Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme saaneet pojan, joka on hyvä nukkumaan. Kirjoitin siitä jo aiemmin, ja viimeiset viikot eivät ole muuttaneet tilannetta juurikaan. Yöt ovat tosin olleet vaihtelevia, ja joinain öinä hän on nukkunut yhdeksän tuntia heräämättä kun taas toisina öinä hänellä on ollut nälkä aamuviidestä alkaen tunnin välein.

Periaatteessa unta riittää kuitenkin iltakymmenestä aamukahdeksaan vaihtelevalla määrällä heräämisiä. Aamuisin hän herää pirteänä ja hyväntuulisena uuteen päivään.

Tähän asti poika on keikkunut iltaisin sylissäni noin yhteentoista, jolloin olen kantanut hänet sänkyyn, mutta nyt olemme totutelleet uuteen rytmiin.

Poika käytetään ennen kymmentä iltapesulla ja sitten hänet sujautetaan kavereilta saamaamme unipussiin ja tankataan täyteen maitoa. Yleensä hän nukahtaa syötön aikana, ja kannan hänet sänkyymme nukkumaan kymmenen aikoihin. Hän havahtuu mutta rauhoittuu jälleen, kun kiedon hänet tiukasti oman peittonsa sisään. Hän heiluttelee vähän aikaa käsiään ja nukahtaa sen jälkeen uudestaan - usein kädet ristissä rinnalla.

Tämä on ollut meistäkin aivan käsittämättömän helppoa, sillä vaikka tyttökin on ollut aina hyväuninen, hän ei olisi vauvana halunnut millään jäädä yksin nukkumaan.

Nyt juonemme on, että pojan nukkumaanmenoa aletaan vähitellen aikaistaa niin, että molemmat lapset saisi nukkumaan samaan aikaan.

Heti kun vaan poika ei tarvitse enää öisin ruokaa, hänet laitetaan myös nukkumaan omaan sänkyynsä lastenhuoneeseen. Ja sehän tapahtuu varmasti aivan kohta! Tyttökin oli seitsemän kuukauden ikäinen, kun siihen alettiin totutella, ja aika tuntuu rientävän aivan hurjaa vauhtia.

Vaikka tavallaan odotankin sitä, että saamme sänkymme takaisin itsellemme, en pane lainkaan pahakseni, että voin kuunnella vielä muutaman kuukauden ajan vauvan tuhinaa korvani juuressa, pidellä kiinni hänen pienestä kädestään ja kuiskata hänelle: "Hyvää yötä pieni poikanen" juuri ennen kuin nukahdan itse.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

3-kk: "Kun olen kotona vain äidin kanssa, viihdyn vain sylissä, haluan että äiti katselee minua silmiin enkä todellakaan nuku. Paitsi ehkä kantorepussa silloin, kun äiti käy kaupungilla.

Kun äiti on muualla ja olen kotona isin kanssa, olen ihan että..."

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Parasta juuri nyt: pienen isosiskon rakkaus pikkuveljään kohtaan. Hän haluaa aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä käydä suukottamassa veljeä ja muistaa kertoa päivittäin, miten pikkuveli on maailman söpöin ja ihanin. Kaikki ne halit, suukot ja laulut ja se aito ilahtuminen joka kerta, kun hän näkee vauvan. Nämä kuvat eivät paljoa selittyjä kaipaa.

"Miten me olemmekin saaneet niin ihanan pienen pojan?" pohdiskeli tyttö eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa.

Miten pieni poika onkin saanut niin ihanan pienen isosiskon?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ai että miten väsyneitä pienen vauvan vanhemmat ovatkaan?

No aivan rehellisesti sanottuna olenhan minä aina arkisin vähän väsynyt, mutta se johtuu puhtaasti siitä, etten osaa itse mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa ja nukun myös kesäloman jäljiltä edelleen vähän huonosti.

Vauva sen sijaan nukkuu hyvin ja rauhallisesti.

Varsinkin ennen ensimmäistä lasta oletus oli, että lapsen syntymän jälkeen emme nukkuisi ainakaan puoleen vuoteen kunnolla emmekä muistaisi lapsen ensimmäisestä vuodesta myöhemmin mitään. Toisin kävi, ja tyttö osoittautui hyväksi nukkujaksi.

Toisen lapsen myötä meidän olisi kai pitänyt muuttua tähän mennessä jo zombeiksi, ja olisihan väsymyksen määrä ollut aika herkullinen aihe, jolla vitsailla myös blogissa, mutta ei. Poika näyttää vähintään yhtä hyväuniselta kuin siskonsa.

Kaikki sympatiat niiden vauvojen vanhemmille, jotka joutuvat valvomaan yöt tai nukkumaan vuoroissa Peltorit korvilla. En voi kuitenkaan tarjota tämän enempää vertaistukea. Meidän vauvamme kun herää vain kerran yössä syömään ja muuten nukkuu pääsääntöisesti hyvin sikeästi ja rauhallisesti meidän välissämme. Muutamana yönä on ollut jotain vatsanväännekähinää, mutta vastaavasti jonain yönä hän on saattanut nukkua jopa seitsemän tuntia putkeen.

Rouva pelkää, että manaan tällä postauksella esiin jonkin demonin, ja joku varmaan haluaa kommentoida, että "odottakaapas vaan, kun...", mutta onhan sekin aivan mahdollista, että kaikki meneekin hyvin. Eiköhän tämän pojan takia menetetty jo tarpeeksi monet yöunet syntymän jälkeisinä viikkoina.

Tuntuu, että vanhemmuuteen liittyvissä keskusteluissa korostuvat ne huonot kokemukset, koliikit ja yövalvomiset (ks. myös hannag.fi), mutta johtuuko se sitten siitä, että hyvin nukkuvien vauvojen vanhemmat ovat mieluummin osallistumatta keskusteluun?

Siksi minua kiinnostaisikin tietää, millaisia yöunikokemuksia teillä muilla vanhemmilla on? Nukkuiko/nukkuuko vauva hyvin vai huutaako yöt? Ja tapahtuiko yöunissa jossain vaiheessa muutosta huonompaan tai parempaan?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viikon hauskinta antia on ollut seurata pojan ja Nalle Puhin suhteen kehittymistä.

Laitoin nimittäin tämän vanhan kirpparilöydön roikkumaan pojan istuimeen, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Poika ei ole tähän mennessä kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota leluihin, mutta tämä keltainen hymynaama omien kasvojen edessä on aivan vastustamaton.

Sain pitkin viikkoa raportteja siitä, miten poika tuijottaa lelua, hymyilee ja juttelee sille pitkät ajat.

Enpä olisi arvannutkaan, että juuri tämä olisi pojan ensimmäinen lempilelu. Vaan eipä siinä mitään. Kaikkihan rakastavat Pientä Karhua, jolla on hyvin pienet aivot.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tytöllämme on ollut aivan pienestä asti Stokken Tripp Trapp -tuoli, johon olemme olleet hyvin tyytyväisiä.

Pidimme nyt itsestään selvänä, että myös pojalle ostettaisiin samanlainen tuoli, kun hän alkaa istua kanssamme pöydän ääressä. Vaan sepä tapahtuikin nopeammin kuin ajattelimmekaan!

Kun tyttö oli aivan pieni, meillä oli lainassa sitteri, mutta koimme sen jotenkin hankalaksi. Se oli lattialla ollessaan jatkuvasti tiellä, ja vauvakin oli silloin aivan eri korkeudella kuin muu perhe. Joskus pidimme sitteriä pöydällä, mutta sekään ei ollut oikein hyvä ratkaisu. Lopulta tyttö ei edes näyttänyt viihtyvän sitterissä, joten kovin pitkään sitä ei käytetty.

Poika on nyt osoittanut samanlaisia piirteitä kuin siskonsa neljä vuotta sitten: hän on päivisin virkeä ja vaatii paljon seuraa eikä halua maata selällään sängyssä. Sylissäkään vauvaa ei voi pidellä koko päivää, jos haluaa saada jotain muutakin tehtyä.

Nyt kokeilimme tuttavan luona Stokken Tripp Trapp Newborn Set -istuinta, ja sehän olikin aivan loistava kapine! Se myös joudutti tuoliostoksiamme.

Newborn Set on Tripp Trappin selkänojaan kiinnitettävä vauvanistuin, joka näyttää vähän auton turvaistuimelta henkseleineen. Vauva istuu siinä tukevasti ja oikeassa asennossa, joka on istuma- ja makuuasennon puolivälissä.

Toisen Tripp Trapp -tuolin löysin käytettynä netistä. En onnistunut löytämään aivan saman väristä tuolia kuin tytöllä, mutta aivan tarpeeksi lähellä se on. Newborn Setin ja irtopäällisen sain puolestaan blogin kautta Stokkelta. Päällinen on käännettävä, ja sen toisella puolella on toinen sinisävyinen kuosi.

Vauva voi nyt tuolin ansiosta istua pöydän ääressä samalla tasolla kuin muu perheensä.

Hän näkee tuolista hyvin ympärilleen, ja häntä on helppoa käydä suukottamassa samalla, kun touhuaa jotain vieressä.

Hän viihtyy istuimessaan erinomaisesti ja ottaa siinä välillä jopa unetkin.

Tuolin paikka on keittiön oviaukossa, josta sitä on helppoa siirtää ja kääntää keittiön suuntaan, pöydän ääreen tai sohvan viereen.

Istuimen mukana tulee myös pidike, johon saa kiinnitettyä jonkin roikkuvan lelun viihdyttämään vauvaa.

Loistosetti, ja kylläpä nyt harmittaa, että emme ymmärtäneet hankkia tällaista jo silloin, kun tyttö oli pieni!

 

Stokke Tripp Trapp Newborn Set saatu blogin kautta.

Share

Pages