäiset kuukautensa, ja se oli niin kätevä, että vuokrasimme sängyn nyt myös pojalle.

Sängyn vuokra on 85 euroa neljältä kuukaudelta, ja vuokra-aikaa voi tarvittaessa pidentää. Sänky kuljetetaan kotiin jopa seuraavaksi päiväksi, ja palautus kuuluu hintaan.

Isosisko sai tärkeän tehtävän leikata lakanan alle suojakankaan.

Hänestä on ollut mahtavaa saada pikkuveli aivan siihen käden ulottuville, ja hän haluaa, että sänky siirretään aivan hänen viereensä aina, kun istumme ruokapöydän ääresssä.

Yönsä vauva nukkuu silti omassa sängyssämme vanhempien välissä, ja Vaavisänky on tarkoitettu vain päiväunille, joita on tietty tässä vaiheessa hyvin paljon.

Makoisilta näyttävät nämä unet ainakin toistaiseksi, mutta nähtäväksi jää, tuleeko poika siskoonsa. Tyttöhän oli jo muutaman kuukauden iässä niin virkeä ja läheisyydenkipeä, että häntä ei saanut enää rauhoittumaan yksinään minkäänlaiseen makuuasentoon. Hän hengaili mieluummin sylissä ja myöhemmin kantorepussa. Manduca-kantoreppu odotteleekin jo eteisen komerossa seuraavaa käyttäjäänsä.

Nyt nautimme kuitenkin ainakin vielä hetkisen tämän sängyn tuomasta rauhasta ja kärräilemme poikaa huoneesta toiseen.

WWW: vaavi.fi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Katso, ei letkuja eikä piuhoja! Ja teippiliimatkin on putsattu pois hiuksista!

Olemme päässeet muutenkin kokeilemaan lähes tavallista elämää vauvan kanssa, sillä saimme eilen vauvan vierihoitoon ja perhehuoneen Kätilöopiston 9. kerroksesta.

Perheen vanhemmat lapset eivät valitettavasti saa yöpyä perhehuoneessa, mutta saimme onneksi tytön mummon ja papan hoitamaan häntä lyhyellä varoitusajalla.

Tästä tuli siis varsinainen win-win-win: isi ja äiti pääsivät tutustumaan vauvaelämään, mummo ja pappa pääsivät tapaamaan pojanpoikaansa ensimmäistä kertaa ja tyttö sai leikkiä papan kanssa parin päivän ajan.

Niin, mehän todella ajattelimme lähteä kotiin jo huomenna. Pojan kunto on kohentunut niin paljon, että ainoa syy olla edelleen sairaalassa on seurata, miten hänen syöntinsä lähtee sujumaan. Ja hyvinhän se on lähtenyt.

Vielä joudutaan turvautumaan pumppumaitoon ja pulloihin, mutta nyt näyttäisi, että on kaikki edellytykset siihen, että niistäkin päästäisiin eroon. Ilmoitimme siis hoitajille, että lähdemme huomenna, ja sovimme sitten mahdollisesti jonkin kontrollikäynnin poliklinikalla myöhemmin.

Sairaalan 9. kerros on rauhallinen ja kotoisa. Vähän niin kuin hotelli, mutta ilman ruokatarjoilua.

Olemmekin ottaneet kotoa mukaan jotain väli- ja aamupalaa (ja oman pressopannun), ja pääruoat on tilattu sitten Woltin kautta ovelle kuljetettuina.

Ihan älyttömän kätevää!

"Hei, tuolla näkyy Linnanmäki!"

Saimme muuten vihdoin selville myös pojan syntymäpituuden. Se oli 53 cm, eli hän oli syntyessään 5 cm siskoaan pidempi ja 700 g painavampi. Pitkä ja hoikka poika - ei näytä siis tulevan isäänsä. Ja saas nähdä, onko hän kasvanut jo ulos pienimmistä vauvanvaatteista, joita odottaa kotona.

Pieni isosisko odottaa meitä kaikkia kotiin jo niin paljon!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva vietti syntymäpäivänsä Kätilöopiston sairaalassa. Halusin tarjota hänelle jotain sairaalaruokaa spesiaalimpaa, joten hain herkkuja pientä vuodepiknikiä varten.

Rouva on haaveillut pitkään kaikesta, mikä oli kielletty raskausaikana, joten piknikaterialle oli saatava ehdottomasti parmankinkkua ja ihania pastöroimattomia juustoja. Rouvan iloksi löysin luomukaupastamme myös kesän enimmäiset luomukirsikat.

Hain tytön myöhemmin päiväkodista ja kävin hakemassa samalla reissulla Rullan rullia juhlapäivällisellemme.

Syntymäpäiväkakku oli puolestaan Kakkugallerian suklaaunelmakakun palanen.

Rouvallakin oli tytölle pieni yllätys: äiti tulisi nyt kotiin! Niskojen ja selän kipu ei näytä johtuvan mistään, mihin saisi apua sairaalasta, joten syytä jäädä osastolle ei ollut. Päivällisen jälkeen kävimme siis suukottelemassa ja nuuhkimassa poikaa ja suuntasimme kolmestaan kotiin nukkumaan.

Aamulla takaisin Kättärille.

Share

Pages