Ladataan...
Isyyspakkaus

Ei vitsi, miten nopeasti aika kuluukaan! Rouvan äitiysvapaa alkoi todella eilen! Niin, vapaa. Lomastahan ei saa puhua.

Rouva kertoi, että kotiin jääminen oli yhtä aikaa haikeaa ja jännittävää. Tällä viikolla hänen olonsa oli samalla tavalla kupliva kuin ennen jotain matkaa: jotain jännää ja uutta on tiedossa.

Kollegat lahjoivat Rouvaa ja pientä tulokasta.

Miten söpöt nämä Conversen tennarisukat voivatkaan olla?

Isosiskokin hyväksyy.

Ja Mini Rodinin pingviinibody on hurmaava.

Kiitos näin isänkin puolesta näistä ja muista Rouvan saamista lahjoista.

Nyt ei ole enää montaa viikkoa jäljellä, mutta toivotaan, että Rouva ehtii nauttia vapaastaan kunnolla eikä vauva tule hirveästi etuajassa.

Jospa hän ehtisi nukkua hieman varastoon.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kolme kuukautta laskettuun aikaan. Siitä alkoi tämä blogi nelisen vuotta sitten.

Nyt ollaan jälleen samassa pisteessä, ja kolmen kuukauden päästä perheessämme on yksi jäsen enemmän.

Odotus on ollut kovin erilaista ensimmäiseen kertaan verrattuna. Silloin kaikki oli niin uutta, ihmeellistä ja hyvin jännittävää. Luimme viikoittain pienestä kirjasesta, missä vaiheessa sikiön kehitys oli ja olimme hyvin tietoisia, mitä milläkin viikolla pitäisi tapahtua.

Nyt en edes muista, mikä raskausviikko on menossa. Kaksikymmentä... jotain?

Raskauteen suhtautuu muutenkin paljon rennommin. Ensimmäisellä kerralla olin huolestunut jokaisesta Rouvan raportoimasta kivun tunteesta ja menin aivan liian helposti lukemaan netistä kaikenlaisia kertomuksia raskauskomplikaatioista - ja huolestuin lisää.

Nyt, kun Rouva kertoo, että vatsaa vihloo, tiedän että siellä vaan paikat venyvät ja että se on aivan normaalia ja asiaan kuuluvaa. Kun Rouvan vatsaa kiristää, tiedän, että sekin kuuluu asiaan, ja vasta jos supistukset käyvät kivuliaiksi, on syytä huolestua. Mitään huolestuttavaa ei ole sattunut.

Kyllä sitä silti tulee kyseltyä päivittäin, että "onkos tyyppi siellä hereillä?" tai "onkos tänään potkinut kovaa?". Tarkoitan sillä tietysti että "kai sinä tunnet ne liikkeet edelleen?"

Ja kyllä Rouva ne todella tuntee. Joka kerta, kun hän käy makuulle, minityyppi alkaa jumppaamaan. Hän on varsinainen väkkärä ja potkii kuulemma paljon napakammin kuin isosiskonsa. Tyttö enemmänkin suoristeli itseään ja työnsi takapuoltaan Rouvan vatsaa vasten. Taitaa olla aikamoinen hyrrä tulossa tästäkin.

Vaikka raskausviikkojen numeroa en muistakaan, kyllä vauvan tulo on mielessä jatkuvasti. Niin myös tytöllä, joka odottaa kovasti uuden vauvan saapumista.

Enää kolme kuukautta, niin hän on täällä.

Pieni poika, pikkuveli.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tasan vuosi sitten tänään oli päivä, jolloin elämämme muuttui pysyvästi. Huomasin sen sattumalta, kun poistin vanhoja tekstiviestejä puhelimestani.

6.9.2011: "Näetkö saman kuin minä?" Viestissä on liitteenä kuva Clearblue-tikusta, jossa komeilee selkeä sininen plussa.

"Haaa onnea :)", vastaa kaverini.

"Nooo... Pitää varmistaa vielä pari kertaa :)", lopetan keskustelun.

Lisätestejä tehtiin todella vielä kaksi, eri tuotteilla. Kaikki näyttivät samaa tulosta.

Seuraavat viikot taisivat olla yhdet elämän hitaimmista. Ja pelottavimmista. Onko kipuja? Vihlooko jostain? Vuotoa? Ja pari kertaa, kun jotain epäilyttävää ilmeni, olimme jo varmoja, että peli on menetetty.

26.9.2011: "Ensimmäisessä ultrassa kaikki hyvin. Kai se pitää nyt uskoa, kun lääkärikin niin sanoo. Raskaana ollaan!"

Helpotus oli sanoinkuvaamaton.

29.9.2011: "Juustokauppias sattui samaan bussiin. Totesi, että Rouva on näemmä alkanut ostaa vain pastöroituja juustoja. Ja onnitteli :) Aika tarkka vainu."

25.10.2011: "Kaikki hyvin ultrassa. Se oli viisi senttiä pitkä ja heilutteli kovasti käsiään ja jalkojaan."

Nämä viestit jäivät talteen.

Share